Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Liity

Sinun ei tarvitse kuin täyttää alla oleva hakemus. Jos haluat säästää ylläpidon aikaa, laittaisitko kaikki kohdat, jotka hakemuksessa mainitaan, vaikka et aikoisi täyttää jokaista? Ja laita kohdat myös samassa järjestyksessä kuin alla. Ylläpidon ei sitten tarvitse kuin kuin kopioida hakemuksesi, ja liittää se tulevan hahmosi "profiili"sivulle. Ylläpito pidättää itsellään oikeuden korjailla mahdollisia kirjoitusvirheitä. Lähetä hakemus julkisesti.
Sukupuoli ja kuolinmerkit: ♂, ♀, †

Hakemus

Nimi: Hahmosi koko nimi. Laita mahdolliset kutsumanimet "heittomerkkien" väliin. Huom, kissoille ei soturikissa tyylisiä nimiä. Parasta myöskin valita jokin vieraskielinen nimi. Muista kuitenkin, että nimen tulee olla helposti kirjoitettavissa myös puhelimella. Jätetään á ja  tyyliset erikoisuuksilla varustetut kirjaimet pois.

Ikä: Ilmoita hahmosi ikä vuosissa ja kuukausissa kaavalla; vuodet (kuukaudet). Esim: 3 vuotta (36kk). Huomaa, että hahmoja pyritään ikäännyttämään tasaisin väliajoin (jos peli on aktiivinen), noin kerran kuussa 2kk verran. Aina näin ei kuitenkaan käy, ja tähän voi pelaaja vaikuttaa. Kumpikin laji, niin koira kuin kissakin elää maksmissaan 10-vuotiaaksi. Alle 2-vuotias vastaa nuorta, alle 18-vuotiasta ihmistä. 2-6-vuotias on aikuinen, ja siitä ylöspäin kissaa/koiraa voi kutsua jo vanhukseksi.

Laji/Rotu: Onko hahmosi kissa vai koira? Merkitse, vaikka koiran/kissan rodussa tulisi ilmi eläimen laji. Merkitse kaavalla: Koira/Weimarinseisoja tai Kissa/Siamilainen. Huom, toistaiseksi koirasi ei voi olla sukua sudelle.

Skp: Ilmoita hahmosi sukupuoli. Huomaa, että koiria kutsutaan nimillä "uros/narttu" ja kissaa "kolli/naaras".

Yhteisö: Hahmosi niin kutsuttu yhteisö riippuu hahmosi lajista; kissat (Auony), koirat (Yad). Yleisesti hahmot puhuvat joko Yadista, tai Auonysta. Joskus myös käytetään termejä Yad-lauma tai Auony-klaani, tai pelkkä "klaani", "lauma". Hahmosi ei valitettavasti voi luodessa kuulua ns. erakkoihin. Halveksuvasti näitä yksineläjiä kutsutaan kiertolaisiksi, loisiksi tai jollain muulla vähättelevällä nimellä. Hahmosi voi siirtyä pelin aikana kiertolaiseksi, jos se päättää jättää laumansa/klaaninsa, tai jos se häädetään laumasta/klaanista.

Asema: Ilmoita hahmosi asema/työ kaavalla: Virallinen asema "epävirallinen asema". Jos hahmosi on vaikka metsästäjä, mutta toimii usein nopeutensa vuoksi viestinviejänä, tulisi asema ilmoittaa näin: Metsästäjä "Viestinviejä".  Jos hahmolla ei ole epävirallista asemaa, niin heittomerkkejä ei tarvitse merkitä ollenkaan.

Isä: Hahmosi isän nimi. Voit laittaa myös "Tuntematon", jos et keksi nimeä. Lisää kuolinmerkki, jos isä on kuollut. (†)

Emo: Hahmosi emon nimi. Voit laittaa myös "Tuntematon", jos et keksi nimeä. Lisää kuolinmerkki, jos emo on kuollut. (†)

Sisarukset: Hahmosi veljien ja siskojen nimet, käytä sukupuolimerkkejä ilmoittamaan sisaruksien sukupuoli (♂ ♀). Voit laittaa myös "Tuntematon". Lisää kuolinmerkki (†), jos sisarus on kuollut. Esimerkki: Nala ♀ †, Simba ♂ †

Jälkeläiset: Onko hahmosi saanut pentuja? Kirjoita vain pentujen koko nimet. Niiden ulkonökö yms voi tulla esille menneisyydessä, tai suhteissa.

Pelaaja: Sinun nettinimesi, eli nimi, jolla sinut tunnetaan täällä Vallatussa.

Luonne: Millainen hahmosi on luonteeltaan? Miten se suhtautuu vieraisiin? Saako se helposti ystäviä? Mitä mieltä se on mistäkin asiasta? Miten se reagoi tiettyihin tapahtumiin ja miksi? Vähintään kolmetoista (13) virkettä. Virkkeellä tarkoitetaan tässä tapauksessa tekstinosaa, joka alkaa isolla kirjaimella ja loppuu johonkin lopetusmerkkiin; pisteeseen, huuto- tai kysymysmerkkiin. Pilkku ei lopeta virkettä. Eli seuraavat esimerkit ovat kumpikin yhden virkkeen mittaisia; "Rekku ei pidä väkivallasta." ja "Rekku ei pidä väkivallasta, mutta se taistelee tarpeen tullen."

Ulkonäkö: Kuvaile hahmosi ulkonäköä ja fyysisiä kykyjä vähintään kolmellatoista virkkeellä  (13), vaikka sillä olisi kuva. Kuinka korkea hahmosi on? Millainen sen ruumiinrakenne on? Entä turkki? Tähän osioon voit myös kertoa hahmosi taidoista, onko se hyvä tappelemaan tai muuta sellaista. Jos hahmollasi on arpia, tähän ei kerrota miten se on ne saanut. Kerro arpien alkuperä mielellään menneisyydessä. Jos hahmosi on pentu/nuori, voit kertoa, muuttuuko sen ulkonäkö kun ikää tulee lisää, ja miten se muuttuu.
Vähän pidempiä virkkeitä kuin "Rekku on musta. Sillä on sileä turkki. Sen silmät ovat ruskeat". Virkkeet voisi yhdistää; "Rekku on musta, sileäturkkinen koira, jolla on ruskeat silmät". Virkkeitä voi kuitenkin pätkiä osiin, jos virkerajojen saavuttaminen tuntuu muuten hankalalta.

Menneisyys: Pakollinen kohta, mutta tähän tarvitsee vain kymmenen (10) virkettä. Pennuilla poikkeus! Tätä voisi täyttää, kun peli etenee, hahmollesi karttuu tapahtumia. Kerro, mitä hahmollesi on tapahtunut ennen kuin se tuli mukaan peliin. Onko se syntynyt alueella? Vai tuliko se jostain muualta? Oliko se ihmisten lemmikki? Entä ketä sen emo ja isä olivat? Oliko hahmosi toivottu pentu? Oliko sillä sisaruksia? Miten se on päätynyt tänne tai nykyiseen asemaansa?

Muuta: Haluatko kertoa jotain muuta hahmostasi? Tämä kohta ei ole pakollinen, ja tähän linkkaa myös kuva, jos sellaisen hahmollesi haluat. Kuva voi olla piirretty, ja siinä voi esiintyä ihmisten juttuja, vaikka hahmosi olisi täysin villi. Kunhan siitä saa käsityksen hahmon ulkonäöstä. Huom. Kuvat linkataan. Kuvat myös mielellään sivustoilta Pixabay, tai Flickr; Some rights reserved.

Suhteet: Tätä kohtaa on pakko täyttää pelin kuluessa. Tähän siis kerrot hahmosi mielipiteen jostain toisesta pelattavasta hahmosta. Voit kirjoittaa joko hän- tai minä-kertojassa, mitä mieltä hahmosi on toisen pelaajan hahmon kohdattuaan. Ei tarvitse kirjoittaa pitkästi, jos ei halua. Laita ensin toisen pelaajan hahmon nimi ja sitten oman hahmosi mielipide. Ymmärrät varmaan paremmin, jos katsot jonkin oikean hahmon profiilia, tätä on vähän hankala selittää tässä. Esimerkiksi jos sinun hahmosi nimi on Rekku, ja se on tavannut Mirrin:
Mirri// Oikein mukavalta vaikuttava katti kissaksi.

Vielä ennen hakemuksen pistämistä; Luithan säännöt Info-osiosta?

Liittyminen on auki! Lähetä hakemus julkisesti.
Pelaamaan saat alkaa heti, kun hahmosi on hyväksytty, sinun ei tarvitse odottaa, että hahmo lisätään!

Kuinka muokkaan hahmoni tietoja?

Kirjoita viestin alkuun hahmosi nimi ja sen jälkeen vain muokattava kohta. Koko lomaketta ei tarvitse tehdä sen vuoksi, että haluat vain lisätä pari lausetta vaikka luonteeseen.

Esimerkki:

Rekku

Luonne: Plaa plaa plaa plaa, plaa plaa pla plaaaaa.....

 1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Kiwi

19.07.2018 18:23
Nimi: Mason
Ikä: Noin 1 vuosi (12kk)
Laji/Rotu: Kissa/Bombay
Skp: kolli
Yhteisö: Auony
Asema: klaanioppilas ”pikentti”
Isä: tuntematon
Emo: tuntematon
Sisarukset: Mimosa (♀) ja muutama tuntematon sisaruspuoli.
Jälkeläiset: ei pentuja

Pelaaja: Kiwi

Luonne: Ulospäin Mason on aika hiljainen, joka antaa siitä rauhallisen ja kiltin kuvan. Sitä se yrittääkin itsestään muille antaa. Se ei puhu paljoa, mutta tulkitsee ja kerää tietoa muista sitäkin enemmän. Niitä tietoja se sitten varastoi pieneen mieleensä, ja yrittää niiden avulla ymmärtää maailmaa ja muita eläimiä. Vaikkei Mason paljoa puhukkaan, se ajattelee todella paljon. Harvemmin se kuitenkaan jakaa tietojaan muille, vaikka siitä saattaisi olla hyötyä Yhteisölle.
Mason on sisältäpäin oikeastaan aika ilkeä. Se usein tuomitsee ja arvostelee muita päänsä sisällä, mutta pitää tuonlaiset ajatukset visusti omana tietonaan. Se ei omista minkäänlaista arvostusta muita kohtaan, tuskin edes itseään. Mielipiteitään muista se kuitenkaan harvoin sanoo ääneen. Kaikkien kanssa se kuitenkin tulee toimeen, vaikkei kyseinen persoona kuuluisikaan Masonin suosikkeihin.
Mason on hyvä kuuntelija. Kolli ei keskeyttele kesken tarinoiden tai kyseenalaista asioita. Ainakaan ääneen. Mielessään se saattaa nauraa toisen tärviölle, mutta ulkopuolelle se vain kallistelee somasti päätään ja esittää kiinnostunutta. Useimmiten Masonia ei muiden perus kuulumiset paljoa kiinnosta, eikä se niitä paljoa kyselekkään. Jos kolli ”sattumalta” kuulee muiden keskustelun, se kiinnittää kaikki aistinsa siihen. Tietojen keruulla se kuvittelee josku saavuttavansa jotain, ehkä joskus paljastamalla jonkun synkän salaisuuden ja aiheuttamalla sekasortoa sillä. Ei se itsekkään oikein tiedä.
Muutenkin Mason on luonteeltaan vähän erillainen. Se kai kuvittelee olevansa joku ovela tiedemies, joka joskus vielä valloittaa maailman. Todellisuudessa se on vain psykopaatti ja sadisti, joka yrittää peitellä oikkujaan ja käyttäytyä kuin normaali kissa. Se on onnistunut siinä aika hyvin, joskin siitä liikkuu muutamia huhuja. Kolli itse ei ole edes tietoinen Yhteisössä kiertävistä mahdollisista huhuista, eikä varmaan edes sellaisten olemassaoloon uskoisi vaikka joku sille kertoisi.
Vaikka ei välttämättä uskoisi, Masonilla on kyky kiintyä johonkuhun. Se ei oikeastaan edes vaadi paljoa. Tuskin Mason koskaan pystyy olemaan todellisesti normaalissa suhteessa kenenkään kanssa, lähinnä sitoutumiskammonsa ja ainaisen esittämisen takia, sillä kukapa nyt voisi rakastaa täyttä hullua? Kolli saattaa helposti huomata itsessään tunteita muita kohtaan, jotka onneksi menevät ohi. Pitkäaikaisista ihastuksistakaan kolli ei ole koskaan osannut kellekkään kertoa, sillä ei näe itsessään mitään mikä voisi herättää muiden kiinnostuksen. Useimmiten se vain tyytyy stalkkaamaan kiinnostuksen kohdettaan tai yrittämään hakeutua tämän lähelle, esimerkiksi yrittäen päästä samaan tehtäviin tämän kanssa. Keskustelua se ei koskaan voisi aloittaa, ja tavallaan toivoo ettei toinenkaan osapuoli sitä tekisi. Se ei sitten ole varmaa, hakeeko Mason ihan oikeasti kumppania rinnalleen vai olisiko ”kumppani” vain kiinnostava kokemus ja potentiaalinen testikaniini Masonin -ainakin toistaiseksi- pienille suunnitelmille.

Ulkonäkö: Mason on pikimustan turkin omistava kolli, joskin sen rinnassa on muutamia vaaleampia karvoja. Sen turkki on sileää kuin silkki ja tarpeeksi pitkä pitämään lämpöä talvisin. Kesäisin musta väri tuottaa toisinaan ongelmia, jonka takia kollia näkee useimmiten varjossa. Kooltaan se on aika pieni, noin 20cm korkea tassuista korvanpäihin. Se tekee siitä ketterän ja nopean, mutta se ei ole kovin voimakas taistelija. Lihaksiakaan sillä ei sen kummemmin ole, vaikka se jaksaakin juosta ja kiivetä nopeasti. Sen pää on pyöreähkön näköinen sen runsaan poskien alueen karvoituksen ansiosta. Korvat ovat molemmat pystyssä ja niiden päät ovat pyöreän muotoiset. Silmät ovat kirkkaan keltaiset, jotka voisivat pimeässä luoda aavemaisen kuvan. Nenä sillä on musta, joten se ei sen kummemmin erotu sen kasvoista. Viikset ovat pitkät, ja nekin ovat tummat kuten kissa muutenkin. Tassut eivät ole kovin pitkät, onhan koko kissa aika pienikokoinen muutenkin. Sen ruumis on hoikka ja virtaviivainen. Häntä on aavistuksen ”liian” pitkä kissan kokoon verrattuna, mutta ei sitä juurikaan huomaa. Masonilla on notkeat lihakset, jonka takia se taipuu todella hyvin erillaisiin asentoihin. Se on myös pienen kokonsa ansiosta todella kevyt.

Menneisyys: Mason syntyi pienessä kaupungissa, Prypjatinista jonkun matkaa etelään. Kolli syntyi siskonsa Mimosan kanssa kahdelle nuorelle kissalle. Vanhemmat eivät olleet kovin kiinnostuneita hoitamaan pentujaan, joten heidät luovutettiin jollekkin heidän tutulleen. Ruskeavalkoinen kolli nimeltään Kirill otti pienokaiset huostaansa. Myöhemmin Kirill paljastui heidän sedäkseen, mutta Mason ja Mimosa pitivät häntä isänä. Kirillin kumppani Alina oli saanut samoihin aikoihin pentueen myös, joten hän pystyi tarjoamaan maitoaan myös kahdelle muulle pennulle. Kun pennut varttuivat muutaman kuukauden ikäisiksi, joukkio lähti kohti Prypjatin kaupunkia, jossa Alinan sisarukset asuivat. Elämä kaduilla oli rankkaa ja yksi Alinan omista pennuista oli kuollut ravinnon puutteesta. He olettivat että Alinan sisaruksien perhe voisi ottaa heidät omikseen. Matkaan meni muutama päivä, kunnes Prypjatin kaupunki tuli näkyviin. Kissaperhe näki, että koko kaupunki oli autio ja täysin tuhottu. Alina oli tietenkin järkyttynyt tästä ja huoli sisaruksista oli suuri. Ilma oli erillaista kuin muualla, ja koko kaupunki vaikutti omituiselta. He eivät ehtineet kauaa ihmetellä, kun heidät löysi joukko toisia kissoja. Sekä koiria. He kertoivat Masonille perheineen kaupungista sekä Yhteisöstä. Ajatus kuulosti hyvältä, tosin ei Kirillin makuun. Hän ei kuulemma halunnut olla tekemisissä saastaisten koirien kanssa. Alina ei halunnut jättää kumppaniaan, joten koko konkkaronkka oli kääntymässä takaisin päästäkseen kotikaupunkiinsa. Mimosa taas oli halukas liittymään Yhteisöön ja klaaniin, joten ei suostunut enää palaamaan kotiin. Mason ei oikein koskaan pitänyt ”perheestään”, joten jäi mielellään siskonsa kanssa tänne. Koska sisarukset olivat tarpeeksi vanhoja pärjäämään ilman emoa, heidän annettiin jäädä. Osa Alinankin pennuista olisi halunnut jäädä Yhteisöön, mutta heidän ei annettu. Mustaturkkiset sisarukset hyvästelivät perheensä ja heistä tuli Auonyn jäseniä.

Muuta: kuva: https://www.flickr.com/photos/dimora/181958705/in/photolist-h5zZ4-ezWjVB-cp 5qZW-at6kyT-dho2Wx-dkd3kk-bmALbj-dgPCP9-23odb5Y-9dxX3V-dAinzn-j9AR6-oW4Kzx- 9GRS5J-nvpNdQ-7EnohX-epjKFH-evzWyF-h5vee-nfY5No-25pVy17-eqfYzA-pApDSC-9B6KH 5-invrg-qn2eUX-nhc3UD-7Enp9c-invrm-4jMDup-dvVN2U-LjYNm-8khsXm-nxsJgT-Bhp6dC -m1JQiJ-epjSG4-pSWh55-eqggtJ-nue4oe-85pRuH-uoeMa7-7Dwg2Q-8yAiKk-9mJjUK-2oBK p3-71A6Nw-9grobb-7Eno5e-eiirMK
- todennäköisesti homo/bi, muttei vielä itse tiedä sitä, tai ainakaan halua myöntää sitä itselleen.

Suhteet: Mimosa - Kuukausien aikana sisarukset ovat etääntyneet toisistaan, joten Mason ei juurikaan puhu siskolleen tai pidä hänestä sen enempää kuin muistakaan.

Vastaus:

Hienoakin hienompi hahmo! Tervetuloa Kiwi ja Mason, teidät on hyväksytty!
ps- älä hämmästy, sillä roolipelissä on esiintynyt npc-hahmo nimeltä Kiril (yksi L-kirjain), mutta kyseessä on koira ja niin. ;)

Voit alkaa pelaamaan, lisään hahmosi myöhemmin ^^

-Glowe

Nimi: Iitu

08.07.2018 13:59
Mystic

Lich - roteva uros, johon ei voi luottaa. Ei tunne henkilökohtaisesti kovin hyvin, mutta Mysticille on jäänyt tunne, ettei koiralla ole ihan puhtaita jauhoja pussissa. Kuuleman mukaan kuitenkin taitava metsästäjä.

Furi

Ezra - mukava uros, joka on Furin silmissä kuitenkin oudon pelokas. Furi toivoo Ezran saavan lisää itseluottamusta, mutta on muuten kiltin oloinen koira, eikä sitä tarvitse varoa.

Lich

Ezra - heiveröinen. Tottelee mukisematta, kuin ei näköjään muuta uskalla tehdä. Siitä voi kuitenkin joskus olla jotain hyötyäkin.

Mystic - epäluuloinen narttu, joka luulee voivansa kysellä rottweilerin menoja. Lich näyttäisi mielellään nartulle kaapin paikan. Ällöttävän kunnioittava ylempiarvoisia kohtaan.

Creeta

Alik - Hyvä, vahva Komentaja, hieman yrmeä, mutta pohjimmiltaan varmasti mukava koira. Ei ole päässyt paljon juttusille.

Niyra - ihana narttu! Creetan mielestä hyvä, reilu Johtaja, joka tuntuu välittävän kaikista Yhteisön jäsenistä yhtä paljon. Naaras ihailee Yadin Johtajaa suuresti.

Ezra - hiljainen ja varovainen koira, joka kuitenkin vaikuttaa hyvin ystävälliseltä. Creeta tutustuisi mielellään tähän paremmin.

Vastaus:

Mahtavaa, kun päivittelet suhteita näin aktiivisesti ^^
Muokkaan.

-Glowe

Nimi: Unimon

25.06.2018 18:26
Nimi:Zujka

Ikä: 6kk

Laji:Kissa/Maine coon

Skp: Naaras

Yhteisö:Auony

Asema: Klaanioppilas "pikentti"

Isä:Tuntematon †

Emo: Zjikani †

Sisarukset: Tuntematon †♀ Foe ♂ † Estell†♀

Jälkeläiset:???

Pelaaja:Unimon

Luonne: Zujka on hyvin seurallinen kissa, joka yrittää tulla toimeen jokaisen kanssa. Zjuka on hyvin iloinen, ja pirteä. Hän ottaa asiat vastaan mieluiten.Zujka yrittää ottaa kaikki kissat kuin kuiratkin huomioon, vaikka nämä olisivat vieraita tälle. Zujka kuitenkin ei pidä väkivallasta, hän toivoo että jokaisen riidan voisi ratkaista puhumalla. Mutta kuitenkin on valmis tepimään korvat irti isommaltakin koiralta. Zujka vähättelee usein itseään, eikä yleensä syö paljoa tuore saalista. Zujka arvostaa jokaisen saaliinsa henkeä, ja kiittääkin siitä hyvästä metsää aina. Zujka saattaa sanoa joskus töykeästi, mutta tarkoittaa silti aina hyvää. Zujka on on suorasanainen, eikä paljon kaunistele. Zujka saatta välillä suhtatua asioihin yllättävällä tavalla, kuten jos päällikkö kuolisi hän saattaisi sanoa vain "No saa ainakin joku toinen kissa mahdollisuuden", mutta tarkoittaa tuolla vain ja ainostaan hyvää. Zujka pitää paljon saalistamisesta, ja yrittääkin hakeutua mahdollisimman paljon mukaan saalistamaan. Zujka yrittää nähdä asiassa aina hyvän puolen. Zujkalle pikentin työ on tärkeää, ja yrittää jatkaa sitä mahdollisimman kauan kuin voi. Zujka pitää siisteydestä, ja yrittää pitää paikat siistinä. Zujka myös tulee todella kiukkuiseksi, jos tämä ei saa tarpeeksi unta. Zujka pitää pennuista, eikä voisi koskaan satuttaa näitä. Zujka tulee myös yllättävän hyvin toimeen koirien kanssa, ja on hyvin tarkka tasa-arvosta.

Ulkonäkö: Zujka on tavallisesti maine coonin tyyliin raidallinen. Tällä on harmaat raidat ja valkoinen pohja väritys. Raidat peittävät melkein kokonaan valkoisen värityksen. Zujka on lajinsa tapaan todella iso kokoinen. Tätä voisi luulla, jo 2 vuotiaaksi vaikka tämä vielä kasvaa. Zujkan raidat laajenevat ikänsä myötä, ja lopulta tästä tulee täysin harmaa maine cooni. Zujkan ruumiin rakenne on erittäin huomiota herättävä, sillä tällä oon iso pää, ja vahva ruumis. Zujka on hyvin vahva, ikäisekseen. Zujkalla on arpi oikean silman päällä, tämä ei kuitenkaan estä näkemistä. Zujkalla on keskipitkä turkki, se kuitenkin paksuuntuu häntään mennessä. Zujkalla ei kuitenkaan ole korvissa tupsuja, niin kuin yleensä maine cooneilla on. Zujka kasvaa noin 1 metrin korkuiseksi, ja tällä hetkellä se on saavuttanut 40 cm päkäkorkeuden. Zujkan nykyinen paino on 4,7kg, ja lopullinen paino on 6,1 kg. Zujkalla on kelta oranssit silmät. Zuijkan takalavat ovat yllättävän heikon näköiset, mutta silti ne ovat yhtä vahvat, kuin kenen tahansakkin muunkin maine coonin taka tassut.

Menneisyys: Zujka syntyi 2, 4 sisaruksen pentueeseen. Kuitenkin pentueen isää ei ollut tiedossa, tiedettiin vain se että hän oli nyt kuollut. Zujkan sisko, (tuntematon) kuoli synnytyksessä.

Kaksi kuukautta myöhemmin perheen emo zjikani, lähti etsimään uutta pesä paikkaa. Perhe oli asustatanut kaupungissa. Lähellä vaarallista aluetta. Zjikani oli ollut ihmisten huostassa, joten tällä oli kaulapanta. Zjikani lähti etsimään uutta pesä paikkaa, ja eksyi liian kauas. Zjikani päätyi vaaralliselle alueelle. Foe estell ja Zujka jäivät kolmestaan ja vähän ajan päästä, he arvasivat emonsa menehtyneen.

Foe löysi emon kaulapannan, ja päätti pitää tämän. Kuitenkin foeo kuoli happo sateessa. Estell haki pannan, ja antoi sen Zujkalle. Zujka lähti etsimään Estellin kanssa uutta pesä rakennusta, mutta he eksyivät toisistaan. Zujka törmäsi kettuun, ja sai siitä arven vasempaan silmään. Kuitenkaan arpi ei sokeuttanut Zujkaa. Zjuka pääsi jotenkin lihvahtamaan ketun kynsistä. Estell on kuollut, mutta zujka ei sitä tiedä. Zujka päätyi apulinjalle. Josta kaarti tämän löysi, ja vei kartannoon. Siellä Zjuka eleli kokonaiset 3 kuuta pentuna.

Muuta: ylenpi kissa on Zujka lopulta https://pixabay.com/photo-1089609/

Suhteet: ???

Vastaus:

Hyvä hakemus, mutta ennen hyväksymistä haluaisin selvyyden näihin asioihin:
Kissat (suurikokoisetkin) ovat täysikasvuisena noin 40 cm korkeita, ja hakemuksessa puhutaan metristä. Tämä ei ole mahdollista. Kissasi voisi olla nyt vaikka 25 cm korkea?
Hakemuksessa on muutamia kirjoitusvirheitä, joihin otan vapauden korjaamiseen ^^
Nämä ovat vain pikkujuttuja, ja ne voit korjata vaikka chatissa ^^

-Glowe

.:Edit:.

Nyt hahmosi on hyväksytty! Lisään hahmosi, kun olet roolinut ensimmäisen kerran.

Nimi: Iitu

14.06.2018 12:43
Nimi: Aslan

Ikä: 4,5v (55kk)

Laji/Rotu: Kissa/Maine coon

Skp: Kolli

Yhteisö: Auony

Asema: Päällikkö

Isä: Weadow

Emo: Zira

Sisarukset: Edda ♀

Jälkeläiset: -

Pelaaja: Iitu

Luonne: Aslan on hiljainen työmyyrä, joka arvostaa enemmmän tekoja kuin sanoja. Kolli saattaa vaikuttaa hieman mörökölliltä, sillä se on enemmän hiljainen tarkkailija, kuin aina äänessä. Aslan osaa kuitenkin ilmaista mielipiteensä jämäkästi, jos jokin ei kissaa miellytä. Sisimmissään maine coon on ystävällinen, eikä se suutu pienestä. Virheet kuuluvat sen mielestä elämään, eivätkä ne maailmaa kaada. Välinpitämättömyyttä kolli ei kuitenkaan voi sietää, eikä silloin epäröi murahtaa topakammin. Aslan pitää hyvin tärkeänä sitä, että kissat ja koirat ovat samalla viivalla, rotuun, ikään ja arvoon katsomatta. Arvovaltaisia kuuluu kuitenkin kohdella kunnioittavasti.
Aslanin perusilme on vakaa ja päättäväinen. Kollia näkee harvoin hymyilemässä, vaikka se leppoinen kaveri onkin, eikä usein korota ääntään. Aslan pitää järjestyksestä ja tietynlaisesta kurista, laiskamatoja tämä ei voi sietää. Kolli yrittää kuitenkin ratkoa ongelmatilanteita ensin keksimällä ratkaisuja, mutta tarpeen tullen se voi turvautua myös voimaan. Suurikokoisena kissana yleensä pelkkä tuima katse saa Auonyn jäseniin kuitenkin vauhtia. Myös koirien keskuudessa Aslan on suhteellisen pidetty kissa, sillä se ei kuitenkaan turhasta nalkuta. Rangaistuksia Aslan ei pelkää antaa, mutta harkitsee kuitenkin ensin tarkkaan, onko se aivan välttämätöntä. Kollille tärkein asia on kuitenkin Yhteisön turvallisuus ja järjestys.
Aslan harkitsee pitkään tärkeitä asioita eri näkökulmista ja kuuntelee mielellään myös muiden mielipiteitä, vaikkei sitä kasvoilta välttämättä näekään. Päätöksenteon jälkeen kollin päätä on kuitenkin vaikea enää kääntää. Aslanin sisko Edda on yksi harvoista, joka kuitenkin pystyy saamaan veljensä vielä kerran miettimään uudelleen.

Ulkonäkö: Aslan kuuluu suureen kissarotuun ja on siitäkin suhteellisen kookas yksilö. Painoa herralta löytyy n. 9 kiloa. Kollin tunnistaa sen tuuheasta ja paksusta turkista, joka saa sen näyttämään vieläkin suuremmalta. Väritykseltään Aslan on hopeankirjava, jonka turkkiin sekoittuu harmaan, valkoisen ja mustan eri sävyjä. Kasvot ovat aavistuksen vaaleammat muun ruumiiseen verrattuna. Väritys antaa loistavan suojavärin varsinkin talvella. Silmät ovat kirkkaan vihreät ja erottuvat kasvoista hyvin. Kirsu, polkuanturat kynnet ja korvien sisäpinta ovat vaaleat.
Aslanilla on pitkä selkä, jota ympäröi puolipitkä, mutta paksu turkki. Mahakarvoitus on pisimpää ja tuntuu olevan aina sotkuinen. Jalat ovat sileämmät ja tassut leveät. Kollilla on leijonaharjas, eli niskaa, leukaa ja rintaa korostaa erittäin paksu ja tuuhea turkki. Pään ja kasvojen turkki on lyhyempää ja tiheämpää, korvien päitä korostaa ilvesmäiset, tummat tupsut. Myös häntä on Aslanilla pitkä ja se laskeutuu selästä maahan, mikä antaa kissasta suuremman mielikuvan, kun mitä se oikeasti on. Vain säikähtäessään tai vihaisena häntä nousee pörhistyneenä ylös. Hännän juuresta löytyy noin kissan tassunkokoinen karvaton kohta. Kollin turkki menee helposti takkuun, jonka takia Aslan joutuu useasti käyttämään pikenttejä avukseen, jotta turkki pysyisi edes jotenkin siistinä.
Vaikka tuuhea turkki voi saada Aslanin näyttämään enemmän elävältä pölyhuiskalta, alta löytyy sopusuhtainen ja lihaksikas kolli. Pää on karvoituksen alta erottuva, leveällä otsalla ja neliömäisellä, vahvalla kuonolla varustettu. Korvat ovat suurehkot. Aslanilla on voimakkaat jalat ja pitkät kynnet, jotka auttavat kollia kiipeilemisessä. Kiipeily onkin kollin lempipuuhaa ja sen löytää yleensä korkeammalta, kuin lattiatasolta. Pitkä häntä antaa myös Aslanille hyvän tasapainon, ja se pystyy ketteränä kissana kiipeilemään lähes missä vain.

Menneisyys: Aslan syntyi Yhteisöön ja se onkin ainoa elämäntapa, jonka kolli tietää. Aslanin lisäksi pentueeseen kuului vain toinen naaraskissa, Edda. Pienestä pitäen kaksikko teki kaiken yhdessä; opetteli metsästämään, ryhtyi leikkitappeluun ja yksinkertaisesti opetteli kissojen elämää. Aslan oli kaksikosta se hiljaisempi ja tasapainoisempi osapuoli, joka vain seurasi sisartaan tämän keksiessä yhtä sun toista tekemistä. Pennuilla oli myös vanhempiin hyvät välit, mutta ei ollut epäilystäkään, että Edda oli kollielle se kaikkein tärkein.
Vuoden ikäisenä nuorukaiset ryhtyivät oppilaiksi. Edda pärjäsi Aslania paremmin, ja naaras saavuttikin Klaanilaisen arvon paljon nopeammin. Aslan oli sisartaan hidaskasvuisempi, mutta kolli ei antanut koskaan periksi. Sisarensa tassunjälkiä seuratessa kolli harjoitteli kovemmin, kunnes sekin sai Klaanilaisen arvon. Varsinkin kiipeilemisestä tuli Aslanin lempipuuhaa ja tasapainoa harjoittelemalla kollista tuli yksi taitavimmista kiipeilijöistä.
Aslan viihtyi Klaanilaisena loistavasti. Sillä oli monipuolisia tehtäviä ja onnistumisien myötä kollin itsevarmuus kasvoi. Edda löytyi aina veljensä vierestä ja tsemppasi tätä vaikeillakin hetkillä. Ei ollut kuitenkaan epäilystäkään, että Edda oli kaikessa aina hieman parempi. Se ei kuitenkaan koskaan haitannut, sillä Aslan oli vain ylpeä siskostaan. Yhtenä iltana Edda kuitenkin oli saanut päähänsä lähteä tutkailemaan takametsiä tarkemmin ja pyysi Aslania mukaan, joka tietenkin suostui tähän. Kaksikolla ei ollut tuuria matkassa. Happosade yllätti kissat, ja he pääsivät vain vaivoin suojaiseen pieneen pesään puunjuuren viereen. Pesä oli pieni ja ahdas, eikä kumpikaan kissoista suostunut menemään itse peremmälle suojaan, joten molemmat kastuivat jonkin verran sateesta. Edda oli hapolle allerginen, ja sen iho ei kestänyt edes pientä kosketusta happosateen kanssa. Sateen loppuessa Aslan kiiruhti kantamaan sisartaan takaisin Kartanolle, mutta naaras halvaantui takajaloistaan kokonaan. Aslanille jäi muistoksi vain pieni, tassunkokoinen karvaton jälki hännän juuren, muuten Parantajat pystyivät kollin pelastamaan.
Murheen murtamana Aslan tajusi, että Eddan työt loppuivat siihen. Sisko ei enää pystynyt omin voimin liikkumaan, eikä siitä ollut enää hyötyä Klaanilaisena. Aslan sai tottua uuteen elämäntapaan, jatkaessa töitään ilman siskoa vierellään. Edda on edelleen elossa, yhtä hymyilevänä kuin aijemmin ja se jaksaa tsempata veljeään, vaikka on itse liikuntakyvytön. Aslan päätti tehdä enemmän töitä ja jatkaa harjoittelemista myös sisarensa puolesta. Arvovaltaiset huomasivat kollin tarmon palvella Yhteisöä ja Aslan sai enemmän ja enemmän vastuuta. Vähän päälle 3-vuotiaana Aslanista tuli Varapäällikkö ja puolen vuoden kuluttua se astui Päällikön virkaan.

Muuta:
https://www.flickr.com/photos/peter-gabi/4274144488/in/ph otolist-7vG7fm-5MhxMP-nqctyE-8JAdHT-dXM8oe-QVGGPs-bku4hP-9KSGtb-gK7i69-7y2o s5-gWa244-ndqw6G-agxKoJ-6srhoS-jwEWuz-oyt4U1-8TbouN-7w6mgs-bDH4qM-5Z3snn-af CsfG-6sn7rt-5ebYy-5MYKUF-cjK8sG-7AjN1y-6mprrA-91ZNph-aEjMsX-bwJWwU-oVHJDg-n STRCT-4x4FSP-GaYGi4-7JuudQ-5V2JVE-moWoLM-8UXceX-bzqUof-8VaroG-dpuSsD-dF1Rhs -7oc45w-6gX2EF-bVXSMG-9ftNjW-9qnsee-bKzbfx-5Z3swD-dsd1kh

Suhteet:

Vastaus:

Hyväksytty!

Viimein Auony sai päällikön :DD

-Glowe

Nimi: Esme

09.06.2018 22:05
Nyks

Luonne: : Jos Nyksiä täytyisi kuvailla kolmella sanolla ne olisivat rehellinen, iloinen ja tunnollinen. Juuri sellainen tämä narttu on eikä niistä piirteistä eroon pääsisi pakollakaan.
Nyks on aika avoin tunteistaan, vaikkakin narttu osaakin kätkeä ne tarpeen tullen. Sen katse on usein lämmin ja narttu katsoo jokaista sille juttelevaa kiinteästi ja lämpimästi niin että saa joskus aikaan puhujassa tunteen että paimen ei haluaisi tämän lopettavan ja lähtevän. Puhuessaan Nyks on keskustelukumppanin asemasta riippuen kohtelias ja hiljainen tai energiaa pursuava ja hassutteleva. Paimen ei ole mikään valittaja vaikkakin asiasta narttu kylläkin sanoo. Tyypiltään Nyks ei ole optimisti vaan ennemminkin realistinen. Narttu on suhteellisen tarkka hierarkiasta ja kohteliaisuuksista, vaikkakin joskus tuntuu hirveän epäkäytännölliseltä tuo kumartelu. Asemassaan harjoittelijana Nyks on tunnollinen oppilas ja aina valmis toimintaan. Paimen suorittaa annetut tehtävät vaikka henki menisi, eikä sääntöjen rikkominen tule kysymykseenkään. Kaartin kurista ja rangaistuksista ei nartulla ole valittamista ja tämä pitää niitä sopivina ja aiheellisina. Jotkut ovat sanoneet että paimen ei sovi Kaarttin. Narttu pystyy tappamaan jopa lajitovereita ilman masennusta jos käsky on tullut ylemmältä taholta ja se on välttämätöntä. Nyks välittää läheisistään ja on valmis kuolemaan heidän puolestaan. Narttu ei välitä haukkumisesta sitä saisi jatkaa vaikka mailmanloppuun asti, mutta sen läheisiä ja Kaartia koskevista haukuista seuraa vihastuminen. Sen oikean kanssa paimen voisi tulevaisuudessa perustaa perheen mutta tällä hetkellä suunnitelmissa on vain elämästä nautiskelua ja kokemusten hankkimista. Ennen kaikkea Nyks haluaa tulla hyväksi Kaartilaiseksi.

Ulkonäkö: Nyks on miltei puhdasverinen Valkoinen paimenkoira. Säkäkorkeudeltaan paimen on noin 56-60 cm eli narttu ei kuulu koirista suurimpiin. Nyksin turkki on paksua ja keskipitkää. Nartun karvoitus on puhtaanvalkoinen. Laadultaan turkki on todella tiheää, mistä johtuen se on säänkestävää ja lämmin. Kesän lämpimimpinä aikoina saattaa paksussa turkissa olla läkähdyttävää. Päälykarva on karkeaa, pohjavilla on pehmeää ja pumpulimaista.
Nyksin jalat ovat voimakkaat ja jänteikkäät. Tassut ovat muodoltaan soikeat ja kestävät. Nyksin häntä on pitkä, sapelinmuotoinen ja ulottuu vähän kintereen alapuolelle. Paimenen pää on kiilanmuotoinen ja kuono on pitkä. Nartun korvat ovat pystyt ja sisäpuoleltä hieman vaaleanpunaiset. Nyksin silmät ovat keskikoiset ja mantelinmuotoiset, väriltään ne ovat lämpimän ruskeat. Nartun iho on tumma kuten myöskin huulet ja kirsu. Kynnet ja polkuanturat ovat tumman ruskeat.
Vaikka paimen ei ole iso, ei sen voimaa kannata aliarvioida. Nyksiltä voimaa löytyy ja sen purema ei ole pikkujuttu. Halutessaan narttu tekee pahaa jälkeä. Nyks on taitava taistelija, Yhteisön puolesta narttu taistelee kuolemaan saakka. Turkin alla on oikeassa kyljessä pitkä ja ohut arpi joka kipeytyy jos joutuu alttiiksi liialle säteilylle.Paimenella painoa on hieman alle 35kg.

Vastaus:

Juups, muokkailen ^^

-Glowe

Nimi: Nukki

07.06.2018 21:38
Nimi: Aro
Ikä: n. 2 vuotta (24kk)
Laji/rotu: koira, australianpaimenkoira
Skp: uros
Yhteisö: Yad
Asema: metsästäjä
Isä: Tuntematon †
Emo: Nadia †
Sisarukset: Tuntematon naaras †
Jälkeläiset: ---
Pelaaja: Nukki

Luonne: Aro on positiivinen ja elämäniloinen persoona. Aro on kuitenkin usein hölmö kokemattomuudensa vuoksi. Uros saattaa lannistua helposti epäonnistuttuaan, tai jonkun pilkatessa häntä. Aro tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Aron on kuitenkin välillä vaikea tulla toimeen kissojen kanssa. Aro on uskollinen ja vähän nössökin. Hän on seikkailunhaluinen, ja kokeilee mielellään uusia asioita. Aro saattaa olla toisinaan yllytyshullu. Aro ei myöskään halua myöntää olevansa muita huonompi, vaan saattaa esimerkiksi kokeilla kissajuttuja huonoin tuloksin. Aro saattaa säikähtää vihaisia koiria tai kissoja, jolloin kiertää heidät kaukaa. Aro on taitava taistelemaan, mutta ei tiedä sitä itse. Uros yrittää aina piristää muiden päivää. Aro toisinaan rypee jonkun tapauksen seurauksena itsesäälissä, mutta tuo menee yleensä nopeasti ohi. Aro ei välttämättä aina tajua vaaraa, vaan saattaa tehdä tyhmänrohkeita tekoja.

Ulkonäkö: Arolla on komea puolipitkä turkki ja puolilupat korvat. Aron vasen silmä on jäänsininen, ja toinen ruskea. Uros on säkäkorkeudeltaan 50cm. Aro on väriltään red merle, eli hän on pohjaväriltään harmahtava vaaleanruskea, hänen vatsansa, rintansa ja kaulansa ovan valkoiset, sekä hänellä on punaruskeita täpliä. Aron kuono on valkoinen ja nenä rusehtava. Arolla on pitkät ja hoikat jalat, joilla on hyvä juosta. Aron häntä on melko lyhyt, noin puolet normaalista pituudesta. Arolla on vahvat leuat ja hampaat, joten hän soveltuu hyvin metsästäjäksi. Arolla on kuonossaan (kolme senttiä nenän yläpuolella) vaakasuoraan kulkeva lyhyt arpi. Aro on pienikokoinen, mutta ketterä. Aron turkki on paksu ja estää hyvin kylmältä. Aro on perusrakenteeltaan kevyt. Aron kuono on pitkä ja kapea.

Menneisyys: Aron emä, Nadia, oli ihmisten omistama lemmikki. Aron isästä ei tiedä kuin emo itse, joka on suostunut kertomaan vai hänen rotunsa, ja sen, ettei hän ole enää elossa. Arolla oli sisko, joka kuoli pian syntymänsä jälkeen. Ympäristön saastuessa, Aro ja hänen emonsa jätettiin yksin selviytymään. He muuttivat metsään asumaan, kunnes emo päätti hakea entiseltä kodiltaan tarvittavia asioita. Emo ei koskaan palannut, ja Aro oletti tuon kuolleen säteilyyn. Aro lähti haahuilemaan pitkin maita ja mantuja, kunnes oli kuolla vieraiden koirien käytyä tämän kimppuun. Koirat jättivät tuon oman onnensa nojaan, kunnes lauman metsästäjä löysi tuon ruoanhakureissullaan. Aron haavat hoidettiin, ja tuo päätti jäädä laumaan metsästäjäksi, kiitoksena henkensä pelastamisesta. Aro on vielä nuori koira, jolla on elämä edessä, joten menneisyydessä ei ole tapahtunut kummempaa.

Muuta: ---

Suhteet: (tulee myöhemmin)

Vastaus:

Aro on hyväksytty. Huomaathan, että roolipelissä esiintyy Aro-niminen npc-hahmo, joten älä hämmästy jos Aro-nimi pyörähtelee muuallakin kuin hahmosi yhteydessä. ^^ Samannimisyys ei haittaa ollenkaan.

Voit alkaa pelaamaan, sinun ei tarvitse odottaa lisäämistä. Minulla kumminkin kestää hetki saada lisättyä hahmosi ^^

-Glowe

Nimi: Defia

24.05.2018 19:17
// Varoitus! Menneisyys sisältää raakuutta ja vakavia aiheita, kuten raiskaus ja kannibalismi! //

Nimi: Zeke “Bleak”
Ikä: 2,5 vuotta (30 kk)
Laji/Rotu: Koira / Venäjänvinttikoira mix
Skp: Uros
Yhteisö: Yad
Asema: Metsästäjä
Isä: Fedor
Emo: Ilia †
Sisarukset: Nimettömiä neljä †
Jälkeläiset: -
Pelaaja: Defia

Luonne: Zekeä on helppo kuvailla kahdella sanalla; kuriton nulikka. Tällä nuorella uroksella ei ole lainkaan kunnioitusta sääntöjä tai auktoriteettiä kohtaan. Se myös käyttäytyy sen mukaisesti. Zeke pitää itseään sääntöjen kumartelijoita parempana eikä näin ollen kunnioita ketään, joka kunnioittaa sääntöjä. Oikeastaan koko ajatus Yhteisöstä on sen mielestä täysin naurettava. Se halveksii koko systeemiä ja mielellään tuhoaisi sen.
Nuorella uroksella on kuitenkin melko lapsellinen asenne näitä asioita kohtaan. Sen käytös on muutenkin välillä melko pentumaista, joka saattaa johtua siitä, ettei sillä ollut kunnon lapsuutta. Useat tämän aiheuttamat harmit ovatkin siis olleet lapsellisia kepposia. Silti sen hautomat ajatukset ovat viemässä sitä aina vain vaarallisempaan suuntaan.
Huono alku sen elämälle ja synkät muistot sen äidistä saivat uroksen valitsemaan lempinimekseen Bleak. Tätä nykyä se usein esittäytyykin sillä nimellä, mutta ei ole onnistunut täysin karistamaan kasvatti-isänsä antamaa nimeä, sillä se kuulostaa niin samalta. Zeke ei todellakaan kunnioita myöskään sitä kasvattanutta urosta ja kohtelee tätä kuin roskaa. Ei ole missään vaiheessa laskenut tätä perheekseen. Uroksella ei vain ole perhettä - niin se päätti silloin, kun sen sisko kuoli.
Zeke näkee edelleen aina välillä painajaisia nuoruudestaan. Nuorempana sen unet olivat lähes aina täynnä painajaisia, niin todellisia kuin kuviteltujakin. Uroksen isästä on tullut sen päässä jonkinlainen demoni, kuten sen äiti tätä kuvaili. Hereillä ollessaan uros kuitenkin leikittelee aina välillä idealla siitä, että se lähtisi etsimään isäänsä. Nähdäkseen itse totuuden ja mahdollisesti lopettaakseen koko koiran, jos se ei miellyttäisi tätä. Tähän mennessä uros ei ole koskaan oikeati lähtenyt, vaikka se välillä onkin juossut todella kauas.

Zeke suhtautuu kaikkiin tapaamiinsa koiriin alentavasti. Suuren kokonsa ansiosta se pystyy lähes aina katsomaan näitä alas päin. Se pitää jo tätä itsessään näyttönä siitä, että se on parempi kuin muut. Tämän takia se myös usein haastaa riitaa muiden kanssa. Uros luottaa yksinomaan kokoonsa, joten se on saanut usein yllättyä siitä, että jotkin sitä pienemmät koirat voivat heitellä sitä. Silti useimmiten juurikin sen koko saa riidan kohteen perääntymään, jonka takia tästä on tullut niin itsevarma.
Ne koirat joiden kanssa uros on samaa mieltä se voi vielä jotenkin hyväksyä seuraansa. Muita se melko pitkälti halveksii. Tämän vuoksi Zeke viihtyy kaikista parhaiten yksin. Se myös välttelee lauman johtohahmoja parhaansa mukaan. Uros ei todellakaan tahdo kumarrella näitä, joten mitä harvemmin se kohtaa näitä, sen parempi. Näin ollen se ei hirveästi viihdy Kartanon läheisyydessä. Uroksen antama kumarrus johtajille onkin yleensä todella pieni, jota sen kokoisella koiralla ei oikeastaan voi edes laskea kumarrukseksi. Jos tätä käsketään korjaamaan asia, uros kumartaa syvään niin pilkallisesti kuin pystyy.
Kissoja uros todellakin vihaa. Ensimmäisen kerran kun se näki sellaisen, ei se voinut tajuta miten Yhteisö oli oikein syntynyt ja miten ihmeessä koirat suostuivat pyörittämään tälläistä sirkusta. Zeke näkee kissat alempina olentoina, joilla ei ole mitään arvoa. Se pistäisi ne kaikki mielellään hengiltä. Tästä voikin päätellä, ettei uros ole koskaan tarvinnut parantajan apua. Kaikki haavat joita sillä on ollut, ovat olleet niin pieniä, että koira on hoitanut ne itse nuolemalla.

Zeke on erinomainen metsästäjä ja suoriutuukin työstään leikiten. Tämä on kuitenkin uroksen parhaita tilaisuuksia haistatella Yhteisölle epäsuorasti. Uros tuo saalista Kartanolle joka päivä, mutta se on aina pienin ja riutunein eläin, jonka tämä on onnistunut löytämään. Itselleen se sitten saalistaa aina jotain parempaa, eikä ole koskaan nälkäinen. Kukaan ei voi todistaa, että uros tekee näin, koska se käy aina todella pitkällä saalistamassa ja tekee sen yksin. Urosta ei voi myöskään siis tuomita toiminnastaan, koska se tuo jotain Yhteisölle joka päivä, kuten sen kuuluukin. Vaikka se todellisuudessa onkin koko systeemin pilkkaamista.
Kaiken kaikkiaan Zeke on siis nuori rettelöitsijä, joka ei vielä tiedä omia rajojaan. Se ei kunnioita ketään tai mitään ja on mukavaa seuraa vain niille, jotka jakavat sen näkemykset Yhteisön johdon ongelmista tai kissoista. Erityisesti kissoita.

Ulkonäkö: Zeken äiti oli puhdasrotuinen venäjänvinttikoira, melko suoraselkäinen ja korkea tricolor. Uros on siis puoliksi venäjänvinttikoira, mutta se ei ole välttämättömän selvää koiraa katsoessa. Siitä näkee kyllä heti, että se sisältää vinttikoiraa, mutta kyseisen rodun näkeminen ei ole helppoa muuten kuin koiran koossa. Uros on perinyt paljon ulkonäöstään isältään, joka on beauceronia muistuttava sekarotuinen.

Suurikokoinen koira on vinttikoiran tapaan koko ruumiiltaan kapea, mutta selvästi puhdasta vinttikoiraa rotevampi. Sen kallo on selkeästi leveämpi kuin vinttikoiralla. Koiran kuono on pitkä, mutta jälleen paksumpi eikä aivan niin suippo kuin vinttikoiralla. Sen leuoissa ei ole kovinkaan suurta voimaa, joten se luottaa ennemmin terävillä hampaillaan lävistämiseen kuin murskaamiseen. Kuono on suunniteltu saaliin pihtien lailla puristamiseen ja paikalla pitämiseen. Taktiikka on hyödyllisin laumassa metsästykseen, joka ei tietenkään ole tämän uroksen mieleen. Se metsästää mieluiten yksin ja sekin käy helposti sen suuren koon ja nopeuden vuoksi.
Uroksella on hyvin pitkät jalat ja melko pitkä ruumis. Jaloissa on voimaa juosta pitkiäkin matkoja nopeasti. Tässä avustaa myös uroksen suuret keuhkot. Tämän juoksuaskeleet ovat pitkät ja matkavoittoiset. Uros on hyvin nopea, eikä normaalin koiran ole helppo saada sitä kiinni, mutta kisassa se kyllä häviäisi puhtaalle vinttikoiralle raskaamman rakenteensa vuoksi. Pitkillä jaloillaan tämän on helppo liikkua myös hangessa, mutta tietysti se on hitaampaa. Voimaa uroksella ei ole sen enempää kuin mitä sen silkka koko tuo. Se ei ole muutenkaan kovinkaan harjaantunut tappeluissa, mutta on silti itsevarma sellaiseen joutuessaan. Tämän itsevarmuus on siis täysin perätöntä, eikä se pärjää tappelussa oikeasti kokeneita koiria vastaan. Uros on kuitenkin erinomainen metsästäjä ja sen onnistumisprosentti on todella korkea. Venäjänvinttikoirat metsästivät aikoinaan jopa susia, joten kaikki näyttää riistalta tälle urokselle. Pienten jyrsijöiden saalistaminen on tälle hieman haastavampaa juurikin sen suuren koon takia, mutta itsepäisen kissojen pilkkaamisen vuoksi uros on kiillottanut taitojaan tälläkin saralla.

Uroksella on lyhyt, pääosin musta turkki. Turkin laatu on hyvin karhea, kuten beauceronilla. Se on hieman pidempää koiran kaulassa, rinnassa, vatsassa ja reisissä. Turkki on hyvin tiivistä eikä se päästä vettä läpi helposti. Mustan karvan kaverina koiralla on punertavan ruskeat merkit naamassa ja tassuissa. Rinnassa sillä ei kuitenkaan ole merkkejä, vaan valkoinen läntti. Pentuna läintti oli paljon pienempi ja siisti ruutu, koiran kasvaessa se kuitenkin levisi. Valkoinen ruutu leveni sen rinnassa niin, että se näkyy myös koiran sivulta. Ylös- ja alaspäin valkoinen levisi ohuempana viiruna, joka ylettää melkein tämän kaulaan ja jatkuu mahan alla vielä hieman tämän etutassujen taakse.
Koiran häntä on pitkä ja piiskamainen. Se taipuu lopusta hieman luonnostaan, mutta pystyy menemään suoraksikin. Uros kantaa häntäänsä usein melko korkealla, mutta levossa se roikkuu lähellä tämän kintereitä. Takajaloissa uroksella on sen isältä perityt kannuskynnet.
Korvat koiralla ovat hieman erikoiset. Ne ovat jotakin puoliluppaisten korvien ja ruusukorvien välistä. Rentoina ne saattavat levätä koiran pään sivuilla kuten beauceronilla. Valppaana ne saattavat nousta jopa hieman eteen, reunan päälle taittuen, kuten puolipystyt korvat. Useimmiten ne ovat kuitenkin taittuneet taakse vinttikoiramaiseen ruusuun. Korvat ovat isot vinttikoiraan verrattuna.
Uroksen silmät ovat tummanruskeat. Sen iho on siniharmaata karvojen alla. Vatsassa oleva paljas iho on vaalean harmaata. Säkäkorkeutta uroksella on tosiaan 83 cm, jolloin sen pää on vielä korkeammalla. Painoa urokselle on kertynyt noin 51 kg, joka on enemmän kuin vinttikoiralla juurikin uroksen hieman raskaamman rakenteen vuoksi. Solakassa kehossa ei kuitenkaan ole yhtään ylimääräistä. Nuori uros ei ole vielä kerännyt mitään huomattavia arpia. Niitä saattaa pelissä kyllä tulla.

Uros liikkuu näyttävin ja suurin askelin, uhkuen nuoruuden intoa ja itsevarmuutta. Sillä on kepeä askel, joka saa sen vaikuttamaan melkein jousitetulta. Uroksen nuoruus näkyy usein myös ilkikurisena tai itsevarmana virneenä sen kasvoilla. Tämän ääni on melko korkea ja pistävä.

Menneisyys: Zeken äiti Ilia oli puhdasrotuinen venäjänvinttikoira, joka oli syntynyt ihmisten lemmikkinä Valko-Venäjällä. Se kävi jonkin verran näyttelyissä ja juoksi vieheen perässä. Narttua oli oikeasti tarkoitus käyttää jalostukseenkin, mutta siihen ei koskaan päästy. Ilia ihmisperheineen joutui vakavaan auto-onnettomuuteen ollessaan matkalla mökilleen. Auton perällä ollut häkki suojasi Iliaa pahemmilta vammoilta, mutta se oli saanut tällin auton törmätessä. Tullessaan tajuihin narttu oli haistanut vain verta ja kauhua. Häkki oli auennut törmäyksessä, joten koira pääsi ryömimään ulos autosta. Auton nokka oli aivan rutussa ja ainoa eloonjäänyt koiran lisäksi oli takapenkillä istunut nuori poika. Ilia yritti parhaansa mukaan raahata pojan ulos autosta ja lopulta onnistuikin. Lähellä vain ei ollut mitään, mistä koira olisi voinut saada apua, se lähti silti etsimään sitä. Narttu ei onnistunut löytämään apua, mutta sen palatessa onnettomuuspaikalle, ei siellä ollutkaan muuta kuin jäljet onnettomuudesta. Ihmiset olivat käyneet paikalla sillä aikaa, kun koira oli harhaillut metsissä.

Ilialla ei siis ollut muita vaihtoehtoja, kuin lähteä uudestaan metsään. Se halusi löytää nyt apua itselleen, mutta se sai kulkea pitkään ennen kuin kohtasi yhtään ketään. Lopulta se törmäsi eristyksissä asuvaan ihmiseen ja oli helpottunut kuvitellessaan saavansa apua. Kyseinen ihminen kuitenkin vihasi koiria, joten suurikokoinen narttu ei ilahduttanut tätä lainkaan. Se ajoi koiran pois väkivaltisesti, joka säikäytti nartun pahanpäiväisesti. Sen jälkeen Iliaa pelotti mennä enää lähelle ihmisiä.
Suurella ja nopealla koiralla ei ollut mitään ongelmia napata saalista itselleen. Niinpä se jatkoi elämäänsä metsiköissä. Se ehti olla jonkin aikaa yksin, kunnes se törmäsi pieneen joukkoon koiria lähellä Ukrainan rajaa. Ilia ei voinut olla tuntematta, että jokin oli vinossa, mutta päällisin puolin joukko kohteli narttua hyvin. Silti erityisesti Fedor niminen uros pelotti narttua. Se olisi halunnut lähteä joukosta, mutta olihan laumassa helpompi elää kuin yksin, varsinkin talvella.
Laumassa ei ollut selvää johtajaa, mutta Fedor ja pari muuta urosta tuntuivat pitävän sen kasassa voimaa käyttämällä. Fedor oli suuri sekarotuinen, joka muistutti ulkonäölttään kovasti beauceronia. Sillä oli typistetyt korvat, jotka saivat sen Ilian silmissä näyttämään demonilta. Demoniksi se myös nartulle osoittautui.
Eräänä iltana Fedor kavereineen raahasivat Ilian sivummalle ja ilmoittivat, että nyt oli tämän vuoro tehdä oma osansa. Narttu oli koko ajan osallistunut metsästykseen, joten se ei ymmärtänyt. Fedor tarkensi, että tämän kuului tuottaa pentuja. Ilia yritti paeta, mutta ei onnistunut. Seurasi kivulias kahakka, joka kuitenkin päättyi nartun väkisin astumiseen. Useamman toimesta ja moneen otteeseen.

Ilia olisi halunnut paeta saman tien, mutta se ei ollut mahdollista. Narttua vahdittiin jonkin aikaa tarkasti, mutta lopulta se sai tilaisuutensa. Ilian vangitsijat eivät olleet ottaneet huomioon tämän luontaista nopeutta. Joten pakoon päästessään, sitä ei enää noin vain saatukaan kiinni. Narttu juoksi pitkään ja kovaa ennen kuin se edes vilkaisi taakseen, eikä kukaan tietenkään ollut pysynyt sen kannoilla. Ilia jatkoi matkaansa Ukrainan puolella ja pysähtyi vain harvoin ja hetkeksi. Se ei voinut tietää seurasiko joku sitä vai ei, mutta narttu halusi olla varma, ettei sitä löydettäisi.
Tassut verillä se jatkoi loputonta matkaansa, kunnes se tajusi, että sen synnytys läheni. Pian se saapui autioon kaupunkiin. Narttu ei ymmärtänyt miksi se alkoi voida niin huonosti. Se hortoili kuitenkin kauemmas rakennuksista, kunnes se löysi syrjemmältä yksinäisen talon, jonne narttu sitten tuupertui. Viikkoa myöhemmin se synnytti viisi pentua, joista kaksi oli valmiiksi kuolleita. Kuolleet pennut se hotkaisi suihinsa sen enempää ajattelematta. Kolme elävää pentua vaikuttivat melko heikoilta, eikä Ilialla ollut kiinnostusta hoitaa niitä. Tämän vuoksi pienin pennuista kuoli pari viikkoisena ja sekin päättyi ruokkimaan sisaruksiaan äitinsä vatsan kautta. Kaksi isompaa pentua sinnittelivät elossa ja kasvoivat hiljalleen. Ilia oli poissaoleva ja huonovointinen. Se kävi välillä etsimässä ruokaa itselleen ja meinasi joka kerta jättää palaamatta pentujensa luokse, mutta eipä sillä ollut muutakaan paikkaa minne mennä. Jokin vaisto ohjasi sitä pitämään pentunsa elossa, vaikka narttu ei halunnut edes katsoa niitä.

Pentujen ollessa hieman yli kahden kuukauden ikäisiä, talon ulkopuolelta kuului ääniä. Ilia joutui heti paniikkiin. Se oletti, että äänien lähde oli sen perässä. Narttu ei halunnut jäädä kiinni, eikä se myöskään halunnut jättää pentujaan tulijan uhreiksi. Niinpä se päätti lopettaa pentunsa ihan itse, ettei näiden tarvitsisi kärsiä jonkun muun käsissä.
Tuntemattomien koirien löytäessä Ilian, tämä oli tappanut toisen pennuistaan. Se oli myös yrittänyt syödä tämän, mutta pentu oli liian iso nieltäväksi kokonaan. Kiireessä ja hädässä narttu oli sitten repinyt pennun kahtia sen veljen katsoessa. Elävä pentu yritti paeta äitiään, eikä se luultavasti olisi selvinnyt, elleivät vieraat olisi sekaantuneet asiaan. Ne joutuivat pitelemään hurjana sätkivää narttua aloillaan, joka ei ollut helppoa sen suuren koon takia. Pentu tuijotti kuollutta siskoaan. Näky sen äidin teosta pyöri pennun päässä kuin rikkinäinen levy.
Ilian vihdoin ja viimein rauhoittuessa vieraat koirat saattoivat selittää keitä olivat ja mitä ne tekivät siellä. Koirat kuuluivat lähellä olevaan Yhteisöön. Ne vakuuttelivat Ilialle, että se ja sen pentu olivat turvassa. Kumpikaan ei tainnut uskoa sitä, mutta eri syistä.

Vakuutteluista huolimatta Ilia ei luottanut sen luona vierailevien koirien sanoihin. Se suostui kuitenkin jäämään ränsistyneen talon suojiin pentunsa kanssa. Narttu ei edelleenkään ollut nimennyt pentuaan. Zorro niminen uros kävi aina välillä tarkastamassa kaksikon tilanteen ja tuomassa näille ruokaa. Uros alkoi kutsua pentua Z:taksi, koska pentu nukkui paljon ja Ilia oli vain sanonut, ettei se tarvitse nimeä.
Pari kuukautta ehti kulua ilman sen ihmeempiä ongelmia. Epäluuloinen Ilia kuitenkin kierteli aluetta ja välillä kulkeutui kaupunkiin. Pennun ollessa melkein kuusi kuukautta vanha sen äiti alkoi oksenella verta. Narttu ei ollut kuunnellut kaupunkia koskevia varoituksia, koska se ei luottanut neuvoja jakaneisiin koiriin.
Pentu katseli rauhallisesti kuinka sen äiti teki kuolemaa. Nyt se kuitenkin kyseli nartulta isästään. Katkerana ja vihaisena Ilia kertoi kuin kertoikin pennulleen mistä tämä oli kotoisin. Narttu sylki sanansa ja halveksuntansa kohti pentua kuin se olisi muka sen syy mitä sen isä oli tehnyt. Ilian viimeiset sanat tälle olivat; näytät ihan siltä saastaiselta demonilta. Iliahan ei voinut olla varma pennun isästä, mutta juurikin sen ulkonäkö sai nartun uskomaan, että se oli Fedor.
Pentu katsoi äitinsä tuskaisaa menoa, eikä se ollut lainkaan surullinen. Kuvat sen siskon kuolemasta vainosivat edelleen sen unia. Nyt se toivoi voivansa nukkua rauhassa.

Pari päivää myöhemmin Zorro saapui taas tarkistamaan kaksikon tilanteen. Ilia makasi keskellä lattiaa kuolleena ja sen pentu nukkui kerällä nurkassa.
Zorro otti pennun mukaansa ja vei sen Kartanolle, jotta se voisi liittyä laumaan. Uros antoi tälle nimeksi Zeke ja tarjoutui kasvattamaan sen. Zekeä ei kiinnostanut lainkaan kuka sitä olevinaan kasvatti, sillä se oli päättänyt kasvattaa itse itsensä. Tietenkään puolivuotias pentu ei pärjännyt vielä omillaan, vaikka se olikin jo isompi kuin monet aikuiset koirat. Niin se muutti Zorron pesään metsässä. Alusta alkaen Zekeä ällötti koko Yhteisö homma. Varsinkin kissat.
Nuori uros kasvoi koko ajan isommaksi ja tuli sen myötä itsevarmemmaksi. Se oli vähän väliä hankaluuksissa, koska ei oikein halunnut noudattaa sääntöjä. Siitä kehkeytyi nopeasti riitapukari ja rettelöitsijä. Zorrolla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pitää nuorukaista kurissa. Zeke tuli nopeasti tutuksi myös monelle Kaartilaiselle, kun näiden piti ojentaa nuorta häirikköä. Työkseen suuri ja nopea koira valitsi metsästyksen. Se tosin halveksii ideaa kissojen ruokkimisesta niin paljon, että tekee pilkkaa siitäkin hommasta. Zeke nimittäin metsästää itselleen hyvät ruuat ja vie päivittäin ruokakomeroon säälittävimmän saaliin mitä se sattuu löytämään.
Zorro ehdotti kyllä urokselle myös Kaaartiin liittymistä – toivoen sen saavan nuorukaisen kuriin - mutta Zeke vain nauroi koko idealle. Sillä se ei todellakaan tahtonut sitoa itseään Kaartin typeriin sääntöihin. Eikä sillä kyllä riittäisi kuriakaan siihen hommaan. Zeken silmissä kaikki sääntöjen kumartelijat ovatkin pelkkiä pellejä. Välttääkseen karkoituksen Zeke ei ole vielä tehnyt mitään erityisen vakavaa, mutta omassa mielessään se on suunnitellut kaikenlaista koko Yhteisön kaatamiseksi.

Muuta: Zeke lausutaan 'tsiik' joten tämän kutsumanimi 'bliik' on aika lähellä. Bleak kuitenkin tarkoittaa karua/synkkää/ankeaa, joten siksi Zeke pitää siitä enemmän ja käyttää mieluummin sitä.
http://oi66.tinypic.com/143ic6u.jpg

Suhteet:
Niyra// Hyi.

Alik// Hyi.

Kaarti// Tyhmiä luusereita kaikki tyyni!

Ubo// Voisi syödä homeisen sukan!

Zorro// Tyhmä vanha äijä! (NPC)

Kissat// Kuolkaa.

Vastaus:

Hyväksytty!

-Glowe

Nimi: Empatia

24.05.2018 18:39
Nimi: Gregor

Ikä: 1,5 vuotias (19kk)

Laji/Rotu: Koira/ Dobermannin ja tanskandoggin sekoitus

Skp: Uros

Yhteisö: Yad

Asema: Harjoittelia

Isä: Koro (†)

Emo: Tuntematon (†)

Sisarukset: tuntemattomat, todennäköisesti kuolleet

Jälkeläiset: Ei ole

Pelaaja: Empatia

Luonne: Gregor on valtavasta koostaan huolimatta erittäin pikkutarkka. Uros ei oikein välitä kissoista, tai jos aivan totta puhutaan, ovat ne tämän mielestä aivan turhia. Vahvoja mielipiteitä omistava koira pysyy sanojensa takana viimeiseen asti. Gregor omistaa dominoivan luonteen sekä sattuu olemaan myös todella temperamenttinen ja perfektionisti.
Uroksen viha on jakautunut kolmeen osaan. Ensimmäisen asteen viha on lyhyt aikaista. Toisen asteen viha taas pitkä vihaista, mutta kolmannen tason viha on jo jotain mitä sanoin ei voi kuvailla. Uhkarohkea uros ei kestä noloja tilanteita. Vaikka uroksella on pieniä vihanhallinta ongelmia, hän harvemmin käy kimppuun kunnolla.
Gregor on kaukana empaattisesta, eikä oikein usko karmaankaan. Oikeastaan uros ei usko kunnolla mitään tai ketään, mutta jokaisella on se yksi tai kaksi poikkeusta.
Uros ei ole fiksuimmasta päästä, muttei kumminkaan ole mikään maailman tyhminkään. Sanotaan, että Gregor on manipuloitavissa, mutta jos sattuu eksymään tämän tappolistalle ei edes hypnotisoija voi pysäyttää tätä, tai niin tämä ainakin uskottelee itselleen.
Ulkonäkö: Gregor omistaa ryhdikkään ja hyvin voimakasrakenteisen kehon. Lihaksikkaan uroksen iho ei ole hirveän löysää muualta kuin kasvojen alueelta. Häntä on hieman yli kintereeseen ylettyvä ja hieman kaareutuva. Uroksella on selvä otsapenger ja ilmeikkäät silmät joita korostaa niiden selvästi erottuva kullan ruskea väri. Korvat ovat typistyneet toisen koiran toimesta, mutta ovat yhä selvästi kiinnittyneet ja antavat jo muutenkin tuima oloiselle urokselle uskottavamman näön. Jalat ovat yllättävän pitkät ja lihaksikkaat. Vaikka runko on solakka, vaikkakin löytyy siitä myös selviä lihaksiakin. Säkäkin nousee jo nyt 71 cm:iin ja painoakin löytyy 43 kiloa. Täysikasvuisena kumminkin oletettu koko on 80 cm korkea säkä sekä 60 kg paino.
Turkki on ihon myötäinen, sileä sekä selvästi kiiltävä. Suurimmaksi osaksi turkki on pikimustaa, mutta rinnasta, mahasta, kaulasta ja tassuista löytyy tumman tiilen punaruskeita merkkejä.
Gregor omistaa massiiviset ja voimakkaat leuat, sekä vielä melko puhtaan valkeat terävät hampaat kuten kaikki muutkin nuoremmat koirat.
Uros on nopealiikkeinen ja voimakas raajainen koira, jolta löytyy lukkopurenta. Tämä tarkoittaa sitä että tämän leuat eivät aukea helpolla, mutta tämän takia on tämän leuat suljettavissa liiankin helposti. Kuulo ei uroksella ole parasta laatua, varsinkaan vasemmassa korvassa. Myöskään näköaisti ei toimi yhtä hyvin kuin muilla, muttei se vaikuta muulloin kuin öisin. Uimis taidoista ei ole varmuutta, mutta todennäköisesti se luonnistuu vahvojen raajojen vuoksi. Ketteryyttä ja notkeutta löytyy vähän enemmän kuin sopivasti, muttei kumminkaan kummassakaan ole täydellinen. Uros ei ole kestävimmästä päästä eikä voimaakaan ole kehossa hirveästi. Uros osaa kyllä metsästää, muttei ole varmuutta hänen todellisista taidoista metsästyksen suhteen
Pieniä arpia löytyy sieltä täältä kehoa, suurin osa kuonon ja niskan alueella. Arpia iän myötä saattaa tulla useampiakin, vaikkei asiasta ole vielä tietoa.
Menneisyys: Gregor syntyi kahdelle kulkukoiralle. Hänen isänsä, Koro oli alun perin lemmikkinä, kun taas emo oli kahden lemmikin pentu. Gregorin kaikki sukujuuret, vanhempia lukuunottamatta ovat kotoisin saksasta. Uros ei ollut suunniteltu pentu, ja emo kuoli sairauteen parin viikon päästä. Isää tämä ei ikinä tavannut, mutta tarinoita hänestä kuuli äidiltään usein.
Äidin kuoltua Gregor päätyi vanhan kulkukoiran seuraan, jonka luona vietti elämäänsä kyseenalaisissa oloissa 1-vuotiaaksi asti. Tuona aikana uros oli saanut jostakin syystä päähänsä voimakkaan iskun jonka takia kuulo heikkeni jonkin verran sekä yönäkö huononi pahemman kerran.

Arvet tulivat milloin mistäkin. Suurin osa tuli huolimattomuudesta rakennuksissa ja kaupungilla, mutta myös epäonnistuneista metsästys reissuista on muutama. Muutaman kerran koiran kanssa yhteenottamisen seurauksena niskassa ja kasvoissa on muutama pieni arpi.

Vähän sen jälkeen kun uros täytti vuoden löysi gregor tiensä Yad'ien-laumaan. Lauma löytyi sattumalta, gregorin

Muuta: kuvat
https://i.pinimg.com/originals/2c/9b/06/2c9b06a4bc17cfc199c0f96ae0 c7d592.jpg

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?
q=tbn:ANd9G cQHCOrkqGBze8KzD6V28fMEkoMg1RHeFVBf796fN5iI4UlzsqR1

https://i.pinimg .com/originals/32/25/89/3225897f00b90d7f8f47ce85817db473.jpg


Suh teet:


Vastaus:

Hyväksytty! Tervetuloa mukaan ^^

-Glowe

Nimi: Kauna

24.05.2018 16:28
Nimi: Chaos ‘’Karhu’’

Ikä: 4 vuotta (50 kk)

Laji: Koira/Kangal ja kaukasiankoira

Sukupuoli: Uros

Yhteisö: Yad

Asema: Kouluttaja

Isä: Tuntematon - kohtaloa ei tiedetä

Emo: Tuntematon - kohtaloa ei tiedetä

Sisarukset: Tuntemattomat - kohtaloa ei tiedetä

Jälkeläiset: Ei

Pelaaja: Kauna

Luonne:

Chaos on persoonaltaan sisäänpäin kääntynyt, mutta vaikuttava puhuja. Uros on tiukka, vakava ja saa tahtonsa mukaan muuttaa olemuksensa niin, että tämän mielipiteet ja asema näkyvät laumassa selvästi, joskus helposti vaikuttaen ylempiarvoiselta, joka on yleensä tämän tarkoituskin. Tämä haluaa esittää vahvuuttaan ja suuruuttaan laumassa, uskoen, että sopisi lauman päähän paremmin kuin joku hyväkäs narttu. Muutenkin uros on paljon suurempi ja pystyisi helposti ottaa toista kurkusta kiinni, mutta laumassa on valitettavasti muitakin koiria, jotka ovat nartun puolella. Se päätyisi muiden koirien hyökkäämiseen Chaokseen, joka ei päätyisi hyvin kummallekaan puolella. Uros luultavasti tulisi tapattamaan monia koiria sen aikana, mutta on hyvin epätodennäköistä, että tämä pystyisi hoitamaan koko lauman yksin. Kaikesta vallan halustaan riippumatta, uros päätyi kouluttajaksi, kun muihin asemiin ei ollut mahdollisuutta päästä. Tämä ei ollenkaan usko sopivan tällaiseen roolin. Chaos syntyi johtamaan, eikä valvomaan säälittäviä oppilaita.

Yleensä pitäen tunteensa piilossa, tästä on vaikea kertoa, mitä tämä ajattelee tai suunnittelee. Uros näyttää mielipiteensä vain, kun näkee tämän tarpeelliseksi. Chaos pitää oman ilmeensä aikalailla samanlaisena - vakavana ja välinpitämättömänä. Mikäli uros ei ole yrittämässä kääntää päitä, tämä puhuu yksinkertaisesti, melkeinpä vaikuttaen, ettei välittäisi toisesta ollenkaan.

Chaos pitää muihin eläimiin kuvan itsestään neutraalina, vaikka oikeasti on monia asioita vastaan laumassa. Parempi antaa toisten luulla eri lailla kuin uros oikeasti suunnittelee. Niin kuin aikaisemmin sanottiin, tämä voi olla vaikuttava puhuja. Hän osaa kääntää päitä puolelleen. Tämä myönnyttelee toisen kanssa tämän voittamiseksi ja kertoo vain posiitivisia puolia, samalla tavalla kuin ihmisten diktaattorit olivat tehneet. Uroksella onkin suunnitelma aloittaa kapina lauman keskuudessa, kuitenkin pysyen sivussa, ettei tätä itseä epäiltäisi.

Kouluttajana uroksella ei ole suosikkeja. Hän kouluttaa hyvin tiukasti, eikä siedä epäonnistumista. On hyvin vaikeaa saada tämän huomio ja kunnioitus, melkein mahdotonta.
Epäonnistuessaan koira pääse melkein heti Komentajan tai Johtajan tietoihin, saaden samalla huonon vaikutelman kouluttajaansa. Tiukkuutta lisäävät uroksen tahto pois asemasta. Tämä ei vieläkään omasta mielestään ole kouluttaja, vaan paljon voimakkaampi ja parempi.

Suhde muihiin koiriin ja kissoihin ei ole mitenkään erityinen. Tällä ei ole oikeita ystäviä, ainakaan vielä. Chaosta ei melkein ollenkaan kiinnosta 'hyvät suhteet', paitsi jos niistä hyötyy. Jos toisen pää on kääntynyt uroksen tahtomaan suuntaan tai on kääntymässä, Chaos on selvästi ystävällisempi. Uros kuuntelee keskusteluita valppaasti ja keräilee niistä tietoja muistiin, vaikkei olisi kiinnostunut puhujasta itsestään. Suhteet kissoihin Chaoksella ovat huonot. Tämä suorastaan vihaa kissoja. Miksi suuret ja voimakkaat koirat tekisivät yhteistyötä pienten oksennuspallojen kanssa? Koirat ovat susien jälkeläisiä, ennen ne juoksivat koiria pakoon ja koirat pärjäsivät ihan hyvin ilman kissojen apua. Vaikka uros ei pidäkään kissoista, tämä ei näytä sitä ulospäin, sillä laumassa kissoja myös kunnioitetaan, vaikka kuinka halpamaista se Chaoksen mielestä onkin. Uros ei myöskään kunnioita ihmisiä menneensä takia. Jos se törmäisi tälläiseen, luultavasti hyökkäisi kurkkuun kiinni.

Uroksella on myös aivoja. Miten muuten tämä pystyisi puhumaan muut ympäri? Järkeä pitää käyttää ennen toimimista. Chaos miettii kaikki mahdollisuudet ja lopputulokset päässään, ennen kuin toimii. Tämä varsinkin käyttää sitä puhumisessa ja taistelussa. Ensin seurataan vastustajan liikkeet ja eleet, opitaan ne ja niiden perusteella ennakoidaan vastustaja. Puheessa taas yritetään hiljentää vastustaja järkevillä faktoilla ja tiedoilla. Chaos uskaltaa ottaa puheeseen herkkiä asioita vastustajastaan, mitä on kuullut muilta.

Uros ei niinkään pidä puhumisesta menneisyydestään. Tämä saattaa joskus kehuskella voittamisestaan hieman tutumpien koirien kanssa, mutta muuten jättää siitä keskustelun. Ainoat ‘ystävät’ mitä toisella oli, kuolivat ihmisille kidutuksen jälkeen areenoilla. Muutenkin muille kertominen, että olet oikeasti tappanut kymmeniä koiria, ei ehkä ole parhain idea varsinkaan, kun on liittynyt rauhanomaiseen laumaan.

Ulkonäkö:

Uros on elävä jättiläinen. Tämä on saanut vaikutteita kahdelta valtavalta rodulta, kangalilta ja kaukasiankoiralta. Kangalit ovat nopeita liikkujia pitkien jalkojen takia ja tehokkaita lauman puolustajia susia ja muita petoja vastaan pitkillä ja terävillä hampailla. Kaukasiankoirat ovat taas kangaliakin korkeampia ja niiden paksu turkki voi toimia kuin panssari.

Säkäkorkeutta uroksella on jopa 95 cm. Pää lisää säkään korkeutta, tehden koirasta vielä suuremman näköisen. Chaoksen turkki on myös pitkää, luoden uroksesta hieman kookkaamman kuvan kuin tämä oikeasti on, vaikka tämä on jo valmiiksikin suuri. Toisen jalat ovat pitkät ja ne tuovat suuren osan uroksen korkeudesta. Painoa uroksella on 78 kg, eli on siis painavakin Tämä ei kuitenkaan ole mitekään lihava. Uros on aikailla sopusuhtainen pituuden ja painon kanssa. Suuri paino ja korkeus eivät tee koirasta hirveän ketterääkään, pitkillä jaloillakin. Chaos korvaa ketteryyden ja väistelyn menemällä suoraan lävitse.

Chaoksen ruumiinrakenne on vankka ja lihaksikas. Ruumiin muoto on suorakaidetta muistuttava ja selkä on laaja sekä voimakas. Jalat ovat pitkät ja voimakkaat, tassut taas leveät. Leveillä tassuilla on helppo kulkea hieman haastavammassa maastossa. Tästä on myös apua lumessa ja upottavassa maassa, sillä painonsa takia uros voi upota helposti. Koiran pää on suuri ja leuat voimakkaita. Poskista roikkuu hieman nahkaa ja kaulassa on puremilta suojaava pussi löysää nahkaa. Pussi ei kuitenkaan ole yhtä suojaava ja iso kuin puhtaalla kaukasiankoiralla, mutta se on silti hyödyllinen. Kuono on keskipitkä ja hieman alaspäin kaartuva ja otsa on hieman pyöreähkö. Pää on leveähkö ja leuat voimakkaat, korostetut pitkillä ja terävillä hampailla. Koiran korvat ovat typistetyt, jotta muut koirat eivät olisi saaneet niistä kiinni taisteluiden aikana. Sama aiottiin tehdä myös hännälle, mutta se päätettiin silti pitää tasapainon takia. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja näyttävät osittain ‘laiskoilta’. Kuitenkin tämän kulmat kääntyvät hieman silmien päälle, jolloin uros näyttää enemmän ärtyneeltä kuin väsyneeltä.

Turkki on tiheää ja runsasta, hyvin suojaavaa molemmilta kylmältä ja puremilta. Päälliskarva on suoraa ja hieman keskipitkää pidempää. Karva on pisintä takajalkojen ja hännän takana, joka on usein kippuralla selkää vasten, jossa sitä on vaikeampi purra. Aluskarva on pehmeämpää ja se pitää hyvin lämmön sisällään, mutta kesäisin se voi olla hieman kuuma. Kesällä turkki vähenee huomattavasti, mutta uros stili tuolloin viihtyy enemmän varjossa. Tämä myös saattaa käydä pikaisesti uimassa. Puremilta suojaavaa ja hieman roikkuvaa nahkaa löytyy myös turkin alta eri kohdista, mutta karva peittää sen alleen.

Uros on saanut väritykseensä vaikutteita molemmilta roduilta. Tämän kasvoja peittää musta naamio, joka ikään kuin valuu rintaa alaspäin vatsaa kohti. Kuitenkin tämän päälle on tullut toista vaaleampaa väriä. Jalat ovat kaikista vaaleimmat ja niissä on pieniä tummia läiskiä. Muuten uros on kerman sävyinen. Silmät ovat tummanruskeat ja ne voivat näyttää melkein mustilta tumman karvan seassa.

Arpia löytyy ympäri Chaoksen turkkia. Turkki on osittain peittänyt joitakin arpia ja pienimmät ovat kadonneet sen alle, mutta arvet ovat silti selvästi näkyvillä. Isoimmat arvet löytyvät selästä, rinnasta, kyljistä ja jaloista. Jaloissa ja rinnassa on huomattavasti enemmän arpia, varsikin kurkkupussin ympärillä, koska pienemmille koirille pureminen korkealle on vaikeaa. Kasvoistakin löytyy arpia. Näkyvin jälki on silmän päällä. Se kulkee otsan kautta silmän kulman päältä ja loppuu poskeen. Kuonossa on taas pari puremaa ja raapaisua. Rinnassa on kaksi suurta ja pari pienempää. Jaloissa on taas monta pientä ja siellä täällä hieman isompia. Kyljissä on oikealla puolella kaksi isoa ja toisella puolella yksi. Uroksen päälle oli myös kaatunut ämpäri happosadetta, joka poltti oikean puolen lapaluista alas jalan keskiosille, kokonaan tuhoten turkin sen alueelta. Turkki on osittain kasvanut sen päälle, mutta sen pystyy silti nähdä.

Kokonsa ja ulkonäkönsä vuoksi tämä tunnetaan laumassa hyvin, ei niinkään tekojensa vuoksi tai kenen kanssa tämä on tuttava, vaan helpon erottamisen takia muiden koirien keskeltä. Koira on vieläkin valtava, täytyy olla sokea jos ei niin suurta koiraa erota muiden keskeltä. Suuruus myös herättää kunnioitusta ja jopa pelkoa, varsinkin kun tässä on monia arpia ja kantaa kaulassaan terävää pantaa. Arvet kertovat uroksen olevan kokenut taistelija ja käynyt elämässään monta asiaa läpi. Kaikkea tätä lisää uroksen tapa esittää itseään. Chaos kävelee aina ryhdissä ja tarkkailee ympäristöään tyhjillä silmillään, jotka melkein tuntuvat katsovan koiran kallon läpi. Toisen sanat voivat olla yksinkertaisia ja vakavasti mietittyjä. Hän katsoo aina toista alaspäin, varsinkin kun on jokaista laumalaista vielä tällä hetkellä isompi. Ylhäältä katsova, uhkaavan ja ärtyneen näköinen jätti ei anna hirveän lempeää kuvaa.

Menneisyys:

Chaos syntyi taistelukoiraksi Venäjällä, kangalin ja kaukasiankoira risteytyksenä. Kangalit tai kaukasiankoirat eivät olleet kumpikaan tarkoitukseltaan taistelukoiria, mutta kangalin pitkät hampaat ja voimakkaat leuat susien tappamiseen ja kaukasiankoiran tiheä, suojaava ja paksu turkki yhdistettynä loivat panssaroidun, suuren ja terävähampaisen taistelukoiran.

Pentuja syntyi kolme, mutta muut paitsi Chaos itse myytiin muille taistelukoirien harjoittelijoille. Pennulla ei ollut mahdollisuutta tuntea isäänsä tai sisaruksiaan. Niiden tarkoitus oli vain lisääntyä ja taistella rahan puolesta, joka tietysti annettiin omistajalle. Chaos ei oikeastaan päässyt tapaamaan muitakaan koiria kuin areenoilla nuoruudessaan. Pennun haluttiin kasvavan verenhimoiseksi, voimakkaaksi ja suureksi urokseksi.

Niinkuin toivottiin, pentu kasvoi suureksi ja aikuisena ylitti odotetun korkeuden, ollen suurin koira, joka oli ikinä taistellut niillä areenoilla. Ennustettu säkäkorkeus oli 76-90 cm, mutta uros ylitti sen reippaasti. Tämä tarkoitti vain hyvää koiran omistajalle. Vielä pentuna ollessaan kohtelu ei ollut mitään upeaa Chaokselle. Ruokaa sai vain jos totteli ja voitti taisteluita. Jos ei totellut tai hävisi, sai taas rangaistuksen. Rangaistukset olivat hyvin väkivaltaisia. Raipalla tai kepillä iskemistä, lyöntiä ja potkimista. Chaoksella oli myös oma 'koulutus pantansa'. Siihen oli viritetty sähköjohdot, jotka antaisivat sähköiskun ohjainta painaessa. Tottelemattomuudesta sai usein sähköiskuja, voimistuen kerta kerralta.

Kuukausi kuukauden jälkeen uros kehittyi ja voimistui, vaikka sai monia arpia taisteluista ja rangaistuksista. Uros melkein sokaistui, kun oli päästänyt vastustajan liian lähelle taistelussa, eikä pitänyt hyvää välimatkan pituutta hyväksikäyttäen. Kuitenkin tämä oli onnekas ja sai vain arven silmän päälle. Vaikka Chaos oli taisteluiden huipulla yksin taistellen, tämä laitettiin ryhmään parin muun koiran kanssa. Koirat olivat rodultaan oikeita taistelukoiria. Toinen oli nimeltään Shade, joka oli rodultaan cane corso. Tämän taistelukumppani oli toinen uros lajiltaan sekarotuinen pitbulli ja nimeltään Kuri.

Alussa kolmikko ei tullut toimeen. Chaos toimi ja taisteli yksin, ei pienten rakkien kanssa. Koirat usein kävivät toistensa kimppuun, jolloin ne jouduttiin laittamaan kiinni pannoista. Pikku hiljaa urokset alkoivat tulemaan toimeen, jolloin nämä alkoivat kilpailemaan siitä, kuka olisi johtaja. Chaos nousi heti ylös ja alisti huomattavasti pienemmät koirat, nousten tietysti johtajaksi. Kolmikko pääsi taistelemaan areenalla, usein kilpaillen kuka saisi eniten tapettua. Kuitenkin Kuri haavoittui pahasti ja vietiin pois areenalta. Chaoksen ryhmä tietenkin voitti, mutta Kuri joutui ongelmiin. Tätä rangaistiin kahden koiran edessä hyvin väkivaltaisesti. Kun Kuri oli päässyt pois rankaisemisesta, tämä oli hyvin huonossa kunnossa. Koira vuosi jatkuvasti verta eikä saanut hoitoa.

Pian Kuri vuoti kuiviin ja kuoli. Molemmat Shade ja Chaos olivat järkyttyneitä, vaikka Chaos ei niin paljon. Shade oli tuntenut Kurin pennusta asti ja tämän kuolema ajoi vihan partaalle. Koira oli valmiina iskemään ihmisen kurkkuun ja pakenemaan. Chaos ei ollut yhtä raivoissaan, mutta tämäkin halusi pois ihmisten luolta. Kaksikko alkoi suunnittelemaan pakoa. Seuraavalla kerralla, kun nämä päästettäisiin areenalle, kaksikko iskisi päästäjään kiinni ja alkaisivat juoksemaan ulos ikkunasta, joka oli aina ollut auki kesäisin.

Seuraava taistelu alkoi ja urokset alkoivat toimeen. Kun hihnat irrotettiin, nämä iskivät ihmiseen kiinni, hyppäsivät ihmisiä suojaavan aidan yli ja lähtivät juoksemaan rakennuksen reunaa kohti. Juuri kun koirat pääsivät ihmisten ohitse, he huomasivat, että ikkuna oli kiinni. Shade alkoi panikoimaan ja murisemaan näiden takana oleville ihmisille. Joukosta huudettiin: "ampukaa ne." Pian kuuluivat aseen laukaukset ja ihmisien pelokkaat huudot ja karjaisut. Ihmisiin ei osuttu, mutta koiraan kyllä. Chaos oli välttänyt luodit, mutta Shade makasi maassa omassa veressään. Koira katsoi vielä kerran toveriinsa ja kuoli siihen paikkaan. Uros alkoi myös panikoimaan. Miten ulos, miten pakoon? Tämä kääntyi suljettua ikkunaa kohti ja iskeytyi sen läpi.

Chaos oli matkustanut viikon Venäjän katuja pitkin. Taisteluiden pitämistä ihmisistä ei näkynyt missään, mutta vastaan saapui tulli. Kaikkialla oli varoituskylttejä karanteenista, eikä ihmisiä näkynyt missään. Uros ohitti portin ja jatkoi matkaansa eteenpäin, kohti Ukrainaa. Kuukauden vaeltamisen jälkeen tämä törmäsi laumaan kaupungin reunamilla. Uros hakeutui liittymään ja kokonsa takia tämä laitettiin kouluttamaan.

Muuta:
•Kutsumanimi ‘’Karhu’’ tulee tästä kutsutusta nimestä areenoilla. Uros ei itse käytä sitä ja harvoin kertoo sen olevan asia, mutta on kuullut muiden kutsuvan tätä muutenkin karhuksi koonsa ja karvansa takia.

•Chaos kantaa mukanaan piikikästä pantaa, joka asetettiin tälle sähköpannan tilalle, ennen kuin uros karkasi. Sitä koira ei itse voi saada pois, mutta voi tietenkin yrittää. Se tulee kuitenkin olemaan kivuliasta molemmille vetäjälle ja vedettävälle. Vaikka panta suojaa kaulaa, se on alkanut painaa uroksen ihoa ikävästi.

•Tällä on pieni Venäläinen aksentti.

•Kuva: https://www.pinterest.co.uk/pin/90072061274562243/
•Panta: https://i.pinimg.com/564x/a8/23/db/a823dbb4ab291b7787aa1a2deac56165.jpg
•Ääni: https://www.youtube.com/watch?v=RHO5HElwx4k

Suhteet:

Vastaus:

Hyväksytty! Vastaa vielä chatissa olevaan pikkumuokkaukseen, mutta saat kyllä alkaa jo pelaamaan. Säkäkorkeudesta sovittiinkin jo chatissa, alennan sen 90cm.

-Glowe

Nimi: Kauna

22.05.2018 17:12
Nimi: Silver ''Keisarinna''

Ikä: 2,5 vuotta (32kk)

Laji/Rotu: Koira / husky

Sukupuoli: Narttu

Yhteisö: Yad

Asema: Metsästäjä ''viestinviejä / tiedustelija''

Isä: Roko - Kohtaloa ei tiedetä

Emo: Meadow - Kohtaloa ei tiedetä

Sisarukset: Ei ole

Jälkeläiset: Ei ole

Pelaaja: Kauna

Keisarinna on luonteeltaan hyvin välinpitämätön ja itsekeskeinen. Narttu on hyvin ylpeä puhdasrotuisuudestaan ja aikaisemmasta asemastaan toisessa laumassa. Tämä yleensä pitää puhdasrotuisia parempina ja ylempiarvoisina kuin muiden rotujen sekoituksia tai kissoja. Narttu on opetellut kääntämään päitä ja saada muut tekemään tämän likaiset työt, vaikkakin haastavimmilla yksilöillä se voi viedä kauan. Keisarinnalla on aina omat uudet tapansa mikäli niitä tarvitsee. Narttu odottaa muilta koirilta kunnioitusta ja huomiota.

Narttu kävelee korkein askelin, korvat ja kuono korkealla ja ryhdissä. Tämän tarkoituksena on esittää aikaisempaa asemaansa ja antaa itsestään voimakkaan, hyvin narttumaisen ja kuninkaallisen kuvan. Kuitenkin tämä ei puheellaan kehuskele kuninkaallisuudestaan ja aina esitä parempaa. Keisarinna saattaa puhua halpamaisesti välillä, mutta tämän tarkoitus on saada huomiota, varsinkin uroksilta. Kun uroksien silmät ovat kiinni nartussa ja he tekisivät mitä vain kaunottarelle, tämä alkaa toimia. Narttu pystyy manipuloimalla saada tahtonsa tapahtumaan. Jos joku kieltäytyy, narttu voi alkaa passiivi aggressiiviseksi tai tehdä kieltäjästä syntipukin.

Kissoista narttu ei niinkään pidä. Niistä on tietysti hyötyäkin, mutta nartun omasta mielestä niiden pitäisi palvella selvästi parempaa ja voimakkaampaa lajia, eli koiria. Tämä kuitenkin usein esittää pitävänsä kissoista ja saattaa jopa yrittää manipuloida niitäkin, vaikka yleensä keskittyy vain koiriin, varsinkin uroksiin. Keisarinna ei myöskään hirveästi pidä muista nartuista. Ne ovat vain tiellä, kun pitäisi päästä uroksien kimppuun. Sitä paitsi narttuihin ei käy samat temput kuin uroksiin, sillä yleensä nartut ovat kiinnostuneita uroksista eivätkä toisista naaraista. Keisarinna voi usein puhua toisista nartuista huonosti muille ja saada heille huono maineen tai hiljentää heidät itse puhumalla päälle hyvin elegantisti, antaen itsestään kuvan ettei oikeasti ole yrittämässä kettuilla muille nartuille, vaikkakin ääni voi olla hyvin sarkastinen. Keisarinna saattaa tehdä tätä myös muille koirille tai kissoille joista ei pidä, mutta voi suostutella narttujakin, jos on pakko. Mikäli joku tajuaa nartun kettuilun ja alkaa huomauttelemaan asiasta, naaras taas joko tekee syyttäjästä syntipukin tai/ja pyytää anteeksi, sanoen ettei tajunnut.

Kun Keisarinna tulee niin sanotusta kuninkaallisesta suvusta, tämä saattaa käyttäytyä hyvin määräilevästi. Tämän seassa kuitenkin on manipulointia. Johtajaminen ja manipulointi eivät ole hyviä merkkejä kunnolliselle johtajalle, mutta se on hyvin tehokasta, kun muut pitää saada kuuntelemaan ja olemaan samaa mieltä. Tämän perusteella nimitys diktaattori sopii enemmän tälle nartulle kuin demokraattinen johtaja. Keisarinna nimitys tulee tämän asemastaan, jolla häntä kutsuttiin pitkään aikaisemmassa laumassa. Naaraan oikea nimi on Silver, mutta hän yleensä esittelee itsensä Keisarinnana, eikä pidä Silver nimityksestä ilman lupaa.

Narttu käyttää monia tapoja uroksien houkutteluun. Tämä pitää ulkonäkönsä hyvänä ja tuoksunsa houkuttelevana, välttäen likaa ja hajuja. Niinkuin jo sanottiin, Keisarinna voi olla manipuloiva, hyvin manipuloiva. Tämä saattaa kehua koiraa ulkonäöltään tai muista asioista. Mikä vain käy, kunhan toinen saadaan kuuntelemaan ja kiinnittämään huomiota. Narttu voi myös 'vahingossa' heilauttaa häntänsä toisen kuonoon tai muuten osua kehollaan.

Ulkonäkö:
Keisarinna muistuttaa ulkonäöltään näyttelykoiraa. Narttu liikkuu elegantisti ja ryhdissä, odottaen toisten ihailua. Nartun keho on hieman solakka ja tämä on pituudeltaan ja korkeudeltaan normaalin huskyn kokoinen, niin kuin näyttelyissä haluttaisiin. Turkki on aina hyvässä kunnossa, sillä narttu pitää siitä hyvää huolta. Kun likaa ilmestyy, tämä siivoaa sen mahdollisimman nopeasti.

Niinkuin sanottiin, Keisarinna on tyypillinen husky rakenteeltaan. Tämä on keskikokoinen ja pää on kehoon sopusuhtainen. Kallo kapenee silmiä kohti, niin kuin nartun kuono kärkeä kohti. Silmät ovat mantelimaiset. Huskyt ovat rungoltaan tiiviitä ja liikkuvat keveästi ja vaivattomasti pitkillä jaloillaan vaikeissakin maastoissa. Rodulla on sopusuhtainen vaikutelma. Ei vähääkään liaan kevyt- tai raskaspiirteinen. Korvat ovat korkealla päässä ja osoittavat ylöspäin. Häntä on tuuhea ja keskipitkä. Se on joko rennosti alaspäin tai kääntynyt selkää vasten.

Keisarinnan leuat ovat vahvat ja puremin voi tehdä kipeää, vaikka narttu itse välttää 'epäpuhtaisiin rotuihin' koskemisen. Husky ovat kestäviä ja voimakkaita juoksijoita, jotka jaksavat liikkua pitkään ilman taukoja, vaikka ne vetäisivät jotakin samalla. Huskyt tarvitsevatkin päivittäin liikkumista ja Keisarinna itse nauttii lenkeillä käymisestä. Tämän takia nartun lihakset ja kunto ovat hyvässä kunnossa, varsinkin jalkojen. On helposti huomattavissa, että tämän leuat ja jalat ovat kaikista vahvin osa kehossa.

Väritykseltään Keisarinna on hopea ja valkoinen. Se alkaa normaalisti päälaelta, käy selän kautta ja loppuu hännänpäähän. Pään keskellä on pieni syvämme, jossa on valkoista ja sen ympärillä tummempaa hopeaa. Siellä täällä selässä on myös tummempia kohtia sekä kuonon päässä pieni läntti, mutta muuten narttu on hopea. Kaulasta, rinnasta, kuonosta ja tassuista tämä on kokonaan puhtaan valkoinen. Silmät ovat kirkkaan valkoiset ja hieman vinot sivuille.
Arpia neidillä ei ole ollenkaan. Tämä haluaa pitää ulkonäkönsä täydellisenä ja mahdollisimman kauniina, välttäen taisteluja ja tilanteita jossa voisi haavoittua. Narttu mielummin jättää tappelut muiden hoidettavaksi ja on saanut usein suostuteltua urokset hoitamaan sen tämän puolesta. Myöskään hapon aiheuttumia jälkiä tai karvanlähtöä ei ole. Narttu on aina siirtynyt suojaan sen ajaksi, eikä koskaan juo tai syö heti sateen jälkeen.

Nartun turkki on keskipitkä, suora ja tiheä. Se seuraa ruumista suoraviivaisesti, tuoden naaraan kehon ja muodot esille hyvin. Pohjakarva on pehmeää ja se pitää hyvin lämpimänä. Kesäisin turkki on jonkun verran kuuma, mutta olo helpottuu, kun turkki alkaa muuttumaan ohuemmaksi. Kun Keisarinna huolehtii turkistaan hyvin, se on huomattavasti paremmassa kunnossa ja sileämpi kuin useimmilla muilla. Turkki vähenee päätä ja jalkoja kohti, eikä ole tämän takia koskaan tiellä. Poskista tai jaloista ei lähde hupsuja, mutta korvien ympärillä on ylimääräistä pehmeää karvoitusta.

Solakkuutensa ja kuntonsa takia, narttu liikkuu ketterästi eikä törmäile ja joudu väistämään oksia tai muita asioita tiellä. Keisarinna etenee solakasti ja nopeasti vaikeiden maastojen yli, tehden tästä kätevän viestinviejän tai tutkijan. Narttu ei ole niinkään taistelija, vaikka puruvoimaa on. Kamppailut eivät neitiä kiinnosta. Keisarinnan säkä on 57 cm ja tämä painaa 25 kg, eli on hyvin sopusuhtainen.

Menneisyys:
Keisarinna syntyi kuninkaalliseksi puhdasrotuisten laumaan Valko-Venäjän puolella, lauman johtajien eli Keisarin ja Keisarinnan pentuna. Pentu sai alun perin nimekseen Silver hopean turkkinsa takia, mutta niinkuin oli tapana tätä alettaisiin kutsua Keisarinnaksi noustuaan valtaan. Laumassa ihanne oli puhdasrotuisuus ja sinne pääsivät sisään vain puhtaat, vaikkakin tuntemattomien päästäminen sisään oli harvinaista. Lauma pääasiassa kasvoi jälkeläisten avulla, jonka takia lisääntymistä suositeltiin monille. Keisarinna syntyi ainoana pentuja, joka oli harvinaista koiralle. Keisarinnan äidin, eli Meadowin, pelättiin olevan sairas, vaikka mitään ulkopuolisia sairauden merkkejä ei näkynyt. Tämä oli kuitenkin kärsinyt paljon ydinvoimalan onnettomuudessa. Happo oli tuhonnut suuren osan turkkia ja ihoa, eikä turkki ollut kunnolla kasvanut takaisin.

Lauma sai alkunsa, kun ydinvoimalaonnettomuus tuhosi monien kodit ja tappoi suuren määrän eläimiä ja ihmisiä. Keisarinnan äiti ja isä asuivat varakkaassa perheessä, joka usein matkusti pohjoiseen rekiajeluille koiriensa kanssa. Koirat elivät ylellisesti ja heitä myös vietiin näyttelyihin. Kun ydinvoimalaonnettomuus alkoi tuhota ympäristöä, perhe alkoi pakenemaan. Ihmiset jättivät koiransa oman onnensa varaan. Kahdella huskylla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää paeta ja löytää suojaa. Molemmat selviytyivät, mutta Meadow sai huomattavia arpia ihoonsa ja turkkiinsa haposateesta, joka ilmestyi pian räjähdyksen jälkeen. Kaksi koiraa oli eksyksissä. He eivät tienneet mitä tehdä tai missä omistajat olivat.

Viikkojen kävelyiden jälkeen he törmäsivät Tre nimiseen Australian paimenkoiraan, joka oli myös ollut osana näyttelyitä. Koirat tunsivat hyvin toisensa ja päättivät toimia yhteistyössä. Tre vei kaksi huskya omaan suojaansa, jossa oli muitakin koiria näyttelyistä. Kaikki päättivät yhdistää voimansa ja päästä takaisin ylellisiin oloihin. Kuitenkin ihmisiä ei löytynyt mistään. Koirat vaelsivat kilometrejä etelään etsien omistajiaan, mutta happosateet vaikuttivat vain pahentuvan, mitä etelämmäksi meni. Meadow, tämän kumppani Roko ja osa koirista päättivät palata jonkun matkaa takaisin ja asettua sinne. Tre itse ei suostunut vaan vaati, että koirat jatkaisivat sinnikkäästi ihmisten etsimistä. Mielipiteet muuttuivat riidoiksi, kunnes Tre ja tämän puolustajat jatkoivat matkaa etelään ja muut takaisin pohjoisempaan.

Koirat asettuivat hylättyyn kartanoon, josta tuli heidän pysyvä kotinsa. Meadowista tehtiin lauman johtaja, sillä tämä oli johtanut koirat oikeaan paikkaan ja löytänyt heille hyvän paikan asettautua. Ruokaa löytyi kaapeista ja lihaa kellarista sekä nukkumapaikkoja joka puolelta. Pikku hiljaa erilaiset tavat alkoivat kehittyä laumassa. Johtajia alettiin kutsua Keisareiksi ja pitää kuninkaallisina.

Keisarinnan synnyttyä asiat alkoivat muuttumaan. Ruuan vähentyessä koirat alkoivat kiistelemään kuka saisi syödä ensin ja eniten. Keisarinnan kasvaessa asiat vain pahenivat. Ruokaa oli hyvin vähän, vaikka sitä yritettiin metsästää ja kerätä muista rakennuksista. Loppujen lopuksi ruuasta syntyi kapina kahden puolueen välille. Ne jotka olivat neutraaleja, pakenivat ja yrittivät löytää uuden lauman. Puolet olivat kuninkaallisien ja näitä kannattavien puoli sekä keisareista eroon haluava ryhmä, joka määräsi, että heidän pitäisi syödä ennen kuninkaallisia. Keisarinna ei itse milläkään tavalla auttanut asiaan. Hän oli kasvanut vanhempiansa tassun jäljissä itsekeskeiseksi. Kapina päätyi taisteluun kahden puolen välillä, jolloin Roko määräsi tyttärensä pakenemaan parin vartijan kanssa etelään ja etsimään Tre, joka voisi lähettää apua.

Niinpä Keisarinna pakeni ja alkoi matkustamaan kohti etelää kahden vartijan mukana. Kuitenkin matkan aikana Keisarinna menetti omat vartijansa. Toinen kuoli yhtäkkiä happosateen aikana, eikä selvää syytä näkynyt missään. Toinen menehtyi villisijalle, joka yritettiin metsästää ruuaksi. Vartija oli jo hyvin nälissään ja heikossa kunnossa, mutta silti päätti yrittää tappaa suurta ja vaarallista eläintä.

Nuoren neidin matka jatkui yksin. Oli pakko löytää muita koiria, jotka voisivat auttaa ja suojella vartijoiden sijasta. Onnekseen tämä törmäsi yksinäiseen urokseen, vaikkakin hyvin ärtyneeseen sellaiseen. Koira oli aluksi hyvin aggressiivinen, mutta Keisarinna sai taidoillaan suostuteltua tämän yhteistyöhön, suurimmaksi osaksi flirttailemalla. Uros hankki nartulle ruuan ja suojeli tätä. Kaikki oli kuin alussa, täysin ilmaista palvelua. Kuitenkin uroksen seuraavat liikkeet huononsivat tilannetta. Tämä oli suorastaan rakastunut narttuun. Uros kävi nopeasti kimppuun ja yritti saada Keisarinnan puolisokseen. Säikähtynyt narttu poistui yön aikana ja lähti etsimään uutta urosta.

Keisarinna jatkoi uroksien käyttöä. Aina kun uros alkoi tulemaan liian lähelle, narttu poistui ja alkoi etsimään uutta. Kun hänellä ei ollut urosta palvelemassa, tämä alkoi itse oppimaan metsästämään paremmin ja liikkumaan ketterästi. Pian tämä oli matkustanut pitkälle etelään, rajan ylitse Pohjois-Ukrainaan. Narttu saapui hyvin tuhoutuneen näköiselle kaupungille, mutta ilmassa haisi tuttu tuoksu. Ruoka ja koirat. Keisarinna alkoi etsimään lähdettä ja törmäsi laumaan kaupungin reunoilla. Narttu alkoi käymään toimeksi ja pyysi liittyä laumaan, päästen aika nopeasti sisään parin uroksen kanssa leikkimisen jälkeen. Monet ehdottivat, että uuden koiran pitäisi käydä koulutus, mutta Keisarinna selitti, että oli jo opetellut metsästämään. Kuitenkin nartulle annettiin pieni koulutus metsästämisestä ja taistelusta. Viimein Keisarinna oli osana laumaa. Koska Keisarinna ei oikeasti päässyt Keisarinnaksi, tämä päätti ottaa nimen itselleen ja jatkaa itsensä pitämistä kuninkaallisena.

Muuta:
Kuva: https://fi.pinterest.com/pin/462533824207385977/
Ääni: https://www.youtube.com/watch?v=c1sS3fLOJFg

Suhteet:


Vastaus:

Hyväksytty, silmien värin muokkaamisesta sovimme jo chatissa. ^^

-Glowe

Nimi: Defia

20.05.2018 13:14
Pari korjausta Ubon ulkonäköön ja Shinin ikä ^^''

Shin

Ikä: 5,5 vuotta (67kk)

Ubo

Ulkonäkö: Ubo on pitkän linjan sekarotuinen, joten se on myös se miltä se näyttää, hyvin perinteiseltä sekarotuiselta koiralta. On siis vaikea sanoa mitä kaikkea sen perimässä todellisuudessa on, mutta sen, sen vanhempien ja sisarusten ulkonäistä voi poimia ainakin collien, saksanpaimenkoiran ja joitain pystykorvia.
Ubon värin voi luokitella soopeliksi. Sen pohjaväri on kellertävän ruskea, joka jatkuu ympäri sen koko kehon. Päällä onkin sitten hieman tummempaa ruskeaa ja tyypillisesti mustia “dipattuja” raitoja tietyissä osissa kehoa, kuten lavoissa, reisissä ja hännässä. Uroksella on myös tummemmat korvat, osa kuonosta ja silmänympärykset. Tämän turkki ei ole erityisen pitkää, siinä on kuitenkin pohjavilla ja hieman karheampi päälikerros. Happosateen takia Ubolta irtosi jonkun verran karvaa, mutta se on kasvanut suurimmaksi osaksi takaisin, vain korvista sitä jäi uupumaan. Pisimmät karvat ovat koiran hännässä, joka rentona on tämän selän jatkeena. Jännittyneenä häntä nousee suoraan ylöspäin. Jaloissa ja naamassa tämän karvat ovat hyvin lyhyitä. Myös korvissa on pääasiallisesti lyhyet karvat, mutta niiden kannasta lähtee jonkinlaiset hapsukarvat. Vasen korva on pystyssä, mutta sen kärki lerpattaa hieman. Oikea korva on vain puoliksi pystyssä. Molempien korvien kärjistä puuttuu karvat, iho niissä kohdin on harmahtava.
Tällä hetkellä uroksen naamasta kuitenkin hyppää heti jotain silmille, nimittäin lukuisat arvet ja sen silmät. Silmät olivat ennen tumman ruskeat, mutta nyt niissä on vaalea kalvo päällä, joka kertoo siitä, että koira ei näe mitään. Arvet tämän naamassa ovat selkeitä kynnen jälkiä, joista suurin osa on sen omista kynsistä ja muutama sitten kissan kynsistä. Kaikkien arpien takia tämän kuonon karvoitus on melko harvaa, joten sen alta näkyy vaaleanpunainen iho, jossa on tummia läikkiä.
Ubo on rakenteeltaan melko sopusuhtaisen näköinen. Sillä on vahvat jalat ja se on hieman tanakampi kuin sisaruksensa. Sillä on hieman neliömäinen kuono, johon mahtuu hyvin vahvat hampaat. Korkeutta koiralla on 57 cm ja normaalisti painoa melkein 30 kg. Tällä hetkellä uros painaa noin 25 kg. Koiran kynnet ovat mustat, paitsi oikean etutassun ulkoreunalla oleva kynsi, joka on valkoinen. Sen anturat ovat mustat, paitsi vaalean kynnen alapuolella oleva varvasantura, joka on vaalenapunainen.
Ubo on voimakas koira, joten se on aina pärjännyt hyvin tappeluissa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole kovinkaan vahvassa kunnossa, sillä se on elänyt melko niukasti viimeiset puoli vuotta. Soveltui ennen kaikenlaisen riistan metsästykseen, mutta viimeaikoina ei ole metsästänyt mitään jänistä suurempaa. Pystyy siis sokeudestaan huolimatta metsästämään, jos saa hieman apua.

Nimi: Defia

19.05.2018 19:13
Nimi: Ubo
Ikä: 5,5 vuotta (66 kk)
Laji/Rotu: Koira / Sekarotuinen
Skp: Uros
Yhteisö: Yad
Asema: Arvokaarti
Isä: Udyr
Emo: Anya †
Sisarukset: Udir ♂ †, Ada ♀ †, Amaya ♀, Umeno ♂, (Shin ♂)
Jälkeläiset: -
Pelaaja: Defia

Luonne: Ubo on melko hiljainen ja vakavan oloinen tyyppi. Sitä hän myös onkin, mutta sen lisäksi myös hyvin tunnollinen ja vastuullinen. Uros ei kuitenkaan ole koskaan ollut kovinkaan hyvä ilmaisemaan itseään. Hän pitää mieluiten asiat sisällään, eikä ole koskaan ollut kovinkaan puhelias. Siksi hän on aina vaikuttanut ehkä hieman kylmältä ja yksinäiseltä. Perheensä vuoksi hän ei kuitenkaan koskaan ole ollut yksinäinen. Kova ja kivinen ehkä, mutta ei suinkaan tunteeton.
Ubo välittää hyvin suuresti läheisistään ja tekisi kaikkensa näiden suojelemiseksi. Hän ei vain ole hyvä avautumaan ja siksi hänellä ei ole koskaan ollut kovinkaan montaa kaveria. Uros ei tee sitä tahallaan, mutta kysymyksiin vastaamisen sijaan hän saattaa helposti alkaa vain murista itsekseen. Oikeasti hän vain yrittää keksiä miten vastata, mutta sillä aikaa useimmat ottavat etäisyyttä. Ubo on myös hyvin itsepäinen, joten hänen on ollut vaikea yrittää korjata mitään virhe käsityksiäkään, jos joku haluaa uskoa jotain niin uskokoon, ei ole hänen asiansa sitä korjata.
Ubo on tullut melko paljon isäänsä, joka on myös vähäsanainen ja kylmän oloinen uros. Heitä yhdistää myös vastuun tuntoisuus ja lojaalisuus. Ubo kunnioittaakin isäänsä edelleen. Kova, mutta reilu kuri teki Ubosta malli kansalaisen. Hän on aina noudattanut sääntöjä ja totellut käskyjä mukisematta. Nämä ominaisuudet todella tekivät hänestä ihanteellisen kaartilaisen, vaikka se ei ollutkaan hänen ensimmäinen valintansa. Ubolla ei ole halua johtaa, joten hän olisi tyytynyt olemaan ikuisesti pelkkä kaartilainen. Erinomaisena jäsenenä ja urotekojensa ansiosta hän kuitenkin pääsi arvokaartiin. Hänellä vain ei ollut halua edetä ylemmäs, joten ei edes haaveillut Komentajan paikasta kuten monet muut koirat.
Ubo pitää kissoista, onhan hänen “veljensäkin” sellainen. Shin on myös Ubon paras ystävä ja tälle hän ajoittain purkaa jopa huolensa. Mieluiten hän silti pitää ne vain sisällään. Uros on täysin kokematon mitä tulee narttuihin. Hänen näkemyksensä näistä on myös hieman vanhanaikainen, sillä hänen isänsä piti sitä yllä. Eikä hän jotenkin osannut laskea siskojaan nartuiksi. Ubo oli joskus toivottoman rakastunut erääseen narttuun, mutta ei olisi mitenkään pystynyt myöntämään asiaa ääneen. Tai ainakaan kertomaan asiasta tunteidensa kohteelle. Niinpä hän on vain tyytynyt olemaan yksin. Ubo olisi ehkä joskus halunnut perustaa oman perheen, mutta nyt hän ei koe sen olevan enää edes mahdollista.
Noin puoli vuotta sitten Ubo sokeutui ja se on muuttanut häntä jonkin verran. Hän ei ole enää lainkaan niin varma itsestään tai mistään muustakaan. Uros ei oikeastaan edes tahtonut palata takaisin Yhteisöön, mutta Shin sai hänet lopulta taivuteltua. Epävarmuus ja pelko vain kalvavat uroksen mieltä. Hän kokee pettäneensä kaartin, koska onnistui sokeuttamaan itsensä. Hyvin uskollisena uroksena tämä ajatus on hyvin tuhoisa hänelle.

Ulkonäkö: Ubo on pitkän linjan sekarotuinen, joten se on myös se miltä se näyttää, hyvin perinteiseltä sekarotuiselta koiralta. On siis vaikea sanoa mitä kaikkea sen perimässä todellisuudessa on, mutta sen, sen vanhempien ja sisarusten ulkonäistä voi poimia ainakin collien, saksanpaimenkoiran ja joitain pystykorvia.
Ubon värin voi luokitella soopeliksi. Sen pohjaväri on kellertävän ruskea, joka jatkuu ympäri sen koko kehon. Päällä onkin sitten hieman tummempaa ruskeaa ja tyypillisesti mustia “dipattuja” raitoja tietyissä osissa kehoa, kuten lavoissa, reisissä ja hännässä. Uroksella on myös tummemmat korvat, osa kuonosta ja silmänympärykset. Tämän turkki ei ole erityisen pitkää, siinä on kuitenkin pohjavilla ja hieman karheampi päälikerros. Happosateen takia Ubolta irtosi jonkun verran karvaa, mutta se on kasvanut suurimmaksi osaksi takaisin, vain korvista sitä jäi uupumaan. Pisimmät karvat ovat koiran hännässä, joka rentona on tämän selän jatkeena. Jännittyneenä häntä nousee suoraan ylöspäin. Jaloissa ja naamassa tämän karvat ovat hyvin lyhyitä. Myös korvissa on pääasiallisesti lyhyet karvat, mutta niiden tyvestä lähtee jonkinlaiset hapsukarvat. Vasen korva on pystyssä, mutta sen kärki lerpattaa hieman. Oikea korva on vain puoliksi pystyssä. Molempien korvien kärjistä puuttuu karvat, iho niissä kohdin on harmahtava.
Tällä hetkellä uroksen naamasta kuitenkin hyppää heti jotain silmille, nimittäin lukuisat arvet ja sen silmät. Silmät olivat ennen tumman ruskeat, mutta nyt niissä on vaalea kalvo päällä, joka kertoo siitä, että koira ei näe mitään. Arvet tämän naamassa ovat selkeitä kynnen jälkiä, joista suurin osa on sen omista kynsistä ja muutama sitten kissan kynsistä. Kaikkien arpien takia tämän kuonon karvoitus on melko harvaa, joten sen alta näkyy vaaleanpunainen iho, jossa on tummia läikkiä.
Ubo on rakenteeltaan melko sopusuhtaisen näköinen. Sillä on vahvat jalat ja se on hieman tanakampi kuin sisaruksensa. Sillä on hieman neliömäinen kuono, johon mahtuu hyvin vahvat hampaat. Korkeutta koiralla on 57 cm ja painoa melkein 30 kg.
Ubo on voimakas koira, joten se on aina pärjännyt hyvin tappeluissa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole kovinkaan vahvassa kunnossa, sillä se on elänyt melko niukasti viimeiset puoli vuotta. Soveltui ennen kaikenlaisen riistan metsästykseen, mutta viimeaikoina ei ole metsästänyt mitään jänistä suurempaa. Pystyy siis sokeudestaan huolimatta metsästämään, jos saa hieman apua.

Menneisyys: Ubon vanhemmat Udyr ja Anya ovat molemmat alueella alunperin asuneiden kulkukoirien jälkeläisiä. Näin ollen Ubo sisaruksineen syntyi Yhteisön alueella. Udyr oli osa kaartia ja Anya metsästäjä. Pariskunnalla oli jo kaksi aikaisempaa pentua, kaksivuotiaat Udir ja Ada. Näillä oli tietysti jo omat tehtävänsä, mutta he kävivät silti aina välillä kotipesällään ilahduttamassa äitiään. Anya olikin loistava äiti ja hoiti kolmea uutta pentuaan kaikella rakkaudella.
Pentujen ollessa noin kaksi kuukautta Anya oli menossa metsästämään, kun jotakin tipahti hänen päällensä. Hämmentynyt koira tajusi pian selkäänsä tippuneen mustan palleron olevan kissanpentu. Anya kiidätti tämän Kartanolle saamaan hoitoa. Koiraemo oli hyvin huolissaan kissan kohtalosta, joten se kävi tarkastamassa sen tilanteen joka päivä. Ja sitten eräänä päivänä se palasi kotipesälleen metsään tuo samainen kissanpentu mukanaan.
Ubo ja tämän sisarukset olivat kaikki täysin ihmeissään tästä pienestä karvapallosta. Amaya oli silloin kolmikosta rohkein, joten se teki tuttavuutta kissan kanssa ensin. Ubo seurasi pian perässä, mutta Umeno ei ollut kovinkaan innokas tekemään tuttavuutta. Udyr ei myöskään vaikuttanut erityisen innostuneelta tästä uudesta tulokkaasta, mutta se ei kieltänyt Anyaa pitämästä pentua. Antoi naisten hoitaa omat hölmöt hömpötyksensä.

Kaikki neljä pentua kasvoivat Anyan hellässä huomassa ja Udyrin tiukan kurin alla. Uros oli hieman varovainen pienen kissanpennun rankaisemisessa, mutta teki sen silti. Halusi se sitä tai ei niin kissa oli nyt osa niiden perhettä. Umenokin oli lämmennyt kissalle lopulta ja leikki sen kanssa oikeastaan enemmän kuin sisaruksensa, koska oli itse näitä pienempi. Kaikki kolme koiranpentua olivat tietysti kasvaneet paljon kissaa isommaksi, mutta pitivät tätä silti veljenään.
Täyttäessään vuoden kaikki kolme pentua alkoivat opetella metsästämistä. Tämä jätti tietysti kissan hieman ulkopuolelle, mutta vapaa-ajalla ne viettivät yhä aikaa yhdessä. Tällöin Ubo alkoi viettää enemmän aikaa kissaveljensä kanssa, sillä sen oli vaikea kommunikoida muiden koirien kanssa. Jotenkin Ubon oli helpompi puhua Shinille kuin muille.
Puoli vuotta myöhemmin Amaya lähti yhteisöstä. Ubo oli järkyttynyt siitä, ettäs sen sisko päätti lähteä niin nuorena pois kotoa. Narttu oli kuitenkin rakastunut johonkin läpi kulkeneeseen urokseen ja lähtenyt tämän matkaan. Jälleen puoli vuotta ja sitten lähti Umeno. Uros ei halunnut kertoa lähtönsä todellista syytä. Se kuitenkin teki tökerösti ja sanoi Ubolle vain yksinkertaisesti kyllästyneensä koko paikkaan. Asia jäi siis vaivaamaan Ubon mieltä pitkäksi aikaa.
Anya oli todella surullinen, kun kaksi sen pennuista oli lähtenyt. Narttu olisi halunnut hoivata jäljelle jääneitä pentujaan, mutta nämä olivat jo sen ikäisiä, ettei äidin hössötys oikein kelvannut. Tilanne muuttui kuitenkin vielä huonommaksi, kun Udir ja Ada palasivat eräänä päivänä kotiin kaartin tehtävistään. Udir oli loukkaantunut vakavasti, eikä mitä luultavimmin voisi jatkaa työssään. Udyr oli hiljaa, mutta selvästi järkyttynyt. Anya sen sijaan heittäytyi hysteeriseksi ja rukoili Adaa lopettamaan kaartilaisena. Tästä seurasi viikkoja kestänyt selkkaus, jonka lopuksi Ada kuitenkin päätti alkaa metsästäjäksi, sillä se halusi perustaa oman perheen ja epäili sen olevan vaarattomampi homma. Udyr ei ollut iloinen.

Udyr ei halunnut määrätä mitä sen pennut tekivät, mutta se ei ollut lainkaan tyytyväinen tähän tilanteeseen. Omassa mielessään uros oli ollut todella tyytyväinen siihen, että kaksi sen pennuista olivat kuuluneet kaartiin. Se tuntui tavallaan näytöltä siitä, että Udyr itse oli malli esimerkki uroksesta ja isästä. Nyt sen vanhin poika oli rampa, molemmat tyttäret höpsähtäneitä kuten äitinsä, toinen poika oli metsästäjä, kolmas oli paennut ja neljäs oli kissa helvetti soikoon.
Ubo saattoi aistia isänsä tyytymättömyyden. Koottuaan rohkeutensa se kysyi isältään mikä tämän mieltä painoi. Udyr oli ensin sillä kannalla, ettei kertoisi pojalleen totuutta, mutta sitten se tajusi miten se voisi vaikuttaa uroksen itsetuntoon. Niinpä se kertoi pojalleen totuuden, joka teki tähän vaikutuksen. Ubo oli aina uskonut, että sen isä oli kunniakas ja rehellinen mies ja nyt se usko oli vahvistettu. Nuori uros oli aina ihaillut isäänsä, joten ei mennyt kauaan kun se päätti, että seuraisi sittenkin isänsä jalan jäljissä ja liittyisi kaartiin. Niin tämä aloitti koulutuksensa.
Tämä puolestaan ei ilahduttanut Anyaa. Narttu ei kuitenkaan voinut vaikuttaa poikansa päätökseen. Sentään sen tytär ei enää kuulunut kaartiin, joka helpotti tämän mieltä edes hieman. Sen lisäksi Anya sai nyt pitää huolta Udirista, joka oli rampautunut.

Siinä vaiheessa kun Ubo pääsi kaartin jäseneksi, tämän isä oli arvokaartissa. Niin isä kuin poikakin olivat ylpeitä toisistaan. Shin opiskeli parhaillaan parantajaksi ja onnitteli veljeään samalla kun aiheutti tälle hankaluuksia. Veljesten työmoraalin välillä oli iso ero.
Ubo ei silti voinut olla vihainen veljelleen, vaikka tämä olikin niin laiska ja edesvastuuton. Kaksikko vietti usein vapaa-aikansa yhdessä ja olivat näin ollen hyvin läheisiä. Ubo yritti parhaansa mukaan kannustaa Shiniä tekemään työnsä paremmin, sillä parantajat olivat tärkeitä kaartin ja koko Yhteisön hyvinvoinnin vuoksi.
Shin valmistui kuin valmistuikin parantajaksi ja Ubo lupasi tälle, että tästä itsestään tulisi arvokaartin jäsen, joten kissan tulisi tehdä kovasti töitä. Ubon matka olikin jo hyvällä mallilla ja Shin yritti yllyttää tätä kilpailemaan isäänsä vastaan Komentajan paikasta. Ubo ei kuitenkaan ollut kiinnostunut johtamaan, eikä varsinkaan viemään paikkaa, josta tämän isä unelmoi. Ei mennyt kauaa, kun Ubo pääsi osaksi arvokaartia. Juuri silloin Udyr joutui eläköitymään ikänsä puolesta, vaikka ei olisi kyllä halunnut. Tämä murskasi uroksen unelmat johtoasemasta. Se yritti saada poikansa hakemaan niihin, mutta Ubo ei oikein innostunut ajatuksesta nytkään. Tämän vuoksi kaksikon välit viilenivät hieman. Elämä jatkui muutoin normaalisti.

Noin vuosi sitten Anya kuoli. Narttu nukkui rauhallisesti pois, koska oli jo saavuttanut 10-vuoden iän. Perhe kokoontui yhteen hautaamaan tämän ja kaikki kiistat unohdettiin. Ubo ja Shin olivat molemmat hyvin surullisia menetyksen johdosta, mutta kumpikaan ei halunnut näyttää sitä.
Valitettavasti ei mennyt kauaa, kun Udir lähti äitinsä perään. Tämän tila oli ollut heikko jo jonkin aikaa, mitä luultavimmin säteilysairauden seurauksena. Ada pohti milloin heille muille kävisi samoin. Ubo ei tahtonut ajatella asiaa. Udyr ei ollut puhunut paljoakaan Anyan kuoltua ja tämän myötä se väheni entisestään. Uros ei ollut kuvitellut, että eläisi pentujaan pidempään. Anyan kohdalla se oli ollut oletettavissa, sillä tämä oli Udyria vanhempi. Eikä tämä varmasti kuvitellut, että vain puoli vuotta myöhemmin se menettäisi lisää pentujaa.

Ubo oli haastanut Shinin kilpailemaan kanssaan siitä kumpi saisi napattua enemmän pien riistaa. Kissa suostui, sillä sillähän oli etulyöntiasema, ja aina tylsää. Näiden ollessa metsällä alkoi kuitenkin happosade. Ubo oli ollut sillä hetkellä lähellä kartanoa, joten se pääsi nopeasti suojaan. Sisällä koiralle kuitenkin valkeni, ettei Shin ollut tullut takaisin. Ja se oli mennyt suon suuntaan, jossa ei ollut paljoakaan suojaa.
Ubo ei mitenkään voinut jättää veljeään sateeseen, joten se ryntäsi takaisin pihalle. Koira juoksi pistelevässä sateessa etsien mustaa kissaa. Tämän silmiä alkoi pian kirvellä, mutta siitä huolimatta tämä jatkoi matkaa. Lopulta Ubo löysi Shinin, joka oli mennyt puuhun suojaan. Siinä vaiheessa koira itse oli tuskissaan. Sen ihoa poltteli ja silmiin pisti niin, että se tahtoi raapia ne itse irti.
Koira raapikin kuonoaan tuskissaan, aiheuttaen itselleen haavoja. Shin ei voinut uskoa miten typerä toinen oli voinut olla. Olihan se sanomattakin selvää, että kissa etsisi suojan happosateelta, joten Ubon ei olisi tarvinnut tulla etsimään sitä. Ubo oli kuitenkin ollut niin epätoivoinen pelastaakseen veljensä, ettei se ollut ajatellut asiaa sen enempää. Se ei halunnut menettää enempää perheenjäseniä.
Sateen loppumisen odottaminen oli yhtä tuskaa molemmille, Ubolle tietysti enemmän. Koiran kieriessä tuskissaan maassa Shin sai tarpeekseen. Kissa käski veljeään juoksemaan joelle, jonka virtauksessa tämä voisi pestä turkissaan muhivan happoveden pois. Molemmat hyppäsivät veteen ja uivat vastarannalle, jossa ne juoksivat suuren kuusen alle suojaan. Ubon olo helpottui pulahduksen myötä hieman, mutta sen silmiin sattui edelleen todella kovaa.

Kun sade lopultakin loppui kaksikko suuntasi syvemmälle metsään. Oikeasti Shin vaati, että Ubo palaisi Kartanolle, jossa sitä voitaisiin hoitaa. Happo oli aiheuttanut pari kaljua läikkää koiran niskaan ja selkään, sekä tämän korviin. Sen lisäksi se oli aiheuttanut vahinkoa tämän silmille, Ubo ei tahtonut sanoa sitä, mutta se ei nähnyt mitään. Tämä kävi kuitenkin selväksi, kun se oli pari kertaa törmännyt puuhun.
Itsepäisesti koira jatkoi matkaansa kauemmas kotoa. Lopulta Shin luovutti ja määräsi koiran pysähtymään, jotta tämä voisi hoitaa sen vammoja. Shin teki kaiken mitä pystyi, niillä yrteillä mitä se onnistui läheltä löytämään. Samalla se yritti silti vakuutella veljensä palaamaan kotiin, sillä siellä olisi enemmän auttajia ja resursseja. Ubo ei suostunut palaamaan, sillä se ei tahtonut kenenkään tietävän kuinka typerästi se oli tehnyt.
Näin ollen kaksikko jatkoi matkaansa aina vain kauemmas Yhteisöstä. Päästyään tarpeeksi kauas Ubo vihdoin pysähtyi. Uupunut koira ei olisi oikeasti halunnut, että kissa olisi tullut sen mukaan. Siitäkin huolimatta, että se tiesi että olisi kuollut ilman tämän apua. Shin hoiti Ubon haavoja miten kykeni ja sen lisäksi vielä metsästi tälle hiiriä ja lintuja ruuaksi. Oli uskomatonta miten normaalisti niin laiska kissa teki kaiken tämän. Shin ei kuitenkaan halunnut menettää veljeään, joten se olisi tehnyt mitä tahansa tämän puolesta.
Kaksikon tilannetta hankaloitti entisestään kulman takana odotteleva talvi. Sentään he olivat kulkeutuneet kohti etelää, joten säästyivät pahimmilta pakkasilta. Ubo joutui opettelemaan monia asioita uudelleen ilman näköään. Muiden aistien herkistyessä niistä tuli kuitenkin helpompia ja lopulta tämä pystyi jopa avustamaan metsästyksessä. Talvella kaksistaan selviäminen oli silti vaikeaa, jonka vuoksi Shin alkoikin taivutella Uboa palaamaan. Koira oli hyvin itsepäinen, eikä halunnut palata häpeänsä vuoksi, mutta lähes kahden kuukauden suostuttelu vihdoin taivutti tämän suostumaan. Sillä ainahan kaksikko voisi vain lähteä uudestaan, jos muut eivät hyväksyisi sokeaa koiraa takaisin. Niin veljekset aloittivat pitkän matkansa takaisin kohti Yhteisöä.
Ovat nyt siis palaamassa, eivätkä tiedä, että näiden vanhempi sisko Ada on kuollut tulehdukseen, mutta näiden isä on edelleen elossa. Viimeiset pari päivää nämä ovat pyörineet lähistöllä olevissa rakennuksissa. Shin yrittäen saada Ubon takaisin kartanolle koiran epäröidessä ja tahtoessa palata takaisin metsään eristyksiin.

Muuta: Ubo sokeutui happosateessa, eikä siis näe mitään. Shin toimii tällä hetkellä koiran silminä.
Ubon isä on edelleen elossa, lähestyen kuitenkin uhkaavasti 10-vuoden ikää. Vanha uros asuu tyttärensä puolison kanssa metsässä.
Suuntaa antava söherrys minulta itseltäni, katsotaan, josko jaksaisin jossain vaiheessa tehdä paremman ja värittääkin sen. Sen lisäksi joku random kuva, josta vähän vihiä siihen, millaista väriä tarkoitan tuolla huonolla selitykselläni.
http://oi68.tinypic.com/dc4lyo.jpg
https://trustedroo fing.co.uk/uploads/891/inspiring-two-cute-mixed-breed-puppies-on-white-stoc k-image-of-puppy-pict-dog-trends-and-style.jpg

Suhteet:
Shin// Paras ystävä ja veli. Tekisi kaikkensa tämän puolesta ja häpeää nyt hieman sitä, että oli itse se, joka tarvitsi niin paljon apua.
Niyra// Kunnioittaa Johtajaa, oli tämä kuka tahansa. Ei erikoisempaa mielipidettä tällä hetkellä.
Alik// Kunnioittaa Komentajaansa hyvin paljon. Pelkää tämän kohtaamista kaikista eniten, ei haluaisi olla pettymys.
Kissat// Pitää kissoista, mutta ei tietysti osaa puhua näille sen paremmin kuin koirillekaan. Osoittaa tietysti kunnioitusta näiden johtajia ja parantajia kohtaan.

Vastaus:

Hyväksytty!
Saat alkaa pelaamaan, eikä sinun tarvitse odottaa hakemuksen lisäämistä.
Samat muutokset kuin Shinin hakemukseen.

-Glowe

Nimi: Defia

19.05.2018 19:11
Nimi: Shin
Ikä: 5,7 vuotta (69 kk)
Laji/Rotu: Kissa / Maatiaiskissa
Skp: Kolli
Yhteisö: Auony
Asema: Parantaja
Isä: Tuntematon
Emo: Tuntematon
Sisarukset: Ei tietoa (Ubo ♂)
Jälkeläiset: Ei tietoa
Pelaaja: Defia

Luonne: Shin vaikuttaa ennen kaikkea huolettomalta kissalta. Se virnistelee usein eikä tunnu koskaan ottavan mitään vakavasti. Tästä huolimatta – tai juuri sen takia – kolli ei ole koskaan kerännyt itselleen kovinkaan montaa ystävää. Shin viihtyy kyllä aivan mainiosti yksinkin, mutta mieluiten hän viettää aikaa “veljensä” kanssa. Juuri sen takia hän ei tarvitse muita ystäviä. Hän on myös hieman itsekeskeinen, mikä vaikuttaa asiaan.
Kollin kykenemättömyys olla vakava tekee hänen uravalinnastaakin hieman kyseenalaisen. Hän saattaa sanoa hyvinkin tunteettomia asioita hoitamilleen potilaille tai laukoa asiattomia vitsejä. Mieluisimpia vitsin kohteita tälle ovat ehdottomasti lapset ja naiset, jonka takia hän ei useinkaan ole kovinkaan tervetullut emojen ja pentujen huoneisiin. Täyden ammattimaisuuden puutteessakin Shin on silti melko hyvä parantaja. Jos hän ei siis ole jossain välttelemässä vastuuta.
Shin nauttii loikoilusta ja rauhasta, eikä hänellä siten ole kovinkaan hyvää työmoraalia. Joskus hän on viettänyt aikaansa kuolemaa tekevien potilaiden luona ihan vain siksi, ettei näiden hyväksi välttämättä voi tehdä mitään, jolloin hänen ei siis tarvitse tehdä mitään. Joku saattaa sellaisena aika pitää hänen huoletonta asennettaan lohdullisena, mutta joku toinen voi pitää sitä loukkauksena omaa pian koittavaa loppuaan kohtaan. Potentiaalia kollilta ei ole koskaan puuttunut, sillä hän oppi parantamisen salat hyvin nopeasti. Tämä onkin hyvin älykäs, mutta juuri se tekee hänestä niin laiskan. Hän kokee, ettei elämä yhteisössä ole tarpeeksi haastavaa, vaan hyvinkin tylsää. Juuri tämä asenne sai kissan seuraamaan ystäväänsä epävarmalle ja vaaralliselle seikkailulle.
Ubo onkin Shinille kaikki kaikessa. He ovat toisilleen veljiä, eikä kumpikaan jättäisi toista pulaan. Ne jotka eivät tunne todellista Shiniä eivät varmasti uskoisi mitä kaikkea tämä olisi valmis tekemään “veljensä” puolesta. Tämä tuli kuitenkin todistettua, kun Shin piti Ubosta huolta tämän ollessa todella huonossa kunnossa. Laiskottelua rakastava kolli teki todella paljon töitä pitääkseen ystävänsä elossa. Sen lisäksi hän on luvannut tehdä niin jatkossakin.
Shin viihtyy hieman paremmin koirien seurassa kuin kissojen, koska hän on tottunut siihen. Jollain tasolla hän myös ehkä ajattelee olevansa koira. Onhan hän kasvanut koirien parissa. Ei hän siis tietoisesti niin ajattele (enää ainakaan), mutta tiedostamattaan Shin pitää koiria ehkä hieman parempina kuin kissoja. Itseään hän pitää myös parempana kuin muita. Ehkä juuri siksi hän ei osaa ottaa kenenkään muun ongelmia vakavasti. Paitsi tietysti niiden joista oikeasti välittää, kuten perheensä. Ubon lisäksi hänellä ei siksi ole hirveästi kavereita. Hänestä ei koskaan voi tietää onko tämä tosissaan, kun jatkuva virnuili hämärtää totuuden, valheiden ja vitsien rajat. Kolli ei yleensä kyllä valehtele, mutta koska tämä laukoo vitsejään täysin samalla naamalla kuin keskustelee normaalisti, on vaikea tietää milloin hän vitsailee ja milloin ei. Shinin vitsit eivät useimmiten ole edes hauskoja kenenkään muun mielestä kuin sen itsensä, mutta tärkeintä onkin se, että hän itse viihtyy.
Kissan asenne ja käytös ärsyttää helposti monia. Tämän vuoksi hänet on helpompi vain jättää omiin oloihinsa. Joskus jotkut kuitenkin haastavat tämän kanssa riitaa ja silloin kolli usein katsoo parhaaksi poistua paikalta. Hän ei kuitenkaan voi lähteä ennen kuin on heittänyt nenäkkäitä kommentteja tai typeriä vitsejä riitapukarin suuntaan. Koiria kissa pakenee yleensä jonnekin korkealle. Kissojen kanssa pakoilu on hieman hankalampaa, mutta useimmiten tämä on onnistunut harhauttamaan jahtaajansa. Jos on pakko, niin sitten tämä tappelee, mutta silloinkin melko laiskasti ja tilannetta sanoillaan pahentaen. Viimeisenä keinona Shin juoksee Ubon jalkoihin turvaan.
Shin ei ainakaan myönnä, että olisi koskaan ollut rakastunut. Totuus voi olla toisenlainen. Hänen seuraansa ei ehkä ole mitään tunkua, mutta hän on kuitenkin melko sulava suustaan, joten hänen ei ole tarvinnut viettää kaikkia öitään yksin. Tai harvemmin oikeastaan, sillä muun seuran puutteessa hän yleensä nukkuu Ubon kyljessä kiinni. Elämästä ja lämmöstä nauttiminen onkin hänen näkyvin tavoitteensa.

Ulkonäkö: Shin on monen sukupolven vapaan lisääntymisen tulos, eli sekarotuinen kissa. Kolli ei siis erityisesti muistuta mitään rotua. Yön musta turkki tekee siitä kuitenkin komean näyn. Shin on kauttaaltaan musta, eikä siinä ole vaaleita karvoja muualla kuin hieman korvien sisäpinnoissa. Korvakarvat ovatkin pisimmät mitä tästä löytyy, muutoin tämän turkki on lyhyttä ja sileää. Musta karva on hyvin tiheää ja suojaa kollia hyvin sääolosuhteilta. Sen perimässä on paljon kissoja joiden on täytynyt selvitä omillaan, joten se antaa myös tälle hyvän pohjan siihen.
Shin on hyvin solakka, mutta melko korkea kissa. Painoa tällä on melkein viisi kiloa, joka tekee tästä ison maatiaisen. Tällä on pitkä häntä, joka auttaa tasapainon kanssa. Hännässä on hieman pidemmät karvat kuin tämän kehossa, joten se näyttää hieman paksulta verrattuna kapeaan kehoon. Kollin pää on myös melko kapea ja tämän kuono on melko terävä. Tämän keltaiset silmät ovat aina tarkkaavaiset, jokseenkin ehkä pistävätkin viirut. Keltaiset silmät kielivät usein jonkinlaisesta mystiikasta, jonka valkea virne saattaa pilata tai vahvistaa. Terävät korvat kruunaavat pahaenteisen kokonaisuuden. Mustat kissathan tuovat tunnetusti huonoa onnea.
Karttuneesta iästään huolimatta Shin on välttynyt suuremmilta haavereilta. Sillä on kuitenkin edelleen arvet kyljissään pentuajoiltaan. Arpia ei enää näe tämän mustan turkin alta, ellei etsimällä etsi. Vasemmassa kyljessä tällä on yksi ja oikeassa kolme pyöreähköä, hieman kuopallaan olevaa arpea, joista lähtee ohuet viirut ylöspäin. Kissan kasvettua arvet ovat jääneet melko pieniksi ja siksikin vaikeasti huomattaviksi.
Solakan ruumiinsa ansiosta Shin on erittäin etevä metsästäjä. Siltä löytyy nopeutta ja ketteryyttä enemmän kuin voimaa. Isohkon kokonsa vuoksi tämän kissan kynnet eivät tietenkään tunnu mukavalta naamassa, mutta ihan mielellään tämä välttää tappelemisen, ja painuukin herkästi puuhun, jos joku ei usko pelkkiä sanoja. On hyvä kiipeämään ja yllättävän hyvä uimaan.
Shin liikkuu aina harkitsevan itsevarmasti. Sen askeleet ovat kevyet mutta määrätietoiset. Pitkä musta häntä on usein pystyssä, kertomassa tämän itsevarmuudesta. Kollin puhe on aina todella rentoa ja huoletonta, joka ei useinkaan tunnu vastaavan tilanteiden sävyä. Tämän äänessä on silti jonkinlaista kehräävää salamyhkäisyyttä.

Menneisyys: Shin ei muista oikeasta perheestään mitään. Se on kuitenkin villiintyneiden kotikissojen jälkeläinen. Se syntyi sisarustensa kanssa Ukrainalaisessa metsässä. Varhainen nuoruus oli täynnä lämpöä ja rakkautta, jota kolli ei enää kykene muistamaan. Pennun ollessa kolme kuukautta sen yritys metsästää heinäsirkkaa päättyi ikävästi. Metsäaukealla heinikossa hyppelevä kissanpentu oli täydellinen saalis puiden yllä lentäneelle kotkalle. Pentu ei ehtinyt tehdä mitään kun valtavat kynnet iskeytyivät sen kehoon.
Kotka ehti lentää hyvän matkaa veltto pentu kynsissään, kunnes se kohtasi ilmassa kilpailijan. Lintujen taistellessa keskenään kissanpentu tipahti. Se olisi varmasti kuollut pudotukseen, ellei puiden oksat olisi pehmentäneet sen matkaa alas. Viimeiseltä oksalta pentu tipahti johonkin pehmeään. Hämmentynyt koira pyöri ympyrää yrittäessään nähdä mitä sen selkään oli tippunut.
Anya, sekarotuinen narttu, jolla oli juuri omia pentuja, oli täysin varma, että sen selästä paljastunut möykky oli kuollut. Pieni musta kissa oli kuitenkin yhä elossa. Se oli menettänyt paljon verta ja murtanut pieniä luitaan, mutta se oli yhä elossa. Anya kiidätti pennun metsästä Kartanolle, jossa sen selviytymismahdollisuuksiin ei uskottu kovinkaan vahvasti. Pennun kyljissä oli suuret linnun kynsien tekemät reiät, jotka olivat revenneet hieman sen pudotessa kotkan otteesta. Se oli myös murtanut luita tippuessaan.
Anya kasvatti omia pentujaan pesässään metsässä, mutta se kävi joka päivä katsomassa pientä kissanpentua. Ihme oli tapahtunut ja pentu alkoi vahvistua päivä päivältä. Anya itki onnesta, nähdessään tämän kävelevän. Pentu tunsi lämmön sisällään koiran nuollessa sitä puhtaaksi. Kartanon kissat keskustelivat siitä, että kuka ottaisi pennun hoitaakseen. Saamastaan hoidosta huolimatta pentu ei luottanut noihin kissoihin lainkaan. Se oli yksin ja peloissaan, eikä se muistanut miten se oli päätynyt tähän outoon paikkaan. Pentu muisti ainoastaan metsän ja lämmön. Niinpä se liimaantui sen pelastaneen koiran jalkoihin. Anya oli todella liikuttunut ja lupasi hoitaa pentua itse. Kissat vastustelivat ajatusta, mutta jo mykäksikin epäilty pentu kiljui kuin syötävä, kun se yritettiin erottaa koirasta. Niinpä kissojen silloinen Päälikkö päätti tehdä poikkeuksen.

Anya oli onnellinen uudesta pennustaan, jonka nimesi Shiniksi, koska oli luullut tätä kuolleeksi. Nartun kolme nuorta omaa pentua olivat aivan hämillään tästä mustasta pallosta, joka tuli heidän pesäänsä. Pentujen isä sen sijaan leikki, ettei edes nähnyt koko kissaa. Pelkkiä naisten hullutuksia.
Aluksi Shin oli hieman varautunut uusia sisaruksiaan kohtaan, mutta ajan kuluessa ja tämän murtumien parannuttua tämä leikki niiden kanssa kuin yksi koirista. Kissalla oli myös aluksi vaikeuksia puhumisen kanssa, mutta totuttuaan uuteen elämäänsä siitä tuli todella paha suustaan. Tosin uuden äitinsä lähellä se esitti aina enkeliä ja vieritti kaikki syyt sisaruksiensa niskaan. Shin alkoi nauttia uudesta elämästään ja rakasti uutta perhettään. Kasvaessaan se joutui kuitenkin kohtaamaan totuuden. Se ei ollut koira.
Viettäessään aikaansa vain koiraperheensä kanssa Shin oli pystynyt leikkimään, että se kuului joukkoon. Oli kuitenkin selvää, ettei tämä kasvanut samaa tahtia sisarustensa kanssa. Eivätkä sen sisarukset pystyneet tekemään joitain asioita, jotka kävivät siltä helposti, kuten puuhun kiipeäminen. Sen lisäksi jotkut muut Yhteisön jäsenet katsoivat heitä pahalla.
Haluttomana Shin hakeutui muiden kissojen seuraan, jotta se voisi oppia näiltä. Eihän se tosiaan pystynyt saalistamaan samalla tavalla kuin koirat. Joka päivä se palasi kuitenkin perheensä luo metsään, aina välillä tuoden jotain saalista. Mikään ei ollut siitä ihanampaa kuin käpertyä kasaan sisarustensa kanssa tai möyriä äitinsä turkissa. Shin olisi tahtonut vain ikuisesti nukkua siinä pesässä perheensä kanssa.
Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Täyttyään vuoden Shinin koirasisarukset lähtivät kaikki koulutukseen. Shin ei olisi halunnut. Kissa ei voinut oikein roikkua äidissäänkään, joka oli metsästäjä. Niinpä nuori kolli lähti vastahakoisesti Kartanoon ja lähinnä norkoili siellä. Shinillä ei ollut mitään haluja kouluttautua, joten hän vain seurasi muiden kissojen touhuja ärtyneenä.

Lopulta eräs parantaja ei enää jaksanut mustaa varjoa, joka vaani milloin missäkin nurkassa. Niinpä se houkutteli pojan mukaansa. Aluksi Shin vain tarkkaili parantajan tekemisiä, mutta lopulta se kiinnostui hommasta oikeasti ja alkoi tämän oppilaaksi. Shin oli todella nopea oppimaan, joka oli tietysti hyvä, mutta hänen motivaationsa ei ollut kovinkaan korkea. Sitä sai aina olla patistelemassa takaisin hommiin.
Vuosien kovan työn jälkeen Shin viimein nousi parantajaksi. Tämän opettajalla ja silloisella Pääliköllä oli kyllä epäilyksensä kollin suhteen, mutta hetkellisesti he saivat olla iloisesti yllättyneitä. Shin hoiti työnsä hyvin aluksi, mutta sittemmin hän alkoi taas tylsistyä ja lipsua vanhoihin tapoihinsa. Aluksi häntä oli motivoinut Ubon pääsy arvokaartiin, mutta siitä meni nopeasti hohto.
Shin teki töitä miten teki ja vietti vapaa-aikansa veljensä kanssa. Heidän kaksi muuta sisarustaan olivat lähteneet Yhteisöstä jo aikaisemmin, joten Shinin ja Ubon side oli vain vahvistunut. Ubo tosin oli huomattavasti paneutuneempi työhönsä kuin Shin. Kolli olisi mieluummin laiskotellut ja pelaillut pelejä.
Noin puoli vuotta sitten Ubo sitten haastoikin Shinin peliin, jotta kissalla olisi vähemmän tylsää. Heidän oli tarkoitus kilpailla siitä, kumpi saisi napattua enemmän pienriistaa. Kesken pelin alkoi happosade ja Shin oli suolla juuri silloin.
Näistä tapahtumista voi lukea enemmän Ubon menneisyydessä. Kaksikko oli kuitenkin poissa puoli vuotta. Kaksi kuukautta kestäneen suostuttelun jälkeen Shin sai Ubon vihdoin palaamaan kanssaan. Siitä päästäänkin sitten nykyaikaan.

Muuta: Shin toimii tällä hetkellä Ubon silminä, joten kaksikko kulkee yhdessä.
Shin on kasvanut koiraperheessä.
http://oi63.tinypic.com/a2aijp.jpg
http://oi65.tinypi c.com/2jdf3px.jpg

Suhteet:
Ubo// Paras ystävä ja veli. Pakko kiusoitella tätä kaikesta, mutta pitää myös huolen tästä.
Niyra// Ei mitään erityistä mielipidettä tällä hetkellä.
Päälikkö// Ei välitä oikeasti arvoasteikoista, joten katsoo tätä omassa mielessään alaspäin. Tieysti esittää, että kunnioittaa.
Muut kissat// Pitää itseään näitä parempana. Ei kuitenkaan ongelmaa jutella leppoisasti.

Vastaus:

Upeaakin upeampi hakemus! Shin on hyväksytty, tervetuloa ja voit alkaa pelaamaan.
Muutan hakemuksesta tyttö/poika/mies/nainen -sanat eläimellisempiin muotoihin.

-Glowe

Nimi: Eve

16.05.2018 15:16
Nimi: "Yin" Paprica
Ikä: 5kk
Laji/rotu: koira/eurasier
Skp: narttu
Yhteisö: Yad
Asema: Pentu
Isä: "Tuntematon"
Emä: "Tuntematon"✝
Sisarukset: Nimettömiä neljä ✝
Jälkeläiset: ei ole
Pelaaja: Eve
Luonne: Yin on vielä nuori ja ei ymmärrä tekojen seurauksia, joten kokeilee tehdä kaikkea. Yin on villi ja vapaa. Sillä on vahva omatahto, mutta se kuuntelee muitakin. Yin on seikkailunhaluinen, eikä oikein osaa rauhoittua. Yin on vaikea löytää jos se menee piiloon. Jos Yinia kuvaillaan kolmella sanalla ne on peloton, rauhaton ja sähäkkä. Ne yhteen eli Yin on täysi katastrofi. Yiniä kuvaillaan myös sanalla sähköjänis. Yin on vaikea saada tekemään mitään. Se ei siedä samaa asiaa uudelleen. Jos jotain sattuu Yin ryntää usein auttamaan. Yin pelkää poroja. Yin on kuitenkin avulias, vaikka ei aina tottelekkaan käskyjä.
Ulkonäkö: Yin on musta pentu. Sillä on valkoista jaloissa, päässä ja korvissa. Yinillä on vielä pumpulimainen pentukarva. Yin on likainen ja rapainen. Yinillä on suuret pyöreät ja tummat silmät. Yinin päässä on arpia. Sen tassut on verillä ja polkuanturat on kulunut. Yin on laiha ja pitkä jalkainen. Etuosa on lihaksikas ja Yin näyttää suuremmalta kuin on. Vieraan silmissä Yin voi näyttää pelottavalta. Se on vielä kevyt ja matala. Yinin vasemmasta korvasta puuttuu pala. Yinillä on aika pitkä häntä, joka on kiepillä selän päällä. Häntä karvat ja yleisesti karvat on Yinillä aika pitkät.
Menneisyys: Yin on syntynyt kadulle neljän muun pennun kanssa. Pennut löytyi kuolleena samoin kuin emo. Yin jäi henkiin ja löydettiin kadulta. Sen korvasta puuttuu jo silloin pala. Yin otettiin ihmisille mutta hylättiin äkkiä. Sieltä se harhaili tänne. Arvet on ihmisten tekemiä. Yiniä puukotettiin jo ihan pienenä. Yinin tullessa tänne se häädettiin ensin mutta tullessaan uudestaan pääsi joukkoon.
Muuta: Pelaajalla lukihäiriö
Suhteet: Ei oikein tunne ketään. Kunnioittaa kaikkia

Vastaus:

Hakemuksesi on hyväksytty!
Menneisyydestä puuttuu yksi lause, mutta pienelle pennulle on hankala keksiä menneisyyttä, ja olen muutenkin päättänyt olla vähän lepsumpi menneisyys-kohdan kanssa, koska se ei ole hahmon tärkein tieto.
Eli hake on hyväksytty ja voit alkaa pelaamaan, sinun ei tarvitse odottaa että saan lisättyä hahmosi ^^ Tulehan chattiin kyselemään peliseuraa ja juttelemaan.
Tervetuloa Eve ja Yin!

-Glowe

Nimi: Iitu

21.04.2018 21:41
Mystic

Suhteet:

Niyra// My arvostaa suuresti Yadin Johtajaa, vaikkei collieta hirveän hyvin henkilökohtaisesti tunne. Myn mielestä Niyra kuitenkin sopii johtajarooliin hyvin, sillä on niin lempeä, eikä kenenkään tarvitse sitä pelätä.

Alik// Rauhallisen Myn mielestä Komentaja on välillä vähän turhan äksy. Mastiffi ei kuitenkaan koskaan kehtaisi sitä sanoa ääneen vaan puhuu aina Alikista kunnioittavasti.

Ateena// Saksanpaimenkoiranarttu (npc-hahmo) ja Myn luottoystävä, jonka kanssa se mieluiten lähtee vartiointitehtäviin. Mastiffi luottaa tähän narttuun miltein jokaisessa asiassa.

Mitra// Yksi taitavimmista parantajista Yhteisössä, vaikka ehkä hieman nyrpeä kiltin mastiffin silmissä.

Strix

Suhteet:

Juri// Yksi Strixin parhaista kavereista, sillä dalmatialaisen seurassa ei ole koskaan tylsää! Juri saattaa välillä olla hieman ilkeä, mutta Strix on oppinut ottamaan vastaan kaiken hieman huumorimielessä. Juri on aina valmis seikkailuihin ja siitä Strix pitää.

Nyks// Strix ei tunne paimenkoiraa hirveän hyvin, mutta narttu vaikuttaa alaskalaisen mielestä ihan kelpo ystävältä. Välillä Nyks kuitenkin tuntuu olevan liiankin tarkka tekemisistään, eikä Strix usko voivansa ottaa toista harjoittelijaa mukaan hieman hulluimpiin ideoihin.

Alik// Miksei Komentaja ymmärrä, että sen pitäisi olla enemmän harjoittelijoiden seurassa ja opastaa niitä esim. taistelemaan paremmin?! Strix saattaa olla Alikin seurassa hieman ujo, mutta se kunnioittaa koiraa suuresti.

Furi

Suhteet:

Yokai - Furin sisko, vaikka uros ei itse tahtoisi sitä oikein myöntää. Pennun mielestä Yokai kuitenkin vaikuttaa ihan kivalta tyypiltä, vaikka onkin nartun seurassa vielä hieman vaivaantunut.

Juri// Furi ei dalmatialaista hirveän hyvin tunne, mutta parin kohtaamisen perusteella uros voi sanoa, ettei voi tätä harjoittelijaa sietää. Liian näsäviisas, vaikka Furi ei ole tietääkseen tehnyt sille mitään pahaa.

Creeta

Suhteet:

Mitra// Taitava parantaja, jonka seurassa Creeta mielellään on. Naarasta ei haittaa tympeän oloinen katti, vaan tulee omasta mielestään tämän kanssa ihan hyvin toimeen. Creeta olisi mielellään somalinaaraan kanssa enemmänkin tekemisissä, sillä Mitralta oppilas voisi oppia paljon asioita.

Vastaus:

Muokattu! Ihana kun päivittelet hahmojesi suhteita niin aktiivisesti ^^

-Glowe

Nimi: Täysikuu

07.04.2018 06:59
Nimi: O'Zar Flagaza "Flaga"

Ikä: noin 3,5 vuotta (42 kk)

Laji/Rotu: Kissa / Turkkilainen Angora

Skp: naaras

Yhteisö: Auony

Asema: Varapäällikkö

Isä: Zeus †

Emo: Tuntematon †

Sisarukset: Olive †

Jälkeläiset: -

Pelaaja: Täysikuu

Luonne:
Jos Flagan luonnetta pitäisi kuvailla neljällä sanalla ne olisivat temperamenttinen, pikkutarkka, sisukas ja vaativa. Ja nämä luonteenpiirteet yhdistettynä voi olla joko katastrofi tai siedettevä. Flaga kuuluu yleensä jälkimmäiseen 'ryhmään(?)'. Naaras ottaa varapäällikön asemansa aika tosissaan, ja onkin hyvin pikkutarkka siitä, että naaraan käskyjä totellaan. Yleensä käskyt ovat tiukkoja, mutta Flaga tietää milloin on parempi käskeä kiltimmin(?). Naaraan sisukkuus tulee myös esiin, kun miettii miten kovasti ja ahkerasti Flaga työskenteli että pääsisi varapäälliköksi. Vaikka naaras on temperamenttinen, pikkutarkka ja vaativa, osaa Flaga olla myös ystävällinenkin. Flagan tätä puolta näkee kuitenkin harvoin. Temperamentin takia Flaga on joskus aika agressiivinen ja, kun naaras suuttuu hän tiuskii lähestulkoon kaikille. Kiitos sille, joka teki Flagasta lyhytvihaisen.
Flaga kunnioittaa ylimpiarvoisia koiria ja päällikköä. Muihin Flaga suhtautuu aika viileästi. Kuitenkin siististi, varapäällikön tavoin.

Ulkonäkö:
Flagam pää on kiilanmuotoinen, otsaa kohti levenevä. Silmät ovat hieman vinot, hieman erisävyiset oranssit. Korvat ovat kohtuullisen suuret korkealle päälaelle sijoittuneet. Tupsut korvien kärjessä korostavat hieman korvien suuruutta. Turkki on sileä ja silkkinen, sillä aluskarvaa ei ole juuri ollenkaan ja karvanlähtö on melko vähäistä. Karva on jonkin verran pidempää kaulassa, mahassa ja hännässä. Flagan karva on aika lyhyttä. Puolipitkäkarvaisiin kuuluvista kissoista sen karva on lyhimmästä päästä. Flagan karva on valkista. Sen vartalo keskikokoinem, sopusuhtainen. Flagan vartalo näyttää viehkeältä ja ylväältä. Jalat ovat pitkät ja hoikat, takajalat hiukan korkeammat kuin etujalat. Flaga painaa 3kg. Flagan rotu on luotu liikkumaan. Flaga on erittäin notkea ja siroudestaan huolimatta lihaksikas kissa ja oleilee mielellään korkealla. Harvemmin naaras tosin kiipeilee vaan keksii muut keinot päästä korkeuksiin. Koska Flaga on rakenteeltaan notkea, ei se myöskään yleensä kolhi itseään, vaikka putoaisikin vähän korkeammalta, eikä pudottele tavaroita liikkuessaan.

Menneisyys: Flagan menneisyys on hyvä. Hänen emonsa ja isänsä kuuluivat yhteisöön Flagalla on hyvä menneisyys takanaan. Lukuun ottamatta erästä seikkaa. Naaraan emo sairastui pahasti, mielenterveydeltään sekä fyysisesti sisältä, Flagan ja Oliven synnytyksen jälkeen. Koska pentujen isällä oli koko ajan kiire joka paikkaan, oppivat kaksoset huolehtimaan asioista jo nuorena itse. Tämä kaksikko (tai ainakin Flaga) oli varhainkehittyneitä. Kun Flaga ja Olive pääsivät klaanilaisiksi, heidän vanhempansa olivat jo kuolleet, Olive teki jotain sietämätöntä ja hänet erotettiin. Viikko tämän jälkeen naaras sai tietää että tuon veli on kuollut. Flaga oli alamaissa, mutta varapäälliköksi pääsy helpotti kovasti. Oliven jutun takia ja hieman myös arvonnousun johdosta Flagan luonne muuttui. Paljon.

Muuta: https://pixabay.com/fi/söpö-kissa-eläinten-kitty-vähän-3195121/
Flagan lempinimi on Islantia ja tarkoittaa hiutaletta

Suhteet:
Päällikkö// (Tällä hetkellä vaikeaaxD)  Kunnioittaa, kuuntelee ja tottelee.

Mitra// Flagan mielestä Mitra on tärkeä, mutta kissa ei ole hänen ykkössuosikkejaan.

Muut kissat// Njaa....

Johtaja// Flaga kunnioittaa Niyraa, onhan narttu johtaja. Ei kuitenkaan mielellään kuuntelisi tuon käskyjä.

Muut koirat// Flaga ei ole niinkään tutustunut keneenkään koiraan. Ylimpäarvoisia Flaga arvostaa, muut ovat vähän niin ja näin...

Vastaus:

Hyväksytty!
Voit alkaa pelaamaan. Voi kuinka nätti nimi tuo Flaga onkaan ^^

-Glowe

Nimi: Iitu

16.03.2018 15:28
Nimi: Lich

Ikä: n. 2v (26kk)

Laji/Rotu: Koira/Rottweiler

Skp: Uros

Yhteisö: Yad

Asema: Metsästäjä

Isä: Creux

Emo: Lune

Sisarukset: Cuivre ♂ , Grace♀

Jälkeläiset: -

Pelaaja: Iitu

Luonne: Lichin luonnetta kuvailee parhaiten sanat aggressiivinen, malttamaton ja peloton. Koira elää hetkessä, eikä se murehdi tulevaisuutta. Käskyjen noudattaminen on urokselle hankalaa ja se käyttäytyy yleensä kylmänhermoisesti joka tilanteessa. Kunnioitus muita koiria kohtaan puuttuu urokselta melkein kokonaan, mutta Yhteisöön liittyessä se on opetellut hieman käytöstapoja, sillä Lich on tajunnut sen olevan paras keino selviytymisen kannalta. Nartut ovat Lichin mielestä turhakkeita, ja uroksen kuuluu olla narttujen yläpuolella. Selän takana uros ei pelkää puhua kenestäkään pahaa ja se on taitava lietsomaan koiria toisiaan vastaan juoruilemalla ja muiden töiden pilaamisella. Lich osaa myös olla tarvittaessa sivusta seuraajana, eikä se ota vastuuta teoistaan. Lichin äänensävy on yleensä kylmä ja tunteeton, vaikkei rottweiler paljon sanoihin energiaa tuhlaa. Uroksen mielestä teot ovat sanoja vahvempia.
Ystäviä Lich ei helposti saa, sillä ne eivät tuo koiralle mitään iloa. Se on yleensä ystävällinen vain silloin, kun koira yrittää toisesta jollain tapaa hyötyä. Rottweiler on kunnianhimoinen, eikä sitä kiinnosta kuka jää uroksen jalkoihin, kunhan se pääsee omaan tavoitteeseensa. Muutoin Lich viihtyy omissa oloissaan, eikä se epäröi häätämään pois tieltään turhan tuttavalliseksi käyvät koirat tai kissat. Lichiä voi siis sanoa yksinäiseksi sieluksi, joka käyttää vain muita hyödykseen. Uros osaa kuitenkin myös mielistellä, jonka takia se saakin usein muut tekemään asioita puolestaan. Laiskaksi urosta ei kuitenkaan voi sanoa, sillä se on kova tekemään töitä. Metsästyksessä Lich on todella hyvä, sillä se osaa liikkua hiljaa ja varovaisesti. Koira on myös ikiliikkuja, eikä se voi sietää odottamista. Uroksen lempipuuhaa onkin metsässä tarpoilu ja se treenailee yksikseen useasti myös uusia tappelutekniikoita metsästyksen lomassa. Myös saaliin kanssa leikkiminen on Lichin mielestä mukavaa ajanvietettä, sillä se nauttii siitä, kun saa kokeilla elävään olentoon uusia taktiikoita. Pakeneva saaliseläin onkin tässä mikä loistavin koekaniini.
Lich ei pelkää käyttää voimaa missään tilanteessa. Tappelutilanteissa uros on elementeissään ja se saa pienestäkin asiasta tappelun syntymään niin halutessaan. Voimankäyttö on aina ollut urokselle tapa ratkaista ongelmia. Suurikokoisella rottweilerilla on paljon lihasvoimaa ja terävä purenta ja se on mielummin suoraviivainen taistelija, kun nopea ja vikkelä. Nuorempana se on käynyt kovan koulutuksen armeijan riveissä, josta sen tappelutekniikka on saanut alunsa.

Ulkonäkö: Lich on suurikokoinen uros, jonka säkäkorkeus on 67cm. Se on tukeva ja lihaksikas ja kantaa itsensä ryhdikkäänä. Varsinkin jaloissa sekä rinnassa on paljon lihasta ja koira ei väsy helposti. Lich pitää tärkeänä itsestään huolehtimisen, joten se liikkuu ahkerasti ja ylläpitää näin fyysistä kuntoaan. Lihasvoima on uroksen suurin vahvuus. Uros on kuitenkin sopusuhtainen ja osaa liikkua yllättävänkin hiljaa kokoonsa nähden. Painoa rottweilerilta löytyy n. 50 kiloa. Ruuminrakenteeltaan Lich on hieman neliömallinen. Otsapenger on korostuva ja kuono on leveä ja voimakas, mikä takaa urokselle terävän purennan. Lich on myös aktiivisesti treenannut purentaansa aikaisemmassa elämässään. Korvat ovat lurpat ja tummat, silmät vaaleanruskeat ja erottuvat hyvin.
Turkki on mustaa ruskein merkein. Ruskeaa löytyy silmien yläpuolelta pieninä merkkeinä, kuonon ympäriltä, leuasta ja jaloista. Myös rintakehän alapuolella on hieman ruskeaa. Muuten sen turkki on tumma, lyhyt ja tiheä. Lichille ei tule helposti kylmä, mutta sen turkki ei myöskään suojaa hirveän hyvin sateelta. Tiheä turkki ei kuitenkaan päästä kevyttä sadetta helposti iholle asti, vaan vesipisarat jäävät joko peitinkarvaan kiinni tai valuvat sadetakin tapaan alas. Häntä on pitkä ja uros pitää sitä yleensä suorana taaksepäin, selän jatkeena. Lichiltä löytyy etujalasta arpi ja rintakehästä kaksi arpea, jotka näkyvät hyvin turkin lävitse. Vanhetessaan urokselle tulee todennäköisesti nivelvaivoja, sillä sen jalat ovat koko ajan suuressa rasituksessa. Tällä hetkellä Lich on kuitenkin hyvässä kunnossa ja se on hyvin sitkeä.
Lichin kaulaa korostaa leveä nahkapanta, jossa on niittejä ja se suojaa melkein koko koiran kaulaa. Kaulapannan alla iho on rikkinäinen ja täynnä vanhoja, pieniä arpia.

Menneisyys: Lich syntyi kolmen pennun pentueeseen Ranskassa, tavalliseen perheeseen, joka sai elantonsa rottweilerin kasvattamisella. Roteva pentu oli jo syntyessään sisaruksiaan isompi. Jo parin viikon ikäisenä uros rökitti sisaruksiaan minkä kerkesi, Lich oli aina se, joka söi ensimmäisenä ja joka ei hakenut turvaa emoltaan. Vahvatahtoisen uroksen silmissä emo oli vain maitobaari, eikä sitä tarvinnut totella missään asiassa. Isä toimi poliisikoirana, rajavartiana, ja sitä Lich ihaili suuresti. Pennun harmiksi isällä oli paljon töitä, eikä sillä ollut oikein mitään suhdetta pentuihin.
Vieroituksen jälkeen perhe päätti pitää kovapäisen Lichin, jota kutsuttiin silloin nimellä Voleur, joka tarkoittaa rosvoa. Muut pennut myytiin, eikä uros ole sen koomin sisaruksiinsa törmännyt. Voleur oli rotumääritelmän mukaan hieno uros, ja sitä haaveiltiin jalostuskoiraksi. Uros ei kuitenkaan ammattiin sopinut, sillä se mielummin alisti ja tappeli narttujen kanssa. Nartut olivat rottweilerin mielestä alempiarvoisia, eikä sitä kiinnostanut olla niiden kanssa missään tekemisissä. Kerran Voleur haavoitti pienikokoisempaa narttua niin paljon, ettei tyttö siitä selvinnyt ja koira myytiin.
Aggressiivinen uros saapui Ranskan armeijan vartiokoiraksi, vain 8 kuukauden ikäisenä. Siitä koulutettiin vahva ja pelkäämätön, jonka päätehtäviin kuului miinojen ja muiden vaarallisien esineiden löytäminen. Koiraa koulutettiin kovilla otteilla, sillä siltä puuttui kokonaan miellyttämisenhalu. Voleurin parina toimi dobermanniuros Effroi, joka opetti nuorukaista. Vaikka rottweiler teki parhaansa, mikään ei tuntunut kelpaavan vanhemmalle ja vahvemmalle koiralle. Voleur kuitenkin vahvistui päivä päivältä ja vuoden ikäisenä se ryhtyi opettajansa kanssa tappeluun. Nuori uros haavoitti Effroita pahoin ja tämän jälkeen ihmiset eristivät koiran muista kokonaan. Muistona tästä uroksella on pitkä arpi oikeassa etujalassa, sekä kaksi viiltoa vasemmassa rinnassa. Rottweiler vaihtoi nimensä Lichiksi, joka on muinaisenglantia ja tarkoittaa ruumista, varoituksena muille, ettei uroksen tielle kannata astua.
Armeijan upseeri otti koiran itselleen koulutukseen. Sille hankittiin niittipanta, johon liitettiin vahva rautalanka ja sähköjohdatin. Koiraa koulutettiin voimakeinon ja aina kun käytös ei miellyttänyt, panta antoi urokselle sähköiskun. Tämän takia Lichin kaulaa korostaa kasa pieniä arpia, kun iho on palannut rikki useiden sähköiskujen jäljiltä. Lichiltä vaadittiin suorituksia, jotka veivät sen koiran äärirajoille asti. Uros halveksi ihmisiä ja pannan sähköjohdattimen hajotessa se karkasi tukikohdasta.
Lich liikkui kuukauden ajan yksin. Nähdessään muita koiria se ryhtyi heti tappeluun ja käytti hyödykseen kaiken oppimansa armeijassa. Lich saapui Yhteisön maille, jossa se törmäsi ensimmäistä kertaa kaartilaisryhmään. Alakynnessä olevana uros päätti jäädä katsomaan, minkälainen paikka oli kyseessä. Lichiä pyydettiin harjoittelijaksi, mutta urosta ei kiinnostanut käskyjen vastaanottaminen ylemmältä tasolta. Rottweiler ryhtyi metsästäjäksi, jolloin se sai tehdä työnsä rauhassa, muiden koirien mielummin vältellen aggressiivista urosta. Näin Lichillä on myös syy tarpoa metsää pitkin niin paljon, kun sielu sietää, eikä se mielellään ole liikaa Kartanolla odottamassa käskyjä.

Muuta:
https://www.flickr.com/photos/tc922/4481717209/
Lichin kaulassa on paksu, tumma panta, jota korostaa vaaleat niitit joka puolella. Panta on nahkainen, mutta sen sisäpuolella menee paksu rautalanka, joten sitä ei saa puremalla poikki. Panta myös suojaa koiran kaulaa puremiselta, sillä pannastakaan ei saa otetta terävien niittien takia. Esimerkkikuva pannasta: https://www.flickr.com/photos/8237798@N04/16186501487/

Suhteet:

Alik – Koira, jota Lich arvostaa Yhteisössä eniten. Lich tottelee uroksen käskyjä jotenkuten, mutta vain, jos se on rottweilerin mielestä aivan välttämätöntä. Yrittää käyttäytyä Komentajan seurassa.

Niyra – Lich ei voi sietää mitään narttuja, eikä se ymmärrä miten narttu voi olla Yhteisön Johtaja. Lich on tähän asti onnistunut välttämään liikaa kontaktia collien kanssa. Uroksen mielestä Johtaja on aivan liian lepsu.

Rayo – Ei yhtään sen parempi kuin Johtaja nytkään. Lichin sanojen mukaan shiba on aivan liian pieni ja raasu Johtajan tehtäviin, vaikka onkin uros.

Kaartilaiset ja arvokaartilaiset – Eikö niillä ole omia aivoja? Tottelevat liian mukisematta käskyjä, eikä Lich mielellään halua olla näiden kanssa missään tekemisissä.

Kissat – Osaavat parannusjutut hyvin, muuten niistä ei ole urokselle mitään iloa. Lich ei ole vielä tutustunut mihinkään kissaan sen paremmin.

Nimi: Iitu

09.03.2018 19:28
Nimi: Creeta

Ikä: n. 2v (25kk)

Laji/Rotu: Kissa/Tonkineesi

Skp: Naaras

Yhteisö: Auony

Asema: Parantajaoppilas, ”pikentti”

Isä: Equador

Emo: Stala

Sisarukset: Chania ”Chan”, Nida ja Dikti

Jälkeläiset: -

Pelaaja: Iitu

Luonne: Creeta on aika hölmö tapaus. Se on hiukan kömpelö, eikä ole koskaan oppinut liikkumaan äänettömästi, niinkuin kissat yleensä liikkuvat. Päinvastoin; Creetan saapuminen kyllä kuuluu ja kauas. Naaras tuntuu sotkeutuvan omiin jalkoihinsa jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi liikkua eteenpäin. Tämä ei kuitenkaan kissaa itseään haittaa yhtään. Naaras on aina positiivisella tuulella ja sen kasvoilla on melkein aina ystävällinen hymy. Creetaan on todella helppo tutustua, sillä naaras on avoin ja sen kanssa on helppo tulla toimeen. Kissaa ei myöskään haittaa, mikälie juttelukaveri on hieman hiljaisempi, naaras osaa kyllä hoitaa juttelupuolen! Creeta onkin yleensä se, joka yrittää vakavammassa tilanteessa hieman keventää tunnelmaa, vaikka välillä olisi vain parempi olla hiljaa.
Creeta ei myöskään suutu helposti. Kissan mielestä kaikki asiat voidaan selvittää juttelemalla ja keskustelemalla aiheesta, ilman turhia rähinöitä. Creeta haluaa mielellään oppia mahdollisimman monipuolisesti eri asioista ja on sen takia erittäin hyvä oppilas. Creeta viihtyy parhaiten, kun on koko ajan jotain tekemistä. Tämän takia kissalla on välillä hieman turhankin kiire, kun se yrittää venyä useampaan paikkaan samaan aikaan. Kömpelyys toki tuottaa välillä hieman ongelmia, mutta naaraalta ei ainakaan yritystä puutu, eikä se anna helpolla periksi. Creeta on myös mitä loistavin keskustelukumppani, sillä se aidosti välittää myös toisen mielipiteestä. Tappeluita naaras aristaa, sillä se ei pidä väkivaltaa hyvänä asiana. Leikkimielisiä tappeluita kissa on varsinkin siskojensa kanssa harrastanut, mutta on niissä aivan onneton. Yleensä vastustajan ei tarvitse tehdä mitään, naaras osaa kompuroida omiin tassuihinsa ja häntäänsä ihan itsekin. Creeta ei kuitenkaan ota tätä mitenkään vakavana asiana, vaan osaa myös nauraa itselleen. Kissa yrittää aina olla joka tilanteessa rauhallinen ja välittävä, ja se tekee parhaansa keksiä ratkaisuja jokaiseen ongelmaan. Naaras pelkää kuollakseen perhosia, ja se onkin aina tilanne, jolloin kissa ei näe mitään muuta ratkaisua, kuin juosta henkensä edestä.
Arvovaltaisia, Auonyn klaanilaisia ja koirien kaartilaisia Creeta arvostaa suuresti, sillä se ymmärtää näiden tuovan suojaa ja vartiointia Yhteisöön. Näitä naaras kunnioittaa parhaansa mukaan, vaikka jutteleekin yleensä kaikkien kanssa aika tuttavalliseen sävyyn. Ilopillerinä se saa kuitenkin yleensä myös hieman kärttyisemmätkin kaverit hieman leppymään.

Ulkonäkö: Creeta on väriltään sinkinminttu. Turkki on lämpimän siniharmaa, johon sekoittuu välillä hieman tummempia ja vaaleampia kohtia. Kasvoissa on tummemmat alueet, jotka ovat jäänharmaat ja muuta turkkia tummemmat. Väritys korostuu kuonolla, silmien välissä ja poskipäissä. Myös tassut sekä häntä ovat jäänharmaat. Turkki on lyhytkarvainen, mutta tiheä. Pohjavilla on hieman paksumpaa, joka pitää kissan lämpimänä hieman kylmemmälläkin keleillä. Varsinkin sateessa ja kostealla ilmalla naaras kylmettyy kuitenkin nopeasti. Kuono ja kynnet ovat tumman harmaat. Silmät ovat suuret ja siniharmaat. Korvat ovat pystyt ja keskikokoiset.
Rakenteeltaan kissa on keskikokoa. Sillä on sopusuhtainen vartalo ja sirot tassut, jalat ovat suhteellisen pitkät. Takajalat ovat jääneet hieman kyyryyn kintereiden kohdalla, joka saattaa olla osasyynä naaraan hieman kömpelöön kävelytyyliin, sillä takajalat asettuvat hieman liian taakse kuin normaaleilla kissoilla. Creeta ei tämän takia omaa myöskään ihan niin sulavaa hyppytyyliä kuin muut. Painoa neidolta löytyy n. 4 kiloa.

Menneisyys: Creeta syntyi neljän pennun pentueeseen Yhteisöön. Sen emo toimii edelleen parantajana ja isä on klaanilainen, jonka on pian aika jättää tehtävänsä iän takia. Creeta oli pentueesta heiveröisin ja se kehittyi paljon hitaammin kun sisarukset. Syytä tähän ei ole eläimillä tiedossa, mutta ”vika” on synnynnäinen. Tämän takia Creeta on myös hieman kömpelömpi kuin muut, sillä sen tasapaino ei ole edelleenkään kissan iän tasoinen. Creetaa ei ole koskaan haitannut, vaikka se erottuu selvästi muista. Pentuaika oli leppoisa ja onnellinen ja pentu yritti parhaansa mukaan oppia koko ajan uutta. Se oli jo pienestä pitäen äärettömän utelias ja halusi tietää maailmastaan kaiken.
Creetalla on kolme sisarusta; nartut Nida ja Dikti, sekä pentueen ainoa uros Chan. Creeta on sisaruksista ehdottomasti seurallisin ja positiivisin, vaikkeivät sisaruksetkaan mitään rähiseviä ole. Välillä kissasta kuitenkin tuntuu, että sisarukset hieman häpeäisivät kömpelöä ja yltiöpositiivista siskoaan. Nida ja Dikti näyttäytyvät yleensä kahdestaan ja ne tunnistetaan tummanharmaasta turkistaan, mihin sekoittuu ripaus vaaleampaa karvaa. Myös narttujen turkit ovat tuuheammat kun Creetalla ja sen veljellä. Dikti ja Nida ovat siskoaan kohtaan ystävällisiä, mutta eivät mielellään vietä sen kanssa aikaa. Chan on se, joka muistuttaa Creetaa eniten. Harmaa kolli on oppilaana klaanilaiseksi ja sen koko aika menee siihen. Sosiaalisia taitojaan hiovaa Creetaa tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä se on löytänyt itselleen ystäviä muista pentueista.
Pienempänä Creetan toive oli ryhtyä klaanilaiseksi ja se siirtyi oppilaaksi. Kauhean kauan naaras ei kuitenkaan siellä viihtynyt. Kissasta tuntui, että muut eivät ottaneet sitä tosissaan ja naaraalla oli vaikeuksia pysyä muiden perässä ja toteuttaa annettuja tehtäviä. Kerran Creeta törmäsi sattumalta paikalle parantajakissa Mitran hoidellessa yhden kaartilaisen haavoja. Creeta halusi palavasti oppia, miten haavoja ja sairauksia pystyttiin hoitamaan, joten kissa päättikin ryhtyä parantajaoppilaaksi. Sen emohan työskenteli jo alan parissa. Creeta ei halunnut äitinsä oppilaaksi vaan otti yhteyttä toiseen kissaan, Atle-kolliin, joka lupautui nuorukaisen ohjaajaksi. Creeta on vasta opintojensa alussa, mutta se on päättänyt oppia kaiken tärkeän mahdollisimman hyvin. Oppilaan lisäksi Creeta toimii myös pikenttinä, sillä naaras on huomannut sen olevan hyvä tapa päästä tapaamaan myös hieman arvovaltaisempia jäseniä, joiden kanssa voi samalla vaihtaa sanan jos toisenkin.

Muuta:
Creeta pelkää perhosia.
https://www.flickr.com/photos/loveloco/4563575947/in/photolist -7Xgw8V-BZ118e-9xWPX-65FdrA-5NgsB3-Wpccz7-4yLyb-akksm8-6gjd5b-bmbCjZ-bmbCj4 -k1YCoF-4QPfvw-aLDya-fB6BKE-9u7KpF-Xb9HN6-eXPcAQ-7AasHG-4V3ftd-Dfy6z5-27Baq f-r9pts3-6EJy4f-62UeDh-ajFUJE-4fCgi9-4jMoFE-6yfLM-WH6LYz-2JdmSE-9Qq5jb-8qne sJ-dAPQVr-dFcfXp-9fHEb9-CXfoU-9TxEKH-5TU8Z-7mUP8E-86Y515-5yAJ39-mWn1RY-3Qr2 VU-6kjh7P-dRAztT-77FB2M-cza6sS-4F9VL-k21fKs

Suhteet: -

Vastaus:

Hyväksytty!

-Glowe

Nimi: Täysikuu

09.03.2018 18:24
Nimi: Crescent "Cres"

Ikä: 2 vuotta (24 kk)

Laji/Rotu: kissa/Amerikkalainen lyhytkarvainen

Skp: naaras

Yhteisö: Auony

Asema: klaanilainen

Isä: Thunder

Emo: Tuntematon

Sisarukset: -

Jälkeläiset: -

Pelaaja: Täysikuu

Luonne: Cres on luonteeltaan aika seurallinen naaras, joka on koko ajan menossa. Cres on myös iloinen, eikä suutu helposti. Vaikka naaras on seurallinen, suuttuessaan hän kuitenkin viihtyy yksin. Ei kuitenkaan hirmu pitkävihainen.
  Vieraisiin Cres suhtautuu kuitenkin kummaksuen. Cres ei halua avustaa vieraita, saatika ystävystyä. Joskus Cres kuitenkin saattaa puhella vieraille. Jos siis Cres löytää kivan vieraan tai kissan, hän ystävystyy helposti.
Cres ei tykkää olla ulkona kauan. Joskus lenkkeily kuitenkin tai edes ulkona seisoskelu maistuu naaraalle. Saalistaminen on kuitenkin kivaa, ulkona olemisesta huolimatta.
Myös kollit ovat Cresin mielestä kivoja, riippuu tietenkin kissasta. Cres ihastuu helposti, jos löytää mukavan kollin.
  Cres on uskollinen lähes kaikille. Eritoten päällikölle ja varapäällikölle Cres on uskollinen. Naaras ei kuitenkaan kynsiä säästele, jos joku ei ole uskollisuuden arvoinen.
Cres reagoi aika voimakkaasti säätilojenvaihteluihin. Naaras myös hieman pelkää ukkosta, johtuen siitä, että tämän isä kuoli eräänä ukkosiltana.

Ulkonäkö:
Cresin vartalo on keskikokoinen. Kuitenkin aika pienikokoinen. Cresin hartiat, rinta ja takapää ovat vahvat, mutta pienikokoiset.
Naaraan häntä on keskipituinen, päästä hieman pyöristynyt.
Cresin jalat ovat keskipituiset. Ne ovat vahvat, vaikkakin kapeahkot.
Cresin käpälät ovat pyöreät, ja polkuanturat harmaat.
Cresin pää on keskikokoinen ja pitkänomainen. Pyöreät posket. Naaraan nenä keskipituinen, ja nenänpää on väriltään vaaleanpunainen, ja reunat ovat mustat.
Naaraan korvat ovat keskikokoiset ja pyöreäkärkiset. Sisältä vaaleanpunaiset.
Silmät ovat suuret ja avoimet. Yläluomi mantelinmuotoinen, alaluomi puoliympyrä. Cresin silmät ovat vaaleanvihreät.
Turkinväri Cresillä on valkomusta raidallinen. Vähän harmaata.

Menneisyys: Cres syntyi alueen rajalla. Naaraan emo, kuljetti Cresin klaanin lähelle, josta naaras löydettiin ja otettiin huostaan. Vaikka naaras oli vahinkopentu, hän huomasi kiintyneensä isäänsä ja sen takia isän menettäminen oli Cresille kova pala. Naaras siis menetti isänsä eräänä kovana ukkosmyrskyn aikaan. Myös isän nimi, Thunder särähti naaraan korvaan aina kun se mainittiin. Myös vesipelko naaraalla on, koska hieman vanhempana pentuna naaras meinasi hukkua. Menneisyydessä siis pari ikävää tahraa, joita Cres ei halua muistaa. Cresillä ei ollut sisaruksia, minkä takia naaras oli hieman yksinäinen nuorena. Cres ystävystyi kuitenkin helposti muiden klaanilaisten kanssa. Tämän takia Cres on isompanakin seurallinen. Haaveilee yhä sisaruksista. Menneisyyden tahrat Cres haluaisi unohtaa.

Muuta: https://pixabay.com/fi/kisu-amerikkalainen-lyhytkarva-703408/

Suhtee t: -

(Sori ku ensin ei tullu kokonaan)

Vastaus:

Hyväksytty! Tervetuloa!

-Glowe

Nimi: Esme

02.03.2018 19:36
Nimi: Nyks

Ikä: noin 1 vuotta (13kk)

Laji/Rotu: Koira/Valkoinen paimenkoira
Skp: Narttu

Yhteisö: Yad

Asema: Harjoittelija

Isä: Uranos

Emo: Lavra

Jälkeläiset: -

Pelaaja: Esme

Luonne: Jos Nyksiä täytyisi kuvailla kolmella sanolla ne olisivat rehellinen, iloinen ja tunnollinen. Juuri sellainen tämä narttu on eikä niistä piirteistä eroon pääsisi pakollakaan.
Nyks on aika avoin tunteistaan, vaikkakin narttu osaakin kätkeä ne tarpeen tullen. Sen katse on usein lämmin ja narttu katsoo jokaista sille juttelevaa kiinteästi ja lämpimästi niin että saa joskus aikaan puhujassa tunteen että paimen ei haluaisi tämän lopettavan ja lähtevän. Puhuessaan Nyks on keskustelukumppanin asemasta riippuen kohtelias ja hiljainen tai energiaa pursuava ja hieman rumasuustaan. Paimen ei ole mikään valittaja vaikkakin asiasta narttu kylläkin sanoo. Tyypiltään Nyks ei kuitenkaan ole optimisti vaan ennemminkin realistinen. Narttu on suhteellisen tarkka hierarkiasta ja kohteliaisuuksista, vaikkakin joskus tuntuu tyhmältä tuo ainainen kumartelu. Asemassaan harjoittelijana Nyks on tunnollinen oppilas ja aina valmis toimintaan. Paimen suorittaa annetut tehtävät vaikka henki menisi. Kaartin kurista ja rangaistuksista ei nartulla ole valittamista ja tämä pitää niitä sopivina ja aiheellisina. Jotkut ovat sanoneet että paimen on liian kiltti Kaarttin. On Nyksilläkin puolensa. Narttu pystyy tappamaan jopa lajitovereita ilman tunnontuskia jos käsky on tullut ylemmältä taholta. Nyks välittää läheisistään ja on valmis kuolemaan heidän puolestaan. Sen oikean kanssa paimen voisi perustaa perheen mutta tällä hetkellä ei suunnitelmissä ei kuin korkeintaan yhden yön juttuja.

Ulkonäkö: Nyks on täysin puhdasverinen Valkoinen paimenkoira. Säkäkorkeudeltaan paimen on noin 56-60 cm eli narttu ei kuulu koirista suurimpiin. Nyksin turkki on paksua ja keskipitkää. Nartun karvoitus on puhtaanvalkoinen. Laadultaan turkki on todella tiheää, mistä johtuen se on säänkestävää ja lämmin. Kesän lämpimillä aikoina saattaa paksussa turkissa olla läkähdyttävää. Päälykarva on karkeaa, pohjavilla on pehmeää ja pumpulimaista.
Nyksin jalat ovat voimakkaat ja jänteikkäät. Tassut ovat muodoltaan soikeat ja kestävät. Nyksin häntä on pitkä, sapelinmuotoinen ja ulottuu vähän kintereen alapuolelle. Paimenen pää on kiilanmuotoinen ja kuono on pitkä. Nartun korvat ovat pystyt ja sisäpuoleltä hieman vaaleanpunaiset. Nyksin silmät ovat keskikoiset ja mantelinmuotoiset, väriltään ne ovat lämpimän ruskeat. Nartun iho on tumma kuten myöskin huulet ja kirsu. Kynnet ja polkuanturat ovat tumman ruskeat.
Vaikka paimen ei ole iso, ei sen voimaa kannata aliarvioida. Nyksiltä voimaa löytyy ja sen purema ei ole pikkujuttu. Halutessaan narttu tekee pahaa jälkeä. Nyks on taitava taistelija, maineensa takia se olisi valmis tappelemaan miltei kuolemaan asti. Turkin alla on ehkä kaksi pientä arpea joita ei miltei huomaa. Paimenella painoa on hieman alle 35 kg.

Menneisyys: Nyks on syntynyt Yhteisössä. Sen vanhemmat Uranos ja Lavra liittyivät Yadiin huomatessaan Lavran olevan tiine. Vanhempina he olivat suojelevia ja rakastavaisia. Pentuna Nyksillä oli tapana seikkailla Kartanossa ilman vanhempiensa lupaa. Yhtenä päivänä Uranos vei tyttärensä metsään tutustumaan omaan pesäänsä. Nyks oli aivan haltioissaan ja meni tutkimaan jäniksen hajua. Sitä tutkiessa pentu ajautoi kaemmas isästään. Astuessaan pensaan takaa paimen säikäytti villisian joka ryntäsi nartun ohi tehden tämän kylkeen haavan. Viilto parani mutta siittä jäi arpi, muistutuksena varomattomuudesta.
Tullessaan tarpeeksi vanhaksi Lavra alkoi opettamaan Nyksille metsästystä. Vaikka paimen osasi ihan hyvin ei metsästys koskaan tuntunut omalta. Eräs kaartilaisista huomasi nartun sopivuuden ja suostutteli Komentajan antamaan Nyksille mahdollisuuden.

Muuta: https://www.flickr.com/photos/inspiredbybandhuhondenfotografie/17740017680/ in/photolist-SLStRy-UAddz7-rWEzzH-4rmXGw-CfqwnD-KL8YW-xwSKo-64wuCa-isHE5-hJ VAw-5i5YNp-5i5Z24-5iajW3-fnWKV8-8D2S3k-SDaMZ6-ah31fq-3fRNTE-4Rasn9-5payHP-2 eU88A-cCHWef-7EERzM-QN7kWB-iJLeW-Aftfre-56ohRT-4dKHuc-bmSnvN-Jfd8Vq-64wufT- p648FU-oNAWs4-oNAWuZ-p66cqX-oNA9dT-tjfRnM-t2CecN-t2AVwC-riZ3eY-s5ESbA-nR8VF K/
Huomaathan että nuori Nyks ei ole vielä aivan samanlainen kuin kuvassa.

Suhteet:

Vastaus:

Hyväksytty ja lisätty! ^^

-Glowe

Nimi: Iitu

24.02.2018 18:32
Nimi: Strix

Ikä: Noin 1 vuotta (13kk)

Laji/Rotu: Koira/Alaskan Klee Kai (standard)

Skp: Narttu

Yhteisö: Yad

Asema: Harjoittelija

Isä: Rango

Emo: Twix

Jälkeläiset: -

Pelaaja: Iitu


Luonne: Strix on erittäin sosiaalinen nuorukainen, varsinkin kun siihen tutustuu paremmin. Vieraita kohtaan narttu on ensin epäileväinen ja varuillaan, mutta tulee kaikkien kanssa yleensä nopeasti toimeen. Silloin nartusta kuoriutuu esiin sen ystävällinen, leikkisä ja välittävä puoli. Strix on välillä hieman kärsimätön, eikä se kauan jaksaisi odottaa samassa paikassa. Nartun mielestä on mukavaa, kun ympärillä tapahtuu kaikkea jännää! Strix saattaa joskus myös sen kummemmin miettimättä ottaa hieman tyhmiäkin riskejä, ja narttu haluaisi aina kokeilla, missä ne omat rajat oikein menivätkään. Strix osaa kuitenkin myös ottaa neuvoja vastaan, vaikka narttu mielummin ratkaisisi kaiken omin avuin. Koiralta ei ainakaan energiaa puutu, nuorukainen tuntuu aina olevan menossa. Narttu on myös äärettömän utelias, ja se onkin taitava tunkemaan kuononsa joka asiaan, mikä ei sille edes kuulu.
Strix on kuitenkin hyvin nöyrä, ja se haluaa aina tehdä parhaansa. Nartulla on suuri itseluottamus ja on erittäin lojaali. Tehtäviinsä Strix keskittyy aina kunnolla, sillä se haluaisi mielellään pärjätä hyvin jokaisessa asiassa. Strix kantaa myös varmasti vastuun teoistaan, vaikka olisikin joskus möhlinyt jotain. Narttu on myös pienestä pitäen oppinut kunnioittamaan vanhempia ja se yrittää aikuisten seurassa käyttäytyä mallikkaasti. Strixillä on valtava huumorintaju, eikä narttu suutu pienistä. Suuttuessaan se ei kuitenkaan pelkää näyttää hampaitaan. Tappelutilanteissa narttu käyttää hyödykseen nopeutta ja vikkelyyttä, sillä se ei pienen kokonsa takia ole mikään maailman vahvin. Kekseliäs narttu kuitenkin jaksaa sinnikkäästi opetella, miten se voi käyttää muita taitojaan hyödykseen parhaalla mahdollisella tavalla. Strix ei kuitenkaan mielellään tappele turhan takia, mutta leikkimielisestä painista se ei koskaan kieltäydy.
Vettä ja kastumista narttu ei voi sietää.

Ulkonäkö: Strixillä on musta, tuuhea karvapeite, johon sekoittuu valkoisia merkkejä. Valkoista löytyy silmien yläpuolelta, kuonon ympäriltä, leuasta, rinnasta ja mahasta. Myös nartun jalat ovat melkein kokonaan valkoiset. Strixin pystykorvat ovat päältä mustat, mutta korvien sisäpuolet peittävät valkoiset karvat. Häntä on hännän päätä lukuunottamatta musta. Häntä on kiinnitettynä suhteellisen ylös, ja on sirppimäinen. Pääsääntöisesti häntä lepää selän päällä, kallistuen hieman enemmän vasemmalle. Kirsu ja kynnet ovat nartulla tummat, polkuanturat ovat sekä vaaleita, että tummia. Erikoisena piirteenä nartulla on eriväriset silmät; vasen silmä on ruskea ja oikea sininen. Tämä on varmaan perinne sinisilmäisestä huskystä, josta rotu on alunperin jalostettu.
Strix on korkeudeltaan 34 cm, mutta omaa kevyehkön ruumiinrakenteen, jonka vuoksi se näyttää hieman pienemmältä. Narttu kuitenkin kasvaa vielä, ja tulee olemaan aikuisena noin 40cm korkuinen. Painoa koiralla tulee olemaan n. 11 kiloa. Strix on erittäin siro, eikä sen karvakaan ole päätähuimaavan paksu. Pohjavilla on toki lämmin ja tiivis, mutta nartun päällyskarva on jäänyt hieman lyhyeksi, jonka vuoksi kovin sateinen sää ei ole nartulle mieluinen.
Strixillä on kapea kuono, muttei hirveän pitkä. Leuka on vahva, joka takaa nartulle voimakkaan purennan. Koiralla on suhteellisen pitkä ruumis korkeuteen verrattuna ja vahvat jalat. Tassut ovat leveät. ”Minihusky” on ketterä ja vikkelä, siro koira, joka ei kuitenkaan omaa hirveästi voimaa.
Kuvasta poiketen Strixillä ei ole kaulassaan pantaa.

Menneisyys: Strix syntyi Yhteisössä, ainoana, hieman heiveröisenä pentuna. Sekä sen emo, että isä ovat Metsästäjiä. Strixin syntymän jälkeen pieni perhe sai muuttaa Kartanoon asumaan, jotta pentu saisi parhaimmat mahdolliset eväät selviytyä. Ensimmäiset viikot olivat pennulle vaikeita, sillä se oli hiukan liian aikaisin syntynyt ja hieman huonossa kunnossa. Raskausaika oli sen emolle vaikea, joten Kartanossa Twix pääsi jälleen keräämään voimiaan. Viiden viikon ikäisenä tilanne kuitenkin rauhoittui ja Strix vahvistui nopeasti, päivä päivältä. Strixin ollessa tarpeeksi vanha, se muutti emonsa ja isänsä kanssa Kartanon ulkopuolelle asumaan, pieneen pesään kaatuneen puunrungon juureen. Strix oli aivan pienestä pitäen kovin ahkera ja jääräpäinen pieni pentu. Se seurasi innokkaana isompien koirien touhuja ja yritti aina matkia kaikkia, jotta sekin oppisi kaiken mahdollisen. Strix seurasi mielellään myös mukana emon ja isän metsästystä, ja oppi niiltä metsästyksen alkeet. Nartulla on aina ollut hyvin lämpimät välit molempiin vanhempiin, vaikka se on välillä ollut vähän oman tiensä kulkija. Vanhemmat ovat itsenäisestä pennustaan kuitenkin erittäin ylpeitä. Kasvettuaan tarpeeksi vanhaksi, Rango toivoi Strixin liittyvän oppilaaksi, jotta siitäkin tulisi vanhempien tavoin Metsästäjä, joka voisi ruokkia Kartanon. Nuorukainen halusi kuitenkin elämästään jotain muuta; se oli aina rakastanut hetkiä, jolloin se pääsi seurailemaan Kaartilaisten touhuja. Kova koulutus ei pelottanut narttua ja heti luvan saatuaan Strix liittyi Harjoittelijaksi. Strix toivoo joskus saavuttavansa Arvokaartilaisen aseman.

Muuta:
Strix-nimi kantautuu 1100-luvulle, jossa roomalaiset pelkäsivät saman nimistä taruolentoa. Nimi
tarkoittaa vampyyri-lintua.

https://www.flickr.com/photos/cran_b/4758330665/in/ photolist-8ftFVT-95kfuj-5Mr9Ye-22XuJfL-b8RCk6-boLfQt-6Qrdtb-93sWuA-8jfqHJ-2 2G1i48-DJK9sd-7SntE5-aGmv7v-6eze7r-4CRSyy-5ZR6fJ-anic1f-Vc89Y2-6RL6v1-82AZL k-AxswPp-6GdvL7-afMFUg-48wXMy-6BUo4m-aGkHb2-q1q12-85sv1n-48NcjJ-6BQg5T-7dJv WM-aGmYs4-pnVfwi-9QwJjZ-aGmP3F-3Sjb44-48sU8B-5fvhy6-4gZPF3-512Mt4-LAKgz-aHD BgV-9FVnQ5-dTjfFE-XEifvb-zBru8y-XMyHen-7JaSTu-4yTzqT-aad4Vu

https:// www.flickr.com/photos/cran_b/4758975200/in/photolist-agXnwZ-bLjTD8-9MNXf5-X MyHen-9QwJ7r-8fwZwy-48sRBz-48sSn8-5CH6jk-5HMQQz-57apEA-5PATSH-6zhy9p-48sQov -4ug5dB-9zvKqo-9hMeCD-8ZGfqB-3jeh1L-5iMVK1-7SjftF-4ukmDY-bpSPB6-9qXkH9-48Ja op-7yT1bA-7kDw32-3Sb6Sr-7rG6og-7z5AwB-aGmBTP-aGmpCg-9hQmQb-4Cosk4-85dyg9-3D 6U87-7kHoyL-9QzyF7-cg2Arh-3fa6Bp-7ey2Wx-8rJJ4X-bHW6px-H4Myu-beCwgR-cSyQDS-e 2fit6-6o55gt-GB92G-e2fise

Suhteet: -

Vastaus:

Hyväksytty.

-Glowe

Nimi: Meikäläinen

18.02.2018 12:20
Nimi: Yokai "Yojo" "Yo"

Ikä: 0,6 vuotta (6kk)

Laji/Rotu: Koira/Shikoku Inu

Skp: narttu

Yhteisö: Yad

Asema: Pentu

Isä: Farao

Emo: tuntematon

Jälkeläiset: -

Pelaaja: Meikäläinen


Luonne: Ikäisekseen Yokai on hyvin rohkea ja seikkailunhaluinen tapaus. Hän koettelee rajoja, mutta ei liikaa. Nartusta ei voi olla pitämättä: hän on aina hyvällä tuulella ja esiintymässä. Yojoon on helppo tutustua, hän on niin avoin ja tuttavuudenhaluinen.
Mutta hyvin pentumaisella tavalla Yojokin on monesti kauhusta kankea, esimerkiksi nähdessään jotakin hyvin pelottavaa. Kuitenkin neiti kestää ankarimmatkin pelot hyvin, kiitos rakkaan Sedän ja tämän väkivaltaisen velipuolen sekä muunkin ottoperheensä.
Yokai ei ota usein vaikutuksia mistään eikä pyri tietentahtoen ketään matkimaankaan.
Narttu kaipaa jotakuta sydänystävää itselleen. Jotakuta jolle voisi kaiken kertoa. Jotakuta joka kuuntelisi. Ja ymmärtäisi. Ja auttaisi. Hänellä ei koskaan ole oikeita ystäviä ollutkaan, eihän hän ole tuntenut ketään omanikäistään.
Yokai on hyvin iloinen ja huumorintajuinen persoona. Vaikka toisin saattaisi olettaa, ei hän koskaan ole ollut erityisen suosittu, vaikka hänet tunnetaankin.
Narttu ei ole kovinkaan luottavainen, vaan luottamuksen kehittymiseen menee yleensä paljon aikaa.
Yojo on hyvin uskollinen, jos niin päättää. Ja kun hän sellaisen päätöksen tekee, on hän erittäin puolustavainen ja tekee mitä vain sen eteen, mille on päättänyt olla uskollinen.
Yokai ei ole tottunut alistumaan, sillä Capital's-laumassa alistuminen oli sekä henkisen että fyysisen heikkouden näyttämistä, ja siitä saattoi tulla rangaistus. Siinä laumassa nartuista ja uroksista koulutettiin melko lailla uroksia, sukupuolesta riippumatta, jok'ikisellä oli samat velvollisuudet, pennusta vanhimpaan koiraan. Narttujen, kuten uroksienkin kuului olla vahvoja, tunteita ei saanut näyttää, ei hellyyttä julkisella paikalla, ei saanut itkeä, kuolemalle piti nauraa, sillon ei aneltu armoa. Kipua piti sietää valittamatta, sairaana ei saanut mitään mitään erikoisvapauksia. Sellaiseksi Yokaita koulutettiin, ja sellainen hänestä osaltaan tuli. Hänen kuului kestää mitä vain kuin uroksen.
Siksi Yokai ei valita, itke, alistu helposti, luovuta, tai mitään vastaavaa. Piti olla vahva ja kestää ihan kaikki. Vieläpä yksinään, ja siksikään Yokailla ei ole paljoa ystäviä koskaan ollutkaan, hänellä ei ole ollut tilaisuutta.
On kohtalon oikku, ettei Yokaista vajaassa neljässä kuukaudessa minkä tämä vietti laumassa, tullut samanlaista kuin muista samaisen lauman koirista.
Sen lisäksi, mitä hänelle oli laumassa opetettu ja minkä hän oli omaksunut, sai hyvin hyväntuulisen, iloisen, huumorintajuisen ja ymmärtäväisen luonteen.


Ulkonäkö: Yokai muistuttaa huomattavasti veljeään Furia ulkonäön kannalta. Hän omaa tumman punaruskean turkin, ja häntä kiertyy kuunsirppimäisesti silloin tällöin selän päälle, tai silloin tällöin oikealle kyljelle.
Rinnassa, vatsassa ja hännän sisäpuolella on valkoista karkaa, kuten veljelläänkin. Hänenkin turkkinsa on pehmeää, mutta aavistuksen pidempään, eikä karkeampaa karvaa ole vielä paljoa.
Korvat ovat pystyt, ja pehmeät.
Hänen silmänsä ovat melko vaaleanruskeat, ne muistuttavat vähän melko vaaleaa suklaata.
Nartun silmien yläpuolella on vaalelat ympyrät, vähän kuin ympyränmuotoiset kulmakarvat.
Ruumiinrakenteeltaan Yojo ei ole erityisen roteva, mutta ei todella sirokaan. Vaikka hän onkin laiha, hänellä on voimakkaat jalat, ja voimakkaannäköinen ruumiinrakenne.
Yokai ei ole erityisen vahva, mutta hänellä on nopeat liikkeet ja hyvät refleksit.
Yokai on hyvä tappelemaan, sillä ollessaan Capital's-laumassa hänen täytyi joka päivä harjoitella tappelua, joko harjoituksissa, tai ihan tosissaan.
Yojo omaa voimakkaat lihakset jaloistaan minkä ansiosta potku- lyönti- ja hyppyvoimat ovat hyvät.
Yojo ei ole loistava metsästämään, vaikka sekin sujuu, sillä ilman sitä nimenomaista taitoa luonnossa ei pikku tyttö selviäisi.
Hänellä on pitkät jalat, mikä takaa korkeuden. Mikäli hänen jalkansa olisivat normaalin pituiset, hän olisi varmaan tällä hetkellä 35 senttimetrin korkuinen, mutta takajalkojen ansiosta hän on noin 38-39 sentin kokoinen. Painoa löytyy noin 12-13 kg, kun raukka ei paljoa ruokaa ole saanut.
Yokailla on vasemmassa takajalassaan ulkopuolella pitkä, varmaan 25 sentin kokoinen naarmu, arpi. Sen lisäksi hänellä on otsassa, vasemmalla puolella nartusta katsoen, siinä silmän ympyrän kohdalla, menee arpi. Se on ehkä 3 sentin kokoinen ja 0,5 sentin levyinen, ja se on vino. Ylhäällä se on vasemmalla kallellaan, siinä luoteen kohdalla. Alhaalla se päättyy kaakon suuntaan.
Sen lisäksi hänellä on oikealla kyljellä, takapäässä, vähän lonkan yläpuolella neljä samansuuntaista viiltoa, ehkä 6 sentin pituisia, ja vähän alle puolen sentin levyisiä. Toisin kuin kaksi muuta arpea, jotka eivät erittäin selvästi näy vaikka näkyvätkin, nämä neljä arpea näkyvät vaaleina kohtina turkissa, ja erittäin selvästi näkyvätkin. Niitä arpia Yokai kantaa erittäin ylpeänä.


Menneisyys: Yokai ei muista pentuajastaan paljoa mitään. Hän ei tiedä vanhemmistaan tai mahdollisista sisaruksista, ja tietää vain sen, että kauempaa aavekaupungissa Japadapa-niminen saksanpaimenkoirauros löysi pennun hylättynä ja heikkona. Sattumalta samainen uros tunsi hänen isänsä pentuajoilta, ja oli nähnyt hänet kerran, vain pikaisesti, ja silloin Japadapa oli saanut tietää että tällä oli pentu tai kaksi, ja kumpainenkin hukassa, sillä penikoiden emo oli löytynyt, mutta ilman tälle jätettyjä pentuja. Ei mennyt kuin alle pari kuukautta, ja Yokai löytyi, mutta ilman vanhempiaan tai sisarustaan. Japadapa, jota Yojo alkoi kutsua nimellä Setä, vei Yojon hylätyn koiralauman luo. Tai oikeastaan lauma ei ollut hylätty, ne olivat aina olleet vapaita. Lauma, joka kutsui itseään Capital's Rock-nimellä, johtuen joukon Pomosta, jonka nimi oli Capital's Rock, koostui pelkästään saksanpaimenkoirista, doobermanneista ja muutamasta muusta vahtikoirarodusta. Heistä pieni Shikoku-pentu mahtoi olla huvittava. Lauma kuitenkin otti nartun laumaan, mutta vain väliaikaisesti. Vain pariksi kuukaudeksi, sitten hän saisi häädön. Setä kertoi Yokaille kaiken minkä tiesi pennun isästä. Heidän isänsä oli kuulemma ollut urhea ja oikeudentajuinen, mutta vähän liian vastuuton. Siksi hän oli pennut hukannutkin. Setä ei tiennyt uroksen nimeä, sillä uros oli sen vaihtanut, mutta joskus hänen nimensä oli ollut Farao.
Emostaan Yojo ei saanut keneltäkään kuulla.
Laumassa oli rankkaa, sillä säännöt olivat kovia ja rangaistukset vielä kovempia. Monesti Yokai sai siellä löylytyksen johtajalta, eli Sedän velipuolelta.
Esimerkiksi hänen takajalkansa arpi tuli, kun johtaja suuttui ja heitti pennun päin vanhaa autiotaloa. Yokai lensi sisään ikkunasta ja hänen takajalkansa raapiutui pahasti rikkinäisen ikkunan terävää reunaa vasten.
Otsan arpi tuli silloin, kun johtaja taas suuttui jostakin. Hän raapaisi Yokaita otsaan, mutta vain yksi kynsi teki jäljen. Sitten Capital's Rock suuttui ja heitti Yojoa puuhun, kunnes viha laantui. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään muita merkkejä, kuin otsan arpi.
Ja niin siinä sitten kävi, neljän, viiden kuukauden ikäisenä Yokai erotettiin laumasta, ja Setä ja muut jäivät katselemaan loittonevan pennun perään.
Ja silloin juuri hän sai kolmannet arvet. Se oli kunnianosoitus, sillä Yokai oli läpäissyt laumakoulutuksen, ja olisi valmis liittymään laumaan, mutta kuitenkin hänen rotunsa esti sen.
Lauman johtaja järjesti kunnianosoitukseksi, ja jäähyväisiksi seremonian, ja kaikki oli mallillaan. Keskiyöllä, ja sopivasti täydenkuun yönä, oli viimeinen testi. Yokain täytyi kestää suuri kipu ääntämättä yhtään.
Capital's Rock asetti piikinterävät kyntensä oikeaan kohtaan Yokain kehossa, eli vähän lonkan yläpuolelle, ja painoi ne syvälle lihaan. Sitten hän veti ikuisesti näkyvät viillot pentuun. Sen jälkeen hän siveli Yokain korvat, kynnet ja hampaan pennun omalla verellä. Ja sitten Yokai sai nukkua yön, ja aamulla hänen pitäisi lähteä.
Yokai kulki päivin, illoin, aamuin, ja öin, päämäärättä eteenpäin, vakaasti päättäen että ei koskaan pysähtyisi. Vaan kuinka ollakaan...
Oli talvi. Yokai ei ollut syönyt moneen päivään, eikä hänellä ollut voimia enää jatkaa. Hän tuupertui maahan, ja siihen varmaan kuolisi. Joko jäätyisi, tai menehtyisi nälkään.
Ei olisi suurta mahdollisuutta että joku löytäisi hänet. Hän oli ollut yksin luonnossa ainakin kuukauden, eikä enää pysynyt päivissä perässä.


Muuta: Nimi tarkoittaa aavetta, kummitusta, sielua, henkiolentoa yms ja on Japania.
Yokai on Furin sisko. Kumpikaan vain ei tiedä sitä ainakaan vielä.

Suhteet:

Vastaus:

Hyväksytty!

-Glowe

Nimi: Iitu

05.02.2018 14:54
Furi

Muuta: https://www.flickr.com/photos/35827014@N07/4147724115/

Suhteet:

Rico// Ensimmäinen Yhteisön koira, jonka Furi tapasi. Pennun mielestä vanhempi uros on kiltti ja ymmärtäväinen, eikä se pennun toilailuista välitä. Furi ei ujostele Ricon kanssa, vaan uskaltaa koko ajan olla enemmän oma itsensä.

Alik// Furi on tavannut Komentajan vain hetkellisesti, mutta pääsääntöisesti jäi mieleen uroksen hieman pelottava ulkomuoto. Pennun silmissä Komentaja vaikuttaa siltä, kuin olisi syönyt kasan sitruunoita, tätä se ei kuitenkaan ääneen uskalla sanoa. Salaa Furi kuitenkin haluaisi tietää uroksesta enemmän.

Niyra// Herttainen narttu sai heti ison kasan pisteitä pennun silmissä, sillä se on ystävällinen ja kiltti. Furin mielestä Johtaja vaikuttaa todella mukavalta koiralta, joka jaksaa myös vastata pennun mieltä askarruttaviin asioihin.

Vastaus:

Lisätty.

-Glowe

Nimi: CrimsonLoki

30.01.2018 22:41
Nimi: Archane

Ikä: 3,5 vuotta (42kk)

Laji/Rotu: Koira (Itäsiperianlaika)

Skp: Narttu

Yhteisö: Yad

Asema: Kouluttaja

Isä: Tuntematon †

Emo: Zarya †

Jälkeläiset: -

Pelaaja: CrimsonLoki

Luonne: Archanen luonnetta dominoivat selkeästi kolme ominaisuutta: pirteys, avuliaisuus ja määrätietoisuus. Narttu on ottanut kuin tehtäväkseen auttaa muita Yhteisön jäseniä kaikin mahdollisin keinoin. Lähtökohtaisesti häntä ystävällisempää ja lempeämpää koiraa on vaikea löytää. Archane on kaikkea muuta paitsi kapeakatseinen ja häijy. Hän tutustuu kaikenlaisiin henkilöihin ennakkoluulottomasti ja innokkaasti. Narttu ei kuitenkaan ole loputtoman sinisilmäinen ja kiltti. Valehtelemista, koppavuutta ja ylimielisyyttä Rebecca ei voi sietää, eikä hänellä ole tapana peitellä tunteitaan. Pystykorva on kuitenkin aina valmis antamaan uuden mahdollisuuden nöyrän anteeksipyynnön jälkeen. Hänellä ei ole tapana vihoitella pitkään tai kantaa kaunaa.
Vaikka Archane onkin yksi mukavimmista koirista ei se tarkoita etteikö hän pakon tullen kävisi kynsin ja hampain toiseen kiinni. Näitäkin päiviä tulee, mutta ei onneksi niin usein.
Archane saattaa väsyneenä tai nälkäisenä olla kovinkin kiukkuherkkä, ja silloin tällöin epäonnistumiset voivat ajaa nartun hetkellisesti täysin epätoivoiseen ja turhautuneeseen tilaan.
Kouluttaja voi olla ystävänä kultaakin kalliimpi. Häneen jos keneen voi todella luottaa. Lähtökohtaisesti Archane on aina se rauhallisempi osapuoli, joka kuuntelee muita, mutta mitä syvällisempi ystävyyssuhde on kyseessä, sitä rentoutuneempi Archanekin voi olla. Jos narttu uskaltautuu kiusoittelemaan jotakuta, heittämään seurassa vitsejä tai yksinkertaisesti avautuu murheistaan, voi todella uskoa kuuluvansa hänen elämänsä tärkeimpiin henkilöihin.

Ulkonäkö: Archane on yleisvaikutelmaltaan voimakasrakenteinen, ja sen luusto on voimakas sekä lihakset ovat hyvin kehittyneet. Lanne lihaksikas ja hieman kaartunut. Nartun runko on hieman korkeutta pidempi. Archanen säkäkorkeus on noin 54cm. Jalat ovat voimakkaat, ja tassut pyöreät, sekä tiiviit. Turkki ei ole lyhyimmästä päästä, ja se on yllättävän sileää. Pohjavilla taas on todella tiivistä ja pehmeää, melkein kuin pumpulia. Turkki on pidempää rinnassa ja hännässä. Se on väriltään harmaa, mutta siinä on myös valkoista sekä vivahdus vaaleanruskeaa. Valkoista nartulla on korvien sisäosassa sekä poskissa josta se jatkuu kuonon sivuja pitkin leuan alle. Rintakehästä alkaa uusi valkoinen kohta, ja se peittää koiran vatsanalusen sekä jalkojen sisäosat. Archanen silmien päällä olevat pisteet ovat vaaleanruskeat samoin kuin kuonon päällä oleva karva kummaltakin puolelta harmaata väriä, joka loppuu vasta kirsun saavuttaessaan. Vaaleanruskeaa on myös jaloissa niiden etupuolella, ja oikeassa tassussa on valkoinen sukka.
Koiran häntä on kiertyneenä lanteelle, joka ojennettuna ulottuu kintereille asti. Pää on kiilanmuotoinen ja kallo-osa hieman leveähkö. Päätä koristaa kaksi suhteellisen teräväkärkistä, pystyä korvaa. Archane omistaa kauniit ovaalinmuotoiset, ruskeat silmät. Nartun kirsu on musta, ja polkuanturat ovat harmaat. Valkoiset, terävät hampaat, ja mustat tylpät kynnet.
Archanella on vasemman silmän päällä haalea arpi, joka ei näy kun ihan läheltä katsottuna. Myös nartun lavassa ja lantiossa on turkin peitossa olevia arpia. Pystykorva painaa lähemmäksi 30kg

Menneisyys: Narttu syntyi erään kaupungin laidalle Ukrainassa. Hän oli ainut pentu joka selvisi hengissä, kaksi muuta hänen sisaruksistaan kuoli heti syntymänsä jälkeen. Archanen isästä ei ollut tietoa, mutta se oli luultavasti ollut jokin kapinen kulkukissa. Zarya hoiti pienokaistaan hellästi, ja suojeli sitä kaikelta. Hän ei halunnut menettää ainoakaista pentuaan, joten he vaihtoivat pesäpaikkaa aina, jos joku kulkikin liian läheltä sitä.
Archanen ollessa vuoden ikäinen hyökkäsi isompi koira heidän pesäänsä. Zarya oli ollut metsästämässä ruokaa heille kahdelle, ja palatessaan oli kauhuissan nähnyt kuinka koira oli höykkyyttänyt hänen rakasta pentuaan. Zarya oli hyökännyt koiran kimppuun ja käskenyt haavoittuneen pennun juoksemaan karkuun. Ennen kuin Archane totteli hän kerkesi nähdä kuinka vihainen rakki tappoi hänen emonsa. Järkyttyneenä haavoittunut pentu pakeni kauaksi entisestä pesäpaikasta, niin kauaksi ettei se paha koira löytäisi häntä koskaan.
Narttu oli uupunut matkan teosta, muttei voinut pysähtyä. Viimein hän tuupertui keskellä metsää jonka jälkeen oli herännyt huoneesta jossa oli kissoja ja koiria. Koira kaksikko oli löytänyt tuupertuneen yksi vuotiaan, ja tuoneet sen Kartanolle turvaan.
Ja Kartanoon Archane sitten lopulta jäi liittyessään Yadiin.

Muuta: Narttu hallitsee sekä metsästämisen, että taistelemisen lähes kiitettävästi. Uiminenkin onnistuu, mutta se ei ole Archanen lempipuuhia. Sai arpensa kimppuunsa hyökänneeltä koiralta.
https://www.oululehti.fi/image-3.722278.78a7075b7e

Suhteet: -

Vastaus:

Jokunen nimi/kirjotusvirhe löyty kait, mutt mie korjaan. Hyväksytty! (Archane i s hot! :D)

-Glowe

Nimi: Iitu

30.01.2018 18:22
Nimi: Mystic "My"

Ikä: 3,5 vuotta (42kk)

Laji/Rotu: Koira/Tiibetinmastiffi

Skp: Narttu

Yhteisö: Yad

Asema: Kaartilainen

Isä: Vendetta (kuollut)

Emo: Nova

Jälkeläiset: Magical (kuollut)

Pelaaja: Iitu



Luonne: My on perusluonteeltaan ystävällinen ja itsevarma narttu. Se tulee yleensä kaikkien kanssa toimeen, vaikka uudet tuttavuudet voivat aluksi hieman pelätä sitä suuren koon vuoksi. My on enemmänkin hiljainen ja tarkkaavainen, eikä se mielellään jää rupattelemaan turhuuksia. Vieraita kohtaan My on aluksi hieman varautunut; onko kyseessä ystävä vai vihollinen? Narttu puhuttelee kaikkia yleensä lempeällä äänensävyllä, mutta suuttuessaan se ei pelkää murahtaa topakkaammin. Lempeästä äänestä huolimatta nartun äänessä on voimakkuutta ja esimerkiksi sen ulvonta kantautuu kauas.
My vaikuttaa aina olevan varma itsestään. Se ei mielellään näytä heikkouksiaan. Narttu on erittäin lojaali Yhteisöä kohtaan ja se keskittyy aina tehtäväänsä täydellä sydämellä. Sinisilmäisyyttä ei tällä koiralla ole, se on hyvin valpas ja rakentaa itse mielipiteensä jokaisesta vastaantulevasta, kuulopuheisiin My ei usko ollenkaan. Narttua ei pysty helposti huijaamaan, sillä se on hyvä tunnistamaan valheita.

Vartiointitehtävissä mastiffi on elementeissään. Sillä on tarkka hajuaisti ja hyvät vaistot. Koska My on oikealta silmältään sokea, se on tottunut luottamaan täysin muihin aisteihinsa. Se on aina valmis suojelemaan väkeä ja johtajia, eikä mikään vaikuta järkyttävän nartun mieltä. My haluaa aina toimia nopeasti, se ei mielellään jää kauan samaan paikkaan hengailemaan. Se ei turhia kysele, vaan tottelee mukisematta korkea-arvoisemman käskyjä. Nartulla on kuitenkin myös omat aivot ja se on oikein viisas. My viihtyy omissa oloissaan, mutta osaa toimia myös ryhmässä.

Tappelutilanteessa My ei vetäydy ilman hyvää syytä pois, vaan asettaa mielummin itsensä vaaraan, kuin että joku muu loukkaantuisi. My on erittäin voimakas ja suurikokoinen, jota se käyttää hyödykseen tappeluissa. My omaa valtavan itsevarmuuden, varsinkin hankalissa tilanteissa, ja sen kivunsietokyky on ihanteellinen. Rohkeutta koiralta ei ainakaan puutu. Se ei kuitenkaan turhaan käytä voimaa, vain tarpeen tullen.

Ulkonäkö: Alkukantaisen rodun mukaisesti My omaa paksun ja tuuhean karvapeitteen. Päällyskarva on hieman pehmeämpää, pitkää ja ilmavaa, joka pitää nartun säässä kuin säässä miltein kuivana, sillä turkki ei päästä paksumpaa ja tiheää pohjavillaa kastumaan. Turkkinsa ansiosta My pärjää säässä kuin säässä ulkona. My saattaa välillä nukkua sisätiloissa, mutta muuten nartun löytää pääsääntöisesti ulkoa, ympäristöä tarkkaillen. Väriltään narttu on musta, vaalein merkein. Vaaleampaa karvaa löytyy pääasiassa kuonon ympäriltä, leuan alta, rinnasta, sekä jalkojen sisäreunasta. Silmät ovat tummanruskeat, oikea astetta vaaleampi, sillä se on sokaistunut nartun ollessa nuorempi. Nartulla on kokomustat luppakorvat. Häntä on tumma, keskipitkä ja asettuu lepäämään selän päälle.

Turkin alta löytyy vankkarakenteinen ja muutenkin suurikokoinen koira. Sillä on suuret lihakset ja varsinkin tassut ovat erittäin isot. Korkeutta nartulta löytyy huimat 66 senttiä, mutta tukevan runkonsa takia se näyttää vieläkin suuremmalta. Voimakkuutensa takia My pystyy kantamaan ja nostamaan painavempiakin asioita, kuten suuria puunoksia, lautoja ja se jaksaa raahata yksinkin isokokoisempaa saalista. My käyttää isoa kokoaan myös taitavasti hyödykseen tappelun merkeissä. Paksun turkin ja nahan alle on vaikea päästä, joten kovin helppoa ei ole narttua satuttaa. Saatuaan hyvän otteen, sen hampaista on vaikea päästä enää irti, sillä koiralla on napakkaat leuat ja vahva purenta. Kovin nopealiikkeinen narttu ei kuitenkaan ole, eikä se pysty esimerkiksi kääntymään yhtä vilkkaasti kun pienemmät ja sirommat koirat. Fyysisesti My on hyvässä kunnossa, eikä narttu tunnu väsyvän juuri koskaan. Painoa nartulta löytyy 42 kiloa.

Menneisyys: My syntyi Yhteisön ulkopuolella, pienessä maalaiskylässä Ukrainan rajalla. Sen emo oli tavallinen kotikoira ja My rakasti suuresti pientä ihmisperhettään. Emoltaan My sai kuulla jännittäviä tarinoitaan isästään, johon Nova oli aikoinaan törmännyt. Uros kuului Yhteisöön ja oli siellä Arvokaartilaisen jäsen. Uroksen takia Nova ei kuitenkaan halunnut jäädä Yhteisöön, vaan palautui takaisin perheensä luokse. Matkan tuloksena syntyi kuitenkin vankkarakenteinen My.

Vuoden ikäisenä My halusi nähdä maailmaa enemmän. Se muisti emonsa kertomat tarinat metsän siimeksissä olevasta Yhteisöstä, ja päätti lähteä etsimään isäänsä. My törmäsi pieneen koiralaumaan, jotka opettivat sitä matkallaan saalistamaan oman ruokansa. Saapuessaan Yhteisön maille My jätti lauman taakseen ja löysi kuin löysikin sieltä isänsä. Vendetta oli hyvin arvostettu jäsen ja taitava taistelija. My ihaili isäänsä suuresti ja halusi kovasti kasvaa yhtä voimakkaaksi.
Kerran lauma koiria kokoontuivat lähteäkseen karhun perään, joka oli liikkunut vaarallisen lähellä Kartanon maita. Utelias My seurasi niitä vähän matkan päässä, sillä se halusi kovasti nähdä, miten isä hoitaisi tilanteen. Liian innokkaana My kuitenkin sotkeutui jahtiin ja nähdessään karhun, se jähmettyi paikoilleen. Karhun yrittäessä paeta koiralaumaa se hyökkäsi nuorukaisen kimppuun. Vendetta yritti pelastaa pentunsa, onnistuen, mutta se vahingoittui tappelussa vakavasti ja kuoli illalla saamiinsa vammoihin. Muistona tästä Myn oikea silmä vaurioitui, eikä se parantajien yrityksistä huolimatta enää ollut korjattavissa. Kahden vuoden iässä silmä sokaistui täysin.

Isän kuoleman jälkeen My kuitenkin päätti jäädä Yhteisöön. Ensin se toimi metsästäjänä, ja Mylle syntyi myös kaunis urospentu, joka kuitenkin kuoli synnynnäiseen sairauteen kolmen viikon ikäisenä. My unohti pentuhaaveensa ja siirtyi harjoittelijaksi, jossa se voimistui koko ajan. Koulutuksen jälkeen My sai liittyä Kaartilaiseksi, jossa sen pääasiallinen tehtävä on vartiointi, ja sillä tiellä My on edelleen.

Muuta: kuva myöhemmin

Suhteet:

Vastaus:

Hyväksytty! :3

-Glowe

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com