Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Liity

Sinun ei tarvitse kuin täyttää alla oleva hakemus. Jos haluat säästää ylläpidon aikaa, laittaisitko kaikki kohdat, jotka hakemuksessa mainitaan, vaikka et aikoisi täyttää jokaista? Ja laita kohdat myös samassa järjestyksessä kuin alla. Ylläpidon ei sitten tarvitse kuin kuin kopioida hakemuksesi, ja liittää se tulevan hahmosi "profiili"sivulle. Ylläpito pidättää itsellään oikeuden korjailla mahdollisia kirjoitusvirheitä. Lähetä hakemus julkisesti.
Sukupuoli ja kuolinmerkit: ♂, ♀, †

Hakemus

Nimi: Hahmosi koko nimi. Laita mahdolliset kutsumanimet "heittomerkkien" väliin. Huom, kissoille ei soturikissa tyylisiä nimiä. Parasta myöskin valita jokin vieraskielinen nimi. Muista kuitenkin, että nimen tulee olla helposti kirjoitettavissa myös puhelimella. Jätetään á ja  tyyliset erikoisuuksilla varustetut kirjaimet pois.

Ikä: Ilmoita hahmosi ikä vuosissa ja kuukausissa kaavalla; vuodet (kuukaudet). Esim: 3 vuotta (36kk). Huomaa, että hahmoja pyritään ikäännyttämään tasaisin väliajoin (jos peli on aktiivinen), noin kerran kuussa 2kk verran. Aina näin ei kuitenkaan käy, ja tähän voi pelaaja vaikuttaa. Kumpikin laji, niin koira kuin kissakin elää maksmissaan 10-vuotiaaksi. Alle 2-vuotias vastaa nuorta, alle 18-vuotiasta ihmistä. 2-6-vuotias on aikuinen, ja siitä ylöspäin kissaa/koiraa voi kutsua jo vanhukseksi.

Laji/Rotu: Onko hahmosi kissa vai koira? Merkitse, vaikka koiran/kissan rodussa tulisi ilmi eläimen laji. Merkitse kaavalla: Koira/Weimarinseisoja tai Kissa/Siamilainen. Huom, toistaiseksi koirasi ei voi olla sukua sudelle.

Skp: Ilmoita hahmosi sukupuoli. Huomaa, että koiria kutsutaan nimillä "uros/narttu" ja kissaa "kolli/naaras".

Yhteisö: Hahmosi niin kutsuttu yhteisö riippuu hahmosi lajista; kissat (Auony), koirat (Yad). Yleisesti hahmot puhuvat joko Yadista, tai Auonysta. Joskus myös käytetään termejä Yad-lauma tai Auony-klaani, tai pelkkä "klaani", "lauma". Hahmosi ei valitettavasti voi luodessa kuulua ns. erakkoihin. Halveksuvasti näitä yksineläjiä kutsutaan kiertolaisiksi, loisiksi tai jollain muulla vähättelevällä nimellä. Hahmosi voi siirtyä pelin aikana kiertolaiseksi, jos se päättää jättää laumansa/klaaninsa, tai jos se häädetään laumasta/klaanista.

Asema: Ilmoita hahmosi asema/työ kaavalla: Virallinen asema "epävirallinen asema". Jos hahmosi on vaikka metsästäjä, mutta toimii usein nopeutensa vuoksi viestinviejänä, tulisi asema ilmoittaa näin: Metsästäjä "Viestinviejä".  Jos hahmolla ei ole epävirallista asemaa, niin heittomerkkejä ei tarvitse merkitä ollenkaan.

Isä: Hahmosi isän nimi. Voit laittaa myös "Tuntematon", jos et keksi nimeä. Lisää kuolinmerkki, jos isä on kuollut. (†)

Emo: Hahmosi emon nimi. Voit laittaa myös "Tuntematon", jos et keksi nimeä. Lisää kuolinmerkki, jos emo on kuollut. (†)

Sisarukset: Hahmosi veljien ja siskojen nimet, käytä sukupuolimerkkejä ilmoittamaan sisaruksien sukupuoli (♂ ♀). Voit laittaa myös "Tuntematon". Lisää kuolinmerkki (†), jos sisarus on kuollut. Esimerkki: Nala ♀ †, Simba ♂ †

Jälkeläiset: Onko hahmosi saanut pentuja? Kirjoita vain pentujen koko nimet. Niiden ulkonökö yms voi tulla esille menneisyydessä, tai suhteissa.

Pelaaja: Sinun nettinimesi, eli nimi, jolla sinut tunnetaan täällä Vallatussa.

Luonne: Millainen hahmosi on luonteeltaan? Miten se suhtautuu vieraisiin? Saako se helposti ystäviä? Mitä mieltä se on mistäkin asiasta? Miten se reagoi tiettyihin tapahtumiin ja miksi? Vähintään kolmetoista (13) virkettä. Virkkeellä tarkoitetaan tässä tapauksessa tekstinosaa, joka alkaa isolla kirjaimella ja loppuu johonkin lopetusmerkkiin; pisteeseen, huuto- tai kysymysmerkkiin. Pilkku ei lopeta virkettä. Eli seuraavat esimerkit ovat kumpikin yhden virkkeen mittaisia; "Rekku ei pidä väkivallasta." ja "Rekku ei pidä väkivallasta, mutta se taistelee tarpeen tullen."

Ulkonäkö: Kuvaile hahmosi ulkonäköä ja fyysisiä kykyjä vähintään kolmellatoista virkkeellä  (13), vaikka sillä olisi kuva. Kuinka korkea hahmosi on? Millainen sen ruumiinrakenne on? Entä turkki? Tähän osioon voit myös kertoa hahmosi taidoista, onko se hyvä tappelemaan tai muuta sellaista. Jos hahmollasi on arpia, tähän ei kerrota miten se on ne saanut. Kerro arpien alkuperä mielellään menneisyydessä. Jos hahmosi on pentu/nuori, voit kertoa, muuttuuko sen ulkonäkö kun ikää tulee lisää, ja miten se muuttuu.
Vähän pidempiä virkkeitä kuin "Rekku on musta. Sillä on sileä turkki. Sen silmät ovat ruskeat". Virkkeet voisi yhdistää; "Rekku on musta, sileäturkkinen koira, jolla on ruskeat silmät". Virkkeitä voi kuitenkin pätkiä osiin, jos virkerajojen saavuttaminen tuntuu muuten hankalalta.

Menneisyys: Pakollinen kohta, mutta tähän tarvitsee vain kymmenen (10) virkettä. Pennuilla poikkeus! Tätä voisi täyttää, kun peli etenee, hahmollesi karttuu tapahtumia. Kerro, mitä hahmollesi on tapahtunut ennen kuin se tuli mukaan peliin. Onko se syntynyt alueella? Vai tuliko se jostain muualta? Oliko se ihmisten lemmikki? Entä ketä sen emo ja isä olivat? Oliko hahmosi toivottu pentu? Oliko sillä sisaruksia? Miten se on päätynyt tänne tai nykyiseen asemaansa?

Muuta: Haluatko kertoa jotain muuta hahmostasi? Tämä kohta ei ole pakollinen, ja tähän linkkaa myös kuva, jos sellaisen hahmollesi haluat. Kuva voi olla piirretty, ja siinä voi esiintyä ihmisten juttuja, vaikka hahmosi olisi täysin villi. Kunhan siitä saa käsityksen hahmon ulkonäöstä. Huom. Kuvat linkataan. Kuvat myös mielellään sivustoilta Pixabay, tai Flickr; Some rights reserved.

Suhteet: Tätä kohtaa on pakko täyttää pelin kuluessa. Tähän siis kerrot hahmosi mielipiteen jostain toisesta pelattavasta hahmosta. Voit kirjoittaa joko hän- tai minä-kertojassa, mitä mieltä hahmosi on toisen pelaajan hahmon kohdattuaan. Ei tarvitse kirjoittaa pitkästi, jos ei halua. Laita ensin toisen pelaajan hahmon nimi ja sitten oman hahmosi mielipide. Ymmärrät varmaan paremmin, jos katsot jonkin oikean hahmon profiilia, tätä on vähän hankala selittää tässä. Esimerkiksi jos sinun hahmosi nimi on Rekku, ja se on tavannut Mirrin:
Mirri// Oikein mukavalta vaikuttava katti kissaksi.

Vielä ennen hakemuksen pistämistä; Luithan säännöt Info-osiosta?
Vallattua ei suositella alle 12-vuotiaille pelaajille.

Liittyminen on auki! Lähetä hakemus julkisesti.
Pelaamaan saat alkaa heti, kun hahmosi on hyväksytty, sinun ei tarvitse odottaa, että hahmo lisätään!

Kuinka muokkaan hahmoni tietoja?

Kirjoita viestin alkuun hahmosi nimi CAPS LOCKILLA (erottuu selkeämmin :D) ja sen jälkeen vain muokattava kohta. Koko lomaketta ei tarvitse tehdä sen vuoksi, että haluat vain lisätä pari lausetta vaikka luonteeseen.

Esimerkki:

REKKU

Luonne:
Plaa plaa plaa plaa, plaa plaa pla plaaaaa.....

Suhteet:
Plaa plaa plaa plaa, plaa plaa plaa plaaaa......

 1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Defia

16.09.2018 18:14
// Köh käh köh, taisin uhata päivittäväni nämä ulkonäöt ja nyt sai sen tehtyä. Shilo ainoa, jolle tuli oikeita muutoksia. Muilta fiksailin jotain aivopieruja. Ja tässä kanssa Ubolle päivitetyt kuvat, joten ne vanhat voi poistaa. //

UBO:

Ulkonäkö:
Ubo on pitkän linjan sekarotuinen, ja siltä se myös näyttää, hyvin perinteiseltä sekarotuiselta koiralta. On siis vaikea sanoa mitä kaikkea sen perimässä todellisuudessa on, mutta sen, sen vanhempien ja sisarusten ulkonäistä voi poimia ainakin collien, saksanpaimenkoiran ja joitain pystykorvia.
Ubon värin voi luokitella soopeliksi. Sen pohjaväri on kellertävän ruskea, joka jatkuu ympäri sen koko kehon. Päällä onkin sitten hieman tummempaa ruskeaa ja tyypillisesti mustia “dipattuja” raitoja tietyissä osissa kehoa, kuten lavoissa, reisissä ja hännässä. Uroksella on myös tummemmat korvat, osa kuonosta ja silmänympärykset. Tämän turkki ei ole erityisen pitkää, siinä on kuitenkin pohjavilla ja hieman karheampi päälikerros. Happosateen takia Ubolta irtosi jonkun verran karvaa, mutta se on kasvanut suurimmaksi osaksi takaisin, vain korvista sitä jäi uupumaan. Pisimmät karvat ovat koiran hännässä, joka rentona on tämän selän jatkeena. Jännittyneenä häntä nousee suoraan ylöspäin. Jaloissa ja naamassa tämän karvat ovat hyvin lyhyitä. Myös korvissa on pääasiallisesti lyhyet karvat, mutta niiden kannasta lähtee jonkinlaiset hapsukarvat. Vasen korva on pystyssä, mutta sen kärki lerpattaa hieman. Oikea korva on vain puoliksi pystyssä. Molempien korvien kärjistä puuttuu karvat, iho niissä kohdin on harmahtava.
Tällä hetkellä uroksen naamasta kuitenkin hyppää heti jotain silmille, nimittäin lukuisat arvet ja sen silmät. Silmät olivat ennen tumman ruskeat, mutta nyt niissä on vaalea kalvo päällä, joka kertoo siitä, että koira ei näe mitään. Arvet tämän naamassa ovat selkeitä kynnen jälkiä, joista suurin osa on sen omista kynsistä ja muutama sitten kissan kynsistä. Kaikkien arpien takia tämän kuonon karvoitus on melko harvaa, joten sen alta näkyy vaaleanpunainen iho, jossa on tummia läikkiä.
Ubo on rakenteeltaan melko sopusuhtaisen näköinen. Sillä on vahvat jalat ja se on melko tanakka, urokselta löytyykin ihan kiitettävästi lihaksia. Ubolla on hieman neliömäinen kuono, johon mahtuu hyvin vahvat hampaat. Korkeutta koiralla on noin 57 cm ja normaalisti painoa noin 30 kg. Peliin liittyessä uroksen kunto ei ollut huipussaan ja se painoi vähemmän. Koiran kynnet ovat mustat, paitsi oikean etutassun ulkoreunalla oleva kynsi, joka on valkoinen. Sen anturat ovat mustat, paitsi vaalean kynnen alapuolella oleva varvasantura, joka on vaalenapunainen.
Ubo on voimakas koira, joten se on aina pärjännyt hyvin tappeluissa. Niiden jäljiltä uroksella on joitain arpia, mutta ei mitään silmiinpistävää. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole vahvimmillaan, sillä se on elänyt melko niukasti viimeiset puoli vuotta, menossa parempaan suutaa, mutta nurkan takana odottaa vanhuus. Ubo soveltui ennen kaikenlaisen riistan metsästykseen, mutta viimeaikoina ei ole metsästänyt mitään jänistä suurempaa. Pystyy siis sokeudestaan huolimatta metsästämään, jos saa apua siinä.

Muuta:
Ubo sokeutui happosateessa, eikä siis näe mitään. Shin on toiminut koiran silminä.
Ubon isä oli kaksikon palatessa edelleen elossa, lähestyen kuitenkin uhkaavasti 10-vuoden ikää. Vanha uros asui tyttärensä puolison Spiritin ja niiden pennun Shilon kanssa metsässä. Vanha uros kuoli viikon poikiensa paluun jälkeen.
Kuvat: http://oi64.tinypic.com/m8n50l.jpg http://oi65.tinypic.com/25qrfcg.jpg

ZEKE:

Ulkonäkö:
Zeken äiti oli puhdasrotuinen venäjänvinttikoira, suurikokoinen ja pitkäturkkinen tricolor. Uros on siis puoliksi venäjänvinttikoira, mutta se ei ole välttämättömän selvää koiraa katsoessa. Siitä näkee kyllä heti, että se sisältää vinttikoiraa, mutta kyseisen rodun näkeminen ei ole helppoa muuten kuin koiran koossa. Uros on perinyt paljon ulkonäöstään isältään, joka on beauceronia muistuttava sekarotuinen.
Suurikokoinen uros on vinttikoiran tapaan koko ruumiiltaan kapea, mutta selvästi puhdasta vinttikoiraa rotevampi. Sen kallo on selkeästi leveämpi kuin vinttikoiralla. Koiran kuono on pitkä, mutta jälleen paksumpi eikä aivan niin suippo kuin vinttikoiralla. Sen leuoissa ei ole kovinkaan suurta voimaa, joten se luottaa ennemmin terävillä hampaillaan lävistämiseen kuin murskaamiseen. Kuono on suunniteltu saaliin pihtien lailla puristamiseen ja paikalla pitämiseen. Taktiikka on hyödyllisin laumassa metsästykseen, joka ei tietenkään ole tämän uroksen mieleen. Se metsästää mieluiten yksin ja sekin käy helposti sen suuren koon ja nopeuden vuoksi.
Uroksella on hyvin pitkät jalat ja melko pitkä ruumis. Jaloissa on voimaa juosta pitkiäkin matkoja nopeasti. Tässä avustaa myös uroksen suuret keuhkot. Tämän juoksuaskeleet ovat pitkät ja matkavoittoiset. Uros on hyvin nopea, eikä normaalin koiran ole helppo saada sitä kiinni, mutta kisassa se kyllä häviäisi puhtaalle vinttikoiralle raskaamman rakenteensa vuoksi. Pitkillä jaloillaan tämän on helppo liikkua myös hangessa, mutta tietysti se on hitaampaa. Voimaa uroksella ei ole sen enempää kuin mitä sen silkka koko tuo. Se ei ole muutenkaan kovinkaan harjaantunut tappeluissa, mutta on silti itsevarma sellaiseen joutuessaan. Tämän itsevarmuus on siis täysin perätöntä, eikä se pärjää tappelussa oikeasti kokeneita koiria vastaan. Uros on kuitenkin erinomainen metsästäjä ja sen onnistumisprosentti on todella korkea. Venäjänvinttikoirat metsästivät aikoinaan jopa susia, joten kaikki näyttää riistalta tälle urokselle. Pienten jyrsijöiden saalistaminen on tälle hieman haastavampaa juurikin sen suuren koon takia, mutta itsepäisen kissojen pilkkaamisen vuoksi uros on kiillottanut taitojaan tälläkin saralla.
Uroksella on lyhyt, pääosin musta turkki. Turkin laatu on hyvin karhea, kuten beauceronilla. Se on hieman pidempää ja paksumpaa koiran kaulassa ja rinnassa. Turkki on hyvin tiivistä eikä se päästä vettä läpi helposti. Mustan karvan kaverina koiralla on punertavan ruskeat merkit naamassa ja tassuissa. Rinnassa sillä ei kuitenkaan ole merkkejä, vaan valkoinen läntti. Uros olisi itse mieluummin merkkivärinen, mutta valkoisen määrän takia se luokitellaan kolmiväriseksi kuten äitinsä. Pentuna läintti oli paljon pienempi, selvärajaisempi ja siisti ruutu, koiran kasvaessa se kuitenkin levisi. Valkoinen ruutu leveni sen rinnassa niin, että se näkyy myös koiran sivulta. Ylös- ja alaspäin valkoinen levisi ohuempana viiruna, joka ylettää melkein tämän kaulaan ja jatkuu mahan alla vielä hieman tämän etutassujen taakse.
Koiran häntä on pitkä ja piiskamainen. Se taipuu lopusta hieman luonnostaan, mutta pystyy menemään suoraksikin. Uros kantaa häntäänsä usein melko korkealla, mutta levossa se roikkuu lähellä tämän kintereitä. Takajaloissa uroksella on sen isältä perityt kannuskynnet.
Korvat koiralla ovat hieman erikoiset. Ne ovat jotakin puoliluppaisten korvien ja ruusukorvien välistä. Rentoina ne saattavat levätä koiran pään sivuilla kuten beauceronilla. Valppaana ne saattavat nousta jopa hieman eteen, reunan päälle taittuen, kuten puolipystyt korvat. Useimmiten ne ovat kuitenkin taittuneet taakse vinttikoiramaiseen ruusuun. Korvanlehdet ovat suuret borzoihin verrattuna.
Uroksen silmät ovat tummanruskeat. Sen iho on siniharmaata karvojen alla. Vatsassa oleva paljas iho on vaaleaa ja hieman rusehtavaa. Säkäkorkeutta uroksella on huomiotaherättävät 83 cm, jolloin sen pää huiteleekin jo metrissä. Painoa urokselle on kertynyt noin 51 kg, joka on enemmän kuin vinttikoiralla juurikin uroksen hieman raskaamman rakenteen vuoksi. Solakassa kehossa ei kuitenkaan ole yhtään ylimääräistä. Nuori uros ei ole vielä kerännyt mitään huomattavia arpia.
Uros liikkuu näyttävin ja suurin askelin, uhkuen nuoruuden intoa ja itsevarmuutta. Sillä on kepeä askel, joka saa sen vaikuttamaan melkein jousitetulta. Uroksen nuoruus näkyy usein myös ilkikurisena tai itsevarmana virneenä sen kasvoilla. Tämän ääni on melko korkea ja ajoittain jopa hieman pistävä.

Muuta:
Kuva2 http://oi67.tinypic.com/10ol7kn.jpg

SHILO:

Ulkonäkö:
Shilo n sukujuurista löytyy monia eri rotuja ja se onkin taas vaihteeksi pitkän linjan sekarotuinen. Nuori narttu näyttää hyvin vahvasti huskysekoitukselta. Se ei muistuta ulkoisesti vanhempiaan, mutta sen ulkonäkö on kyllä täysin selitettävissä sen vanhempien juurilla.
Molempien takaa löytyy myös huskyverta.
Erityisesti sen isää on aina epäilyttänyt Shilon siniset silmät, jotka se on kuitenkin perinyt juurikin Spiritin isältä. Spirit ei tiennyt mitään omasta isästään, joten miksipä se olisi epäillyt tämän olevan hyskysekoitus. Uroksen oma emo on puhdas dobermanni ja siltä uroskin näyttää, vaikka onkin sekarotuinen.
Väritykseltään Shilo on mustavalkoinen. Nartulla on valkoinen kuono, josta jatkuu pieni valkoinen pätkä kohti sen otsaa sekä valkoiset merkit silmien päällä. Kuonossa on jonkin verran mustia pisteitä, jotka muistuttavat koiralla pisamia. Muuten sen pää ja pystyt korvat ovat mustat. Valkoinen väri jatkuu kuonosta alaspäin nartun kaulaan ja rintaan. Valkoinen jatkuu tämän jalkojen välistä vatsaan ja vatsaa pitkin aina tämän takamukseen asti. Siitä valkoinen jatkuu vielä sen hännän alapintaan.
Shilolla on kaikissa tassuissa valkoiset sukat. Oikean etutassun sukka on korkein, hieman yli nartun polven ja kaikki muut sitä matalampia. Etutassuissa nartulla on kuitenkin myös mustia pisteitä, joten sukat eivät ole puhtaanvalkoiset. Matalin sukka on oikeassa takatassussa ja se on vain hieman tämän tassun yli.
Nartun karva on melko pehmeää ja hieman ohutta. Eniten turkkia on kaulassa ja hännässä. Tämän häntä kaartuu melko vahvasti selän päälle, ominaisuus joka tulee oikeastaan dobermannilta. Häntä on useimmiten ylhäällä kaarella, mutta pystyy laskeutumaan taaksekin ja suoristumaan jonkin verran, mutta ei täysin suoraksi. Luonteensa mukaisesti Shilon häntä heiluu useimmiten iloisesti.
Shilon ruumis on melko neliömäinen. Korkeutta nartulla on noin 59 cm. Se ei ole erityisen vanttera eikä erityisen kevyt vaan jotain siltä väliltä. Sillä on vahvat jalat, joissa on paljon hyppyvoimaa. Narttu pystyy hyppäämään melko korkealle ja sillä onkin pienimuotoinen fiksaatio yrittää päästä puihin. Paljon hyppivällä nartulla on hyvät lonkat ja polvet.
Shilo ei ole erityisen vahva, eikä se kaikista nopeinkaan, mutta sillä on paljon voimaa takajaloissaan kaiken hyppimisen tuloksena. Hyppyvoimaansa narttu harjoittaakin lähes päivittäin. Se on ihan kelpo metsästäjä, mutta ei erotu erityisesti joukosta muuten kuin lintuja metsästettäessä. Shilolla ei ole lainkaan kokemusta tappelemisesta, sillä sellainen ei ole koskaan erityisemmin kiinnostanut sitä, vaikka onkin toiminut sivustaseuraajana.

Muuta:
Kuva http://oi64.tinypic.com/2954gb4.jpg

ROKU:

Ulkonäkö:
Roku on melko suurikokoinen kissa, tähän vaikuttaa vahvasti sen äidin geenit. Painoa kollilla on tällä hetkellä hieman päälle 7 kg ja se tulee varmasti nousemaan vielä jonkin verran, kunhan nuorukainen saa lisää massaa. Roku on melko roteva, mutta huomattavasti solakampi kuin esimerkiksi puhtaat norskit.
Kollin turkin voi määritellä puolipitkäksi, mutta se on lyhyemmän puoleista. Paikoittain sen turkki on myös hyvinkin säälittävän ohuen näköistä, jos sitä vertaa kunnon turkkiseen kissaan. Useiden tappeluiden myötä kolli on nimittäin menettänyt tupottain karvaa, eikä se ole alunperinkään ollut ihan tasaista. Parhaiten tämä näkyy kissan hännässä, joka tuuhean puuhkan sijaan on melko säälittävän näköinen hapsuharja.
Väriltään kissa on mustavalkoinen. Sillä on kaikissa jaloissa valkoiset sukat, jotka etutassuissa ovat todella matalat. Otsasta alaspäin lähtee valkoinen kuvio, joka levenee matkallaan, kunnes taas kapenee tämän etujalkojen väliin. Valkoinen jatkuu pienelle matkalle tämän vatsaan, muuten sen keho on musta. Kollin nenä on vaaleanpunainen ja sen yläpuolella on pieni musta läikkä karvaa, joten sen kuono ei ole täysin valkoinen.
Roku muituttaa hieman suurta mustaa pöllöä. Sillä on suuret keltaiset silmät ja sen ilme on lähes aina todella ärtynyt.
Sen korvat ovat suuret ja melko teräväkärkiset.
Riitaa usein haastavana kollilla on nuoresta iästään huolimatta jo melko paljon kokemusta tappelemisesta. Sen suuresta koosta on hyötyä, kun se käy jopa koirienkin kimppuun. Rokulla on hyvät refleksit ja se on hyvä väistämään, jonka vuoksi sillä ei ole vielä mitään huomattavia arpia. Kollilla on paljon voimaa, mutta se ei ole erityisen nopea taikka notkea. Se ei ole kovinkaan hyvä kiipeämään, mutta on melko hyvä uimari. Nauttii sateesta ja metsässä kävelemisestä.

Muuta:
Kuva http://oi66.tinypic.com/rlf6t0.jpg

Vastaus:

Aivopierut fiksattu ^^

-Glowe

Nimi: Glowe

15.09.2018 22:09
Nimi: Mito
Ikä: 3, 5 vuotta (42kk)
Laji/Rotu: Kissa/Sekarotuinen
Skp: Kolli
Yhteisö: Auony
Asema: Klaanilainen
Isä: Tuntematon
Emo: Tuntematon
Sisarukset: Tuntematon
Jälkeläiset: -

Luonne:
Päällisin puolin Mito on ulospäinsuuntautunut, mielipiteensä helposti ilmaiseva kolli, jonka eleet ja ilmeet eivät kuulu perinteiselle jörölle. Kollin kasvoilla näkee tunteita laidasta laitaan, eikä Mito niitä pelkää näyttää isostikin. Kuitenkin mitkään kujeilevat ilmeet ja virneet eivät ole kollin perusilmeeseen kuuluvia.
Mito on menevä kaveri, joka ei pidä paikallaan olosta, vaan haluaa aina jotain tekemistä ja toimintaa. Siinä mielessä kolli on vähän rämäpää, se on lähdössä lähes joka seikkailuun mukaan. Kollilla on kuitenkin jonkin verran tilannetajua, eikä se juokse vaarasta toiseen, vaan osaa pysähtyä miettimään. Kolli on puhelias, ja vitsaileva, mutta osaa myös tarpeen vaatiessa olla vakavanakin.
Mito ei ole ääliömäinen, seurauksista piittaamaton pelleilijä. Kolli on uskollinen Klaanille, ja kuuluu ahkeriin työntekijöihin ja muita motivoiviin kissoihin. Se kunnioittaa kaikkia Arvovaltaisia ja yhteisöläisiä ylipäätään, niiden rotua, ikää tai lajia katsomatta. Sen mielestä kaikkien pitäisi olla tasa-arvoisia. Paitsi ehkä vaaka kallistuu hieman enemmän kissojen arvostukseen.
Mitossa on pientä ääriajattelijan ripausta. Se haluaisi kovasti toteuttaa Yhteisön ihannetta kissojen ja koirien tasa-arvosta, mutta valitettavasti kolli ei näe tasa-arvon rantautuneen Yhteisöön täydellisesti. Koirista, -vaikka ne toki kissoja vahvempia ovatkin-, aivan liian moni ilmaisee kollin mielestä kissojen olevan se huonompi laji. Mito ei halua lähteä huuteluun mukaan, vaan tahtoo osoittaa teoilla kissat koirien arvoisiksi. Siksi Mito onkin tavattoman kiinnostunut saalistamisesta, taistelusta ja niiden vakiinnuttamisesta enemmän kissojen arkeen. Miksei voisi olla vaikka metsästäjäkissoja, tai kaartilaiskissoja? Mito on kerännyt hyvin taistelu- ja saalistustaitoja ja jakaa niitä mielellään eteenpäin. Ajan kuluessa kollin ympärille onkin muodostunut tiivis kissatukiverkosto, joka ajattelee samoin, ja harjoittelee yhdessä taistelemista. Joukkoa voisi sanoa jo kerhoksi, joka ottaa avosylin vastaan uusia taistelunmaailmasta kiinnostuneita pentuja. Kerhossa Mito on noussut eräänlaiseen pyörittäjän asemaan, yleensä kollille jää järjestelyt ja tapaamisten vetämiset.
Taistelukerho oli aluksi melko salainen ja sisäpiirin juttu, mutta aika on saanut sen koirienkin korviin. Vielä kovin moni kerhon kissoista ei ole halukas ottamaan koiria mukaan harjoituksiin, mutta Mito on muuttamassa senkin. Sehän olisi sitä tasa-arvoa, mitä kolli hakisi. Koirat ja kissat taistelisivat yhdessä. Kerhon vetämisen lisäksi Miton on ottanut harteilleen pienen marttyyrintehtävän, saadakseen kaunaiset kissat näkemään koirien hyvyys ja tekojen merkitys riitelemisen sijaan. Kollin tavoitteissa on kuitenkin pieni ristiriitaisuus sen oman luonteen kanssa. Mito osaa suuttua, ja kun se suuttuu, saattaa se vihanpuuskassaan hyökätä kimppuun tai rikkoa jotain. Ja eniten sitä raivostuttaa koirat, jotka avoimesti halveksuvat kissoja. Kolli kuitenkin yrittää vain kihistä kiukusta, ja välttää ongelmia, mutta aina se ei onnistu, ja usein Miton suoransukaisen luonteen kanssa nimenomaan ei. Mitolla on siis pieni impulsiivinenkin puoli, jonka yleensä kolli saa purettua harjoittelun kautta.

Ulkonäkö:
Mito on kollikissojen mittakaavalla aika sirorakenteinen ja suurta osaa kolleista matalampi säkäkorkeudeltaan. Ihan pienikokoiseksi sitä ei voi luetella, mutta kumminkin. Kollin keho on harjoittelun myötä hyvin lihaksikas, mutta se ei ole saanut kollia menettämään kissoille tyypillistä notkeutta. Päinvastoin, Mito on kissojenkin mittakaavalla hyvin atleettinen. Kolli pystyy tavattoman korkeisiin hyppyihin, ja kykenee kiipeämään pystysuoraa seinää, jos kynnet vain uppoavat pintaan. Kollin voimat ja taiot perustuvatkin notkeuteen, ja ketteryyteen.
Miton turkki on hohtavan lumenvalkea. Aran värin takia Mito hoitaa turkkiaan ahkerasti, mutta ei toisaalta pelkää pientä likaantumista. Puhtaimmillaan kollin turkki kiiltää ja taittaa pienintäkin valoa hohtaen. Miton turkki on pituudeltaan lyhyehköä, mutta pörröistä, ja silkkisen pehmeää. Hyvin miehekästä.
Kollin yksitoikkoisesta väriskaalasta ainoa poikkeava on kissan häntä. Normaalia lyhyemmän hännän tyvi on vielä hohtavan valkoinen, mutta loppu on musta-hopeanharmaa raidallinen. Häntää lukuun ottamatta kolli onkin niin vaalea kuin mahdollista. Valkean turkin läpi kuultaa vaaleanpunaisten korvien iho, kirsu ja polkuanturat ovat vaaleanpunaiset, ja kynnet vaaleat. Miton silmät ovat keltaiset.

Menneisyys:
Mito ei ole kotoisin Yhteisöstä. Kollin vanhemmat asustivat Ukrainan eteläpuolella, Moldovassa. Sinne asti oli kulkeutunut huhuja kaupungista, jossa ei elänyt ihmisiä, ja jossa koirat ja kissat elivät täydessä sovussa. Kulkukissoina Moldovan pääkaupungissa eläneinä, Miton vanhemmat olivat saaneet tarpeekseen ihmisistä. Pariskunta päätti lähteä kohti pohjoista, kohti Yhteisöä. Ainoana huolena oli se, etteivät kissat tienneet ollenkaan, kuinka pitkä matka Yhteisöön oli, ja Miton emo oli kantavana. Vanhemmat eivät voineet muuta kuin toivoa, että he ehtisivät Yhteisöön ennen pentujen syntymää.
Aikaa ei ollut tarpeeksi. Mito ja sen veli syntyivät kesken matkan, jolloin kissaperheen matka pitkittyi. Vanhemmat saattoivat toki kantaa pentuja ja kulkea samalla, mutta vastasynnyttäneen Miton emon voimat eivät riittäneet pitki matkoja kerrallaan, ja kesän lämmöstä huolimatta pennuissakin tuntui olevan jokin vialla. Miton isä ei ollut mikään parantaja, mutta pian se alkoi epäillä puolison ja pentujen olevan jotenkin sairaita ja niiden tila vain paheni mitä lähemmäs Yhteisöä he pääsivät. Mikä heillä oli, sitä kolli ei saanut tietää, mutta kun Mito täytti kuukauden, kuolivat sen veli ja emo outoon tautiin, joka aiheutti veristä oksentelua. Isä ja poika jatkoivat matkaa yksin, ja joutuivat itsekin taistelemaan outoa tautia vastaan.
Kissojen reitin tielle tuli vuolas ja leveä joki. Miton isä ei keksinyt muuta, kuin ottaa pentu selkään ja lähteä uimaan. Virta oli kuitenkin liian voimakas sairauden heikentämälle kollille, ja Miton kuin sen isänkin voimat alkoivat huveta. He eivät pääsisi joen yli. Juuri kun Miton isä alkoi luovuttaa uupumukselle, Miton miukuessa peloissaan isän niskakarvoihin takertuneena, tarttui jokin suuri ja voimakas Mitoa niskasta. Tai, se jokin oli niin suuri, että pieni kissanpentu oli hävitä suuren koiran suuhun melkein kokonaan. Valtaisat hampaat eivät satuttaneet pientä, valkeaa pentua ja murahtaen lähti valtava koira kauhomaan varmasti rantaan. Koira tiputti pennun rantatörmälle ja käski pysymään siinä. Mito kohotti katseensa ja näki ensimmäisen kerran pelastajansa, sen suuren, luppakorvaisen pään, ja kiharan mustan turkin, sekä lempeät ruskeat silmät. Koira syöksyi hakemaan pennun isää, ja siitä eteenpäin Mito ei juurikaan muistanut mitä tapahtui.
Pennun pelastanut koira oli ollut Arvokaartilainen Rico, joka oli ollut yksin joen rauhallisessa uomassa uimassa. Vain kissojen kirkkaan valkea väri oli saanut Ricon huomaamaan isän ja pojan, ja noutaja oli lähtenyt hakemaan kissoja. Pennun napattuaan Rico oli käskenyt isää ottamaan turkista kiinni, mutta Miton isä ei ollut joko kuullut tai ymmärtänyt. Nopean päätöksen tehneenä Rico oli lähtenyt viemään pennun rantaan ja palasi hakemaan isää. Isää ei kuitenkaan löytynyt. Rico vei Miton Kartanoon, jossa pentua hoidettiin kaupungin tautia vastaan. Mito oli liian pieni muistamaan Ricoa, ja Ricokin oli unohtanut yhden pelastetun pennun. Parannuttuaan Mito adoptoitiin kissaperheeseen, johon kolli katkaisi yhteyden melko pian itsenäistymisensä jälkeen. Kissoilla ei ollut vihavälejä, mutta Mito ei muuten vain pidä yhteyttä perheeseensä, eivätkä ne Mitoon.

https://www.flickr.com/photos/163380033@N04/42668946595/in/datepost ed-public/

Vastaus:

Hyväksytty, lisätty

-Glowe

Nimi: Meikäläinen

15.09.2018 17:13
Nimi: Akame Kōsokukiba (Akame)
Ikä: n. 4v (n. 48kk)
Laji/rotu: koira, saksanpaimenkoira
Skp: uros ♂
Yhteisö: Yad
Asema: Arvokaartilainen

Isä: Yakokame †
Emo: Kioku †
Sisarukset:
Bara Bara ♂ †
Jälkeläiset: -

Pelaaja: Meikäläinen

Luonne: Akame on velvollisuudentuntoinen ja vakava uros, joka hoitaa hommansa välittämättä siitä mitä täytyy tehdä.

Hän on oikeudenmukainen, mutta hänen oikeudenmukaisuutensa on erikoislaatuista. Jos hänellä olisi oma lauma, siinä olisi kova kuri ja tiukka järjestys. Se, joka töpeksisi saisi potkaista tyhjää, olipa kyse kenestä vain. Jonkun suorittaessa jonkin uroteon tai suuren tehtävän huolella Akame antaisi sille vapauksia tai suuren palkinnon. Hänen mottonsa voisi olla: "Epäonnistumisesta tulee rankaista, onnistumisesta palkita." Jos hänellä olisi pentuja, ne saisivat kasvaa kunnollisiksi ja velvollisuudentuntoisiksi uroksiksi tai olla varttumatta ollenkaan. Hän on siis hyvin ankara, sekä itselleen että muille, välittämättä kenestä olisi kyse. Kumppanilleen hän olisi luultavasti aika lailla samanlainen kuin pennuilleen: tee mitä täytyy, tai tässä olisi hyvästit. Ellei kumppani itse asettaisi rajoja, jolloin Akame luultavasti mukautuisi niihin ja olisi erinomainen puoliso.

Akame tarvitsee vahvan ja määrätietoisen kumppanin joka osaa sanoa ei tai päättää asioista. Silloin kaikki sujuu hyvin ja kummallakin on mukavaa. Mikäli uroksen kumppani olisi heikko, puolustuskyvytön ja epäröivä, suhde olisi toiselle osapuolelle hirvittävä. Ja mikäli ei osaisi päästää irti suhteesta se vain jatkuisi.

Akame ei ole taitava ajattelemaan muita, muttei myöskään itseään.

Hän on hyvin... Valtaa janoava. Ei niin paljoa että siitä tulisi pakkomielle tai että vallan vuoksi pitäisi tehdä jotain… Väärää. Ei, vaan se pitää ansaita rehellisesti ja korkeaan asemaan täytyy päästä omilla ansioillaan. Akame halveksii siitä asiasta toisin ajattelevia hyvin paljon eikä voisi missään tapauksessa ystävystyä kenenkään sellaisen kanssa jolla olisi aivan erilaiset mielipiteet.
Hän on myös voitontahtoinen eikä siedä häviämistä. Jos olisi meneillään kilpailu tai kamppailu elämästä tai kuolemasta, Akame joko voittaisi tai kuolisi.
Jos joku pilkkaa häntä Akame käy luultavasti kiinni kurkkuun ja retuuttaa hieman. Hän nauttii kunnioituksesta ja ehkä jopa pelosta ja on saanut taitonsa pitkän työn ja tuskan jälkeen.
Hän ei pidä kissoista eikä tule erityisen hyvin toimeen niiden kanssa mutta sietää niitä niin kauan kuin niistä on hyötyä jossain.

Laumayhteisössä Akame on luotettava ja velvollisuudentuntoinen. Jos hänen käsketään tehdä jotakin hän tekee sen valittamatta loppuun saakka.
Hän ei näytä kipua, pettymystä tai heikkoutta mitenkään ja alkaa välittömästi inhota jokaista joka näkee hänen hetkeksikään murtuvan.

Hän on itsevarma ja rohkea, vaaratilanteessa hän on se joka alkaa määrätä välittämättä asemasta. Tyypillisen saksanpaimenen mukaisesti hän on peloton, hyökkäisi usein yksinkin keksien kuitenkin suunnitelman.
Hän olisi hyvä johtaja lukuunottamatta pienoista raakuuttaan.

Akamella ei ole mitään luustollisia ynnä muita vikoja, mutta hän on luonteeltaan hyvin terävä, ja se luetaan saksanpaimenella usein viaksi.

Hän käyttää joskus nimeä Akame Kuro, joka tarkoittaa Akame Mustaa, tai nimeä Akame Kiba, Akame Kulmahammas.

Ulkonäkö: Akame on mustaturkkinen, 62-senttinen saksanpaimenkoirauros joka painaa 36 kiloa.

Hän on lihaksikas ja pitkäjalkainen, runko on sopusuhtainen. Luusto on sakemannien tyyliin vankka. Pää on kiilamainen ja melko suurikokoinen ja vahva. Hän omaa vahvat leuat ja terävät hampaat. Hänen kulmahampaistaan luultavastikin juontaa hänen toinen nimensä, Kōsokukiba, nopeat kulmahampaat.
Akamella on keskipitkät jalat eikä hän ole mikään maailman nopein, mutta hän on vahva juoksemaan nopeasti pitkiä matkoja. Saksanpaimenkoirat ovat kuitenkin melko nopeita, eikä hän ole mikään poikkeus; ei Akame tosiaankaan hidas ole. Usein hän kuitenkin väsyttää ajettavansa ennemmin kuin saa tämän kiinni.
Häntä yltää suunnilleen kintereisiin ja on usein tönkösti matalalla muttei miltei poikkeuksetta jalkojen välissä tai korkealla. Tassut ovat isokokoiset ja laakeat, kynnet ovat mustat.

Akame omaa keltaoranssit viileät ja teräksisenlujat itsevarmat silmät jotka tuijottavat kohdettaan kiinteästi ja haastavasti. Hänellä on pystyt pyöreähkökärkiset tarkkavaiset korvat joiden avulla hän kuulee hyvin. Niiden juuressa on hieman pitkää karvaa joka sojottaa ympäriinsä aika hauskan näköisesti.
Uroksen kirsu on musta.
Akamen ilme on tyyni ja itsevarma ja riippumatta olotilasta hän näyttää aina melkein samalta.
Hänen kuononsa päältä kulkee heikosti näkyvä neljän viivan arpi kuonon toiselle puolelle, ja jos joku kysyy siitä Akame muuttuu puolustelevaksi ja tympeäksi.

Akame on loistava taistelija. Hän omaa vahvat lihakset ja jaksaa juostaja liikkua paljon, hän on hyvin vahva. Hän on myös erinomainen hyppimään. Hän ei kuitenkaan osaa metsästää pirntä ja nopeaa riistaa ollenkaan, johtuen varmaan huonosta hiipimiskyvystä.

Menneisyys: Akame syntyi erakoksi suunnilleen neljä vuotta sitten, ja hänen ensimmäiset muistikuvansa ovat käärme ja keltaruskeat lempeät silmät.
Ensimmäiset selkeät muistikuvat ovat kuitenkin se, kun hän heräsi Yhteisön kolmannessa kerroksessa kissojen hääriessä ympärillä.
Pian hänelle kerrottiin, että Hin- Dream- ja Caramel Eye-nimiset koirat olivat löytäneet hänet metsästä, hylättynä ja heikkona, ja tuoneet hänet Kartanoon. Kissat hoitivat hänen paleltumansa ynnä muut vaivat, ja kun hän oli täysissä sielun ja ruumiin voimissaan häneltä kysyttiin halusiko hän jäädä Yadiin.
Ei, ei penikka halunnut. Akame lähti etsimään vanhempiaan ja taivalsi pitkän matkaa. Matkallaan hän kohtasi monia vaaroja, selviytyi niistä useimmiten yksin ja pakenematta, joskus tovereiden seurassa ja paeten. Hän ei kuitenkaan koskaan jäänyt paikoilleen.
Hän ei tiennyt mitä etsi eikä tiennyt mitä tekisi elämällään. Sen hän tiesi, ettei halunnut jäädä paikoilleen.
Akame oli suunnilleen puolentoista vuoden ikäinen kun hän oli kiertänyt yli vuoden pituisen ympyrän ja palannut lähtöpisteeseen; syntymäpaikkaansa lähelle Yhteisön aluetta. Se oli pieni suunnilleen 3000 ihmisen kylä jossa asui enimmäkseen vanhuksia. Paikkaa hallitsi kuitenkin koiralauma: hyvin väkivaltainen, hurja ja ylpeä lauman johtaja omasi keskikokoisen koiralauman joka terrorisoi kaikkia paikalle sattuvia ihmisiä ja eläimiä. Ja niinpä siinä sitten kävi, Akame saatiin kiinni ja hänet vietiin sen johtajan luo. Johtaja ei ollut pitkään aikaan saanut pitää lystiä ja määräsi pari tyyppiä silppuamaan Akamen hitaasti. Se oli koiran mielestä ensiluokkaista huvia.
Akamea ei saatu edes kiinni ennenkuin hän oli sännännyt muiden ohi ja loikannut lauman johtajan kimppuun. Akame iski sitä vasempaan silmään, pyörähti ympäri ja säntäsi parin isokokoisen koiran jalkojen alitse karkuun. Se pannahisen johtaja ehti kuitenkin tehdä sen arven hänen kuononsa päälle...
Koko koirajoukko ei ehtinyt pysäyttää häntä ennenkuin hän oli jo liian kaukana.
Sitten hän löysi itsensä Yhteisön Kartanon pihalta, ja siitä eteenpäin oleili siellä, tietäen kuitenkin ettei se hurtta jättäisi häntä rauhaan. Ehkä ne palaisivat kostamaan hänelle?

Muuta: Meikäläinen kutsui Akame Kōsokukibaa eräässä tarinassaan virheellisesti Akame Kurokibaksi.
Kuva: https://cdn.pixabay.com/photo/2017/12/03/07/49/black-german-shepherd-299440 9_640.jpg

Suhteet:
Dovan - entinen hyvä ystävä. Dovan, Roerig ja Akame olivat entisaikaan hyvin läheiset, mutta Dovanin ja Roerigin epäonnistuttua juonessaan saada Roerig Varakomentajaksi ja sitä myöten Komentajaksi Akame alkoi katsoa heitä alta kulmain ja aliarvostaen. Akame tubtee kuitenkin edelleen jotakin ystävyyden kaltaista Dovania kohtaan ja pienesti kunnioittaa Dovanin saavutuksia luopion urallaan. Dovan on Akamen mielestä aika samanlainen kuin hänkin: viileä, miltei kylmä, taitava valehtelija, läheisille ystävilleen ehdottoman luotettava, aina siihen saakka kunnes tapahtuu jotakin peruuttamatonta. Mutta no, ihan hyvä tyyppi.

Roerig - Roerig on ehdottomasti luotettavampi kuin kaverinsa Dovan. Rotutoveri on myös paljon harkitsevaisempi, osaa ajatella paremmin; siinä missä Dovan hyökkää suinpäin vihollisen kimppuun Roerig jää luultavasti miettimään kannattaako se. Luopiokaveruksista Akame ystävystyi ensin Roerigin kanssa ja uskoo tämän sanaan ennemmin kuin Dovanin. Tai uskoi. Joo, ihan kuin Dovaninkin tapauksessa, Akame halveksuu epäonnistunutta ja ajattelematonta vallananastusyritystä, vaikka ihmettelee miksei häntä otettu mukaan. Jos Akamella olisi lauma ja Roerig ja Dovan kuuluisivat siihen Dovan olisi jonkin sortin sotapäällikkö. Roerig olisi strategi ja neuvonantaja. Lyhyesti sanottuna, Roerig on Akamen mielestä hyvä toveri, vaikkei kunnioitakaan tämän epäonnistunutta vallankaappausyritystä. Jos Akame saisi sekä nykyisen asemansa Yhteisössä että kaksikon toveruuden hän suostuisi ilomielin.

Desafio - Akame ei ole tavannut belgianpaimenen kuin kerran, mutta pitää tätä aika hätäisenä ja aivan liian nuorena Varakomentajana. Penikka mikä penikka. Akame olisi parempi siihen hommaan.

Vastaus:

Hyväksytty ja lisätty!

-Glowe

Nimi: Täysikuu

15.09.2018 08:00
Nimi: Flocon De Neige "Nona"

Ikä: 2,5 vuotta (30 kk)

Laji/Rotu: Koira / Bordercollie

Skp: Narttu ♀

Yhteisö: Yad

Asema: Harjoittelija

Isä: Rey †

Emo: Papillon †

Sisarukset: Sol ♂†

Jälkeläiset: -

Pelaaja: Täysikuu

Luonne: Nona on seurallinen ja rauhallinen nuori koira. Narttu pitää sekä koirista että kissoista, eikä pidä itseään parempana kuin muita. Nona haluaa hakeutua aina muiden seuraan, sillä se ei pidä yksinolosta. Nartulle on jäänyt menneisyydestään traumat yksinolosta, joten se välttelee tilanteita, joissa pitäisi olla yksin. Nona on oppinut nuoresta iästään huolimatta käyttäytymään rauhallisesti ja joissakin tilanteissa Nona ymmärtää miettiä, mitä pitäisi tehdä. Narttu voi joskus olla hieman säikkynä, eritoten yksin ja iltaisin ollessaan. Nona pelkää nukkua yksin. Nartulla voi joskus olla pienimuotoisia nukahtamisvaikeuksia, vaikka Nona osaa rauhoittua iltaa myöten.

Narttu ei pidä vieraista eläimistä. Se karttaa ne kaukaa. Nona voi myös vierastaa itselleen uusia eläimiä, vaikka ne kuuluisivatkin Yhteisöön. Collie pelkää luopioita, eikä luota keheenkään ulkopuoliseen siinä pelossa, että paljastaisi jotain tärkeää tai vaarantaisi itsensä. Nona voi silti joissakin tilanteissa luottaa tuntemattomaan, jos toinen vaihtoehto olisi jäädä yksin pimeään. Nona luottaa tuntemattomiin siltikin erittäin harvoin ja on uusia Yhteisöläisiäkin kohtaan epäluuloinen.

Nonan epäluuloisuus ja varovaisuus ovat usein esteenä sille, että narttu ystävystyisi helposti. Nona ei tarkoituksella tee sitä, ja yrittää seurallisuudenkipeänö tehdä tuttavuutta uusien kanssa. Narttu voi itse ujostella, eikä välttämättä uskalla tehdä aloitetta ystävyydelle. Nona alussa ei puhu paljon, uusia kun vierastaa, mutta kun narttuun tutustuu, tuleekin Nonasta erittäin puhdasluontoinen ja puhelias seurankipeä koira. Nona luottaa vain harvoihin ja valittuihin.


Ulkonäkö: Nona ei ole kovin isokokoinen koira, muttei kovin pienikään. Collienarttu on aika keskikokoinen, koon tuntua voi luoda paksu turkki ja melko pitkät jalat. Nonan turkki on mustavalkoista : se on muuten musta, mutta nartun jalat ovat valkoiset, sen selässä, mahassa ja naamassa kulkee valkoisia viivoja, samoin kuin Nonan rintaturkki on valkoista. Nartun häntä on osittain valkoinen. Collien turkki on melko pitkää ja tuuheaa. Kun narttu kastuu, sen turkki muuttuu todella takkuiseksi.

Nonalta ei paljoa lihaksia löydy. Narttu on silti vahva. Sen jalat ovat melko pitkät ja sillä on isot tassut. Collien polkuanturat ovat vaaleanharmaat. Nonan turkki jaloissa ei ole kovin pitkää, sileää ja lyhyttä valkoista, mikä usein helpottaa narttua esimerkiksi syvässä lumessa tarpomisessa.

Collien pää on pääosaksi musta, vaikka sen keskeltä kulkee valkoinen viiva, joka suureenee alhaalla läiskäksi kuonon ja suun ympärille. Nartulla on musta kuono, pienet ja huomaamattomat viikset ja leveä suu. Nonan silmät ovat suloiset ruskeat nappisilmät, melkein kuin pentusilmät. Sillä on terhakat ja isot mustat korvat, joiden avulla Nona kuulee melko hyvin.

Hyvän kuulon lisäksi Nonalla on koirien tapaan tarkka kuono, joten se pystyy haistamaan vainun kosteastakin maasta. Narttu on hieman kehno saalistaja, eikä usein saakaan jahtaamaansa saalista kiinni. Nona harjoittelee taistelua ahkerasti ja onkin jo melko taitava. Hän kehittyy päivä päivältä. Collie pelkää korkeita, pimeitä ja ahtaita paikkoja, eikä Nona olekaan kovin ketterä koira. Narttua korkeiden paikkojen pelko ei haittaa, sillä collie tietää pärjäävänsä hyvin maanpinnalla.


Menneisyys: Nona syntyi Yadiin yhdessä veljensä Solin kanssa. Heidän isänsä Rey oli arvokaartissa ja emo Papillon oli kaartilainen. Nonalla ja Solilla oli hyvät oltavat. Pian kuitenkin selvisi, että Rey on petturi ja uros häädettiin ja tapettiin. Papillon vaipui masennukseen ja hänen oli vaikeaa huolehtia pennuistaan. Kun ne kasvoivat tarpeeksi vanhoiksi, Papillon alkoi kaivata Reytä enemmän ja lähti öisin ulos etsimään entistä kumppaniaan, tietäen silti koko ajan, että hän on kuollut. Eräänä aamuna Papillon löydettiin metsästä kuolleena. Tuosta Nona sai traumansa. Hän ei emon kuoltua halunnut mennä minnekkään yksin. Nona ja Sol eivät kasvaneet kovinkaan vanhoiksi, kun Sol kuoli kylmyyteen. Nonalla on ollut kova menneisyys, mutta narttu pääsee vielä sen yli. Joskus.


Muuta:
- Nonan oikea nimi on ranskaa ja se tarkoittaa lumihiutaletta
https://pixabay.com/fi/koira-eläinten-bordercollie-patche d-3467637/

Suhteet:
Ei vielä tavannut oikein ketään

Vastaus:

Hyväksytty ja lisätty ^^

-Glowe

Nimi: Untuva

22.08.2018 17:54
Nimi: Luna
Ikä: 1,5 vuotta (17kk)
Laji/Rotu: Kissa/Norjalainen metsäkissa
Skp: Naaras
Yhteisö: Auony
Asema: Parantajaoppilas
Isä: Tuntematon
Emo: Diana
Sisarukset: Juno ♀
Jälkeläiset: -
Pelaaja: Untuva

Luonne: Lunaan saattaa olla hieman vaikea tutustua, sillä yleensä se pitää suunsa kiinni ja puhuu vain kun täytyy. Harvemmin kuulee kissan puhuvan säästä tai kuulumisistaan, muttei se aivan mahdotontakaan ole. Kun Lunalta kysyy jotain, naaras vastaa, mutta yleensä mahdollisimman lyhyesti ja nopeasti. Tästä voikin päätellä, että naaras on melko ujo sekä hiljainen. Tämä kissa on kuitenkin erittäin ystävällinen ja luotettava. Kun Lunaan pääsee kunnolla tutustumaan, huomaa sen olevan ihan siedettävää seuraa, vaikka joutuisikin olemaan itse enemmän äänessä. Tutuilleen Luna puhuu ilman ujotta, eikä ole heidän seurassaan yhtään niin hiljainen kuin yleensä. Ujoudesta on vain haittaa naaraalle, sillä se ei uskalla sanoa mielipiteitään, vaikka haluaisi. Luna toivoisikin itselleen enemmän rohkeutta, jotta saisi äänensä kuuluviin. Tämä norjalainen metsäkissa arvostaa perhettään, ja olisi valmis uhrautumaan heidän puolestaan - onhan perhe ainoa, jolle se pystyy huolista ja murheista puhumaan. Vihaisena Lunaa harvoin nähdään, sillä naaras pitää kaikki tunteensa sisällään. Yleensä kissan kasvoilla näkyykin tyyni ilme. Vieraiden lähellä Luna on varuillaan ja puolituttujen kanssa jutellessa vaivautunut. Naaras ei oikein osaa olla toisten kanssa, varsinkaan keskustella. Tämä kissa on aina valmis auttamaan toisia, vaikka sen seurauksena Luna saisikin tehdä keskustelun aloitteen.

Ulkonäkö: Luna on isokokoinen, voimakasrakenteinen, ja sen vartalo on pitkä. Naaraan jalat ovat vahvat, takajalat ovat etujalkoja korkeammat. Painoa Lunalla on 5 kg.
Sen pää on kolmiomainen, jossa pitkä ja suora kuono sekä eteenpäin suuntautuvat korkeat korvat, joiden kärjissä on tupsut kuten ilveksellä. Luna omaa pyöreät, melko isot vihreät silmät. Naaraalla on pitkät valkeat viikset sekä isot ja valkeat hampaat.
Turkki on paksu, tiheä ja muhkea kauluri ulottuu vatsaan saakka. Lunan turkki ei takkuunnu helposti. Naaraan alusturkki on pehmeää, ja sitä peittää pitkä, sileä peitinkarva, joka suojaa naarasta kastumiselta ja kylmyydeltä. Turkki on lähes vedenpitävä, ja naaras ravistelee sitä kuin koira kastuttuaan. Lunalla on erikseen talvikarva, jonka se kasvattaa syksyllä, ja pudottaa keväällä. Kesällä naaras näyttääkin tavallista hoikemmalta, vaikka onkin pysynyt saman kokoisena koko ajan. Kissan häntä on sekä pitkä että tuuhea.
Väriltään turkki on musta.
Jos Luna joskus joutuisi käyttämään taistelutaitojaan, se todennäköisesti häviäisi. Vaikka naaraalla onkin kokoa, ei se siltikään ole mikään hyvä taistelija. Lunalta puuttuu ketteryys lähes kokonaan, ja hänet voikin luokitella melko kömpelöksi. Vahvojen jalkojensa avulla Luna pääsee kovaan vauhtiin, toisin sanoen naaras on nopea. Luna on taidokas kiipeilijä ja puuhun kiipeäminen käy hetkessä. Metsästystaidot ovat lähes yhtä heikot kuin taistelutaidot, mutta kyllä naaras paremmin metsästää kuin taistelee. Kissalla on hyvä yrttimuisti.
Luna saavuttaa täyden mittansa ja ulkoiset ominaisuutensa vasta nelivuotiaana, eli naaras ei ole vielä saavuttanut täyttä kokoaan.

Menneisyys: Luna syntyi isälleen ja emolleen sisarensa Junon kanssa. Naaras ei koskaan ehtinyt tavata isäänsä, tosin ei se edes tiedä, onko hänen isänsä elossa. Emo ei suostunut pihahtamaankaan isästä silloin Lunan ollessa pentu, eikä sen koommin ole isästä puhunut nykyäänkään. Luna ja Juno ovat olleet läheiset syntymästä asti. Kaksikko jakaa niin murheet kuin synkimmät salaisuudetkin - jos sellaisia sattuu olemaan - toisilleen. Naaraan elämässä ei ole tapahtunut mitään erikoista sitten pentueaikojen, eikä Luna mitään suuria seikkailuja janoakaan. Diana ei ole kertonut Lunalle mitään menneisyydestään taikka elämästään, eikä todellakaan isästään, joten Luna ei paljoa mitään vanhemmistaan tiedä. Sen emo on kuitenkin sille kertonut, että heidän vanhempansa ovat aina asuneet tällä alueella. Diana toivoi Lunasta parantajaoppilasta, johon naaras sitten ryhtyikin. Toivoi emo samaa Junostakin, mutta rohkeampana sisar valitsi toisen tien.

Muuta: Luna on roomalaisessa mytologiassa Kuun henkilöitymä.

Suhteet:
Diana (NPC) // Ylihuolehtiva emo, joka ei suostu puhumaan menneisyydestään taikka Lunan isästä. Luna kuitenkin rakastaa emoaan yli kaiken.
Juno (NPC) // Lunan rakas sisar, jonka kanssa naaras jakaa lähes kaiken. Yksi harvoista jonka seurassa ei tunne vaivaantuneisuutta.

//iik! Toivottavasti tässä oli kaikki ja osasin laittaa kaiken tarvittavan!//

Vastaus:

Kyllä kuule osasit! :D
Sinut on hyväksytty, tervetuloa Untuva ja Luna. Voit aloittaa pelaamisen, eikä sinun tarvitse odottaa hahmosi lisäämistä.

-Glowe

Nimi: Iitu

21.08.2018 22:07
Strix // Suhteet

Furi – Jostain hornantuutista ilmestynyt pentu, joka saa epämiellyttävän paljon huomiota Arvovaltaisilta. Ei kuitenkaan tunne henkilökohtaisesti, mutta kysyessä varmaan sanoisi, että ei pennusta pidä.

Dovan – Pelottava karkuri, joka kerran rökitti nuorukaista. Itsekeskeinen uros, säälittävä pelkuri. Ei mielellään törmää uudestaan.

Roerig – Mukana pelottelemassa Strixiä ja nartun harjoittelukaveri Juria. Karkuri siinä missä sen toveritkin, Strixiä ei haittaisi sen kuolema ollenkaan.


Lich

(Lisäys) Muuta: Lich toimii vakoojana luopioille, kertoen niille mitä kaikkea Kartanolla oikein tapahtuu. Pelaaja toivoo uroksen saavan elää kaksoiselämäänsä hetken Yhteisön tietämättä, mutta voisi jossain vaiheessa jäädä kiinni!

Lich / Suhteet

Shin – Ensimmäinen kissa, jonka kanssa Lich on puhunut enemmänkin. Ei paranna rottweilerin mielikuvaa kisuista; näsäviisas ja liian suurisuinen. Jollain tapaa urosta kuitenkin myös huvittaa kollin hieman kiero huumorintaju.

Ubo – Joku rakki, joka yhtäkkiä palasi Kartanolle. Ei kummoisempaa mielipidettä, kun että varmaan inhottava tyyppi, vaikuttaa arvostavan Yhteisöä niin paljon. Hyi.

Roerig – Karkuri, jonka puolesta Lich vakoilee Yhteisöä ja raportoi tapahtumia. Karskea uros, hyvä tappelija, joka nostatti heti pisteitä rottweilerin silmissä. Voisi jopa kuvitella jonkinlaiseksi toveriksi, varsinkin, jos Roerig pystyy hyödyntämään Lichin kertomia tietoja luodakseen kaosta Yhteisöön.

Dovan – Roerigin kaveri, suuripuheinen, itseään täynnä oleva uros. Lich ei pidä siitä, että karhukoira tuntuu välillä pomottelevan liikaa vakoojaansa. Kuitenkin Lichin kanssa ’samalla puolella’, ja uros pystyy varmasti tuottamaan Yhteisölle vaikeuksia.

Zeke – Uusin karkuri, Lichillä on hieman ristiriitaisia tunnelmia, sillä se on vasta äskettäin jättänyt Yhteisön, mutta tietää vahtikoiran vakoilupuuhista. Jos se näyttää olevansa karkureiden puolella, Lich ottaa sen mielellään ’porukkaan’ mukaan.

Furi – Joku pieni, varmaan rasittava pentu. Ei kuitenkaan rottweilerille mikään uhka, kunhan pysyy poissa tieltä. Ei kummollisempaa mielipidettä.


Aslan //Suhteet

Alik – Hyvä, voimakas Komentaja, joka on arvomaailmaltaan hyvin samanlainen maine coonin kanssa. Kova tekemään työtä, ja sitä Aslan arvostaa suuresti. Erittäin luotettava ja hyvä johtajahahmo Kaartille. Mielipide on ammattipohjainen, ei tunne urosta muuten henkilökohtaisella tasolla.

Niyra – Reilu Johtaja, mutta ehkä hivenen liian kiltti ja haluaa aina uskoa kaikista hyvää. Voisi olla Aslanin mielestä hieman ankarampi, mutta on kuitenkin luotettava ja arvostettu Johtajana.

Mitra – Taitava parantaja, joka ei pelkää sanoa sanottavansa. Tekee aina työnsä tarkasti, eikä ole lusmuilija, mikä on Aslanin mielestä mahtava juttu.

Creeta – Parantajaoppilas, ei kummallista mielipidettä nuorukaisesta. Kuitenkin Mitran oppilas, joten Aslan olettaa oppilaan olevan valmis tekemään paljon töitä.


Creeta //Suhteet

Aslan – Hyvä, välittävä Päällikkö, mutta tonkineesi on sen seurassa vähän ujo. Vaikuttaa vähän nyrpeältä, vaikka oppilas ei oikein kollia henkilökohtaisesti tunnekaan.

Vastaus:

Muokattu ^^ ♥

-Glowe

Nimi: Shadow Warrior

07.08.2018 14:42
Nimi: Pluton

Ikä: 3,3 vuotta (39kk)

Laji/Rotu: Koira/Itäsiperianlaika

Skp: Uros

Yhteisö: Yad

Asema: Metsästäjä

Isä: Grafton

Emo: Selene (†)

Sisarukset: Iris (♀), Skywalker (♂ †)

Jälkeläiset: -

Pelaaja: Shadow Warrior

Luonne: Pluton on nimensä veroinen koira: tappaja, murhaaja, kylmä, inhottava, pelottava, miksikä häntä nyt tahtookaan kutsua. Pluton saa eräänlaista raakaa tyydytystä tappamisesta ja toisten vahingoittamisesta. Uros ei pidä kissoista ja näyttääkin sen. Hän saattaa hyvinkin käydä jonkun kissan päälle ellei joku ole näkemässä. Seurasta Pluton ei ole kovinkaan mielissään eikä pidä suurista joukoista. Pluton on viisas ja tietää sen. Viisaus saattaa tehdä uroksesta omahyväisen, mikä ei ole Plutonin tapauksessa todellakaan hyvä asia, omahyväisyys kun tekee koirasta myös uhkarohkean. Pluton tahtoo näyttää Yhteisölle ja varsinkin koirille, kuinka hyvä hän on. Joskus pelkkä näyttämisen halu saattaa tehdä uroksesta aivan eri koiran, arvaamattoman ja villin sielun, joka puhuu paljon ja sivistyneen kuuloisesti. Sitä Pluton ei kuitenkaan ole, pikemminkin päinvastoin. Pluton on vähäpuheinen, ilkeä, niin pidättyväinen, että se vaikuttaa jo teeskennellyltä siveellisyydeltä, ja juro koira. Metsästäessä taas Pluton on kuin valloilleen päässyt peto, täynnä raakuutta.

Pluton on kuitenkin villistä ja raa'an kylmästä luonteestaan huolimatta uskollinen. Uskollinen Yhteisölle, tehtävälleen metsästäjänä, Johtajalle ja ystävilleen, jos hän ikinä sellaisia saa. Hän alistuu ylemmiltä tahoilta tulleille käskyille ja saattaa vielä kumartaakkin käskynantajalle silmät kuitenkin siristettyinä ja kummarruksen kohteeseen iskettyinä. Uros on kohtelias, mutta antaa aina tulla ilmi, että hän tekee tehtävänsä vain ja ainoastaan omasta tahdostaan, eikä käskettynä. Jos Plutonia yritetään alistaa jonkun käskytyksen alaiseksi, kuin orjaksi, hän taistelee vastaan. Ystävyyssuhteista Pluton ei ole aivan varma. Toisaalta niistä voi olla hyötyä, mutta suhteet voivat olla myös pyrkimysten tiellä.

Ulkonäkö: Pluton on komea ja suurikokoinen Itäsiperianlaika. Hän on 65 senttimetriä korkea, yhden sentin korkeampi kuin saman lajin urokset yleensä. Tämä johtuu siitä, että Plutonin suvussa on myös muita rotuja, ei paljoa, mutta sen verran, miten nyt joku hänen kulkukoirasukulaisistaan kuuluu rottweilereihin. Hyvin puhtaana Itäsiperianlaikana uros kuitenkin tunnetaan ja sukujuuristaan sekä komeasta ulkonäöstään Pluton onkin salaa ylpeä. Plutonilla on suuret ja voimakkaat käpälät, pitkät kynnet ja kovat polkuanturat. Turkki on tiheää ja pitkää, kaikkein pisintä se on hännässä. Päässä, tassuissa ja korvissa karvoitus on ohuempaa ja hyvin silkkistä. Häntä on pitkähkö ja saukkomainen, vahva ja leveä. Pää on leveä ja kiilamainen, kirsu taas iso ja pikimusta. Plutonin korvat ovat suurehkot ja kolmion muotoiset. Ne alkavavat hieman sivummalta päästä kuin korvat normaalisti ja ohenevat tasaisesti kohti päitä, jotka ovat tylpät.

Tanakaksi uroksen kehoa ei voi sanoa millään mittakaavalla. Hän on vinttikoiramaisen laiha ja omaa ohuet jalat, joiden päissä käpälät näyttävät vielä suuremmilta kuin ne ovatkaan. Takajalkojen lihakset näkyvät selvästi, samoin kaulassa sijaitsevat lihakset sekä purulihakset, muute Plutonin lihakset eivät näy. Onko hän sitten lihakseeton ruipelo? Ei todellakaan. Vaikka Plutonin lihakset eivät näy, hän on täyttä terästä, nopea ja voimakas, hyvä metsästäjä ja kohtuullinen taistelija. Vaaniminen taas kuuluu Plutonin heikkouksiin, samoin piiloutuminen. Plutonin aistit ovat aika heikot, näkö, kuulo ja vähän hajuaistikin ovat uroksen heikkouksia.

Plutonin turkki on pohjaväriltään kauniin kermanvärinen. Vatsa, kaula ja hännän alapuoli ovat luonnonvalkoiset. Tassut, hännänpää, kuono ja korvien nipukat ovat tummanruskeat ja nämä tummemmat alueet vaalenevat tasaisesti mitä lähemmäs Plutonin vartaloa tullaan, kunnes ruskea soluttuu täydellisesti kermanvaaleaan turkiin. Uroksen silmät ovat kauniit, mantelin muotoiset ja jäänsiniseen läheltä pupillia taittuvat. Mitä kauemmas pupillista mennään, sitä haaleampaa ja pehmeämpää väri on. Joku voisi kuvailla Plutonin silmiä kuin liukuvärjätyiksi.

Menneisyys: Plutonin emo ja isä olivat kulkukoiria, Ukrainan metsissä vaeltelevia erakoita, tai loisia, miksi jotkut niitä kutsuvat. Emo, kaunis kermanvärinen melkein puhdasrotuinen Itäsiperianlaika Selene oli ollut kulkukoiralauman jäsen ennen kuin karkasi sieltä ilmapiirin käydessä nartuille painostavaksi. Lauman urokset uhkailivat ja pitivät heikompiaan, eli naaraita, nälässä heidän tullessa yhä enemmän nälkäisiksi. Osaa Selenen tovereista pahoinpideltiin ja astutettiin, mutta Selene oli välttynyt tuolta kohtalolta kuin ihmeen kaupalla. Narttu kuitenkin pelkäsi, ettei onni suosisi häntä enää pitkään ja niinpä hän yön turvin lähti karkuun nälkäisenä, takkuisena ja peloissaan. Metsässä kulkiessaan Selene löysi mustalaikkuisen Itäsiperianlaikan, johon hän turvautui ja tarrasi viimeisenä toivonaan.

Plutonin isä, komea Itäsiperianlaika Grafton oli syntynyt ja elänyt Ukrainassa kulkukoirana. Hän ei ollut koskaan nähnyt ihmistä, kuullut vain tarinoita. Grafton eli perheensä kanssa kolmevuotiaaksi, milloin hän lähti etsimään itselleen uutta elämää ja salaisena haaveenaan, rakkautta. Hän taivalsi puolisen vuotta, kunnes hän riistaa vaaniessaan näki kermanvaaleaan nartun. Graftonin osalta se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Seleneksi esittäytynyt koira oli hyvin huonossa kunnossa ja uros saalisti hänelle riistaa.

Selenen parantuessa ja vahvistuessa myös nartun ja Graftonin välit vahvistuivat. Grafton rupesi ehdottelemaan perheen perustamista ja Selene rakastui Graftoniin hiljalleen. Kun Grafton eräänä iltana ehdotti vakavissaan pentujen tekoa ja Selene kieltäytyi, alkoi Grafton hermostua. Hän tahtoi jo pentuja ja perheen tuon nartun kanssa. Selene taas meni pieneen paniikkitilaan. Hän oli taas tilanteessa, jossa pakkoastutus olisi samassa paikassa nukkuvalle urokselle yksi vaihtoehto. Grafton kuitenkin ymmärsi rakkaansa paniikin ja antoi Selenelle aikaa. Muutaman kuukauden päästä Selene oli tiineenä, omasta tahdostaan ja onnellisena. Parivaljakko jäi paikoilleen ja jonkun ajan kuluttua Selene sai pentunsa, puoli kuukautta liian aikaisin. Pentuja oli viisi, mutta kaksi niistä eivät olleet vielä tarpeeksi vahvoja selvitäkseen. Ne kaksi pentua Grafton hautasi pienen tammen taimen alle. Kolme eloon jäänyttä saivat nimikseen Skywalker, Iris ja Pluton. Pennut olivat hädin tuskin puolivuotiaita, kun perheen kimppuun hyökkäsi kettu. Yöllä se tuli hiipien ja ennen kuin kukaan huomaisi mitään, se oli tappanut ja vienyt mukanaan Skywalkerin. Päivällä se palasi ja yritti syödä loputkin pennut, mutta Selene oli valmiina. Hän puolusti pentujaan raivokkaasti ja sai tapettua ketun, mutta kuoli muutaman tunnin kuluttua verenhukkaan. Grafton meni shokkiin, eikä reagoinut mitenkään pentujen valitukseen, nälkään tai mihinkään muuhunkaan. Iris ja Pluton opettelivat itse saalistamaan ja toivat riistaa myös isälleen, joka vain makasi lasittunein silmin, eikä tehnyt mitään.

Eräänä päivänä paikalle tuli muutama ihminen valkoisissa suojapuvuissaan. Iris ja Pluton juoksivat pois, mutta Grafton ei. Kun kohta vuoden ikäiset sisarukset palasivat, isä oli viety. Grafton oli viety pois, ihmisten kaupunkiin, jossa siitä oli tullut lemmikki. Sitä Pluton ei tosin tiennyt. Iris ja Pluton olivat kauhuissaan ja Iris yritti löytää lohtua veljestään, mutta tämä ei tahtonut olla turvana siskolleen. Kylmä tappajan luonne vaati oman elämän löytämistä ja entisestä elämästä erkaantumista, seikkailuja, haasteita. Hän sanoi Irikselle muutaman valitun sanan ja kääntyi pois ja lähti. Pluton kuitenkin katui sanojaan ja palasi vielä takaisin, pyysi Irikseltä anteeksi ja kysyi häntä mukaansa. Sisko kuitenkin oli jo päättänyt, mitä tekisi. Iris lähti etsimään Graftonin perhettä kertoakseen, mitä isälle oli käynyt. Niinpä Pluton lähti ja oppi sen, että taakseen ei kannata katsoa. Mitä ikinä teki, sen teon jälkiä oli mahdoton pyyhkiä ja muut eivät varmasti antaisi sitä anteeksi. Tai jos antaisivat, siitä ei olisi mitään hyötyä.

Hyvän matkaa kaupungin laitaa kuljettuaan Grafton törmäsi joukkoon koiria. He toivottivat yksivuotiaan Plutonin tervetulleeksi joukkoonsa, Yadiin. Pluton oppi lauman ja Yhteisön tavat ja kouluttautui metsästäjäksi. Hänet opetettiin kunnioittamaan kissoja ja Aonya, mutta uros piti oman mielipiteensä. Kissat olivat hyödyttömiä liittolaisia.

Muuta: Pluton on antiikin Kreikan taustoissa Manalan ja kuolleiden jumala.

Suhteet:
Grafton// Mukava koira, jota on kuitenkin vaikea ajatella Isänä. Teki tyhmästi jäädessään murehtimaan emoa.
Selene// Ylihuolehtivainen emo ja hyvä taistelija.
Iris// Mukava sisko, mutta samanlainen ärsyttävä hössöttäjä kuin Selene.
Kissat// Jonain kauniina päivänä niille käy vielä köpelösti...

Vastaus:

Upea hakemus Shadow Warrior! Sinut ja Pluton on hyväksytty! ^^
Tulehan chattiin juttelemaan, ja voit alkaa pelaamaan, sinun ei tarvitse odottaa hahmon lisäämistä.

-Glowe

Nimi: ouija

29.07.2018 18:40
Nimi: Valya
Ikä: 3,2 (38kk)
Laji/Rotu: Koira/Siperianhusky
Skp: narttu
Yhteisö: Yad
Asema: Metsästäjä
Isä: Tuntematon
Emo: Tuntematon
Sisarukset: -
Jälkeläiset: -
Pelaaja: ouija

Luonne:
Valya on erittäin energinen ja aktiivinen tapaus. Hän on aina menossa jonnekin, ja turhautuu ja tylsistyy helposti jos tekemistä ei löydy. Jos Valya joutuu viettämään pitkiä aikoja paikallaan mitään tekemättä, hänen keskittymisensä alkaa herpaantumaan, ja narttu voi vaikuttaa poissaolevalta. Valya on myös melko sosiaalinen, vaikka hän ei juttelusta juurikaan välitä. Seura kelpaa kuitenkin aina, kunhan se ei kuitenkaan pidä Valyaa paikallaan. Narttu ei nauti mistään muusta yhtä paljon kuin juoksemisesta, se tulee niin hänen rodunomaisista vaistoistaan kuin villistä luonteestakin.

Valyalla on kuitenkin tarpeeksi tilannetajua, että narttu tietää milloin tulee rauhoittua. Kyllä hän vakavaksikin osaa heittäytyä, jos on tarve. Valya ei aina vaikuta kovinkaan empaattiselta, sillä hän antaa itsestään viileän kuvan. Nartun on vaikea avata itsensä muille, vaikka luottaisikin toiseen. Hän myös pelkää läheisyyttä aavistuksen verran, eikä Valya ole hyvä sitoutumaan. Kai tätäkin kammoa ajaa vain pelko siitä, että jos hän todella sitoutuisi johonkuhun, Valya vain hylättäisiin. Narttu nimittäin pelkää muiden menettämistä, tai lähinnä sitä että häntä ei haluttaisi tai toivottaisi enää. Jos jostakusta tulee läheinen Valyan kanssa, tulee tuosta tärkein asia koko nartun elämässä. Valya ei vain ole uskaltanut päästää ketään niin lähelle häntä pitkään aikaan.

Ulkonäkö:
Valya on melko puhdasrotuinen siperianhusky, tai ainakin näyttää siltä. Toki hänen suvussaan on muitakin rotuja, mutta lähinnä vain muita arktisia rekikoiria. Valyassa kaikkein huomattavimmat piirteet ovat tuon vitivalkea turkki ja sävähdyttävän jäänsiniset silmät. Valya on noin 52 senttimetriä korkea säkäkorkeudeltaan, ja painaa noin 20 kiloa. Hän on ruumiinrakenteeltaan kevyt ja siro, mutta varsinkin pitkistä jaloista löytyy voimaa ja kestävyyttä. Valyan runko on virtaviivainen, ja hänen lievästi viisto lantionsa ja lanteensa ovat kapeampia kuin rinta. Valyan lumenvalkea turkki on keskipitkää ja erittäin tiheää. Se on kerroksittaista, ja pitää nartun lämpimänä kovimmissakin pakkasissa.

Valyan kuono kapea mutta ei suippo ja pää keskikokoinen. Nartun silmät ovat mantelinmuotoiset ja aavistuksen vinot. Niiden ympärillä oleva iho on musta, kuten on hänen ihonsa muutenkin suurimmalta osin kehoa. Valyan kirsu on tumma, mutta ei täysin musta. Kuonon päällä näkyy läikikästä, mustaa ja vaaleanpunaista ihoa. Nartun huulet ovat tiiviit ja tummat. Valyan korvat ovat kolmion muotoiset ja pystyt. Hänen otsallaan turkki luo selvän pystysuoran uran. Valyan ilme on valpas.

Menneisyys:
Valya syntyi suureen koiratarhaan Venäjällä. Koiratarhassa asui satoja koiria, joista suurin osa oli siperianhuskyjä tai muita rekikoiria. Valya on pentueensa ainoa elävänä syntynyt pentu, sillä hänen kolme sisarustaan eivät koskaan olleet edes elossa. Valyan emo oli paljon astutettu narttu, eikä tuo välittänyt pennustaan ollenkaan. Emo halusi tuskin edes imettää tätä ainoaa pentuaan, mutta tuo pakotettiin. Valya kasvoi hyvin pitkälti vihattuna tai ignoorattuna, sillä ei kenelläkään tarhan koiralla kiinnostanut tämän valkean pennun hyvinvointi. Valya selvisi kuitenkin murheista huolimatta aikuisuuteen, jolloin hän aloitti työnsä, eli valjakossa juoksemisen.

Valyan ensimmäinen pitkä reissu tapahtui hänen ollessa melkein kaksivuotias. Hänen valjakkonsa matkasi nimittäin Ukrainaan. Ukrainassa valjakolle kuitenkin tapahtui onnettomuus, jonka seurauksena monet koirat pääsivät irti. Valya oli yksi niistä, ja suuntasi heti vapauteen. Hän ei halunnut palata takaisin koiratarhaan, jossa häntä todennäköisesti odottaisi samanlainen tulevaisuus vankeudessa kuin hänen emollaankin.

Valya matkasi pitkän matkan läpi Pohjois-Ukrainan, kunnes hän saavutti oudon alueen. Alueella ei liikkunut ihmisiä, vaan luonto oli levinnyt jokapaikkaan. Täällä Valya tapasi Yad -nimiseen laumaan kuuluvia koiria, jotka kutsuivat hänet heidän mukaansa liittymään Yhteisöön. Valya oli hiukan epäluuloinen, sillä ainoa yhteisö jonka hän oli elämänsä aikana tuntenut oli painajaismainen koiratarha, mutta Kartanolla valkeaturkki saikin yllättyä positiivisesti. Valya otettiin vastaan Yadin jäseneksi, ja pian hänet nimitettiin yhdeksi metsästäjistä. Siinä asemassa Valya onkin työskennellyt jo yli vuoden ilman ongelmia.

Muuta:
- Valya äännetään 'valja'
- Valya on suhteellisen hyvä metsästämään, vaikka hän ei mitenkään erityisen voimakasta metsästysviettiä omaakaan. Valya on kuitenkin erittäin nopea ja kestävä, joten hän jaksaa juosta saaliin perässä vaikka kuinka pitkään.

https://unsplash.com/photos/y6R4HRIQdS0
https://unsplash.com/pho tos/6e_TqohV70U
https://unsplash.com/photos/-zGoju8fyg8

Vastaus:

Hyväksytty!
Tervetuloa Valya ja ouija. Voit alkaa pelaamaan eikä sinun tarvitse odottaa hahmon lisäämistä ^^

-Glowe

Nimi: Defia

25.07.2018 23:10
Nimi: Roku
Ikä: 1,9 vuotta (22kk)
Laji/Rotu: Kissa / Sekarotuinen
Skp: Kolli
Yhteisö: Auony
Asema: Klaanioppilas
Isä: Yoda †
Emo: Nida
Sisarukset: (Ichiro ♂ †, Nidame ♀ †) Sanda ♀ †, Yonda ♀, Gon ♂ †
Jälkeläiset: -
Pelaaja: Defia

Luonne: Roku on hieman epävakaa nuori kolli. Tällä on vaikeuksia hallita tunteitaan. Tämä näkyy helposti, sillä pienikin ärsyke voi saada Rokun raivostumaan. Eikä ole mitenkään harvinaista, että raivonsa puuskissa kolli käy muiden eläinten kimppuun. Tämä tietenkin aiheuttaa ongelmia Rokulle itselleen ja muille sen ympärillä.
Rokua on melko helppo lukea, sillä se ei osaa lähes lainkaan piilottaa tunteitaan. Nuorukainen ei vain aina itsekään tiedä mitä tuntee tai miksi, joten ristiriitaiset signaalit ovat myös yleisiä. Rokun ailahteleva käytös on tehnyt siitä vaikeasti kasvatettavan ja koulutettavan kollin. Edes Nidan kaltainen kookas ja tiukka naaras ei saanut tätä pentuna pysymään kurissa. Tahtoi kukaan myöntää asiaa tai ei, niin Roku olisi tarvinnut miehisen esikuvan elämäänsä. Sille tarjottu opettaja ei todellakaan ollut sopiva kyseiseen tehtävään. Roku olisi siis tarvinnut kunnon isän tai edes sen kaltaisen positiivisen roolimallin.
Siinä missä helposti provosoituva kolli voi vaikuttaa melko tyhmältä, asia ei ole ihan niinkään. Usein kollin palavat tunteet eivät anna sille lainkaan aikaa ajatella, mutta rauhallisena se on siihen hyvinkin kykenevä. Oikeammin se käyttää paljon aikaa asioiden pohtimiseen, mutta yksinään se harvoin pääsee puusta pitkälle. Rokulla olisi siis saattanut olla edes jonkinlaista potentiaalia parantajaksi, mutta sen ja sen opettajan luonteet seisoivat asian tiellä. Vaikka parantaminen kiinnostaakin tätä jonkin verran, oli sen äidin toive silti suurempi syy edes kokeilla alaa. Sillä kaikesta huolimatta Roku tahtoisi olla kunnioittavampi äitiään kohtaan, vaikkei se usein ihan toteudukkaan. Kollin on vaikea olla mukava edes omaa äitiään kohtaan.
Rokun hyökkäävästä käytöksestä voikin helposti päätellä, ettei se saa kovinkaan helposti kavereita. Harvat haluavat edes puhua kollille, koska siitä seuraa aina riski saada kynsistä naamaan. Tämän kissan suututtaminen onkin tosiaan hyvin helppoa. Roku ei tahtoisi olla niin herkästi syttyvä ja siksi se yrittää itsekin hillitä itseään, mutta se vain on vaikeaa. Sen vuoksi kolli viettää kuitenkin hyvin paljon aikaa itsekseen ja kiertelee pitkin metsää jättäen välillä hommansa hoitamatta.
Nuori kolli kaipaisi edelleen rajoja ja rakkautta elämäänsä, mutta ei oikein vaikuta siltä, että kukaan osaisi antaa niitä sille sillä tavalla, että ne tehoaisivat. Tämän äiti yritti sitä kovastikin, mutta ei onnistunut. Jokin kollille selittämätön halu on aina ohjaillut sitä käyttäytymään kuten se tekee. Se on hieman kuin hormoniensa vietävänä oleva teinipoika.
Koira tai kissa, se on Rokulle yhdentekevää, sillä kenen tahansa kanssa voi tapella. Nuorukainen ei muutenkaan ole ehtinyt muodostaa mitään syvällisiä mielipiteitä mistään, koska on aina tunteidensa vietävänä ja niissä ei usein ole mitään järkeä.

Ulkonäkö: Roku on melko suurikokoinen kissa, tähän vaikuttaa vahvasti sen äidin geenit. Painoa kollilla on tällä hetkellä noin 7 kg ja se tulee varmasti nousemaan vielä jonkin verran, kunhan nuorukainen saa lisää massaa. Roku on melko roteva, mutta huomattavasti solakampi kuin esimerkiksi puhtaat norskit.
Kollin turkin voi määritellä puolipitkäksi, mutta se on lyhyemmän puoleista. Paikoittain sen turkki on myös hyvinkin säälittävän ohuen näköistä, jos sitä vertaa kunnon turkkiseen kissaan. Useiden tappeluiden myötä kolli on nimittäin menettänyt tupottain karvaa, eikä se ole alunperinkään ollut ihan tasaista. Parhaiten tämä näkyy kissan hännässä, joka tuuhean puuhkan sijaan on melko säälittävän näköinen hapsuharja.
Väriltään kissa on mustavalkoinen. Sillä on kaikissa jaloissa valkoiset sukat, jotka etutassuissa ovat todella matalat. Otsasta alaspäin lähtee valkoinen kuvio, joka levenee matkallaan, kunnes taas kapenee tämän etujalkojen väliin. Valkoinen jatkuu pienelle matkalle tämän vatsaan, muuten sen keho on musta. Kollin nenä on vaaleanpunainen ja sen yläpuolella on pieni musta läikkä karvaa. Myös sen leuassa on pieni musta läikkä, joten sen kuono ei ole täysin valkoinen.
Rokulla on suuret keltaiset silmät. Sen ilme on lähes aina todella ärtynyt.
Riitaa usein haastavana kollilla on nuoresta iästään huolimatta jo melko paljon kokemusta tappelemisesta. Sen suuresta koosta on hyötyä, kun se käy jopa koirienkin kimppuun. Rokulla on hyvät refleksit ja se on hyvä väistämään, siksi sillä ei ole vielä mitään huomattavia arpia. Kollilla on paljon voimaa, mutta se ei ole erityisen nopea taikka notkea. Se ei ole kovinkaan hyvä kiipeämään, mutta on melko hyvä uimari. Nauttii sateesta ja metsässä kävelemisestä.

Menneisyys: Nida, tuo klaanin uhkaava outolintu. Epäonnekseen naaras syntyi persialaisen ja norjalaisen metsäkissan sekoituksena. Tämä teki naaraasta hyvin suuren ja oudon näköisen. Sillä on pitkä ruskeajuovikas (tabby) turkki, joka on useimmiten todella takussa, tehden siitäkin vain kivuliaan osan kissan elämää. Nidan naama näyttää siltä kuin se olisi jotenkin vinossa ja tietysti myös lytyssä. Suuret pyöreät silmät saavat naaraan näyttämään vihaiselta pöllöltä. Kaiken kukkuraksi sen kieli tulee useimmiten sen suupielestä ulos ja roikkuu ulkopuolella, tehden siitä hyvin kuivan. Ei siis ehkä ollut mikään ihme, että naaraan elämä on ollut alusta asti vaikeaa.
Pentuna Nida oli sisimmässään täysi pehmo. Nuorena se vielä uskalsi haaveilla romantiikasta ja rakkaudesta, mutta ne haaveet murskaantuivat melko nopeasti. Muut kissat kiusasivat Nidaa minne ikinä se menikin, joten pian se alkoi rakentaa itselleen kovaa kuorta. Tässä kohtaa suuresta koosta oli tietenkin hyötyä. Nida oppi nopeasti pistämään sitä pilkkaavat kissat pakettiin ja suurin osa avoimesta pilkasta lakkasi. Kaksi vuotiaana Nida löysi tiensä Yhteisöön ja liittyi klaaniin. Silloin naaras oli jo täysin luovuttanut kumppanin löytämisen suhteen. Iso osa kissoista oudoksui sen ulkonäköä, mutta nekin jotka eivät välittäneet sen ulkonäöstä säikähtivät naaraan myrkyllistä luonnetta. Vaikka se olikin alkanut pelkkänä esityksenä, niin siitä oli tullut pysyvä osa naaraan käytöstä.
Nidan ollessa yli neljä vuotias tapahtui ihme. Puoli vuotta yhteisössä elänyt Yoda - entinen kotikissa, nyt viisi vuotias parantajaoppilas - alkoi tunkea yhä useammin naaraan seuraan. Kolli oli hieman epävarma ja säälittävän oloinen, mutta se ei silti säikähtänyt naaraan epäystävällistä käytöstä. Kesti jonkin aikaa ennen kuin Nida tottui Yodan seuraan, mutta siinä vaiheessa naaraas alkoi huolestua. Se tajusi rakastuneensa, joka taas sai sen pelkäämään, ettei Yodakaan voisi rakastaa tätä takaisin. Totuus oli kuitenkin toinen, joten jonkin aikaa Nida sai kokea sen onnen, josta se oli haaveillut koko elämänsä.
Pariskunta tahtoi perustaa perheen, mutta siitä ei tuntunut tulevan mitään. Lopulta kun Nida tuli tiineeksi päättyi sekin pelkkään suruun. Kaksi punaturkkista pentua syntyivät etuajassa, eikä niitä saatu pelastettua. Tästä huolimatta pariskunta nimesi kaksi kuollutta pienokaistaan ja hautasivat ne. Nida oli aina haaveillut omista pennuista, joten tapahtunut masensi sitä todella paljon. Meni hetki ennen kuin se uskalsi edes yrittää uudestaan. Sen jälkeen ei mennyt kauaa, kun naaras joutui kokemaan lisää vaikeuksia ja sydänsuruja.
Yoda oli alunalkaenkin ollut vahvan puolisonsa vastakohta ja vaikuttanut aina kovin heikolta. Sillä oli ollut kova halu auttaa muita, jonka takia yhteisöön päästyään se oli tahtonut parantajaksi. Kolli oli ollut älykäs, mutta se ei voinut heikolle keholleen mitään. Parantajilla ei ollut mitään hajua mihin kolli kuoli, mutta varmastikin se oli geneettistä. Nida oli jälleen aivan surun murtama.

Lähestulkoon kauhukseen Nida tajusi olevansa jälleen raskaana. Sen puoliso oli kuollut ja edelliset pennut samoin. Naaraan valtasi kamala pelko siitä, että sama kohtalo odottaisi näitäkin pentuja, eikä se uskonut kestävänsä sitä.
Nida ei yllättynyt siitä, että pennut syntyivät jälleen etuajassa. Tällä kertaa pentuja syntyi kuitenkin neljä, joten kaksi isompaa pentua jäivät henkiin. Jälleen Nida nimesi myös kuolleet pienokaisensa ja hautasi ne samaan paikkaan kuin edelliset ja niiden isän. Kahdesta elävästä pennusta Nida oli todella onnellinen. Vaikkakin Yodan poissaolo teki pentujen katsomisesta hieman vaikeampaa.
Aluksi Nida oli erinomainen äiti, mutta pentujen kasvaessa sen työstä alkoi tulla todella vaikea. Molemmat pennut olivat todella aktiivisia ja huonokäytöksisiä. Niiden kaitseminen ja kasvattaminen oli todella rankkaa, varsinkin Rokun. Nuori kolli ei tuntunut kunnioittavan emoaan lainkaan ja purki usein raivoaan tähän. Pentujen kasvaessa kokoa alkoi tehtävä tuntua täysin mahdottomalta. Yonda käytös tosin alkoi hieman rauhoittua, mutta Roku tuntui menevän vain pahempaan suuntaan.
Vielä vuoden ikäisenäkin Roku oli täysin kykenemätön ottamaan ohjeita vastaan ilman, että se väitti vastaan. Se ei siis oikein soveltunut minkäänlaisiin tehtäviin, joissa piti toimia muiden kanssa. Yksinään kolli sentään pystyi metsästämään, mutta tuntui välillä hermostuvat siitäkin. Alun alkaenkin Nida halusi pentujensa ryhtyvän parantajiksi, joten nyt se yritti suostutella niitä siihen. Naaras halusi, että pennut jatkaisivat Yodan jäljissä, kun kollia ei enää ollut. Kummallakaan pennulla vain ei oikein ollut kiinnostusta hommaa kohtaan ja Rokun käytös oli edelleen ongelma.
Yonda alkoi silti parantajaoppilaaksi ihan vain emonsa mieliksi, mutta totesi nopeasti ettei työ sopisi sille. Roku ei halunnut edes kokeilla, koska sillä oli täysi työ yrittää pitää itsensä hallinnassa, jotta ei hyökkäisi kaikkien vastaantulijoiden kimppuun. Kolli ei itsekään ymmärtänyt mistä kaikki sen viha oikein kumpusi.

Nähdessään parantajat työssään Roku kuitenkin kiinnostui asiasta. Täysin uteliaisuuttaan se tahtoi kokeilla parantajan työtä, mutta sen holtittoman käytöksen takia sitä ei oltu ottamassa kovinkaan innokkaasti parantajaoppilaaksi. Kun asiaa oli pyöritelty jonkin aikaa Roku sysättiin koko Yhteisön laiskimman parantajan niskoille. Shin ei missään nimessä soveltunut opettajaksi, mutta toisaalta Roku ei oikein soveltunut oppilaaksi. Täydellinen yhtälö siis. Ainakin katastrofille.
Shin ei ottanut työtään kovinkaan tosissaan, mutta ihme ja kumma se pärjäsi silti melko hyvin raivonpuuskia saavan nuorukaisen kanssa. Roku oppi joitain asioita parantamisesta, mutta lähinnä se oppi kuinka irstas ja edesvastuuton sen opettaja oli. Siinä oli esikuva, josta Roku ei todellakaan tahtonut ottaa mallia. Ehkä syy siihen miksi Shin pystyi hallitsemaan Rokua monia muita paremmin olikin juuri siinä, että nuori kolli piti opettajaansa karmivana. Huolettoman ulkokuoren alla piili sen mielestä jotain aivan muuta.
Roku ei ehtinyt olla Shinin oppilaana kuin kolme kuukautta ennen kuin parantaja katosi. Oppilas osallistui opettajansa etsintöihin, mutta parantajaa ja sen koirakaveria ei löydetty. Alkoi jälleen keskustelu siitä mitä Rokun kanssa tehtäisiin. Kolli itse teki päätöksen palata klaanioppilaaksi. Sekään ei tosiaan ollut kovinkaan sopiva homma tälle, mutta Roku ei halunnut jatkaa hommia, joissa oli joku Shinin kaltainen tyyppi. Se siis sivuutti täysin kaikki asiallisemmat parantajat ihan vain, koska ei voinut sietää Shiniä. Ehkä kolli toivoi, ettei siitä tulisi opettajansa kaltaista, jos se valitsisi eri uran.
Viimeiset puoli vuotta kolli on viettänyt koulutuksessa ja yrittänyt opetella hallitsemaan tunteitaan. Kummassakaan tämä ei ole edennyt ihan hirveästi, joka on saanut sen hyvin turhautuneeksi. On kuitenkin onnistunut pitämään hieman matalampaa profiilia, joten ei ole räjähtänyt ihan yhtä monen eläimen naamalle. Se tosin on vaatinut juurikin sitä, että Roku on ajoittain välttänyt hommiaan ja pyörinyt itsekseen metsässä.

Muuta: -

Suhteet:
Shin// Rokun entinen opettaja. Kahdella kollilla oli hieman vaikeuksia tulla toimeen keskenään ja Roku oli melko tyytyväinen päästessään eroon tästä. Melko pitkälti vihaa parantajaa.

Vastaus:

Hyväksytty! :D

-Glowe

Nimi: Defia

24.07.2018 22:36
Nimi: Shilo
Ikä: 2 vuotta (25 kk)
Laji/Rotu: Koira / Sekarotuinen
Skp: Narttu
Yhteisö: Yad
Asema: Harjoittelija
Isä: Spirit
Emo: Ada †
Sisarukset: -
Jälkeläiset: -
Pelaaja: Defia

Luonne: Shilo on aina ollut melko huoleton ilopilleri. Narttu ei vähästä hetkahda ja on ennemminkin utelias kuin epäluuloinen. Tällä on aina ollut kova tarve testata omia rajojaan ja aika lailla kaikkien muidenkin. Oikeastaan Shilo voi vaikuttaa hyvinkin asiattomalta ja tunkeilevalta, koska ei tunnu tietävän missä sosiaalisten kanssakäymisten normaalit rajat menevät. Narttu tunkeekin siis mielellään muiden iholle kiinni, eikä aina tajua jos joku ei siitä pidä, ellei asiaa ilmaise hyvin vahvasti. Antaa myös helposti kuvan siitä, ettei ymmärrä muiden tunteita, koska ei täysin ymmärräkään. Aina iloisen oloinen narttu ei nimittäin ole koskaan tuntenut kunnolla moniakaan tunteita, kuten surua tai vihaa. Surullisimmillaan se oli äitinsä kuoleman jälkeen, mutta silloinkin se saattoi vaikuttaa tunteettomalta, koska ei näyttänyt suruaan.
Vieraisiin narttu suhtautuu avoimesti ja on hyvinkin halukas tutustumaan kaikkiin. Tällä onkin useita kavereita, mutta kukaan niistä ei ole kovinkaan läheinen sen kanssa. Shilo voi nimittäin tuntua luonnottoman iloiselta ja näin ollen epäaidolta, vaikka onkin aina oma itsensä. Se ei välttämättä ole mitään mitä muut tiedostavat, mutta varmasti ainakin osalle nartun ainainen iloisuus on vain karmivaa. Sen lisäksi monet eivät arvosta sitä kuinka huoletta narttu tunkee niiden iholle. Kaikessa aurinkoisuudessaan Shilo onkin todellisuudessa hieman tunteeton. Tämän tunteiden vajauden se on ainakin osittain perinyt isältään, mutta sosiaalisesti rajoittunut uros ei ole itse edes tajunnut asiaa, vaan pitää tytärtään täysin omana vastakohtanaan.
Uudet tilanteet harvoin saavat narttua hämilleen. Shilo on erittäin utelias ja saattaisi näin ollen hyvinkin mennä suoraan vaaraa kohti. Tämä tietysti tekee nartusta hyvin ajattelemattoman, eikä anna sille parhaita mahdollisuuksia selviytymiseen. Shilo ei ole kuitenkaan koskaan tähän mennessä tuntenut pelkoa, joten ei itse osaa nähdä tätä ongelmana. Nartun reaktiot erilaisiin tilanteisiin saattavat muutenkin tuntua hyvin irrallisilta. Sen ainainen iloisuus onkin osittain pelkkää esitystä, eikä narttu selvästi tiedä milloin se on epäsopivaa. Siksi sen voi helposti nähdä vispaamassa häntäänsä tai peräti nauramassa, kun jollakin on jokin hätä.
Shilolla ei ole moniakaan vahvoja mielipiteitä ja useimmissa asioissa se on melko puolueeton. Narttu tahtoo myös aina kuulla molempien puolien argumentit ennen kuin se tekee mitään päätöksiä asioiden suhteen. Kissojen kanssa narttu tulee kuitenkin hyvin toimeen, koska ei ole koskaan nähnyt niissä miinuspuolia. Uteliaisuutensa tähden Shilo tahtoi myös nähdä millaista Kaartissa työskentely olisi. Niinpä se liittyi harjoittelijaksi vain jokin aika sitten.

Ulkonäkö: Shilon sukujuurista löytyy monia eri rotuja ja se onkin taas pitkän linjan sekarotuinen. Nuori narttu näyttää oikeastaan melko pitkälti huskyn ja bordercollien sekoitukselta. Näin ei tosiaan ole ja sen ulkonäkö on kyllä täysin selitettävissä sen vanhempien juurilla.
Erityisesti sen isää on aina epäilyttänyt Shilon siniset silmät, jotka se on kuitenkin perinyt juurikin Spiritin isältä. Spirit ei tiennyt mitään omasta isästään, joten miksipä se olisi epäillyt tämän olevan hyskysekoitus. Uroksen oma emo on puhdas dobermanni ja siltä uroskin näyttää, vaikka onkin sekarotuinen. Colliemainen ulkonäkö tuleekin sitten Shilon äidin puolelta, vaikka Ada itse olikin täysin pystykorvainen ja oman isänsä näköinen.

Väritykseltään Shilo on mustavalkoinen, joka jälleen tulee sen isän isältä. Nartun naaman kuviointi muistuttaa silti enemmän bordercollieta. Sillä on valkoinen kuono, josta jatkuu pieni valkoinen pätkä kohti sen otsaa. Kuonossa on jonkin verran mustia pisteitä, jotka muistuttavat koiralla pisamia. Muuten sen pää ja korvat ovat mustat. Shilon vasen korva on aika lurpalllaan ja vain hieman pystyssä, kun taas oikea on täysin pystyssä. Valkoinen väri jatkuu kuonosta alaspäin nartun kaulaan ja rintaan. Rinnan kohdalla valkoinen leviää hieman sivuille luoden vaikutelman huskymaisista merkeistä. Valkoinen jatkuu tämän jalkojen välistä vatsaan ja vatsaa pitkin aina tämän takamukseen asti. Siitä valkoinen jatkuu vielä sen hännän alapintaan. Tassuissa nartulla on matalat valkoiset sukat, joista yksikään ei nouse edes sen polvien korkeudelle.
Karva on melko pehmeää ja hieman ohutta. Eniten turkkia on nartun kaulassa ja hännässä. Tämän häntä kaartuu melko vahvasti selän päälle, ominaisuus joka tulee oikeastaan dobermannilta. Häntä on useimmiten ylhäällä kaarella, mutta pystyy laskeutumaan taaksekin ja suoristumaan jonkin verran, mutta ei täysin suoraksi. Luonteensa mukaisesti Shilon häntä heiluu useimmiten iloisesti.
Shilon ruumis on melko neliömäinen. Korkeutta nartulla on noin 59 cm. Se ei ole erityisen vanttera eikä erityisen kevyt vaan jotain siltä väliltä. Sillä on vahvat jalat, joissa on paljon hyppyvoimaa. Narttu pystyy hyppäämään melko korkealle ja sillä onkin pienimuotoinen fiksaatio yrittää päästä puihin. Paljon hyppivällä nartulla on hyvät lonkat ja polvet.
Shilo ei ole erityisen vahva, eikä se kaikista nopeinkaan, mutta sillä on paljon voimaa takajaloissaan kaiken hyppimisen tuloksena. Hyppyvoimaansa narttu harjoittaakin lähes päivittäin. Se on ihan kelpo metsästäjä, mutta ei erotu erityisesti joukosta muuten kuin lintuja metsästettäessä. Shilolla ei ole lainkaan kokemusta tappelemisesta, sillä sellainen ei ole koskaan erityisemmin kiinnostanut sitä, vaikka onkin toiminut sivustaseuraajana.

Menneisyys: Shilon emo Ada on pitkän linjan sekarotuinen, joka on syntynyt Yhteisössä ja näin ollen sama pätee myös Shiloon itseensä. Ada oli alunperin osa kaartia, mutta oman emonsa pyynnöstä narttu vaihtoi metsästäjäksi, jotta olisi pienemmässä vaarassa. Aseman vaihtaminen antoi nartulle myös paremmat puitteet perustaa perhe. Ada oli aina käyttäytynyt kuin olisi uros, joten sen oli ollut vaikea löytää kumppania. Narttu oli työskennellyt kaartissa usein veljensä Udirin kanssa ja yleinen vitsi olikin siinä, että näitä ei voinut erottaa toisistaan, koska ne muistuttivat toisiaan niin paljon niin luonteen kuin ulkonäönkin osalta. Metsästäessään narttu oli yhä aivan yhtä kova ja peloton kuin ennenkin, mutta nyt sillä ei ollut “kaksoisolentoa” ja se oli enemmän tekemisissä metsästäjien kanssa.
Siinä meni kokonainen vuosi, mutta lopulta Ada saikin varastettua melko uuden metsästäjän sydämen. Spirit oli ollut ihmisten lemmikkinä, joten osana laumaa oleminen oli sille aivan uutta ja hieman vaikeaa. Erityisesti koska uros oli ollut vahtikoirana, jolloin sen tehtävä oli ollut pitää muut eläimet loitolla. Se kuitenkin saattoi vaikuttaa siihen miksi voimakastahtoinen narttu veti sitä puoleensa.
Vahtikoiralla ei vain ollut oikein mitään hajua siitä, miten narttu tulisi hurmata. Tai miten edes puhua ilman, että se kuulosti uhkailulta. Sekarotuinen uros näytti lähes puhtaalta dobermannilta ja vaikutti usein melko riidanhaluiselta ja kylmältä. Sillä sattui siis olemaan onnea sen suhteen, ettei Ada ollut mikään romantikko. Ja yllättäen piti juurikin Spiritin kaltaisesta öykkärimäisestä uroksesta. Pari tuntui siis sopivan toisilleen varsin hyvin.

Yhtälöön tuli pieniä ryppyjä, kun pitkän yrittämisenkään jälkeen parille ei siunaantunut yhtäkään pentua. Nämä alkoivat epäillä, ettei se ollut mahdollista; joko toinen niistä olisi steriili tai sitten Ada vain oli liian vanha saamaan pentuja. Yhdessä ne kuitenkin päättivät, ettei sillä ollut väliä, ne voisivat olla onnellisia kahdestaankin.
Vuosi ehti vierähtää ennen kuin pari koki suuren yllätyksen. Ada ei tajunnut olevansa tiinennä ennen kuin alkoi erittää maitoa. Pentuja syntyikin vain yksi ainokainen narttu. Se sai kuitenkin Adan ja Spiritin todella onnellisiksi. Ainakin joksikin aikaa.
Shilo ei itse tiedä tästä asiasta mitään, mutta pennun kasvaessa Spirit alkoi nopeasti epäilemään, ettei pentu ollut uroksen oma. Tämä sai parin satunnaisesti tappelemaan keskenään. Adalle ei olisi tullut mieleenkään pettää kumppaniaan, joten pelkkä vihjaus siihen sai nartun raivoihinsa.
Yrittäen olla hyviä vanhempia pari vältteli tappelemasta pentunsa lähellä. Aina se ei onnistunut, mutta Shilo ei pahastunut niin kauan, kun sen vanhemmat myös sopivat riitansa sen nähden. Spiritin epäilyksistä huolimatta se ei jättänyt perhettään, vaikka välillä sitä suunnittelikin. Siinä missä uros ei halunnut uskoa, että Ada valehtelisi sille, niin se uskoi nyt itse olevansa täysin steriili ja piti edes valheellista pentua parempana kuin ei yhtään pentua. Siksi uros ei myöskään koskaan kohdellut pentua kaltoin, vain hieman kylmästi. Ottaen huomioon uroksen kohtelevan kaikkia kylmästi, ei se tuntunut mitenkään erityisen väärältä edes pennun silmissä.
Näin ollen Shilo sai kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä. Sen pentuaika oli täysin huoletonta ja se sai kaiken tarvitsemansa tuen vanhemmiltaan, kuin myös vapauden olla oma itsensä. Ada erityisesti tahtoi, että Shilo saisi olla juuri sellainen kuin oli, koska oli itsekin ollut erilainen kuin muut tuntemansa nartut.

Shilolla ei siis ollut mitään paineita asemansa valinnan suhteen, mutta se päätti silti kouluttautua metsästäjäksi, koska sen molemmat vanhemmat olivat metsästäjiä. Shilo myös jotenkin oletti, että kaarti oli enemmän kutsumusasema, eikä siihen kannattanut pyrkiä, jos ei ollut todella kiinnostunut. Myöhemmin se tietysti oppi, ettei asia ollut niin, kun sen oman ikäluokan koirat saattoivat aloittaa koulutuksen ja jättää sen sitten melkein heti kesken, koska kokivat sen liian rankaksi.
Se sai myös kuulla, että sen oma äiti oli ollut osa kaartia, joka sai nartun kiinnostumaan asiasta hieman enemmän. Shilo kuitenkin viihtyi metsästäjänä, koska sai työskennellä vanhempiensa kanssa. Se piti silti mielessä, että voisi aina kokeilla kaartiin liittymistä myöhemminkin. Sedilleen se myös usein vitsaili, että liittyisi kaartiin ja alkaisi Komentajaksi vielä, kun nämä olisivat elossa. Kyseiset sedät vain sattuivat katoamaan.
Näiden katoamista seuranneena talvena Ada kuoli tulehdukseen. Narttu oli kyllä jo melkein kahdeksan vuotias, joten sentään se ei menehtynyt nuorena. Sen pentu vain sattui olemaan edelleen melko nuori. Spirit sulkeutui entisestään sen kumppanin kuoltua. Adan isä Udyr oli jo jonkin aikaa asunut näiden kanssa, eivätkä urokset varsinaisesti pitäneet toisistaan, joten nyt ne eivät puhuneet enää lainkaan. Shilo oli kyllä surullinen äitinsä takia, mutta ei antanut asian masentaa itseään. Nuori narttu puhuikin myös kahden uroksen puolesta, eli enimmäkseen itsekseen. Se halusi pitää itsensä kiireisenä.
Kevään lähestyessä Shilo päätti, että se tahtoi kokea millaista elämä kaartissa oli. Ehkä se saisi sen tuntemaan kuin sen äiti olisi jälleen hieman lähempänä. Spirit ei oikein innostunut ideasta, mutta ei kyllä kieltänytkään asiaa. Niinpä Shilo liittyi liittyi kaartiin harjoittelijana ja muutti metsästä Kartanoon asumaan. Siitä on kulunut vain viikko.

Muuta: Hassun hauskaa faktaa: Spirit on kuin onkin Shilon oikea isä, joskus geenit vain tekevät mitä haluavat ja siksi Shilo ei muistuta ulkoisesti kovinkaan paljoa kumpaakaan vanhemmistaan. Ulkoiselta luonteeltaan se tosin muistuttaa hieman äitiään, joten sekin varmaan osittain on saanut Spiritin niin katkeraksi. Spirit ei ole ikinä huomannut sitä, että todellisuudessa Shilo muistuttaa myös sitä todelliselta luonteeltaan. Uros on siis itse edelleenkin siinä uskossa, että se on kasvattanut jonkun muun pentua omanaan, jonka takia se on hieman kylmä tytärtään kohtaan. Shilo tosin ei tunnu ikinä ottavan asiasta nokkiinsa, vaan pitää sitä vain isänsä luonteena.

Shilo on Ubon ja Shinin siskon tytär. On tavannut setiään jonkun verran, mutta ei ole mitenkään läheinen näiden kanssa. Pitää kaksikkoa kyllä erittäin hauskana.

Suhteet:
Ubo// Hauska setä, joka ei oikein tunnu ymmärtävän Shilon outoa huumorintajua.

Shin// Hauskempi setä, jolla on usein hauskoja juttuja. Shilo on aina ollut melko kiinnostunut kissasta, mutta se ei ollut koskaan erityisen halukas viettämään aikaa pennun kanssa.

Nadia// Rottweiler narttu, jonka kanssa Shilo viettää usein aikaa. Tämän kanssa on helppo tutkia kyseenalaisempiakin paikkoja, koska ei välitä seuraamuksista sen enempää kuin Shilokaan. (NPC)

Vastaus:

Hyväksytty!

-Glowe

Nimi: Defia

24.07.2018 02:49
Ubo:

Alik// Kunnioittaa Komentajaansa hyvin paljon. On edelleen epäuskoinen saamastaan tilaisuudesta, mutta tietenkin erittäin kiitollinen. Aika näyttää nouseeko kunnioitus entisestään, vai ottaako se kolhun Alikin muiden toimien myötä.

Lich// Pitää tätä nuorta urosta hieman epäilyttävänä. Yhden tapaamisen pohjalta ei osaa sanoa sen enempää.

Zeke// Kuriton nulikka! On joutunut ojentamaan tätä joskus aikaisemmin ja näki, ettei tämä tunnu kunnioittavan ketään. Ubo on itse niin kunniallinen, ettei tosiaankaan pidä tästä.

Shilo// Tämän siskon tytär. Ubo ei ole ihan varma mitä ajattelee tästä, koska kyseessä on nuori narttu. Tietysti osana tämän perhettä on hyvin suojelevainen tätä kohtaan.

Shin:

Lich// Todella kiinnostava koira, johon täytyy tehdä lähempää tuttavuutta. Nauroi jopa Shinin vitseille, joten ehdottomasti ystävämateriaalia.

Shilo// Huvittava nuori narttu, joka nauraa Shinin vitseille. Ominaisuus, jota kolli tietenkin arvostaa, vaikkakin narttu vie sen usein liian pitkälle. Siskon tytär.

Siri// Yksi niistä harvoista kissoista, jonka Shin on laskenut kaverikseen. Klaanilainen, jonka kanssa Shin usein vetää sarkasmikilpailuja. (NPC)

Mitra// Parantajakolleega, jonka kanssa Shin ei ole aikaisemmin tullut kovinkaan hyvin toimeen (tosin sama koskee lähes kaikkia). Pitää tätä nyt hieman kiinnostavampana, mutta jäänee nähtäväksi lopahtaako vai kasvaako kiinnostus.

Creeta// Nätti nuori naaras, josta Shin ei kuitenkaan osaa vielä sanoa juuta taikka jaata.

// Älä hämäänny tosta Shilosta xD Postaan sille hakemuksen kunhan oon saanu sen ulkonäön väännettyä ^^'' Ei tietenkään tarttee päivittää sitä jos ei halua, mutta en jaksa lisätä sitten heti perään uudestaan xP //

Vastaus:

Mahtavaa kun päivität suhteita! ♥♥♥

-Glowe

Nimi: Kiwi

19.07.2018 18:23
Nimi: Mason
Ikä: Noin 1 vuosi (12kk)
Laji/Rotu: Kissa/Bombay
Skp: kolli
Yhteisö: Auony
Asema: klaanioppilas ”pikentti”
Isä: tuntematon
Emo: tuntematon
Sisarukset: Mimosa (♀) ja muutama tuntematon sisaruspuoli.
Jälkeläiset: ei pentuja

Pelaaja: Kiwi

Luonne: Ulospäin Mason on aika hiljainen, joka antaa siitä rauhallisen ja kiltin kuvan. Sitä se yrittääkin itsestään muille antaa. Se ei puhu paljoa, mutta tulkitsee ja kerää tietoa muista sitäkin enemmän. Niitä tietoja se sitten varastoi pieneen mieleensä, ja yrittää niiden avulla ymmärtää maailmaa ja muita eläimiä. Vaikkei Mason paljoa puhukkaan, se ajattelee todella paljon. Harvemmin se kuitenkaan jakaa tietojaan muille, vaikka siitä saattaisi olla hyötyä Yhteisölle.
Mason on sisältäpäin oikeastaan aika ilkeä. Se usein tuomitsee ja arvostelee muita päänsä sisällä, mutta pitää tuonlaiset ajatukset visusti omana tietonaan. Se ei omista minkäänlaista arvostusta muita kohtaan, tuskin edes itseään. Mielipiteitään muista se kuitenkaan harvoin sanoo ääneen. Kaikkien kanssa se kuitenkin tulee toimeen, vaikkei kyseinen persoona kuuluisikaan Masonin suosikkeihin.
Mason on hyvä kuuntelija. Kolli ei keskeyttele kesken tarinoiden tai kyseenalaista asioita. Ainakaan ääneen. Mielessään se saattaa nauraa toisen tärviölle, mutta ulkopuolelle se vain kallistelee somasti päätään ja esittää kiinnostunutta. Useimmiten Masonia ei muiden perus kuulumiset paljoa kiinnosta, eikä se niitä paljoa kyselekkään. Jos kolli ”sattumalta” kuulee muiden keskustelun, se kiinnittää kaikki aistinsa siihen. Tietojen keruulla se kuvittelee josku saavuttavansa jotain, ehkä joskus paljastamalla jonkun synkän salaisuuden ja aiheuttamalla sekasortoa sillä. Ei se itsekkään oikein tiedä.
Muutenkin Mason on luonteeltaan vähän erillainen. Se kai kuvittelee olevansa joku ovela tiedemies, joka joskus vielä valloittaa maailman. Todellisuudessa se on vain psykopaatti ja sadisti, joka yrittää peitellä oikkujaan ja käyttäytyä kuin normaali kissa. Se on onnistunut siinä aika hyvin, joskin siitä liikkuu muutamia huhuja. Kolli itse ei ole edes tietoinen Yhteisössä kiertävistä mahdollisista huhuista, eikä varmaan edes sellaisten olemassaoloon uskoisi vaikka joku sille kertoisi.
Vaikka ei välttämättä uskoisi, Masonilla on kyky kiintyä johonkuhun. Se ei oikeastaan edes vaadi paljoa. Tuskin Mason koskaan pystyy olemaan todellisesti normaalissa suhteessa kenenkään kanssa, lähinnä sitoutumiskammonsa ja ainaisen esittämisen takia, sillä kukapa nyt voisi rakastaa täyttä hullua? Kolli saattaa helposti huomata itsessään tunteita muita kohtaan, jotka onneksi menevät ohi. Pitkäaikaisista ihastuksistakaan kolli ei ole koskaan osannut kellekkään kertoa, sillä ei näe itsessään mitään mikä voisi herättää muiden kiinnostuksen. Useimmiten se vain tyytyy stalkkaamaan kiinnostuksen kohdettaan tai yrittämään hakeutua tämän lähelle, esimerkiksi yrittäen päästä samaan tehtäviin tämän kanssa. Keskustelua se ei koskaan voisi aloittaa, ja tavallaan toivoo ettei toinenkaan osapuoli sitä tekisi. Se ei sitten ole varmaa, hakeeko Mason ihan oikeasti kumppania rinnalleen vai olisiko ”kumppani” vain kiinnostava kokemus ja potentiaalinen testikaniini Masonin -ainakin toistaiseksi- pienille suunnitelmille.

Ulkonäkö: Mason on pikimustan turkin omistava kolli, joskin sen rinnassa on muutamia vaaleampia karvoja. Sen turkki on sileää kuin silkki ja tarpeeksi pitkä pitämään lämpöä talvisin. Kesäisin musta väri tuottaa toisinaan ongelmia, jonka takia kollia näkee useimmiten varjossa. Kooltaan se on aika pieni, noin 20cm korkea tassuista korvanpäihin. Se tekee siitä ketterän ja nopean, mutta se ei ole kovin voimakas taistelija. Lihaksiakaan sillä ei sen kummemmin ole, vaikka se jaksaakin juosta ja kiivetä nopeasti. Sen pää on pyöreähkön näköinen sen runsaan poskien alueen karvoituksen ansiosta. Korvat ovat molemmat pystyssä ja niiden päät ovat pyöreän muotoiset. Silmät ovat kirkkaan keltaiset, jotka voisivat pimeässä luoda aavemaisen kuvan. Nenä sillä on musta, joten se ei sen kummemmin erotu sen kasvoista. Viikset ovat pitkät, ja nekin ovat tummat kuten kissa muutenkin. Tassut eivät ole kovin pitkät, onhan koko kissa aika pienikokoinen muutenkin. Sen ruumis on hoikka ja virtaviivainen. Häntä on aavistuksen ”liian” pitkä kissan kokoon verrattuna, mutta ei sitä juurikaan huomaa. Masonilla on notkeat lihakset, jonka takia se taipuu todella hyvin erillaisiin asentoihin. Se on myös pienen kokonsa ansiosta todella kevyt.

Menneisyys: Mason syntyi pienessä kaupungissa, Prypjatinista jonkun matkaa etelään. Kolli syntyi siskonsa Mimosan kanssa kahdelle nuorelle kissalle. Vanhemmat eivät olleet kovin kiinnostuneita hoitamaan pentujaan, joten heidät luovutettiin jollekkin heidän tutulleen. Ruskeavalkoinen kolli nimeltään Kirill otti pienokaiset huostaansa. Myöhemmin Kirill paljastui heidän sedäkseen, mutta Mason ja Mimosa pitivät häntä isänä. Kirillin kumppani Alina oli saanut samoihin aikoihin pentueen myös, joten hän pystyi tarjoamaan maitoaan myös kahdelle muulle pennulle. Kun pennut varttuivat muutaman kuukauden ikäisiksi, joukkio lähti kohti Prypjatin kaupunkia, jossa Alinan sisarukset asuivat. Elämä kaduilla oli rankkaa ja yksi Alinan omista pennuista oli kuollut ravinnon puutteesta. He olettivat että Alinan sisaruksien perhe voisi ottaa heidät omikseen. Matkaan meni muutama päivä, kunnes Prypjatin kaupunki tuli näkyviin. Kissaperhe näki, että koko kaupunki oli autio ja täysin tuhottu. Alina oli tietenkin järkyttynyt tästä ja huoli sisaruksista oli suuri. Ilma oli erillaista kuin muualla, ja koko kaupunki vaikutti omituiselta. He eivät ehtineet kauaa ihmetellä, kun heidät löysi joukko toisia kissoja. Sekä koiria. He kertoivat Masonille perheineen kaupungista sekä Yhteisöstä. Ajatus kuulosti hyvältä, tosin ei Kirillin makuun. Hän ei kuulemma halunnut olla tekemisissä saastaisten koirien kanssa. Alina ei halunnut jättää kumppaniaan, joten koko konkkaronkka oli kääntymässä takaisin päästäkseen kotikaupunkiinsa. Mimosa taas oli halukas liittymään Yhteisöön ja klaaniin, joten ei suostunut enää palaamaan kotiin. Mason ei oikein koskaan pitänyt ”perheestään”, joten jäi mielellään siskonsa kanssa tänne. Koska sisarukset olivat tarpeeksi vanhoja pärjäämään ilman emoa, heidän annettiin jäädä. Osa Alinankin pennuista olisi halunnut jäädä Yhteisöön, mutta heidän ei annettu. Mustaturkkiset sisarukset hyvästelivät perheensä ja heistä tuli Auonyn jäseniä.

Muuta: kuva: https://www.flickr.com/photos/dimora/181958705/in/photolist-h5zZ4-ezWjVB-cp 5qZW-at6kyT-dho2Wx-dkd3kk-bmALbj-dgPCP9-23odb5Y-9dxX3V-dAinzn-j9AR6-oW4Kzx- 9GRS5J-nvpNdQ-7EnohX-epjKFH-evzWyF-h5vee-nfY5No-25pVy17-eqfYzA-pApDSC-9B6KH 5-invrg-qn2eUX-nhc3UD-7Enp9c-invrm-4jMDup-dvVN2U-LjYNm-8khsXm-nxsJgT-Bhp6dC -m1JQiJ-epjSG4-pSWh55-eqggtJ-nue4oe-85pRuH-uoeMa7-7Dwg2Q-8yAiKk-9mJjUK-2oBK p3-71A6Nw-9grobb-7Eno5e-eiirMK
- todennäköisesti homo/bi, muttei vielä itse tiedä sitä, tai ainakaan halua myöntää sitä itselleen.

Suhteet: Mimosa - Kuukausien aikana sisarukset ovat etääntyneet toisistaan, joten Mason ei juurikaan puhu siskolleen tai pidä hänestä sen enempää kuin muistakaan.

Vastaus:

Hienoakin hienompi hahmo! Tervetuloa Kiwi ja Mason, teidät on hyväksytty!
ps- älä hämmästy, sillä roolipelissä on esiintynyt npc-hahmo nimeltä Kiril (yksi L-kirjain), mutta kyseessä on koira ja niin. ;)

Voit alkaa pelaamaan, lisään hahmosi myöhemmin ^^

-Glowe

Nimi: Iitu

08.07.2018 13:59
Mystic

Lich - roteva uros, johon ei voi luottaa. Ei tunne henkilökohtaisesti kovin hyvin, mutta Mysticille on jäänyt tunne, ettei koiralla ole ihan puhtaita jauhoja pussissa. Kuuleman mukaan kuitenkin taitava metsästäjä.

Furi

Ezra - mukava uros, joka on Furin silmissä kuitenkin oudon pelokas. Furi toivoo Ezran saavan lisää itseluottamusta, mutta on muuten kiltin oloinen koira, eikä sitä tarvitse varoa.

Lich

Ezra - heiveröinen. Tottelee mukisematta, kuin ei näköjään muuta uskalla tehdä. Siitä voi kuitenkin joskus olla jotain hyötyäkin.

Mystic - epäluuloinen narttu, joka luulee voivansa kysellä rottweilerin menoja. Lich näyttäisi mielellään nartulle kaapin paikan. Ällöttävän kunnioittava ylempiarvoisia kohtaan.

Creeta

Alik - Hyvä, vahva Komentaja, hieman yrmeä, mutta pohjimmiltaan varmasti mukava koira. Ei ole päässyt paljon juttusille.

Niyra - ihana narttu! Creetan mielestä hyvä, reilu Johtaja, joka tuntuu välittävän kaikista Yhteisön jäsenistä yhtä paljon. Naaras ihailee Yadin Johtajaa suuresti.

Ezra - hiljainen ja varovainen koira, joka kuitenkin vaikuttaa hyvin ystävälliseltä. Creeta tutustuisi mielellään tähän paremmin.

Vastaus:

Mahtavaa, kun päivittelet suhteita näin aktiivisesti ^^
Muokkaan.

-Glowe

Nimi: Unimon

25.06.2018 18:26
Nimi:Zujka

Ikä: 6kk

Laji:Kissa/Maine coon

Skp: Naaras

Yhteisö:Auony

Asema: Klaanioppilas "pikentti"

Isä:Tuntematon †

Emo: Zjikani †

Sisarukset: Tuntematon †♀ Foe ♂ † Estell†♀

Jälkeläiset:???

Pelaaja:Unimon

Luonne: Zujka on hyvin seurallinen kissa, joka yrittää tulla toimeen jokaisen kanssa. Zjuka on hyvin iloinen, ja pirteä. Hän ottaa asiat vastaan mieluiten.Zujka yrittää ottaa kaikki kissat kuin kuiratkin huomioon, vaikka nämä olisivat vieraita tälle. Zujka kuitenkin ei pidä väkivallasta, hän toivoo että jokaisen riidan voisi ratkaista puhumalla. Mutta kuitenkin on valmis tepimään korvat irti isommaltakin koiralta. Zujka vähättelee usein itseään, eikä yleensä syö paljoa tuore saalista. Zujka arvostaa jokaisen saaliinsa henkeä, ja kiittääkin siitä hyvästä metsää aina. Zujka saattaa sanoa joskus töykeästi, mutta tarkoittaa silti aina hyvää. Zujka on on suorasanainen, eikä paljon kaunistele. Zujka saatta välillä suhtatua asioihin yllättävällä tavalla, kuten jos päällikkö kuolisi hän saattaisi sanoa vain "No saa ainakin joku toinen kissa mahdollisuuden", mutta tarkoittaa tuolla vain ja ainostaan hyvää. Zujka pitää paljon saalistamisesta, ja yrittääkin hakeutua mahdollisimman paljon mukaan saalistamaan. Zujka yrittää nähdä asiassa aina hyvän puolen. Zujkalle pikentin työ on tärkeää, ja yrittää jatkaa sitä mahdollisimman kauan kuin voi. Zujka pitää siisteydestä, ja yrittää pitää paikat siistinä. Zujka myös tulee todella kiukkuiseksi, jos tämä ei saa tarpeeksi unta. Zujka pitää pennuista, eikä voisi koskaan satuttaa näitä. Zujka tulee myös yllättävän hyvin toimeen koirien kanssa, ja on hyvin tarkka tasa-arvosta.

Ulkonäkö: Zujka on tavallisesti maine coonin tyyliin raidallinen. Tällä on harmaat raidat ja valkoinen pohja väritys. Raidat peittävät melkein kokonaan valkoisen värityksen. Zujka on lajinsa tapaan todella iso kokoinen. Tätä voisi luulla, jo 2 vuotiaaksi vaikka tämä vielä kasvaa. Zujkan raidat laajenevat ikänsä myötä, ja lopulta tästä tulee täysin harmaa maine cooni. Zujkan ruumiin rakenne on erittäin huomiota herättävä, sillä tällä oon iso pää, ja vahva ruumis. Zujka on hyvin vahva, ikäisekseen. Zujkalla on arpi oikean silman päällä, tämä ei kuitenkaan estä näkemistä. Zujkalla on keskipitkä turkki, se kuitenkin paksuuntuu häntään mennessä. Zujkalla ei kuitenkaan ole korvissa tupsuja, niin kuin yleensä maine cooneilla on. Zujka kasvaa noin 1 metrin korkuiseksi, ja tällä hetkellä se on saavuttanut 40 cm päkäkorkeuden. Zujkan nykyinen paino on 4,7kg, ja lopullinen paino on 6,1 kg. Zujkalla on kelta oranssit silmät. Zuijkan takalavat ovat yllättävän heikon näköiset, mutta silti ne ovat yhtä vahvat, kuin kenen tahansakkin muunkin maine coonin taka tassut.

Menneisyys: Zujka syntyi 2, 4 sisaruksen pentueeseen. Kuitenkin pentueen isää ei ollut tiedossa, tiedettiin vain se että hän oli nyt kuollut. Zujkan sisko, (tuntematon) kuoli synnytyksessä.

Kaksi kuukautta myöhemmin perheen emo zjikani, lähti etsimään uutta pesä paikkaa. Perhe oli asustatanut kaupungissa. Lähellä vaarallista aluetta. Zjikani oli ollut ihmisten huostassa, joten tällä oli kaulapanta. Zjikani lähti etsimään uutta pesä paikkaa, ja eksyi liian kauas. Zjikani päätyi vaaralliselle alueelle. Foe estell ja Zujka jäivät kolmestaan ja vähän ajan päästä, he arvasivat emonsa menehtyneen.

Foe löysi emon kaulapannan, ja päätti pitää tämän. Kuitenkin foeo kuoli happo sateessa. Estell haki pannan, ja antoi sen Zujkalle. Zujka lähti etsimään Estellin kanssa uutta pesä rakennusta, mutta he eksyivät toisistaan. Zujka törmäsi kettuun, ja sai siitä arven vasempaan silmään. Kuitenkaan arpi ei sokeuttanut Zujkaa. Zjuka pääsi jotenkin lihvahtamaan ketun kynsistä. Estell on kuollut, mutta zujka ei sitä tiedä. Zujka päätyi apulinjalle. Josta kaarti tämän löysi, ja vei kartannoon. Siellä Zjuka eleli kokonaiset 3 kuuta pentuna.

Muuta: ylenpi kissa on Zujka lopulta https://pixabay.com/photo-1089609/

Suhteet: ???

Vastaus:

Hyvä hakemus, mutta ennen hyväksymistä haluaisin selvyyden näihin asioihin:
Kissat (suurikokoisetkin) ovat täysikasvuisena noin 40 cm korkeita, ja hakemuksessa puhutaan metristä. Tämä ei ole mahdollista. Kissasi voisi olla nyt vaikka 25 cm korkea?
Hakemuksessa on muutamia kirjoitusvirheitä, joihin otan vapauden korjaamiseen ^^
Nämä ovat vain pikkujuttuja, ja ne voit korjata vaikka chatissa ^^

-Glowe

.:Edit:.

Nyt hahmosi on hyväksytty! Lisään hahmosi, kun olet roolinut ensimmäisen kerran.

Nimi: Iitu

14.06.2018 12:43
Nimi: Aslan

Ikä: 4,5v (55kk)

Laji/Rotu: Kissa/Maine coon

Skp: Kolli

Yhteisö: Auony

Asema: Päällikkö

Isä: Weadow

Emo: Zira

Sisarukset: Edda ♀

Jälkeläiset: -

Pelaaja: Iitu

Luonne: Aslan on hiljainen työmyyrä, joka arvostaa enemmmän tekoja kuin sanoja. Kolli saattaa vaikuttaa hieman mörökölliltä, sillä se on enemmän hiljainen tarkkailija, kuin aina äänessä. Aslan osaa kuitenkin ilmaista mielipiteensä jämäkästi, jos jokin ei kissaa miellytä. Sisimmissään maine coon on ystävällinen, eikä se suutu pienestä. Virheet kuuluvat sen mielestä elämään, eivätkä ne maailmaa kaada. Välinpitämättömyyttä kolli ei kuitenkaan voi sietää, eikä silloin epäröi murahtaa topakammin. Aslan pitää hyvin tärkeänä sitä, että kissat ja koirat ovat samalla viivalla, rotuun, ikään ja arvoon katsomatta. Arvovaltaisia kuuluu kuitenkin kohdella kunnioittavasti.
Aslanin perusilme on vakaa ja päättäväinen. Kollia näkee harvoin hymyilemässä, vaikka se leppoinen kaveri onkin, eikä usein korota ääntään. Aslan pitää järjestyksestä ja tietynlaisesta kurista, laiskamatoja tämä ei voi sietää. Kolli yrittää kuitenkin ratkoa ongelmatilanteita ensin keksimällä ratkaisuja, mutta tarpeen tullen se voi turvautua myös voimaan. Suurikokoisena kissana yleensä pelkkä tuima katse saa Auonyn jäseniin kuitenkin vauhtia. Myös koirien keskuudessa Aslan on suhteellisen pidetty kissa, sillä se ei kuitenkaan turhasta nalkuta. Rangaistuksia Aslan ei pelkää antaa, mutta harkitsee kuitenkin ensin tarkkaan, onko se aivan välttämätöntä. Kollille tärkein asia on kuitenkin Yhteisön turvallisuus ja järjestys.
Aslan harkitsee pitkään tärkeitä asioita eri näkökulmista ja kuuntelee mielellään myös muiden mielipiteitä, vaikkei sitä kasvoilta välttämättä näekään. Päätöksenteon jälkeen kollin päätä on kuitenkin vaikea enää kääntää. Aslanin sisko Edda on yksi harvoista, joka kuitenkin pystyy saamaan veljensä vielä kerran miettimään uudelleen.

Ulkonäkö: Aslan kuuluu suureen kissarotuun ja on siitäkin suhteellisen kookas yksilö. Painoa herralta löytyy n. 9 kiloa. Kollin tunnistaa sen tuuheasta ja paksusta turkista, joka saa sen näyttämään vieläkin suuremmalta. Väritykseltään Aslan on hopeankirjava, jonka turkkiin sekoittuu harmaan, valkoisen ja mustan eri sävyjä. Kasvot ovat aavistuksen vaaleammat muun ruumiiseen verrattuna. Väritys antaa loistavan suojavärin varsinkin talvella. Silmät ovat kirkkaan vihreät ja erottuvat kasvoista hyvin. Kirsu, polkuanturat kynnet ja korvien sisäpinta ovat vaaleat.
Aslanilla on pitkä selkä, jota ympäröi puolipitkä, mutta paksu turkki. Mahakarvoitus on pisimpää ja tuntuu olevan aina sotkuinen. Jalat ovat sileämmät ja tassut leveät. Kollilla on leijonaharjas, eli niskaa, leukaa ja rintaa korostaa erittäin paksu ja tuuhea turkki. Pään ja kasvojen turkki on lyhyempää ja tiheämpää, korvien päitä korostaa ilvesmäiset, tummat tupsut. Myös häntä on Aslanilla pitkä ja se laskeutuu selästä maahan, mikä antaa kissasta suuremman mielikuvan, kun mitä se oikeasti on. Vain säikähtäessään tai vihaisena häntä nousee pörhistyneenä ylös. Hännän juuresta löytyy noin kissan tassunkokoinen karvaton kohta. Kollin turkki menee helposti takkuun, jonka takia Aslan joutuu useasti käyttämään pikenttejä avukseen, jotta turkki pysyisi edes jotenkin siistinä.
Vaikka tuuhea turkki voi saada Aslanin näyttämään enemmän elävältä pölyhuiskalta, alta löytyy sopusuhtainen ja lihaksikas kolli. Pää on karvoituksen alta erottuva, leveällä otsalla ja neliömäisellä, vahvalla kuonolla varustettu. Korvat ovat suurehkot. Aslanilla on voimakkaat jalat ja pitkät kynnet, jotka auttavat kollia kiipeilemisessä. Kiipeily onkin kollin lempipuuhaa ja sen löytää yleensä korkeammalta, kuin lattiatasolta. Pitkä häntä antaa myös Aslanille hyvän tasapainon, ja se pystyy ketteränä kissana kiipeilemään lähes missä vain.

Menneisyys: Aslan syntyi Yhteisöön ja se onkin ainoa elämäntapa, jonka kolli tietää. Aslanin lisäksi pentueeseen kuului vain toinen naaraskissa, Edda. Pienestä pitäen kaksikko teki kaiken yhdessä; opetteli metsästämään, ryhtyi leikkitappeluun ja yksinkertaisesti opetteli kissojen elämää. Aslan oli kaksikosta se hiljaisempi ja tasapainoisempi osapuoli, joka vain seurasi sisartaan tämän keksiessä yhtä sun toista tekemistä. Pennuilla oli myös vanhempiin hyvät välit, mutta ei ollut epäilystäkään, että Edda oli kollielle se kaikkein tärkein.
Vuoden ikäisenä nuorukaiset ryhtyivät oppilaiksi. Edda pärjäsi Aslania paremmin, ja naaras saavuttikin Klaanilaisen arvon paljon nopeammin. Aslan oli sisartaan hidaskasvuisempi, mutta kolli ei antanut koskaan periksi. Sisarensa tassunjälkiä seuratessa kolli harjoitteli kovemmin, kunnes sekin sai Klaanilaisen arvon. Varsinkin kiipeilemisestä tuli Aslanin lempipuuhaa ja tasapainoa harjoittelemalla kollista tuli yksi taitavimmista kiipeilijöistä.
Aslan viihtyi Klaanilaisena loistavasti. Sillä oli monipuolisia tehtäviä ja onnistumisien myötä kollin itsevarmuus kasvoi. Edda löytyi aina veljensä vierestä ja tsemppasi tätä vaikeillakin hetkillä. Ei ollut kuitenkaan epäilystäkään, että Edda oli kaikessa aina hieman parempi. Se ei kuitenkaan koskaan haitannut, sillä Aslan oli vain ylpeä siskostaan. Yhtenä iltana Edda kuitenkin oli saanut päähänsä lähteä tutkailemaan takametsiä tarkemmin ja pyysi Aslania mukaan, joka tietenkin suostui tähän. Kaksikolla ei ollut tuuria matkassa. Happosade yllätti kissat, ja he pääsivät vain vaivoin suojaiseen pieneen pesään puunjuuren viereen. Pesä oli pieni ja ahdas, eikä kumpikaan kissoista suostunut menemään itse peremmälle suojaan, joten molemmat kastuivat jonkin verran sateesta. Edda oli hapolle allerginen, ja sen iho ei kestänyt edes pientä kosketusta happosateen kanssa. Sateen loppuessa Aslan kiiruhti kantamaan sisartaan takaisin Kartanolle, mutta naaras halvaantui takajaloistaan kokonaan. Aslanille jäi muistoksi vain pieni, tassunkokoinen karvaton jälki hännän juuren, muuten Parantajat pystyivät kollin pelastamaan.
Murheen murtamana Aslan tajusi, että Eddan työt loppuivat siihen. Sisko ei enää pystynyt omin voimin liikkumaan, eikä siitä ollut enää hyötyä Klaanilaisena. Aslan sai tottua uuteen elämäntapaan, jatkaessa töitään ilman siskoa vierellään. Edda on edelleen elossa, yhtä hymyilevänä kuin aijemmin ja se jaksaa tsempata veljeään, vaikka on itse liikuntakyvytön. Aslan päätti tehdä enemmän töitä ja jatkaa harjoittelemista myös sisarensa puolesta. Arvovaltaiset huomasivat kollin tarmon palvella Yhteisöä ja Aslan sai enemmän ja enemmän vastuuta. Vähän päälle 3-vuotiaana Aslanista tuli Varapäällikkö ja puolen vuoden kuluttua se astui Päällikön virkaan.

Muuta:
https://www.flickr.com/photos/peter-gabi/4274144488/in/ph otolist-7vG7fm-5MhxMP-nqctyE-8JAdHT-dXM8oe-QVGGPs-bku4hP-9KSGtb-gK7i69-7y2o s5-gWa244-ndqw6G-agxKoJ-6srhoS-jwEWuz-oyt4U1-8TbouN-7w6mgs-bDH4qM-5Z3snn-af CsfG-6sn7rt-5ebYy-5MYKUF-cjK8sG-7AjN1y-6mprrA-91ZNph-aEjMsX-bwJWwU-oVHJDg-n STRCT-4x4FSP-GaYGi4-7JuudQ-5V2JVE-moWoLM-8UXceX-bzqUof-8VaroG-dpuSsD-dF1Rhs -7oc45w-6gX2EF-bVXSMG-9ftNjW-9qnsee-bKzbfx-5Z3swD-dsd1kh

Suhteet:

Vastaus:

Hyväksytty!

Viimein Auony sai päällikön :DD

-Glowe

Nimi: Esme

09.06.2018 22:05
Nyks

Luonne: : Jos Nyksiä täytyisi kuvailla kolmella sanolla ne olisivat rehellinen, iloinen ja tunnollinen. Juuri sellainen tämä narttu on eikä niistä piirteistä eroon pääsisi pakollakaan.
Nyks on aika avoin tunteistaan, vaikkakin narttu osaakin kätkeä ne tarpeen tullen. Sen katse on usein lämmin ja narttu katsoo jokaista sille juttelevaa kiinteästi ja lämpimästi niin että saa joskus aikaan puhujassa tunteen että paimen ei haluaisi tämän lopettavan ja lähtevän. Puhuessaan Nyks on keskustelukumppanin asemasta riippuen kohtelias ja hiljainen tai energiaa pursuava ja hassutteleva. Paimen ei ole mikään valittaja vaikkakin asiasta narttu kylläkin sanoo. Tyypiltään Nyks ei ole optimisti vaan ennemminkin realistinen. Narttu on suhteellisen tarkka hierarkiasta ja kohteliaisuuksista, vaikkakin joskus tuntuu hirveän epäkäytännölliseltä tuo kumartelu. Asemassaan harjoittelijana Nyks on tunnollinen oppilas ja aina valmis toimintaan. Paimen suorittaa annetut tehtävät vaikka henki menisi, eikä sääntöjen rikkominen tule kysymykseenkään. Kaartin kurista ja rangaistuksista ei nartulla ole valittamista ja tämä pitää niitä sopivina ja aiheellisina. Jotkut ovat sanoneet että paimen ei sovi Kaarttin. Narttu pystyy tappamaan jopa lajitovereita ilman masennusta jos käsky on tullut ylemmältä taholta ja se on välttämätöntä. Nyks välittää läheisistään ja on valmis kuolemaan heidän puolestaan. Narttu ei välitä haukkumisesta sitä saisi jatkaa vaikka mailmanloppuun asti, mutta sen läheisiä ja Kaartia koskevista haukuista seuraa vihastuminen. Sen oikean kanssa paimen voisi tulevaisuudessa perustaa perheen mutta tällä hetkellä suunnitelmissa on vain elämästä nautiskelua ja kokemusten hankkimista. Ennen kaikkea Nyks haluaa tulla hyväksi Kaartilaiseksi.

Ulkonäkö: Nyks on miltei puhdasverinen Valkoinen paimenkoira. Säkäkorkeudeltaan paimen on noin 56-60 cm eli narttu ei kuulu koirista suurimpiin. Nyksin turkki on paksua ja keskipitkää. Nartun karvoitus on puhtaanvalkoinen. Laadultaan turkki on todella tiheää, mistä johtuen se on säänkestävää ja lämmin. Kesän lämpimimpinä aikoina saattaa paksussa turkissa olla läkähdyttävää. Päälykarva on karkeaa, pohjavilla on pehmeää ja pumpulimaista.
Nyksin jalat ovat voimakkaat ja jänteikkäät. Tassut ovat muodoltaan soikeat ja kestävät. Nyksin häntä on pitkä, sapelinmuotoinen ja ulottuu vähän kintereen alapuolelle. Paimenen pää on kiilanmuotoinen ja kuono on pitkä. Nartun korvat ovat pystyt ja sisäpuoleltä hieman vaaleanpunaiset. Nyksin silmät ovat keskikoiset ja mantelinmuotoiset, väriltään ne ovat lämpimän ruskeat. Nartun iho on tumma kuten myöskin huulet ja kirsu. Kynnet ja polkuanturat ovat tumman ruskeat.
Vaikka paimen ei ole iso, ei sen voimaa kannata aliarvioida. Nyksiltä voimaa löytyy ja sen purema ei ole pikkujuttu. Halutessaan narttu tekee pahaa jälkeä. Nyks on taitava taistelija, Yhteisön puolesta narttu taistelee kuolemaan saakka. Turkin alla on oikeassa kyljessä pitkä ja ohut arpi joka kipeytyy jos joutuu alttiiksi liialle säteilylle.Paimenella painoa on hieman alle 35kg.

Vastaus:

Juups, muokkailen ^^

-Glowe

Nimi: Nukki

07.06.2018 21:38
Nimi: Aro
Ikä: n. 2 vuotta (24kk)
Laji/rotu: koira, australianpaimenkoira
Skp: uros
Yhteisö: Yad
Asema: metsästäjä
Isä: Tuntematon †
Emo: Nadia †
Sisarukset: Tuntematon naaras †
Jälkeläiset: ---
Pelaaja: Nukki

Luonne: Aro on positiivinen ja elämäniloinen persoona. Aro on kuitenkin usein hölmö kokemattomuudensa vuoksi. Uros saattaa lannistua helposti epäonnistuttuaan, tai jonkun pilkatessa häntä. Aro tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Aron on kuitenkin välillä vaikea tulla toimeen kissojen kanssa. Aro on uskollinen ja vähän nössökin. Hän on seikkailunhaluinen, ja kokeilee mielellään uusia asioita. Aro saattaa olla toisinaan yllytyshullu. Aro ei myöskään halua myöntää olevansa muita huonompi, vaan saattaa esimerkiksi kokeilla kissajuttuja huonoin tuloksin. Aro saattaa säikähtää vihaisia koiria tai kissoja, jolloin kiertää heidät kaukaa. Aro on taitava taistelemaan, mutta ei tiedä sitä itse. Uros yrittää aina piristää muiden päivää. Aro toisinaan rypee jonkun tapauksen seurauksena itsesäälissä, mutta tuo menee yleensä nopeasti ohi. Aro ei välttämättä aina tajua vaaraa, vaan saattaa tehdä tyhmänrohkeita tekoja.

Ulkonäkö: Arolla on komea puolipitkä turkki ja puolilupat korvat. Aron vasen silmä on jäänsininen, ja toinen ruskea. Uros on säkäkorkeudeltaan 50cm. Aro on väriltään red merle, eli hän on pohjaväriltään harmahtava vaaleanruskea, hänen vatsansa, rintansa ja kaulansa ovan valkoiset, sekä hänellä on punaruskeita täpliä. Aron kuono on valkoinen ja nenä rusehtava. Arolla on pitkät ja hoikat jalat, joilla on hyvä juosta. Aron häntä on melko lyhyt, noin puolet normaalista pituudesta. Arolla on vahvat leuat ja hampaat, joten hän soveltuu hyvin metsästäjäksi. Arolla on kuonossaan (kolme senttiä nenän yläpuolella) vaakasuoraan kulkeva lyhyt arpi. Aro on pienikokoinen, mutta ketterä. Aron turkki on paksu ja estää hyvin kylmältä. Aro on perusrakenteeltaan kevyt. Aron kuono on pitkä ja kapea.

Menneisyys: Aron emä, Nadia, oli ihmisten omistama lemmikki. Aron isästä ei tiedä kuin emo itse, joka on suostunut kertomaan vai hänen rotunsa, ja sen, ettei hän ole enää elossa. Arolla oli sisko, joka kuoli pian syntymänsä jälkeen. Ympäristön saastuessa, Aro ja hänen emonsa jätettiin yksin selviytymään. He muuttivat metsään asumaan, kunnes emo päätti hakea entiseltä kodiltaan tarvittavia asioita. Emo ei koskaan palannut, ja Aro oletti tuon kuolleen säteilyyn. Aro lähti haahuilemaan pitkin maita ja mantuja, kunnes oli kuolla vieraiden koirien käytyä tämän kimppuun. Koirat jättivät tuon oman onnensa nojaan, kunnes lauman metsästäjä löysi tuon ruoanhakureissullaan. Aron haavat hoidettiin, ja tuo päätti jäädä laumaan metsästäjäksi, kiitoksena henkensä pelastamisesta. Aro on vielä nuori koira, jolla on elämä edessä, joten menneisyydessä ei ole tapahtunut kummempaa.

Muuta: ---

Suhteet: (tulee myöhemmin)

Vastaus:

Aro on hyväksytty. Huomaathan, että roolipelissä esiintyy Aro-niminen npc-hahmo, joten älä hämmästy jos Aro-nimi pyörähtelee muuallakin kuin hahmosi yhteydessä. ^^ Samannimisyys ei haittaa ollenkaan.

Voit alkaa pelaamaan, sinun ei tarvitse odottaa lisäämistä. Minulla kumminkin kestää hetki saada lisättyä hahmosi ^^

-Glowe

Nimi: Defia

24.05.2018 19:17
// Varoitus! Menneisyys sisältää raakuutta ja vakavia aiheita, kuten raiskaus ja kannibalismi! //

Nimi: Zeke “Bleak”
Ikä: 2,5 vuotta (30 kk)
Laji/Rotu: Koira / Venäjänvinttikoira mix
Skp: Uros
Yhteisö: Yad
Asema: Metsästäjä
Isä: Fedor
Emo: Ilia †
Sisarukset: Nimettömiä neljä †
Jälkeläiset: -
Pelaaja: Defia

Luonne: Zekeä on helppo kuvailla kahdella sanalla; kuriton nulikka. Tällä nuorella uroksella ei ole lainkaan kunnioitusta sääntöjä tai auktoriteettiä kohtaan. Se myös käyttäytyy sen mukaisesti. Zeke pitää itseään sääntöjen kumartelijoita parempana eikä näin ollen kunnioita ketään, joka kunnioittaa sääntöjä. Oikeastaan koko ajatus Yhteisöstä on sen mielestä täysin naurettava. Se halveksii koko systeemiä ja mielellään tuhoaisi sen.
Nuorella uroksella on kuitenkin melko lapsellinen asenne näitä asioita kohtaan. Sen käytös on muutenkin välillä melko pentumaista, joka saattaa johtua siitä, ettei sillä ollut kunnon lapsuutta. Useat tämän aiheuttamat harmit ovatkin siis olleet lapsellisia kepposia. Silti sen hautomat ajatukset ovat viemässä sitä aina vain vaarallisempaan suuntaan.
Huono alku sen elämälle ja synkät muistot sen äidistä saivat uroksen valitsemaan lempinimekseen Bleak. Tätä nykyä se usein esittäytyykin sillä nimellä, mutta ei ole onnistunut täysin karistamaan kasvatti-isänsä antamaa nimeä, sillä se kuulostaa niin samalta. Zeke ei todellakaan kunnioita myöskään sitä kasvattanutta urosta ja kohtelee tätä kuin roskaa. Ei ole missään vaiheessa laskenut tätä perheekseen. Uroksella ei vain ole perhettä - niin se päätti silloin, kun sen sisko kuoli.
Zeke näkee edelleen aina välillä painajaisia nuoruudestaan. Nuorempana sen unet olivat lähes aina täynnä painajaisia, niin todellisia kuin kuviteltujakin. Uroksen isästä on tullut sen päässä jonkinlainen demoni, kuten sen äiti tätä kuvaili. Hereillä ollessaan uros kuitenkin leikittelee aina välillä idealla siitä, että se lähtisi etsimään isäänsä. Nähdäkseen itse totuuden ja mahdollisesti lopettaakseen koko koiran, jos se ei miellyttäisi tätä. Tähän mennessä uros ei ole koskaan oikeati lähtenyt, vaikka se välillä onkin juossut todella kauas.

Zeke suhtautuu kaikkiin tapaamiinsa koiriin alentavasti. Suuren kokonsa ansiosta se pystyy lähes aina katsomaan näitä alas päin. Se pitää jo tätä itsessään näyttönä siitä, että se on parempi kuin muut. Tämän takia se myös usein haastaa riitaa muiden kanssa. Uros luottaa yksinomaan kokoonsa, joten se on saanut usein yllättyä siitä, että jotkin sitä pienemmät koirat voivat heitellä sitä. Silti useimmiten juurikin sen koko saa riidan kohteen perääntymään, jonka takia tästä on tullut niin itsevarma.
Ne koirat joiden kanssa uros on samaa mieltä se voi vielä jotenkin hyväksyä seuraansa. Muita se melko pitkälti halveksii. Tämän vuoksi Zeke viihtyy kaikista parhaiten yksin. Se myös välttelee lauman johtohahmoja parhaansa mukaan. Uros ei todellakaan tahdo kumarrella näitä, joten mitä harvemmin se kohtaa näitä, sen parempi. Näin ollen se ei hirveästi viihdy Kartanon läheisyydessä. Uroksen antama kumarrus johtajille onkin yleensä todella pieni, jota sen kokoisella koiralla ei oikeastaan voi edes laskea kumarrukseksi. Jos tätä käsketään korjaamaan asia, uros kumartaa syvään niin pilkallisesti kuin pystyy.
Kissoja uros todellakin vihaa. Ensimmäisen kerran kun se näki sellaisen, ei se voinut tajuta miten Yhteisö oli oikein syntynyt ja miten ihmeessä koirat suostuivat pyörittämään tälläistä sirkusta. Zeke näkee kissat alempina olentoina, joilla ei ole mitään arvoa. Se pistäisi ne kaikki mielellään hengiltä. Tästä voikin päätellä, ettei uros ole koskaan tarvinnut parantajan apua. Kaikki haavat joita sillä on ollut, ovat olleet niin pieniä, että koira on hoitanut ne itse nuolemalla.

Zeke on erinomainen metsästäjä ja suoriutuukin työstään leikiten. Tämä on kuitenkin uroksen parhaita tilaisuuksia haistatella Yhteisölle epäsuorasti. Uros tuo saalista Kartanolle joka päivä, mutta se on aina pienin ja riutunein eläin, jonka tämä on onnistunut löytämään. Itselleen se sitten saalistaa aina jotain parempaa, eikä ole koskaan nälkäinen. Kukaan ei voi todistaa, että uros tekee näin, koska se käy aina todella pitkällä saalistamassa ja tekee sen yksin. Urosta ei voi myöskään siis tuomita toiminnastaan, koska se tuo jotain Yhteisölle joka päivä, kuten sen kuuluukin. Vaikka se todellisuudessa onkin koko systeemin pilkkaamista.
Kaiken kaikkiaan Zeke on siis nuori rettelöitsijä, joka ei vielä tiedä omia rajojaan. Se ei kunnioita ketään tai mitään ja on mukavaa seuraa vain niille, jotka jakavat sen näkemykset Yhteisön johdon ongelmista tai kissoista. Erityisesti kissoita.

Ulkonäkö: Zeken äiti oli puhdasrotuinen venäjänvinttikoira, melko suoraselkäinen ja korkea tricolor. Uros on siis puoliksi venäjänvinttikoira, mutta se ei ole välttämättömän selvää koiraa katsoessa. Siitä näkee kyllä heti, että se sisältää vinttikoiraa, mutta kyseisen rodun näkeminen ei ole helppoa muuten kuin koiran koossa. Uros on perinyt paljon ulkonäöstään isältään, joka on beauceronia muistuttava sekarotuinen.

Suurikokoinen koira on vinttikoiran tapaan koko ruumiiltaan kapea, mutta selvästi puhdasta vinttikoiraa rotevampi. Sen kallo on selkeästi leveämpi kuin vinttikoiralla. Koiran kuono on pitkä, mutta jälleen paksumpi eikä aivan niin suippo kuin vinttikoiralla. Sen leuoissa ei ole kovinkaan suurta voimaa, joten se luottaa ennemmin terävillä hampaillaan lävistämiseen kuin murskaamiseen. Kuono on suunniteltu saaliin pihtien lailla puristamiseen ja paikalla pitämiseen. Taktiikka on hyödyllisin laumassa metsästykseen, joka ei tietenkään ole tämän uroksen mieleen. Se metsästää mieluiten yksin ja sekin käy helposti sen suuren koon ja nopeuden vuoksi.
Uroksella on hyvin pitkät jalat ja melko pitkä ruumis. Jaloissa on voimaa juosta pitkiäkin matkoja nopeasti. Tässä avustaa myös uroksen suuret keuhkot. Tämän juoksuaskeleet ovat pitkät ja matkavoittoiset. Uros on hyvin nopea, eikä normaalin koiran ole helppo saada sitä kiinni, mutta kisassa se kyllä häviäisi puhtaalle vinttikoiralle raskaamman rakenteensa vuoksi. Pitkillä jaloillaan tämän on helppo liikkua myös hangessa, mutta tietysti se on hitaampaa. Voimaa uroksella ei ole sen enempää kuin mitä sen silkka koko tuo. Se ei ole muutenkaan kovinkaan harjaantunut tappeluissa, mutta on silti itsevarma sellaiseen joutuessaan. Tämän itsevarmuus on siis täysin perätöntä, eikä se pärjää tappelussa oikeasti kokeneita koiria vastaan. Uros on kuitenkin erinomainen metsästäjä ja sen onnistumisprosentti on todella korkea. Venäjänvinttikoirat metsästivät aikoinaan jopa susia, joten kaikki näyttää riistalta tälle urokselle. Pienten jyrsijöiden saalistaminen on tälle hieman haastavampaa juurikin sen suuren koon takia, mutta itsepäisen kissojen pilkkaamisen vuoksi uros on kiillottanut taitojaan tälläkin saralla.

Uroksella on lyhyt, pääosin musta turkki. Turkin laatu on hyvin karhea, kuten beauceronilla. Se on hieman pidempää koiran kaulassa, rinnassa, vatsassa ja reisissä. Turkki on hyvin tiivistä eikä se päästä vettä läpi helposti. Mustan karvan kaverina koiralla on punertavan ruskeat merkit naamassa ja tassuissa. Rinnassa sillä ei kuitenkaan ole merkkejä, vaan valkoinen läntti. Pentuna läintti oli paljon pienempi ja siisti ruutu, koiran kasvaessa se kuitenkin levisi. Valkoinen ruutu leveni sen rinnassa niin, että se näkyy myös koiran sivulta. Ylös- ja alaspäin valkoinen levisi ohuempana viiruna, joka ylettää melkein tämän kaulaan ja jatkuu mahan alla vielä hieman tämän etutassujen taakse.
Koiran häntä on pitkä ja piiskamainen. Se taipuu lopusta hieman luonnostaan, mutta pystyy menemään suoraksikin. Uros kantaa häntäänsä usein melko korkealla, mutta levossa se roikkuu lähellä tämän kintereitä. Takajaloissa uroksella on sen isältä perityt kannuskynnet.
Korvat koiralla ovat hieman erikoiset. Ne ovat jotakin puoliluppaisten korvien ja ruusukorvien välistä. Rentoina ne saattavat levätä koiran pään sivuilla kuten beauceronilla. Valppaana ne saattavat nousta jopa hieman eteen, reunan päälle taittuen, kuten puolipystyt korvat. Useimmiten ne ovat kuitenkin taittuneet taakse vinttikoiramaiseen ruusuun. Korvat ovat isot vinttikoiraan verrattuna.
Uroksen silmät ovat tummanruskeat. Sen iho on siniharmaata karvojen alla. Vatsassa oleva paljas iho on vaalean harmaata. Säkäkorkeutta uroksella on tosiaan 83 cm, jolloin sen pää on vielä korkeammalla. Painoa urokselle on kertynyt noin 51 kg, joka on enemmän kuin vinttikoiralla juurikin uroksen hieman raskaamman rakenteen vuoksi. Solakassa kehossa ei kuitenkaan ole yhtään ylimääräistä. Nuori uros ei ole vielä kerännyt mitään huomattavia arpia. Niitä saattaa pelissä kyllä tulla.

Uros liikkuu näyttävin ja suurin askelin, uhkuen nuoruuden intoa ja itsevarmuutta. Sillä on kepeä askel, joka saa sen vaikuttamaan melkein jousitetulta. Uroksen nuoruus näkyy usein myös ilkikurisena tai itsevarmana virneenä sen kasvoilla. Tämän ääni on melko korkea ja pistävä.

Menneisyys: Zeken äiti Ilia oli puhdasrotuinen venäjänvinttikoira, joka oli syntynyt ihmisten lemmikkinä Valko-Venäjällä. Se kävi jonkin verran näyttelyissä ja juoksi vieheen perässä. Narttua oli oikeasti tarkoitus käyttää jalostukseenkin, mutta siihen ei koskaan päästy. Ilia ihmisperheineen joutui vakavaan auto-onnettomuuteen ollessaan matkalla mökilleen. Auton perällä ollut häkki suojasi Iliaa pahemmilta vammoilta, mutta se oli saanut tällin auton törmätessä. Tullessaan tajuihin narttu oli haistanut vain verta ja kauhua. Häkki oli auennut törmäyksessä, joten koira pääsi ryömimään ulos autosta. Auton nokka oli aivan rutussa ja ainoa eloonjäänyt koiran lisäksi oli takapenkillä istunut nuori poika. Ilia yritti parhaansa mukaan raahata pojan ulos autosta ja lopulta onnistuikin. Lähellä vain ei ollut mitään, mistä koira olisi voinut saada apua, se lähti silti etsimään sitä. Narttu ei onnistunut löytämään apua, mutta sen palatessa onnettomuuspaikalle, ei siellä ollutkaan muuta kuin jäljet onnettomuudesta. Ihmiset olivat käyneet paikalla sillä aikaa, kun koira oli harhaillut metsissä.

Ilialla ei siis ollut muita vaihtoehtoja, kuin lähteä uudestaan metsään. Se halusi löytää nyt apua itselleen, mutta se sai kulkea pitkään ennen kuin kohtasi yhtään ketään. Lopulta se törmäsi eristyksissä asuvaan ihmiseen ja oli helpottunut kuvitellessaan saavansa apua. Kyseinen ihminen kuitenkin vihasi koiria, joten suurikokoinen narttu ei ilahduttanut tätä lainkaan. Se ajoi koiran pois väkivaltisesti, joka säikäytti nartun pahanpäiväisesti. Sen jälkeen Iliaa pelotti mennä enää lähelle ihmisiä.
Suurella ja nopealla koiralla ei ollut mitään ongelmia napata saalista itselleen. Niinpä se jatkoi elämäänsä metsiköissä. Se ehti olla jonkin aikaa yksin, kunnes se törmäsi pieneen joukkoon koiria lähellä Ukrainan rajaa. Ilia ei voinut olla tuntematta, että jokin oli vinossa, mutta päällisin puolin joukko kohteli narttua hyvin. Silti erityisesti Fedor niminen uros pelotti narttua. Se olisi halunnut lähteä joukosta, mutta olihan laumassa helpompi elää kuin yksin, varsinkin talvella.
Laumassa ei ollut selvää johtajaa, mutta Fedor ja pari muuta urosta tuntuivat pitävän sen kasassa voimaa käyttämällä. Fedor oli suuri sekarotuinen, joka muistutti ulkonäölttään kovasti beauceronia. Sillä oli typistetyt korvat, jotka saivat sen Ilian silmissä näyttämään demonilta. Demoniksi se myös nartulle osoittautui.
Eräänä iltana Fedor kavereineen raahasivat Ilian sivummalle ja ilmoittivat, että nyt oli tämän vuoro tehdä oma osansa. Narttu oli koko ajan osallistunut metsästykseen, joten se ei ymmärtänyt. Fedor tarkensi, että tämän kuului tuottaa pentuja. Ilia yritti paeta, mutta ei onnistunut. Seurasi kivulias kahakka, joka kuitenkin päättyi nartun väkisin astumiseen. Useamman toimesta ja moneen otteeseen.

Ilia olisi halunnut paeta saman tien, mutta se ei ollut mahdollista. Narttua vahdittiin jonkin aikaa tarkasti, mutta lopulta se sai tilaisuutensa. Ilian vangitsijat eivät olleet ottaneet huomioon tämän luontaista nopeutta. Joten pakoon päästessään, sitä ei enää noin vain saatukaan kiinni. Narttu juoksi pitkään ja kovaa ennen kuin se edes vilkaisi taakseen, eikä kukaan tietenkään ollut pysynyt sen kannoilla. Ilia jatkoi matkaansa Ukrainan puolella ja pysähtyi vain harvoin ja hetkeksi. Se ei voinut tietää seurasiko joku sitä vai ei, mutta narttu halusi olla varma, ettei sitä löydettäisi.
Tassut verillä se jatkoi loputonta matkaansa, kunnes se tajusi, että sen synnytys läheni. Pian se saapui autioon kaupunkiin. Narttu ei ymmärtänyt miksi se alkoi voida niin huonosti. Se hortoili kuitenkin kauemmas rakennuksista, kunnes se löysi syrjemmältä yksinäisen talon, jonne narttu sitten tuupertui. Viikkoa myöhemmin se synnytti viisi pentua, joista kaksi oli valmiiksi kuolleita. Kuolleet pennut se hotkaisi suihinsa sen enempää ajattelematta. Kolme elävää pentua vaikuttivat melko heikoilta, eikä Ilialla ollut kiinnostusta hoitaa niitä. Tämän vuoksi pienin pennuista kuoli pari viikkoisena ja sekin päättyi ruokkimaan sisaruksiaan äitinsä vatsan kautta. Kaksi isompaa pentua sinnittelivät elossa ja kasvoivat hiljalleen. Ilia oli poissaoleva ja huonovointinen. Se kävi välillä etsimässä ruokaa itselleen ja meinasi joka kerta jättää palaamatta pentujensa luokse, mutta eipä sillä ollut muutakaan paikkaa minne mennä. Jokin vaisto ohjasi sitä pitämään pentunsa elossa, vaikka narttu ei halunnut edes katsoa niitä.

Pentujen ollessa hieman yli kahden kuukauden ikäisiä, talon ulkopuolelta kuului ääniä. Ilia joutui heti paniikkiin. Se oletti, että äänien lähde oli sen perässä. Narttu ei halunnut jäädä kiinni, eikä se myöskään halunnut jättää pentujaan tulijan uhreiksi. Niinpä se päätti lopettaa pentunsa ihan itse, ettei näiden tarvitsisi kärsiä jonkun muun käsissä.
Tuntemattomien koirien löytäessä Ilian, tämä oli tappanut toisen pennuistaan. Se oli myös yrittänyt syödä tämän, mutta pentu oli liian iso nieltäväksi kokonaan. Kiireessä ja hädässä narttu oli sitten repinyt pennun kahtia sen veljen katsoessa. Elävä pentu yritti paeta äitiään, eikä se luultavasti olisi selvinnyt, elleivät vieraat olisi sekaantuneet asiaan. Ne joutuivat pitelemään hurjana sätkivää narttua aloillaan, joka ei ollut helppoa sen suuren koon takia. Pentu tuijotti kuollutta siskoaan. Näky sen äidin teosta pyöri pennun päässä kuin rikkinäinen levy.
Ilian vihdoin ja viimein rauhoittuessa vieraat koirat saattoivat selittää keitä olivat ja mitä ne tekivät siellä. Koirat kuuluivat lähellä olevaan Yhteisöön. Ne vakuuttelivat Ilialle, että se ja sen pentu olivat turvassa. Kumpikaan ei tainnut uskoa sitä, mutta eri syistä.

Vakuutteluista huolimatta Ilia ei luottanut sen luona vierailevien koirien sanoihin. Se suostui kuitenkin jäämään ränsistyneen talon suojiin pentunsa kanssa. Narttu ei edelleenkään ollut nimennyt pentuaan. Zorro niminen uros kävi aina välillä tarkastamassa kaksikon tilanteen ja tuomassa näille ruokaa. Uros alkoi kutsua pentua Z:taksi, koska pentu nukkui paljon ja Ilia oli vain sanonut, ettei se tarvitse nimeä.
Pari kuukautta ehti kulua ilman sen ihmeempiä ongelmia. Epäluuloinen Ilia kuitenkin kierteli aluetta ja välillä kulkeutui kaupunkiin. Pennun ollessa melkein kuusi kuukautta vanha sen äiti alkoi oksenella verta. Narttu ei ollut kuunnellut kaupunkia koskevia varoituksia, koska se ei luottanut neuvoja jakaneisiin koiriin.
Pentu katseli rauhallisesti kuinka sen äiti teki kuolemaa. Nyt se kuitenkin kyseli nartulta isästään. Katkerana ja vihaisena Ilia kertoi kuin kertoikin pennulleen mistä tämä oli kotoisin. Narttu sylki sanansa ja halveksuntansa kohti pentua kuin se olisi muka sen syy mitä sen isä oli tehnyt. Ilian viimeiset sanat tälle olivat; näytät ihan siltä saastaiselta demonilta. Iliahan ei voinut olla varma pennun isästä, mutta juurikin sen ulkonäkö sai nartun uskomaan, että se oli Fedor.
Pentu katsoi äitinsä tuskaisaa menoa, eikä se ollut lainkaan surullinen. Kuvat sen siskon kuolemasta vainosivat edelleen sen unia. Nyt se toivoi voivansa nukkua rauhassa.

Pari päivää myöhemmin Zorro saapui taas tarkistamaan kaksikon tilanteen. Ilia makasi keskellä lattiaa kuolleena ja sen pentu nukkui kerällä nurkassa.
Zorro otti pennun mukaansa ja vei sen Kartanolle, jotta se voisi liittyä laumaan. Uros antoi tälle nimeksi Zeke ja tarjoutui kasvattamaan sen. Zekeä ei kiinnostanut lainkaan kuka sitä olevinaan kasvatti, sillä se oli päättänyt kasvattaa itse itsensä. Tietenkään puolivuotias pentu ei pärjännyt vielä omillaan, vaikka se olikin jo isompi kuin monet aikuiset koirat. Niin se muutti Zorron pesään metsässä. Alusta alkaen Zekeä ällötti koko Yhteisö homma. Varsinkin kissat.
Nuori uros kasvoi koko ajan isommaksi ja tuli sen myötä itsevarmemmaksi. Se oli vähän väliä hankaluuksissa, koska ei oikein halunnut noudattaa sääntöjä. Siitä kehkeytyi nopeasti riitapukari ja rettelöitsijä. Zorrolla ei ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia pitää nuorukaista kurissa. Zeke tuli nopeasti tutuksi myös monelle Kaartilaiselle, kun näiden piti ojentaa nuorta häirikköä. Työkseen suuri ja nopea koira valitsi metsästyksen. Se tosin halveksii ideaa kissojen ruokkimisesta niin paljon, että tekee pilkkaa siitäkin hommasta. Zeke nimittäin metsästää itselleen hyvät ruuat ja vie päivittäin ruokakomeroon säälittävimmän saaliin mitä se sattuu löytämään.
Zorro ehdotti kyllä urokselle myös Kaaartiin liittymistä – toivoen sen saavan nuorukaisen kuriin - mutta Zeke vain nauroi koko idealle. Sillä se ei todellakaan tahtonut sitoa itseään Kaartin typeriin sääntöihin. Eikä sillä kyllä riittäisi kuriakaan siihen hommaan. Zeken silmissä kaikki sääntöjen kumartelijat ovatkin pelkkiä pellejä. Välttääkseen karkoituksen Zeke ei ole vielä tehnyt mitään erityisen vakavaa, mutta omassa mielessään se on suunnitellut kaikenlaista koko Yhteisön kaatamiseksi.

Muuta: Zeke lausutaan 'tsiik' joten tämän kutsumanimi 'bliik' on aika lähellä. Bleak kuitenkin tarkoittaa karua/synkkää/ankeaa, joten siksi Zeke pitää siitä enemmän ja käyttää mieluummin sitä.
http://oi66.tinypic.com/143ic6u.jpg

Suhteet:
Niyra// Hyi.

Alik// Hyi.

Kaarti// Tyhmiä luusereita kaikki tyyni!

Ubo// Voisi syödä homeisen sukan!

Zorro// Tyhmä vanha äijä! (NPC)

Kissat// Kuolkaa.

Vastaus:

Hyväksytty!

-Glowe

Nimi: Empatia

24.05.2018 18:39
Nimi: Gregor

Ikä: 1,5 vuotias (19kk)

Laji/Rotu: Koira/ Dobermannin ja tanskandoggin sekoitus

Skp: Uros

Yhteisö: Yad

Asema: Harjoittelia

Isä: Koro (†)

Emo: Tuntematon (†)

Sisarukset: tuntemattomat, todennäköisesti kuolleet

Jälkeläiset: Ei ole

Pelaaja: Empatia

Luonne: Gregor on valtavasta koostaan huolimatta erittäin pikkutarkka. Uros ei oikein välitä kissoista, tai jos aivan totta puhutaan, ovat ne tämän mielestä aivan turhia. Vahvoja mielipiteitä omistava koira pysyy sanojensa takana viimeiseen asti. Gregor omistaa dominoivan luonteen sekä sattuu olemaan myös todella temperamenttinen ja perfektionisti.
Uroksen viha on jakautunut kolmeen osaan. Ensimmäisen asteen viha on lyhyt aikaista. Toisen asteen viha taas pitkä vihaista, mutta kolmannen tason viha on jo jotain mitä sanoin ei voi kuvailla. Uhkarohkea uros ei kestä noloja tilanteita. Vaikka uroksella on pieniä vihanhallinta ongelmia, hän harvemmin käy kimppuun kunnolla.
Gregor on kaukana empaattisesta, eikä oikein usko karmaankaan. Oikeastaan uros ei usko kunnolla mitään tai ketään, mutta jokaisella on se yksi tai kaksi poikkeusta.
Uros ei ole fiksuimmasta päästä, muttei kumminkaan ole mikään maailman tyhminkään. Sanotaan, että Gregor on manipuloitavissa, mutta jos sattuu eksymään tämän tappolistalle ei edes hypnotisoija voi pysäyttää tätä, tai niin tämä ainakin uskottelee itselleen.
Ulkonäkö: Gregor omistaa ryhdikkään ja hyvin voimakasrakenteisen kehon. Lihaksikkaan uroksen iho ei ole hirveän löysää muualta kuin kasvojen alueelta. Häntä on hieman yli kintereeseen ylettyvä ja hieman kaareutuva. Uroksella on selvä otsapenger ja ilmeikkäät silmät joita korostaa niiden selvästi erottuva kullan ruskea väri. Korvat ovat typistyneet toisen koiran toimesta, mutta ovat yhä selvästi kiinnittyneet ja antavat jo muutenkin tuima oloiselle urokselle uskottavamman näön. Jalat ovat yllättävän pitkät ja lihaksikkaat. Vaikka runko on solakka, vaikkakin löytyy siitä myös selviä lihaksiakin. Säkäkin nousee jo nyt 71 cm:iin ja painoakin löytyy 43 kiloa. Täysikasvuisena kumminkin oletettu koko on 80 cm korkea säkä sekä 60 kg paino.
Turkki on ihon myötäinen, sileä sekä selvästi kiiltävä. Suurimmaksi osaksi turkki on pikimustaa, mutta rinnasta, mahasta, kaulasta ja tassuista löytyy tumman tiilen punaruskeita merkkejä.
Gregor omistaa massiiviset ja voimakkaat leuat, sekä vielä melko puhtaan valkeat terävät hampaat kuten kaikki muutkin nuoremmat koirat.
Uros on nopealiikkeinen ja voimakas raajainen koira, jolta löytyy lukkopurenta. Tämä tarkoittaa sitä että tämän leuat eivät aukea helpolla, mutta tämän takia on tämän leuat suljettavissa liiankin helposti. Kuulo ei uroksella ole parasta laatua, varsinkaan vasemmassa korvassa. Myöskään näköaisti ei toimi yhtä hyvin kuin muilla, muttei se vaikuta muulloin kuin öisin. Uimis taidoista ei ole varmuutta, mutta todennäköisesti se luonnistuu vahvojen raajojen vuoksi. Ketteryyttä ja notkeutta löytyy vähän enemmän kuin sopivasti, muttei kumminkaan kummassakaan ole täydellinen. Uros ei ole kestävimmästä päästä eikä voimaakaan ole kehossa hirveästi. Uros osaa kyllä metsästää, muttei ole varmuutta hänen todellisista taidoista metsästyksen suhteen
Pieniä arpia löytyy sieltä täältä kehoa, suurin osa kuonon ja niskan alueella. Arpia iän myötä saattaa tulla useampiakin, vaikkei asiasta ole vielä tietoa.
Menneisyys: Gregor syntyi kahdelle kulkukoiralle. Hänen isänsä, Koro oli alun perin lemmikkinä, kun taas emo oli kahden lemmikin pentu. Gregorin kaikki sukujuuret, vanhempia lukuunottamatta ovat kotoisin saksasta. Uros ei ollut suunniteltu pentu, ja emo kuoli sairauteen parin viikon päästä. Isää tämä ei ikinä tavannut, mutta tarinoita hänestä kuuli äidiltään usein.
Äidin kuoltua Gregor päätyi vanhan kulkukoiran seuraan, jonka luona vietti elämäänsä kyseenalaisissa oloissa 1-vuotiaaksi asti. Tuona aikana uros oli saanut jostakin syystä päähänsä voimakkaan iskun jonka takia kuulo heikkeni jonkin verran sekä yönäkö huononi pahemman kerran.

Arvet tulivat milloin mistäkin. Suurin osa tuli huolimattomuudesta rakennuksissa ja kaupungilla, mutta myös epäonnistuneista metsästys reissuista on muutama. Muutaman kerran koiran kanssa yhteenottamisen seurauksena niskassa ja kasvoissa on muutama pieni arpi.

Vähän sen jälkeen kun uros täytti vuoden löysi gregor tiensä Yad'ien-laumaan. Lauma löytyi sattumalta, gregorin

Muuta: kuvat
https://i.pinimg.com/originals/2c/9b/06/2c9b06a4bc17cfc199c0f96ae0 c7d592.jpg

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?
q=tbn:ANd9G cQHCOrkqGBze8KzD6V28fMEkoMg1RHeFVBf796fN5iI4UlzsqR1

https://i.pinimg .com/originals/32/25/89/3225897f00b90d7f8f47ce85817db473.jpg


Suh teet:


Vastaus:

Hyväksytty! Tervetuloa mukaan ^^

-Glowe

Nimi: Kauna

24.05.2018 16:28
Nimi: Chaos ‘’Karhu’’

Ikä: 4 vuotta (50 kk)

Laji: Koira/Kangal ja kaukasiankoira

Sukupuoli: Uros

Yhteisö: Yad

Asema: Kouluttaja

Isä: Tuntematon - kohtaloa ei tiedetä

Emo: Tuntematon - kohtaloa ei tiedetä

Sisarukset: Tuntemattomat - kohtaloa ei tiedetä

Jälkeläiset: Ei

Pelaaja: Kauna

Luonne:

Chaos on persoonaltaan sisäänpäin kääntynyt, mutta vaikuttava puhuja. Uros on tiukka, vakava ja saa tahtonsa mukaan muuttaa olemuksensa niin, että tämän mielipiteet ja asema näkyvät laumassa selvästi, joskus helposti vaikuttaen ylempiarvoiselta, joka on yleensä tämän tarkoituskin. Tämä haluaa esittää vahvuuttaan ja suuruuttaan laumassa, uskoen, että sopisi lauman päähän paremmin kuin joku hyväkäs narttu. Muutenkin uros on paljon suurempi ja pystyisi helposti ottaa toista kurkusta kiinni, mutta laumassa on valitettavasti muitakin koiria, jotka ovat nartun puolella. Se päätyisi muiden koirien hyökkäämiseen Chaokseen, joka ei päätyisi hyvin kummallekaan puolella. Uros luultavasti tulisi tapattamaan monia koiria sen aikana, mutta on hyvin epätodennäköistä, että tämä pystyisi hoitamaan koko lauman yksin. Kaikesta vallan halustaan riippumatta, uros päätyi kouluttajaksi, kun muihin asemiin ei ollut mahdollisuutta päästä. Tämä ei ollenkaan usko sopivan tällaiseen roolin. Chaos syntyi johtamaan, eikä valvomaan säälittäviä oppilaita.

Yleensä pitäen tunteensa piilossa, tästä on vaikea kertoa, mitä tämä ajattelee tai suunnittelee. Uros näyttää mielipiteensä vain, kun näkee tämän tarpeelliseksi. Chaos pitää oman ilmeensä aikalailla samanlaisena - vakavana ja välinpitämättömänä. Mikäli uros ei ole yrittämässä kääntää päitä, tämä puhuu yksinkertaisesti, melkeinpä vaikuttaen, ettei välittäisi toisesta ollenkaan.

Chaos pitää muihin eläimiin kuvan itsestään neutraalina, vaikka oikeasti on monia asioita vastaan laumassa. Parempi antaa toisten luulla eri lailla kuin uros oikeasti suunnittelee. Niin kuin aikaisemmin sanottiin, tämä voi olla vaikuttava puhuja. Hän osaa kääntää päitä puolelleen. Tämä myönnyttelee toisen kanssa tämän voittamiseksi ja kertoo vain posiitivisia puolia, samalla tavalla kuin ihmisten diktaattorit olivat tehneet. Uroksella onkin suunnitelma aloittaa kapina lauman keskuudessa, kuitenkin pysyen sivussa, ettei tätä itseä epäiltäisi.

Kouluttajana uroksella ei ole suosikkeja. Hän kouluttaa hyvin tiukasti, eikä siedä epäonnistumista. On hyvin vaikeaa saada tämän huomio ja kunnioitus, melkein mahdotonta.
Epäonnistuessaan koira pääse melkein heti Komentajan tai Johtajan tietoihin, saaden samalla huonon vaikutelman kouluttajaansa. Tiukkuutta lisäävät uroksen tahto pois asemasta. Tämä ei vieläkään omasta mielestään ole kouluttaja, vaan paljon voimakkaampi ja parempi.

Suhde muihiin koiriin ja kissoihin ei ole mitenkään erityinen. Tällä ei ole oikeita ystäviä, ainakaan vielä. Chaosta ei melkein ollenkaan kiinnosta 'hyvät suhteet', paitsi jos niistä hyötyy. Jos toisen pää on kääntynyt uroksen tahtomaan suuntaan tai on kääntymässä, Chaos on selvästi ystävällisempi. Uros kuuntelee keskusteluita valppaasti ja keräilee niistä tietoja muistiin, vaikkei olisi kiinnostunut puhujasta itsestään. Suhteet kissoihin Chaoksella ovat huonot. Tämä suorastaan vihaa kissoja. Miksi suuret ja voimakkaat koirat tekisivät yhteistyötä pienten oksennuspallojen kanssa? Koirat ovat susien jälkeläisiä, ennen ne juoksivat koiria pakoon ja koirat pärjäsivät ihan hyvin ilman kissojen apua. Vaikka uros ei pidäkään kissoista, tämä ei näytä sitä ulospäin, sillä laumassa kissoja myös kunnioitetaan, vaikka kuinka halpamaista se Chaoksen mielestä onkin. Uros ei myöskään kunnioita ihmisiä menneensä takia. Jos se törmäisi tälläiseen, luultavasti hyökkäisi kurkkuun kiinni.

Uroksella on myös aivoja. Miten muuten tämä pystyisi puhumaan muut ympäri? Järkeä pitää käyttää ennen toimimista. Chaos miettii kaikki mahdollisuudet ja lopputulokset päässään, ennen kuin toimii. Tämä varsinkin käyttää sitä puhumisessa ja taistelussa. Ensin seurataan vastustajan liikkeet ja eleet, opitaan ne ja niiden perusteella ennakoidaan vastustaja. Puheessa taas yritetään hiljentää vastustaja järkevillä faktoilla ja tiedoilla. Chaos uskaltaa ottaa puheeseen herkkiä asioita vastustajastaan, mitä on kuullut muilta.

Uros ei niinkään pidä puhumisesta menneisyydestään. Tämä saattaa joskus kehuskella voittamisestaan hieman tutumpien koirien kanssa, mutta muuten jättää siitä keskustelun. Ainoat ‘ystävät’ mitä toisella oli, kuolivat ihmisille kidutuksen jälkeen areenoilla. Muutenkin muille kertominen, että olet oikeasti tappanut kymmeniä koiria, ei ehkä ole parhain idea varsinkaan, kun on liittynyt rauhanomaiseen laumaan.

Ulkonäkö:

Uros on elävä jättiläinen. Tämä on saanut vaikutteita kahdelta valtavalta rodulta, kangalilta ja kaukasiankoiralta. Kangalit ovat nopeita liikkujia pitkien jalkojen takia ja tehokkaita lauman puolustajia susia ja muita petoja vastaan pitkillä ja terävillä hampailla. Kaukasiankoirat ovat taas kangaliakin korkeampia ja niiden paksu turkki voi toimia kuin panssari.

Säkäkorkeutta uroksella on jopa 95 cm. Pää lisää säkään korkeutta, tehden koirasta vielä suuremman näköisen. Chaoksen turkki on myös pitkää, luoden uroksesta hieman kookkaamman kuvan kuin tämä oikeasti on, vaikka tämä on jo valmiiksikin suuri. Toisen jalat ovat pitkät ja ne tuovat suuren osan uroksen korkeudesta. Painoa uroksella on 78 kg, eli on siis painavakin Tämä ei kuitenkaan ole mitekään lihava. Uros on aikailla sopusuhtainen pituuden ja painon kanssa. Suuri paino ja korkeus eivät tee koirasta hirveän ketterääkään, pitkillä jaloillakin. Chaos korvaa ketteryyden ja väistelyn menemällä suoraan lävitse.

Chaoksen ruumiinrakenne on vankka ja lihaksikas. Ruumiin muoto on suorakaidetta muistuttava ja selkä on laaja sekä voimakas. Jalat ovat pitkät ja voimakkaat, tassut taas leveät. Leveillä tassuilla on helppo kulkea hieman haastavammassa maastossa. Tästä on myös apua lumessa ja upottavassa maassa, sillä painonsa takia uros voi upota helposti. Koiran pää on suuri ja leuat voimakkaita. Poskista roikkuu hieman nahkaa ja kaulassa on puremilta suojaava pussi löysää nahkaa. Pussi ei kuitenkaan ole yhtä suojaava ja iso kuin puhtaalla kaukasiankoiralla, mutta se on silti hyödyllinen. Kuono on keskipitkä ja hieman alaspäin kaartuva ja otsa on hieman pyöreähkö. Pää on leveähkö ja leuat voimakkaat, korostetut pitkillä ja terävillä hampailla. Koiran korvat ovat typistetyt, jotta muut koirat eivät olisi saaneet niistä kiinni taisteluiden aikana. Sama aiottiin tehdä myös hännälle, mutta se päätettiin silti pitää tasapainon takia. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja näyttävät osittain ‘laiskoilta’. Kuitenkin tämän kulmat kääntyvät hieman silmien päälle, jolloin uros näyttää enemmän ärtyneeltä kuin väsyneeltä.

Turkki on tiheää ja runsasta, hyvin suojaavaa molemmilta kylmältä ja puremilta. Päälliskarva on suoraa ja hieman keskipitkää pidempää. Karva on pisintä takajalkojen ja hännän takana, joka on usein kippuralla selkää vasten, jossa sitä on vaikeampi purra. Aluskarva on pehmeämpää ja se pitää hyvin lämmön sisällään, mutta kesäisin se voi olla hieman kuuma. Kesällä turkki vähenee huomattavasti, mutta uros stili tuolloin viihtyy enemmän varjossa. Tämä myös saattaa käydä pikaisesti uimassa. Puremilta suojaavaa ja hieman roikkuvaa nahkaa löytyy myös turkin alta eri kohdista, mutta karva peittää sen alleen.

Uros on saanut väritykseensä vaikutteita molemmilta roduilta. Tämän kasvoja peittää musta naamio, joka ikään kuin valuu rintaa alaspäin vatsaa kohti. Kuitenkin tämän päälle on tullut toista vaaleampaa väriä. Jalat ovat kaikista vaaleimmat ja niissä on pieniä tummia läiskiä. Muuten uros on kerman sävyinen. Silmät ovat tummanruskeat ja ne voivat näyttää melkein mustilta tumman karvan seassa.

Arpia löytyy ympäri Chaoksen turkkia. Turkki on osittain peittänyt joitakin arpia ja pienimmät ovat kadonneet sen alle, mutta arvet ovat silti selvästi näkyvillä. Isoimmat arvet löytyvät selästä, rinnasta, kyljistä ja jaloista. Jaloissa ja rinnassa on huomattavasti enemmän arpia, varsikin kurkkupussin ympärillä, koska pienemmille koirille pureminen korkealle on vaikeaa. Kasvoistakin löytyy arpia. Näkyvin jälki on silmän päällä. Se kulkee otsan kautta silmän kulman päältä ja loppuu poskeen. Kuonossa on taas pari puremaa ja raapaisua. Rinnassa on kaksi suurta ja pari pienempää. Jaloissa on taas monta pientä ja siellä täällä hieman isompia. Kyljissä on oikealla puolella kaksi isoa ja toisella puolella yksi. Uroksen päälle oli myös kaatunut ämpäri happosadetta, joka poltti oikean puolen lapaluista alas jalan keskiosille, kokonaan tuhoten turkin sen alueelta. Turkki on osittain kasvanut sen päälle, mutta sen pystyy silti nähdä.

Kokonsa ja ulkonäkönsä vuoksi tämä tunnetaan laumassa hyvin, ei niinkään tekojensa vuoksi tai kenen kanssa tämä on tuttava, vaan helpon erottamisen takia muiden koirien keskeltä. Koira on vieläkin valtava, täytyy olla sokea jos ei niin suurta koiraa erota muiden keskeltä. Suuruus myös herättää kunnioitusta ja jopa pelkoa, varsinkin kun tässä on monia arpia ja kantaa kaulassaan terävää pantaa. Arvet kertovat uroksen olevan kokenut taistelija ja käynyt elämässään monta asiaa läpi. Kaikkea tätä lisää uroksen tapa esittää itseään. Chaos kävelee aina ryhdissä ja tarkkailee ympäristöään tyhjillä silmillään, jotka melkein tuntuvat katsovan koiran kallon läpi. Toisen sanat voivat olla yksinkertaisia ja vakavasti mietittyjä. Hän katsoo aina toista alaspäin, varsinkin kun on jokaista laumalaista vielä tällä hetkellä isompi. Ylhäältä katsova, uhkaavan ja ärtyneen näköinen jätti ei anna hirveän lempeää kuvaa.

Menneisyys:

Chaos syntyi taistelukoiraksi Venäjällä, kangalin ja kaukasiankoira risteytyksenä. Kangalit tai kaukasiankoirat eivät olleet kumpikaan tarkoitukseltaan taistelukoiria, mutta kangalin pitkät hampaat ja voimakkaat leuat susien tappamiseen ja kaukasiankoiran tiheä, suojaava ja paksu turkki yhdistettynä loivat panssaroidun, suuren ja terävähampaisen taistelukoiran.

Pentuja syntyi kolme, mutta muut paitsi Chaos itse myytiin muille taistelukoirien harjoittelijoille. Pennulla ei ollut mahdollisuutta tuntea isäänsä tai sisaruksiaan. Niiden tarkoitus oli vain lisääntyä ja taistella rahan puolesta, joka tietysti annettiin omistajalle. Chaos ei oikeastaan päässyt tapaamaan muitakaan koiria kuin areenoilla nuoruudessaan. Pennun haluttiin kasvavan verenhimoiseksi, voimakkaaksi ja suureksi urokseksi.

Niinkuin toivottiin, pentu kasvoi suureksi ja aikuisena ylitti odotetun korkeuden, ollen suurin koira, joka oli ikinä taistellut niillä areenoilla. Ennustettu säkäkorkeus oli 76-90 cm, mutta uros ylitti sen reippaasti. Tämä tarkoitti vain hyvää koiran omistajalle. Vielä pentuna ollessaan kohtelu ei ollut mitään upeaa Chaokselle. Ruokaa sai vain jos totteli ja voitti taisteluita. Jos ei totellut tai hävisi, sai taas rangaistuksen. Rangaistukset olivat hyvin väkivaltaisia. Raipalla tai kepillä iskemistä, lyöntiä ja potkimista. Chaoksella oli myös oma 'koulutus pantansa'. Siihen oli viritetty sähköjohdot, jotka antaisivat sähköiskun ohjainta painaessa. Tottelemattomuudesta sai usein sähköiskuja, voimistuen kerta kerralta.

Kuukausi kuukauden jälkeen uros kehittyi ja voimistui, vaikka sai monia arpia taisteluista ja rangaistuksista. Uros melkein sokaistui, kun oli päästänyt vastustajan liian lähelle taistelussa, eikä pitänyt hyvää välimatkan pituutta hyväksikäyttäen. Kuitenkin tämä oli onnekas ja sai vain arven silmän päälle. Vaikka Chaos oli taisteluiden huipulla yksin taistellen, tämä laitettiin ryhmään parin muun koiran kanssa. Koirat olivat rodultaan oikeita taistelukoiria. Toinen oli nimeltään Shade, joka oli rodultaan cane corso. Tämän taistelukumppani oli toinen uros lajiltaan sekarotuinen pitbulli ja nimeltään Kuri.

Alussa kolmikko ei tullut toimeen. Chaos toimi ja taisteli yksin, ei pienten rakkien kanssa. Koirat usein kävivät toistensa kimppuun, jolloin ne jouduttiin laittamaan kiinni pannoista. Pikku hiljaa urokset alkoivat tulemaan toimeen, jolloin nämä alkoivat kilpailemaan siitä, kuka olisi johtaja. Chaos nousi heti ylös ja alisti huomattavasti pienemmät koirat, nousten tietysti johtajaksi. Kolmikko pääsi taistelemaan areenalla, usein kilpaillen kuka saisi eniten tapettua. Kuitenkin Kuri haavoittui pahasti ja vietiin pois areenalta. Chaoksen ryhmä tietenkin voitti, mutta Kuri joutui ongelmiin. Tätä rangaistiin kahden koiran edessä hyvin väkivaltaisesti. Kun Kuri oli päässyt pois rankaisemisesta, tämä oli hyvin huonossa kunnossa. Koira vuosi jatkuvasti verta eikä saanut hoitoa.

Pian Kuri vuoti kuiviin ja kuoli. Molemmat Shade ja Chaos olivat järkyttyneitä, vaikka Chaos ei niin paljon. Shade oli tuntenut Kurin pennusta asti ja tämän kuolema ajoi vihan partaalle. Koira oli valmiina iskemään ihmisen kurkkuun ja pakenemaan. Chaos ei ollut yhtä raivoissaan, mutta tämäkin halusi pois ihmisten luolta. Kaksikko alkoi suunnittelemaan pakoa. Seuraavalla kerralla, kun nämä päästettäisiin areenalle, kaksikko iskisi päästäjään kiinni ja alkaisivat juoksemaan ulos ikkunasta, joka oli aina ollut auki kesäisin.

Seuraava taistelu alkoi ja urokset alkoivat toimeen. Kun hihnat irrotettiin, nämä iskivät ihmiseen kiinni, hyppäsivät ihmisiä suojaavan aidan yli ja lähtivät juoksemaan rakennuksen reunaa kohti. Juuri kun koirat pääsivät ihmisten ohitse, he huomasivat, että ikkuna oli kiinni. Shade alkoi panikoimaan ja murisemaan näiden takana oleville ihmisille. Joukosta huudettiin: "ampukaa ne." Pian kuuluivat aseen laukaukset ja ihmisien pelokkaat huudot ja karjaisut. Ihmisiin ei osuttu, mutta koiraan kyllä. Chaos oli välttänyt luodit, mutta Shade makasi maassa omassa veressään. Koira katsoi vielä kerran toveriinsa ja kuoli siihen paikkaan. Uros alkoi myös panikoimaan. Miten ulos, miten pakoon? Tämä kääntyi suljettua ikkunaa kohti ja iskeytyi sen läpi.

Chaos oli matkustanut viikon Venäjän katuja pitkin. Taisteluiden pitämistä ihmisistä ei näkynyt missään, mutta vastaan saapui tulli. Kaikkialla oli varoituskylttejä karanteenista, eikä ihmisiä näkynyt missään. Uros ohitti portin ja jatkoi matkaansa eteenpäin, kohti Ukrainaa. Kuukauden vaeltamisen jälkeen tämä törmäsi laumaan kaupungin reunamilla. Uros hakeutui liittymään ja kokonsa takia tämä laitettiin kouluttamaan.

Muuta:
•Kutsumanimi ‘’Karhu’’ tulee tästä kutsutusta nimestä areenoilla. Uros ei itse käytä sitä ja harvoin kertoo sen olevan asia, mutta on kuullut muiden kutsuvan tätä muutenkin karhuksi koonsa ja karvansa takia.

•Chaos kantaa mukanaan piikikästä pantaa, joka asetettiin tälle sähköpannan tilalle, ennen kuin uros karkasi. Sitä koira ei itse voi saada pois, mutta voi tietenkin yrittää. Se tulee kuitenkin olemaan kivuliasta molemmille vetäjälle ja vedettävälle. Vaikka panta suojaa kaulaa, se on alkanut painaa uroksen ihoa ikävästi.

•Tällä on pieni Venäläinen aksentti.

•Kuva: https://www.pinterest.co.uk/pin/90072061274562243/
•Panta: https://i.pinimg.com/564x/a8/23/db/a823dbb4ab291b7787aa1a2deac56165.jpg
•Ääni: https://www.youtube.com/watch?v=RHO5HElwx4k

Suhteet:

Vastaus:

Hyväksytty! Vastaa vielä chatissa olevaan pikkumuokkaukseen, mutta saat kyllä alkaa jo pelaamaan. Säkäkorkeudesta sovittiinkin jo chatissa, alennan sen 90cm.

-Glowe

Nimi: Kauna

22.05.2018 17:12
Nimi: Silver ''Keisarinna''

Ikä: 2,5 vuotta (32kk)

Laji/Rotu: Koira / husky

Sukupuoli: Narttu

Yhteisö: Yad

Asema: Metsästäjä ''viestinviejä / tiedustelija''

Isä: Roko - Kohtaloa ei tiedetä

Emo: Meadow - Kohtaloa ei tiedetä

Sisarukset: Ei ole

Jälkeläiset: Ei ole

Pelaaja: Kauna

Keisarinna on luonteeltaan hyvin välinpitämätön ja itsekeskeinen. Narttu on hyvin ylpeä puhdasrotuisuudestaan ja aikaisemmasta asemastaan toisessa laumassa. Tämä yleensä pitää puhdasrotuisia parempina ja ylempiarvoisina kuin muiden rotujen sekoituksia tai kissoja. Narttu on opetellut kääntämään päitä ja saada muut tekemään tämän likaiset työt, vaikkakin haastavimmilla yksilöillä se voi viedä kauan. Keisarinnalla on aina omat uudet tapansa mikäli niitä tarvitsee. Narttu odottaa muilta koirilta kunnioitusta ja huomiota.

Narttu kävelee korkein askelin, korvat ja kuono korkealla ja ryhdissä. Tämän tarkoituksena on esittää aikaisempaa asemaansa ja antaa itsestään voimakkaan, hyvin narttumaisen ja kuninkaallisen kuvan. Kuitenkin tämä ei puheellaan kehuskele kuninkaallisuudestaan ja aina esitä parempaa. Keisarinna saattaa puhua halpamaisesti välillä, mutta tämän tarkoitus on saada huomiota, varsinkin uroksilta. Kun uroksien silmät ovat kiinni nartussa ja he tekisivät mitä vain kaunottarelle, tämä alkaa toimia. Narttu pystyy manipuloimalla saada tahtonsa tapahtumaan. Jos joku kieltäytyy, narttu voi alkaa passiivi aggressiiviseksi tai tehdä kieltäjästä syntipukin.

Kissoista narttu ei niinkään pidä. Niistä on tietysti hyötyäkin, mutta nartun omasta mielestä niiden pitäisi palvella selvästi parempaa ja voimakkaampaa lajia, eli koiria. Tämä kuitenkin usein esittää pitävänsä kissoista ja saattaa jopa yrittää manipuloida niitäkin, vaikka yleensä keskittyy vain koiriin, varsinkin uroksiin. Keisarinna ei myöskään hirveästi pidä muista nartuista. Ne ovat vain tiellä, kun pitäisi päästä uroksien kimppuun. Sitä paitsi narttuihin ei käy samat temput kuin uroksiin, sillä yleensä nartut ovat kiinnostuneita uroksista eivätkä toisista naaraista. Keisarinna voi usein puhua toisista nartuista huonosti muille ja saada heille huono maineen tai hiljentää heidät itse puhumalla päälle hyvin elegantisti, antaen itsestään kuvan ettei oikeasti ole yrittämässä kettuilla muille nartuille, vaikkakin ääni voi olla hyvin sarkastinen. Keisarinna saattaa tehdä tätä myös muille koirille tai kissoille joista ei pidä, mutta voi suostutella narttujakin, jos on pakko. Mikäli joku tajuaa nartun kettuilun ja alkaa huomauttelemaan asiasta, naaras taas joko tekee syyttäjästä syntipukin tai/ja pyytää anteeksi, sanoen ettei tajunnut.

Kun Keisarinna tulee niin sanotusta kuninkaallisesta suvusta, tämä saattaa käyttäytyä hyvin määräilevästi. Tämän seassa kuitenkin on manipulointia. Johtajaminen ja manipulointi eivät ole hyviä merkkejä kunnolliselle johtajalle, mutta se on hyvin tehokasta, kun muut pitää saada kuuntelemaan ja olemaan samaa mieltä. Tämän perusteella nimitys diktaattori sopii enemmän tälle nartulle kuin demokraattinen johtaja. Keisarinna nimitys tulee tämän asemastaan, jolla häntä kutsuttiin pitkään aikaisemmassa laumassa. Naaraan oikea nimi on Silver, mutta hän yleensä esittelee itsensä Keisarinnana, eikä pidä Silver nimityksestä ilman lupaa.

Narttu käyttää monia tapoja uroksien houkutteluun. Tämä pitää ulkonäkönsä hyvänä ja tuoksunsa houkuttelevana, välttäen likaa ja hajuja. Niinkuin jo sanottiin, Keisarinna voi olla manipuloiva, hyvin manipuloiva. Tämä saattaa kehua koiraa ulkonäöltään tai muista asioista. Mikä vain käy, kunhan toinen saadaan kuuntelemaan ja kiinnittämään huomiota. Narttu voi myös 'vahingossa' heilauttaa häntänsä toisen kuonoon tai muuten osua kehollaan.

Ulkonäkö:
Keisarinna muistuttaa ulkonäöltään näyttelykoiraa. Narttu liikkuu elegantisti ja ryhdissä, odottaen toisten ihailua. Nartun keho on hieman solakka ja tämä on pituudeltaan ja korkeudeltaan normaalin huskyn kokoinen, niin kuin näyttelyissä haluttaisiin. Turkki on aina hyvässä kunnossa, sillä narttu pitää siitä hyvää huolta. Kun likaa ilmestyy, tämä siivoaa sen mahdollisimman nopeasti.

Niinkuin sanottiin, Keisarinna on tyypillinen husky rakenteeltaan. Tämä on keskikokoinen ja pää on kehoon sopusuhtainen. Kallo kapenee silmiä kohti, niin kuin nartun kuono kärkeä kohti. Silmät ovat mantelimaiset. Huskyt ovat rungoltaan tiiviitä ja liikkuvat keveästi ja vaivattomasti pitkillä jaloillaan vaikeissakin maastoissa. Rodulla on sopusuhtainen vaikutelma. Ei vähääkään liaan kevyt- tai raskaspiirteinen. Korvat ovat korkealla päässä ja osoittavat ylöspäin. Häntä on tuuhea ja keskipitkä. Se on joko rennosti alaspäin tai kääntynyt selkää vasten.

Keisarinnan leuat ovat vahvat ja puremin voi tehdä kipeää, vaikka narttu itse välttää 'epäpuhtaisiin rotuihin' koskemisen. Husky ovat kestäviä ja voimakkaita juoksijoita, jotka jaksavat liikkua pitkään ilman taukoja, vaikka ne vetäisivät jotakin samalla. Huskyt tarvitsevatkin päivittäin liikkumista ja Keisarinna itse nauttii lenkeillä käymisestä. Tämän takia nartun lihakset ja kunto ovat hyvässä kunnossa, varsinkin jalkojen. On helposti huomattavissa, että tämän leuat ja jalat ovat kaikista vahvin osa kehossa.

Väritykseltään Keisarinna on hopea ja valkoinen. Se alkaa normaalisti päälaelta, käy selän kautta ja loppuu hännänpäähän. Pään keskellä on pieni syvämme, jossa on valkoista ja sen ympärillä tummempaa hopeaa. Siellä täällä selässä on myös tummempia kohtia sekä kuonon päässä pieni läntti, mutta muuten narttu on hopea. Kaulasta, rinnasta, kuonosta ja tassuista tämä on kokonaan puhtaan valkoinen. Silmät ovat kirkkaan valkoiset ja hieman vinot sivuille.
Arpia neidillä ei ole ollenkaan. Tämä haluaa pitää ulkonäkönsä täydellisenä ja mahdollisimman kauniina, välttäen taisteluja ja tilanteita jossa voisi haavoittua. Narttu mielummin jättää tappelut muiden hoidettavaksi ja on saanut usein suostuteltua urokset hoitamaan sen tämän puolesta. Myöskään hapon aiheuttumia jälkiä tai karvanlähtöä ei ole. Narttu on aina siirtynyt suojaan sen ajaksi, eikä koskaan juo tai syö heti sateen jälkeen.

Nartun turkki on keskipitkä, suora ja tiheä. Se seuraa ruumista suoraviivaisesti, tuoden naaraan kehon ja muodot esille hyvin. Pohjakarva on pehmeää ja se pitää hyvin lämpimänä. Kesäisin turkki on jonkun verran kuuma, mutta olo helpottuu, kun turkki alkaa muuttumaan ohuemmaksi. Kun Keisarinna huolehtii turkistaan hyvin, se on huomattavasti paremmassa kunnossa ja sileämpi kuin useimmilla muilla. Turkki vähenee päätä ja jalkoja kohti, eikä ole tämän takia koskaan tiellä. Poskista tai jaloista ei lähde hupsuja, mutta korvien ympärillä on ylimääräistä pehmeää karvoitusta.

Solakkuutensa ja kuntonsa takia, narttu liikkuu ketterästi eikä törmäile ja joudu väistämään oksia tai muita asioita tiellä. Keisarinna etenee solakasti ja nopeasti vaikeiden maastojen yli, tehden tästä kätevän viestinviejän tai tutkijan. Narttu ei ole niinkään taistelija, vaikka puruvoimaa on. Kamppailut eivät neitiä kiinnosta. Keisarinnan säkä on 57 cm ja tämä painaa 25 kg, eli on hyvin sopusuhtainen.

Menneisyys:
Keisarinna syntyi kuninkaalliseksi puhdasrotuisten laumaan Valko-Venäjän puolella, lauman johtajien eli Keisarin ja Keisarinnan pentuna. Pentu sai alun perin nimekseen Silver hopean turkkinsa takia, mutta niinkuin oli tapana tätä alettaisiin kutsua Keisarinnaksi noustuaan valtaan. Laumassa ihanne oli puhdasrotuisuus ja sinne pääsivät sisään vain puhtaat, vaikkakin tuntemattomien päästäminen sisään oli harvinaista. Lauma pääasiassa kasvoi jälkeläisten avulla, jonka takia lisääntymistä suositeltiin monille. Keisarinna syntyi ainoana pentuja, joka oli harvinaista koiralle. Keisarinnan äidin, eli Meadowin, pelättiin olevan sairas, vaikka mitään ulkopuolisia sairauden merkkejä ei näkynyt. Tämä oli kuitenkin kärsinyt paljon ydinvoimalan onnettomuudessa. Happo oli tuhonnut suuren osan turkkia ja ihoa, eikä turkki ollut kunnolla kasvanut takaisin.

Lauma sai alkunsa, kun ydinvoimalaonnettomuus tuhosi monien kodit ja tappoi suuren määrän eläimiä ja ihmisiä. Keisarinnan äiti ja isä asuivat varakkaassa perheessä, joka usein matkusti pohjoiseen rekiajeluille koiriensa kanssa. Koirat elivät ylellisesti ja heitä myös vietiin näyttelyihin. Kun ydinvoimalaonnettomuus alkoi tuhota ympäristöä, perhe alkoi pakenemaan. Ihmiset jättivät koiransa oman onnensa varaan. Kahdella huskylla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin yrittää paeta ja löytää suojaa. Molemmat selviytyivät, mutta Meadow sai huomattavia arpia ihoonsa ja turkkiinsa haposateesta, joka ilmestyi pian räjähdyksen jälkeen. Kaksi koiraa oli eksyksissä. He eivät tienneet mitä tehdä tai missä omistajat olivat.

Viikkojen kävelyiden jälkeen he törmäsivät Tre nimiseen Australian paimenkoiraan, joka oli myös ollut osana näyttelyitä. Koirat tunsivat hyvin toisensa ja päättivät toimia yhteistyössä. Tre vei kaksi huskya omaan suojaansa, jossa oli muitakin koiria näyttelyistä. Kaikki päättivät yhdistää voimansa ja päästä takaisin ylellisiin oloihin. Kuitenkin ihmisiä ei löytynyt mistään. Koirat vaelsivat kilometrejä etelään etsien omistajiaan, mutta happosateet vaikuttivat vain pahentuvan, mitä etelämmäksi meni. Meadow, tämän kumppani Roko ja osa koirista päättivät palata jonkun matkaa takaisin ja asettua sinne. Tre itse ei suostunut vaan vaati, että koirat jatkaisivat sinnikkäästi ihmisten etsimistä. Mielipiteet muuttuivat riidoiksi, kunnes Tre ja tämän puolustajat jatkoivat matkaa etelään ja muut takaisin pohjoisempaan.

Koirat asettuivat hylättyyn kartanoon, josta tuli heidän pysyvä kotinsa. Meadowista tehtiin lauman johtaja, sillä tämä oli johtanut koirat oikeaan paikkaan ja löytänyt heille hyvän paikan asettautua. Ruokaa löytyi kaapeista ja lihaa kellarista sekä nukkumapaikkoja joka puolelta. Pikku hiljaa erilaiset tavat alkoivat kehittyä laumassa. Johtajia alettiin kutsua Keisareiksi ja pitää kuninkaallisina.

Keisarinnan synnyttyä asiat alkoivat muuttumaan. Ruuan vähentyessä koirat alkoivat kiistelemään kuka saisi syödä ensin ja eniten. Keisarinnan kasvaessa asiat vain pahenivat. Ruokaa oli hyvin vähän, vaikka sitä yritettiin metsästää ja kerätä muista rakennuksista. Loppujen lopuksi ruuasta syntyi kapina kahden puolueen välille. Ne jotka olivat neutraaleja, pakenivat ja yrittivät löytää uuden lauman. Puolet olivat kuninkaallisien ja näitä kannattavien puoli sekä keisareista eroon haluava ryhmä, joka määräsi, että heidän pitäisi syödä ennen kuninkaallisia. Keisarinna ei itse milläkään tavalla auttanut asiaan. Hän oli kasvanut vanhempiansa tassun jäljissä itsekeskeiseksi. Kapina päätyi taisteluun kahden puolen välillä, jolloin Roko määräsi tyttärensä pakenemaan parin vartijan kanssa etelään ja etsimään Tre, joka voisi lähettää apua.

Niinpä Keisarinna pakeni ja alkoi matkustamaan kohti etelää kahden vartijan mukana. Kuitenkin matkan aikana Keisarinna menetti omat vartijansa. Toinen kuoli yhtäkkiä happosateen aikana, eikä selvää syytä näkynyt missään. Toinen menehtyi villisijalle, joka yritettiin metsästää ruuaksi. Vartija oli jo hyvin nälissään ja heikossa kunnossa, mutta silti päätti yrittää tappaa suurta ja vaarallista eläintä.

Nuoren neidin matka jatkui yksin. Oli pakko löytää muita koiria, jotka voisivat auttaa ja suojella vartijoiden sijasta. Onnekseen tämä törmäsi yksinäiseen urokseen, vaikkakin hyvin ärtyneeseen sellaiseen. Koira oli aluksi hyvin aggressiivinen, mutta Keisarinna sai taidoillaan suostuteltua tämän yhteistyöhön, suurimmaksi osaksi flirttailemalla. Uros hankki nartulle ruuan ja suojeli tätä. Kaikki oli kuin alussa, täysin ilmaista palvelua. Kuitenkin uroksen seuraavat liikkeet huononsivat tilannetta. Tämä oli suorastaan rakastunut narttuun. Uros kävi nopeasti kimppuun ja yritti saada Keisarinnan puolisokseen. Säikähtynyt narttu poistui yön aikana ja lähti etsimään uutta urosta.

Keisarinna jatkoi uroksien käyttöä. Aina kun uros alkoi tulemaan liian lähelle, narttu poistui ja alkoi etsimään uutta. Kun hänellä ei ollut urosta palvelemassa, tämä alkoi itse oppimaan metsästämään paremmin ja liikkumaan ketterästi. Pian tämä oli matkustanut pitkälle etelään, rajan ylitse Pohjois-Ukrainaan. Narttu saapui hyvin tuhoutuneen näköiselle kaupungille, mutta ilmassa haisi tuttu tuoksu. Ruoka ja koirat. Keisarinna alkoi etsimään lähdettä ja törmäsi laumaan kaupungin reunoilla. Narttu alkoi käymään toimeksi ja pyysi liittyä laumaan, päästen aika nopeasti sisään parin uroksen kanssa leikkimisen jälkeen. Monet ehdottivat, että uuden koiran pitäisi käydä koulutus, mutta Keisarinna selitti, että oli jo opetellut metsästämään. Kuitenkin nartulle annettiin pieni koulutus metsästämisestä ja taistelusta. Viimein Keisarinna oli osana laumaa. Koska Keisarinna ei oikeasti päässyt Keisarinnaksi, tämä päätti ottaa nimen itselleen ja jatkaa itsensä pitämistä kuninkaallisena.

Muuta:
Kuva: https://fi.pinterest.com/pin/462533824207385977/
Ääni: https://www.youtube.com/watch?v=c1sS3fLOJFg

Suhteet:


Vastaus:

Hyväksytty, silmien värin muokkaamisesta sovimme jo chatissa. ^^

-Glowe

Nimi: Defia

20.05.2018 13:14
Pari korjausta Ubon ulkonäköön ja Shinin ikä ^^''

Shin

Ikä: 5,5 vuotta (67kk)

Ubo

Ulkonäkö: Ubo on pitkän linjan sekarotuinen, joten se on myös se miltä se näyttää, hyvin perinteiseltä sekarotuiselta koiralta. On siis vaikea sanoa mitä kaikkea sen perimässä todellisuudessa on, mutta sen, sen vanhempien ja sisarusten ulkonäistä voi poimia ainakin collien, saksanpaimenkoiran ja joitain pystykorvia.
Ubon värin voi luokitella soopeliksi. Sen pohjaväri on kellertävän ruskea, joka jatkuu ympäri sen koko kehon. Päällä onkin sitten hieman tummempaa ruskeaa ja tyypillisesti mustia “dipattuja” raitoja tietyissä osissa kehoa, kuten lavoissa, reisissä ja hännässä. Uroksella on myös tummemmat korvat, osa kuonosta ja silmänympärykset. Tämän turkki ei ole erityisen pitkää, siinä on kuitenkin pohjavilla ja hieman karheampi päälikerros. Happosateen takia Ubolta irtosi jonkun verran karvaa, mutta se on kasvanut suurimmaksi osaksi takaisin, vain korvista sitä jäi uupumaan. Pisimmät karvat ovat koiran hännässä, joka rentona on tämän selän jatkeena. Jännittyneenä häntä nousee suoraan ylöspäin. Jaloissa ja naamassa tämän karvat ovat hyvin lyhyitä. Myös korvissa on pääasiallisesti lyhyet karvat, mutta niiden kannasta lähtee jonkinlaiset hapsukarvat. Vasen korva on pystyssä, mutta sen kärki lerpattaa hieman. Oikea korva on vain puoliksi pystyssä. Molempien korvien kärjistä puuttuu karvat, iho niissä kohdin on harmahtava.
Tällä hetkellä uroksen naamasta kuitenkin hyppää heti jotain silmille, nimittäin lukuisat arvet ja sen silmät. Silmät olivat ennen tumman ruskeat, mutta nyt niissä on vaalea kalvo päällä, joka kertoo siitä, että koira ei näe mitään. Arvet tämän naamassa ovat selkeitä kynnen jälkiä, joista suurin osa on sen omista kynsistä ja muutama sitten kissan kynsistä. Kaikkien arpien takia tämän kuonon karvoitus on melko harvaa, joten sen alta näkyy vaaleanpunainen iho, jossa on tummia läikkiä.
Ubo on rakenteeltaan melko sopusuhtaisen näköinen. Sillä on vahvat jalat ja se on hieman tanakampi kuin sisaruksensa. Sillä on hieman neliömäinen kuono, johon mahtuu hyvin vahvat hampaat. Korkeutta koiralla on 57 cm ja normaalisti painoa melkein 30 kg. Tällä hetkellä uros painaa noin 25 kg. Koiran kynnet ovat mustat, paitsi oikean etutassun ulkoreunalla oleva kynsi, joka on valkoinen. Sen anturat ovat mustat, paitsi vaalean kynnen alapuolella oleva varvasantura, joka on vaalenapunainen.
Ubo on voimakas koira, joten se on aina pärjännyt hyvin tappeluissa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole kovinkaan vahvassa kunnossa, sillä se on elänyt melko niukasti viimeiset puoli vuotta. Soveltui ennen kaikenlaisen riistan metsästykseen, mutta viimeaikoina ei ole metsästänyt mitään jänistä suurempaa. Pystyy siis sokeudestaan huolimatta metsästämään, jos saa hieman apua.

Nimi: Defia

19.05.2018 19:13
Nimi: Ubo
Ikä: 5,5 vuotta (66 kk)
Laji/Rotu: Koira / Sekarotuinen
Skp: Uros
Yhteisö: Yad
Asema: Arvokaarti
Isä: Udyr
Emo: Anya †
Sisarukset: Udir ♂ †, Ada ♀ †, Amaya ♀, Umeno ♂, (Shin ♂)
Jälkeläiset: -
Pelaaja: Defia

Luonne: Ubo on melko hiljainen ja vakavan oloinen tyyppi. Sitä hän myös onkin, mutta sen lisäksi myös hyvin tunnollinen ja vastuullinen. Uros ei kuitenkaan ole koskaan ollut kovinkaan hyvä ilmaisemaan itseään. Hän pitää mieluiten asiat sisällään, eikä ole koskaan ollut kovinkaan puhelias. Siksi hän on aina vaikuttanut ehkä hieman kylmältä ja yksinäiseltä. Perheensä vuoksi hän ei kuitenkaan koskaan ole ollut yksinäinen. Kova ja kivinen ehkä, mutta ei suinkaan tunteeton.
Ubo välittää hyvin suuresti läheisistään ja tekisi kaikkensa näiden suojelemiseksi. Hän ei vain ole hyvä avautumaan ja siksi hänellä ei ole koskaan ollut kovinkaan montaa kaveria. Uros ei tee sitä tahallaan, mutta kysymyksiin vastaamisen sijaan hän saattaa helposti alkaa vain murista itsekseen. Oikeasti hän vain yrittää keksiä miten vastata, mutta sillä aikaa useimmat ottavat etäisyyttä. Ubo on myös hyvin itsepäinen, joten hänen on ollut vaikea yrittää korjata mitään virhe käsityksiäkään, jos joku haluaa uskoa jotain niin uskokoon, ei ole hänen asiansa sitä korjata.
Ubo on tullut melko paljon isäänsä, joka on myös vähäsanainen ja kylmän oloinen uros. Heitä yhdistää myös vastuun tuntoisuus ja lojaalisuus. Ubo kunnioittaakin isäänsä edelleen. Kova, mutta reilu kuri teki Ubosta malli kansalaisen. Hän on aina noudattanut sääntöjä ja totellut käskyjä mukisematta. Nämä ominaisuudet todella tekivät hänestä ihanteellisen kaartilaisen, vaikka se ei ollutkaan hänen ensimmäinen valintansa. Ubolla ei ole halua johtaa, joten hän olisi tyytynyt olemaan ikuisesti pelkkä kaartilainen. Erinomaisena jäsenenä ja urotekojensa ansiosta hän kuitenkin pääsi arvokaartiin. Hänellä vain ei ollut halua edetä ylemmäs, joten ei edes haaveillut Komentajan paikasta kuten monet muut koirat.
Ubo pitää kissoista, onhan hänen “veljensäkin” sellainen. Shin on myös Ubon paras ystävä ja tälle hän ajoittain purkaa jopa huolensa. Mieluiten hän silti pitää ne vain sisällään. Uros on täysin kokematon mitä tulee narttuihin. Hänen näkemyksensä näistä on myös hieman vanhanaikainen, sillä hänen isänsä piti sitä yllä. Eikä hän jotenkin osannut laskea siskojaan nartuiksi. Ubo oli joskus toivottoman rakastunut erääseen narttuun, mutta ei olisi mitenkään pystynyt myöntämään asiaa ääneen. Tai ainakaan kertomaan asiasta tunteidensa kohteelle. Niinpä hän on vain tyytynyt olemaan yksin. Ubo olisi ehkä joskus halunnut perustaa oman perheen, mutta nyt hän ei koe sen olevan enää edes mahdollista.
Noin puoli vuotta sitten Ubo sokeutui ja se on muuttanut häntä jonkin verran. Hän ei ole enää lainkaan niin varma itsestään tai mistään muustakaan. Uros ei oikeastaan edes tahtonut palata takaisin Yhteisöön, mutta Shin sai hänet lopulta taivuteltua. Epävarmuus ja pelko vain kalvavat uroksen mieltä. Hän kokee pettäneensä kaartin, koska onnistui sokeuttamaan itsensä. Hyvin uskollisena uroksena tämä ajatus on hyvin tuhoisa hänelle.

Ulkonäkö: Ubo on pitkän linjan sekarotuinen, joten se on myös se miltä se näyttää, hyvin perinteiseltä sekarotuiselta koiralta. On siis vaikea sanoa mitä kaikkea sen perimässä todellisuudessa on, mutta sen, sen vanhempien ja sisarusten ulkonäistä voi poimia ainakin collien, saksanpaimenkoiran ja joitain pystykorvia.
Ubon värin voi luokitella soopeliksi. Sen pohjaväri on kellertävän ruskea, joka jatkuu ympäri sen koko kehon. Päällä onkin sitten hieman tummempaa ruskeaa ja tyypillisesti mustia “dipattuja” raitoja tietyissä osissa kehoa, kuten lavoissa, reisissä ja hännässä. Uroksella on myös tummemmat korvat, osa kuonosta ja silmänympärykset. Tämän turkki ei ole erityisen pitkää, siinä on kuitenkin pohjavilla ja hieman karheampi päälikerros. Happosateen takia Ubolta irtosi jonkun verran karvaa, mutta se on kasvanut suurimmaksi osaksi takaisin, vain korvista sitä jäi uupumaan. Pisimmät karvat ovat koiran hännässä, joka rentona on tämän selän jatkeena. Jännittyneenä häntä nousee suoraan ylöspäin. Jaloissa ja naamassa tämän karvat ovat hyvin lyhyitä. Myös korvissa on pääasiallisesti lyhyet karvat, mutta niiden tyvestä lähtee jonkinlaiset hapsukarvat. Vasen korva on pystyssä, mutta sen kärki lerpattaa hieman. Oikea korva on vain puoliksi pystyssä. Molempien korvien kärjistä puuttuu karvat, iho niissä kohdin on harmahtava.
Tällä hetkellä uroksen naamasta kuitenkin hyppää heti jotain silmille, nimittäin lukuisat arvet ja sen silmät. Silmät olivat ennen tumman ruskeat, mutta nyt niissä on vaalea kalvo päällä, joka kertoo siitä, että koira ei näe mitään. Arvet tämän naamassa ovat selkeitä kynnen jälkiä, joista suurin osa on sen omista kynsistä ja muutama sitten kissan kynsistä. Kaikkien arpien takia tämän kuonon karvoitus on melko harvaa, joten sen alta näkyy vaaleanpunainen iho, jossa on tummia läikkiä.
Ubo on rakenteeltaan melko sopusuhtaisen näköinen. Sillä on vahvat jalat ja se on hieman tanakampi kuin sisaruksensa. Sillä on hieman neliömäinen kuono, johon mahtuu hyvin vahvat hampaat. Korkeutta koiralla on 57 cm ja painoa melkein 30 kg.
Ubo on voimakas koira, joten se on aina pärjännyt hyvin tappeluissa. Tällä hetkellä se ei kuitenkaan ole kovinkaan vahvassa kunnossa, sillä se on elänyt melko niukasti viimeiset puoli vuotta. Soveltui ennen kaikenlaisen riistan metsästykseen, mutta viimeaikoina ei ole metsästänyt mitään jänistä suurempaa. Pystyy siis sokeudestaan huolimatta metsästämään, jos saa hieman apua.

Menneisyys: Ubon vanhemmat Udyr ja Anya ovat molemmat alueella alunperin asuneiden kulkukoirien jälkeläisiä. Näin ollen Ubo sisaruksineen syntyi Yhteisön alueella. Udyr oli osa kaartia ja Anya metsästäjä. Pariskunnalla oli jo kaksi aikaisempaa pentua, kaksivuotiaat Udir ja Ada. Näillä oli tietysti jo omat tehtävänsä, mutta he kävivät silti aina välillä kotipesällään ilahduttamassa äitiään. Anya olikin loistava äiti ja hoiti kolmea uutta pentuaan kaikella rakkaudella.
Pentujen ollessa noin kaksi kuukautta Anya oli menossa metsästämään, kun jotakin tipahti hänen päällensä. Hämmentynyt koira tajusi pian selkäänsä tippuneen mustan palleron olevan kissanpentu. Anya kiidätti tämän Kartanolle saamaan hoitoa. Koiraemo oli hyvin huolissaan kissan kohtalosta, joten se kävi tarkastamassa sen tilanteen joka päivä. Ja sitten eräänä päivänä se palasi kotipesälleen metsään tuo samainen kissanpentu mukanaan.
Ubo ja tämän sisarukset olivat kaikki täysin ihmeissään tästä pienestä karvapallosta. Amaya oli silloin kolmikosta rohkein, joten se teki tuttavuutta kissan kanssa ensin. Ubo seurasi pian perässä, mutta Umeno ei ollut kovinkaan innokas tekemään tuttavuutta. Udyr ei myöskään vaikuttanut erityisen innostuneelta tästä uudesta tulokkaasta, mutta se ei kieltänyt Anyaa pitämästä pentua. Antoi naisten hoitaa omat hölmöt hömpötyksensä.

Kaikki neljä pentua kasvoivat Anyan hellässä huomassa ja Udyrin tiukan kurin alla. Uros oli hieman varovainen pienen kissanpennun rankaisemisessa, mutta teki sen silti. Halusi se sitä tai ei niin kissa oli nyt osa niiden perhettä. Umenokin oli lämmennyt kissalle lopulta ja leikki sen kanssa oikeastaan enemmän kuin sisaruksensa, koska oli itse näitä pienempi. Kaikki kolme koiranpentua olivat tietysti kasvaneet paljon kissaa isommaksi, mutta pitivät tätä silti veljenään.
Täyttäessään vuoden kaikki kolme pentua alkoivat opetella metsästämistä. Tämä jätti tietysti kissan hieman ulkopuolelle, mutta vapaa-ajalla ne viettivät yhä aikaa yhdessä. Tällöin Ubo alkoi viettää enemmän aikaa kissaveljensä kanssa, sillä sen oli vaikea kommunikoida muiden koirien kanssa. Jotenkin Ubon oli helpompi puhua Shinille kuin muille.
Puoli vuotta myöhemmin Amaya lähti yhteisöstä. Ubo oli järkyttynyt siitä, ettäs sen sisko päätti lähteä niin nuorena pois kotoa. Narttu oli kuitenkin rakastunut johonkin läpi kulkeneeseen urokseen ja lähtenyt tämän matkaan. Jälleen puoli vuotta ja sitten lähti Umeno. Uros ei halunnut kertoa lähtönsä todellista syytä. Se kuitenkin teki tökerösti ja sanoi Ubolle vain yksinkertaisesti kyllästyneensä koko paikkaan. Asia jäi siis vaivaamaan Ubon mieltä pitkäksi aikaa.
Anya oli todella surullinen, kun kaksi sen pennuista oli lähtenyt. Narttu olisi halunnut hoivata jäljelle jääneitä pentujaan, mutta nämä olivat jo sen ikäisiä, ettei äidin hössötys oikein kelvannut. Tilanne muuttui kuitenkin vielä huonommaksi, kun Udir ja Ada palasivat eräänä päivänä kotiin kaartin tehtävistään. Udir oli loukkaantunut vakavasti, eikä mitä luultavimmin voisi jatkaa työssään. Udyr oli hiljaa, mutta selvästi järkyttynyt. Anya sen sijaan heittäytyi hysteeriseksi ja rukoili Adaa lopettamaan kaartilaisena. Tästä seurasi viikkoja kestänyt selkkaus, jonka lopuksi Ada kuitenkin päätti alkaa metsästäjäksi, sillä se halusi perustaa oman perheen ja epäili sen olevan vaarattomampi homma. Udyr ei ollut iloinen.

Udyr ei halunnut määrätä mitä sen pennut tekivät, mutta se ei ollut lainkaan tyytyväinen tähän tilanteeseen. Omassa mielessään uros oli ollut todella tyytyväinen siihen, että kaksi sen pennuista olivat kuuluneet kaartiin. Se tuntui tavallaan näytöltä siitä, että Udyr itse oli malli esimerkki uroksesta ja isästä. Nyt sen vanhin poika oli rampa, molemmat tyttäret höpsähtäneitä kuten äitinsä, toinen poika oli metsästäjä, kolmas oli paennut ja neljäs oli kissa helvetti soikoon.
Ubo saattoi aistia isänsä tyytymättömyyden. Koottuaan rohkeutensa se kysyi isältään mikä tämän mieltä painoi. Udyr oli ensin sillä kannalla, ettei kertoisi pojalleen totuutta, mutta sitten se tajusi miten se voisi vaikuttaa uroksen itsetuntoon. Niinpä se kertoi pojalleen totuuden, joka teki tähän vaikutuksen. Ubo oli aina uskonut, että sen isä oli kunniakas ja rehellinen mies ja nyt se usko oli vahvistettu. Nuori uros oli aina ihaillut isäänsä, joten ei mennyt kauaan kun se päätti, että seuraisi sittenkin isänsä jalan jäljissä ja liittyisi kaartiin. Niin tämä aloitti koulutuksensa.
Tämä puolestaan ei ilahduttanut Anyaa. Narttu ei kuitenkaan voinut vaikuttaa poikansa päätökseen. Sentään sen tytär ei enää kuulunut kaartiin, joka helpotti tämän mieltä edes hieman. Sen lisäksi Anya sai nyt pitää huolta Udirista, joka oli rampautunut.

Siinä vaiheessa kun Ubo pääsi kaartin jäseneksi, tämän isä oli arvokaartissa. Niin isä kuin poikakin olivat ylpeitä toisistaan. Shin opiskeli parhaillaan parantajaksi ja onnitteli veljeään samalla kun aiheutti tälle hankaluuksia. Veljesten työmoraalin välillä oli iso ero.
Ubo ei silti voinut olla vihainen veljelleen, vaikka tämä olikin niin laiska ja edesvastuuton. Kaksikko vietti usein vapaa-aikansa yhdessä ja olivat näin ollen hyvin läheisiä. Ubo yritti parhaansa mukaan kannustaa Shiniä tekemään työnsä paremmin, sillä parantajat olivat tärkeitä kaartin ja koko Yhteisön hyvinvoinnin vuoksi.
Shin valmistui kuin valmistuikin parantajaksi ja Ubo lupasi tälle, että tästä itsestään tulisi arvokaartin jäsen, joten kissan tulisi tehdä kovasti töitä. Ubon matka olikin jo hyvällä mallilla ja Shin yritti yllyttää tätä kilpailemaan isäänsä vastaan Komentajan paikasta. Ubo ei kuitenkaan ollut kiinnostunut johtamaan, eikä varsinkaan viemään paikkaa, josta tämän isä unelmoi. Ei mennyt kauaa, kun Ubo pääsi osaksi arvokaartia. Juuri silloin Udyr joutui eläköitymään ikänsä puolesta, vaikka ei olisi kyllä halunnut. Tämä murskasi uroksen unelmat johtoasemasta. Se yritti saada poikansa hakemaan niihin, mutta Ubo ei oikein innostunut ajatuksesta nytkään. Tämän vuoksi kaksikon välit viilenivät hieman. Elämä jatkui muutoin normaalisti.

Noin vuosi sitten Anya kuoli. Narttu nukkui rauhallisesti pois, koska oli jo saavuttanut 10-vuoden iän. Perhe kokoontui yhteen hautaamaan tämän ja kaikki kiistat unohdettiin. Ubo ja Shin olivat molemmat hyvin surullisia menetyksen johdosta, mutta kumpikaan ei halunnut näyttää sitä.
Valitettavasti ei mennyt kauaa, kun Udir lähti äitinsä perään. Tämän tila oli ollut heikko jo jonkin aikaa, mitä luultavimmin säteilysairauden seurauksena. Ada pohti milloin heille muille kävisi samoin. Ubo ei tahtonut ajatella asiaa. Udyr ei ollut puhunut paljoakaan Anyan kuoltua ja tämän myötä se väheni entisestään. Uros ei ollut kuvitellut, että eläisi pentujaan pidempään. Anyan kohdalla se oli ollut oletettavissa, sillä tämä oli Udyria vanhempi. Eikä tämä varmasti kuvitellut, että vain puoli vuotta myöhemmin se menettäisi lisää pentujaa.

Ubo oli haastanut Shinin kilpailemaan kanssaan siitä kumpi saisi napattua enemmän pien riistaa. Kissa suostui, sillä sillähän oli etulyöntiasema, ja aina tylsää. Näiden ollessa metsällä alkoi kuitenkin happosade. Ubo oli ollut sillä hetkellä lähellä kartanoa, joten se pääsi nopeasti suojaan. Sisällä koiralle kuitenkin valkeni, ettei Shin ollut tullut takaisin. Ja se oli mennyt suon suuntaan, jossa ei ollut paljoakaan suojaa.
Ubo ei mitenkään voinut jättää veljeään sateeseen, joten se ryntäsi takaisin pihalle. Koira juoksi pistelevässä sateessa etsien mustaa kissaa. Tämän silmiä alkoi pian kirvellä, mutta siitä huolimatta tämä jatkoi matkaa. Lopulta Ubo löysi Shinin, joka oli mennyt puuhun suojaan. Siinä vaiheessa koira itse oli tuskissaan. Sen ihoa poltteli ja silmiin pisti niin, että se tahtoi raapia ne itse irti.
Koira raapikin kuonoaan tuskissaan, aiheuttaen itselleen haavoja. Shin ei voinut uskoa miten typerä toinen oli voinut olla. Olihan se sanomattakin selvää, että kissa etsisi suojan happosateelta, joten Ubon ei olisi tarvinnut tulla etsimään sitä. Ubo oli kuitenkin ollut niin epätoivoinen pelastaakseen veljensä, ettei se ollut ajatellut asiaa sen enempää. Se ei halunnut menettää enempää perheenjäseniä.
Sateen loppumisen odottaminen oli yhtä tuskaa molemmille, Ubolle tietysti enemmän. Koiran kieriessä tuskissaan maassa Shin sai tarpeekseen. Kissa käski veljeään juoksemaan joelle, jonka virtauksessa tämä voisi pestä turkissaan muhivan happoveden pois. Molemmat hyppäsivät veteen ja uivat vastarannalle, jossa ne juoksivat suuren kuusen alle suojaan. Ubon olo helpottui pulahduksen myötä hieman, mutta sen silmiin sattui edelleen todella kovaa.

Kun sade lopultakin loppui kaksikko suuntasi syvemmälle metsään. Oikeasti Shin vaati, että Ubo palaisi Kartanolle, jossa sitä voitaisiin hoitaa. Happo oli aiheuttanut pari kaljua läikkää koiran niskaan ja selkään, sekä tämän korviin. Sen lisäksi se oli aiheuttanut vahinkoa tämän silmille, Ubo ei tahtonut sanoa sitä, mutta se ei nähnyt mitään. Tämä kävi kuitenkin selväksi, kun se oli pari kertaa törmännyt puuhun.
Itsepäisesti koira jatkoi matkaansa kauemmas kotoa. Lopulta Shin luovutti ja määräsi koiran pysähtymään, jotta tämä voisi hoitaa sen vammoja. Shin teki kaiken mitä pystyi, niillä yrteillä mitä se onnistui läheltä löytämään. Samalla se yritti silti vakuutella veljensä palaamaan kotiin, sillä siellä olisi enemmän auttajia ja resursseja. Ubo ei suostunut palaamaan, sillä se ei tahtonut kenenkään tietävän kuinka typerästi se oli tehnyt.
Näin ollen kaksikko jatkoi matkaansa aina vain kauemmas Yhteisöstä. Päästyään tarpeeksi kauas Ubo vihdoin pysähtyi. Uupunut koira ei olisi oikeasti halunnut, että kissa olisi tullut sen mukaan. Siitäkin huolimatta, että se tiesi että olisi kuollut ilman tämän apua. Shin hoiti Ubon haavoja miten kykeni ja sen lisäksi vielä metsästi tälle hiiriä ja lintuja ruuaksi. Oli uskomatonta miten normaalisti niin laiska kissa teki kaiken tämän. Shin ei kuitenkaan halunnut menettää veljeään, joten se olisi tehnyt mitä tahansa tämän puolesta.
Kaksikon tilannetta hankaloitti entisestään kulman takana odotteleva talvi. Sentään he olivat kulkeutuneet kohti etelää, joten säästyivät pahimmilta pakkasilta. Ubo joutui opettelemaan monia asioita uudelleen ilman näköään. Muiden aistien herkistyessä niistä tuli kuitenkin helpompia ja lopulta tämä pystyi jopa avustamaan metsästyksessä. Talvella kaksistaan selviäminen oli silti vaikeaa, jonka vuoksi Shin alkoikin taivutella Uboa palaamaan. Koira oli hyvin itsepäinen, eikä halunnut palata häpeänsä vuoksi, mutta lähes kahden kuukauden suostuttelu vihdoin taivutti tämän suostumaan. Sillä ainahan kaksikko voisi vain lähteä uudestaan, jos muut eivät hyväksyisi sokeaa koiraa takaisin. Niin veljekset aloittivat pitkän matkansa takaisin kohti Yhteisöä.
Ovat nyt siis palaamassa, eivätkä tiedä, että näiden vanhempi sisko Ada on kuollut tulehdukseen, mutta näiden isä on edelleen elossa. Viimeiset pari päivää nämä ovat pyörineet lähistöllä olevissa rakennuksissa. Shin yrittäen saada Ubon takaisin kartanolle koiran epäröidessä ja tahtoessa palata takaisin metsään eristyksiin.

Muuta: Ubo sokeutui happosateessa, eikä siis näe mitään. Shin toimii tällä hetkellä koiran silminä.
Ubon isä on edelleen elossa, lähestyen kuitenkin uhkaavasti 10-vuoden ikää. Vanha uros asuu tyttärensä puolison kanssa metsässä.
Suuntaa antava söherrys minulta itseltäni, katsotaan, josko jaksaisin jossain vaiheessa tehdä paremman ja värittääkin sen. Sen lisäksi joku random kuva, josta vähän vihiä siihen, millaista väriä tarkoitan tuolla huonolla selitykselläni.
http://oi68.tinypic.com/dc4lyo.jpg
https://trustedroo fing.co.uk/uploads/891/inspiring-two-cute-mixed-breed-puppies-on-white-stoc k-image-of-puppy-pict-dog-trends-and-style.jpg

Suhteet:
Shin// Paras ystävä ja veli. Tekisi kaikkensa tämän puolesta ja häpeää nyt hieman sitä, että oli itse se, joka tarvitsi niin paljon apua.
Niyra// Kunnioittaa Johtajaa, oli tämä kuka tahansa. Ei erikoisempaa mielipidettä tällä hetkellä.
Alik// Kunnioittaa Komentajaansa hyvin paljon. Pelkää tämän kohtaamista kaikista eniten, ei haluaisi olla pettymys.
Kissat// Pitää kissoista, mutta ei tietysti osaa puhua näille sen paremmin kuin koirillekaan. Osoittaa tietysti kunnioitusta näiden johtajia ja parantajia kohtaan.

Vastaus:

Hyväksytty!
Saat alkaa pelaamaan, eikä sinun tarvitse odottaa hakemuksen lisäämistä.
Samat muutokset kuin Shinin hakemukseen.

-Glowe

Nimi: Defia

19.05.2018 19:11
Nimi: Shin
Ikä: 5,7 vuotta (69 kk)
Laji/Rotu: Kissa / Maatiaiskissa
Skp: Kolli
Yhteisö: Auony
Asema: Parantaja
Isä: Tuntematon
Emo: Tuntematon
Sisarukset: Ei tietoa (Ubo ♂)
Jälkeläiset: Ei tietoa
Pelaaja: Defia

Luonne: Shin vaikuttaa ennen kaikkea huolettomalta kissalta. Se virnistelee usein eikä tunnu koskaan ottavan mitään vakavasti. Tästä huolimatta – tai juuri sen takia – kolli ei ole koskaan kerännyt itselleen kovinkaan montaa ystävää. Shin viihtyy kyllä aivan mainiosti yksinkin, mutta mieluiten hän viettää aikaa “veljensä” kanssa. Juuri sen takia hän ei tarvitse muita ystäviä. Hän on myös hieman itsekeskeinen, mikä vaikuttaa asiaan.
Kollin kykenemättömyys olla vakava tekee hänen uravalinnastaakin hieman kyseenalaisen. Hän saattaa sanoa hyvinkin tunteettomia asioita hoitamilleen potilaille tai laukoa asiattomia vitsejä. Mieluisimpia vitsin kohteita tälle ovat ehdottomasti lapset ja naiset, jonka takia hän ei useinkaan ole kovinkaan tervetullut emojen ja pentujen huoneisiin. Täyden ammattimaisuuden puutteessakin Shin on silti melko hyvä parantaja. Jos hän ei siis ole jossain välttelemässä vastuuta.
Shin nauttii loikoilusta ja rauhasta, eikä hänellä siten ole kovinkaan hyvää työmoraalia. Joskus hän on viettänyt aikaansa kuolemaa tekevien potilaiden luona ihan vain siksi, ettei näiden hyväksi välttämättä voi tehdä mitään, jolloin hänen ei siis tarvitse tehdä mitään. Joku saattaa sellaisena aika pitää hänen huoletonta asennettaan lohdullisena, mutta joku toinen voi pitää sitä loukkauksena omaa pian koittavaa loppuaan kohtaan. Potentiaalia kollilta ei ole koskaan puuttunut, sillä hän oppi parantamisen salat hyvin nopeasti. Tämä onkin hyvin älykäs, mutta juuri se tekee hänestä niin laiskan. Hän kokee, ettei elämä yhteisössä ole tarpeeksi haastavaa, vaan hyvinkin tylsää. Juuri tämä asenne sai kissan seuraamaan ystäväänsä epävarmalle ja vaaralliselle seikkailulle.
Ubo onkin Shinille kaikki kaikessa. He ovat toisilleen veljiä, eikä kumpikaan jättäisi toista pulaan. Ne jotka eivät tunne todellista Shiniä eivät varmasti uskoisi mitä kaikkea tämä olisi valmis tekemään “veljensä” puolesta. Tämä tuli kuitenkin todistettua, kun Shin piti Ubosta huolta tämän ollessa todella huonossa kunnossa. Laiskottelua rakastava kolli teki todella paljon töitä pitääkseen ystävänsä elossa. Sen lisäksi hän on luvannut tehdä niin jatkossakin.
Shin viihtyy hieman paremmin koirien seurassa kuin kissojen, koska hän on tottunut siihen. Jollain tasolla hän myös ehkä ajattelee olevansa koira. Onhan hän kasvanut koirien parissa. Ei hän siis tietoisesti niin ajattele (enää ainakaan), mutta tiedostamattaan Shin pitää koiria ehkä hieman parempina kuin kissoja. Itseään hän pitää myös parempana kuin muita. Ehkä juuri siksi hän ei osaa ottaa kenenkään muun ongelmia vakavasti. Paitsi tietysti niiden joista oikeasti välittää, kuten perheensä. Ubon lisäksi hänellä ei siksi ole hirveästi kavereita. Hänestä ei koskaan voi tietää onko tämä tosissaan, kun jatkuva virnuili hämärtää totuuden, valheiden ja vitsien rajat. Kolli ei yleensä kyllä valehtele, mutta koska tämä laukoo vitsejään täysin samalla naamalla kuin keskustelee normaalisti, on vaikea tietää milloin hän vitsailee ja milloin ei. Shinin vitsit eivät useimmiten ole edes hauskoja kenenkään muun mielestä kuin sen itsensä, mutta tärkeintä onkin se, että hän itse viihtyy.
Kissan asenne ja käytös ärsyttää helposti monia. Tämän vuoksi hänet on helpompi vain jättää omiin oloihinsa. Joskus jotkut kuitenkin haastavat tämän kanssa riitaa ja silloin kolli usein katsoo parhaaksi poistua paikalta. Hän ei kuitenkaan voi lähteä ennen kuin on heittänyt nenäkkäitä kommentteja tai typeriä vitsejä riitapukarin suuntaan. Koiria kissa pakenee yleensä jonnekin korkealle. Kissojen kanssa pakoilu on hieman hankalampaa, mutta useimmiten tämä on onnistunut harhauttamaan jahtaajansa. Jos on pakko, niin sitten tämä tappelee, mutta silloinkin melko laiskasti ja tilannetta sanoillaan pahentaen. Viimeisenä keinona Shin juoksee Ubon jalkoihin turvaan.
Shin ei ainakaan myönnä, että olisi koskaan ollut rakastunut. Totuus voi olla toisenlainen. Hänen seuraansa ei ehkä ole mitään tunkua, mutta hän on kuitenkin melko sulava suustaan, joten hänen ei ole tarvinnut viettää kaikkia öitään yksin. Tai harvemmin oikeastaan, sillä muun seuran puutteessa hän yleensä nukkuu Ubon kyljessä kiinni. Elämästä ja lämmöstä nauttiminen onkin hänen näkyvin tavoitteensa.

Ulkonäkö: Shin on monen sukupolven vapaan lisääntymisen tulos, eli sekarotuinen kissa. Kolli ei siis erityisesti muistuta mitään rotua. Yön musta turkki tekee siitä kuitenkin komean näyn. Shin on kauttaaltaan musta, eikä siinä ole vaaleita karvoja muualla kuin hieman korvien sisäpinnoissa. Korvakarvat ovatkin pisimmät mitä tästä löytyy, muutoin tämän turkki on lyhyttä ja sileää. Musta karva on hyvin tiheää ja suojaa kollia hyvin sääolosuhteilta. Sen perimässä on paljon kissoja joiden on täytynyt selvitä omillaan, joten se antaa myös tälle hyvän pohjan siihen.
Shin on hyvin solakka, mutta melko korkea kissa. Painoa tällä on melkein viisi kiloa, joka tekee tästä ison maatiaisen. Tällä on pitkä häntä, joka auttaa tasapainon kanssa. Hännässä on hieman pidemmät karvat kuin tämän kehossa, joten se näyttää hieman paksulta verrattuna kapeaan kehoon. Kollin pää on myös melko kapea ja tämän kuono on melko terävä. Tämän keltaiset silmät ovat aina tarkkaavaiset, jokseenkin ehkä pistävätkin viirut. Keltaiset silmät kielivät usein jonkinlaisesta mystiikasta, jonka valkea virne saattaa pilata tai vahvistaa. Terävät korvat kruunaavat pahaenteisen kokonaisuuden. Mustat kissathan tuovat tunnetusti huonoa onnea.
Karttuneesta iästään huolimatta Shin on välttynyt suuremmilta haavereilta. Sillä on kuitenkin edelleen arvet kyljissään pentuajoiltaan. Arpia ei enää näe tämän mustan turkin alta, ellei etsimällä etsi. Vasemmassa kyljessä tällä on yksi ja oikeassa kolme pyöreähköä, hieman kuopallaan olevaa arpea, joista lähtee ohuet viirut ylöspäin. Kissan kasvettua arvet ovat jääneet melko pieniksi ja siksikin vaikeasti huomattaviksi.
Solakan ruumiinsa ansiosta Shin on erittäin etevä metsästäjä. Siltä löytyy nopeutta ja ketteryyttä enemmän kuin voimaa. Isohkon kokonsa vuoksi tämän kissan kynnet eivät tietenkään tunnu mukavalta naamassa, mutta ihan mielellään tämä välttää tappelemisen, ja painuukin herkästi puuhun, jos joku ei usko pelkkiä sanoja. On hyvä kiipeämään ja yllättävän hyvä uimaan.
Shin liikkuu aina harkitsevan itsevarmasti. Sen askeleet ovat kevyet mutta määrätietoiset. Pitkä musta häntä on usein pystyssä, kertomassa tämän itsevarmuudesta. Kollin puhe on aina todella rentoa ja huoletonta, joka ei useinkaan tunnu vastaavan tilanteiden sävyä. Tämän äänessä on silti jonkinlaista kehräävää salamyhkäisyyttä.

Menneisyys: Shin ei muista oikeasta perheestään mitään. Se on kuitenkin villiintyneiden kotikissojen jälkeläinen. Se syntyi sisarustensa kanssa Ukrainalaisessa metsässä. Varhainen nuoruus oli täynnä lämpöä ja rakkautta, jota kolli ei enää kykene muistamaan. Pennun ollessa kolme kuukautta sen yritys metsästää heinäsirkkaa päättyi ikävästi. Metsäaukealla heinikossa hyppelevä kissanpentu oli täydellinen saalis puiden yllä lentäneelle kotkalle. Pentu ei ehtinyt tehdä mitään kun valtavat kynnet iskeytyivät sen kehoon.
Kotka ehti lentää hyvän matkaa veltto pentu kynsissään, kunnes se kohtasi ilmassa kilpailijan. Lintujen taistellessa keskenään kissanpentu tipahti. Se olisi varmasti kuollut pudotukseen, ellei puiden oksat olisi pehmentäneet sen matkaa alas. Viimeiseltä oksalta pentu tipahti johonkin pehmeään. Hämmentynyt koira pyöri ympyrää yrittäessään nähdä mitä sen selkään oli tippunut.
Anya, sekarotuinen narttu, jolla oli juuri omia pentuja, oli täysin varma, että sen selästä paljastunut möykky oli kuollut. Pieni musta kissa oli kuitenkin yhä elossa. Se oli menettänyt paljon verta ja murtanut pieniä luitaan, mutta se oli yhä elossa. Anya kiidätti pennun metsästä Kartanolle, jossa sen selviytymismahdollisuuksiin ei uskottu kovinkaan vahvasti. Pennun kyljissä oli suuret linnun kynsien tekemät reiät, jotka olivat revenneet hieman sen pudotessa kotkan otteesta. Se oli myös murtanut luita tippuessaan.
Anya kasvatti omia pentujaan pesässään metsässä, mutta se kävi joka päivä katsomassa pientä kissanpentua. Ihme oli tapahtunut ja pentu alkoi vahvistua päivä päivältä. Anya itki onnesta, nähdessään tämän kävelevän. Pentu tunsi lämmön sisällään koiran nuollessa sitä puhtaaksi. Kartanon kissat keskustelivat siitä, että kuka ottaisi pennun hoitaakseen. Saamastaan hoidosta huolimatta pentu ei luottanut noihin kissoihin lainkaan. Se oli yksin ja peloissaan, eikä se muistanut miten se oli päätynyt tähän outoon paikkaan. Pentu muisti ainoastaan metsän ja lämmön. Niinpä se liimaantui sen pelastaneen koiran jalkoihin. Anya oli todella liikuttunut ja lupasi hoitaa pentua itse. Kissat vastustelivat ajatusta, mutta jo mykäksikin epäilty pentu kiljui kuin syötävä, kun se yritettiin erottaa koirasta. Niinpä kissojen silloinen Päälikkö päätti tehdä poikkeuksen.

Anya oli onnellinen uudesta pennustaan, jonka nimesi Shiniksi, koska oli luullut tätä kuolleeksi. Nartun kolme nuorta omaa pentua olivat aivan hämillään tästä mustasta pallosta, joka tuli heidän pesäänsä. Pentujen isä sen sijaan leikki, ettei edes nähnyt koko kissaa. Pelkkiä naisten hullutuksia.
Aluksi Shin oli hieman varautunut uusia sisaruksiaan kohtaan, mutta ajan kuluessa ja tämän murtumien parannuttua tämä leikki niiden kanssa kuin yksi koirista. Kissalla oli myös aluksi vaikeuksia puhumisen kanssa, mutta totuttuaan uuteen elämäänsä siitä tuli todella paha suustaan. Tosin uuden äitinsä lähellä se esitti aina enkeliä ja vieritti kaikki syyt sisaruksiensa niskaan. Shin alkoi nauttia uudesta elämästään ja rakasti uutta perhettään. Kasvaessaan se joutui kuitenkin kohtaamaan totuuden. Se ei ollut koira.
Viettäessään aikaansa vain koiraperheensä kanssa Shin oli pystynyt leikkimään, että se kuului joukkoon. Oli kuitenkin selvää, ettei tämä kasvanut samaa tahtia sisarustensa kanssa. Eivätkä sen sisarukset pystyneet tekemään joitain asioita, jotka kävivät siltä helposti, kuten puuhun kiipeäminen. Sen lisäksi jotkut muut Yhteisön jäsenet katsoivat heitä pahalla.
Haluttomana Shin hakeutui muiden kissojen seuraan, jotta se voisi oppia näiltä. Eihän se tosiaan pystynyt saalistamaan samalla tavalla kuin koirat. Joka päivä se palasi kuitenkin perheensä luo metsään, aina välillä tuoden jotain saalista. Mikään ei ollut siitä ihanampaa kuin käpertyä kasaan sisarustensa kanssa tai möyriä äitinsä turkissa. Shin olisi tahtonut vain ikuisesti nukkua siinä pesässä perheensä kanssa.
Se ei kuitenkaan ollut mahdollista. Täyttyään vuoden Shinin koirasisarukset lähtivät kaikki koulutukseen. Shin ei olisi halunnut. Kissa ei voinut oikein roikkua äidissäänkään, joka oli metsästäjä. Niinpä nuori kolli lähti vastahakoisesti Kartanoon ja lähinnä norkoili siellä. Shinillä ei ollut mitään haluja kouluttautua, joten hän vain seurasi muiden kissojen touhuja ärtyneenä.

Lopulta eräs parantaja ei enää jaksanut mustaa varjoa, joka vaani milloin missäkin nurkassa. Niinpä se houkutteli pojan mukaansa. Aluksi Shin vain tarkkaili parantajan tekemisiä, mutta lopulta se kiinnostui hommasta oikeasti ja alkoi tämän oppilaaksi. Shin oli todella nopea oppimaan, joka oli tietysti hyvä, mutta hänen motivaationsa ei ollut kovinkaan korkea. Sitä sai aina olla patistelemassa takaisin hommiin.
Vuosien kovan työn jälkeen Shin viimein nousi parantajaksi. Tämän opettajalla ja silloisella Pääliköllä oli kyllä epäilyksensä kollin suhteen, mutta hetkellisesti he saivat olla iloisesti yllättyneitä. Shin hoiti työnsä hyvin aluksi, mutta sittemmin hän alkoi taas tylsistyä ja lipsua vanhoihin tapoihinsa. Aluksi häntä oli motivoinut Ubon pääsy arvokaartiin, mutta siitä meni nopeasti hohto.
Shin teki töitä miten teki ja vietti vapaa-aikansa veljensä kanssa. Heidän kaksi muuta sisarustaan olivat lähteneet Yhteisöstä jo aikaisemmin, joten Shinin ja Ubon side oli vain vahvistunut. Ubo tosin oli huomattavasti paneutuneempi työhönsä kuin Shin. Kolli olisi mieluummin laiskotellut ja pelaillut pelejä.
Noin puoli vuotta sitten Ubo sitten haastoikin Shinin peliin, jotta kissalla olisi vähemmän tylsää. Heidän oli tarkoitus kilpailla siitä, kumpi saisi napattua enemmän pienriistaa. Kesken pelin alkoi happosade ja Shin oli suolla juuri silloin.
Näistä tapahtumista voi lukea enemmän Ubon menneisyydessä. Kaksikko oli kuitenkin poissa puoli vuotta. Kaksi kuukautta kestäneen suostuttelun jälkeen Shin sai Ubon vihdoin palaamaan kanssaan. Siitä päästäänkin sitten nykyaikaan.

Muuta: Shin toimii tällä hetkellä Ubon silminä, joten kaksikko kulkee yhdessä.
Shin on kasvanut koiraperheessä.
http://oi63.tinypic.com/a2aijp.jpg
http://oi65.tinypi c.com/2jdf3px.jpg

Suhteet:
Ubo// Paras ystävä ja veli. Pakko kiusoitella tätä kaikesta, mutta pitää myös huolen tästä.
Niyra// Ei mitään erityistä mielipidettä tällä hetkellä.
Päälikkö// Ei välitä oikeasti arvoasteikoista, joten katsoo tätä omassa mielessään alaspäin. Tieysti esittää, että kunnioittaa.
Muut kissat// Pitää itseään näitä parempana. Ei kuitenkaan ongelmaa jutella leppoisasti.

Vastaus:

Upeaakin upeampi hakemus! Shin on hyväksytty, tervetuloa ja voit alkaa pelaamaan.
Muutan hakemuksesta tyttö/poika/mies/nainen -sanat eläimellisempiin muotoihin.

-Glowe

Nimi: Eve

16.05.2018 15:16
Nimi: "Yin" Paprica
Ikä: 5kk
Laji/rotu: koira/eurasier
Skp: narttu
Yhteisö: Yad
Asema: Pentu
Isä: "Tuntematon"
Emä: "Tuntematon"✝
Sisarukset: Nimettömiä neljä ✝
Jälkeläiset: ei ole
Pelaaja: Eve
Luonne: Yin on vielä nuori ja ei ymmärrä tekojen seurauksia, joten kokeilee tehdä kaikkea. Yin on villi ja vapaa. Sillä on vahva omatahto, mutta se kuuntelee muitakin. Yin on seikkailunhaluinen, eikä oikein osaa rauhoittua. Yin on vaikea löytää jos se menee piiloon. Jos Yinia kuvaillaan kolmella sanalla ne on peloton, rauhaton ja sähäkkä. Ne yhteen eli Yin on täysi katastrofi. Yiniä kuvaillaan myös sanalla sähköjänis. Yin on vaikea saada tekemään mitään. Se ei siedä samaa asiaa uudelleen. Jos jotain sattuu Yin ryntää usein auttamaan. Yin pelkää poroja. Yin on kuitenkin avulias, vaikka ei aina tottelekkaan käskyjä.
Ulkonäkö: Yin on musta pentu. Sillä on valkoista jaloissa, päässä ja korvissa. Yinillä on vielä pumpulimainen pentukarva. Yin on likainen ja rapainen. Yinillä on suuret pyöreät ja tummat silmät. Yinin päässä on arpia. Sen tassut on verillä ja polkuanturat on kulunut. Yin on laiha ja pitkä jalkainen. Etuosa on lihaksikas ja Yin näyttää suuremmalta kuin on. Vieraan silmissä Yin voi näyttää pelottavalta. Se on vielä kevyt ja matala. Yinin vasemmasta korvasta puuttuu pala. Yinillä on aika pitkä häntä, joka on kiepillä selän päällä. Häntä karvat ja yleisesti karvat on Yinillä aika pitkät.
Menneisyys: Yin on syntynyt kadulle neljän muun pennun kanssa. Pennut löytyi kuolleena samoin kuin emo. Yin jäi henkiin ja löydettiin kadulta. Sen korvasta puuttuu jo silloin pala. Yin otettiin ihmisille mutta hylättiin äkkiä. Sieltä se harhaili tänne. Arvet on ihmisten tekemiä. Yiniä puukotettiin jo ihan pienenä. Yinin tullessa tänne se häädettiin ensin mutta tullessaan uudestaan pääsi joukkoon.
Muuta: Pelaajalla lukihäiriö
Suhteet: Ei oikein tunne ketään. Kunnioittaa kaikkia

Vastaus:

Hakemuksesi on hyväksytty!
Menneisyydestä puuttuu yksi lause, mutta pienelle pennulle on hankala keksiä menneisyyttä, ja olen muutenkin päättänyt olla vähän lepsumpi menneisyys-kohdan kanssa, koska se ei ole hahmon tärkein tieto.
Eli hake on hyväksytty ja voit alkaa pelaamaan, sinun ei tarvitse odottaa että saan lisättyä hahmosi ^^ Tulehan chattiin kyselemään peliseuraa ja juttelemaan.
Tervetuloa Eve ja Yin!

-Glowe

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com