Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

 << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Glowe

19.07.2018 18:51
Roerig - Luopio

"Joo joo, lupaan", Roe tuhahti kävellessään laiskasti eteenpäin. Dovan oli luvannut, että Roe saisi leikkiä nartulla, joten Roerig antaisi lupauksen vastapalveluksena.
"Phyh, et sinä mikään selvännäkijä ole, vaan selvästi salakuuntelija? Missä olit piilossa? Istuit jossain kusiaispesässä varmaan", Roerig jatkoi ilkeään sävyyn.
"Kun kerta kuulit jo noin paljon, niin varmaan tiedät että minä menen tänä yönä narttua tapaamaan", Roe jatkoi, pitihän sitä kaverille kertoa menoja ja tuloja hehheh.
"NARTTU!" Roerig älähti sanan samaan aikaan kuin Dovankin ja pyörähti ympäri kovasti virkistyneenä ja särkevän jalkansa taka-alalle painaneena. Dovan kuitenkin syöksyi eteenpäin Roerigia ennen, plus Roe ei edes oikein pystynyt juoksupyrähdyksiin. Dovan tosin sai nartun kiinni, mistä Roe oli oikein mielissään.

Rakennevikainen sakemanni lähti jolkottomaan kaksikon suuntaan, mutta pysähtyi korviaan luimien, into lopahtaneena kun Dovan ärisi sitä olemaan puuttumatta. Phyh, no olkoon, mutta jos näytti että Dovan alkaisi repiä nartusta henkeä ennen aikojaan niin...
Roerig lähti kiertämään rimpuilevaa kaksikkoa, valmiina toimimaan ja väistämään jos Dovan ihan kunnolla narttua retuutti. Hahhaa, kylläpä siinä oli sisukas likka, Roe virnuili kun ämmä ei meinannut pysyä Dovanin hallinnassa. Itseasiassa, Dovan joutui ihan hakatuksi.
Tímido lähetti karhukoiran ilmalentoon Roerigin luo, mutta koska Roerigillä oli jo valmiiksi päälle viiden metrin väli, sai Dovanin tömähtäminen sakemannin jalkoja vasten Roerig vain horjahtamaan hieman. Saksanpaimen korjasi tasapainonsa nopeasti ja siirtyi kaverinsa viereen, sitä vilkaisten.
"Pelkkiä naarmuja, ylös siitä!" Roe naurahti ivallisesti. Dovanista näytti vuotavan verta muutamasta viillosta ja haavasta, mutta ei se tuollaiseen pikkuläpsimiseen kuolisi. Roerig potkaisi ohimennessään Dovania haavoittuneella takajalallaan. Siinäpä samalla tuli testattua miten jalka suhtautui tärähdykseen, eikä ainakaan tuollainen pieni napakka potku aiheuttanut kummempaa kipua. Roerig asteli lähemmäs Tímidoa, joka ei perääntynyt, vaan pysyi valppaana, leveässä valmiusasennossa.
"Meikäähän alkoi haluttaa narttua kahta kauheammin. Toivottavasti illan herkkupala on läheskään yhtä nätti kuin sinä", Roerig virnuili vaalealle nartulle.
"Yritä edes, niin revin nuo lipevät kielet teiltä kummaltakin!" Tími ärähti hampaansa paljastaen.
"Uu-huhhuu", Roe naurahti, astellen rentona lähemmäs, "sen minä haluaisin nähdä."
Roerig ponnisti loikkaan narttua kohti. Pöljä akka, eikö se ollut tajunnut että Roe oli ihan tarkoituksellisesti pienentänyt välimatkaa, ettei joutuisi turhaa käyttämään takajalkaansa. Tími oli ollut valmiina, ja liukui sivulle, Roerigin etutassujen tömähtäessä maahan juuri siihen missä narttu oli hetki sitten ollut. Syrjäsilmästään Roerig näki Tímidon kaartavan vauhdin turvin Roerigin kyljen puolelle, missä narttu kurotti siihen alle metrin päähän purrakseen tummanpuhuvaa sakemannia.
"Ä-ää!" Roe hihkaisi, ja puski narttua otsallaan suoraan sen nättiin naamaan. Tími horjahti, mutta ei päästänyt ääntäkään, vaikka pusku oli varmasti sattunut; Roen omaa päätäkin jomotti, ja kuono -joka nartun naamasta oli saanut pahimman osuman- oli herkkä paikka.
"Näppärä liike", Roe naurahti väliin ja oli jo kurottamassa hampaitaan narttua kohti, mutta jos Tími oli horjahtanut, narttu oli saanut tasapainonsa korjatuksi lähes samointein. Tími väisti jälleen sivulle, mutta osanneena odottaa samaa liikettä, Roerig oli tällä kertaa melkein tarpeeksi nopea. Sakemanni tunsi aivan etuhampaidensa välissä pienen siivun nahkaa ja turkkia. Roerig vetäisi horjuttaakseen neitosen tasapainoa uudelleen ja odotteli kaverinsa apua.
"Do-an, näyte-ään ämmmälle kaapin pai-a", Roerigin lause 'näytetään ämmälle kaapin paikka', ei kuulunut kovin selkeästi tai kovaa, koska saksanpaimen painoi leukojaan yhteen, nipistäessään paksuturkkista nahkaa.

Nimi: Glowe

19.07.2018 18:11
Niyra - Yad

Johtaja nyökkäsi Desafiolle ja mustan uroksen ehdotuksille hyväksyvästi. Kyllä Desafion suunnitelmat Niyralle kävisivät. Äkkiä Tímido puuttui puheeseen ja vaati päästä mukaan. Desafio oli oikeassa, ei ollut viisasta päästää mukaan narttua, jonka taistelutaidoista ei ollut mitään tietoa.
Kaksikon keskustelua seuratessaan Niyra avasi suunsa kerran jos toisenkin puhuakseen, mutta päätyi sitten lopulta olemaan hiljaa. Myös Tímido oli oikeassa siinä, ettei sen tarvinnut tehdä käskyjen mukaisesti. Mutta toisaalta, jos narttu aikoisi mennä mukaan, sen pitäisi tehdä kuten sanottiin, ei-yhteisöläisen koiran ei vain tarvinnut mennä töihin jos ei halunnut, mutta töissä olisi hyvä kuunnella muita. Mutta Tími piti päänsä ja kohta Niyra mietti ehdottamista, että narttu voisi tulla mukaan jos lupautuisi pysyä erossa pahimmasta tappelusta. Desafion vilkaistessa Niyraa keskustelun välissä, Niyra yritti välittää ajatuksensa urokselle katseensa kautta. Antaisi nyt vähän periksi. Myös NIyra oli Tímidon ratkaisusta ällistynyt, joskin se näkyi collien kasvoilla vain kevyenä hämmennyksen ilmeenä, Johtajan säilyttäessä arvokkuuttaan. Niyra tarkasteli kumartavaa Tímiä katseellaan.
"Tí-" Niyra ei ehtinyt sanoa edes nartun nimeä loppuun, kun harmaa koira oli jo pinkaissut ulos Kartanosta, ja sen perään lähti Desafio. Ei Niyra toisen röyhkeydestä sanoinkuvailtavasti loukkaantunut, vaikka pistikin pikaisen lähdön merkille. Mitä Niyra oli ollut aikeissa sanoa, olisi ollut ettei NIyra estäisi Tímidon lähtöä, mutta pitäisi yhä kiinni ehdosta että narttu saateltaisiin Yhteisön rajalle. Nyt tricolor katseli huolestuneena ulko-oven suuntaan, toivoen että Desafio saisi Tímidon kiinni, ennen kuin narttu juoksisi liian kauas Kartanosta. Niyra ei kuitenkaan olettanut, että Tímido ehtisi paria sataa metriä kauemmas, eikä sen vuoksi lähettänyt ketään perään. Niyra vain siirsi katseensa ihmettelevään yleisöön, ja soi pahoittelevan ei-tuo-mitään-ihmeellistä-ollut -hymyn. Joten, kukaan ei tullut kyselemään mikä tuo draamakohtaus oli ollut.

Nimi: Defia

19.07.2018 00:03
Ubo – Yad

“Katsoisit eteesi,” kuului murahdus komerosta. Samalla hetkellä Ubo tunnisti hajun ja toisen koiran mitä ilmeisimmin kääntyessä katsomaan tätä myös se tunnisti Ubon. “Sinä taas,” Famas rähähti. Doggi ei ollut lainkaan mielissään nähdessään sokean koiran Kartanon sisäpuolella ja varsinkaan ruokakomerossa. Ubo luimisti hieman korviaan miettiessään miten sen pitäisi toimia. Famas kuului Kaartiin, joten urosten kuuluisi olla samalla puolella. Sokea uros ei vain ollut kovinkaan halukas läksyttämään doggia siitä aiheesta. Ubo ei ollut aivan perillä asiasta, mutta se uskoi silti, että Famasilla oli syynsä pitää seropia epäilyttävänä.
Matala murina säesti jälleen uroksen pohdintaa. Famas mulkoili tätä epäluuloisena, mutta Ubo ei tietenkään nähnyt asiaa. “En tiedä uskoiko Johtaja sinun satujasi, mutta haluan tehdä selväksi, että minä en luota sinuun,” doggi totesi synkästi. Ubo nosti hieman päätään ja “katsoi” suurta koiraa valppaana. Sokeana sen täytyi luottaa muihin aisteihinsa tilanteen arvioimisessa. Riistan houkutteleva haju häiritsi tätä hieman, mutta Ubo ei uskonut toisen olevan hyökkäämässä.
“Se on sinun vapautesi,” Ubo aloitti välinpitämättömän oloisesti, jatkaen sitten paljon vakavampana, “mutta kaartilaisina meidän tulee työskennellä yhdessä ja sitä varten tarvitsemme luottamusta. En oleta ansaitsevani sitä hetkessä, mutta olen varma siitä, että minuun voi luottaa, jolloin kysymykseksi tulee voinko minä luottaa sinuun. Tällä hetkellä en tietenkään, mutta toivon mukaan myöhemmin kyllä.”
Famas luimisti korviaan epäillen. Sokea uros vaikutti hyvin varmalta sanoistaan. Doggi ravisti suurta päätään tuhahtaen. “Ihan miten vaan ukko,” se murahti puskiessaan tämän ohi. Ubo jäi hetkeksi seisomaan aloilleen. Kaikki tulisi olemaan niin vaikeaa. Varsinkin, kun Ubo oli saanut pitää arvonsa. Uros ei halunnut juuri nyt kuvitella kuinka paljon mutinaa siitäkin lopulta tulisi.
Murahtaen seropi käveli komeroon ja alkoi nuuskia sen sisältöä. Kuola alkoi jälleen valua ja ruskea häntä heilahti pari kertaa, kun uros löysi sen. Villisian palan. Nopeasti tämä nappasi sen suuhunsa ja hiipi pois komerosta. Varoen uros asteli kohti pöytää ja varmistuttuaan, ettei uroksen edessä ollut ketään tai mitään, se luikahti pöydän alle. Ubo asettui makuulle syömään aarrettaan.

Nimi: Defia

18.07.2018 17:22
Shin – Auony

No mitähän helvettiä nyt taas? Molemmat naaraat tuntuivat jättäneet sanani täysin vailla huomiota. Kevyt hymyni ei kadonnut minnekään, mutta keltaiset silmäni kaventuivat pieniksi viiruiksi. Mitra oli oma lukunsa, mutta aika törkeää tältä nuorelta neidiltä. Ruoka tekosyynään kaksikko teki myöskin lähtöä. Sittenhän olisi ollut ihan sama, jos olisin syöksynyt äsken Sirin perään. Häntäni heilui yhä ärtyneenä. Niin tökeröä käytöstä.
Tästä huolimatta tarjosin kaksikolle miellyttävän hymyn hyvästiksi. “Näemme epäilemättä pian,” totesin vain kevyesti naaraiden perään. Normaalisti olisin varmasti lähtenyt niiden mukaan, mutta juuri nyt minulla oli liian monta vaihtoehtoa. Vaihtoehdoissa ongelmana oli se, ettei koskaan voinut tietää mikä niistä johtaisi nautinnollisimpaan lopputulokseen.
Sirin mysteerinen käytös oli ehdottomasti kiinnostavaa, mutta se ei välttämättä johtaisi mihinkään mukavaan, sillä en tiennyt mistä oli kyse. Halusin kyllä tietää. Mitraa ja Creetaa seuraamalla olisin voinut kokeilla jäätä sen suhteen, saisiko kummastakaan seuraa myöhemmäksi. Ja saanut ruokaa, jota minun ei ole tarvinnut itse metsästää. Kolmas vaihtoehto olisi tietysti hiippailla takaisin Komentajan huoneeseen. Ajatuksen saattelemana katseeni lipui kohti huoneen ovea. Niin houkuttelevaa kuin se olikin, niin tiesin kyllä mihin Ubo veti rajan. Enkä ollut vielä valmis menettämään veljeäni.
Aivan, veljeni. Hän oli pyytänyt tapaamaan vielä ennen kokousta. Häntäni kiristi taas tahtiaan lattian tamppauksessa. Olisi varmasti miellyttävämpää lähteä jonkun naaraan perään, kuin etsiä veljeni. Aikaisemmin olisin voinut sivuuttaa asian huoletta, mutta tällä hetkellä veljeni ei nähnyt mitään. Kuka tietää vaikka se olisi eksynyt jonnekin. Tai aiheuttanut jonkun tappelun.
Pieni virne kohosi jälleen kasvoilleni, sillä ajatus sokeasta veljestäni törmäilemässä johonkin öykkäreihin oli sangen huvittava. Olisiko minun pakko edes päättää? Katsoin ympärilleni, käytävällä ei ollut juuri nyt ketään. Laiskana kellahdin kyljelleni keskelle käytävää. Voisin yksinkertaisesti odottaa, että joku päättäisi puolestani.
Kyllähän Ubokin osaisi etsiä minua täältä, jos sillä olisi jotain asiaa. Päätösten tekeminen oli tylsää ja lattialla makaaminen mukavaa. Varsinkin, jos saattoi olla jonkun tiellä. Olin myös tehnyt jo liikaa töitä tänään. Vapaus, ihana rentouttava vapaus.

// Ähähä, piti huviksi testata ekaa persoonaa, aika kamalaa tekstiä tämä xD Taidan siis pitäytyä kolmannessa x) //

Nimi: Iitu

18.07.2018 13:23
Creeta - Auony

Hännänpää kärsimättömänä viskaten oppilas tuijotti keltasilmäistä kattia tuon puhuessa. Sen 'kehut' saivat nuorukaisen pyöräyttämään silmiään.
"Harmi, etten voi sanoa sinusta samaa", Creeta tokaisi tylysti ja nousi vaivihkaa ylös oikaisemaan turkkiaan.
Sirillä näytti tulevan kiire ja oppilas seurasi hieman hämmästyneenä naaraan perään. Mikäs sille tuli? Kuitenkin Shin näytti siitä olevan yhtä hämillään ja se miellytti tonkineesia.

Creeta käänteli korviaan ja nyökkäsi somalinaaraalle pontevasti. Nuorukaisella ei ollut tippaakaan nälkä, mutta tiesi, että illanmittaan ei ainakaan tekisi mieli syödä mitään.
"Kannatan ideaa", Creeta luimisti Shinin suuntaan korviaan ja nyökkäsi hyvästiksi.
Toivonmukaan kolli ei tulisi perässä viemään viimeisetkin ruokahalut mennessään. Creeta lähti kipittämään jo takaisin alakertaan taakseen katsomatta. Se vältteli taidokkaasti muiden katseita, keskittyen vain alasvieviin portaisiin, tuleva kokous mielessä. Yleensä oppilas piti tilaisuuksista, sillä se oli hyvä keino saada kaikki kokoon ja olla yhdessä. Tänään kokous olisi kuitenkin varmasti kaikkea muuta kuin mukava. Huolestuneena Creeta asteli viimeisiin portaisiin ja kääntyi sitten kohti ruokavarastoa. Ehkä sieltä löytyisi joku pieni lintunen, jota nakerrella.

Nimi: Meikäläinen

18.07.2018 10:22
Desafio - Yad

"Selvä", nyökkäsin Niyran sanoille. "Voisinko ilmoittaa asiani viimeisenä, lähden nimittäin heti sitten, jos sopii?"
Kun NIyra ilmoitti tulevansa mukaan, Desafio turhaantui hieman, mutta myönsi kuitenkin idean metsästäjien mukaan. Hänen katseensa kirkastui kuitenkin heti Niyran viimeisimmän ehdotuksen myötä.
"Lähden pikkupirujen-, tai siis kaksikon perään!" hän ilmoitti heti peräänantamattomalla äänellä.
"Hei, minä tulen myös", Timído haukahti innoissaan ja hymyili odottavaisena, pilaten Desafion iloisen mielen.
"E-hei, Timído, et voi tulla mukaani. Se on vaarallista. Jäät tänne, viihdyt varmasti vaikkapa... Öhh, sen... mikä se oli, Ricon seurassa, tai jonkun muun mukavan Kouluttajan kanssa."
"Ei, minä tulen kyllä. Olen kokenut vaarallisia tilanteita ennenkin."
"Mutta kun ei! Sinä et tunne heitä, he ovat tappaneet moniakymmeniä kissoja ja koiria, kaartilaisiakin. Ja vain kahden. He ovat... hulluja. Sinä pysyt täällä. Niyra", hän kääntyi nartun puoleen, "voisitteko ottaa Timídon huostaanne ajaksi kun olen poissa, ellei hänestä ole vaivaa...?"
"Hei, minä en kuulu laumaanne, joten voin tehdä ihan miten vain haluan."
Hitto. Sitä Desafio ei ollut ottanut huomioon. "Timído, minä pyydän...-"
"E-hei, minä tulen. Piste." Narttu käänsi mielenosoituksellisesti päänsä sivuun, ja Desafio vilkaisi Niyraa apua-anovimmalla katseellaan.
Timído oli kuitenkin jo päättänyt miten toimittaisiin."
"Selvä sitten. Niyra, tulen teidän ja muiden koirien mukaan kierrokselle."
"Mit- eih, Desafio", Timído älähti yllättyneenä. "Desa, minä ainakin menen sinne niitä etsimään, ihan sama, jos...-"
"Ole jo hiljaa!" Desafio ärähti epätoivoisena. "Sinä pysyt täällä, onko selvä! Tai sitten tulet mukaani ja Niyran kanssa lähdemme partioimaan. Ymmärrätkö??"
"Desafio...-"
"On nimeni! Sinä teet niinkuin sanon, ainakin tässä asiassa. Onko selvä??"
"Hei, et sinä...-"
"Ymmärrätkö?"
"En, Desafio. Tämä ei ole minun laumani. Niyra, kiitän teitä ajasta, jonka olen täällä saanut olla, ja ruoasta, jota olen täällä saanut syödä. Nyt minusta kuitenkin tuntuu, että on aika jatkaa matkaani kohti Venäjää." Timído kumarsi siinä useiden ällistyneiden silmäparien edessä moitteettomasti Niyralle ja kääntyi ovea kohti. Desafio muiden mahdollisten muassa tuijotti ällistyneenä perään.
Hänen rinnassaan tuntui outo, raastava kipu, jota hän ei ymmärtänyt. vasta kun aikaa tuntui kuluneen jo ihan liikaa, hän tajusi. Se oli hänen sydämensä surua. Mahdotonta... mutta totta.
Äkisti hän säntäsi ulos huoneesta ja sitä myöten ulos talosta, toivoen Johtajansa antavan anteeksi moukkamaisuutensa, ja pysähtyi terassille. Timiä ei näkynyt.
Muutamaa hetkeä aiemmin oli narttu juossut kyyneleet silmissä lähimpään ryteikkoon ja jatkanut juoksuaan, jota edes Desafion kaltainen hyvin nopea juoksija ei saavuttaisi.
Desafio etsi kiihkeästi hajujälkeä, mutta sitä ei löytynyt kaikkien muiden hajujen seasta.
"Hei, Varakomentaja! Varakomentaja, tulkaa auttamaan, täällä on hätä!" jokin hyvin hermostunut ääni huusi nurkan takaa. "Äkkiä äkkiä!"
Desafio epäröi jälleen.
"Auttakaa...!"
Desafio lähti sokkona juoksemaan metsikköön. Kyllä joku muu voisi auttaa.
"Joku auttamaan!" Hän ei tajunnut, ettei pihalla ollut muita (emt Niyra), ja apuatarvitseva oli yksin. "Joku auttamaan häntä!"
Desafio juoksi vain sokeana.
"Timído! Timi odota! Sovitaan", hän ulvoi.
Hän ulvoi Timídon nimeä toistuvasti. Ehkä narttu kuuli, ehkä ei. Vastauksia ei tullut, vaikka hän toistuvasti huusi.


Dovan - luopio

"Tyhmä!" Dovan ärähti Roerigille tämän tajutessa jekun, mutta alkoi sitten nauraa. Hän lönkytti tyypin vierelle.
"Noh, mitä on käynyt. Tiesitkö muuten, että osaan lukea muistoja?" hän yritti vielä toiveikkaana.
"Tiedän, mitä olet tehnyt... Ahh... Näen, että...", hän otti uneksuvan ilmeen, "Että keskustelit aiemmin... hömm... uroksen... kaartilaisen... Lichin kanssa... hän liittyy meihin... leikkii vakoojaa Yhteisössä..." Dovan lopetti leikin ja sanoi vakavana: "Kuuleppas, minä en luota siihen. Älä kerro sille mitään. Jos sen ansiosta tulee ongelmia, minä tapan sen. Hän on sitten minun, okei??" hän tivasi aivan kuin Lich olisi jo paljastanut kaksikon.
Yhtäkkiä puskasta aivan heidän edestään kompuroi narttu itku kurkussa. Dovan ehti näkemään tämän kauniin rakenteen, ennenkuin narttu kompastui ja kaatui siihen.
"Hei, se on narttu!" Dovan ärähti riemuissaan ja syöksähti eteenpäin. Hän sai narttua niskasta kiinni ja riepotti tätä vähän, heitti selälleen ja pöllytti turkkia. Karvoja lensi ympäriinsä.
Timído rimpuili. Hän potkaisi kiusaajaansa vatsaan, sitten toisen kerran, ja Dovan löi hänet maahan. Hän tunsi hampaat niskassaan ja ulahti.
Hän ei jaksanut siinä tilanteessa tapella.
Desafio... Desafio löytäisi hänet varmaan. Hän ei halunnut esitellä kuollutta ruumistaan.
Tässä oli varmaan ne luopiot.
Haha, hän naurahti ivallisesti, näkisipä sekin, että Timi osasi pitää puolensa. Timidon noustessa ilmaan luopion häntä retuuttaessa, hän alkoi kierähdellä ja pyörähdellä niin, että niskanahka kiertyi ja kiertyi. Hän melkein kuristui, mutta myös Dovanilla oli hankaluuksia pitää hänet otteessa.
"Reri", uros tarkoitti toveriaan, "Älä puutu tähh... än", hän urisi hampaissaan Timido. Samassa narttu pääsi irti. Hän kierähti urosta kohti ja hyökkäsi.
Hän hyppäsi Dovanin yli suurella loikalla, ja matkallaan kääntyi pää alaspäin. Alakulmahampaillaan hän sai viillettyä toisen päätä, ennenkuin kierähti onnistuneesti jaloilleen maahan.
Dovan ulahti raivon vallassa ja hyökkäsi.
Hän ei osunut toiseen. Timido taas syöksähti eteenpäin. Hän ohitti Dovanin erittäin läheltä ja kurkotti päätään luopioa kohti.
Dovan kuitenkin tajusi juonen ja siirsi takapäätään tarpeeksi kauas.
Timinkään hyökkäs ei onnistunut. Hän kierähti ja syöksähti liian hitaastireagoivaan Dovaniin kiinni. Hampaat toisen korvassa kiinni hän syksähti eteenpäin ja sai uroon kaadettua.
Hän puri tätä ensin niskaan, mutta vaihtoi sitten purukohtaa kuonoon, ja alkoi paukuttaa koiran päätä maahan.
"Narttuja... ei... kiusata..." Timído ärisi iskujensa lomitse. Viimein hänen onnistui nostaa rimpuileva Dovan ilmaan ja heittää se päin Roerigiä(?).

//Oletan et Roe pysy sivussa ja katto ja nauro Dovanille tai jtn? Timi on sit käynyt sotakoirakoulutuksen melkein loppuun :))

Nimi: Defia

15.07.2018 22:49
Ubo - Yad

Sekarotuinen kuunteli hetken Kartanon suunnalta tulevia ääniä ja nousi sitten suunnatakseen itsekin sinne. Korvanpäät heiluen sokea koira asteli kohti Kartanoa. Epätasainen lumi teki sen kulusta hieman vaivalloista, mutta sivustakatsojan olisi vaikea arvata mikä koiran ongelma oli. Näkemättä hankea uros ei koskaan voinut tietää milloin se tipahtaisi alemmas tai törmäisi lumikasaan, joten se yritti astua aina mahdollisimman tukevasti säilyttääkseen tasapainonsa yllättävissä tilanteissa.
Mitään erityisen yllättävää ei sattunut uroksen tielle, joten se pääsi Kartanolle rauhassa. Siellä sitä odotti jälleen jäiset portaat. Ubo nuuhki rappusia hieman ja luimisti korviaan. Portaille tamppautunut lumi oli alkanut myöskin sulaa, joka tietenkin teki sen alle muodostuneesta jäästä entistä liukkaampaa. Uros ei kuitenkaan voisi tehdä tilanteelle mitään, joten se päätti vain kulkea rapuista niin nopeasti kuin pystyi. Kuljettuaan niistä aikaisemmin se tiesi nyt millainen askelpituus olisi paras, joten ongelmaa ei tullut. Helpottuneena uros asteli sisälle.
Sokea koira liikkui niin hitaasti kuin se kehtasi, sillä se ei voinut nähdä mahdollisia esteitä. Lähestyviä koiria se saattoi väistää äänen perusteella ja paikoillaan olevia hajun perusteella, mutta tavaroita se ei pystynyt vielä paikantamaan samalla tavalla. Kunhan Kartano tulisi sille jälleen tutuksi, ei senkään tulisi tuottaa ongelmia. Hiljaa uros hiippaili kohti ruokakomeroa. Se haistoi lihan ja alkoi jälleen kuolata.
Astuessaan ruokakomeron ovesta uros kaikesta huolimatta törmäsi toiseen koiraan. Kiroten mielessään Ubo murahti hieman. Se oli ollut liian keskittynyt lihan hajuun, joten ei ollut huomioinut huoneessa seisovaa koiraa. "Sori," tämä murahti luimistaen korviaan. Sokea koira peruutti askeleen ja jäi odottamaan mahdollisia kysymyksiä siitä, eikö tämä osannut käyttää silmiään tai jotain muuta yhtä valaisevaa.

Nimi: Glowe

15.07.2018 15:00
Mitra - Auony

Ohhoh? Saiko Shin iskun vyön alle? Mitra oli tavattoman hämmästynyt kollin reaktiosta pieneen piikittelyyn. Myös Siri-niminen naaras käyttäytyi oudosti. Jaa, oliko siinä Shinin uusin hupakko? Phyh, onnea vaan irstaille fantasioille, toivottavasti Siri tajusi ettei Shinistä mitään isää ikinä tulisi. Jokatapauksessa, Shinin olo oli jonkin aikaa tukala, mikä nosti Mitran naamalle pienen, mutta vahingoniloisen virneen. Siitäs sait, Mitra nautiskelisi kollin ärtymyksestä täysin siemauksin.

Mutta kohta Shin oli taas virnuilemassa irstaalla tavallaan, mikä sai Mitran naamalle taas sen innottoman, tylsistyneen ilmeen. Jos Mitra ei olisi vuosien varrella oppinut suodattamaan Shinin puheiden moskaa, somalinaaras olisi varmaan jo läppäissyt kollia poskelle kynnet esillä. Nyt Mitran eleistä ei ärtymystä kuitenkaan näkynyt. Mutta tietenkään naaras ei ollut tyytyväinen, milloin Mitra olisi?
"Minulla alkaa olla vähän nälkä. Ja muutoinkin tästä pitäisi alakertaan joutaa. Creeta tuletko mukaan?" Mitra naukaisi tylysti.

Nimi: Glowe

15.07.2018 14:47
Niyra - Yad

Hmm... Ehkä Niyra ei viitsisi enää mennä häiritsemään Alikia, veli oli näyttänyt niin väsyneeltä. Niyra voisi oikein hyvin odottaa täällä Kokoushuoneessa, että eläimet palaisivat Kartanolle, ja ohjata samalla ahkeria työskentelijöitä syömään jotain tässä välissä. Pitäisiköhän Niyran itsekin syödä? Nääh, ei vielä ollut niin hirveä nälkä.

Niyran pohdinnat saivat keskeytyksen, kun Niyra kuuli Desafion äänen portaiden suunnalta. Narttu pyssähtyi ja kääntyi odottamaan mustaa urosta, joka tuli luokse kumartaen jonkin Niyralle tuntemattoman nartun kanssa.
"Kuulostaa, mutta älä lähde vielä. Pidän kokouksen kun kaikki ovat palanneet Kartanolle, ja pitäähän eläinten syödä välissä. Sitä paitsi, haluaisin lähteä itsekin sitä Linjaa tekemään. Ajattelin, että ottaisin kaikki metsästäjät mukaan, ja he näyttäisivät missäpäin asuvat, ja Linja muodostuu niille alueille, joissa on tihemmin asuttua seutua. Mainitsemasi Kaartilaiset varmaan riittävät, kyllä metsästäjistä on antamaan turvaa ja puolustamaan myös itseään jos jotain sattuu", Niyra hymyili. Desafio kertoi haluavansa puheenvuoron myöskin kokouksessa.
"Niinkö? Millaista asiaa haluat kertoa? Minä kerron Ubon ja Shinin paluusta, sekä kuolleiden hautajaisjärjestelyistä. Aslankin saattaa haluta sanoa jotain... No yritetään olla huutelematta toistemme päälle", Niyra naurahti pienesti.
"Mitä ajattelet, haluatko tulla myös tekemään Linjaa, vai lähdetkö etsimään karkureita? Roerig nähtiin tänään pohjoisessa. Tosin.... Maa taitaa olla niin märkää, ettei hajujälkeä voi seurata enää tehokkaasti", Niyra jatkoi. Puhumisen välissä narttu oli nyökännyt Tímille ystävällisesti, mutta aikoisi puhua nartulle vasta kun olisi saanut asiat järjestykseen Desafion kanssa.

Nimi: Glowe

15.07.2018 14:31
Roerig - Luopio

"Pyff, mihinkä minä tässä juoksisin?" Roe mutisi itsekseen, kun huutaja käski sitä pysymään paikoillaan. Eihän Roerig ollut muutenkaan liikkunut koko aikana.
"Teistä ei ole muuhun kuin huuteluun!" Roerig tulistui huutajalle, kun huutaja epäili Roerigin äijäenergiaa. Sitten huutaja alkoi puhua ihan kummia, kehua Dovania. Suoristautunut, kuononsa kurtistanut saksanpaimen luimisti korviaan hämillään. Mitä vattua huutaja oikein huuteli? Eihän yhteisöläiset tuollaisia huutelisi. Tämä ei nyt tuntunut oikealta.
*Dovan?* Roe mietiskeli, ja silloin huutelija alkoi nauraa. Se paljasti karkuritoverin. Roerig pyöräytti silmiään.
"Turpa kiinni ääliö! Näen bluffisi läpi!" Roe ärähti Dovanin viimeisten sanojen päälle. Sakemanni nousi ja lähti kävelemään äänen suuntaan, eli myös sen lammikon suuntaan.
"Mokoma kusiainen, tuollaiseenko sinä olet tuhlannut aikaasi?! Olet täysin hyödytön! Minä olen käynyt moikkaamassa yhtisöläisiä ja tapoin yhden katin. Niin, ja hommasin meille vakoojan Yhteisön seinien sisälle", Roe vittuili ja kehuskeli, kun käveli lopulta Dovanin piilon ohi, ja jatkoi matkaansa, olettaen että Dovan seuraisi.

Nimi: Glowe

14.07.2018 21:16
Rico ja Ezra - Yad

Ricon silmät levisivät järkytyksestä kun noutaja tajusi kuka kissa oli, ja että se kissa makasi maassa värjäytyen vereen. Rico ehti nähdä Flagan vain parin silmänräpäyksen ajan, sillä kohta Varapäällikön ympärille ryntäsi pohjoisessa mukana olleita kissoja, samalla kun takaa-ajajatkin peittivät hetkellisesti näkyvyyttä. Toivo ei tainnut olla ihan menetetty, mutta pahalta näytti; kissat huutelivat toisilleen kiihtyneesti. Mutta toisaalta, Flagaa yritettiin auttaa, se tarkoitti, ettei kissa ollut kuollut. Ehkä, ehkä Varapäällikkö ei ollutkaan vakavasti loukkaantunut? Rico ei uskonut omia ajatuksiaan, noutaja ei voinut mitenkään olettaa, että sellainen määrä verta tuli pienestä haavasta.

"Se tappo sen! Se tappo sen!" Ezra alkoi yhtäkkiä ulisemaan melkein Ricon korvan juuressa, ja sai muutaman muunkin kavahtamaan kauemmas rääkyvästä whippetistä. Kun korvat eivät enää vinkuneet, moni niistä, jotka eivät Ricon tavoin olleet nähneet tilannetta kunnolla, näyttivät kohahtavan järkytyksestä.
"Eikä tappanut!" Rico väitti pikaisesti vastaan whippetille, joka käänsi suipon päänsä noutajaa kohti, ja kiinnitti lautasenkokoiset silmänsä vanhukseen. Ezra tärisi, mutta ei uskaltanut liikkua. "Katso, parantajat hoitavat häntä", Rico jatkoi rauhallisemmin, ja Ezra vilkaisi edelleen täristen kissojen ja uteliaiden piirin suuntaan, näkemättä itse Flagaa.
"Taas jo-joku ta-tapettiin? Miksi ka-ka-kaikki tappavat ka-kaikki? Tapetaanko mi-minutkin?" Ezra elämöi alaleuka väpättäen.
"Mit-? Ei! Ezra, ei kukaan Yhteisöstä tule satuttamaan sinua" Rico vastasi hämillään.
"Mutta oli se se sekin koira...." Ezra jatkoi, vaikkakaan ei aivan niin hirveässä paniikissa kuin äsken. Rico luimisti korviaan ja käänsi katseensa Furiin, pentu osaisi sanoa jotain Ezraa rauhoittavaa. Hyvä tässä oli rauhoitella whippettiä, kun Rico uskoi että Ezra pelkäsi vanhustakin.

Mutta missä Furi oli? Rico vilkuili ympärilleen kun olennainen punaruskea pentu puuttui.
"Ezra? Missä Furi on?" Rico kysyi. Whippetin pelon vapina näytti loppuvan melkein seinään, kun se sai muuta mietittävää. Näköjään Ezra säikähti herkästi, mutta oli myös helppo palauttaa maanpinnalle takaisin tavanomaiseen jännittyneeseen olemukseensa. Ezra näytti järkyttyneen ilmeensä lisäksi hetken ajan hämmentyneeltä, katsahti myöskin ympärilleen.
"ööö", oli ainoa mitä vaalean nuorukaisen suusta tuli.
"Tule, etsitään", Rico käski ja kääntyi kohti yleisöä. Toivottavasti pentu ei ollut ollut niin tyhmä että oli mennyt tielle pyörimään ja katsomaan oliko Flaga kuollut. Tai toivottavasti Furi ei ollut vielä tyhmempi ja mennyt takaa-ajajien perään.

Rico raivasi tietään väkijoukossa, Ezra kannoillaan kipittäen. Pariin kertaan noutaja yritti huutaa Furin nimeä, mutta ei se tässä taustamelussa paljoa kantanut. Rico yritti myös kysyä muutamalta yhteisöläiseltä, olivatko ne nähneet pentua, mutta ei niitä tuntunut kiinnostavan. Näköjään äskeinen murhayritys oli Furia tärkeämpi aihe. Rico oli kiertänyt Ezran kanssa jo jonkin aikaa, kun tuttu punaruskea hahmo ilmestyi näkyviin kauempana kadulla. Rico kiihdytti vauhtiaan raviin asti.
"Missä ihmeessä sinä olit?" Noutaja vaati saada tietää.
"Älä häviä tuollalailla, varsinkin kun joku on juuri meinattu tappaa!" Rico jatkoi samointein. Kolmikko oli nyt hieman kauempana pääjoukosta. Väkijoukko oli äkkiä hiljennyt Ricolle tuntemattomasta syystä. KIssat olivat todenneet Flagan kuolleeksi ja väkijoukko teki tietä valkeaa Varapäällikköä kantavalle Rollolle. Oli viimein aika lähteä kotiin.

Nimi: Iitu

12.07.2018 12:44
Furi - Yad

Mennäänkö? Oikeasti? Siirrän korvani Ricoa kohti, ennenkun ampaisen matkaan. Mitä mitä siellä tapahtuu? Puikelehdin parin hämmästyneen koiran ohitse ja etsin katseellani vinttikoiraa. Mihin se meni? Ezran sanat saa korvani liimautumaan taaksepäin ja hiljennän empien tahtiani. Ympärillä olevat koirat saavat tassuihinsa vauhtia ja ne kiitävät urosta kohti, jonka suusta tosiaan roikkuu valkoinen kissa. Mitä se oikein tekee? Hämmennys on valtava, enkä oikein tiedä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Koiria ja kissoja seistä möllöttää yhtä kummastuneena, tai vaihtoehtoisesti juoksevat suinpäin johonkin suuntaan. Edessä näkyy kuitenkin olevan tilanteen tasalla olevia kaartilaisia, jotka yrittävät päästä suurikokoisen uroksen edelle. Huudot saavat minut painamaan korvat vielä taaemmas ja lasken päätä alemmas vilistäessäni vielä lähemmäs. Parilla loikalla olen siirtynyt kadun toiselle puolelle, josta lopulta vilistän metsänreunan luokse. Pitkät, puusta pudonneet ohuet oksat pakottavat minut hidastamaan hieman tahtiani pujotellessani niiden halki. Kadulta kuuluu kissan rääkäisy ja kauhu pörisyttää turkkiani raivatessani tietä eteenpäin. Nyt ei ainakaan tarvitse väistellä juoksevia koiria ja vipellän metsänreunaa pitkin niin nopeasti, kun kintut antavat myöten.

Liimaan korvat katua kohti kuullakseni, mitä siellä tapahtuu. Kurkistan puun takaa juuri, kun Zeke ampaisee koirien ohitse karkuun. Painaudun kaarnaa vasten ja kurkustani nousee hento murina vinttikoiran pyrheltäessä matkoihinsa. Sekunnin ajan kaartilaiset pönöttävät hämmästyneenä paikoillaan, ennenkun syöksyvät taka-ajoon. Lähden poukkoilemaan puiden läpi niiden perään nähdäkseni, mihin tuo uros oikein ajatteli karata.

Mystic ja Furi - Yad

Vaimeat, mutta tasaiset tassunaskeleet saa minut levottomasti vilkuilemaan syvemmälle metsään. Ei tuolla pitäisi ketään olla, eihän? Varautuneena pysähdyn tuijottamaan äänen suuntaan. Pian metsästä ampaisee esiin ruskea saksanpaimen, hampaat välkkyen ja korvat tiukasti luimussa. Tungen kynteni maahan ja jännitän lihaksiani, valmiina loikkaamaan alta pois. Jyrätköön mokoma puuhun, eikä minuun. Paimen kuitenkin pyrähtää ohitseni vilkaisemattakaan ja katoaa pian vinttikoiran perään. Jään tuijottamaan sen perään ja huomaan isokokoisen, mustan mastiffin vasta kun se pysähtyy parin metrin päähän tuijottamaan. Varautuneena väläytän nartulle hampaita ja peruutan askeleen taaksepäin, valmiina säntäämään takaisin kadulle muiden pariin, ennenkun tuo tekee minusta hakkelusta.
"Mitä sinä tässä teet?"
Ystävällinen äänensävy saa minut höristämään korvia ja vilkaisen ylös mastiffin kasvoja.
"Tarkkailen?" ehdotan mumisevasti.
My hymyilee ystävällisesti ja laskee kuonoaan alemmas.
"Mitä täällä oikein tapahtuu? Kuulimme kamalaa meteliä, ennenkun Ateena lähti kuin tykinkuula. Täällä ei haise karkureilta, joten...?" mastiffi utelee. "Kaipa sinä tästä tarkkailupaikastasi jotain näit? Ja sinun ei tarvitse minua pelätä", narttu lisäsi.
Varautuneena kallistan hieman mietteliäänä päätäni. Ai ei tarvitse pelätä vai? Pyhpah sanon minä. Eihän täällä näytä tapahtuvan muuta, kuin että tyypit kuolevat siellä sun täällä. Mastiffin sanat eivät vakuuta, vaikka se ystävälliseltä näyttääkin, eikä lähesty enempää.
"Yhteisö taisi saada yhden karkurin lisää", mumisen kuitenkin vastaukseksi.

Mastiffin kasvoille tunkeutuu yllättynyt ilme, ennenkun se ryhdistäytyy. Suuntaan varautuneen korvani sitä kohti, hieman empien. My kuitenkin hymyilee pienesti.
"Sinä olet Ricon seurassa, vai mitä? Mitäpä jos mentäisiin takaisin. En voi jättää sinua yksin tänne", mastiffi ehdottaa.
Tuijotan narttua hölmistyneenä. Yksin? Muut ovat kirjaimellisesti ehkä 50metrin päässä. En laske sitä yksinoloon ja sitäpaitsi minulla oli tarkkailuhetki menossa. Käännyn katsomaan siihen suuntaan, mihin vinttikoira oli jyrännyt. Kaipa nyt jälkiä voi vähän aikaa seurata? Mastiffi kuitenkin ottaa askeleen lähemmäs ja laskee päätään alemmas.
"Sinun ei pitäisi juosta täällä. Ei siellä tapahdu mitään näkemisen arvoista", My jatkaa topakammin.
Huokaisen ja annan jännittyneen häntäni laskeutua takaisin selän päälle lepäämään.
"Hyvä on", mutisen ja käännyn katua kohti.
Kierrän oksat ja muut ketterästi, ennenkun loikkaan kadulle. Takanani raskaat tassunaskeleet kertovat mastiffin seuraavan. Vilkaisen taaksepäin ja katselen vaivihkaa, miten narttu tutkailee varautuneena katua ja siellä olevia koiria ja kissoja.
"Mene sinä takaisin Ricon luo ja pysy siellä. Lähdemme pian Kartanolle", My komentelee ja nyökkään tyytymättömänä, ennenkun etsin katseellani kiharaturkkista noutajaa, lähteäkseni odottamaan sen viereen. Olisin halunnut kuulla, mitä mieltä mastiffi olisi tapahtumista, mutta se ei vaikuta olevan juttutuulella, vaan jolkottaa katua pitkin kohti paikalla olevia kaartilaisia. Niiden huomio on suunnattuna kohti metsää, odottaen, että taka-ajajat saapuisivat takaisin.

Nimi: Meikäläinen

12.07.2018 12:20
Desafio -Yad

Uros nyökkäsi. "Selvä. Ilmoitan Niyralle. Kokoan nyt heti ryhmäni ja lähdemme. Kun olemme palanneet, kokoan sopivalla hetkellä eläimet kokoushuoneeseen ja tiedotan asiasta. Esimerkiksi illalla, niin sana ehtii kulkea. Käykö? Sinun ei tietty tarvitse tulla sinne. Voisin kokouksen jälkeen käydä ilmoittamassa niille sairaille, jotka eivät päässeet." Desafio odotti Alikin mahdollisen vastauksen, kumarsi sitten malliksi Tímidolle, ja sanoi "Nähdään sitten. Tulen raportoimaan sinulle sitten. Muuten, voisitko ilmoittaa kaikille luonasi käyville illalla olevasta kokouksesta?"
Timi kumarsi ja seurasi Desafioa ulos huoneesta. Uros sulki oven.
"Olipa... Älä nyt Desa pahastu.., outo, tuo ystäväsi. Uneksuja. Aika... semmonen... EI ollut paikalla."
Desafio hymyili Timin varovaiselle huomautukselle.
"Alik on yleensä hyvin skarppi ja määrätietoinen. Hän on vain loukannut jalkansa, ja taisimme herättää hänet. Seuraavalla kerralla kun näet hänet, hän on varmasti entisellään, ehkä jopa liian virkeä ja oma itsensä, ha hah..."
"Minä tykkään tuosta puhetyylistäsi", Tímido huomautti. "Tulee mieleen oma isäni. Hän oli... paras tuntemani tyyppi. Vähän sinun näköisesi, mutta paaaljon vanhempi."
Desafio punastui. "Vertaat minua omaan isääsi?"
"Heheh, joo, sori, Desa..."
"No miten minä sitten puhut?"
Tímido oli hetken vaiti tarkastellen toveriaan. Vaitelias hetki kesti kauan, Desafiosta se tuntui vain hetkeltä. Hän tuijotti TImiä silmiin, etsi sieltä vastauksia, kysymyksiä, uusia ulottuvuuksia. Mikä oli totuus? Mistä toinen oli tullut? Mitä hän salasi?
Desafio ei tarkoittanut Italiaa, ei sitä, minkä Tímido oli jo kertonut, vaan sitä, mitä ei ollut. Ei siinä ollut kaikki. Mikä oli nartun tausta? Oliko ainoa syy Venäjälle menoon se, että toinen halusi sukulaisten luo?
Mutta ehkei kaikkea tarvinnutkaan tietää, omiakin salaisuuksia kuului olla. Mutta silti...
Yllättävä haikeus täytti Desafion mielen. Hän tiesi, että olipa asiat miten vain, Timi ei tänne jäisi. Yksi yö, kaksi, hyvässä lykyssä.
"Sinä olet niin avoin. Olet tosi... hauska ja sellainen... tuntuu että sinulta ei voi salata mitään, etkä sinäkään salaa mitään. Keneltäkään. Niin avoin...", Tímido vihdoin vastasi. "En ole pitkään aikaan tavannut yhtä rehellistä koiraa kuin sinä. Isäni jälkeen, ja siitä on... Ah, onko siitä jo yli kaksi kuukautta?"
Viimeinkin mielipide minusta. Millainen minä olen.., Desafio pohti. Oliko se totta? Hän ei tuntenut itseään mitenkään... rehelliseksi, avoimeksi, vaikka toivoikin Timin olevan oikeassa.
Hän vakavoitui.
"Olen pahoillani..."
"Älä. Et..- et sinä ollut siellä. Et sinä mitään voinut."
He kävelivät hiljalleen portaita kohti.
"Olen pahoillani", Desafio toisti välittämättä vastaväitteistä. "Haluaisitko puhua siitä?"
Hiljaisuus...
"Ei, ei se ole tärkeää, anteeksi..."
"Älä pyytele anteeksi!" Desafio vastasi melkein suuttuen. Oli täysin typerää alkaa tuollaisessa paikassa anteeksi pyytelemään. "Tuota, kauan sinulla meni Italiasta tulla tänne?"
"Olenko minä nyt Prypjatissa?"
"Kyllä."
"No, siihen meni semmoiset... Kaksikymmentä kolme päivää, mikäli olen kartalla."
"Huh! Minä en olisi pystynyt." Desafio tunsi ihailua toisen asiaan paneutumista kohtaan. Se oli... mahdotonta, ei kukaan yksinään jaksaisi.
"Minä olen kotoisin Triestestä, Triesten maakunnasta.”
”Huh, onneksi minä olen syntynyt ihan täällä, Yhteisön seurassa. On kyllä uskomatonta matkata yksinään sellainen matka”, hän jeesusteli.
He pääsivät portaat alas, ja alakerrassa Desafio pysähtyi, Tímido melkein törmäsi häneen. Alhaalla oli paljon porukkaa, ja Desafio näki, kuinka tuttu häntä vilahti Kokoushuoneeseen.
”Niyra!” hän haukahti ja säntäsi nartun perään. Hän saavutti tämän, kumarsi ja tervehti.
”Niyra, minulla olisi asiaa. Lähden partion kanssa, siihen tulee siis minä, Tímido, Kedo, Mystic, Strix, Juri. Onko hyvä?”
”Tässä on muuten Tímido, Italiasta tullut ystäväni. Hän viipyy täällä vähän aikaa.”
Timi kumarsi nartulle.

//Niyra varmaa sit sanoo ettei saa lähtee mihkään, et se pitää kokouksen, jne? Desa sanoo sit siinä välissä et silläkin on ilmoitusasiaa kokouksessa, jos haluut laittaa sen tarinaan?

Nimi: Meikäläinen

12.07.2018 12:13
Dovan - Luopio

Dovan yllättyi siitä, että Roerig uskalsi panna hanttiin, mutta hetken ajateltuaan ei ollut erityisen yllättynyt.
"Älä liiku!" hän toisti. "Minulla on koko arvokaarti mukana, parhaat taistelijat koko Yhteisöstä! Olet mennyttä!"
Hän päätti ärsyttää toveriaan kaikilla mahdollisilla keinoilla.
"Sinussa ei taida olla urosta muuhun kuin huuteluun! Sinä et tosissaan ansaitsisi kuolemaa, ethän sinä ole mitään tehnytkään! Se kaverisi Dovan on oikea uros! Se on tappanut ne kissat ja koirat, siinä on urosta tappamiseen! Sinä kuulut vain hänen taustajoukkoihinsa, olet pelkkä huutelija! Yhtä hyödytön kuin mätä hirvenraato! Yritä nyt edes kerran elämässäsi tehdä jotain pahaa ja tule tänne ja yritä edes tappaa minut! Vannon, etteivät sotilaani tule keskeyttämään, jos uskallat tulla! Mutta varoitan sinua, mätäsydämisten pelkurien kuolema ei ole helppo minun kynsissäni..."
Dovan päätti puheenvuoronsa kolkkoon, ivalliseen nauruun, ja toivoi, ettei Roerig tunnistaisi häntä, ehkä se pelkäisi tosissaan ja antautuisi!
"Rollo, Desafio, Cheyenne, Black Jack, Killer Clone, luotan teihin, pitäkää muut aisoissa!"
Dovan nauroi jälleen, tällä kertaa varoittamatta, hän ei pystynyt pidättelemään sitä. Olisiko kohta aika paljastaa itsensä?

Nimi: Defia

11.07.2018 18:13
Shin – Auony

Missä oli nauru? Shin vilkaisi Siriä, sillä kolli oli odottanut sen repeävän nauruun tämän esittelyn päätteeksi, ja yllättyi näkemästään. Klaanilaisella oli todella outo ilme, jollaista Shin ei ollut koskaan ennen nähnyt. Naaraan korvat olivat painuneet luimuun, eikä se näyttänyt lainkaan huvittuneelta. Kolli ei kuitenkaan voinut keskittyä klaanilaiseen, sillä eihän se voinut olla epäkohtelias nuorta naarasta kohtaan, joka oli juuri vastaamassa kollille.
Shin hymyili leppoisasti kuunnellessaan Creetan esittelyä ja virnisti pienesti loppuun heitetylle loukkaukselle. Kollin hymy tosin hyytyi hieman Mitran vielä kasvattaessa loukkausta. Musta hännänpää vispasi ärtyneenä puolelta toiselle. Parantaja vilkaisi jälleen klaanilaista, joka yritti nyt esittää ettei ollut edes paikalla. Naaraan outo ilme oli saanut entistä vakavamman sävyn ja oli hyvin selvää, että se tahtoi poistua paikalta. Shinin uteliaisuus meinasi paisua yli äyräiden. Se halusi tietää mikä naarasta riivasi niin pahasti, ettei se edes nauranut Shinin pilkkaamiselle, jota se harrasti aina itsekin. Musta häntä tamppasi lattiaa entistä kiivaammin, kollin pakottaessaan huomionsa takaisin Creetaan.
Musta kolli taikoi kasvoilleen hurmaavimman hymynsä. “Saanen siis kiittää hänen menetystään oman onnenni kasvulla, ihastellessani tätä nuorta neitoa. Kunnia tehdä tuttavuutta kanssasi, Creeta. Nimesi tuo mieleen luomisen, luonnon oman kauneuden ja elinvoimaisuuden,” kolli kehräsi kumartaen hieman päätään toisen lauseen kohdalla. Noin, eiköhän siinä ollut tarpeeksi herrasmiehen leikkimistä tälle päivälle. Nyt kolli voisi taas avata törkyisen turpansa.
Tai sitten ei. Juuri, kun Shin oli aikeissa sanoa jotakin, mitä harva olisi varmaan edes uskonut, vaikka se totta olikin, niin paikalle rymisteli koiria. Shin luimisti hieman korviaan törkeän keskeytyksen takia, mutta nopeasti palasi normaaliin virnistelyynsä. Kokous olisi varmaan sille hyödyllinen näin pitkän poissaolon jälkeen.

Shin käänsi keltaiset silmänsä Mitraan ja hymyili. “Tietysti, eiväthän he voi kieltää kansalta sitä tietoa, että kaltaiseni komistus on palannut markkinoille,” kolli kujersi virnistäen.
“Minulla on vielä töitä ennen kokousta,” Siri pisti nopeasti väliin. Sanojensa saattelemana se nousi ja poistui nopeasti paikalta, nyökäten muille hyvästiksi. Musta häntä paukutti ääneti lattiaa. Mitä helvetin vitun perkeleen saatanaa??? Shin olisi halunnut mennä naaraan perään ja vaatia selitystä. Kolli piti kuitenkin ilmeensä peruslukemilla ja tyytyi vain viuhtomaan ärtyneenä hännällään. Epäilemättä parantaja voisi vaatia selitystä myöhemminkin. Se vain olisi halunnut tietää nyt heti.
“Noh, taistelija lähti, joten jäljelle jäi vain parantavaa kauneutta,” kolli kommentoi virnistäen. “Vaikka en minä yhtään epäile, etteikö tulinen parantajamme antaisi klaanilaisille kyytiä, jos tarve vaatisi,” tämä jatkoi suoden tällä kertaa Mitralle pirullisen hymyn. Shin ei hukannut yhtäkään ajatusta sille, että samainen naaras antaisi varmasti sillekin kyytiä jos niin haluaisi. Rakastihan kolli rauhaa liikaa, hukatakseen ajatuksia väkivallalle. Tai sitten se vain ei osannut ajatella miltä muista tuntui.

Nimi: Defia

11.07.2018 02:09
Ubo – Yad

Maattuaan jonkin aikaa lumihangessa Ubo alkoi tuntea olonsa huomattavasti rennommaksi. Kaikki se jännitys oli saanut sen olon tuntumaan hieman siltä kuin jossain lähellä olisi ollut tulipalo. Kylmä hanki kuitenkin viilensi tämän koko kehoa. Kylmä sai uroksen raajat hieman kankeiksi, mutta sen selkää lämmittävä aurinko piti tämän ruumiin lämpimänä.
Hangesta sen oli hyvä seurailla pihan tapahtuamia, korvillaan ja nenällään tietysti, samalla kun se pohti asioita. Ääntä kuului enimmäkseen Kartanon suunnalta, mutta kyllä pihan poikki ehti silti kulkea koira jos toinenkin. Ubo yritti tunnistaa tuttuja hajuja, mutta puolen vuoden poissaolon jälkeen se tuntui melko mahdottomalta, varsinkaan kun uroksella ei ollut paljoakaan läheisiä tuttuja.
Saatuaan päätään selvemmäksi uros päätti viimein nousta pois lumesta. Eikä se tietysti tahtonut jäätyä aloilleen. Sokeana koiran oli hieman vaivalloista liikkua ulkona yksin. Ainakin tuntemattomissa paikoissa. Ubo kuitenkin muisti alueen hyvin, olihan se varttunut siellä, joten se ei tuntunut aivan niin mahdottomalta suunnistaa yksin. Olisi silti ollut turvallisempaa kulkea kuono lähellä maata, mutta jääräpäisenä uroksen oli vaikea taipua siihen. Kartanon tutut hajut saivat sokean koiran tuntemaan olonsa hieman itsevarmemmaksi, mutta se päätti silti tehdä pientä kartoitusta.

Myllertämästään hangesta uros suuntasi kohti suihkulähdettä. Sillä ei ollut oikeaa varmuutta missä se oli, sillä nähdessään se ei ollut kiinnittänyt siihen koskaan sen suurempaa huomiota, se vain oli aina ollut siinä pihalla. Nyt kivinen rakennelma tulisi kuitenkin olemaan hyvinkin oleellinen osa uroksen elämää, jotain minkä avulla se voisi mitata matkaa.
Sokea koira käveli aluksi suihkulähteen ohi, mutta lopulta löysi sen ja kiersi sen saman tien ympäri. Ubo laski suihkulähteen ympäri kiertämiseen tarvitut askeleet. Sitten se suuntasi takaisin kohti kartanoa ja laski askeleet sen ja suihkulähteen välissä.
Sekarotuinen kiersi Kartanon ympäri ja laski nekin askeleet. Kartanon takana se tosin pysähtyi hetkeksi “katselemaan” kaartilaisia, jotka kaivoivat hautoja. Ubo ei halunnut häiritä niiden työtä, joten se ei kysynyt mitä nämä kaivoivat. Asia häiritsi sitä kuitenkin hieman, joten palattuaan Kartanon etupuolelle uros oli jo täysin unohtanut askeleet, jotka tarvittiin rakennuksen kiertämiseen. Kulmat kurtussa sokea koira käveli takaisin suihkulähteelle ja sen ohi.
Ubo ei edes tajunnut kävelleensä maamerkkinsä ohitse ennen kuin se oli jo melkein metsän laidalla. Huokaisten uros istui alas. Ehkä sen pää ei ollut sittenkään selvennyt tarpeeksi.

Kuumeisesti uros alkoi jälleen pohtia kuinka se voisi olla parhaiten hyödyksi. Ajatuksiinsa uppoutuneenakaan uroksen korvat eivät lopettaneet työskentelyään. Pitkään niillä ei kyllä ollutkaan lumen puista putoamista ihmeellisempiä ääniä havaittavana, mutta lopulta metsästä kuului useita askelia. Ubo valpastui hieman, mutta suuren joukon palatessa se päätteli näiden olevan Yhteisöläisiä. Sokeana uros vilkaisi kohti Kartanoa. Riistan haju sai sen muistamaan puheen villisiasta. Kuola valui uroksen suupielestä. Pitäisikö sen mennä katsomaan oliko sikaa enää yhtään jäljellä?

Nimi: Defia

11.07.2018 01:49
// Sisältää raakuutta ja muuten vain epäsopivaa materiaalia! //

Zeke “Bleak” - Yad

Vinttikoiran perässä alkoi olla jo ihan kiitettävä joukko koiria ja joitain kissojakin. Se sai uroksen hykertelemään sen juostessä ympäri ihmisten hylkäämää asuinaluetta. Hipasta oli tullut suurmenestys!
Ilakoiva nuorukainen ei kuitenkaan ollut odottanut ihan näin monta osallistujaa, joten pian tilanne alkoi karata sen tassuista. Jahtaajat yrittivät joka käänteessä päästä uroksen edelle ja sivuille, muodostaen pian sellaisen esteradan, ettei nuori uros enää ollut varma minne mennä. Vielä kukaan ei ollut saanut urosta kiinni sen nopeuden takia, mutta vinttikoiran vain leikkiessä se oli onnistunut ajamaan itsensä nurkkaan. Zeke oli totaalisesti unohtanut pitää pakoreittinsä avoimena, joten pian se huomasi juoksevansa laidasta laitaan kuin flipperi kuula, vastaan tulevien koirien toimiessa mailoina.
Helvetti, leikki taisi loppua tähän, Zeke ajatteli ärtyneenä. Kuonoaan rypistäen uros päätteli tekevänsä vielä yhden näyttävän hypyn ennen kuin se päästäisi kissan irti. Pitkä vinttikoira teki hyvin tiukan käännöksen ja se koitui kohtalokkaaksi. Pitkät jalat olivat omiaan suurissa kurveissa, mutta pienessä tilassa ne lähestulkoon takertuivat toisiinsa. Uros kompastui.

Hyppy se ei ollut, mutta omalla tavallaan näyttävää. Suuri tumma koira teki käytännössä kuperkeikan, kierähtäen ympäri ja päätyen huterasti takaisin jaloilleen. Matkalla pitkän kuonon iskeytyessä maahan, sen leuat puristuivat tiukasti yhteen. Vertahyytävä rääkäisy pakeni kissan suusta. Suuret hampaat olivat lävistäneet sen kehon.
Zeke seisoi hölmistyneenä aloillaan pohtien, mitä helvettiä juuri tapahtui? Se maistoi veren. Jonkun sydän jyskytti kovaa. Oliko se koiran oma vai sittenkin sen suussa olevan kissan?
Veren maku kuitenkin laukaisi metsästäjässä hyvin luonnollisen reaktion – se ravisti. Joku narttu huusi kauhusta veripisaroiden lentäessä lähimpien kasvoille. Zeke ei tiennyt olisiko kissalla ollut mahdollisuuksia selvitä, jos se ei olisi ravistanut, mutta nyt sillä tuskin oli enää mitään väliä. Valkoinen turkki värjääntyi hetki hetkeltä punaisemmaksi. Flaga yskäisi verta ennen kuin veltostui kokonaan menettäessään tajunsa. Uros ei edes tajunnut, että Flaga oli onnistunut kynsimään sen kaulaa aikaisemmin, joten myös sen valkoinen läikkä punersi.
Zeke irrotti otteensa. Valkopunainen möykky tipahti maahan oksettavan äänen kera. Kissa oli vielä elossa, mutta ei olisi kauaa. Suuri tumma vinttikoira seisoi saaliinsa yllä ja tuijotti ympärillään olevia eläimiä. Tätähän se oli halunnut, eikö niin? Tätähän se oli suunnitellut, tappavansa kaikki kissat. Ja mikä olisikaan parempi paikka aloittaa kuin Varapäälikkö. Miksi se sitten voi pahoin?

“Ottakaa se kiinni!” Rollo karjaisi kuola roiskuen. Se herätti transsista useamman aloilleen tuijottamaan jääneen, kuin myös Zeken. Reaktionomaisesti nuori uros ampaisi matkaan. Joku sai napattua sitä kyljestä kiinni, mutta ei tarpeeksi tukevasti. Parit muutkin hampaat hipoivat tummaa kehoa.
Vinttikoira paljasti veriset hampaansa ja avasi kitansa syöksyessään uutta kissaa kohti. Kaksi koiraa syöksyi suojelemaan kissaa, joka olikin se mitä uros oli halunnut. Se teki uuden tiukan käännöksen, kompastumatta tällä kertaa, ja juoksi tyhjäksi jääneestä tilasta kohti vapautta. Nyt se aikoisi juosta tosissaan, eikä todellakaan suunnitellut jäävänsä kiinni. Veren maku sai sen vatsan vääntymään kivuliaasti. Eihän tämän näin pitänyt mennä?

Nimi: Glowe

10.07.2018 21:27
Rico - Yad

Rico käänsi katseensa taakseen arvioidakseen tilannetta naama kurtussa. Mitä ihmettä tuolla tapahtui? Miksi nuo kaartilaiset juoksivat tuon koiran perässä? Nuorten kanssa ei varmaan olisi ollutt viisainta mennä keskelle toimintaa, mutta Ricokin paloi halusta tietää mitä siellä oikein riehuttiin.
"Mennään katsomaan lähempää", Rico totesi ja lähti jo kangaskantamuksineen ravaamaan kohti. Ezra epäröi jäljessä, muttei halunnut jäädä siihenkään yksin, joten sen oli pakko seurata kaksikkoa. Tosi hyvä idea, aivan loistava, Ezra tunsi sen suorastaan luissaan, että heidän pitäisi mennä ihan sama minne muualle, mutta ei tähän suuntaan!
"Sillä on suussa kissa!" Ezra ulisi kun joukko oli päässyt vähän paremmalle katsomopaikalle.
"Mitä?!" Rico älähti.
"Tappaako se sen??" Ezra jatkoi jo pienessä paniikissa.
"Kiertäkää joku sen eteen, piirittäkää se!" Jahtaavista kaartilaisista joku huusi. Takaa-ajajiin tuntui liittyvän vain lisää kaartilaisia ja metsästäjiä, jopa kissoja juoksenteli huutelemassa, että koira vei Varapäällikön. Mutta iso oli myös se joukko, joka Ricon tavoin oli ihan pihalla siitä mitä täällä oli meneillään.

Nimi: Glowe

10.07.2018 21:18
Juri - Yad

Edes Jurin huikeilla unenlahjoilla ei voinut nukkua ensin täyttä yötä, ja sitten vielä pitkälle iltapäivään, mutta oli pentu viettänyt yhden laiskanlinnapäivän. Se oli loikoillut pedissään koko aamupäivän, kunnes siivoojat olivat löytäneet tiensä sen huoneeseen ja hätistäneet loukkaantuneen pilkkunaama-paran muualle. Juri oli vain nakellut niille niskojaan ja lähtenyt hakemaan ruokaa ties monennettako kertaa sille päivälle. Tassulle kykeni jo astumaan, sehän oli vain venähtänyt, sellainen vamma parani nopeasti. Mutta ihan vain ettei kukaan pistäisi Juria töihin, pentu linkutti aina välillä tassu ilmassa, vaikkakaan omahyväinen virne ei sopinut yhtälöön esittämisen kanssa. Juri oli viettänyt aikaa olemalla keskellä keittiön lattiaa kissojen tiellä, syöden kaikessa rauhassa melkein tunnin ajan yhtä villisikapalaa ihan vain kissoja kiusatakseen, ja oli sitten aloittanut vaelluksensa takaisin neljänteen kerrokseen. Sellainen päivä uroksella oli sitten ollut, se oli laiskotellut Kartanossa, ärissyt valittaville eläimille jotka kyseenalaistivat sen sairasloman ja mässäillyt niin paljon, että loppupäivästä lihoisi varmaan kymmenen kiloa. Välillä joku oli saanut Jurin mukamas viemään jotain roskia, mutta Juri yleensä vain raahasi ne seuraavan nurkan tai oven taakse ja jätti lojumaan siihen. Alakertaan oli niin saamarin pitkä matka, ei sinne jaksanut kävellä. Nyt Juri oli päässyt takaisin omalle pedilleen, ja siellä dalmantialainen makoili pyöreänä kuin omena, perin tyytyväisessä mielentilassa hiljentyneessä harjoittelijoiden huoneessa.

Nimi: Glowe

10.07.2018 21:10
Mitra - Auony

"Vaikka miten kerskailet, kovin moni naaras ei ole varmasti edes halunnut koskea sinuun", Mitra tuhahti Creetan lauseen loppuun mustalle kollille. Alhaalta alkoi kuulua meteliä, mikä sai somalin vilkaisemaan portaikkoon. Kohta sieltä rymisteli muutama koira, jotka kertoivat kokouksesta. Jaa, no eipä tässä oltu muutenkaan aikeissa lähteä minnekään.
"Taas kokous.. Liekkö sinä ja koirakaverisi olette päässeet otsikoihin?" Mitra kysäisi Shiniltä vailla kummoista mielenkiintoa äänessään. Shin ja Ubo eivät aiheena Mitraaa kiinnostaneet, mutta toisaalta ei myöskään kuolinilmoitusten ja muiden päivän kamaluuksien kuuleminen houkutellut.

Nimi: Glowe

10.07.2018 21:01
Niyra - Yad

Kaartilaiset olivat juuri saaneet sanottua, että olivat nähneet Varakomentajan menevän sisälle Kartanoon ihan joitakin minuutteja sitten, kun Kartanon sulaneelle pihalle alkoi virrata koiria metsän siimeksestä, pääosin Kartanon eteläiseltä puolelta kiertäen. Niyra yllättyi iloisesti nähdessään kuinka monella oli jotain riistaa mukanaan. Pikkuriistaa pääosin, mutta kyllä silläkin söisi.
"Levittäkää heti sanaa, että kaikkien olisi toivottavaa pysyä Kartanolla. Pidän pienen kokouksen, kunhan pohjoisen ryhmät palaavat", Niyra ohjeisti niitä muutamia Kaartilaisia, jotka lähtivät oitis juoksemaan ympäriinsä, yksi niistä jäi kertomaan asiaa eteenpäin pihalle, ja kaksi muuta katosivat Kartanoon. Niyra antoi katseensa kiertää hetken pihalle muodostunutta väenpaljoutta, ennen kuin lähti puikkelehtimaan koirien välistä sisälle Kartanoon, ja siellä jo valmiiksi Kokoushuoneeseen.

Nimi: Iitu

10.07.2018 10:26
Strix - Yad

Strix liikutteli korviaan ja hymyili ystävällisesti tervehdykseksi kahdelle urokselle, jotka raahasivat vasaa perässään. Hetken harjoittelija kuunteli vaiti Ventan ja muiden metsästäjien juttelua ja nyökkäsi sitten vastaukseksi.
"Seura kuulostaa oikein hyväältä arvon herrat. Ja sitäpaitsi, jonkunhan pitää saattaa teidät turvallisesti Kartanolle", Strix vastasi, yrittäen kuulostaa hyvin asialliselta, mutta lopetti sitten leveään virnistykseen.
Alaskalainen jatkoi matkaansa puiden halki ja näki parin kymmenen metrin päässä sen labradorin ja valkoisen paimenen, jotka vetivät vaiti kaikenmaailman oksia perässään. Strix ei voinut olla hymyilemättä itsekseen, mutta pyyhkäisi kasvonsa nopeasti peruslukemille, kun näki Jaffan vilkuilevan tähän suuntaan tyytymättömänä. Kylläpä tuo mastiffi nyt jaksoi. Strix ei kuitenkaan halunnut antaa urokselle uutta mahdollisuutta tulla tännepäin pätemään, joten se käänsi vain kasvonsa pois uroksesta ja hidasti hieman tahtiaan, kunnes päätyi vaalean, vasaa rahaavan uroksen viereen.
"Nico, vai mitä?" klee kai kyseli ja sai nyökkäyksen vastaukseksi. "Hauska tutustua, minä olen Strix."
Narttu otti tukevamman otteen jänösestä, kuitenkin niin, ettei koko suu olisi täynnä saalista, vaan että se pystyisi tarpeen mukaan keskustelemaan. Nico nyökkäsi uudemman kerran vastaukseksi ja nosti hieman päätään. Strix naurahti, kyllä se oli huomannut, että uroksen suu oli täynnä, eikä siinä oikein silloin juteltu.
"Veikö kissa kielen?" harjoittelija hymähti silti ja kallisti kiusoitellen päätään.
Vasan takaa kuului vaimeaa muminaa vastaukseksi ja Strix heilutti häntäänsä.
"En saa mitään selvää!"
Nauraen Strix kiri hieman tahtiaan ja vilkaisi välillä virnistäen metsästäjää kohti, joka yritti itsekin liikkua reippaammin. Vaikka peura olikin vielä lapsonen, sen kanssa ei voinut hirveän nopeasti liikkua metsän halki.

Kartanon tullessa näkyviin Strix heilautti häntäänsä kolmikolle ja nyökkäsi päällään.
"Vien tämän Ruokavarastoon ja sitten minun on ihan pakko mennä katsomaan, missäpäin Juri on laiskottelemassa. Jättäkää minulle vähän lihaa, tulen varmasti vielä takaisin", Strix hymähti ystävällisesti. "Oli kiva tavata pojat, ja kiitos Venta seurasta! Nähdään!"
Strix jolkotteli sisään Kartanolle ja heivasi jäniksen komeroon. Saalista oli vielä ihan mukavasti, sillä eilisestä villisiasta oli vielä jäljellä vaikka kuinka. Onneksi, sillä siivouspäivästä johtuen metsästäjät eivät kamalasti tuoneet lisää saalista taloon. Strix katseli ihastuneena ympärilleen tallustaessaan takaisin kohti käytäviä. Täällähän oli siistiä! Lattialla lojuneet pienet risut, lasinsirpaleet ja muut olivat hävinneet. Joissain kohti oli vielä kasoja valmiina paketoitavaksi ja ulos raahaamista varten ja Strix vältteli niitä, ettei se vain levittäisi roskia uudelleen. Harjoittelija tervehti vastaantulevia nopeilla nyökkäyksillä ja nosti sitten kuononsa ilmaan. Missäköhän se Juri oli? Jos dalmatialainen vielä kuorsasi jossain, niin Strix ei tietäisi mitä tekisi. Toivonmukaan joku oli uskaltanut laittaa uroksen myös töihin, eiköhän se nyt jotain osannut tehdä jalastaan huolimatta.

Nimi: Iitu

10.07.2018 10:03
Furi - Yad

Nyökkään noutajan sanoille ja käännyn vilkaisemaan Ezran suuntaan, joka istuskelee vielä oven lähettyvillä. Se näyttää olevan jossain ihan muualla. Rico kutsuu whippetiä uudelleen ja se hätkähtää nostaen katsettaan. Yritän hymyillä rauhoittavasti urosta kohti, vaikka mielessäni huokaisenkin syvään. Ei Ricoa tarvitse pelätä. Taivas saisi varmaan räjähtää käsiin, ennenkun Rico hermostuisi niinkin pienestä asiasta, kun ettei joku ensimmäisellä kerralla kuullut, mitä noutaja sanoi. Lopulta Ezra kuitenkin liittyy seuraan ja suuntaamme kangaskasan luokse. Odotan malttamattomana, kun Ezra auttaa vetämään Ricon selkään kaikenmaailman kankaita. Niitä on paljon ja heilautan tuuheaa häntääni. Kartanolla ollaan varmasti tyytyväisiä nyt, eikös?
"Hihi, näytät hassulta", virnistän Ricolle, kun tuo nousee takaisin ylös, kankaiden peittämänä.
Dalmatialaisuroksen ääni kaikuu katua pitkin ja siirryn hitaaseen raviin lähteäkseni katua pitkin muita kohti ja takaisin Kartanolle, ylpeänä pientä liinaani kantaen.

Metsän laidalle saavuttua ohitsemme pyrheltää suurikokoinen uroskoira (Zeke), ja pian sen perään ampaisee kasa kaartilaisia. Joillakin oli joitain vilttejä vielä selässä ja nyt ne tömähtelevät maahan suistuessaan alas koirien selistä. Hölmistyneenä käännän pääni takaisin katua pitkin.
"Te menette väärään suuntaan!" kailotan niiden perään ja luon Ricoon kysyvän katseen.
Vasta nyt korviini kantautuu avunhuuto ja pyörähdän ympäri, katsoen loittonevia koiria. Mitä täällä nyt oikein on tapahtumassa? Luimistan varautuneena korviani ja nostelen hermostuneena etutassujani yksi kerrallaan. Minun tekisi mieli ampaista muiden perään katsomaan, mikä siellä on oikein tapahtumassa. Toinen, fiksumpi puoli, minusta kuitenkin pakottaa minut vain pysyttelevän noutajan ja whippetin luona.

Nimi: Defia

09.07.2018 23:02
Zeke ”Bleak” - Yad

Nuori uros jätti kaartilaisen murinat omaan arvoonsa ja käveli kohti metsän laidalle kerääntyviä eläimiä. Pitkän kuononsa takaa se tarkkaili näitä arvioiden. Valkoinen kissa kiinnitti lopulta sen huomion. Oliko kyseessä kissojen Päälikkö? Zeke ei ollut lainkaan varma asiasta, koska se ei ollut tarpeeksi kiinnostunut kissojen johdosta, sillä saastaa ne olivat siinä missä muutkin kissat. Tarpeellisia vain ja ainoastaan varamuonaksi ja pilkattavaksi. Uros kuitenkin epäili nähneensä kissan kokouksissa korokkeella. Toisaalta kyseessä voisi olla joku ihan muukin kissa, koska ne syöpäläiset näyttivät kaikki samalta tämän silmissä. Zeke oli kuitenkin tehnyt päätöksensä. Hippahan olisi vain hauskempaa, jos kyseessä todella oli kissojen johtohahmo.

Varmoin askelin uros lähestyi valkoista kissaa. Kaksi kaartilaista seisoivat kissan vieressä, joka sai Zeken hieman varmemmaksi siitä, ettei kyseessä ollut mikä tahansa rotta. Kaartilaiset katsoivat lähestyvää vinttikoiraa kysyvästi, mutta eivät osanneet lainkaan aavistaa mitä oli tulossa. Olihan Zeke Yhteisön jäsen, eikä se ollut koskaan osoittanut avoimesti aggressiota kissoja kohtaan.
Näin ollen uroksella ei ollut mitään ongelmaa napata kissa hampaisiinsa. Kaikilla sen nähneillä kesti hetken tajuta mitä oli juuri tapahtunut, jopa koiran suuhun joutuneella Flagalla. Zeken ote ei ollut raju tai kova, mutta varma ja tukeva keskellä kissan selkää.
Valkoinen karvapallo suussaan Zeke kääntyi kannoillaan ja ampaisi juoksuun. Hämmentyneenä useampi kaartilainen lähti tämän perään Flagan huutaessa, “päästä irti!” Vinttikoira piti askeleensa kevyinä ja leikkisinä, niin että sen vauhti ei noussut liian kovaksi. Ensimmäisenä sen perään lähteneet koirat melkein saivat sen kiinni ja se juuri oli tarkoituskin. Tämänhän piti olla hippaa, ja leikistä tulisi liian tylsä, jos Zeke vain porhaltaisi kohti horisonttia.
Kadun varrella tuli vastaan kauempana olevista taloista tulleita koiria, joista osa kissan avun huudot kuullessaan yrittivät syöksyä vinttikoiraa kohti. Zeke oli osannut odottaa tätäkin, joten sen oli helppo väistää kaatoyritykset pujottelemalla ja loikkimalla koirien ohi. Flaga ei uskaltanut rimpuilla koiran otteessa, koska se olisi mitä luultavimmin vain satuttanut itsensä hampaiden painaessa sen ihoa jo nyt epämukavan tiukasti, joten se tyytyi vain huutamaan apua. Kissa oli tosin ottanut kyntensä esille ja sopivissa kohdissa yritti raapia sieppaajaansa. Räsynukkena roikkuminen ei ollut muutenkaan mukavaa, mutta koiran loikkiessa sen leuat puristivat kissaa kivuliaasti.

“Pysähdy ja päästä irti Varapäälliköstä!” kuului ulvahdus aivan vinttikoiran kintereiltä. Zeke käänsi päätään hieman nähdäkseen takaataan tulevan koiran. Kyseessä oli toinen metsästäjä, jonka uros tunsi vain näöltä. Uroksen teki mieli nauraa. Miksi ihmeessä se nyt pysähtyisi. Olisihan sen annettava Kaartille pientä treeniä ennen kuin voisi pysähtyä. Innoissaan uros puristi leukojaan hieman yhteen, joka sai kissan huutamaan. Hups. Kyseessä kuitenkin oli Varapäällikkö, ja se teki leikistä paljon jännittävämmän. Eihän tarkoitus ollut tappaa kissaa.......

Nimi: Glowe

09.07.2018 22:38
Rico ja Ezra - Yad

Furin sanat saivat Eztan luimimaan korviaan hyvin vastahankaisena. Joo kai Ezra oli ihan nopea, ja tykkäsi juosta, mutta mitä hyötyä siitä oikeastaan oli? Ja ja... Ei Ezra osannut metsästää, ei tapella, ei... Ei Ezra osannut oikein mitään. Nuorukainen oli hyvon vastakarvaan Furin motivaatiosanojen kanssa, mutta varsinkin viimeinen lause sai Ezran mietteliääksi. Itseasiassa niin mietteliääksi, että whippet painoi katseensa taas tassuihinsa, eikä tajunnut lähteä liikkeelle. Mitä Ezra osasi? Whippet mutristi huuliaan. No aikaki Ezra osasi pelätä... Ja.. Nayal oli opettanut sitä saalistamaan hiiriä, ehkä sitä voisi kokeilla uudelleen joskus. Vinttikoira kohautti itsekseen surumielisesti toistaa lapaansa, ja painoi leukansa melkein isoon rintakehäänsä kiinni, miettien, ettei Nayal varmaan enää voisi auttaa sitä säikyttämään hiirulaisia.

"No niin Furi ja Ezra. Lähdetään kotiin. Käydään hakemassa minulle ja Ezrallekin jotain kannettavaa matkalle", paikalle käppäillyt vanhus kertoi Furille ja kääntyi jo kävelemään kohti katua, kissan ruumista kantaneet koirat olivat jo lähteneet katua pitkin eteläänpäin. Rico vilkaisi Ezran suuntaan, ja huomasi, ettei whippet ollut varmaan edes kuullut noutajaa.
"Ezra!" Rico korotti ääntään.
Vaalea whippet hätkähti ja nosti katseensa hämillään ja jälleen vähän säikähtäneen näköisenä. Mitä Ezra ei ollut kuullut?! Oliko se ollut jotain tärkeää?! Voi ei kai se joutuisi ongelmiin?!
"Mennään hakemaan tavaroita", Rico jatkoi hymyillen.
"Ai! öö, o-okei", Ezra sökersi jotain vastaukseksi, nousi ja lähti kiireesti pennun ja vanhuksen luo. Rico jatkoi matkaansa lähimmälle kangaskasalle, ja katsoi sieltä joitakin kankaita.
"Ezra vedäpä nuo selkääni, ne varmaan pysyisivät siellä", Rico totesi hetken kuluttua, ja kävi asfaltille makuulleen. Whippet teki työtä käskettyä, ja veti noutajan selkään poikittain pääosin vaatteista, ohuista huovista ja verhoista koostuvan, melko ison kasan kankaita. Rico nousi seisomaan, ja noutajan karkeaa, kiharaa turkkia vasten kankaat tuntuivat pysyvän hyvin paikallaan. Noutaja hymyili itsekseen mielissään. Kankaita oli vhurjasti, niistä kissat saisivat revittyä vaikka miten paljon suikaleita ja paloja haavojen sidontaan ja sellaiseen. Rico keräsi leukoihinsa vielä muutaman pienemmän kangaspalan, kuten myös Ezra, ja sitten kaksikko oli ainakin valmis lähtemään.
"Noniin! Aletaan mennä!" Rollo huuteli alempana kadulla itsekin kangasvuorta kantaen. Dalmantilainen kääntyi ja lähti joukon etunenässä takaisin etelää kohti.

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com