Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

 << <  4  5  6  7  8  9  10  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Iitu

28.01.2018 13:33
Furi - Yad

Kuuntelen rauhallisesti Ricon kertomusta kahdesta entisestä Kaartilaisesta. Vaaleilla silmilläni tarkkailen mustaa noutajaa. Ymmärrän hyvin, miksi ajatus karkulaisista saa uroksen hieman alakuloiseksi. Kertomus ei kuitenkaan hätkäytä minua sen suuremmin. Näin suuressa laumassa minua ihmetyttäisi enemmän, jos sen sisällä ei olisi ollenkaan ongelmia. Niskakarvojani kuitenkin puistuttaa ajatus, että joku, joka voi vaikuttaa ystävältä, onkin todellisuudessa ihan jotain muuta. En voi olla heittämättä nopeaa, epäilevää katsetta ympärillä oleviin. Koska en ole koskaan ystävystynyt tai tutustunut sen tarkemmin kehenkään, en voi kuvitellakaan, miltä tuommoinen petos tuntuu. Ajatukseni harhailevat. En ole koskaan ollut osana mitään laumaa, mutta olen toki kuullut ihmeellisiäkin tarinoita siitä, miten pienetkin asiat ovat johtaneet suurempaan kapinaan. Jonkun mielestä ruokaa on liian vähän, jonkun toisen mielestä riista alueella on tarpeeksi. Ylempi koira käyttäytyy huonosti ja sen alamaiset epäilevät sitä. Tarinoita on paljon, ja usein se myös vaihtelee riippuen kertojan näkökulmasta. Vaikka olenkin mietteliäs, kuuntelen tarkkaavaisesti vierellä olevaa urosta, katse tyyneenä. Rico vakuuttaa, ettei usko täältä löytyvän toisia samankaltaisia.
Painan karkulaisten nimet tiukasti mieleeni. Saksanpaimenkoiran tunnistaisin missä vain, mutta toista rotua jonka Rico kertoo on minulle vieras. En usko koskaan tavanneeni semmoista aikaisemmin. Koska ne pakenivat metsää pitkin, olen onnellinen, etten törmännyt niihin matkallani, vaan satuin näkemään juuri Ricon. Metsässä liikkuessani olen kuitenkin tottunut olemaan hiljaa ja varjoissa oleva ja lohduttaudun sillä ajatuksella. Varsinkin mustaa yötä vasten pieni pentu voi helposti kätkeytyä. Ymmärrän kuitenkin myös, miksei saalistusreissu omin päin olisi sallittua. Minua kuitenkin hieman puistattaa ajatus, etten saisi liikkua missään yksin. En kuitenkaan halua pukea niitä ajatuksia sanoiksi.
"Ehkä ne ovat vain kateellisia?" sanon mietteliäänä. "Luuletko, että ne saadaan kiinni? Mitä niille sitten tapahtuu?"

Nimi: CrimsonLoki

28.01.2018 13:25
Cole - Auony

Colen hampaat tavoittivat pelkkää ilmaa, kun sisko oli kerennyt nostaa häntänsä ylös. Ennen kuin kollipentu kerkesi yrittää napata siskonsa häntää uudemman kerran kerkesi Cora läpsäyttää valkomerkkistä pentua naamaan. Läpsäys yllätti Colen niin, että pentu jäi hetkeksi hämmentyneen oloisena tuijottamaan sisarensa kasvoja. Leveä virne kohosi leikkisän valkomustan pörröpallon kasvoille.
"Odotappas vaan...", pentu murisi pörröinen häntä kiivaasti heiluen. Cole kyyristyi ja aikoi juuri loikata Coran kimppuun, mutta Orielin ääni sai hänet väräyttämään valkoisia korviaan, ja nousemaan istualleen.
"Minusta tulee paras metsästäjä koskaan! Saan napattua, vaikka... vaikka hirven!", nuorukainen hihkui kuulessaan vanhempiensa puhuvan siitä, miten heidän pentujen pitäisi alkaa pian opettelaan metsästämistä. Cole pörhisti ylpeänä rintaansa kuvitellessaan itsensä mahtavaksi metsästäjäksi.
Cole hypähti käpälilleen intoa puhkuen, ja kirmasi isänsä perään Coraa vilkaisten, kun pentujen isä ilmoitti, että oli aika lähteä. Kolli oli malttamattomana odottanut pääsevänsä näkemään ottelun! Pennun turkki oli nujuamisesta ja innosta pörhöllään, kun hän loikki Orielin jäljessä ulos huoneesta. Huoneen ovella Cole pyörähti ympäri, ja suuntasi sinivihreiden silmiensä haastavan katseen Coraan.
"Viimeinen alhaalla on hiirenpapana!!", pentu hihkaisi, ja ryntäsi häntä suorana portaita kohti.

Nimi: Rengarara

28.01.2018 12:54
Cora - Auony

Kissanpentu ei tiennyt, saivatko hänen omat tassunsa veljeen liikettä vai kierähtikö veli ihan omasta tahdostaan pois Coran päältä, mutta sillä ei ollut merkitystä. Coraa nauratti edelleen, eikä hän meinannut aluksi huomata, kuinka Cole jo ennätti kurottamaan kohti mustaa pörröistä hännänpäätä. Samassa veli esti siskonsa liikkumisen, pitämällä tassuillaan tätä paikoillaan. Cora nosti häntäänsä nopeasti ylös ja yritti läpsäyttää Colea naamaan (?), ennen kuin tämä ehtisi puraisemaan pentuparan häntääkin.

Kartanossa kaikuva meteli ja huudot ulkona tapahtuvan ottelun alkamisesta ajautui pentujen isän, Orielin, korviin. Hän siirsi katseensa leikkivistä pennuista vaimoonsa Avaan. Suurikokoinen naaras katsahti takaisin ja kysyi mieheltään: "Olethan sitten koko ajan pentujen kanssa? Älä jätä heitä yksin missään tilanteessa ja vahdi silmä kovana, noista kahdesta ei koskaan tiedä mitä päähänsä saavat.. Ja olen edelleen sitä mieltä että heidän ei tarvitsisi mennä sitä väkivaltanäytöstä katsomaan", Ava varmisti vaativaan ja osin huolestuneeseen sävyyn Orielilta.
"Kyllä olen, ei hätää. Pidän heidät jatkuvasti lähelläni", Oriel vakuutteli ja vinkkasi silmää. Hän jatkoi hieman vakavammin:"Ymmärrän hyvin että olet huolissasi, mutta pentummehan ovat kumpainenkin jo lähes siinä iässä, että heidän pitäisi alkaa opettelemaan metsästyksen saloja. Eikä sekään kovin väkivallatonta ole."
"Niin, niinhän se on. He eivät ole pentuja ikuisesti vaikka kuinka niin toivoisimme..", Ava totesi haikeasti ja jatkoi häntäänsä heilutellen:"Mutta menkäähän nyt, eiköhän tuolla tolkuttomalla metelillä ole tarkoituksensa." Rakennuksessa kaikuvat koirien huudot tavoittivat varmasti jokaisen täällä oleskelevan kissan ja koiran.
"Aivan, meidän täytyykin totta tosiaan kiiruhtaa. Nähdään ottelun jälkeen", Oriel sanoi vielä vaimolleen ennen, kuin käänsi päätään pentuja kohti.
"Noniin kakarat, olis aika mennä jos meinaatte ottelua tulla katsomaan!" Oriel huudahti kääntäen samalla koko sulavan kroppansa vähän raollaan olevaa ovea kohti, ja lähti tassuttelemaan edeltä pentujen reaktiota odotellen.

Nimi: Glowe

28.01.2018 12:47
Rico - Yad

Vanhuksen katse käväisi alakuloisena pennussa, kun se kysyi uuden kysymyksen. Rico kuitenkin hymyili, merkiksi siitä, ettei pentu ollut tehnyt mitään pahaa kysyessään.
"Vasta eilen illalla koko Yhteisölle ilmoitettiin, että Desafio-herra ottaisi Varakomentajan paikan. Samana iltana kaksi Kaartin jäsentä kävivät Desafion kimppuun, aikeenaan tappaa. He pakenivat, ja eilen yöllä puoli Kaartia haravoi metsää karkureita etsien, jotta heidät voitaisiin tuoda tänne tuomittavaksi ja rangaistavaksi. On vain surullista, että Kaartissa, jonka tarkoitus on suojella ja antaa turvaa, eleili sellaisia yksilöitä, jotka kykevät käymään toverinsa, ja tulevan esimiehensä kimppuun. Minä tunsin ne koirat, mutta en olisi ikinä uskonut, että he kykenisivät niin julmiin tekoihin. Onneksi Desafio ei loukkaantunut vakavasti", Rico kertoi. Tässä välissä se kumminkin hymyili rohkaisevasti pennulle.
"Koska he toimivat vain kahdestaan, uskon, ettei Kaartissa ole enempää sellaisia koiria. Niiden kahden nimet on Roerig ja Dovan; toinen on saksanpaimen, ja toinen mustavalkea karjalankarhukoira", Rico kertoi, vaikka ei ollut varma, tunnistiko pentu koirarotuja. Rico luimi luppakorviaan, eli käytännössä vain liikautti niitä taaksepäin.
"He saattavat olla ainoa syy, jonka vuoksi et pääse metsästämään itsenäisesti, et ainakaan yksin", Rico myönsi pennulle, miksi ei ollut halunnut puhua pennun metsästysehdotuksesta.

Nimi: Iitu

28.01.2018 03:27
Hmm. Mietin mielessäni, miltä tuntuisi olla aina hieman äreän oloinen. Tosin, piirre ehkä sopi Komentajalle, mistä minä sen voisin tietää? Yritän saada vielä paremman kuvan huskysta, mutta ei siitä hirveän paljon enemmän saa selkoa siinä istuessaan. Koska Rico kuitenkin tuntee myös hänet, koiran on oltava ihan mukavakin. Tai ainakin luotettava hahmo Yhteisössä. Tai no, mistä minä tiedän? Kärsimättömät ajatukset valtaavat mieleni. Se on niin ärsyttävää, kun en ole perillä ihan kaikesta. Katson Ricoa ja huomaan sen katseen käyvän maassa.
"Mitä täällä on tapahtunut?" kysyn varovaisesti, epävarmana haluaako Rico puhua aiheesta.

Nimi: Glowe

28.01.2018 03:17
Rico -Yad

Ohhoh, pennulla riitti asiaa niin etteivät Ricon vanhat aivot ehtineet edes prosessoimaan sitä kaikkea. Ja Eliska-parka. Joku olisi voinut pahastua pennun höpinöistä -kuten esimerkiksi Furin takana istuvat- mutta Ricoa se vain huvitti. Rico oli hyvä pentujen kanssa, koska sillä riitti kärsivällisyyttä. Eliska otti parhaaksi ratkaisuksi väistyä kuvainnollisesto takavasemmalle ja ottaa uusinta harkintaan Furin seuraan liittymisen. Pidän sanoja tuli taas Ricon korville.
"He ovat työtovereitani, joten tunnen. Melko hyvin", Rico vastasi. Furi esitti lisäkymyksen Alikista.
"No, sanotaanko, että olisin hyvin huolissani Komentajan mielenterveydestä, jos hän tulisi hymyillen ja hyräillen vastaan. Eli kyllä. Alik on vähän sellainen äreä persoona. Tänään hän kuitenkin vaikutti normaaliakin tylymmältä, tosin, tässä on ollut paljon tapahtumia viimepäivinä, joista Alik on joutunut kantamaan vastuuta", Ricon katse käväisee vähän alakuloisempana maan puolella, kun se mietti karhua ja karkureita.
"Desafio on mukava, nuorehko koira", Rico totesi perään.

Nimi: Iitu

28.01.2018 03:03
Furi - Yad

Kärsimättömästi vilkaisen portaiden yläpäähän, samaan suuntaan kuin Rico. Totta, tyhjältä näyttää edelleen. Huokaisen oikein syvään. Odottaminen on niin tylsää. Sen lausun myös noutajalle ääneen. En voi kuitenkaan olla antamatta urokselle pienen, mahdollisimman viattoman näköisen hymyn. Ravistan hieman päätäni ja vilkaisen taaksepäin uudelleen. Ei vieläkään mitään. On se nyt kumma! Yhtäkkiä kuulen takanani pienen, tutun äänen. Vauhdilla nousen ylös ja tervehdin ainoaa tuttua kissaa, jonka kanssa olen ehtinyt puhua, Eliskaa. Kissan epätoivoinen ”hei” tavoittaa korvani ja kohteliaasti se pysähtyy viereeni. En ole huomaavinani kissan hiljaista pyyntöä etten alkaisi taas höpistä joutavia. Olen kuitenkin erittäin ylpeä siitä, että tunnistan jotkut kasvot tästä paikasta.
”Tiedätkös, kohta se alkaa. Ja tästä näkee tosi hyvin tuonne, istutko sinäkin täällä jossain? Oletko ennen nähnyt näitä otteluita? Pelottaako sinua yhtään? Onko se rajun näköistä?”
Eliska nyökkää ja huiskii hieman hännällään, sen tumma turkki hohtaa puhtautta.
”Niinhän se alkaa”, kissa saa sanotuksi.
Kissa-parka. Se ei näytä yhtään tietävän, mihin pitäisi vastata. Minua se ei haittaa ollenkaan. Kysymykset lentävät suustani semmoista vauhtia, etten itsekään enää muista, mitä kysyinkään. Pahoitellen kissa astuu pari askelta sivummalle, mutta keskittymiseni on jo herpaantunut jonnekin ihan muualle, enkä huomaakaan kissan liikkuvan poispäin, ennenkun se on jo tallustanut pienen matkan päähän, mihin ikinä onkaan seuraavaksi menossa.
”Heihei”, huikkasen kuitenkin sen perään, aavistuksen liian kimeällä äänellä.
Yläpuolella olevat koirat huopineen luovat minuun uuden, äreännäköisen katseen.
”Oho”, sanon Ricolle ja tömähdän nopeasti takaisin istumaan.
Kiepautan häntäni oikean takajalan ympärille, ettei se huiskisi innostuessani jokaiseen suuntaan. Vedän syvään henkeä. Äkillinen rauhoittuminen, ennenkun jotain oikeasti tapahtuu. Sitten kiinnitän katseeni Ricoon.
”Tunnetko sinä Komentajaa ja Desafinoa hyvin?”
Vilkaisen nopeasti Komentajan suuntaan, siellä se edelleenkin istuu paikoillaan.
”Ja onko se aina niin hirvittävän äreä?” kuiskaan, hyyyvin hiljaa, toivoen, että se riittää Ricon kuulolle. Toisella korvalla heilautan vaivihkaa Alikin suuntaan.

Nimi: Glowe

28.01.2018 02:31
Rico - Yad

Pentu ei esittänyt lisäkysymyksiä, harmi. Taaaiii, esitti sittenkin. Rico vilkaisi Furia hymyillen ja käänsi katseensa sitten takaisin väkimassaan.
"Nooh", se aloitti oikein pappamaisesti.
"Ensin väki asettuu aloilleen", Rico vilkaisi taakseen portaiden yläpäähän. "Niyra-rouvakaan kollegoineen ei ole vielä saapunut, eikä Desafio-herraa näy", Rico kurotti kaulaansa ja katseli eläinten kirjoa. Noup, täältä ei yhtä belgialaista näkisi vaikka miten katsoisi. Tosin, Alik ei myöskään ollut liikkunut minnekään, mikä kieli, ettei mitään tulisi tapahtumaan hetkeen.
"Eikä Alik ole lähtenyt paikaltaan. Kyllä tässä menee vielä jokunen minuutti, tai kymmenen minuuttia", Rico arvuutteli aikaa.
"Etkö malta odottaa?" Noutaja kysyi virnistäen.

Nimi: Iitu

28.01.2018 02:24
Furi - Yad

”Juu juu, sanonhan minä”, vastaan Ricolle, vaikka tiedän, ettei se tule toteutumaan. Haluan palavasti näyttää, että pärjään aivan yhtä hyvin kuin aikuisetkin koirat, jos ei muille, niin ainakin itselleni. Olen sitäpaitsi tottunut istumaan kylmällä maalla, vaikkei se pidemmän aikaa tunnukaan kovin mukavalta. Onneksi löytyy sentään suhteellisen lämmin turkki. Lähetän myötätuntoiset ajatukset lyhytkarvaisille koirille ja kissoille. Olen myös varma, että ottelun alkaessa en edes huomaa mahdollista kylmyyttä; itseni tuntien elän varmasti ottelussa täysillä mukana. Nytkin odottaessa ympärillä on tarpeeksi mietittävää, haisteltavaa, kuunneltavaa ja tutkittavaa. Jokaisessa suunnassa on jotain mielenkiintoista. *Desafio...* Koiran nimi kaikuu mielessäni. Onpa outo ja erikoinen nimi. Hetken minun tekee mieli kysyä Ricolta mielipidettä tuosta nimestä, mutta maltan mieleni. Koska koira on ottelemassa, se kuuluu ylempään arvoon. Uskoakseni ei siis ole todellakaan soveliasta miettiä tällaisia asioita ääneen, varsinkaan tällaisella paikalla. Odotan kuitenkin, että pääsisin näkemään kyseisen koiran.
Kuuntelen hyvin tarkasti Ricon selitystä kysymykseeni kehästä ja katselen samalla voimakkaan näköisiä koiria kehän ulkopuolella, josta uros puhuu. Ymmärrän, mitä noutaja tarkoittaa, kun näen miten Kaartilaiset ovat asettautuneet kehän ympärille. *Tuolta näkee varmaan tosi hyvin. Ja läheltä*, ajatukseni virtaavat, ja saan pakottaa itseni istumaan alas portaalle, vaikka mieluiten olisin hivuttautunut vieläkin lähemmäs. Iloisena olen kiitollinen mustalle noutajalle, joka on joka tilanteessa jaksanut vastata kärsivällisesti jokaiseen kysymykseeni.
”Selkis on”, sanon vakavasti, Ricon kertoen kehästä ja ottelusta loppuun. Mieleeni ei juolahda lisää kysymyksiä. Paitsi tietenkin yksi, kärsimättömän pennun vakiokysymys; ”Ainiin, alkaako tää jo kohta?”

Nimi: CrimsonLoki

28.01.2018 02:16
Cole - Auony

Colen suusta pääsi pari kertaa naurun purskahduksia, kun Cora sai osuttua kerran hänen rintaansa. Kolli puraisi sisarensa korvaa leikkisästi muristen, ja häntä villisti heiluen.
"Hei! Senkin kettu!", Cora naukui, ja se sai mustavoittoisen kollin entistä villimmäksi. Kollin pikimusta sisko yritti saada hänet pois päältään puoliksi huitoen, ja puoliksi potkien. Cole vain nauroi, mutta kierähti sitten pois sisarensa päältä.
"Alistu kohtaloosi, hiirulainen", kolli naukui valkoiset korvat pystyssä, ja yritti napata hampaillaan Coran hännästä kiinni. Samalla hän yritti painaa tassuillaan siskoaan lattiaa vasten ettei tämä pääsisi karkuun(?).

Nayal - Auony

Ezra sanoi, että hän saisi käyttää kynsiään mihin kissa vastasi epävarmalla nyökkäyksellä, vaikka whippet ei sitä välttämättä huomannut. Hetkeksi Nayalin oli pakko sulkea silmänsä, kun koira lähti liikkeelle. Mikä sotku tästäkin oli tullut? He olivat tulleet vain metsästämään, ja olivat loppujen lopuksi päätyneet tähän. Nayal huojahti Ezran lähtiessä juoksemaan, ja upotti huomaamattaan kynnet koiraan pelätessään, että tippuisi pitkä jalkaisen whippetin kapeasta selästä.
"No... Pääsimme ainakin ulos", Nayal yritti piristää koiraa, mikä tuskin onnistuisi kovin hyvin. Ainakin hän yritti, vaikka veri pisarat tipahtelivat koiran mitätöntä turkkia pitkin maahan jättäen lumeen pienen verivanan. Nyt Ezrakin näytti siltä, kuin olisi ollut kuolemaisillaan sillä veri peitti whippetin selän ja kylkiä(?).

Nimi: Glowe

28.01.2018 02:01
Rico - Yad

Pennulle sopi paikka, ja Furi vakuutti, että pärjäisi ilman huovan apua. Rico nyökkäsi, mutta totesi vielä:
"Sano jos tulee kylmä, voit tulla minun viereeni, tai voin hakea sinulle jotain. Olen nähnyt usean ottelun, joten en jää pahasti mistään paitsi, jos käyn pikaisesti sisällä", noutaja sanoi ja istahti alas. Ricoa huvitti, kuinka pentu puhui Varakomentajasta toisena koirana.
"Se toinen koira on nimeltään Desafio", Rico sanoi. Kummalinen nimi siinäkin, uros mietti itsekseen. Rico joutui miettimään vähän aikaa vastaustaan.
"Hmh, no tappelu jatkuu, toki he yrittävät mennä takaisin kehänsä sisään. Tappelussa ei siis ole tarkkaa voittajaa, se on enemmänkin vain... Öh... Perinne? Voimannäytös? Tarkoitus ei ole vahingoittaa toista vakavasti, eikä kehän ulkopuolelle astuminen tarkoita häviötä. Se vain on selkeä alue, missä taistelijat yrittävät pysyä. Ja näätkö, kuinka nuo vahvan näköiset koirat ovat lähimpänä kehää? He ovat Kaartilaisia, eli Komentaja Alikin johtaman Kaartin... Öh... Työntekijöitä. He toimivat tavallaan suojamuurina. Jos toinen tappelijoista lentää kehän ulkopuolelle, he ovat ottamassa pahimman iskun vastaan tavallisten koirien sijasta. Se on toinen syy, miksi kissat eivät saa olla kovin lähellä kehää. Heille 30 - 40 kiloisen koiran alle jääminen olisi kohtalokasta, ja tietenkään he eivät nää Kaartin koirien takaa kovin hyvin. Vastasinko kysymykseesi tarpeeksi selkeästi, vai haluatko vielä jotain selvennystä johonkin?" Rico kysyi. Se ei ollut varma oliko vastannut kaikkeen mitä pentu halusi kehästä tietää. Tällainen kysymyksiin vastaaminen ja asioiden selittäminen oli hauskaa. Tosin, sitähän Rico teki työkseen kouluttaessaan kokemattomia nuoria.

Nimi: Iitu

28.01.2018 01:42
Furi - Yad

”Hupsista”, mumisen, kun kuulen Ricon sanat; ”Mennään vähän alemmas, sillä arvovaltaiset ovat tässä yläpäässä ”. Annan noutajalle pahoittelevan katseen. Nyt vasta huomaan, miten kaksi koiraa ovat levittämässä huopaa paikoilleen, varmasti arvovaltaisia varten. Liika innokkuus taitaa vielä joskus saattaa minut pahaan pulaan. En anna sen kuitenkaan sen pitempää kaivertaa mieltäni. Minuunkin kohdistuu astetta äreämpi katse toiselta koiralta ja käännän pääni reippaasti toiseen suuntaan. *Hupsista, pahoittelut*, miten uudelleen, tällä kertaa itsekseni. Rico tönäisee minua oikealle puolelle rappusia ja loikin häntä heiluen siihen suuntaan, tällä kertaa kuitenkin varovaisemmin ja enemmän ympäristöä silmällä pitäen, etten vain säntää kenenkään tielle. Silmäilen aukion suuntaan ja keskitytän katseeni ympyränmuotoiseen kehään, josta noutaja puhuu.
”Joo, näen”, vastaan uroksen kysymykseen.
Suurin innostus on jo vähän laantunut, sillä tunnen itseni hyvin, hyvin pieneksi tässä suuressa väkijoukossa. Turkkini erottuu selvästi valkeaa maata kohden, eikä punaruskea väri hennossa talviauringossa ole mikään maailman paras suojaväri. Lohduttaudun ajatuksella, että kaikilla on niin paljon muuta mietittävää, etteivät ne huomaa edes vierasta koiraa. Jos en siis juokse vahingossa eteen tai suoraan niitä päin. Huvittava ja hieman pelottavakin ajatus. Semmoista en kyllä ole suunnitellut. Ricon kysymys istuma-alusesta saa taas minut katselemaan muita. Nyt huomaan, että suurimmalla osalla kissoista on jokin pieni kankaanpalanen, jonka päällä istua. Aikuisilla koirilla ei kuitenkaan hirveästi semmoisia näytä olevan, joten pudistan päätäni. Jos aikuiset jaksavat, minäkin jaksan!
”Minulla ei ole yhtään kylmä, ei minua palella. Minä pärjään”, sanon päättäväisesti.
Huomioni on jälleen kiinnittynyt ottelukehään. Haluan vain varmistaa, että näen tapahtumat oikein kunnolla.
”Onko se tarkoituksella noin pieni, tai siis, mitä tapahtuu jos Komentaja tai se toinen koira astuu tuon ulkopuolelle?”, utelen Ricolta, mahdollisimman hiljaa. En oikein tiedä, miten minun kuuluisi tulevaa Varakomentajaa puhutella, enkä halua ’väärien’ korvien kuulevan kysymystäni.
Katsahdan vielä kerran siihen suuntaan, jossa Alik seisoi hetki sitten. Nyt kullanhohtoinen uros on istahtanut alas, valppaana ja ryhdikkäänä. Jännitys pörheyttää jo valmiiksi hieman sekaisin olevaa turkkiani. En malta odottaa, mitä tapahtuu seuraavaksi!

Nimi: Glowe

28.01.2018 01:21
Alik - Yad

Alik vaikeni, vaikka sen ulvonta kaikuikin vielä hetken rakennuksen seinissä. Väkeä alkoi tunkea ulos, levittäytyä ympärille. Kukaan ei eksynyt tappelualuueelle, hyvä, Kaarti teki siis työnsä oikein. Alik päätti antaa itsensä vähän rentoutua, joten se istahti alas, ja katseli valppaana ympärilleen. Siltikin se oli ryhdikäs, ja lihakset erottuivat kiiltävän kultaisen talvikarvan alta. Alik päätti odottaa Desafioa tässä, jotta he menisivät areenalle yhtä aikaa. Se tuki ja apu, jonka Alik oli luvannut... Alik voisi antaa viimehetken ohjeita tulevalle seuraajalleen.

Nimi: Glowe

28.01.2018 01:17
Rico - Yad

Pentuhan meni lujaa! Rico joutui nopeuttamaan omaaki tahtiaan pysyäkseen nuorukaisen perässä. Pahoillaan vanhus ei siitä ollut, hymyili vain pennun innokkuudelle. Pianpa he olivat ensimmäisessä kerroksessa, Furi pörhalsi kohti ulko-ovea. Nopea ajatus vilahti läpi Ricon luppakorvaisen pään. Johtaja kollegoineen istui ottelun ajan portaiden yläpäässä. Entä jos he olivat jo siellä? Furi oli ryntäämässä juuri siihen suuntaan!
"Furi", Rico korotti ääntään, ja kiihdytti askelluksensa puolijuoksuun, mutta liian myöhään.(?) Pentu oli porhaltanut ulos. Sielunsa silmin Rico näki, että pentu törmäisi johonkuhun arvovaltaiseen. Rico tuli itsekin vauhdilla ulos, ja huokaisi helpotuksesta, kun ylätasanne oli tyhjä. Kukaan pomoista ei ollut vielä saapunut, ei kissat eivätkä koirat. Itse asiassa kaksi Kaartilaista olivat vasta laittelemassa johtajille tarkoitettua huopaa paikoilleen. Ne mulkaisivat Ricoa ja pentua vähän äreästi. Ne olivat varmaan saaneet jo odotella pitkään työnsä tekoa, sillä väkijoukko oli kulkenut juuri tästä.
"Anteeksi", Rico sanoi niille, ja töni Furia sivummalle, rappusten oikeaa reunaa kohti. "Kävisikö tänne oikealle puolelle? Mennään vähän alemmas, sillä arvovaltaiset ovat tässä yläpäässä", Rico kertoi ja loikkasi hankeen rappusten vierellä. Se kuitenkin jäi rappusten lähelle ja kulki pennun tahdissa alemmas. Rico katseli samalla ympärilleen. Kymmeniä ja taas kymmeniä kissoja ja koiria parveili aukiolla suihkulähteen ympärillä. Komentaja oli samalla paikalla hangessa vähän sivummalla.
"Olisiko tässä hyvä? Näätkö vielä hyvin tuon ympyränmuotoisen kehän tuolla aukiolla?" Rico näki, että monet -erityisesti kissat ja emot- olivat tuoneet mukanaan omia vilttejä ja kankaan paloja. Olisikohan Furi tarvinnut sellaisen?
"Tuota, Furi? Haluatko jotain, jonka päällä istua? Persuus saattaa paleltua, tämä kestää varmaan puoli tuntia, ehkä kauemmin, en tiedä", Rico kysyi.

Nimi: Iitu

28.01.2018 00:52
Furi - Yad

Seuraan intopinkeänä Ricon perässä portaita kohti. Kipitän portaita alas mahdollisimman ripeästi, kuitenkin varoen, etten kompastu omiin tassuihini. Portaikkon viimeisimmät askeleet otan pentumaisella, mutta sujuvalla loikalla ja kiirehdin kohti ulko-ovea. Mielissäni muistan tarkalleen, missä se sijaitsee, vaikkei sinne nyt vaikea olekaan löytää. Ja onhan Ricokin mukana näyttämässä tietä. Ulkoa kuuluu myös sen verran paljon meteliä, että pelkästään kuulonkin avulla on helppo suunnistaa uloskäyntiä kohti. Tällä kertaa minulla ei ole mitään ongelmaa pysyä vanhemman koiran tahdissa, vaikka sillä onkin pitkine jalkoineen paljon pitempi askel kuin minulla. Tunnelma on kuitenkin tarttunut myös minuun ja huomaan odottavani tulevaa hyvinkin innostuneena. Askeleeni on kepeä ja puulattia polkuanteroideni alla tuntuu jo tutulta.
Hyvin pian astumme noutajan kanssa(?) ulos rakennuksesta. Silmäilen edessä olevaa aukiota. Koiria ja kissoja vilisee joka paikassa ja hitaasti alan ymmärtämään, että täällä tosiaan löytyy rotuja ihan laidasta laitaan. Kaikki ovat näköjään tervetulleita. Katseeni pysähtyy sekarotuiseen alaskanhuskyyn, joka seisoo tuijottamassa aukiolla olevia koiria. Tietenkin tunnistan heti Alikin, ei sitä voi olla huomaamatta. Olen kuitenkin iloinen siitä, että koiran huomio on vielä aukiolla olevissa koirissa(?), ja voin rauhassa, turvassa rappusten yläpäässä vilkaista siihen suuntaan. Ihan vain nopeasti, mahdollisimman huomaamattomasti. Ympärilläni on kuitenkin niin paljon vieraita, että annan katseeni vaeltaa muita kohti. *Eiköhän sillä ole nyt muuta mietittävää kuin yksi ylimääräinen pentu *, ajattelen hilpeästi. Minua hirvittää kuitenkin ajatuskin siitä, että uroksen kanssa ottelisi. Yritän miettiä, kuka oikein tuleva Varakomentaja olisi, mutta voimakkaan näköisiä koiria on sen verran paljon, ettei minulla ole aavistustakaan. Noh, kohta se varmasti selviää minullekin. En halua kysyä asiaa suoraan Ricolta, sillä tuntisin itseni hyvin tyhmäksi, jos joku muu kuulisi. Portailla istuu jo kasa kissoja, sievästi rivissä ja etsin katseellani hyvää paikkaa itselleni, missä näkisin myös hyvin. Vilkaisen Ricoa päin, missä uros aikoo istua? Jos mahdollista, haluan itse istahtaa samalle puolelle rappusia, kuin mihin uros asettuu.

Nimi: Glowe

28.01.2018 00:08
Rico - Yad

"Selvähän se, mennään noiden kaikkien muiden jälkeen ja etsitään jokin hyvän istumapaikka josta sinäkin näät. Saat varmasti jäädä rappusille kissojen kanssa, minä voin olla vaikka siinä vähän sivummalla..." Rico mietiskeli ääneen. Sitten se huomasi, että ehkä pennulle pitäisi selittää.
"Tarkoita rappusilla niitä isoja portaita joita pitkin tulimme sisälle. Kissat ja muut pienemmät saavat olla niillä, jotta he näkevät", Rico kertoi. Viimeisimmät Kaartilaiset olivat jo juosseet alempiin kerroksiin.
"No niin, mennään", Rico totesi, ja lähti portaita kohti.

Nimi: Iitu

28.01.2018 00:02
Furi - Yad

Yhtäkkinen ulvonta saa minut ponnahtamaan ympäri ja keskeyttäämään Ricon lauseen. Kallistan päätäni ja höristän valppaana korviani. Ulvonta on terävä ja voimakkaan kuuloinen. Huomaan kuitenkin Ricon rentoutuvan, joten pikainen säikähtämiseni yllättävään ääneen katoaa samantien. Kaiketi kutsu otteluun, josta muut ovat aamun mittaan höpöttäneet? Ricon selitys antaa ajatuksilleni vastauksen. En kuitenkaan voi yhtään käsittää, miksi täällä on jokin ottelu pian tapahtumassa. Koska kyseessä on kuitenkin Komentaja ja toinen koira, joka on ymmärtääkseni astumassa joksikin Varakomentajaksi, aavistan sen vain olevan normaali käytäntö ja tapa tässä paikassa. Vilkaisen vielä portaita kohden, yläkerrasta kuuluu reippaita askelia. *Mitäköhän siellä on? * mietin itsekseni, ja olisin mielelläni tutkinut kerroksia lisää. Ricon sanat kuitenkin kantautuvat korviini ja keskeyttävät ajatukseni. Vai niin, kerroksia, johon pikkupentu ei saisi kuonoansa tunkea. Ehkä sitten joskus…
Portaita pitkin säntää eri rotusia, värisiä ja näköisiä koiria, kiireisesti ja juoksujalkaa. Jotkut liikkuvat arvokkaamman näköisemmin kuin toiset. Yritän parhaani mukaan saada jonkinlaisen muistikuvan jokaisesta alas tulevista koirista. Turhaan, niitä on liian monta. Otan pari askelta sivummalle, jotta en olisi millään lailla tiellä, ja mahdollisimman huomaamaton. En todellakaan halua vahingossa jäädä koirien jalkoihin niiden rymistäen portaikkoa pitkin. Koska kaikki vaikuttavat odottavan ottelua innolla, minäkin tahdon nähdä tapahtuman. Vastaan siis Ricon esittämään kysymykseen.
”Mennään mekin katsomaan, jooko?”
Tunnen tassujeni hennon tärinän, kun odotan yläkerrasta tulevien koirien ohittavan meidät. Minunkin tekee mieli sännätä niiden mukana alakertaan. Pysyttelen kuitenkin visusti Ricon vierellä, hieman piilossa mahdollisilta katseilta.

Nimi: Glowe

27.01.2018 23:48
Niyra - Yad

Aamu-uninen tosiaan. Niyra oli herännyt vasta auringonvaloon, eikä tuntenut oloaan kovin lävänneeksi. Narttu ponkaisi seisalleen säikähtäneenä. Aurinko oli jo noussut! Alik oli puhunut että ottelu pidettäisiin auringonnoustessa. Miksei Niyra ollut herännyt näin tärkeänä päivänä? Miksei kukaan ollut tullut herättämään? Missä pikentit olivat? Nartun päässä kävi yksi ja tuhat ajatusta, ennen kuin Niyra ravisti päätään. Hölmö, he eivät aloita ilman sinua, narttu sanoi mielessään. Ja pikentit eivät ole täällä, koska et ole pyytänyt niitä tulemaan täksi aamuksi, hölmöläinen, narttu jatkoi itselleen hymyillen. Joten Niyra päätti nuolla turkkiaan ihan pikaisesti, vaikka se ei pahalta nytkään näyttänyt. Kohta narttu kuuli raavintaa oveltaan. Niyra tunnisti Rayon äänen. Niyra loikki ketterästi ovelle ja suorastaan ryminällä avasi oven. Yhä äkillisestä herätyksestään pörhistynyt Niyra porhalsi ovesta jo ulos, melkein törmäten Rayoon. Jarrut pelasivat, narttu pysähtyi oven suuhun. Ovi muuten paukahti käytän seinää vasten, niin voimalla Niyra oli sen avannut.
"Oi anteeksi, ei kai ovi osunut sinuun?" Collie huolehti oitis, ja puhui pahoittelevalla äänellä. "Joko ottelu on alkamassa?" Se kysyi, vaikka ulvonta ja huudot alhaalta antoivatkin vastauksen.

Rico - Yad

"Selvä, mennäänpäs sitten nelj-" Rico aloitti, mutta vaikeni kun alkoi kuulua huutoa ja Alikin karjumista. Kaikkia käskettiin ulos. Rico rentoutui valppaudestaan.
"Aa, ottelu alkaa ihan pian. Siellä siis Komentaja -se keltainen koira jonka jo tapasit- ottelee tulevaa Varakomentajaa vastaan. Sitä voi mennä katsomaan jo haluaa, mutta meidän ei ole pakko. Ylemmät kerrokset ovat johtajien, sekä Kaartin, niissä ei ole paljoa nähtävää, ja niihin ei kannata eksyä ilman hyvää syytä", Rico kertoi.
"Mennäänkö vilkaisemaan niitä, vai mennäänkö katsomaan ottelua heti?" Rico kysyi. "Joka tapauksessa, odotetaan tässä hetki, sillä ylhäältä tulee paljon väkeä", juuri kun Rico puhui, useita Kaartin koiria alkoi juosta rappusia alas, niin että lattia tömisi.

Nimi: Meikäläinen

27.01.2018 23:45
Rayo - yad

"Hienoa", Rayo vastasi Alikille katsellessaan kauemmas, suihkulähteelle. "Tuollahan alkaa näyttää jo hyvältä. Taidan lähteä herättelee väkeä ja Niyraa", shiba mietti nyökkäillen itsekseen. Hän kohdisti katseensa taas Alikiin.
"Näin teen. Otan nämä kaksi mukaani, mikäli sinulla ei ole heille käyttöä?" Viimeisen sanan Apulaisjohtaja sanoi vähän tuhahtaen. "Saavat herätellä väkeä."
Noustessaan pystyyn Rayo lisäsi:
"Ellet ole jo käskenyt, sano noille, että järjestävät minulle ja etenkin Niyralle kohtuulliset pedit, haluaisin mieluusti istua jäädyttämättä takapäätäni." Sitten hän hymähti jotakuinkin hyväksyvään sävyyn ja lähti Kartanoa kohti. Samalla hän kutsui Aroa ja Desafioa. Kaksikko lähti apulaisjohtajan matkaan pysytellen takana. Pienikokoinen koira hölkkä ripeää sisään.
"Kutsukaa te kaikki muut ulos", Shiba Inu käski lähtiessään portaikkoa kohti. Desafio ja Aro nuölkäsivät ja lähtivät hänen peräänsä. Aro jäi toisessa kerroksessa ja Desafio kolmannessa. Rayo taas jatkoi matkaansa 5. Kerrokseen , ja siellä Niyran huoneen ovelle. Apulaisjohtaja kohotti taskussa ja naputti ovea voimakkaasti kynsillään.
"Rouva", hän haukahti. "Niyra, oletko hereillä?" Hän kysyi teitittelemättä. Niinhän hän aina teki. Niyra oli sen verran tuttu, että eikai sellaista tarvinnut?


Dovan - Luopio

"Hitto", Dovan tuhahti, kun Roerig sanoi ettei ainakaan itse lähtisi metsästämään. Karjalanlarhukoira käänsi pistävänilkeän katseensa sakemaanniin. "Senkin laiskiainen!" hän tuhahti. Laiskiaiseksi nimittäminen oli lievimmästä päästä uroksen loukkausvarastoa. Nyt ei kaivata riitaa, hän muistutti itseään. Samassa Dovanin katse kapeni ja siihen tuli uhkaava pilke. Dovan pysähtyi odottamaan toista, ja asettui kulkemaan tämän lähelle.
"Turpa tukkoon. Jos minulla on kehnommat aivot kun kanilla, on sinun aivosolusi homehtuneet jo syntyessäsi. Ei kannattaisi impata omaa ällöttävää hajuaan", hän ärähtää loukkaavasti. Mulkoillen "kaveriaan" vielä hetken Dovan rämpii takaisin johtoon, pinnistäen lihaksiaan äärirajoille.
"Mitä?" äkkiä hän kääntää katseensa Roerigiin. "Ahaa, okei, joo mennään!" Hän sitten ulvahti ja lähti samaan suuntaan kuin Roerig. Taloja, taloja, taloja.... Matka tuntui loputtomalta. Dovan ei jaksanut keulassa kuin vähän matkaa, ennenkuin voimat pettivät ja hän alkoi raahautumaan Roerigin jäljissä. Ehkä se narttu-asia oli liikaa... olisi pitänyt voimia säästää... Lopulta SE koitti. Kuolema? Ei. Hän vain näki yksinäisen ränsistyneen talon katon kaukana kaukana, ja vain vilahduksena. Sinne rämpisi varmaan 5-10 minuuttia. Yksikin minuutti olisi liikaa... mutta kyllä he jaksaisivat, eikö?
"Roerig, talo!" Hän haukahti kovaa. Tuuli ulvoi, edestäpäin. Sanoja ei välttämättä edes kuullut. Hän siisti silmiään puhurissa. Hengittäminen tuntui hankalalta, kun lumi ja tuuli täyttivät suun ja kuonon. Turkki oli märkä, painava ja jääkylmä. Tuntui kuin se jäätyisi, ja karvoihin oli tarttunut lumesta paakkuja.
"Mene nopeampaa", Dovan äsähti. Hän ei jaksanut kävellä näin hitaasti, ja ärähti sen ääneenkin. Olisihan hän voinut ohittaa toisen, muttei halunnut kulkea edellä, tuuli oli siellä voimakkaampaa, ja lumi tuiskuttaisi suoraan Dovaniin itseen. Ja hänellä ei olisi polkua jota seurata.


Desafio - Yad

Desafio kierteli jokaisessa huoneessa ja huusi kaikille eläimille että heidän pitäisi mennä ulos. Hän tarkisti että kaikki kuulivat, ja varmisti huoneet kahteen kertaan.

Nimi: Glowe

27.01.2018 23:39
Niyra - Yad

Aamu-uninen tosiaan. Niyra oli herännyt vasta auringonvaloon, eikä tuntenut oloaan kovin lävänneeksi. Narttu ponkaisi seisalleen säikähtäneenä. Aurinko oli jo noussut! Alik oli puhunut että ottelu pidettäisiin auringonnoustessa. Miksei Niyra ollut herännyt näin tärkeänä päivänä? Miksei kukaan ollut tullut herättämään? Missä pikentit olivat? Nartun päässä kävi yksi ja tuhat ajatusta, ennen kuin Niyra ravisti päätään. Hölmö, he eivät aloita ilman sinua, narttu sanoi mielessään. Ja pikentit eivät ole täällä, koska et ole pyytänyt niitä tulemaan täksi aamuksi, hölmöläinen, narttu jatkoi itselleen hymyillen. Joten Niyra päätti nuolla turkkiaan ihan pikaisesti, vaikka se ei pahalta nytkään näyttänyt. Kohta narttu kuuli raavintaa oveltaan. Niyra tunnisti Rayon äänen. Niyra loikki ketterästi ovelle ja suorastaan ryminällä avasi oven. Yhä äkillisestä herätyksestään pörhistynyt Niyra porhalsi ovesta jo ulos, melkein törmäten Rayoon. Jarrut pelasivat, narttu pysähtyi oven suuhun. Ovi muuten paukahti käytän seinää vasten, niin voimalla Niyra oli sen avannut.
"Oi anteeksi, ei kai ovi osunut sinuun?" Collie huolehti oitis, ja puhui pahoittelevalla äänellä. "Joko ottelu on alkamassa?" Se kysyi, vaikka ulvonta ja huudot alhaalta antoivatkin vastauksen.

Rico - Yad

"Selvä, mennäänpäs sitten nelj-" Rico aloitti, mutta vaikeni kun alkoi kuulua huutoa ja Alikin karjumista. Kaikkia käskettiin ulos. Rico rentoutui valppaudestaan.
"Aa, ottelu alkaa ihan pian. Siellä siis Komentaja -se keltainen koira jonka jo tapasit- ottelee tulevaa Varakomentajaa vastaan. Sitä voi mennä katsomaan jo haluaa, mutta meidän ei ole pakko. Ylemmät kerrokset ovat johtajien, sekä Kaartin, niissä ei ole paljoa nähtävää, ja niihin ei kannata eksyä ilman hyvää syytä", Rico kertoi.
"Mennäänkö vilkaisemaan niitä, vai mennäänkö katsomaan ottelua heti?" Rico kysyi. "Joka tapauksessa, odotetaan tässä hetki, sillä ylhäältä tulee paljon väkeä", juuri kun Rico puhui, useita Kaartin koiria alkoi juosta rappusia alas, niin että lattia tömisi.

Nimi: Glowe

27.01.2018 23:29
Ezra - Yad

Koirakin tärisi, mutta paljon mitättömämmästä syystä kuin Nayal. Koira yritti pysyä vakaasti paikallaan, kun verinen kissa nousi sen selkään. Ezra olisi halunnut auttaa, mutta ei tiennyt miten. Koira värähti, kun tunsi veren kastelevan mitättömän turkkinsa. Nyt Ezraa ei haittaisi jos Nayal käyttäisi kynsiään. Nuori, verentahrima ja pelokas Ezra oli juuri aikomassa aloittaa jaloilleen nousemisen, kun kuuli Nayalin huolestuttavan heikon äänen. Ezra luimi korviaan.
"öö.. Saa käyttää kynsiä, yritän juosta, jos vain pysyt kyydissä", Ezra sanoi tökerösti, ääni väristen ja punnersi itsensä sitten hitaasti jaloilleen. Sitten se asteli alas ränsistyneeltä kuistilta, ja läpi upottavan hangen se lähti juoksemaan, kantaen kallisarvoista lastiaan kohti Kartanoa.

Alik - Yad

"Pidä hyvänäsi", Alik totesi, kun Rayo kysyi Desafioa ja Aroa avukseen. Komentaja nyökkäsi, kun Rayo "pyysi" jotain alustaa ottelun ajaksi. Apulaisjohtaja lähti, ja Alik nousi seisomaan, katsellen tuimasti koiria aukiolla. Sitten se veti henkeä huutamista varten.
"Missä se sisareni huopa on?! Tuotaa se portaiden yläpäähän heti! Yleisö saapuu kohta! Kaikki paikoilleen, heti!" Alik huusi ja sitten Komentajan voimakas ulvonta raikui aamutaivaalla, kun se kohotti kuononsa taivasta kohti.

Nimi: CrimsonLoki

27.01.2018 23:12
Mitra repisi korvien kanssa varmaan hännänkin Nayalista irti, kun he pääsisivät takaisin Kartanolle. Naaras oli varma, että Parantaja olisi raivoissaan. Nayal nosti surkeana katseensa koiraan, ja tunsi syyllisyyden piston rinnassaan. Hän ei olisi halunnut aiheuttaa Ezralle hätäiltävää, mutta tässä sitä nyt oltiin. Nuori kissa katsoi suurilla silmillään whippettiä, ja olisi luimistanut korvansa ihan niskaan kiinni, jos olisi pystynyt. Ezran möngerrys kissan vatsasta sai hänet automaattisesti katsahtamaan alas jossa veriläikkä vain kasvoi. Nayal yritti alkaa automaattisesti nuolemaan haavaansa, mutta kipu sai sen värähtämään ja lopettamaan haavan putsaamisen. Haavan sisälle oli tainnut jäädä lasinpaloja eikä niitä kannattanut tässä alkaa vetämään pois. Nuori naaras vilkaisi meripihkanvärisillä silmillään whippettiä, kun se tarjoutui kantamaan hänet Kartanolle. Nayal oli turhautunut, koska olisi mielellään itse pinnistellyt Kartanolle asti, mutta tiesi, ettei pystyisi siihen. Kissa lannistui entisestään Ezran puoli-itkiessä. Eilen kaikki oli ollut paljon paremmin...
Nayal kömpi hitaasti ja varovasti pitkäjalkaisen koiran selkään päästäessään välillä pienen vinkaisun tapaisen äännähdyksen. Ezran selkäkin olisi pian veren laikuttama. Parantajaoppilas yritti ottaa tukevan otteen Ezrasra, mutta varoi yhä kynsien käyttöä. Jos oli pakko, naaras saattaisi käyttää kynsiään.
"... Kiitos... Ja t-tuota, olen pahoillani", Nayal mutisi hammasta purren tuskin kuuluvasti, ja laski kuononsa koiran sään päälle.

Nimi: Rengarara

27.01.2018 23:10
Cora - Auony

Lempeäksi herättäväksi eleeksi tarkoitettu näykkäisy veljen korvasta ei ollut tosiasiassa niin lempeä, kuin Cora oli ajatellut. Veljen valkoinen korvannipukka upposi kissanpennun hampaisiin ja siitäkös veli suuttui. Tai ehkä suuttuminen on väärä sana, koska eihän veli nyt oikeasti suuttunut. Vain pikkuisen ärsyyntyi, kun sisko tuli herättämään kesken unien.
"Äh..! Senkin typerä karvapallo!" Cole ähkäisi sähähtäen. Coran mielessä lentelivät jo kymmenet eri vaihtoehdot joilla kutsua rakasta veljeään takaisin, mutta ei ennättänyt, kun valkeakorvainen veli jo hyökkäsi siskonsa päälle.
"Tästä saat!" Cole murahti, kuitenkin leikkisään ja kiusoittelevaan sävyyn.
Kauttaaltaan musta pentu ähkäisi ruveten kikattamaan holtittomasti, kun hänen naamansa joutui toisen tassujen tamppaamaksi. Coran vatsaa pisteli hieman syömättömyydestä johtuen, olisikohan jotakin hyvää tarjolla Ruokakomerossa? Maukas pullea hiiri tai rotta maistuisi.. Kissanpentu yritti käännellä päätään veljensä tummia tassuja väistellen. Samalla hän huitoi omilla mustilla tassuillaan ja sai kerran tömäytettyä Colea rintaan (?). Yhtäkkiä veli nojautui nopeasti lähemmäs ja puraisi allaan huitovan siskonsa pikimustaa korvaa.
"Hei! Senkin kettu!" Cora naukaisi naurunsa lomassa mukamas ärsyyntyneenä ja yritti kääntää puoliksi huitoen ja puoliksi potkien Colen pois päältään. Tällaiset lekkituokiot olivat aina olleet pentunaaraan mieleen, vaikka Cole olikin häntä hieman vahvempi ja taisi useimmiten voittaa heidän välisensä kilvoittelut.

Nimi: Iitu

27.01.2018 23:10
Furi- Yad

Katseeni seilailee huonetta ympäri. Sieltä löytyy erillisiä petejä, jotka suurimmaksi osaksi ovat jo jonkun käytössä. Hiljainen kuorsaus kuuluu yhdestä, joku mumisee jotakin toisessa. Huoneesta löytyy koiria ja kissoja, sulassa sovussa. Iloisena huomaan huoneen olevan oikein viihtyisän oloinen. *Minäkin nukun tämmöisessä * ajattelen iloisesti. Katseeni löytää yhden pedin, missä pieni kissanpoikanen on juuri avaamassa silmänsä yöunien jälkeen. Pienoinen haukotus, ja tuijotan sen pieniä hampaita ja vaalenpunaista suuta. Onpa se pieni! Voisin jopa kutsua sitä omalla tavalla hyvin suloiseksi otukseksi. *Enpä olisi uskonut, jos joku eilen olisi sanonut minun tapaavan kissanpentuja *, ajattelen. Kissanpennun vierellä makaava emo on huomannut meidät oviaukossa, ja tiirailee meidän suuntaan. Se ei kuitenkaan näytä pahastuvan uteliaita katseitani. Enhän minä ole sen pentua tullut satuttamaan. Ricon sanat kuullessani nostan katseeni ylös. Koska tulen täällä kuitenkin viettämään aikaa, ehdin varmasti myöhemminkin tutustua näihin asukkaisiin enemmän. Sitäpaitsi en halua herättää vielä nukkuvia pentuja.
”Jatketaan vain matkaa”, vastaan uroksen kysymykseen.
Ryömin hitaasti Ricon etujalkojen välistä pois, häiritsemättä huoneen asukkaita, ja nousen ravistellen ylös. Vilkaisen jo portaita kohden. Vieläkö me menemme ylöspäin?

Nimi: Meikäläinen

27.01.2018 23:02
Rayo - yad

"Hienoa", Rayo vastasi Alikille katsellessaan kauemmas, suihkulähteelle. "Tuollahan alkaa näyttää jo hyvältä. Taidan lähteä herättelee väkeä ja Niyraa", shiba mietti nyökkäillen itsekseen. Hän kohdisti katseensa taas Alikiin.
"Näin teen. Otan nämä kaksi mukaani, mikäli sinulla ei ole heille käyttöä?" Viimeisen sanan Apulaisjohtaja sanoi vähän tuhahtaen. "Saavat herätellä väkeä."
Noustessaan pystyyn Rayo lisäsi:
"Ellet ole jo käskenyt, sano noille, että järjestävät minulle ja etenkin Niyralle kohtuulliset pedit, haluaisin mieluusti istua jäädyttämättä takapäätäni." Sitten hän hymähti jotakuinkin hyväksyvään sävyyn ja lähti Kartanoa kohti. Samalla hän kutsui Aroa ja Desafioa. Kaksikko lähti apulaisjohtajan matkaan pysytellen takana. Pienikokoinen koira hölkkä ripeää sisään.
"Kutsukaa te kaikki muut ulos", Shiba Inu käski lähtiessään portaikkoa kohti. Desafio ja Aro nuölkäsivät ja lähtivät hänen peräänsä. Aro jäi toisessa kerroksessa ja Desafio kolmannessa. Rayo taas jatkoi matkaansa 5. Kerrokseen , ja siellä Niyran huoneen ovelle. Apulaisjohtaja kohotti taskussa ja naputti ovea voimakkaasti kynsillään.
"Rouva", hän haukahti. "Niyra, oletko hereillä?" Hän kysyi teitittelemättä. Niinhän hän aina teki. Niyra oli sen verran tuttu, että eikai sellaista tarvinnut?


Dovan - Luopio

"Hitto", Dovan tuhahti, kun Roerig sanoi ettei ainakaan itse lähtisi metsästämään. Karjalanlarhukoira käänsi pistävänilkeän katseensa sakemaanniin. "Senkin laiskiainen!" hän tuhahti. Laiskiaiseksi nimittäminen oli lievimmästä päästä uroksen loukkausvarastoa. Nyt ei kaivata riitaa, hän muistutti itseään. Samassa Dovanin katse kapeni ja siihen tuli uhkaava pilke. Dovan pysähtyi odottamaan toista, ja asettui kulkemaan tämän lähelle.
"Turpa tukkoon. Jos minulla on kehnommat aivot kun kanilla, on sinun aivosolusi homehtuneet jo syntyessäsi. Ei kannattaisi impata omaa ällöttävää hajuaan", hän ärähtää loukkaavasti. Mulkoillen "kaveriaan" vielä hetken Dovan rämpii takaisin johtoon, pinnistäen lihaksiaan äärirajoille.
"Mitä?" äkkiä hän kääntää katseensa Roerigiin. "Ahaa, okei, joo mennään!" Hän sitten ulvahti ja lähti samaan suuntaan kuin Roerig. Taloja, taloja, taloja.... Matka tuntui loputtomalta. Dovan ei jaksanut keulassa kuin vähän matkaa, ennenkuin voimat pettivät ja hän alkoi raahautumaan Roerigin jäljissä. Ehkä se narttu-asia oli liikaa... olisi pitänyt voimia säästää... Lopulta SE koitti. Kuolema? Ei. Hän vain näki yksinäisen ränsistyneen talon katon kaukana kaukana, ja vain vilahduksena. Sinne rämpisi varmaan 5-10 minuuttia. Yksikin minuutti olisi liikaa... mutta kyllä he jaksaisivat, eikö?
"Roerig, talo!" Hän haukahti kovaa. Tuuli ulvoi, edestäpäin. Sanoja ei välttämättä edes kuullut. Hän siisti silmiään puhurissa. Hengittäminen tuntui hankalalta, kun lumi ja tuuli täyttivät suun ja kuonon. Turkki oli märkä, painava ja jääkylmä. Tuntui kuin se jäätyisi, ja karvoihin oli tarttunut lumesta paakkuja.
"Mene nopeampaa", Dovan äsähti. Hän ei jaksanut kävellä näin hitaasti, ja ärähti sen ääneenkin. Olisihan hän voinut ohittaa toisen, muttei halunnut kulkea edellä, tuuli oli siellä voimakkaampaa, ja lumi tuiskuttaisi suoraan Dovaniin itseen. Ja hänellä ei olisi polkua jota seurata.


Desafio - Yad

Desafio kierteli jokaisessa huoneessa ja huusi kaikille eläimille että heidän pitäisi mennä ulos. Hän tarkisti että kaikki kuulivat, ja varmisti huoneet kahteen kertaan.

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com