Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

:: Erotusuhka ::

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Glowe

28.04.2018 13:03
Mitra - Auony

"Atle mahtaa jatkaa kanssasi loppuillan", Mitra naukui, kun kissajoukko oli päässyt Kartanolle, ja somali näki ruskeavalkoisen kollin jo odottamassa portailla. Creeta juoksi jo edeltä opettajaansa vastaan, Mitra jatkoi rauhallisessa tahdissa muun parantajaryhmän kanssa. Mitra nosti katseensa Kartanon mustiin ikkunoihin. Huh, naaras joutuisi valvomaan vielä pitkään. Pieni huokaus karkasi parantajan suusta. Toivottavasti metsästyksessä loukkaantuneet palaisivat pian Kartanolle, Mitra halusi tutkia omat potilaansa vielä; sen kylkiluunsa murtaneen koiran, sen jolla oli jalka venehtänyt sekä tietenkin Varapäällikön. Ehkä myös se harhauttajakissa pitäisi etsiä, ja kysyä oliko sillä kaikki hyvin. Niin ja sitten Mitran mieleen nousi Desafio... Tässä odotellessaan Mitra voisi vaikka aloittaa jonkin parantajakerroksen huoneen potilaiden iltahoidot, tai tutkia jo siivouspäivää varten yrttilaatikoita, tai siivota vanhoja petejä. Pedeistä puheenollen, Mitran pitäisi katsoa ainakin kahdelle potilaalle vuodepaikka; kylkiluu ja jalkatyypille. Mitralla oli tapana toimia omahoitajana aina vastaanottamilleen potilaille, ja olla mukana niiden hoidossa aina niiden parantumiseen asti. Ainoa ongelma oli, että potilaita meinasi kasautua, jolloin Mitran oli pakko pyytää jotakuta muuta ottamaan päävastuun jostakin kissasta tai koirasta. Voi voi, Mitran ilta ei ollut vielä läheskään päätöksessään.

Nimi: Glowe

28.04.2018 12:52
Juri - Yad

Vammoinensa Juri taisi syödä paljon hitaammin kuin tytöt, ja vaikka uros oli aloittanut ennemmin, olivat nartut valmiit nopeammin. No sehän ei Juria haitannut, saisivat neidit kallotyön hyvin alkuun, ja Juri voisi mässäillä vielä vähän aikaa. Tai no, mässäillä ja mässäillä, napostelulta tämä enemmänkin tuntui. Dalmantialaisen pää oli haalean punertava, Juri oli saanut repittyä aika kivan kolon sian niskaan. Nikamiakin näkyi. Harmikseen Juri ei jaksanut syödä enempää, eikä viitsinyt ruveta repimään paloja siirtoa varten, kun ei repimisestä tullut oikein mitään. Tarkoitus oli varmaan saada isoja, kannettavia paloja irti, eikä sellaista pikkupiiperrystä mitä Juri teki. Ja olihan Jurilla vielä yksi tehtävä tekemättä; se kallo. Ainakin Strix oli saanut jo hyvin nahkaa siirrettyä, ja Juri iski hampaansa kallon tämän puolen korvaan. Rusto antoi mukavasti hampaiden välissä periksi, ja pienen aherruksen jälkeen dalmantialainen sai kuin saikin nahan rullaamaan irti korvasta lähtien. Rustoisesta korvasta oli helppo vetää, ja hitaasti ja varovasti ja kovan vetämisen seurauksena nahka repeili kohti sian otsaa. Nahan alta paljastui ohutta valkeaa rasvaa ja kai jotain sidosainesta, ja sen alla oli verestävää lihaa. Joissain kohdissa lihaa jäi kiinni nahkaan, ja alta paljastui valkea luu. Liha olisi varmaan vaikein, koska sitä oli niin ohut kerros, ja alla oli sileää, kiinteää luuta. Jurin repimä nahan pala antoi yllättäin periksi, ja kesken nykimisen Juri horjahti vauhdilla taaksepäin, ja muksahti istualleen. Korva, ja viipale sian nahkaa ja turkkia suusta roikkuen harjoittelija ravisteli päätään ja kampesi itsensä ylös. Juri mulkaisi neitejä mukamas vihaisesti, uskalsivatkin nauraa. Sitten dalmantialainen nakkasi korvan hiiteen ja palassi kallon pariin. Onneksi jo vähän repeytyneistä nahankohdista saisi hyvin otteen uuden viipaleen repimiseen. Tämähän meni aika hyvin, vaikka sitkeän nahan repiminen irti lihasta kävi oikeasti työstä.
"Onnistuuko tytöillä?" Juri virnuili narttujen suuntaan katsellen niiden työn jälkeä.

Nimi: Iitu

28.04.2018 11:48
Creeta - Auony

Mitran kehut kuullessaan naaras nosti päätään etutassustaan ja tunti, kuinka valtava hymy vaelsi nuorukaisen kasvoille. Loistavin silmin tonkineesi katsoi parantajaa ja nyökkäsi tälle.
"Kiitos! Olipa onni, ettei kukaan loukkaantunut vakavemmin", Creeta sanoi, yrittäen kuulostaa parantajalta, eikä haltioissaan olevalta oppilaalta.
Tämähän oli vain tavallinen työilta, niin nuorukainen ainakin yritti itselleen väittää. Mitran jatkaessa Creeta lipoi vielä pari kertaa lapaansa karhealla kielellään.
" Minäkin olen valmis", naaras ilmoitti ja katsahti kangaspussiin päin. "Voin kantaa tämän."
Creeta näki, miten ympärillä olevat kissat valmistautuivat myös lähtöön. Oppilas nappasi pussin isosta solmusta kiinni ja kömpi pussin alle, jotta saisi sen lepäämään selkäänsä vasten. Oppilas ei edes yrittänyt heittää sitä kyljelle, sillä Creeta epäili, ettei se kuitenkaan onnistuisi. Ryömimällä pussin alle ja nousten ylös tiivis purenta solmussa sai pussin myös valahtamaan selän päälle ja kallistumaan vastakkaiselle kyljelle. Sen paino ei enää häirinnyt kissaa, vaan Creeta oli jo tottunut kantamaan sitä. Kissat asettuivat tiiviimpään ryhmään ja pian paikalle saapui kaartilaisia, jotka saattaisivat kissat takaisin Kartanolle.
"Mennään sitten", yksi niistä murahti ja joukko lähti liikkeelle.
Matka metsän halki oli sutjakasta ja Creeta seurasi vain tamppaantunutta lunta. Taivas pimeni nopeasti ja tuulikin kylmeni. Tuntokarvat väristen Creeta vilkuili puiden ohitse ja helpottui, kun Kartano tuli näköpiiriin. Pian Kaartilaiset tekivät jällee lähtöä takaisin lätäkölle ja Creeta hymyili lähimmälle olevalle.
"Kiitos, kun saatoitte meidät perille", naaras maukui ja sai pienen hymyn takaisin, ennenkun koirat kääntyivät jälleen metsää kohti.
Kissaa säälitti, milloinkohan nuo pääsisivät lepäämään? Sitten oppilaan katse osui ensimmäisellä portaalla istuvaan ruskeavalkoiseen kissaan, joka huiski kärsimättömänä häntäänsä.
"Atle!" Creeta huudahti ja loikki kehräyksen kera ohjaajansa luokse puskeakseen tätä lapaan.
"Miten sinulla meni?" Atle kysyi ja tuijotti innokasta oppilasta.
"Tosi hyvin!" Creeta vakuutti.
Atle katsoi nuorukaista kuono rypyssä, ennenkun hymyili.
"No sehän on hyvä", parantaja vastasi ja laski päänsä kevyesti Creetan päälaelle.
"Minun pitää viedä nämä takaisin, mutta kerron myöhemmin kaiken!" oppilas lupasi ja heilautti merkitsevästi kangaspussiaan.
Creeta lähti kipittämään rappusia pitkin parantajien kerrokseen, jotta saisi käyttämättömät yrtit takaisin omille paikoilleen.

Nimi: Iitu

28.04.2018 11:05
Strix - Yad

"Onkohan Juri säästänyt meillekin lihaa?" Nyks kysyi.
Strix vilkaisi paimenta ja hymyili vinosti.
"Ainahan sitä voi toivoa", Strix vastasi ja pian kaksikko saapui sian luokse.
Kuten ehkä oli odotettavissa, nartut saisivat repiä oman ruokansa aivan itse. Huokaisten Strix asettui sian viereen ja alkoi repimään paksua nahkaa irti päästäkseen käsiksi lihaan. Liha ei ollut tässä yhtä pehmoista, vaan narttu sai tosissaan työskennellä saadakseen irti edes joitain paloja. Mussuttaessaan pieniä paloja Strix ei kuitenkaan voinut olla tyytymätön. Liha oli hivenen voimakasta, mutta erittäin hyvää, joten aina pureskeltuaan loppuun narttu jatkoi sitkeämmän lihan irrottamista. Kuullessaan Nyksin kysymyksen narttu pureskeli suunsa tyhjäksi ennenkun kääntyi vilkaisemaan paimenta siinä sian niskan vierellä.
"Ohuempaa lihaa ja sitkeempää kun esimerkiksi tuolla mahassa", Strix arveli ja heilautti häntäänsä. "Ainakin tämä on kovaa kiinni, saan vaan pieniä paloja kerrallaan."
Narttu iski hampaansa uudestaan saaliiseen ja etsi kulmahampaillaan hyvää kulmaa lihanpalaan, ennenkun veti suikaleen irti. Mikäs siinä, hyvää leukatreeniä, Strix arveli.
Lopulta harjoittelija oli tyytyväinen ja nousi ylös ravistaakseen turkkiaan. Narttu olisi mielellään siistinyt turkkiansa vähän, mutta se olisi turhaa, ennenkun sian pää olisi puhdas.
"Kyllä me tästä reippaasti selvitään, jos vain teemme yhteistyötä", Strix sanoi Nyksille ja käveli sitten lähemmäs sian päätä.
Alaskalainen tuijotti otsa kurtussa elotonta päätä, ennenkun tyhtyi toimiin. Hampaillaan narttu järsi nahan reunoja rullalle, jotta ne olisi helpompi repäistä yhtenä kappaleena irti. Siihen narttu kuitenkin tarvitsisi muiden apua. Nahan jälkeen olisi lisää järsittävää, eikä pään ohut, sitkeä liha oikein innostanut narttua. Onneksi nuorukaisilla oli jo hieman vahvistuneemmat hampaat. Strix asettui mukavampaan asentoon ja keskittyi saamaan eläimen pääkallon esille, toivoen, ettei tässä sentään koko yötä menisi.

Nimi: Esme

28.04.2018 10:20
Nyks - Yad

Paimen tyytyi vain nyökkäilemään Komentajalle, sillä kun toisetkin suostuivat oli itsestään selvää että Nyks ottaisi homman vastaan. Niinpä narttu lähti aivan Strixin perässä. Hymy kareili huulilla, kun sai tärkeän tehtävän.
"Joo, hyvä idea. Nähdään!" paimen vastasi ja ravasi omalle suunnalleen.
Työtä helpotti se että monet söivät ryhmissä. Nyksille kissojen löytäminen oli vaikeaa. Pienen kokonsa takia ne tuntuivat hukkuvan väenpaljouteen. Monet Kaartilaiset tuntuivat innostuvan saadessaan lisää tekemistä tälle illalle. Kun narttu ajatteli olevansa valmis se lähti takaisin tapaamispaikalle, Strix olikin jo siellä.
"Onkohan Juri säästänyt meillekin lihaa?", paimen kysyi kaveriltaan.
Possun luona oli täysi tohina päällä. Jotkut harvat olivat vieläkin ilman lihaa ja jonottivat sitä, Kaartilaisia oli siellä täällä ja jotkut ottivat omin nokkinensa lihaa. Pian narttu huomasi Jurin pureskelemassa niskaa, pettymyksekseen Nyks sai huomata että toinen ei ollut säästänyt lihaa kavereilleen. Huokaus, täytyisi itse repiä lihaksia.
"Moi! Miltä se sika maistuu?" paimen tervehti Juria.
Sitten valkoturkkinen kiersi saaliin toiselle puolelle, asettui makuulle ja ryhtyi järsimään niskan toista puolta. Karva ja nahka maistuivat tosi pahalta, joten harjoittelija sylki ne kasaan viereensä. Saadessaan ensimmäisen palan lihaa, Nyks yllättyi sen mausta. Se oli tosi hyvää. Haittapuolena oli se että liha irtosi niin pieninä palasina.
Paimen kysyi nielaistessaana lihan palan:
"Miksi tätä on niin vaikea syödä ja kuinkahan kauan menee saada se kallo putsatuksi?"

Nimi: Glowe

28.04.2018 01:10
Venta – Yad

Norjanharmaalla oli oikein mukavaa Kirilin ja Nicon kanssa. Urokset olivat oikein hauskoja, rentoja persoonia, mutta samalla hyvin kohteliaita, välillä jopa liiankin. Joka tapauksessa, Venta oli nopeammin valmis kuin pojat, joten narttu kulutti aikaansa turkkiaan putsaten. Jonkin ajan kuluttua urokset valittelivat liian täyttä vatsaa, ne olivat saaneet mässäilynsä päätökseen. Joku Kaartilainen kävi kertomassa ryhmäkotimatkasta tässä välissä, ja jatkoi sitten matkaansa seuraavien eläinten luo.
”Irrottakaa loppulapa luusta ja viekää kotiin. Varmasti moni pöllii vähän omaan varastoon”, Venta ehdotti, kun Nico tuli miettineeksi mitä lihalle tehtäisiin, jos Venta ei kerta halunnut syödä enempää, ja urokset eivät yksinkertaisesti jaksaneet.
”No joo, oishan tää sääli Kaartille luovuttaa. Ja ei se mitään pöllimistä oo, ihan varmasti sallittua viedä vähän kotiin” Kiril totesi nuolaisten punertavia suupieliään. Kuten oli sovittu, Venta saisi luuosat, ja urokset alkoivat yhteisvoimin repiä lihaisimpia osia irti. Aika näteissä nipuissa liha irtosi, ne olisi helppo kantaa. Ja nyt, kun jalassa ei ollut melkein ollenkaan lihaa, Venta pystyisi vaikka juoksemaan luunsa kanssa. Nico haukotteli makeasti.
”Sori mutt meidän pitää varmaan lähteä, muuten mä en jaksa kotiin asti. Hitsi, mä luulin että me oltais viimeset jotka lähtee, mutta eihän täältä ole kukaan vielä menossa minnekään”, valkea pystykorva valitteli. Ventakin tunsi väsymyksen jäsenissään.
”Hyvä idea, sama se on itselläkin lähteä kotiin. Mihin suuntaan te menette?” Narttu kysyi.
”Tästä itään sellaiset kymmenen kilometriä”, Kiril vastasi.
”No sepäs sattui, minäkin menen itään päin, mennäänkö yhtä matkaa?” Venta kysyi hymyillen.
”Joo totta kai! Tota pitäskö ettiä vielä lisää itäänpäin meneviä, jotka olis jo valmiita lähtemään, ettei vaan tuu isoilta herroilta sanomista?” Nico kysyi. Kiril ja Venta nyökyttelivät päitään myöntävänä vastauksena. Olisi varmaan parempi lähteä isommalla porukalla, jos vain olisi mahdollista.

Joten, kolmikko hajaantui kyselemään metsästäjiksi uskomiltaan koirilta, olisivatko ne valmiita lähtemään kotiin. Kymmenisen minuutin kuluttua he palasivat lihojen ja Ventan luun luo, kaikilla oli jonkin verran tyyppejä mukana. Yhteensä poppoossa oli jo 14 koiraa. Se oli pieni määrä koko Yhteisön mittakaavassa, mutta Venta oli silti yllättynyt, kuinka moni oli jo valmis lähtemään. Joukosta yksi kävi vielä kertomassa eräälle Kaartilaiselle lähtemisestä, ja sen jälkeen he käänsivät kuonot kohti itää. Porukka jakautui selvästi omiin pieniin kaveriporukoihinsa, mutta silti koirat pysyivät melko tiiviissä kasassa, niin että kaikki vähintään näkivät toisensa, vauhdilla pimenevässä metsässä. Monilla muillakin oli lihaa ja luita mukanaan. Venta, Kiril ja Nico olivat kärkijoukossa, pitämässä yllä reipasta tahtia.

Matkaan kului tovi jos toinenkin, joukon pienentyessä vähän väliä, kun jotkut perheet, pariskunnat ja ystävät kääntyivät omia pesiään kohti. Kävi ilmi, että Venta seurueineen oli menossa kauimmaksi. Johan Kiril oli arvioinut matkan väärin, Venta mietti, he olivat hölkänneet varmasti enemmän kuin kymmenen kilometriä. Siihen mennessä, kun jäljellä olivat vain kolmikko, metsä oli jo aikalailla pilkkopimeä. Näkyvyys oli vain viitisen metriä, sitä kauempana olevat puut alkoivat sulautua ympäröivään pimeyteen. Jossain huhuili pöllö, ja tassujen askelet narisivat korvia raastavasti hiljaisessa metsässä ja kaikua tuottavissa puissa. Koirat rupattelivat vieläkin mukavia, miten nyt kantamuksiltaan kykenivät. Nicolla jo jokin kiintoisa juttu kesken, kun Venta pysähtyi. Urokset ehtivät pari kolme metriä eteenpäin, kunnes kääntyivät vähän ihmetellen nartun puoleen.
”Minun pitää kääntyä tästä”, Venta laski sian jalan maahan, selitti ja nyökkäsi päällään itsestään katsottuna viistosti vasemmalle.
”Hei haluaisitko tulla vielä käymään meidän kämpällä? Nico sais ton tarinansa loppuun”, Kiril kysyi, laskien kaverinsa tavoin lihan hankeen. Ehdotus kiinnosti Ventaa, urokset olivat kuvailleet pesänsä mukavaksi, ainakin Venta mielikuvien mukaan. Mutta Venta tiesi, että jos lähtisi Kirilin ja Nicon mukaan, he valvoisivat jutellen myöhään, ja Venta olisi kuollut aamulla.
”Olen pahoillani, mutta se ei käy. Minun pitää tosissaan päästä nukkumaan, ja huomenna on aikainen herätys siihen siivouspäivään”, Venta selitti, oikeasti pahoillaan. Ehkä joskus toiste. Kiril ja Nicon olivat silminnähden pettyneitä.
”Ootko ihan varma, ettet…”
”Hei Nico, älä painosta”, Kiril murahti kaverilleen. Venta hymyili irlanninsetterille.
”Ei se mitään, ehkä jokin toinen kerta. Ja lähtisin mielelläni kanssanne joskus metsälle”, narttu vastasi. Vastaus tuntui piristävän kaksikkoa vähäsen.
”Se olisi mukavaa. Onko sulla vielä pitkä matka? Me voidaan saatella sut kotia asti jos haluat”, Kiril ehdotti.
”Ei, ei tarvitse, tästä menee vain viisi minuuttia juosten, kyllä minä sen matkan yksinäni pärjään”, Venta vastasi naurahtaen.
”Okei, no, hyvää yötä”, Nico toivotti.
”Hyvää yötä, nähdään huomenna”, Venta hymyili ja jäi katselemaan kun urokset lähtivät lihapalojensa kanssa jatkamaan matkaa. Venta poimi sian jalan leukoihinsa ja lähti juoksemaan omaan suuntaansa. Voi kuinka narttu tulisikaan katumaan, että lähti viimeiselle viidelle minuutille yksin.

Nimi: Glowe

28.04.2018 00:28
Mitra - Auony

Ateriansa jälkeen somalinaaraankin hermot olivat hellittäneet, ja Mitra suki pitkää, paksua punaista turkkiaan pitkin, rauhallisin vedoin. Kissa kehräsi hiljaa itsekseen, tehdessään hyvinkin perusteellista turkkipesua. Pääpisteinä olivat tietenkin etujalat ja naama, jotka olivat likaantuneet sian vereen. Sika oli ollut ihan hyvää, aika vahvaa, mutta nirsoilematta Mitra oli syönyt koko palasensa. Säälittävän pienen hipun oli Komentaja antanut, mutta kas kummaa ei Mitra olisi jaksanut murustakaan enempää. Somalista parin metrin päässä oli rypäs parantajia kangaspusseineen, kissoista iso osa oli jo sukimassa itseään, ja/tai toisiaan. Mitra oli kumminkin pysytellyt Creetan lähellä, vaihtaen potilastietoja muiden parantajien kanssa. Kukaan ei ollut kuollut, ja vakavimmat vammat olivat venähdys ja kylkiluun murtuma. Vammoja oli kohtalaisen vähän, ottaen huomioon millaiseen tuhoon villisika olisi halutessaan pystynyt. Ja toistaiseksi kaikki potilaat kykenivät kävelemään ominavuin, tai tuettuina takaisin, kannettavia ei ollut. Tämähän oli mennyt paremmin, kuin Mitra oli olettanut.
"Sinulla meni hyvin tänään", Mitra naukui peseytyvälle Creetalle, oman kehräyksensä ja karkean nuolaisujen välistä.
"Minä ainakin olisi kohta valmis lähtemään kotiin. Potilaita on vielä tarkastettavan ennen kuin voi painua pehkuihin", Mitra naukui. Niin, parantajan työ tuntui olevan ympärivuorokautista, edes tällaisena iltana työt eivät tuntuneet loppuvan.

Nimi: Glowe

28.04.2018 00:18
Rico - Yad

Furi tuli täyteen melko nopeasti, ja pennun ryhtyessä putsaushommiin, Rico mussutti lihoja vielä jonkin verran, ahtaen viimeisetkin palat vatsaansa. Nimen omaan parin viimeisen suullisen kohdalla tuntui, etteivät ne halunneet mennä alas asti. Huhuh, tältä se ähky siis olikin tuntunut, viime kerrasta oli pitkä aika, vaikka tietenkään Rico ei ollut ikinä mitään nälkää nähnyt. Täysi vatsa sai lämmön virtaamaan kiharan turkin alla, ja sai vanhuksen tuntemaan olonsa uneliaaksi. Viimeisen palasen jälkeen Rico sulki silmänsä hetkeksi, ja antoi korviensa kääntyillä ympäriltä kuuluvien äänten perässä. Rentouttavaa, ja parin minuutin jälkeen noutajan oli kerta kaikkisen pakko lopettaa, avata silmänsä ja haukotella niin makeasti, että leuat meinasivat mennä sijoiltaan.
"Me kyllä palaamme ensimmäisten joukossa Kartanolle, muuten nukahdan tähän paikkaan", Rico kommentoi tyytyväisesti urospennulle, ja katseli sen jälkeen ympärilleen. Iso osa kissoista oli jo putsaushommissa, aika moni koira söi vielä, kaikilla riitti juttua, eikä kukaan ollut tekemässä ainakaan selkeästi lähtöä. Mutta aurinko oli jo painunut melkein kokonaan mailleen, pian tulisi pimeä ja olisi aika palata kotiin. Ympäristöä tarkkaillessaan Rico etsi myös katseellaan puuttuvaa punaturkista pentua. Ei näkynyt, ei näkynyt, e- Yokai?
"Hei, Yokai on tuolla", Rico höristi luppakorviaan ja nousi istumaan, katsellen pidemmän matkan päässä olevaa pentua, joka tuntui juttelevan jollekin mustalle koiralle.(?)
"Yokai!" Rico korotti äänensä huutoon, saadakseen pennun huomion.

Alik - Yad

Kunhan nuoriso tuli takaisin, Alik toteaisi niille vain; "Liittykää kolleganne seuraan", ja jatkoi lihan jakamista. Kissoja ja pentuja ei kuitenkaan enää tullut oikeastaan ollenkaan, ja suurinosa koirista oli käynyt omin nokkinensa hakemassa lihaa siasta. Villisika olikin mukavasti pienentynyt, iso osa sisäelimistä oli revitty pihalle, ja raahattu sivummalle, kaksi koipea puuttui, kankussa oli kuoppa. Mutta lihaa oli vielä hurjasti jäljellä. Alik tunsi mahansa murisevan ahnaasti. Kokouksen jäniksestä tuntui kuluneen ikuisuus. Mutta Komentaja ei vielä päässyt syömään, kun Desafio tuli Alikin luo. Varakomentaja kysyi tarvitsiko Alik apua. No kyllä Alik tarvitsi, mutta nanosekunin ajan Komentaja mietti kuinka moni Kaartilainen oli jo käynyt hakemassa lihaa.... Ainakin kymmenkunta, enemmänkin. He olivat varmaan jo syöneet, tai lopettelemassa. Desafiolla olisi yllinkyllin alaisia hoitamaan töitä.
"Olet syönyt? Tarvitsen sinut keräämään jo syöneitä Kaartilaisia, he lähtevät ensimmäisenä saattamaan eläimiä kotiin. Kohta on pimeä, ja toivon, että kaikki ovat lähteneet ennen keskiyötä. Kiire ei vielä ole, mutta aletaan valmistautua. Eläimet tietävät saattajista, eräät harjoittelijat hoitivat ilmoituspuolen. Jokaista paluuryhmää kohden ainakin kolme, mielellään enemmänkin saattajia. Kartanolle lähtevien saattajien tulee palata takaisin tänne, heitä tarvitaan sian paloittelussa ja lihojen viemisessä kotiin. Kaartilaiset, jotka eivät ole vielä syöneet, voivat tulla tänne minun luokseni, ja auttaa minua paloittelussa. Metsästäjiäkin on pyydetty palaamaan kotiin ryhmissä, sillä meillä ei valitettavasti riitä väki kaikkien saattamiseen, haaskan ja paikalle jäävien vartioimiseen sekä paloitteluun", Alik kertoi. Hehhe, Desafio sai heti maistiaisia pomon asemasta; piti tietää täsmälleen missä kaikki olivat, mitä tekivät, milloin palasivat, ja mitä jos eivät palanneet odotetussa ajassa. Siinä oli paljon aivotyötä, johon Alik oli kylläkin jo tottunut.
"Hoituuko homma?" Alik kysyi tylyllä tyylillään, mutta kysymys oli sellainen tuentarjoaminen. Jos Desafiosta tehtävässä oli liikaa työtä, voisi Kaartilaiset kutsua vaikka tähän sian luo, ja jakaa ryhmät yhdessä kaikkien kuullen. Muutoin Desafio tiesi ainoastaan Kartanon saattajat, ja Alik lihan paloittelijoiden tehtävät. Koirat ja nimet, lähtöajat ja sen sellaiset piti muistaa, jos tietoja piti vaihtaa Alikin ja Desafion kesken. Alik toivoi, ettei kenellekään tulisi mitään yllätyksiä kotimatkalla, mutta yöllinen metsä oli arvaamaton, ihan ilman karkureidenkin uhkaa.
"Niin ja Desafio, lupasin sisarelleni että Kaarti lepää tämän illan. Karkureita ei lähdetä jahtaamaan, vaikka ne juoksivat nenän edestä, ja lihojen kuljettamisen jälkeen kukaan meidän alaisista ei lähde minnekään, kaikilla on vapaa ilta, onko selvä?" Alikin ääni oli hivenen ärtynyt, koska Komentaja ei vieläkään ollut vapaaillan kannalla. Alik halusi olla kääntämässä metsän joka kiven ja kannon, jotta ne kaksi saastaa saataisiin kiinni, ennen kuin kenellekään sattuisi mitään.
*Huomenna, huomenna aloitan Linjan muovaamisen, sanoi Niyra mitä tahansa*, Alik murisi mielessään.

Nimi: Iitu

27.04.2018 16:51
Furi - Yad

Lihasuikale on tiukassa otteessa etutassujeni välissä repiessäni siitä pienempiä paloja. Nostan tarkkaavaisesti päätäni ylös pureskelun aikana ja annan katseeni vaeltaa ympäristöä pitkin. Joka puolella kuuluu jonkinsortin maiskutteluita, hiljaista puheensorinaa ja naurua sieltä täältä. Kaikki näyttävät tyytyväiseltä saadessaan mahansa täyteen. Korvani etsivät tuttuja ääniä, ennenkun lasken jälleen kuonoani ottaakseni uuden palasen. Venytän tyytyväisenä takajalkojani suoraksi runkoni taakse. Sianliha uppoaa nopeasti parempiin suihin ja ruuan tuoma lämpö rentouttaa vielä enemmän. Tuntuu hassulta makoilla paikoillaan, vaikka ympärillä on paljon tuntemattomia koiria ja kissoja. Se ei kuitenkaan haittaa minua yhtään, eikä minusta edes tunnu siltä, että pitäisi olla tarkkaavaisena. Eipä täällä mitään uhkia ole. Käännän kuononi kohti Ricoa.
"Tosi hyvää", vastaan ja popsin viimeisen lihanpalan. "Täyttävää."
Lihanpala oli tuntunut pieneltä, mutta liha oli täyteläistä ja paksua ja mahani pullottaa mukavasti. En tiedä milloin olen viimeksi ollut niin täynnä. Venyttelen hartaasti ja nautinnollisesti, kellahtaen kyljelleni makaamaan. Ryhdyn putsailemaan etutassujani lihajämistä, ennenkun haukottelen tyytyväisenä.

Nimi: Meikäläinen

27.04.2018 15:09
Yokai - Yad

Kun sika oli rynnistänyt yleisöä, ja lähes kohtisuoraan pentua kohti, oli narttu luullut loppunsa tulevan. Viime hetkillä eräs ystävällinen, suuri koira oli vetäissyt hänet turvaan, mutta narttupennun jalka oli kolahtanut maahan huonossa asennossa. Nyt sitä jomotti, eikä hän pystynyt varaamaan sille paljoakaan painoa.

Maassa makaava Yokai tuijotti pelastajansa tummanruskeisiin, huolestuneisiin silmiin järkyttyneenä.
"Oletko kunnossa?" tuntematon, musta koira kysäisi.
Hengitys takkusi, päätä pyörrytti, eikä hän tahtonut saada sanaa suustaan. Puhe tuli katkonaisina äänteinä. Oli siinä hengenlähtö ollut lähellä.
Viimein hän rauhoittui sen verran, että pystyi tasaamaan hengityksensä.
"Kiitos!" hän inahti edelleen säikkynä. "Kiitos, olen kunnossa. Tai no, jalkaan vain sattuu. Mitä- mitä tapahtui?"
Kyllähän narttu itsekin tiesi tapahtumien kulun, muttei ymmärtänyt: eikös tämän pitänyt olla turvallista?
Äsken ainakaan ei siltä vaikuttanut, mutta kun nyt katsahti sikaa ja sen ympärillä riuhuvia koiria, huomasi että kaikki oli jälleen hallinnassa.
"Sika vain päätti jyrätä ylitsesi", koira vastasi. "Kukas sinä oikein olet?"
"Olen Yokai", narttu vastasi äkkiä epävarmana ja vilkuili hädissään ympärilleen. "Missä setä Rico, setä Rayo, täti Niyra, öhh, veli Furi ja muut ovat? Ja ainiin, Varapäällikkö?"
Uros rypisti otsaansa. "Ai niidenkö seurassa sinä liikuit? Varapäällikön, Johtajan ja Apulaisjohtajan kanssa? Ja onko se uusi pentu, mikä juuri Yhteisöön tuli, sinun veljesi?" uros vaikutti hölmistyneeltä, eipä penturaasu itsekkään vielä kaikkea ollut ymmärtänyt suuressa ja tuntemattomassa Yhteisössä. Hän nyökkäsi.
"Juu-u. Ja taitaa se minun veljeni olla, niin me epäillään...- Olet...- teko nähnyt?" hän kysyi osaamatta taivuttaa sanoja ihan oikein, teitittely oli melko uutta, ja hän ei ollut pitkään aikaan teititellyt ketään. Eipähän narttu edes tiennyt, keitä piti teititellä, mutta edessä seisova koira oli uros, eli tarkoittiko se, että sitä piti teititellä?... Äh, miten vain, Ykai mietti tuskastuneena tietämättömyyteensä.
"Jahas, jahas. No, jos mentäisiin etsimään heitä? Pystytkö kävelemään?"
Yokai yritti, yritti kovastikin nousta seisomaan ja ottaa muutaman askelen, mutta jalkaa vihlaisi kipu. Hän pystyi kuitenkin varaamaan sille hieman painostaan, ja ottamaan kipeää tekeviä askeleita. Kipua ei saanut huomioida... hän könkkäsi koiran vierelle ja katsoi tätä hetken aikaa silmiin.
"Pystyn."
"Hienoa. Mennäänpäs sitten", iso koira vastasi hymyillen. Se ei kuitenkaan ulottunut silmiin, joissa paloi huolen pilke. Johtaja ei pitäisi, jos hän toisi loukkaantuneen pennun eteensä, koira arveli.

Yokai ja koira tassuttelivat bäkijoukon läpi, ja aina jonkun tutun nähdessään he kysyivät Yokain seuralaisten olinpaikkaa. Kaikilla vain oli sen verran hoppu, etteivät he ihan ehtineet kertoa.
He olivat jo aika kaukan tappelusta, kun kuului Alikin huuto.
Saalis oli taettu.
"Hei, mennään äkkiä", Yokai innostui ja vilkaisi sankariaan loistavin nappisilmin. "Minä haluaisin maistaa, entä te? Tykkäätkö villisiasta? Minä en ole koskaan maistanut", hän puhua apatti ja hymyili. Iso koira vaikutti melko hiljaiselta, ei se usein keskustelua aloittanut, mutta oli se vain mukavaa seuraa, ja kyllä siitä sai jotain irtikin.
"Juu, mikä ettei. Onhan se sianliha hyvää, sitä on kyllä tullut maisteltua muutaman kerran", koira nyökkäsi.
He lähtivät Yokain käpälän kipurajoja kunnioittaen hölköttämään kohti sikaa, joka oli jo muutamankymmenen metrin päähän ehtinyt.
"Sieltä ne sinun kaverisikin voivat löytyä", koira huomautti heidän lähestyessään koirien ympäröimää eläintä.
Yokai tunsi syyllisyyden tunkeutuvan hänen ajatuksiinsa: ainiin, nekin. Tuntemattoman uroksen seurassa oli vain ollut niin kotoista, ettei Yokai ollut tajunnut edes kaivata Ricoa tai Furia.
"Niin, sehän se pääasia on", hän yritti peitellä tunnetta, ja kiihdyti vaihtia.
"Mikä teidän nimi on?" hän viimein kysyi, kun ei aiemminkaan ollut hoksannut.
"Minun vai", koira vilkaisi vierellään kipittävää pentua kulmat rytyssä. Yokai punastui, olikohan änellä edes nimeä? Ja olikohan nimen kysyminen sallittua, tai siis...
"Eääh, minua sanotaan aika ajoin Odiniksi, tai joksikin. Sano vaan se Odin..."
Narttu hymyili. "Selvä siis."


Desafio - Yad

Sian kaadettua oli belgianpaien napannut itselleen runsaan lihakimpaleen, jota oli siirtynyt järsimään vähän kauemmas. Pian hän nousi ylös ja käveli erästä kullankeltaista turkkia kohti.
"Alik", hän tervehti ja kumarsi. Komentajan seurasta oli juuri eräs nuorukainen lähtenyt, ja nyt musta belggari asteli hänen eteensä.
"Mukava tappelu, vaikka kommelluksia sattuikin", hän rupatteli, mutta vakavoitui sitten. "Onko homma hallussa, tarvitsetteko apua?"

Nimi: Glowe

24.04.2018 19:03
Juri - Yad

Narttujen lähdettyä Komentaja käänsi katseensa hyvin pettyneen näköiseen Juriin.
"Revi sinä jo lihaa selkäpuolelta itsellesi ja kavereillesi, teidän hampaanne kyllä alkavat jo pystyä sitkeämpään lihaan", Alik totesi Jurille. Pentujahan nuokin vielä olivat, mutta sitkeämmän lihan järsiminen tekisi kasvaville hampaille vain hyvää. Juri kumarsi uudemman kerran; oli nuorikko tietenkin kumartanut myös paikalle saavuttaessa, ja kiersi sitten selkäpuolelle jossa oli metsästäjiä syömässä ja paloittelemassa lihaa siirtoja varten. Juri linkutti lähimmäksi sian päätä, ja päätti repiä niskan lihaa. Sehän edistäisi sitä pään irrottamista? Juri repi nahkaa ja pahanhajuista, karkeaa karvaa irti hyvän tovin, ennen kuin alkoi kömpelösti repiä pieniä suupaloja. Hitto tästä tullut mitään, Juri ei voinut ottaa tukea kuin vain yhdellä etujalalla, eikä nuoren koiran puruvoima riittänyt tuostavain lihansilpomiseen. Mutta liha oli tavattoman hyvää, joten pikkusiivujen irrottamisen vaikeus ei saanut Juria lannistumaan. Tosin, riittikö niistä pienen pienistä siivuista varastoon Nyksille ja Strixille? Ei, kaikki vaivalla irrotettu liha katosi Jurin kurkusta alas.

Nimi: Iitu

24.04.2018 12:13
Strix - Yad

Narttu yritti parhaansa mukaan peittää leveän hymyn kun dalmatialainen näytti hampaitaan. Nopeasti kuitenkin tunnelma laantuu Jurin lähtiessä kohti ruhoa. Strix iskee Nyksille silmää, ennenkun lähtee loikkimaan Jurin perään. Saapuessaan lähemmäs Strix käänsi päätään kuullessaan Komentajan kutsuvan. Nuoriso saapui lähemmäs ja ainakin Strix tervehti Komentajaansa kunnioittavalla kumarruksella. Klee kai kuunteli tarkkaavaisesti Alikin antamaa tehtävää ja nyökkäsi vastaukseksi.
"Tottakai herra", Strix vastasi ja vilkaisi Nyksiä päin.
Strix ei viitsinyt katsoa vieressä olevaa Juria(?), sillä narttu ei ollut varma, mitä dalmatialainen Alikin sanoista tuumaisi. Koska Komentaja ei antanut lupaa poistua, Strix jäi katselemaan ympärilleen odottavaisena, korvat suunautuneena kohti huskya. Kuullessaan Alikin pyynnön Strix kääntyi katsomaan sian päätä, ennenkun nyökkäsi uudelleen.
"Tietenkin, herra Komentaja", narttu sanoi uudemman kerran ja hymyili pienesti.
Strixillä ei ollut mitään sitä vastaan toteuttaa Komentajan käskyt. Saatuaan luvan poistua (?) Strix kumarsi uudelleen ja kääntyi harjoittelijakaverinsa puoleen.
"Mennään, Nyks", Strix kehotti ja lähti kaartamaan siasta poispäin, paimenkoira kintereissään(?).
"Meidän kannattaa hajaantua, niin saadaan enemmän porukkaa kiinni", narttu ehdotti. "Jos sinä menet tuonne, niin minä menen tänne. Tavataan kierroksen jälkeen tässä."
Strix heilautti häntäänsä kaverilleen, ennenkun lähti suorittamaan tehtäväänsä. Nuorukainen etsi katseellaan mahdollisia kaartilaisia ja välitti niille viestiä eteenpäin. Törmätessään metsästäjiin Strix varmisti niiden tietävän, että lähtöä kotiin kannatti tehdä ryhmissä.
"Välitättehän tietoa eteenpäin ystävillenne", Strix sanoi aina lopuksi, ennenkun jatkoi matkaansa.
Strix viihtyi roolissaan, se sai nartun tuntemaan itsensä tärkeäksi, kun se pujahteli syövien tai odottavien koirien ja kissojen ohitse. Strix etsi käsiinsä myös parantajia ja muita kissoja, ja pyysi näitä lähtemään takaisin Kartanolle vasta koirien seassa. Hieman kauempana Strix näki mustan rottweilerin seisovan yksikseen ja narttu lähti suunnistamaan sitä kohti.
"Hei, lähdettehän täältä ryhmässä kotiin päin. Kenenkään ei kuuluisi liikkua nyt yksin", Strix toisti ja vilkuili hymyillen urosta.
Lich käänsi katseensa pienikokoiseen narttuun ja tuijotti sitä yksitoikkoisesti. Strix epäröi hieman ennenkun rykäisi kerran.
"Turvallisuussyistä", narttu jatkoi sinnikkäästi.
Rottweiler ei vastannut mitään ja Strix pudisti päätään. Jokin pienikin ele urokselta olisi ollut kiva, että se edes näyttäisi kuulevansa mitä narttu sanoi. Strix kääntyi jatkaakseen matkaansa ja vilkaisi vain kerran taakseen, vain nähdäkseen, miten uros kääntyi lähtemään kohti metsää. Jaha, se siitä. Strix ei voinut käsittää, mutta ei tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Nartun tehtävä oli jaella käskyä, ei lähteä tyhmien metsästäjien perään, jotka eivät selvästi halunneet kuunnella harjoittelijaa. Kierros oli nopeasti ohitse ja Strix pysähtyi katsomaan Nyksin perään. Pian valkoinen paimenkoira tuli vastaan(?).
"Tehtävä suoritettu", Strix haukahti, ennenkun kääntyi kohti sikaa.
Nyt pääsisi syömään! Strix viettäisi mieluusti aikansa myös sian kallon puhdistamiseen, kunhan olisi saanut mahansa täyteen herkullista lihaa.

Nimi: Glowe

23.04.2018 21:00
Juri - Yad

Dalmantialainen paljasti hampaitaan Strixille ja Nyksille, ja tuhahti mielenosoituksellisesti. Uros kiinnitti katseensa nartuista muualle, mutta Nyksin puhuessa sian lihasta, ei Juri jaksanut edes mököttää.
"Hei mennään maistamaan! Äkkiä ennen kuin se syöty kokonaan!" Dalmantia innostui, ja narttujen vastausta odottamatta Juri lähti linkkaamaan ruhoa kohti.

Alik - Yad

Komentaja jatkoi lihojen repimistä ja jakamista yhdessä metsästäjien kanssa. Venta ja pari muutakin metsästäjää lähti jo syömään omaa osaansa. Ei se haitannut, oli ehkä ihan hyvä että tungos raadon ympärillä väheni edes parilla koiralla. Rollo oli myös lähtenyt ja nyt Alik kirosi mielessään ettei ollut tajunnut ohjeistaa dalmantiaa. Jonkun pitäisi varmistaa, että Kaartilaiset tajusivat olevansa täällä töissä. He lähtisivät viimeisenä, eikä Alik halunnut kenenkään lähtevän takaisin Kartanolle ilman muutamaa Kaartilaista. Täältä oli kumminkin puolen tunnin matka Kartanolle. Niin, ja Kaartilaiset saisivat kantaa ylijäämälihat Ruokavarastoon. Lihan jakamisen ja lyhyiden kuulumisten vaihtamisen lomassa Alik vilkuili väkijoukkoa jos näkisi yhtään Kaartilaista. Kohta Komentaja näki Harjoittelijajoukon(?), joista Alik tunnisti ainakin Nyksin. Kyllä Alik tiesi myös Strixin ja Jurin ainakin nimeltä, mutta valkea paimenkoira pisti silmään helpoiten. Nyks voisi pian olla valmis nousemaan Kaartilaiseksi... Pitäisi kumminkin kysyä Ricolta, Archanelta ja muilta kouluttajilta miten nuorilla meni. Ja miten Roerigin ja Dovanin tilanne vaikutti nuorten kouluttamiseen. Yöpymisiä metsässä, retkiä ja sen sellaisia ei enää voinut tehdä turvallisesti, eikä nuoria voinut lähettää kokeilemaan selviytymistaitoja yksin, tai pienissä ryhmissä.
"Nyks!!" Alik huusi, "Juri, Strix!" Komentaja nyökkäsi päällään niitä tulemaan tänne.
"Minulla on teille tehtävää ennen kuin saatte syödä", Alik jatkoi, kunhan pennut olivat tulleet lähemmäs.(?) "Tai pikemminkin Strixille ja Nyksille. Etsikää muutamia kaartilaisia ja kertokaa heille, että yhteisöläiset eivät saa lähteä paluumatkalle ilman kaartilaissaattajia. Metsästäjienkin olisi toiottavaa lähteä kotimatkalle ryhmissä. Kaartilaiset poisuvat täältä viimeisenä, ja auttavat lihojen viemisessä Kartanolle. Käskekää heidän levittää sanaa muille Kaartilaisille ja eläimille. Sitten voitte tulla syömään", Alik kertoi. Komentaja ei kuitenkaan antanut lupaa poistua.
"Minulla on myös toinen, epävirallisempi homma. Haluaisitteko syömisen jälkeen puhdistaa sian kallon minulle?" Alik itse ei sitä ehtisi tämän lihan jakamisen takia, ja luultavasti Komentajan pitäisi olla kohta ohjeistamassa Kaartilaisia, sekä saattamassa eläimiä Kartanolle.

Nimi: Esme

23.04.2018 19:59
Nyks - Yad

Paimen tyrmistyi Jurin mollaamisesta. Se näkyi myös naamasta. Muita suojellakseen Nykshän oli hyökännyt, ei tarvinnut olla vihainen.
”Hei, rauhoitu ei sattunut pahasti. Eikä Strix ole tyhmä, arvostaisit kaveriasi”, valkoturkkinen vastasi rauhoittaakseen toisen, viimeisen lauseen kohdalla äänessä oli ilkikurisuutta. Nyt Nyks ja Strix leikkivät tulella, ikinä ei tiennyt mistä Juri suuttuisi.
Paimen vastasi kollegan kysymykseen:
”Ei mulla ole hätää. Vähän linkkaan mut ei se haittaa, kyl kaikki yöunilla ohi menee”
”Tavattoman sitkee elukka toi sika. Se haisee pahalta, miltäköhän liha maistuu?”, Nyks puheli vaihtaakseen puheen aihetta.
Se ei ehkä onnistuisi mutta yritys oli hyvä, ei tässä nyt riitaa tarvittaisi. Jos räyhääminen jatkuisi paimen ottaisi askeleen tai kaksi taaksepäin ja ehdottaisi siirtymistä lähemmäs possua.

Nimi: Glowe

22.04.2018 18:43
Rico - Yad

"Todellako? Voi kun olisin itsekin nähnyt, mutta nyt kyllä pitää syödä", Rico vastasi ja kävi makuulleen, pennun jatkaessa innokasta puhumista.
"Oho, Alik-herralta ei saa kehuja joka päivä", Rico vastasi. Se oli mielissään kun pennulla oli mennyt hyvin yksinään, eikä se suinkaan tullut siipi maassa takaisin.
"En nähnyt Yokaita, mutta ei hänellä varmaan ole hätää. Onko liha hyvää?" Rico kysyi ja poimi itselleenkin palasen. Mukava, kun liha oli pehmeää, eikä vanhuksen tarvinnut pelätä vihlontaa ja jomotusta.

Nimi: Glowe

22.04.2018 18:35
Venta - Yad

Norjanharmaa narttu huomasi sian pään luo tulleen pennun, joka tutki huvittavasti sian suuta. Venta seurasi sitä hymyllein katseellaan, kunnes pentu lähti kiertämään takaisin sinne mistä oli tullut, ja Venta kadotti sen melko nopeasti väenpaljouden takia. Komentaja ja pari muutakin koiraa alkoivat jo jakaa lihaa yleisölle. Venta kävi kiinni sian toiseen etujalkaan. Nartulle kävisi oikein hyvin jalka, luiden nakertaminen oli Ventasta mukavaa puuhaa. Narttu oli ähertänyt vain muutaman minuutin sian lavan kanssa, kun Venta kuuli takaansa puhetta.
"Saako neitiä tulla auttamaan?" Venta kääntyi ympäri ja näki kaksi nuorta, ystävällisen näköistä urosta. Toinen oli punainen irlanninsetteri, toinen jokin valkoinen pystykorva. Venta hymyili niille ystävällisesti ja heilautti kippurahäntäänsä.
"Tietenkin, tuosta lapaosasta riittää varmasti teillekin, jos vain saamme jalan irti", Venta vastasi.
"Voi ei ei, voit sinä lihaosat pitää jos haluat", setteri pudisteli päätään. Oli Ventan vuoro pudistella. "Ei tarvitse, minä nimenomaan haluan luita. Minulle riittää pari maistiaislihasiivua, kiitos vain", Venta vastasi.
Urokset tulivat auttamaan. Toinen niistä veti jalkaa suoraksi, ja Venta ja se setteri jatkoivat lavan lihan repimistä, ja lopulta jalka irtosi olkanivelen kohdalta. Yhdessä kaksikon kanssa Venta kantoi painavan koiven parin kymmenen metrin päähän siasta.
"Neidit ensin", valkea uros leikki herrasmiestä. Venta naurahti, voi nuita uroksia. Ei Venta vastaan sanonut, narttu sai ottaa lihapalansa parhaasta paikasta. Kun Venta oli saanut pienehkön siivun irti, se siirtyi sorkan luokse syömään. Urokset alkoivat syödä loppua lapaa. Eivät varmasti jaksaisi syödä sitä kokonaan.
"Hei mä oon Kiril, ja toi tossa on Nico", setteri kertoi. Okei, eli punainen oli Kiril, ja valkea Nico. Erikoinen nimi tuo Kiril.
"Venta", narttu esittäytyi.
"Olitteko te metsästäjissä?" Venta kysyi.
"No metsästäjiä me ollaan, mutta tuonne ei harmillisesti päästy. Oli sitä kumminkin ihan ilo vain katsoakin", valkea pystykorva vastasi syömisensä lomasta.
"Harmi, ehkä seuraavalla kerralla. Minäkin olen muuten metsästäjä, eipä tuolla tainnutkaan olla kuin pari kolme Kaartilaista", Venta vastasi. Narttu oli syönyt vasta pari haukkua palasestaan. Lihan voimakas maku helli makuaistia, siitä oli niin pitkä aika kun Venta oli syönyt sikaa. Nyt narttu nautiskelisi oikein kunnolla, ja söisi kaikessa rauhassa.
"Joo, niistä suurinosa partioi yleisön ympärillä saalistuksen ajan. Asutko muuten kaukana Kartanosta", Kiril jatkoi puhumista.
"En tällä hetkellä", Venta vastasi, kun oli saanut nielaistua loppuun.
"Tällä hetkellä?"
"Vaihdan usein pesäpaikkaa, ihan vain kun tykkään muuttamisesta", Venta vastasi.
"Aha, no me Kirilin kanssa ollaan oltu jo melkein vuosi yhdessä eräässä pikku luolassa. Ei sinne oo pitkä matka täältä", Nico kertoi.
"Yhdessä? Oletteko te ..?" Venta ihmetteli. Olivatko nuo urokset niin kuin... öh... pariskunta?
"Häh? Ei, ei ei, kun siis kämppiksiä", Kiril korjasi pikaisesti.
"Eihän sellaisessa mitään pahaa olisi, vai?", Venta huomautti. Mistä sitä tiesi jos sellaisia oli syömässä tässä ihan lähellä? Yhteisössä oli varmasti ihan yhdessä yhdessä olevia saman sukupuolen edustajia.
"Ei tietenkään, mutta ei me olla. Jos joku haluaa niin olkoot, mutta ei me", Kiril jatkoi vähän pahoittelevasti.
"Joo hehe, en mä ikinä susta sillä lailla tykkäis", Nico kiusoitteli kaveriaan ja puski sitä päällään lapaan. Ventaa vähän nuoremmilta vaikuttavat urokset nahistelivat hetken keskenään sanallisesti, Venta katseli niitä hymyillen. Ihan mukavilta ne vaikuttivat, ehkä heidän kanssaan voisi joskus mennä metsästämään.

Nimi: Iitu

22.04.2018 18:33
Creeta - Auony

Oppilas tarttui hieman tiukemmin kiinni kangaspussin solmuun.
"Ei mennyt, jotkut vähän liiskaantuivat, mutta uskon niiden olevan vielä ihan käyttökelpoisia", naaras vastasi parantajalle, ennenkun laski kantamuksensa maahan ja rupesi oitis tiirailemaan potilaan koipea.
Haava ei ollut kovin syvä, vaikka siihen olikin takertunut jotakin epämääräistä likaa, jonka Creeta putsasi huolellisesti pois nähdäkseen haavan vielä paremmin. Sitten nuorukainen upotti nenänsä jälleen yrttien keskelle etsiäkseen jotain, millä voisi peittää haavat. Toivonmukaan haavottuneita ei olisi hirveästi enää, sillä yrttejä ei ollut hirveästi enää jäljellä. Creeta pursi koiraparan reiden kuntoon, ennnekun nuolaisi kuonoaan. Vihdoin ja viimein olisi kissojenkin aika päästä syömään! Vasta nyt Creeta huomasi pienen kurnutuksen mahassaan.
"Joo, mennään!" oppilas hihkaisi ja lähti oitis kohti saalista.
Creeta sai itselleen pienen lihasuikaleen ja kantoi sen reippaana hieman kauemmas, ja laskeutui sitten maahan. Liha maistui erittäin hyvältä ja oppilas repi suikaletta nälkäisenä. Vaikka lihanpala ei ollut hirveän iso, se oli sitäkin täyttävämpi ja maha kylläisenä Creeta ryhtyi pesemään etutassujaan syömisen jälkeen.
"Kappas, sinäkin olet päässyt tänne saakka", tuttu ääni maukui aivan Creetan lähistöllä.
Oppilas käänsi päänsä ja hymyili hieman vaivalloisesti ohikävelevälle veljelleen. Tietenkin Creetankin perhe taisi olla seurailemassa jahtia.
"Joo, olen täällä Mitran kanssa", Creeta vastasi ja siirsi huomionsa takaisin tassuunsa.
"Ai sinä vai? Onko sinusta hyötyäkin?" Chan naureskeli ja kääntyi sitten katsomaan taaksepäin, missä pari muuta kissaa näytti odottavan sitä, varmaan klaanilaisoppilaita myöskin.
"Kuulitteko? Sisko tässä on täällä parantamassa kaikkien haavoja", Chan virnisti leveästi.
Creeta ei ollut ihan varma, oliko veli sarkastinen, vai tarkoittiko se pelkästään hyvää. Veljensä tuntien Creeta kuitenkin epäili ensimmäistä vaihtoehtoa.
"Niin, eli onko sinulla jokin hätänä, missä tarvitset siskon apua, vai jatkatko matkaa?" Creeta murahti pienesti.
Tonkineesi yritti aina olla ystävällinen, mutta se ei pitänyt tällaisesta huomiosta. Naaras yritti parhaansa, miksei se mukamas riittänyt? Onneksi veljen mielenkiintoa taisi lopahtaa siihen, sillä se vain tuhahti epämääräisesti, ennenkun lähti ystäviensä kanssa kävelemään kohti villisikaa napatakseen itselleen jotakin syömistä. Creeta tuijotti hetken aikaa kissojen perään, ennenkun kohautti välinpitämättömästi hartioitaan ja jatkoi tassujensa puhdistamista, kunnes kaikki karvat olivat jälleen puhtaita ja suorassa. Ilta-aurinko oli jo vähitellen katoamassa puiden taakse ja ilma viileni koko ajan. Creeta hytisi hieman, ennenkun nousi tarmokkaasti ylös maasta. Ei täällä varmaan kauaa enää mennyt, hyvin ehtisi kissa Kartanon suojaan ennen yön tuomaa kylmyyttä.

Furi - Yad

Sieltähän se Rico tulikin - yksin. Yritän vilkuilla noutajan taakse, mutta missään ei näy punertavaa narttupentua. Rico ei näköjään löytänyt Yokaita. Mietteliäänä ravaan noutajaa kohti, missäköhän se pentu oikein viipyy? Tai sitten se oli vain löytänyt itselleen juttuseuraa jostain ja mutustelee tyytyväisenä lihanpalaa jossain, mistä minä tietäisin.
"Hyvä oli! Ja pääsin katsomaan sikaa tosi tosi läheltä. Tiedätkös, minusta tuntuu että jo vaan sen suu oli yhtä iso kuin minä! Ja ne hampaat, ainakin sinun jalkasi kokoiset!" selitän innokkaana, hieman yliampuvasti. "Ja Herra Komentaja oli siellä ja antoi nämä minulle, että voidaan syödä", hihkaisen ja heilautan päätäni näyttääkseni Ricolle lihasuikaleita.
Lasken lihat maahan ja tökin niitä Ricoa kohti.
"Ja arvaa mitä! Alik-herra sanoi, että toimin tänään hyvin siellä metsässä", kerron häntä heiluen ja nostan ylpeänä päätäni. Hiljennän hieman volyymia, ennenkun jatkan melkein kuiskaten: "Se sano sen sillee murisevasti ja näin, mutta silti!"
Nappaan maasta itselleni yhden lihasuikaleen, enkä voi enää vastustaa kiusausta vaan revin siitä pienen palan irti ja mutustelen sitä kokeillen. Maku on hieman hassu ja vieras, mutta todella hyvää. Liha on pehmeää ja hampaat iskeytyvät siihen helposti, eikä ole ongelmia repiä suikaleesta pienempiä paloja.
"Maista sinäkin! Et nähnyt Yokaita missään?" utelen sitten ja nuolaisen kuonoani, tiiraillen noutajaa päin ja mutustellen samaa aikaa lihanpalasta.

Nimi: Glowe

22.04.2018 18:05
Rico - Yad

Yokaita ei vai näkynyt eikä kuulunut. Hmh, ei täällä väkijoukossa kyllä kuullut omia ajatuksiaankaan. Rico alkoi jo vähän huolestua, mutta uskoi, ettei pennulla ollut mitään hätää. Yokai vaikutti fiksulta nuorelta, se ei olisi lähtenyt yksin Kartanolle, eikä kysyttäessä kukaan parantajista sanonut kenenkään kuolleen tai loukkaantuneen niin vakavasti että haavoittunutta piti lähteä viemään Kartanolle. Ricon silmiin pisti yllättäin punertava pentu, ja Rico kääntyi siihen suuntaan innoissaan. Mutta ei, se ei ollut Yokai vaan Furi. Tietenkään Furin näkeminen ei saanut Ricon mieltä maahan, vaan vanhus käveli pentua vastaan.
"Jaha, oliko loppujahti hyvä?" Rico kysyi pennulta, joka toi lihaa mukanaan.

Nimi: Glowe

22.04.2018 14:19
Mitra - Auony

Somalinaaras kulki kohti sian raatoa, jotta voisi kiertää sen ympärillä olevat metsästäjät vammojen varalta. Vasta sitten Parantaja antaisi itselleen luvan rentoutua syömään.
"Creeta jää siihen vähän sivummalle, minä tuon potilaat sitten sinun ja pussin luo", Mitra naukui ja lähti puikkelehtimaan metsästäjien joukkoon. Mokomat jääräpääkoirat, niitä piti ihan käskeä lähtemään hoidattamaan jokin naarmu tai jomottava raaja, ne olivat liian innoissaan possustaan. Loukkaantuneita ei ollut paljoa, Mitra toi uusia potilaita vain kaksi. Toisella oli takajalan reidessä pieni haava, ja toisen etujalka taisi olla venähtänyt. Kumpikin vamma parantuisi varmaan hyvin omalla painollaan, mutta sama ne oli tutkia, kun tarvikkeita oli yllinkyllin.
"Ota sinä tuo haava, minä katson tämän koiven", Mitra naukui kun sai potilaat Creetan luo(?).
"Menikö paljonkin yrttejä piloille?" Mitra kysyi, tarkoittaen villisian riekkumista. Mitra ei ollut ollut näkemässä mitä pussille oli väkijoukossa käynyt. Parantaj hieroi vähän erästä haudetta venähtäneeseen tassuun, mutta koska koira kykeni ilman yrttejäkin kävelemään jalalla, Mitra ei antanut edes kivunlievitystä. Kärsimättömänä koira odotti että pääsisi lähtemään hakemaan omaa osaansa ateriasta, eikä edes kiittänyt kun Mitra oli valmis.
"Jos nyt mentäisiin syömään? Muutkin parantajat ovat varmaan jo vapaana", naaras toteaisi, kun Creeta olisi oman potilaansa kanssa valmis.

Nimi: Iitu

22.04.2018 14:01
Furi - Yad

Tassuni tarrautuvat samantien maahan kiinni Alikin puhuessa ja käännän katseeni takaisin kohti urosta. Hämmästys varmaan näkyi kasvoillani Komentajan työntäessä lihapaloja minua päin ja kehotti ottamaan ne. Heilautan kiitollisena häntää ja nyökkään vastaukseksi. Lihan tuoksu kantautuu kuonooni ja lipon huuliani. Liha haisee paljon paremmalta kun sika itse ja tässä alkaa jo olemaan nälkä. Odotan innolla, että pääsen etsimään Ricon ja näyttämään sille lihanpalaset. Lasken päätäni ja hamuan lihanpaloja tiiviisti leukojeni väliin. Uroksen yllättävät kehut saavat minut nopeasti nostamaan päätäni ja silmäni laajentuvat varmaan lautasen kokoisiksi. Tuota en osannut odottaa, mutta Alikin sanat lämmittävät mukavasti. Häntäni heilahtaa innostuneena selkäni päällä puolelta toiselle.
"Kiitos herra Komentaja!" vastaan silmät loistaen ja kumarran kömpelösti.
Kiepautan ympäri ja lähden tallustelemaan hieman kauemmas siasta oikein ryhdikkäänä ja erittäin ylpeänä. Odotas vain, kun Rico kuulee tästä! Päästessäni väen läpi lähden etsimään noutajaa, lihanpalat tiiviisti leuoissani. Ne maistuvat hyvältä ja odotan innokkaana, että pääsisin oikeasti syömään.

Nimi: Glowe

22.04.2018 13:33
Alik - Yad

Komentaja tunsi varsin suurta helpotusta, kun sika oli viimein kuollut. Alikin epäselvän käsityksen mukaan kukaan katsojista, tai metsästäjistä ei ollut kuollut. Loukkaantumisia jonkin verran, mutta kuinka vakavia? Entä Kaartilaiset, oliko heistä joku loukkaantunut työkyvyttömäksi asti? Toivottavasti ei, Alik tarvitsi näinä aikoina jokaisen liikenevän koiran. Alik katseli ruhoa, joka kyljelläänkin ylsi hieman Alikin säkää korkeammalle. Verinen husky nuolaisi toista suupieltään ja alkoi repiä sikaa auki siitä kupeen kohdalta. Itse uros ei syönyt, vaan repi parikymmensenttisiä suikaleita. Yksi semmoinen riitti varmasti yhdelle kissalle. Määrällisesti lihaa ei tietenkään sellaisessa siivussa ollut paljoa, mutta villisian liha oli täyttävää. Isoinkaan ja nälkäisinkään koira ei jaksanut syödä kerralla edes puolta kiloa. Alik repi lihasiivuja valmiiksi, että voisi mennä kohta vähän sivummalle niitä eläimille jakamaan. Kaikki eivät mahtuneet sian ympärille yhtä aikaa, oli parempi että sika paloiteltaisiin ja eläimet asettuisivat kukin omille tahoilleen syömään. Kunhan vain pysyisivät näköetäisyydellä muihin. Alik oli repinyt jo puolisen kymmentä siivua, jotkut vähän isompi, jotkut vähän pienempiä, mutta silti sian kuve ja reisi eivät tuntuneet pienentyvän yhtään. Jos luut ja sisäelimet laskettaisiin mukaan, koko Kartano söisi tästä vielä huomisen päivänkin, ehkä kauemmin. Syrjäsilmästään Alik näki jonkin matalan tulevan ihan siihen taakse. Kissa? Lihaa suusta roikkuen Komentaja kääntyi ympäri ja näki punertavan pennun. Se oli se uusi muksu, Furi? Husky kallisti punertavaksi värjäytynyttä päätään kun pentu selitteli jotain omiaan. Halusi tulla katsomaan? No tulkoot, tämähän oli kohta palasina. Pentu alkoi vilkuilemaan ympärilleen, Alik luuli että se aikoi lähteä. Komentaja tiputti leuoissaan olleet lihapalat siihen eteensä ja puhui:
"Älä karkaa minnekään", Alik totesi vähän ankaran kuuloisesti. Ei ollut tarkoitus, mutta sillälailla Komentaja normaalisti puhui.
"Ota tästä lihaa, näitä on pennunkin helppo purra", Alik laski kuononsa lihapalakasan luo, jonka oli tiputtanut siihen itsensä ja pennun väliin.
"Ota nuo kaikki, siitä riittää ainakin vähäksi aikaa sinulle ja Ricolle. Hänkin varmaan arvostaisi pehmeää lihaa", Alik jatkoi ja tönäisi lihapaloja lähemmäs pentua. Alik tiesi Ricon hammasvaivoista, noutaja oli joskus niistä maininnut, siksi Alik tarjosi näitä lihoja myös vanhukselle. Missähän kouluttaja oli? Senhän piti olla pennun seurana. Komentaja nosti päänsä taas normaalille tasolle ja katsoi melko ilmeettömästi josko pentu alkaisi kerätä syötävää mukaansa.
"Toimit tänään hyvin niiden pettureiden kanssa", Alik murahti yllättäin. Oli jollain tapaa Furin ansiota, että moni yhteisöläinen ja muutama Alikin alainen oli tänä iltana vielä hengissä.

Nimi: Iitu

22.04.2018 12:07
Furi - Yad

Eläydyn täysin mukana koko kamppailun ajan. Löysin itselleni hyvän paikan, vähän erillään suurimmasta väkijoukosta. Lähistöllä on vain pari muuta koiraa katsomassa, mutta ne eivät juurikaan minusta välitä. Silmät suurina seuraan sian liikkeitä ja pidän katseeni myös hyökkäävissä pareissa, jotta näkisin ja oppisin miten ne hommansa hoitavat. En edes muista katsoa Ricon perään, jahti vain vie kaiken huomioni. Sika kaatuu maahan ja pompin innokkaana paikoillani, kunnes Alikin ääni julistaa sian kuolleen. Nostan kuonoani kohti taivasta ja ulvon muiden mukana. Vieressä seisova, minun mielestä aika vanhan näköinen, bordercollienarttu katselee minua huvittuneena kun astetta kimeämpi ääneni sekoittuu muihin ääniin. Virnistän vain takaisin ja heilautan ylpeänä häntääni katsellessani sikaa, aivan kun se olisi minun ansiotani.
"Olipa onni, että sika saatiin kaadettua, siitä ainakin riittää ruokaa."
Vilkaisen mustavalkoisen nartun suuntaan. Minulleko se puhuu? Nartulla on ystävällinen katse ja lempeä hymy ja höristän korviani.
"Se on kamalan iso", vastaan hieman empien ja hymyilen pienesti takaisin.
Meteli hieman laantuu väen siirtyessä hieman lähemmäs sikaa. Tassuihini tulee vipinää, haluan nähdä sian läheltä, ennenkun se revitään vielä enemmän palasiksi. Vikkelästi ryömin ja kierrän väkijoukon keskellä lähemmäksi ja kiitän pientä kokoani. Hirveän moni ei tunnu edes huomaavan, vaikka hieman röyhkeästi etuilen menemään lähemmäs. Ollessani vain metrin päässä haistelen kuono väristen eläimen suuntaan. Hyi, se ei vain haise kamalan hyvältä. Pysähdyn haistelemaan sian toista takajalkaa ja tutkimaan sen sorkkaa. Ihan oudon näköinen, miten tuommoisella voi kävellä? Toisella puolella kuulen Alikin jakelevan siasta lihaa ja nostan päätäni, seuraillen sian selkää ja yritän kurkkia sen toiselle puolelle. Makaavanakin se on kuitenkin minua korkeampi. Tökkäisen kokeilevasti tassullani sian selkää. Sen iho on karhean tuntuinen pienen karvakasan alla. Takanani kuulen jonkun murahtelevan ja vilkuilen nopeasti siihen suuntaan. Pari kaartilaista tuijottaa minua hieman paheksuvasti ja näytän itse varmaan kysymysmerkiltä. Nopeasti kierrän sian vierestä ja jään tuijottamaan sen päätä. Lähteltä eläin näyttää vieläkin isommalta. Uteliaana kurkistan rakosalla olevaan suuhun, mutta peräännyn nopeasti rypistäen kuonoani. Hyi! Pienet hampaat näkyvät leukojen välissä ja suupielistä törröttää isommat kulmahampaat. Nuuhkaisen vielä niitä, ja kärsäkin tutkitaan tarkasti. Nostan päätäni julistaakseni mielipiteeni hyvin oudosta eläimestä, kunnes muistan, että Rico taitaa vieläkin olla jossain. Kierrän sian uudelleen ja etsin katseellani noutajaa. Missäköhän se nyt on, haluan näyttää Ricolle kuolleen sian! Pysähdyn vain vaivaisten senttien päähän ennenkun törmäisisin vaaleaan edessä olevaan takajalkaan. Tuijotan sitä tuimasti, kunnes tajuan takajalan kuuluvan Komentajalle, joka ei vielä ole itse ryhtynyt syömään(?).
"Eh, oho, sori, eiku..." mumisen hiljaa ja silmäilen huskyä.
Missä se Rico on kun sitä tarvittaisiin?
"Halusin vain katsoa, pahoittelut herra. En ole koskaan nähnyt tämmöistä näin läheltä, se on kamalan iso eikös? Ja eh... Hyvä te", jatkan surkeana ja kipitän pari askelta taaksepäin saadakseni vähän tilaa.
Lyön suuni kiinni nopeasti ja kiirehdin säätämään jonkinsortin nyökkäys-kumarrus sekoituksen. Pidän kuitenkin itseni kasassa ja yritän näyttää mahdollisimman itsevarmalta, enhän minä nyt mikään pieni kakarakaan ole. Niin, ainakin minun silmissäni. Nostan päätäni, ennenkun jatkan ympäri vilkuilemista löytääkseni edes jotkut tutut kasvot.

Nimi: Iitu

22.04.2018 11:04
Creeta - Auony

Oppilas pörhensi ylpeänä turkkiaan Mitran yllättävästä kehusta. Jee, naaras oli muistanut oikein! Creeta loi vielä yhden katseen kohti Varapäällikköä ja toivoi tämän virkovan kohta. Tässä ei kuitenkaan voinut oikein muuta tehdä. Creeta jäi pällistelemään ympärilleen ja näki, miten väkijoukko jälleen kerääntyi hieman lähemmäs sikaa nähdäkseen paremmin. Kummallista, hetki sitten kaikki juoksentelivät ympäriinsä kuin päättömät kanat, vain palatakseen uudelleen lähemmäs vaaraa. Oppilas ei voinut ymmärtää. Vastaan asteli ontuva koira, joka roikotti säälittävästi päätään. Pikaisella vilkaisulla Creeta huomasi sen polkuanteroiden olevan rikki takajalassa.
"Minä voin putsata tuon", oppilas maukui ja ryhtyi heti toimiin.
Siinä ei kauan nokka tuhissut ennenkun koiran tassua korosti puhdas paketti ja se näytti helpottavan sen oloa. Creeta lähti jälleen Mitran kannoille ja pian ulvonta kaikui taivaalle. Sika oli kuollut.

Nimi: Glowe

22.04.2018 10:35
Alik ja Venta - Yad

Venta kulki metsästäjämassan mukana Desafion kanssa(?) kohti villisikaa, kun se käskettiin piiritettäväksi uudelleen. Venta lähti oitis hakeutumaan omalle paikalleen villisian eteen, mutta varmisteli ennen sian tielle astumista, että sen takana oli tarpeeksi porukkaa. Ettei vain äskeinen yleisöön ryntääminn tapahtuisi uudelleen. Tosin, eipä ensimmäiselläkään kerralla sikaa ollut kiinnostanut kymmenet koirat ja kissat, se vain jyräsi eteenpäin kuin mikäkin sotatankki. Villisika ontui pahasti, ja sen ravi hidastui pysähdykseen asti kun se tajusi koirie tulevan uudelleen sen ympärille.
'Hemmetti, ettekö te ikinä lopeta?' sika katsoi väsyneesti ympärilleen. Se oli varmaan ollutt jo ihan valmis lähtemään vähin äänin pois. Venta seisahtui sian eteen häntä itsevarmassa kiepissä selän päällä. Sialta näytti puhti loppuvan.
"Älkää antako sen levätä! Kimppuun! Kaatakaa se!" Alikin huuto raikui taas ilmassa. Venta paljasti hampaansa ja otti leveämmän asennon valmiina käymään kiinni, tai auttamaan jotakuta jos joku apua tarvitsi. Voi että, saisiko Venta tässä edessä ollessaan sen kunnian, että pääsisi puremaan sikaa kurkkuun??

Alik odotti että Rollo löytäisi Komentajan, mihin ei mennyt paria hengenvetoa enempää.
"Oletteko kunnossa, herra?" Dalmantianuros kysyi yllättäin. Alik hämmentyi ensin, mutta uskoi Rollon tarkoittavan sitä aiempaa potkua.
"Olen, kiitos" Alik vastasi lyhyesti. Hmh, huskylla oli ollut onnea, sian sorkka ei ollut ilmeisesti osunut tai potku oli mennyt jotenkin pieleen. Jos se olisi onnistunut, Alikilta pitäisi olla nyt rintakehä murskana.
"Rollo, jalat", Alik antoi viime hetken ohjeen, mihin halusi iskeä ja syöksähti sitten eteenpäin, vahva dalmantialainen tiukasti kintereillään. Urokset pääsivät sian lähelle helposti, vaikka villisika pyöri ja pisti edelleen vastaan. Se oli kuitenkin selvästi väsynyt, ehkä vereen värjäytyvällä lumella oli osuutta asiaan. Alik saattoi vain kuvitella, kuinka paljon kyljen haava, ja siitä roikkuva nahanriekale aiheuttivat kipua. Rollo iski kiinni siihen nahanpalaseen, mikä sai sian lopettamaan isomman liikkumisen oitis, eihän elukka halunnut itse repiä itselleen pahempaa haavaa. Sika yritti kääntyä häätämään pilkkupiskin pois kylkensä kimpusta, mutta sen toisella puolella turkkiin takertui repimään lisää koiria. Sika oli kiikissä. Alik iski hampaansa kiinni sian kipeän kyljen puoleiseen nilkkaan ja alkoi repiä jalkaa eläimen alta pois. Sika veti niin lujaa, että Alik laahautui hankea pitkin jarrut pohjassa, mutta sika ei saanut koiran otetta irtoamaan. Pienen ähkimisen jälkeen Alik väänsi jalkaa jo voimakkaasti sivulle, luultavasti niin paljon että se sattui. Sika huojui ja hoiperteli, kykenemättä tekemään paljoa itsensä hyväksi.
"Kaikki pois alta!" Rollon huuto kaikui Alikin korvanjuuressa. Alik ei nähnyt mitä kyljen toisella puolella tapahtui.
"Nyt!" Nartun ääni kantautui kyljen toiselta puolelta, etäisesti Alik uskoi tunnistavansa äänen kuuluvan Ventalle. Narttu oli edessä, joten se näki toisen kyljen puolelle, missä metsästäjät päästivät irti ja siirtyivät kauemmas. Rollo paiskautui koko kehonsa voimalla kyljen haavaa vasten, saaden sian ääntämään tuskasta. Alik tunsi sen horjahtavan voimakkaasti, joten Komentaja veti vielä enemmän. Maassa oleva takajalka petti sian alta, ja se tömähti "istualleen" maahan.
"Vetäkää se nurin!" Rollo huusi. Hyvä, Alikilla oli suu täynnä sian koipea, ei tässä voinut huutaa ilman että jalasta päästi irti. Sian kurkusta pääsi pitkä ja epätoivoinen valitushuuto, kun koirat joku vetivät tai työnsivät sitä vääjäämättä toiselle kyljelle. Vähän aikaa sika jaksoi panna vastaan, mutta sitten se rojahti maahan. Sorkat huitoivat ympäriinsä, lukuunottamatta sitä missä Alik roikkui, koska Komentaja väänsi jalan kivuliaasti sian takamuksen puolelle. Sillä koivella ei paljoa possu edes yrittänyt potkia. Koirat väistelivät tällä puolella sorkkia ja yrittivät saada jaloista kiinni ilman että saisivat potkuja. Toisella puolella sian selkää revittiin jo auki. Alik päätti pysyä tässä, jäädä varmistamaan tämän koiven. Rollo oli siirtynyt etujalkojen puolelle ja yritti ahkerasti saada niitä aisoihin.

Venta odotti että olisi turvallista mennä sian kurkun luokse, ison eläimen heitellessä päätään, aukoessa suutaan ja huitoessa joka ilman suuntaan sorkillaan. Dalmantialainen sai toisen etujalan kiinni, jolloin Venta päätti koettaa. Ainahan narttu voisi hypätä pois jalkojen ja kidan välistä ja odottaa uudelleen parempaa hetkeä. Venta sai otteen sian kurkusta, aivan sen leuan alta, itseasiassa niin läheltä että leukaluu painoi Ventaa toiseen poskeen. Narttu puristi niin lujaa kuin kykeni, ja uskoi, että Desafio mahtuisi siihen viereen kuristamaan myös. Sian vastarinta heikkeni, hidastui, sen huutaminen vaikeni. Ja loppui kohta kokonaan. Kukaan ei kuitenkaan päästänyt irti vielä hetkeen. Sika saattoi olla vasta tajuton, piti varmistaa että se kuolisi varmasti. Oli outoa kuulla ympärillä hengästyneiden koirien huohotuksen, kun koirat odottivat. Sitten Venta näki syrjäsilmästään verestä punaisen Komentajan päästävän irti ja kohentavan ryhtiään.
"Se on kuollut!" Alik ilmoitti. Yleisöstä alkoi kuulua hurraata, kissojen ilahtunutta mouruamista ja jotkut koirat ulvoivat. Metsästäjät onnittelivat toisiaan pyöriessään sian ympärillä Venta päästi sian kurkusta irti ja istahti voipuneena sen valtaisan pään viereen. Sian leuat olivat hieman raollaan, ja silmät kiiinni. Venta katsoi sitä hetken, ennen kuin päätti yhtyä niihin ulvojiin ainakin vähäksi aikaa, ennen kuin norjanharmaa kupsahtaisi väsymyksestä siihen paikkaan.
"Revitään turkki auki, kissoille ja pennuille pehmeät kohdat", Alik alkoi jo ohjeistamaan. Komentaja vilkaisi suorastaan himoiten sian päätä. Alik niin veisi kallon huoneeseensa, innoistuisivatkohan jotkut pennut tai nuoret nakertamaan lihan irti päästä? Alik halusi nimittäin jotain lihaisampaa kuin kielen ja silmät.

Nimi: Glowe

22.04.2018 09:53
Niyra - Yad

Rico ja Furi lähtivät ja Niyra katseli kaksikon perään hymyillen. Sitten se katsoi vielä kissoja.
"Minä pidän hänestä huolen aina Kartanolle saakka", Niyra lupasi, ja kohta myös Mitra ja Creeta olivat lähteneet.(?) Niyra käpertyi makuulleen valkean kissan ympärille, peittäen sen parhaansa mukaan paksuun, pitkään turkkiinsa. Heh, hyvä jos kissaa kohta edes näki. Päänsä Niyra laski kissan kasvojen luo, jotta tuntisi sen hengityksen kirsunpäässä. Siinä odotellessaan Niyra tuli pohtineeksi kaikkia niitä keinoja, joilla keho automaattisesti yritti pitää kylmää loitolla. Turkki pörhistyi itsekseen, lihakset värisivät, ja sen sellaista. Mikään niistä ei tainnut toimia tajuttomalla.
Meni lyhyen aikaa, kun Niyra tunsi Flagan liikkuvan vieressään. Narttu nosti päätään ja käänsi katseensa heräilevän kissan kasvoihin.
"Kyllä, sinä pyörryit. Parantajat Mitra ja Creeta kävivät tässä", Niyra kertoi. Flaga varmaan tunnisti klaanitovereidensa nimet, ehkä tunsi heidät henkilökohtaisestikin. Aivan kuten Niyra tunsi paljon enemmän omia laumalaisiaan, kuin kissoja, taisi Flaga tietää enemmän omista lajitovereistaan, kuin koirista.
"Rico ja Furi jatkoivat Yokain etsimistä, he lähtivät hetki sitten. Minä jäin tähän sinun luoksesi", Niyra jatkoi rauhallisesti ja lyhyesti. Ei tässä ollut hätäpäivää, vaikka Niyra ei ollut siitä itse varma, ei sitä tarvitsisi Flagalle näyttää.
"Mutta millainen sinun vointisi on?" Niyra jatkoi.

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com