Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Glowe

23.07.2018 21:04
Alik - Yad

Ensimmäinen potilas, joka teki eleen poistuakseen, oli harjoittelija Klev. Muut seurasivat sitten nuorukaisen esimerkkiä. Alik ei kiinnittänyt poistuviin huomiota, lukuunottamatta lyhyttä hyväksyvää nyökkäystä ohikävelevälle Kleville. Nuorukaisella oli hyvin tilannetajua, kaikki eivät välttämättä tajuaisi häipyä kun Päällikkö tai joku muu arvovaltainen tuli huoneeseen. Onneksi kenenkään muun potilaan vammat eivät näyttäneet vaikeuttavan pientä kävelyä, muutoin Alik voisi saada jopa omantunnon tuskia pakottaessaan ne ramppaamaan kokoajan käytävän puolelle. No, ehkä ne tajuaisivat itse pyytää siirtoa eri huoneeseen, jos kävely ärsytti.

Komentaja nyökkäsi vakavalla ilmeellä kollille, joka todenntotta ei tullut rupattelemaan ja kysymään kuulumisia. Alikin naamalle nousi hieman vihaisen ja järkytyksen sekainen ilme, kun Aslan kertoi kahdesta kuolleesta. Järkytys korvaantui pelkällä vihailmeellä, kun toisen uhrin henkilöllisyys paljastui, kuten myös tekijä.
"Ja niin me myös teemme. Desafio lupautui aloittamaan Apulinjan tänä iltana, kokouksen päätyttyä. Lupaan, ettei Kaarti lepää ennen kuin kaikki kolme on saatu käräjille", Alik murisi kuonoaan hieman kurtistaen. Husky ei tuntenut edes nimeltä Zekeä, mutta tiesi nyt, että Yhteisö oli saanut kolmannen karkurin. Käymällä arvovaltaisen kimppuun ja pakenemalla Zeke oli sinetöinyt kohtalonsa, ainakin Alikin logiikan mukaan. Maatessaan täällä vuoteessa Alikista kuitenkin tuntui, että husky antoi vain sanoja, lupauksien ja todellisen toiminnan sijaan. Ja Alik oli valitettavasti koira joka arvosti enemmän tekoja kuin sanoja.
"En tunne Zekeä, mutta Dovan ja Roerig olivat kauan alaisinani. Niyra on ehdottanut rangaistukseksi pelkkää karkoitusta, mutta minusta se ei riitä", Alik murisi. Niyra tiesi oikein hyvin mitä veljen mielestä karkureille pitäisi tehdä. Mutta Dovan ja Roerig olivat loppujen lopuksi Yadin jäseniä, Niyran päätöksien alla. Ja jos Niyra ei halunnut teloitusta, Alikilla ei ollut nokan koputtamista. Mutta Aslan... Päällikkö, jota Niyra kunnioitti, ja joka oli vallassa samalla tasolla Niyran kanssa...
"Dovan ja Roerig eivät lopeta, ennen kuin kuolevat", Alik jatkoi. Niin, niin sehän se pääsyy oli.. Yhteisöstä ei tulisi turvallinen ennen kuin karkurit kuolisivat, asialla ei ollut tiiietenkään mitään tekemistä Alikin oman veren- ja kostonhimon kanssa.
"Mutta jos te ehdottaisitte... Niyran olisi pakko kuunnella", Alik tökki jäätä ronskisti, ottaen huomioon ettei Komentaja tuntenut Aslania ja sen periaatteita juuri ollenkaan.
"Zeke sen sijaan... Hän tappoi teidän Varapäällikkönne, teidän kuuluisi myös saada osuus rangaistuksen laatimisessa", Alik lisäsi. Sen verran Alik piti 'petturit voivat kuolla' -ajatusmalliaan kurissa, ettei suoraan ehdottanut Zeken päätä pölkylle. Mutta Dovanin ja Roerigin kanssa Alik voisi oikein hyvin vedota siihen, että tunsi kaksikon ikävämmät puolet.

Nimi: Iitu

23.07.2018 20:10
Aslan - Auony

Aslan istahti ryhdikkäästi noin metrin päähän keltaisesta huskysta ja kietoi paksun häntänsä vartalon viereen. Tarpeeks lähelle, ettei tarvinnut kailottaa huoneen poikki, mutta kuitenkin hajuraon verran, ettei tunkisi ihan Komentajan iholle. Pitkät karvat sojottivat ties mihin suuntaan ja hännän päähän oli takertunut jokin pieni lehti. Äh, hälläväliä, ei Aslanilla ollut ollut aikaa käydä etsimässä pikenttiä avukseen tai vielä vähemmän selvittämään takkujaan itse. Kyllä sen kerkeäisi myöhemminkin, ei kolli kuitenkaan näyttänyt siltä, että se oltaisiin vedetty jostain pellon perukoilta esiin. Aslan ei kerennyt kuin istumaan alas, ennenkun huoneessa olevat muut potilaat kömpivät ylös pedeistään ja hiippailivat kohti ovea. Kolli vilkaisi niiden suuntaan, miettien, pitäisikö niiden antaa jäädä. Aslan ei ollut varma, miten loukkaantuneita potilaat olivat ja oliko niiden hyvä kävellä ympäriinsä, joskin vain huoneesta ulos. Maine coon ei halunnut, että keskustelu Komentajan kanssa tuottaisi kenellekään lisää hallaa. Koska koirat kuitenkin näyttivät liikkuvan omin voimin, kumartaen kukin parhaansa mukaan kävellessään kollin ohitse, Aslan pysyi hiljaa ja viimein ovi sulkeutui viimeisen lähtijän perässä.

Kolli käänsi kirkkaat silmänsä pedillä makaavan huskyyn ja luimisti hieman korviaan nähdessään paketin tassun ympärillä.
"Toivottavasti parantajat tekivät tehtävänsä kunnolla ja tassusi paranee pian. Siitä en kuitenkaan tullut puhumaan. Pohjoisen ryhmä on palanut", Aslan aloitti hieman sähisevästi. "Mukana ovat kaksi kuollutta."
Kolli terästi katseensa Alikiin, seuraten tuon mahdollisia reaktioita.
"Ensimmäinen oli kamala onnettomuus. Klaanilainen Crescent jäi kaatuvan kaapin alle. Ryhmän lähtiessä takaisin tännepäin, joku vinttikoira päätti erota joukosta. Sanooko nimi Zeke sinulle mitään? Hän tappoi Varapäällikkömme", Aslan luimisti vihaisena korviaan, mutta äänensävy pysyi vakaana ja varmana, tunteet jotenkuten piilotettuna kylmän ilmeen takana. "Emme voi antaa tämän jatkua näin. Minä haluan sen koiran vastuuseen teoistaan. Hän tappoi Flagan ja Kaartilaisesi kadottivat hänet metsikössä. Meidän on tehtävä jotain, ja pian."
Maine coon paukautti häntäänsä lattiaa vasten vahvistaakseen sanojaan. Aslan ei tiennyt, mitä tekisi jos, tai Aslanin maailmassa kun, Zeke saataisiin kiinni ja raahattua Kartanolle. Mutta siitä kolli oli varma, ettei halunnut kyseistä vinttikoiraa juoksemassa vapaana ympäri metsiä.

Nimi: Iitu

23.07.2018 15:19
Creeta - Auony

Creeta tuhahti kovaäänisesti hyvin epäcreetamaisesti vastaukseksi Mitran kysymykseen.
"Hänen paluunsa huomataan", Creeta lisäsi.
Tavallisissa olosuhteissa oppilas olisi varmaan ottanut suurimman osan Shinin puheista huumorintajulla vastaan ja ehkä jopa nauranut kollille ja sen suurelle egolle. Tällä hetkellä tonkineesia ei kuitenkaan kiinnostanut pätkääkään suurisuinen parantaja, joka nähtävästi piti itseään jumalasta seuraavana. Creeta ei kuitenkaan tahtonut sanoa keltasilmäisestä katista mitään ilkeää, ei naaras sellainen ollut. Parin päivän ajan se kuitenkin väistelisi Shiniä parhaansa mukaan, kunnes tuntisi jälleen itsensä omaksi itsekseen. Ehkä silloin Creeta voisi jossain määrin pitääkin kollista. Tai sitten ei.

Oppilas nappasi matkaansa pienen päästäisen. Ei siinä paljon syötävää olisi, mutta eipä Creetalla kamala nälkä ollutkaan. Se kaipasi enemnmänkin vähäksi aikaa tekemistä, kun kissa repisi paloja irti luustosta ja repisi nahkaa. Siihen tarkoitukseen pieni saaliseläin kelpasi vallan mainiosti. Häntä pystyssä Creeta asteli Mitran perään Kokoushuoneeseen ja vilkaisi hetken ympärilleen. Yadin Johtaja rupatteli mustan kissan kanssa, jonka Creeta tiesi ainakin nimeltä. Mason kuului myös pikentteihin, joten joskus naaras oli saattanut törmätä siihen työtehtävien parissa. Tonkineesi ei kuitenkaan viitsinyt mitään mennä sanomaan, vaan valitsi itselleen hiljaisemman nurkan, jossa naaras laskeutui makuulle nakertelemaan hiirulaistaan. Tässä olisi ihan hyvä paikka odotella kokouksen alkamista, eikä Creeta muutenkaan kaivannut eturivin paikkoja. Naaras toivoi vain, että selviäisi koko kokouksesta kunnialla. Creeta iski hampaansa päästäisen nahkaan ja päätti keskittyä hetkeksi vain syömiseen.

Nimi: Iitu

23.07.2018 12:36
Strix - Yad

Strix vilkaisi taaksepäin ja katseli suurella mielenkiinnolla kaveriaan, joka kirjaimellisesti pyöri ympäri, ennenkun nousi seisomaan.
"En auta, ja jos jatkat samaan malliin, ei jaksa edes Jaffa nostaa sinua enää pystyyn", Strix tokaisi virnistäen. Nartun olisi tehnyt mieli antaa harjoittelikakaverilleen raikuvat aploodit hienosta suorituksesta päästä omin voimin ylös pedistään, mutta hillitsi itsensä.
Harjoittelijan hymy leveni entisestään Jurin jatkaessa.
"Et sinä voisi pitää minulta salaisuuksia", Strix vitsaili takaisin ja kääntyi tönäisemään leikkimielisesti kaveriaan. No, eiköhän kaikki selviäisi vielä illan aikana.

Jurin seuraava kommentti sai nuorukaisen purskahtamaan nauruun, ennenkun se väläytti dalmatialaiselle välkkyvän hymyn.
"Risujen kantaminen taisi jäädä vähän vähemmälle tällä kertaa", alaskalainen kuiskasi vastaukseksi. "Käytiin Ventan kanssa popsimassa villisikaa ja sitten katselin, miten Jaffa hyökytti yhtä Kaartilaista ja Metsästäjää. Pojilla oli tappelut käynnissä", Strix selosti tuuhea häntä heiluen. "Ventan kaksi kaveria nappasivat vasan. Lupasivat jättää vähän maistiaisia, niin käydäänkö varastamassa palaset?"
Strix väänsi kasvoilleen ylidramaattisen, epäilevän ilmeen katsoessaan Jurin suuntaan.
"Niin, jos jaksat enää edes haistella tuoreen lihan perään. Ehdimme varmasti ennen kokousta käydä pihalla."
Alaskalainen kipitti reippaasti rappusia alas alakertaan, samalla pitäen Juria silmällä. Narttua ei yllättäisi, jos dalmatialainen pyörisi kylläisenä ja tyytyväisenä portaikkoa pitkin ja alaskalainen saisi kuolla nauruun. Ainakin kaverin käveleminen näytti sujuvan, eipä ainakaan näyttänyt tassua kirpaisevan enää, hyvä niin. Strix ei kuitenkaan epäilisi, että jos joku pyytäisi urosta töihin, alkaisi tassu vaivata. Harjoittelija hihitti itsekseen ja jos Juri pääsisi rappusia hienosti alas, Strix lähtisi ulos etsimään Ventaa kavereineen.

Nimi: Glowe

22.07.2018 21:11
Rico - Yad // Ezra - Yad

Rico luimisti korviaan kun Furi mainitsi kissan olevan kuollut. Furikin oli siis huomannut Varapäällikön. Rico vain vilkaisi surumielisesti pentua, joka katseli muualle, eikä viitsinyt enää sanoa mitään. Eikä noutaja sanonutkaan, oikeastaan koko loppumatkalla. Ezra kulki hieman kaksikon perässä, köyryselkäisenä, häntä alhaalla, ympärilleen kuitenkin vauhkosti vilkuillen. Porukka oli kovin vaitonainen, joten Ezrakaan ei uskaltanut aloittaa mitään keskustelua, vaikka sitä kiinnostikin lähteä joskus saalistamaan taloihin hiiriä. Yksin se ei ehkä haluaisi mennä, joten se oli aikeissa kysyä Furia. Mutta ei se nyt uskaltanut.

Kartano tuli näkyviin pitkältä tuntuneen ajan jälkeen. Rico tovereineen oli melkolailla joukon häntäpäässä ja saapui viimeisten joukossa Kartanon pihaan, jota koristi lumen alta kuoriutunut suihkulähde. Toimimaton tietenkin, mutta kivirakennelma oli silti veistoksellisen kaunis. Melkein heti, kun he pääsivät pihaan, jotkut tulivat sanomaan että edessä olisi kokous. Rico huokaisi pienesti, uros uskoi tietävänsä mistä kokouksessa puhuttiin. Sinne oli kuitenkin pakko mennä.
"Tulkaa. Mennään sisälle, haetaan syötävää ja etsitään itsellemme paikat. Sinä myös Ezra, voit tulla meidän mukaan", Rico ehdotti, ja mainitsi erikseen whippetin ettei se jäisi yksikseen pihalle värjöttämään.

Nimi: Glowe

22.07.2018 21:01
Roerig - Luopio

Kaverinsa toiveita toteuttaen Roerig siirtyi Dovanin paikalle, ja otti napakan, varman otteen nartun niskasta, varaten samalla lähes koko painonsa toisen etujalkansa varaan, joka oli aseteltu tarkoituksellisesti nartun lavan päälle. Kun Dovan sitä pyysi, siirtyi etutassu pitämään nartun jalkaa paikoillaan ja jotenkuten oikeassa asennossa. Ja kokoajan Roe virnuili mielissään, kun Dovan leikitteli vieraan belgialaisen tuskalla.

Mutta kolmikko sai seuraa. Raivoissaan Roerig puristi otettaan nartun niskassa ja irvisti kun Desafio ryntäsi paikalle. Dovan hoida s- Tai ei mitään.... Dovan lensi pienessä kaaressa lähimpään pusikkoon, jättäen Roen yksin nartun ja päälle ryntäävän Desan kanssa.
"Seis! Tai tapan täm-" Roe ei ehtinyt sanoa sanojaan loppuun, kun tajusi ettei tuo luotijuna aikonut pysähtyä käskystä. Saksanpaimen päästi irti Tímistä, kuola leuoista valuen ja kohotti päätään ottaakseen Desafion iskun vastaan. Paimen valmistautui törmäykseen ja käänsi ja valmiiksi päätään jotta saisi myös otteen Desafion kaulanahasta... Mutta ei, luultavasti ei toiminut, Desafio oli varmasti nähnyt sakemannin liikkeet ennen omaa iskuaan. Desafio jysähti Roerigiä päin, ja sai luopion horjahtamaan niin, että Roerig kierähti takamuksen kautta taaksepäin ja selälleen, joko Desafio kaulassaan kiinni tai ei.
"Graah!" Roe ärisi ja alkoi huitoa itseään takaisin pystyyn tai potkia ympäriinsä saadakseen belgialaisen irti itsestään.

Nimi: Glowe

22.07.2018 20:51
Alik - Yad

Sitten Desafion ja Tímidon lähdön muut asukkaat olivat tulleet takaisin ja Alik ei ollut enää vaivautunut kellahtaman kyljelleen ties toisen vai kolmannen kerran sille parille tunnille, jonka ajan koira oli jo täällä köllötellyt. Husky laski päänsä eetutassujensa viereen, varoen, ettei alaleuka osuisi kipeään etutassuun. Alik kiinnitti katseensa huoneen oveen, odottaen jo seuraavaa häiriköijää. Kellanpunaiset korvat kääntyilivät, kun Alik yritti silkaksi aikansa kuluksi kuunnella ulkopuolella liikkuvia eläimiä, ja arvioida niiden kokoa ja painoa askelten perusteella. Ei helppoa, eikä voinut sanoa että Komentaja siinä kovin hyvin onnistui, mutta ainakin Alik yritti. Etäisyyden, ja ryhmissä liikkuvien eläinten määrä onnistui kyllä ihan hyvin. Siinä samalla Alik huomasi potevansa myös ihan arkipäiväisiä vaivoja. Vatsaa pitkin kulki murahdus ja uros huomasi lipovansa kuononpieliään vähän väliä janoisena. Kumpikaan vaiva ei ollut kirkuva, mutta Alik mietiskeli pitäisikö pyytää jotakuta hakemaan ruokaa ja vaikka lunta. Vaikka Shin olikin sanonut että Alik voisi kävellä, uroksesta ei ollut hyvä ajatus lähteä omikseen rymyämään portaisiin.

Komentaja ei ollut ollenkaan kuullut Aslanin tuloa, kissan luontaisen hiljaisen liikkumisen vuoksi. Alik hätkähti ja nosti päänsä pikaisesti, kun oven ulkopuolelta kuului yhtäkkiä ääni. Tuttu ääni. Auonyn Päällikkö hermostutti Alikia jonkin verran. Alik ei ollut ikinä vaivautunut tutustumaan totiseen kolliin ja sitä paitsi, Aslan voisi halutessaan pistää Alikin kärsimään jotain rangaistustakin. Alikille tuli sellainen kutina, ettei Päällikkö tulisi vain kysymään Komentajn vointia. Aslan ei tuntunut sellaiselta tyhjän jaarituksen persoonalta. Kollilla oli varmaan jotain asiaa. Ja yleensä Alik oli tietoinen kaikesta mitä uroksen ympärillä tapahtui, mutta jo pari tuntia poissa töistä teki tehtävänsä; Komentaja ei tiennyt mitä oli tuleva. Alik ei ehtinyt vastata puheeseen mitään, kun harmaankirjava, tuuheaturkkinen kolli pujahti jo sisälle huoneeseen.

"Päällikkö", Alik tervehti pikaisesti ja laski päätään kunnioittavasti, antaen sen imitoida kumarrusta niin hyvin kuin se nyt vain pystyi. 'Kumarruksensa' ajaksi Alik laski katseensa alaviistoon pedille, mutta siirsi sitten silmänsä ja kysyvän katseensa Päällikön keltavihreisiin kissansilmiin.
"Onko jotain sattunut?" Alik jatkoi, olettaen edelleen ettei Aslan ollut tyhjänjaarittelija. Jos kolli oli tullut vain kysymään kuulumisia, Alik oli arvioinut kissan ihan väärin. Komentaja nosti hieman päätään, mutta koiran silmät eivät olleet vieläkään samalla tasolla suurikokoisen maine coonin kanssa.

Nimi: Glowe

22.07.2018 20:29
Niyra - Yad

Pitkäturkkinen skotlantilainen höristi korviaan ja kurtisti kulmiaan, kun Mason vastasi myöntävästi. Niyra kiinnitti katseensa siihen tarkasti, kuin voisi siten imeä itseensä enemmän tietoa. Voi voi voi.... Niyra yritti valmistella itseään millaisia kamaluuksia kollin suusta saattaisi kohta tulla. Yhteisössä oli varmasti meneillään paljon sellaista, mitä Niyran korvat ja silmät eivät tavoittaneet, luultavasti nartun korkean aseman takia. Niyra ei elänyt ja oleskellut kuten tavallisen metsästäjät, eikä harmikseen edes ehtinyt viettää kovin paljoa aikaa kuin muutamien tiettyjen eläinten kanssa. Hieman jännittyneenä Niyra kuunteli mitä musta kissa, joka oli istahtanut koiran eteen, kertoi. Niyra ei oikeastaan halunnut kuulla, mutta täytyihän sitä.

Mason ei kuitenkaan kertonut hirveyksiä, ja salaa mielessään Niyra huokaisi helpotuksesta. Nuoren kissan kertoma herätti kuitenkin huolta. Ei, ei ei, ehkä ne koirat vain juttelivat jotain omia yksityisasioitaan, eivätkä halunneet kollin kuulevan? Niyra yritteli uskotella itselleen keveämpää vaihtoehtoa, mutta joutui lopulta nielemään sen ja nöyrtymään ikävän vaihtoehdon edessä. Ne koirat saattoivat suunnitella jotain pahaa. Voi... Miten Yhteisö oli ajautunut tähän?

"Harmillista", Niyra vastasi, kun Mason myönsi, ettei ollut kuullut koirien puheita tai tiennyt heidän nimiään. "Asian tutkiminen olisi helpompaa jos ne yksilöt tunnistettaisiin. Muistatko minkärotuisia tai näköisiä he ovat?" Niyra kysyi, toivoen ettei kyseessä ollut jotain yleisempiä ulkonäköjä Yhteisössä; sekarotuiset, ruskeankirjavat. Sellaisia koiria Yhteisössä oli paljon. Niyra vaikutti silminnähden pettyneeltä kun Mason ei voinut antaa kovin tarkkoja tietoja. Hetken kuluttua Niyra kuitenkin kirkasti ilmeensä ja nosti kasvoilleen hymyn, jossa ei kuitenkaan ollut ihan samaa iloa kuin aina ennen.
"Kiitoksia Mason. Kerrothan minulle jos näet tai kuulet jotain?" Niyra kysyi, ja osoitti samalla luottamustaan kissaa kohtaan. Ulkoa alkoi kuulua ääniä, kun pohjoisesta palailtiin.

Nimi: Defia

22.07.2018 19:22
Zeke “Bleak” - Yad

Voi helvetin helvetin helvetti! Zeke kirosi mielessään pinkoessaan pakoon. Joukko kaartilaisia juoksi sen perässä, pari niistä jopa melkein sen kannoilla. Vinttikoira oli osittain väsyttänyt itsensäkin aikaisemmassa hippaleikissään, joten se ei saavuttanut täyttä nopeuttaan, jonka lisäksi se tunsi olonsa hengästyneeksi. Epätasainen maasto ja osittain sulaneet lumikinokset eivät tietenkään auttaneet. Tietysti samat ongelmat kohtasivat myös kaartilaisia ja pian ne alkoivat jäädä jälkeen vinttikoirasta. Zeke kuuli edelleen haukuntaa takaataan, mutta kääntyessään kohti kaupunkia äänet jäivät kauemmas ja hetken päästä kaikkosivat kokonaan. Takaa-ajajat olivat luovuttaneet jahdissaan.
Zeke kiitti onneaan siitä, ettei pohjoisessa ollut ollut oikein muita vinttikoiria. Silloin uros olisi varmaan jäänyt kiinni ja joutunut tappelemaan. Toisaalta se oli kyllä raskaampi kuin ne luuviulut, joten ehkä sekään ei olisi ollut ongelma. Kieli suupielestä roikkuen uros jatkoi juoksuaan. Se ei halunnut pysähtyä ennen kuin olisi varma, että oli tarpeeksi kaukana. Sillä ei ollut tietoa siitä, lähetettäisiinkö joku seuraamaan sen jälkiä vai ei. Siksi uros tahtoi löytää rauhallisen paikan, jossa se voisi levätä ja olla taas voimissaan, jos joku tulisi etsimään sitä.
Joen tullessa näkyviin Zeke kääntyi takaisin kohti pohjoista. Yhteisöläiset tuskin pörräisivät enää siellä, joten se oli hyvä suunta mennä. Sen lisäksi kaduilla juokseminen oli nopeampaa kuin keskellä metsää. Rakennuksiin piiloutuminen ei taas olisi välttämättömän viisasta, mutta sitähän ei tarvitsisi tehdä. Päästyään tarpeeksi kauas Zeke lopetti laukkaamisen ja jatkoi matkaansa laiskasti ravaten. Kieli pitkällä roikkuen vinttikoira tasoitteli hengitystään ja ruumiinlämpöään.

Nimi: Defia

22.07.2018 19:02
Ubo – Yad

Om nom nom. Hetkellisesti Ubo tunsi olonsa todella hyväksi. Se sai nauttia villisian lihasta sisätiloissa sen sijaan, että söisi hiiriä jossain lumihangessa. Kuinka taivaallista, melkein kuin kaikki tämä olisi pelkkää unta.
Kartanon hälinä ei kuitenkaan ollut kovinkaan suopea sokealle urokselle. Kärsineet korvat heilahtelivat jokaisen äänen suuntaan, yrittäen pitää ympäristöä silmällä. Huolestuttavat uutiset kantautuivat uroksen korviin ennen kuin narttu kaksikko lähestyi sitä pöydän alla. Ubo keskeytti ruokailunsa ja luimisti korviaan. Se ehti melkein eksyä ajatuksiinsa, mutta kuuli sitten nartun äänen. Korviaan höristäen uros käänsi sokean katseensa kohti paimenkoiraa. Se ei voinut olla täysin varma olivatko sanat suunnattu sille, mutta melko varma se oli silti, tulihan ääni suoraan urosta kohti. Akitan esittäessä kysymyksensä Ubo luimisti jälleen korviaan.
Sokeat silmät tuijottivat kohti narttuja, mutta uros ei tietenkään nähnyt niitä. Vasta palanneena sillä ei tietenkään ollut mitään tietoa mistään viimeaikaisista tapahtumista, ainakaan sen enempää kuin mitä se oli ohimennen kuullut. Muuten se olisi varmasti yrittänyt nyhtää tietoa jostain kaartilaisesta aikaisemmin, mutta uros ei ollut tahtonut häiritä kenenkään työskentelyä. Murahtaen uros pudisti hieman päätään.
“Saavuin Kartanolle vasta tänään, joten en tiedä asiasta sen enempää kuin tekään. Voisin kuitenkin arvata, että jotain on tapahtunut Pohjoisessa, sillä siellä oli kuulemman useita kissoja koirien kanssa,” uros vastasi. Se oli vain kuunnellut joitain keskusteluja pyöriessään sokeana ympäriinsä, mutta silläkin tavalla tietysti sai jotain tietoa.
Ubo luimisti jälleen korviaan ja käänsi katseensa jonnekin sivummalle. Pieni murina kumpusi jälleen uroksen kurkusta. Se pohti kuumeisesti viitsisikö se kysellä itse nartuilta jotain. Sillä oli aina ollut vaikeuksia lukea muita koiria, mutta sokeana se ei voinut nähdä niiden ilmeitä laisinkaan. Se haistoi kyllä, että nartut olivat sitä paljon nuorempia, joten oli hieman epävarma siitä mitä niiltä edes voisi kysyä. Ugh, miksi narttujen kanssa toimiminen oli niin vaikeaa?
Matala murina säesti uroksen jonkin aikaa kestänyttä pohdintaa ja täytti mahdollisen hiljaisuuden. Ubo ei itse kiinnittänyt murinaansa oikein mitään huomiota, joten se ei osannut myöskään pahoitella tai selittää sitä. Siksi se harvemmin edes yritti, jos joku ihmetteli asiaa. Saatuaan aikaan päätöksen uros käänsi sokean katseensa jälleen narttuihin, sikäli mikäli nämä eivät olleet poistuneet. Ainakin paimen oli ollut hyvin kohtelias, joten uros koki voivansa kysellä näiltä jotain.
“Anteeksi, mutta saanko kysyä mitkä teidän asemanne ovat Yhteisössä?” uros murahti kysyen. Narttujen asemalla olisi väliä sen suhteen millaisia kysymyksiä uros voisi esittää. Olettaen nyt töykeästi, että Nyks kertoi olevansa Kaartissa, niin Ubo höristää tiedolle kiinnostuneena korviaan. Tuli vastakysymystä tai ei niin uros vastaa, “aivan, kuuluin tai siis kuulun itsekin Kaartiin. Nimeni on Ubo.” Liian epäuskoisena Alikin aikaisemmasta myötäilystä Ubo ei uskaltanut suoraan sanoa olevansa Arvokaartilainen. Tietysti jos Komentaja niin sanoi, niin silloin se varmaan oli niin, mutta silti. Ehkä tämä kaikki olikin vain unta. Se ainakin selittäisi villisian.

Nimi: Meikäläinen

22.07.2018 12:31
//Sisältää väkivaltaa, verta, ja ERITTÄIN epäasiallista kielenkäyttöä

Dovan – Luopio ___ Desafio - Yad

Dovan nauroi kolkkoa, noita-akkamaista käkätystään, uhkaavaa hullunnauruaan.
"Kha ha hah, selvä siis. Pidä siitä kiinni, ei haittaa vaikka sätkiikin, ja pidä sen kuono vapaana", Dovan kehotti lipaisten suupieliään. "Tykkään kirkuvista akoista..." Dovan läimäisi Timídon kuonoa ja sähähti: "Kuulitkos lutka? Usko mitä haluat, mutta kohta huudat kuin... kuin makkara grillissä... ei, ei vaan... öö, elävältäsyötävä pikku sika!"
"Mikä hiton lutka", Timi kirahti uhkaavalla äänellä.
"Just semmonen. Hah, et kuule taida kuulua siihen paskasakkiin, joten arvaa kyllä mitä kävit siellä tekemässä..."
"No?" toinen älähti ääni tukahtuneena ja mulkoili Dovania.
"Nuoleskelemassa urosten vehkeitä", Dovan vastasi tyynesti ennenkuin räjähti nauruun. Omassa kieroutuneessa mielessään jhän ajatteli pilkkansa/vitsinsä olleen erityisen hyväkin.
Timídon naama venähti, ja hän katsoi paholaisenpenikkaa kuin sittisontiaista.
"Käärmeensikiö", hän murahti järkyttyneenä.
Ehkä Desafio oli ollut oikeassa, ja tuo kaksikko oli ihan liian vaarallinen pahaiselle nartulle. Ne olivat saaneet sotakoiran maahan vajaassa kymmenessä minuutissa(?). TImi ei suostunut myöntämään, että se johtui hänen senhetkisestä sekopäisyydestään, vaan ajatteli olevansa huono, huonompi kuin kaksikko, kaksikko joka ei ollut eläissään nähnyt yhtäkään todellista taistelua. No, ei sen puoleen Timikään, mutta se olisi koulutettuna valmis kohtaamaan vaikka maailmanlopun.
Kissatappelijat.
"Äh, mitä hittoa minä tässä löpisen", Dovan ärähti ja lopetti päättömän kiertelynsä nartun ympärillä.
Mistä pitäisi alottaa? Ei olisi kiirettä eikä sääntöjä.
Dovan asteli aivan Timídon viereen, mutta muutti sitten mielensä ja perääntyi.
Hän tarkasteli narttua vaiti.
"Mhh...", hän tuhahti miltei harmistuneena. "Sinulla on nätti turkki. Oh, ja hyvin kauniit silmät", hän henkäisi aivan kuin ihmeissään. "Tiesitkös, että kauneus on hyvin katoavaista?"
Dovan sulki silmänsä hetkeksi.
"On kyllä sääli... pian noista kauniista silmistäsi ei ole jäljellä muruakaan."
Timído makasi maassa oikeanpuoleisella kyljellään, tuijotti Dovania ja värähti, näyttämättä kauhunsekaista järkytystään.
Hullu, hän ajatteli. Aivan kuin häntä oikeasti harmittaisi... Jakautunut persoonallisuus? Ei, jotain pahempaa.
Dovan vilkaisi Timin silmiä surullisesti ja vetäisi hampaillaan tämän toista etujalkaa edemmäs, niin, että polkuantura oli selvästi esillä.
"Roerig, pidä se tuossa asennossa", hän kehotti ääni lähes katkeillen, ”se jalka.”
Ulkopuolisista näytti varmaan siltä kuin Dovan olisi oikeasti murheellinen, mutta hän vain halusi antaa Timídon tuntea toivonpilkahduksen, tuntea, että saattaisi Dovanin herkkyyden takia pelastua.
Viimein Dovan terästäytyi ja näytti jälleen omalta itseltään, julmalta ja verenhimoiselta – ainakin silloin. Tunteeton peto olisi parempi kuvailemaan.
Dovan painoi kyntensä Timidon polkuanturaan ja repäisi. Polkuantura aukesi ja sieltä ryöpsähti verta, mutta ei ihan niin paljoa kuin hän olisi olettanut. Timi ei päästänyt ääntäkään. No, kohta se nähtäisiin, tai oikeammin kuultaisiin, hän päätti ja peruuutti erään puun rungon luo. Hän tarkasteli sitä hetken ja repäisi sitten ohuen mutta vahvan piikin siitä, astellen jälleen nartun luo. Hitaasti hän työnsi piikin läpi Timídon auenneen polkuanturan, saaden uhrin ulahtamaan ja vetäisemään jalkaansa – toivottomasti.
Dovan iski hampaansa seuraavaksi vatsaan, mahdollisimman herkkään kohtaan, mutta jätti sen osan käsittelemättä, jos hampaat osuisivat liian syvälle, siitä saattaisi menettää tajun tai kuolla liian nopeasti.
Dovan halusi kuulla tuskanulvontaa.
”Huuda, senkin pikku rakki”, hän ärjähti ja iski hampaansa häntään, vetäen karvat pois. Sitten hän kynsi kylkiä, ja viimein alkoi raapia samaa kohtaa. Viimein Timído päästi tuskaisen ulvonnan.
”Apua! Auttakaa joku, herran tähden, apua…!” hän aneli ääni hiipuen. Dovan iski tätä rajusti kuonoon vetäisten siihen jäljet, ja siirtyi sitten korviin. Hän ei kuitenkaan ehtinyt halkaista kumpaakaan niistä, kun pusikosta syöksyi jokin musta karvakasa huutaen sanaa ’saasta’.
”Aaah”, Dovan huusi ihan vain turhautumisesta. Taas tuo vietävän rakki!”
”Desafio!” hän karjui raivon partaalla. ”Minä tapan sinut!”
”Desafio osui Dovaniin ja kaksikko lensi taaksepäin. Yadin Varakomentaja oli niskan päällä, hän tarttui Dovaniin ja heitti tämän lähimpään pusikkoon. Heitto ei mennyt kauas, ennen kuin hän syöksähtikin jo raivon partaalla Roea kohti.
”Te senkin saastat”, hän ärisi ja tuijotti tummaa urosta jalat harallaan. ”Paskiaiset! Irstas… pikku… ketun… loinen!” hän huusi ja syöksyi eteenpäin maata pitkin. Juuri ennen törmäämistä(?) hän hypääsi hieman ja lensi hampaat edellä ja valmiina puremaan ja kovaa, jos saisi jotakin kiinni.

//Huhhuh sori kesto ja jotkut hauskat pikku termit xPP

Nimi: Iitu

22.07.2018 12:20
Aslan - Auony

Paksuturkkinen kissa nielaisi loput villisianlihasta, jonka oli napannut mukaansa Ruokavarastosta ja raahannut pihalle. Kolli loikoili suihkulähteen reunalle, katse tiiviisti metsää kohti, vaiti ja mietteliäänä. Lähistöllä olevat Klaanilaiset hieman vilkuilivat Päällikköään, mutta muuten Aslan sai nauttia ateriastaan rauhassa. Maha täynnä kolli nousi istumaan ja samassa metsästä kuului rapinaa. Pohjoisen väki saapui takaisin.

Ensimmäisenä Aslan iski silmänsä ruskeaan sekarotuiseen, joka kantoi valkoista nyyttiä. Kollin silmät laajenivat epäuskoisena, ennenkun se ymmärsi kyseessä todella olevan kissa. Mitä ihmettä siellä oli nyt oikein tapahtunut?! Maine coon loikki ketterästi alas reunaltaan ja asteli joukkoa vastaan ja sekarotuinen Bill lähti liikkumaan sitä kohti huomatessaan kissan.
"Mitä pohjoisessa tapahtui?" Aslan vaati saada tietää.
Bill laski varoen kuolleen kissan maahan ja vilkaisi väkijoukkoa takanaan.
"Onnettomuus. Talossa kaatui kaappi, eikä neiti ehtinyt alta pois", Bill selosti vaimeana ja vilkaisi uudemman kerran taaksepäin.
Aslan odotti malttamattomana, katse tiukasti koirassa. Oikeasti sen teki mieli tiuskia urokselle, että jos oli jotain asiaa, niin kakistaisi ulos vain. Koska rakki ei näyttänyt tietävän, mitä sanoa, Aslan kurottautui katsomaan, näkisikö saman, mitä ikinä Bill nyt tuijottikaan. Lähemmäs asteli tuttu dalmatialainen ja ensin Aslan huokaisi syvään. Se ei koskaan ollut pitänyt tuosta Arvokaartilaisesta, vaikka se ihan hyvä työssään olikin. Rollon astuessa lähemmäs kollin silmät laajenivat järkytyksestä ja hetken aikaa se unohti täysin pitää hieman arvokkuutta yllä. Itseasiassa kolli täysi näyttää vain tyhmältä, kun se tuijotti verentahrimaa, valkoista kissaa, jonka Rollo asetteli sen nenän eteen. Tietenkin kolli tunnisti Varapäällikön, mutta ei, ei tässä näin ole voinut käydä. Se ei sitäpaitsi ollut mikään kaapin-alle-onnettomuus, sillä naaraan turkista näki ilmiselvät hampaanjäljet.
"Mitä siellä on tapahtunut?" Aslan toisti lopulta kysymyksen, ja sai vihdoin tunteensa hieman kuriin ja käänsi vain tuiman katseen dalmatialaiseen.
Kolli tahtoi selityksen, nyt ja heti.

Pitkän tiedostelun jälkeen Aslan pudisti vain päätään. Se ei tahtonut uskoa kuultua.
"Voitteko viedä ruumiit kellariin muiden pariin?" Aslan kysyi.
Kolli saattoi kuulostaa hieman tylyltä, mutta siltä se ei tuntunut. Taas uusi koira, jota Yhteisö pitäisi varoa...
"Niyra aloittaa kokouksen, kun kaikki ovat paikalla. Viitsittekö ilmoittaa, että kokoonnutaan Kokoushuoneeseen?" Aslan jatkoi ja sai vastaukseksi nyökkäyksiä.
Haikeana maine coon vilkaisi vielä Flagan ja Cresin ruumiita, ennenkun kääntyi kohti Kartanoa. Jos se olisi nopea, Aslan kenties ehtisi löytää Komentajan ennen kokousta. Kollia ei enää kiinnostanut uroksen loukkaantuminen, tai pikemminkin jos se oli lepäämässä sen jälkeen. Vastaantulevalta parantajalta sai tiedon mihin huoneeseen uros oli lykätty ja Aslan kiiruhti siihen suuntaan.
"Alik?" Aslan huhuili huoneen ovelta, ennenkun puikelehti sisään huoneeseen, odottamatta sen kummemmin vastausta.

Nimi: Kiwi

21.07.2018 01:06
Mason - Auony

Johtaja jatkoi karkureista ikävään sävyyn. Mainitessaan mahdollisesta teloituksesta, Masonin mielenkiinto nousi taas huippuunsa. Kolli mielellään olisi näkemässä sen operaation, vaikka salaa jos ei muuten. Tosin kuolemantuomio veisi Masonilta mahdollisuuden käyttää karkureita hyväksi. Olisi siis kannattavaa vain yrittää saada Johtaja johdateltua antamaan heille vain karkoitus, tosin silloinkaan heidän kanssaan kommunikointi ei olisi helppoa. Kyllä se silti voitti kuolleiden kanssa neuvottelun.
Narttu vielä voivotteli, kuinka kukaan ei ollut tarpeeksi älykäs huomaamaan karkureitten erikoista käytöstä, mutta totesi myös että joku oli varmasti huomannut mutta jättänyt kertomatta. Niin olikin, ihan varmasti olikin.
Collien kysyessä oliko Masonilla jotain havaintoa epäilyttävästä käytöksestä, se oli avaamassa suutaan ja vastaamalla kieltävästi. Se kuitenkin tuli toisiin aatoksiin ennenkuin ehti sanoa mitään. Pieni valhe ei varmaan olisi pahitteeksi. Se voisi olla jopa katastrofin alku.
"Olen", kissa sanoi.
Mustaturkki olisi halunnut suoraan nimetä jotkut koirat syyllisiksi outoon käytökseen, muttei kehdannut. Todennäköisesti kahta koiraa uskottaisiin ennemmin kuin nuorta oppilasta. Se tyytyi vain leimaamaan jotkut koirat, muttei erikseen nimeltä. Se piti pienen tauon ennenkuin jatkoi;
"Olen jo muutamaan otteeseen nähnyt joitain koiria kuiskailemassa syrjemmässä muista. He vaikuttavat hermostuneilta ja vilkuilevat ympärilleen. Yleensä kun he huomaavat minun tuijottaneen heitä, he suhahtavat jotain toisilleen ja eroavat."
Mason sai toisenkin takun valmiiksi, asetti tassunsa maahan ja katsoi suoraan Johtajaan päin, pitäen naamansa totisena, jotta vaikuttaisi mahdollisimman uskottavalta.
"En valitettavasti ole kuullut heidän puheitaan, saatika heidän nimiään", Mason lisäsi ja katsoi hetkellisesti tassujaan, mutta nosti sitten katseensa takaisin koiran suuntaan.

Nimi: Iitu

20.07.2018 23:30
Furi - Yad

Vilkaisen katua pitkin. Rico, Rico, Rico, missäs se vipeltelee? Korvat pysyvät kuin liimattuna mastiffinarttua päin, ihan vain varmuuden vuoksi. Ympäriltä kuuluu kuiskintaa ja vaimeaa puhetta, suurin paniikki on kadonnut kaartilaisten lähdettyä vinttikoiran perään. Saan kuitenkin sen verran selvää, että ilmeisesti kissa oli ollut Varapäällikkö ja on nyt kuollut. Pieni möykky vatsassa vilkaisen siihen suuntaan, missä viimeiseksi kissan näin. Flaga se taisi olla, ja kissan kuolema tuntuu synkältä. Se oli ollut mukava katti villisikajahdissa ja sitäpaitsi se oli auttanut minua. Mitäköhän nyt tapahtuisi, kun arvovaltainen oli poissa? Tämähän vaikutti olevan ihan kaoottinen paikka. Ensi kertaa alan epäröimään päätöstäni jäämään tällaiseen paikkaan. Ehkä olisi sittenkin vain helpompi kulkea yksin?

Ilmeeni kirkastuu kun katse osuu tuttuun kiharakarvaiseen noutajaan, joka liikkuu ripeästi tähän suuntaan. Heilautan pahoittelevana häntääni ja puristan kasvoilleni niin valloittavan ja syyttömän hymyn, kuin vain pentu osaa.
"Anteeksi Rico. Olin ihan tuossa noin, en lähtenyt kauas. Yritin vain väistää suurinta väkijoukkoa", selitän leppoisasti.
Pieni valkoinen valhe ei haittaa, enkä halua hermostuttaa noutajaa. Eihän tässä mitään tapahtunut. Vilkaisen Ezran suuntaan tarkkaavaisesti, mutta ainakin päällepäin se näyttää olevan kunnossa. Minua käy whippetiä hieman sääliksi, mutta käännän vain lopulta pääni pois ja vilkaisen suurinta väkijoukkoa kohti. Rollo on napannut valkoisen kissan mukaansa ja käännyn muiden perässä lähteäkseni kohti Kartanoa, tällä kertaa visusti Ricon kyljen vieressä.
"Se on kuollut", mutisen urokselle hiljaa, samalla vilkuillen metsää kohti.
Siellä on hiljaista, melkein liiankin. Epäluuloisena astelen hiljaa eteenpäin, korvat epävarmasti liikkuen ja ilmaa haistellen. Kukaan ei tulisi enää tähän suuntaan, ennenkun minä sen huomaisin.

Nimi: Glowe

20.07.2018 21:49
Juri - Yad

Tyytyväisyydentilassaan Juri ei edes hätkähtänyt vaikka ovi paukahti lujaa kiinni, mistäpä pentu olisi tiennyt jos sieltä marssisi sisään vaikka hirveä hirviö-Jaffa? Juri loikoili selällään mielissään, jalat harallaan ja luppakorvat nurinkurin kääntyyneitä. Örffff... Olo oli niin täynnä, ettei edes kyljellään oleminen tuntunut mukavalta. Tältä varmaan tuntui odottavista nartuista, vaikka tuollainen ajatus ei edes käynyt Jurin mielessäkään. Harmikseen nuorukainen ei vain ollut jaksanut tuhota villisikaa kokonaan, vaikka kovasti harjoittelija oli yrittänytkin. No, koko villisian sijaan Juri oli tahallaan syönyt niitä pehmeämpiä palasia, jotka oli tarkoitettu erioten kissoille, vanhoille, pennuille ja jne. Muita vastaan Jurilla ei ollut mitään, paitsi kissoja, mutta hei, eihän sivullisilta uhreilta aina voinut välttyä?

"En, oon mä ollu ulkona viis minsaa vahdissa ja autoin kissaa viemällä sille yhden kepin... Tai kaks", Juri virnuili yhä selällään kaverilleen, joka onneksi oli tullut sisälle Jaffa-mörön sijaan. Strixillä oli kiintoisia uutisia, ja nartun sanat saivat Jurin nielemään kiusoittelevan kysymyksen siitä miten kiva työpäivä Strixillä olikaan ollut.
"Jaa on vai?" Juri ihmetteli ääneen ja venytteli rentona sivuilla rötköttäviä takajalkojaan, venyttämällä niitä kauas taaksepäin.
"Ja sinä et varmaan auttaisi jos en pääsisi?" Juri virnisti ja kirjaimellisesti kieri vatsalleen ja siitä jaloilleen. Nuorukainen ravisti luppakorvaista päätään saadakseen korvaläpyskät taas oikein päin, ja lähti kävelemään rennosti Strixin perässä.
"En mä kerro sulle mitään", Juri jatkoi kiusaten, vaikka oikeasti nuorukainen ei edes tiennyt mistä oli kyse. No, liian leveästä virneestä, ja edellisistä sanoista Strix varmaan tajusi uroksen bluffin. Mikäli narttu osoittaisi tajuamisensa jotenkin, Juri jatkaisi.
"Mutt hei, ei mietitä tuntematonta. Miten sun päivä meni? Laskitko sinä miten paljon keppejä raahasit? Irvistä vähän niin nään kuinka paljon tikkuja ja neulasia sun ikeniin ja hampaisiin on porautunut", Juri jatkoi jo melkein nauraen. Btw, nuorukainen ei enää hypellyt kolmella jalalla, eikä oikeastaan varonut -ei ainakaan tietoisesti- kipeää etujalkaansa. Tuskin se vielä aivan parantanut oli, mutta töihin Juri kyllä pystyisi.

Nimi: Esme

20.07.2018 21:24
Nyks - Yad

Paimen oli koko päivän tehnyt ahkerasti töitä metsässä. Oksien raahaaminen ja katkominen oli aika vaativa työ nuorelle koiralle. Tosin oli Nyksillä hauskaakin, sillä paimen työskenteli ystävänsä Nannan, kanssa joka oli myös harjoittelija. Ulkonäöltään Nanna muistitti hyvin paljon akitaa, vaikka olikin sekarotuinen. Nuoret kuuluivat eri kouluttajien ryhmiin, mutta asuivat samassa huoneessa. Kun kaartilainen tuli ja ilmoitti että on aika lähteä Kartanolle, huokaisivat ystävykset salaa helpotuksesta. Oksista he tekivät kasan jotta joku vahvempi voisi viedä ne Kartanolle. Parin metsästäjän kanssa Nyks ja Nanna lähtivät kotia kohti.

Kartanolla paimen suunnisti heti ensimmäiseksi Ruokakomerolle,Nannan jäädessä juttelemaan jonkun metsästäjän kanssa. Komerossa Nyksille tuli valinnan vaikeus, kaurista vai villisikaa? Syötäväksi päätyi villisian palanen. Juuri kun narttu oli menossa syömään nurkkaan, Nanna tuli takaisin huolestuneen näköisenä. Kun Nyks kysyi mikä on, akitan vastaus sai tämänkin huolestumaan, kissa (Atle)oli kuollut. Eivätkä nuoret tienneet missä eikä miksi. Niinpä he päättivät kysyä joltakin asiasta. Uhriksi valikoitui pöydän alla syövä uros(Ubo). Tyttöset asettuivat pyödän alle niin että urokseen välimatkaa oli vain metri tai pari.
"Anteeksi herra, toivottavasti emme häiritsi sinua, mutta meillä olisi kysymys", Nyks sanoi heiluttaen häntäänsä ystävällisesti.
Nanna jatkoi röhkeästi antamatta urokselle mahdollisuutta vastata(?):
"Tiedätkö sinä miksi kissa on kuollut ja missä?"
Paimen mulkaisi ystäväänsä ennen kuin alkoi mutustella sikaa.

Nimi: Iitu

20.07.2018 18:34
Strix - Yad

Harjoittelija ravasi rivakasti kohti Ruokakomeroa. Siellä missä oli ruokaa, olisi myös Juri, eikö? Alakerrassa ei kuitenkaan ollut jälkeäkään pilkullisesta dalmatialaisesta ja epäuskoisena Strix kääntyi lähteäkseen kohti portaita. Narttu väisti Ruokakomeroa kohti kävelevää urosta ja tervehti sitä nopealla hännänheilautuksella, ennenkun jatkoi matkaansa kohti portaikkoa.
"Pysykää Kartanolla, Johtaja pitää myöhemmin kokouksen", tumma, sekarotuinen narttu kailotti pitkin käytäviä ja Strix käänsi sitä kohti päätään nyökkäyksen kera.
Eipä ollut harjoittelijalla mikään kiire poistua, juurihan se vasta takaisin saapui. Pieni uteliaisuus kuitenkin nousi pintaan, mistäköhän Kokous tänään kertoisi? Strix lähti ravaamaan yläkertaan hakemaan Juria, tiesiköhän se tulevasta kokouksesta mitään?

Strix kipitti reippaasti kohti huonetta, jossa se asusteli muiden harjoittelijoiden tavoin. Hieman epäluuloisena alaskalainen työnsi kuononsa ovenraosta sisään. Eihän Juri enää voinut loikoilla, eihän? Siellä tuttu dalmatialainen kuitenkin olla möllötti, hyvin tyytyväisen näköisenä. Strix pudisti hymyillen päätään, ennenkun pamautti oven auki niin lujaa, kuin vain sai. Ovi pamahti paukahduksella vasten seinää ja Strix loikki sisään.
"Oletko sinä vain laiskotellut koko päivän?!" narttu murisi, ennenkun heilautti hymyillen häntäänsä ja asteli sisään huoneeseen.
Vau, täällähän oli siistiä! Pikaisella vilauksella huoneen poikki Strix huomasi oitis puuttuvat roskat, lehdet ja lasinsirpaleet nurkista. Juri ei varmasti ollut huonetta siivonnut, mutta kivalta näytti silti! Kyllä täällä nyt kelpaisi asustella, vaikka Strixiä ei niinkään koskaan ollut häirinnyt 'likaisuutta'. Silti siivouspäivä oli nähtävästi ollut oikein hyvä idea, sillä huoneesta oli tullut kodikkaan oloinen.
"Kuule, tänään on joku kokous. Tiedätkö, mistä nyt tuulee? Vai oletko pysytellyt piilossa koko päivän? Ala tulla, jos pääset enää omin voimin ylös", Strix kiusotteli ja virnisti leveästi kaverinsa suuntaan, ennenkun kääntyi takaisin kohti ovea.

Nimi: Glowe

20.07.2018 16:20
Roerig - Luopio

Roerigin muutenkin huono ote nartun nahasta lipesi, ja hetken sakemanni jo luuli likan päässeen karkuun. Mutta Dovan jysähti hetken myöhemmin belgialaisen päälle, eikä Tími varmaan edes ehtinyt miettiä pakenemista. Hyvä, Roesta ei ollut nyt juoksemaan narttua kiinni, ja luultavasti muutenkaan raskaampi saksanpaimen ei saisi nopeampaa koiraa kiinni.

"Ohhohhoo, niinpä me tehdään", Roe vastasi, kuultuaan Dovanin ääneen mutisemat sanat ja käveli kaksikon luo, nyt vähän nilkuttaen. Takajalka ei ollut sittenkään tykännyt loikkimisesta, mutta ainakaan Roe ei huomannut että haava olisi auennut uudelleen. Lich-rotikan antama toinenkin purema kyljen puolella tuntui mustelmamaisena kipuna, sen alueen lihasten liikkuessa.
"Minähän lupasin jo etten puutu tähän ellet sitten anna lupaa ottaa iloa irti. Jos minä en saa likkaan koskea niin pyydän, tee Dovan kaikki hyyyvin hitaasti", Ro virnuili, katsoen maassa makaavaa kaksikkoa. Roerig katselisi mielellään kun Dovan repisi nartun palasiksi, mutta toivon mukaan karhukoira tajuaisi jättää kielen, ja sisäelimet viimeisimmäksi. Verenhukkaan ja vereen tukehtumiseen kun kuolisi melko äkkiä. Korvien repiminen olisi hyvä paikka aloittaa.
"Harmi vaan ettei se..." Roe laski kuononsa alas nartun kyljen luo ja veti kirsuunsa nautinnollisesti Tímin tuoksua, "kuulu Yhteisöön. Mutta olet sinä likka yhteisöläisiä tavannut. Liekkö joku etsii sinua, mhmh? Vai saadaanko me olla täällä ihan rauhassa?" Roe virnuili. Narttu rimpuili edelleen, ja Roe painoi toisen etukäpälänsä sen selälle, jotta tuo hirveä hyöriminen vähän rauhoittuisi.
"Mitäs sanot Dovan? Voin auttaa pitämällä neitiä paikallaan kun sinä... leikit", Roe jatkoi jälleen.

Nimi: Meikäläinen

20.07.2018 15:28
Dovan - luopio

Roerigillähän meni paljon paremmin kuin Dovanilla hetkeä aiemmin, karhukoira huomioi närkästyneenä.
Kun narttu oli Roerigin otteessa, Dovan kuuli toisen sanat, syöksähti eteenpäin, takaapäin Timiä, ja lensi tämän selkää kohti. Hampaillaan hän tarttui nartun niskavilloihin, ja etutassut tiukasti Timídon ympärillä hän heittäytyi kovalla vauhdilla eteenpäin maahan. Kaksikko teki eräänlaisen kuperkeikan, ja Timído, joka ei ollut voinut valmistautua tai väistää, oli selvästi alakynnessä. Vauhdin pysähdyttyä Dovan sai hänet painettua maahan ja kuristi tätä kurkusta.
"Mfnkäs se kie-en irrirepäihy eni", hän ärisi ivallisesti 'mitenkäs se kielen irtirepäisy meni'-lauseensa.
Hän päästi irti pitäen pyristelevää Timídoa edelleen tiukasti maassa ja alkoi kynsimään tämän selkää, kylkiä rintaa ilkeästi, kuitenkin onnistumatta tekemään syviä viiltoja Timin yhä vain rimpuillessa.
"Roerig!" Dovan ärähti ja siirtyi Timin vasemman kyljen luo. Hänen eturuumiinsa painoi sekarotuista Belggaria niin, ettei tämä meinannut saada henkeä, ja hetken mielijohteesta Dovan painoi vasemman käpälänsä tämän kirsun eteen pilaten viimeisetkin mahdollisuudet. "Mitäs me tälle tehdään?"
Haluan repiä sen kielen irti, ihan niinkuin tuo... namupala itsekin uhkaili, hän katkaisisi tämän jalat, repisi korvat irti, puhkoisi silmät, murskaisi kuonon... hän ei heti tajunnut mumisevansa ääneen.


//Noh, saako Roe harjoitella iltaa/yötä varten ja saako Dovan toteuttaa joitain tuumiaan vai pääseekö Timi karkuun? :PP

Nimi: Glowe

20.07.2018 13:30
Niyra - Yad

Niyra hivuttautui siinä makuullaan pikkuisen irti seinästä. Tosin välin ei tarvitsisi ollakaan kovin suuri, että pienikokoinen musta kissa mahtuisi ujuttautumaan koiran ja seinän väliin. Masonin puhuessa Niyra luimisti hetkellisesti korviaan, luultavasti häiriten kissan työtä.
"Niin", Niyra huokaisi suruisasti, kun kolli jeesusteli ääneen millaisia hulluja jotkut saattoivat olla.
"Luulen kuitenkin, että ruumiita tulee vielä useita ennen kuin karkurit saadaan kiinni. Ehkä ne petturit pitäisikin teloittaa pelkän karkoituksen sijaan", Niyra lipsautti. Suurinosa yhteisöläisistä ei tiennyt millainen kohtalo pettureita odotti, mutta tietenkin moni läheisensä menettänyt halusi että karkureiden rangaistus olisi julmin mahdollinen. Niyra oli tainnut jossain yhteyksissä mainita että karkurit armahdettaisiin ja vain karkoitettaisiin, mutta hurjan julkisesti narttu ei ollut sitä kailottanut.
"Kamalinta tässä on se, ettei kukaan tiennyt heidän aikeistaan. Eikö kukaan muka nähnyt tai aavistanut sen kaksikon todellista luontoa? Varmasti näki, mutta ei vain kertonut. En todellakaan haluaisi kääntää veljiä veljeä vastaan, mutta ehkä kaikesta epäilyttävästä pitäisi kertoa eteenpäin", Niyra pohdisteli ääneen, mutta ei kuulostanut yhtään innostuneelta. Niyra saattoi vain kuvitella, millainen sotku siitäkin tulisi kun kaikkia ihan pyydettäisiin epäilemään toisia, ja mihin kaikkeen väärään sitä pyyntöä käytettäisiin. Joku jolla oli jotain hampaankolossa saattaisi juoruta valheellisesti vihamiehestään ja aiheuttaa turhia ongelmia ja vaivaa.
"Oletko sinä nähnyt mitään epäilyttävää?" Niyra kysyi Masonilta, vilkaisten nuoren kissan suuntaan vain silmiään liikauttamalla, jotta ei häiritsisi hirveästi nuorukaisen työtä.

Nimi: Kiwi

20.07.2018 00:57
Mason - Auony

Johtaja ei vaikuttanut mitenkään epäilevältä Masonin kysymyksestä. Se sai kollin olon helpottuneemmaksi. Vastatessaan kysymykseen, nartun ääni oli miltei rauhoitteleva. Ihan kuin Mason muka olisi huolissaan niistä piskeistä. Mustaturkin puolesta ne kaikki voisi ajaa sinne läheisten talojen luo, kissat pärjäisivät ihan omillaan täällä. Ainoita ongelmia tuottivat koirat. Ne vain olivat sekaisin päästään.
Valitettavasti kahteen koiraan liittyvä juttu ei sitten ollutkaan sen kummoisempi. Mielessään Mason tuhahti pettyneesti. Tilanne ei siltikään ollut aivan täysin turha, kyllä Mason jotain Johtajasta saisi irti.
Nartun pyytäessä Mason siirtyi toiselle puolelle päätä, jossa oli lähes samanlainen takku. Se alkoi aukomaan sitä samalla kynsitekniikalla kuin äskenkin. Kirjavaturkki mainitsi karkurista jotain. Se sai pienen hymyn Masonin kasvoille ja kollin silmät viiruiksi, mutta se pyrki pyöristämään ne takaisin nopeasti.
"On se kamalaa minkälaisia hulluja jotkut osaavatkin olla", Mason sanoi totisesti, vaikka mielessänsä hykersi pienesti.
"Toivottavasti se saadaan pian kiinni."
Mason olisi mielellään lähemmässä yhteydessä tuohon koiraan, tai johonkuhun tämän kaltaiseen. Sellaisesta voisi olla hyötyä, sillä Masonin pienikokoisuus asetti esteitä kollin tekemisille. Kookas ja voimakas koira pystyi vaikka mihin, josta Mason ei osannut muuta kuin vain kuvitella.

Nimi: Glowe

19.07.2018 23:53
Niyra - Yad

Takun näprääminen toki nipisti vähän väliä, mutta Niyra kuittasi pienen kivun vain korviaan väräyttämällä tai silmiään siristämällä. Narttu oli kuitenkin jo melko tottunut turkin repimiseen, joten myös pienesti turtunut pienelle nykimiselle. Pölyiselle, viileähkölle lattialle koiran viereen, sekä pitkin peitin karvaa lavalla ilmestyi yksittäisiä sekä tuppoina irronneita karvoja, kunhan ne ensin pääsivät irti kissan kynsistä. Kohta lattialla niitä alkaisi varmaan olla pieni kasa, mutta mitäpä tuosta. Turkki kasvaisi takaisin, ja Niyralla tosiaan oli pari suortuvaa menetettävänä. Mason uteli aiempaa välikohtausta.
"Desafion ja Timidon?" Niyra kysyi, vaikka uskoikin, ettei nimien mainitseminen auttaisi Masonia tunnistamaan kaksikkoa. Kaipa kolli olisi kutsunut koiria alunalkaen nimillä, jos tiesi keitä he olivat. Voi, ihanaa että nuori Mason oli huolissaan tuollaisesta pienestä välikohtauksesta, juuri tuollaisia jäseniä Yhteisö tarvitsikin, Niyra mietti, ajatellessaan ilahtuneena että kissa osoitti huolta koirien toimista. Kaikille yhteisöläisille koirien ja kissojen tasa-arvoinen liitto ei ollut helppo sulatettava vieläkään, vaikka Yhteisöllä olikin ikää jo päälle vuosikymmen. Joka vuosi tuli uusia kissoja ja koiria, jotka eivät voineet sietää toista lajia. Mutta Mason ei selvästikään kuulunut niihin ääriajattelijoihin. Voi kuinka naiivi sinisilmäinen hupakko Niyra olikaan.
"Ei se ollut mitään vakavaa", Niyra totesi rauhoittelevalla sävyllä.
"Juttelin Varakomentaja Desafion kanssa tulevasta kokouksesta ja Apulinjasta jonka aloitamme tänään. Se vaalea ulkopuolinen narttu, Tímido olisi halunnut lähteä Varakomentajan mukaan etsimään karkureita, mutta Desafio ei olisi halunnut suostua ja tyttö suuttui siitä vähän. Eivät he varmaan kauas ehtineet juosta, Desafio on varmaan jo Tímin kanssa matkalla takaisin Kartanolle, tai sitten hän on lähtenyt saattelemaan tyttöä Yhteisön rajojen ulkopuolelle, kuten sovimme", Niyra kertoi.
"Siinä ei varmasti ole mitään ongelmaa", Niyra lisäsi vakuutellen.
"Se korva tuntuu muuten jo ihan hyvältä, vaihtaisitko toiseen, että ehdit varmasti selvitellä senkin ennen kuin pohjoisen ryhmät palaavat?" Niyra pyysi. Toki kissa voisi kiillotella ja sukia tarkemmin korvantaustaa, mutta sellainen hienosäätö voisi jäädä viimeiseksi nyt kun kokous saattoi alkaa hetkenä minä hyvänsä, heti kunhan pohjoisesta palattaisiink kotiin.
"Hepä ovat jo viipyneet kauan, toivottavasti mitään ei ole sattunut... Toivottavasti karkuri ei ole palannut pohjoisen talojen luo", Niyra lisäsi mietteliäästi, ja jokseenkin itsekseen vilkaisten taas ovelle. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, satunnaista pihalta sisälle tulijaa lukuunottamatta. Komentaja oli jo loukkaantunut ja yksi kissa kuollut karkurin takia.

Nimi: Kiwi

19.07.2018 23:24
Mason - Auony

Masonin onneksi Johtaja vaikutti varsin ilahtuneelta saadessaan Pikentin paikalle siistimään turkkiaan. Mielessään kolli naurahti pienesti. Hän itse ei antaisi kenenkään koskea omiin karvoihinsa, varsinkaan täysin toisen lajin edustajan! Tuon karvaläjänkin takkujen selvittely kuvotti pienesti, mutta se olisi vaivan arvoista, jos Johtajalta saisi kuulla jotain kiinnostavaa.
Saadessaan varmistavan suostumuksen Johtajalta, vielä pienen hymyn kera, Mason uskaltautui astumaan peremmälle huoneeseen. Se otti varovaisia askelia kirjavaturkkia kohti. Askeliinsa se yritti keskittyä kovasti, kävelyn piti olla rauhallista mutta ei niin hidasta, että se vaikuttaisi oudolta tai uhkaavalta. Takanaan Mason kuuli joidenkin tulevan sisään Kartanoon, muttei se siihen kiinnitänyt sen enempää huomiota. Sitähän tapahtui kokoajan.
Narttu vaihtoi makuulle, pysytellen edelleen seinän vierellä. Nyt pienikokoisen kissan, kuten Mason, oli helpompi tarttua takkuihin. Musta kissa istui Johtajan vierelle ja laittoi varovasti tassunsa tuon korvan taakse ja tunnusteli missä takku oli. Se ei ollut kovin vaikea löytää, sillä se oli jo jonkin kokoinen ja varmasti tuntui ikävältä siellä korvan takana. Mason otti siitä otteen molemmilla tassuillaan ja alkoi varovasti avaamaan sitä. Johtajan antaessa luvan, hän otti kynsiäkin esille, joka helpotti operaatiota huomattavasti.
"Kun tulin sisälle Kartanoon, näin kaksi koiraa juoksemassa ulos täältä aika kovaa vauhtia", Mason aloitti.
Se yritti pitää äänensä vakaana ja vilpittömänä, vaikka sitä pelotti että Johtaja kyseenalaistaisi hänen tiedustelunsa heti kättelyssä ja koko homma kaatuisi siihen. Lisäksi Mason olisi auttanut tätä kirppusäkkiä aivan turhaan.
"He juoksivat siis todella lujaa. Mietin vain, että oliko täällä joku ongelma kenties?"
Mason näpräsi takkua samalla puhuessaan. Kynsien käyttö oli auttanut kovasti, ja takku olikin jo paljon pienempi. Tosin karvaakin oli vähän lähtenyt, mutta Johtaja itse sanoi ettei se niinkään haitannut, joten Mason ei paljoa sen suhteen varonut.

Nimi: Glowe

19.07.2018 22:21
Mitra - Auony

Mitra käänsi selkänsä Shinille ja lähti loikkimaan rappusia alas reippaalla, kaksi porrasta kerrallaan kantavalla vauhdilla. Nopea vilkaisu sivulle sai punaturkkisen naaraan varmistumaan että Creeta oli lähtenyt perään. Jos ei olisi, Mitra olisi varmaan kääntynyt takaisin. Se ei halunnut jättää oppilasta yksin Shinin kaltaisen röyhkimyksen kanssa.

"Mitä ajattelet Shinistä?" Mitra kysyi vihreitä silmiään siristäen, kun -ainakin Mitran osalta hiljainen- portaikkoloikkiminen oli loppunut alakertaan, missä Mitra tassutti rauhallisemmalla tahdilla Ruokakomeron puolelle. Se sokkokoira oli pöydän alle menossa, Mitra vilkaisi sitä kerran ja oli sitten kuin ei olisi koko koiraa huomannutkaan. Phyh mikä idiootti tuokin Yadin rakki oli, kun ei ollut tullut heti hoitoon puoli vuotta sitten. Mahtoi varmaan nyt kaduttaa. Vaikka Mitra parantaja olikin, ei naaraalta ihan hirveästi myötätuntoa herunut kovia kokeneelle vanhukselle, joka oli melkoisen rumat arvetkin saanut itselleen.

Mitra kiinnitti viirusilmänsä Ruokakomeron antimiin ja heilautti pitkäturkkista häntäänsä, niin että hännän 'jakaus' vaihtoi paikkaa. Onneksi Mitralla ei ollut selässään moista kuvotusta, joka paljasti toisinaan jopa kissan nahkan. Mutta hännässäpä hyvinkin ne kaikista pisimmät karvat olivat. Voi että häntä tulikin raskaaksi jos se kastui.
Hetken mietinnän jälkeen Mitra päätti kumminkin ottaa pienen, pehmeämmän palan eilistä villisikaa. Parantaja tunsi nälän kalvavan vatsassa, mutta uskoi ettei päivän tapahtumilta kykenisi nielemään paljoa. Villisian liha sentään olisi hyvin täyttävää, joten sitä ei tarvitsisikaan syödä paljoa. Ehkä Mitra selviäisi ruokailusta kunnialla. Mitra lähti astelemaan Kokoushuoneen puolelle, jahka Creetakin olisi valinnut ruokansa.

Niyra - Yad

Yadin Johtaja päätti istahtaa siihen, mistä näkisi parhaiten ulko-ovelle ja portaiden luokse, ehkä Niyra näkisi siitä parhaiten jos joku menisi ulos, tai jos pohjoisen ryhmät palaisivat. Niyra halusi saada kokouksen pian alkuun, jotta ikävistä uutisista päästäisiin yli ja päivä kulkisi taas eteenpäin. Tämä ei ollut ollut Niyran lempipäiviä uhrien takia.

Narttu huomasi pian ulkoa tännepäin astelevan mustan nuoren kollin, jonka Niyra oikein hyvin tunnisti. Se oli Mason, yksi Pikenteistä, Creetan ja Eliskan ohella. Niyra oletti, että kolli tulisi vain haukkaamaan jotain välipalaa, ja odottamaan kokouksen alkua monien muiden tavoin, mutta yllättäin kolli pysähtyi kumartamaan Niyran eteen.
"Mason", Niyra tervehti nuorukaista, nyökäten päätään.
"Niinkö? Kyllä sinä taukosikin olisit ansainnut", Niyra vastasi. Ei loukkaantuneena, vain päinvastoin ilahtuneena kollin ahkeruudesta. Collie tietenkin oletti myös, että Masonin kaltainen rehti ja ahkera nuorukainen oli työskennellyt koko päivän muiden kissojen kanssa. Niyra olisi kovin järkyttynyt jos saisi tietää kuinka no... laiska Mason taisi todella olla.
"Mutta jos todella haluat..." Niyra mietti hetken. Usein Niyra kyllä siistiytyi ennen kokouksia, mutta usein narttu teki sen vähän yksityisemmissä tiloissa. Niyra tuli miettineeksi, miksi edes meni jonnekin huoneeseensa piiloon katseilta? Mitä pahaa siinä oli että Niyra käytti näiden nuorten kissojen erinomaisia kykyjä ja pyysi heiltä apua? Niyra ei ollut ikinä varmaan ajatellut vetäytymistä piilotteluna, mutta tajusi siinä miettiessään, että oli aina pyytänyt siirtymistä vähän rauhallisempaan paikkaan. No, nyt siihen voisi tulla muutos.
"... niin eihän siitä ikinä haittaa ole", Niyra päätti lauseensa hymyillen lempeästi nuorelle kollille.
"Itseasiassa taidan tuntea takkupallot korvien takana", Niyra jatkoi, antaakseen kollille jonkin alun työhön. Kyllä collien pitkästä turkista aina löytyisi takkuja, jos vähän etsisi, mutta Niyra tosiaan tunsi korviensa takana olevan karvan kietoutuneen ihanaan takkupalloon, joka sitten tukisti ja painoi korvaparkoja, aina kun Niyra liikutteli puolipystyjä korviaan. Johtaja kävi makulleen siihen lattialle, kuitenkin että oli seinän vieressä, eikä kaikkien ohikulkevien tiellä. Näin kissa yltäisi paremmin koiran pään luo, ja Niyra näkisi yhä tarpeen vaatiessa ulko-ovelle.
"Käytä vain kynsiä, ei haittaa vaikka vähän turkkia irtoaisi. Minulta se ei taida loppua heti kesken", narttu jatkoi naurahtaen. Masonilla oli täydellinen tilaisuus esittää kysymyksiään, avoimelta Niyralta tietojen nyhtäminen oli helppoa kuin tans- öö kävely.

Nimi: Kiwi

19.07.2018 20:47
Mason - Auony

Mason istui tapansa mukaan kartanon pihalla. Se tarkkaili muiden liikkeitä ja menoja. Todennäköisesti Masonillekkin olisi helposti löytynyt jotain tehtävää, jos vain olisi viitsinyt tehdä jotain asian eteen. Mielummin mustaturkki tosin istuskeli kartanon lähistöllä ja tarkkaili muiden toimia, kunnes joku tulisi sen siitä häätämään ja tekemään jotain muka oikeasti hyödyllistä. Masonin mielestä tietojen kerääminen oli paljon tärkeämpää kuin jonkun metsästyksen harjoittelu. Olihan ruoka tärkeää, mutta tiedustelu auttoi strategioiden luomisessa ja vihollisten päihittämisessä. Tosin eihän täällä ollut edes kunnon vihollisia, tavallaan. Oikeastaan jokainen tässä Yhteisössä oli vaaraksi, mistä sitä tietäisi kuka olisi täysin sekopää, joka pimahtaisi minä hetkenä hyvänsä?
Hetken istuttuaan Mason huomasi kuinka kaksi koiraa säntäsi ulos Kartanosta. Toinen niistä oli kai Yadan joku isossa arvossa oleva koira ja toinen joku muu. Sitä Mason ei tunnistanut. Minkähän takia kaksikko oli juossut ulos talosta noin nopeasti? Masonin mielenkiinto heräsi. Mitä mahtoi tapahtua Kartanossa? Ehkä kenties ongelmia Yadan Johtajan huoneessa. Mason nousi nopeasti paikaltaan ja astui sisään kartanoon. Musta kolli suuntasi askeleensa portaikkoon. Sen askeleet olivat ripeät. Toivottavasti tilanne ei olisi vielä päättynyt. Tai ehkä mitään tilannetta ei ollutkaan, ja mistä Mason olisi voinut tietää kenen luota kaksikko oli juossut? Ei mistään. Tosin toinen koirista oli isossa asemassa Yadanissa, joten kai se saattaisi olla Johtajan kanssa.
Saavuttuaan neljänteen kerrokseen, se kipitti suoraan pitkän käytävän alkuun. Molemmin puolin huoneita vieri vieressä. Masonin muistin mukaan Johtajan huone oli käytävän päässä. Kevyin ja lähes äänettömin askelin se sipsutti käytävän poikki. Joissakin huoneissa oli satunnaisia kissoja tai koiria, joihin Mason ei juurikaan kiinittänyt huomiota. Huoneen lähestyessä se hidasti vauhtinsa. Se pysähtyi juuri ennen oviaukkoa. Mason ei ollut tottunut puhumaan muille, varsinkaan sellaisille jotka olivat korkeassa asemassa ja heitä piti kunnioittaa erityisesti. Tosin Johtaja oli puheiden mukaan aika rento, ja Mason ei edes kuulunut Yadaan, joten oliko hänen oleellista osoittaa erityisemmin kunnioitusta hänelle? Ei se varmaan olisi pahitteeksi, eihän Mason haluaisi antaa itsestään töykeää kuvaa.
Kolli veti kasvoilleen suloisen pienen hymyn ja astui varovasti huoneen suulle.
"Tervehdys, Johtaja", se sanoi kumartaen pienesti.
"Ajattelin tulla kysymään, jos kaipaisit pikentiltä apua, vaikka turkkisi kanssa?"
Samalla sekunnilla kun kolli latoi lauseen suustaan, sille tuli olo että oli ollut törkeä. Toivottavasti Johtaja ei luullut Masonin tarkoittaneen tämän turkkia sotkuisesti. Olihan se kieltämättä ihan hienon värikäs, muttei muutoin sen kummoisempi. Kai tuollaisessa karvakasassa jotain takkuja olisi, joita Mason voisi oikoa ja samalla varovasti tiedustella muutamia tietoja.

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com