Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

 << <  3  4  5  6  7  8  9  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Glowe

29.01.2018 14:19
Niyra - Yad

Rayo yritti saada Niyran ajatuksia muualle. Rayo se oli aina collien tukena.
"Niin, tiedän. Kiitos, Rayo", Niyra vastasi omalla mittakaavallaankin ääni liian lempeänä ja hellänä. Collie ei kuitenkaan vaikuttanut sitä itse huomaavan, vaan narttu yritti katsella jonnekin muualle kuin otteluun. Rayo jatkoi puhettaan ja onnistui täydellisesti saamaan Niyran ajatukset muualle. Pentu? Mikä pentu? Missä? Niyra oli yleensä se joka tiesi aina, jos jollekulle oli tullut uutta jälkikassvua, narttuhan vieraili usein parantajien kerroksessa nimenomaan syötävn suloisten pentujen vuoksi. Collie alkoi korvat hörössä kuumeisesti etsiä Rayon mainitsemaa koiraa. Rico, eikö se ollut se vanhus josta Alik oli jokin aika sitten puhut? Se eläkeläinen? Musta lintukoira... Turkki taisi olla jotain erikoinen? Niyra kaiveli muistiaan, mutta ei saanut sanatarkasti mieleen niitä aikoja, kun Alik oli sisarelleen vuodattanut mietintäänsä siitä, antaisiko Ricon jatkaa työtään. Siitähän oli jo... puoli vuotta? Niyra ei ollut varma. Pian narttu näki yleisöparven reunalla, portaiden lähellä hangessa makoilevan koiran, joka sopi aika hyvin Niyran mielikuvaan Rico-nimisestä vanhuksesta. Johtaja katseli hetken vanhuksta, jonka huomio oli kiinnittynyt toisaalle. Se näytti puhuvan jotain, Niyra ei kuullut täältä asti mitä. Mutta hei, entä se pentu? Missä se oli? Niyra jatkoi etsintää, ja huomasi viimein kissojen läheisyydessä pienen koiran. Niyra näki vain nuorukaisen selän, mutta silti narttu tarkasteli Furia pehmeällä katseellaan.
"Näen..." Niyra vastasi vähän poissaolevasti, sillä narttu oli keskittynyt painamaan pienen uroksen ulkomuotoa mieleensä, vaikka näkikin pääosin selän ja takaraivon kissojen keskeltä.
"Ja en ole kuullut? Ei kai kellään ole Furi-nimistä pentua? Miten minulla on voinut mennä jonkun perheenlisäysuutiset ohi? Ja tuo pentuhan on jo varmaan puolivuotias?" Niyra ihmetteli. Narttu oli yleensä hyvin tietoinen näistä asioista. Sopisi varmaan parantajaksikin niissä asioissa, Niyra alkoi olla jo aika hyvä huomaamaan jos joku odotti pentuja. Villisika asia meni nyt ihan ohi korvien, collie oli niin keskittynyt pentuun.

Nimi: Meikäläinen

29.01.2018 12:43
Rayo -Yad

Shiba Inu vilkaisi Niyraa kummissaa. Narttua tuntui tosissaan pelottavan.
"Niin, onhan tämä ymmärtääkseni hänen ensimmäinen tappelunsa", hän kuitenkin myönsi. Hänen kuononsa kurtistui kummastuksesta.
"Rauhoitu, Niyra. Tappelu on leikkimielinen, he ovat tasavertaisia, eikä tarkoitus ole vahingoittaa vakavasti. Tämä on heistä hauskaa", hän yritti. #Hyvät paikat ja viltit ovat kunnianosoitus. Mutta jos haluat, voisit vaikka katsoa horisonttiin, ei tistelua tarvitse tuijottaa. Ja rauha, ei heille pahasti käy. He ovat melkein kavereita, uskoisin. Ei kaveri kaveriaan vahingoittaisi." Rayo keskittyi ennemmin taisteluun. Hän ei keskittynyt Niyraa, kun narttu alkoi puhumaan.
"Juu, ei tämä kestä varmaan kuin puoli tuntia", hän totesi hajamielisesti. "Ei heillä ole hätää", hän jatkoi rauhoittelua, vaikka ihmetteli Johtajan käytöstä. "Uskon että villisika saadaan hyvin tapettua. Miten luulet, että siinä sujuu? Miten toivoisit käyvän? Ja aiotko itse osallistua? Muuten, meidän pitäisi päättää parit jotka hyökkäävät, sitten Alikin ja varmaan Desafionkin kanssa. Oletko muuten tavannut sitä uutta pentua, Furia? Se on tuossa, näetkö? Rico-herran vieressä." Rayo yritti saada Niyran ajatukset pois tappelusta. Hän halusi Niyran keskustelevan kanssaan, jottei olisi hermostunut. Vaikka Ray olisi mielellään syventynyt tappeluun, hän koki tehtäväkseen parantaa Johtajansa oloa.

Nimi: Glowe

28.01.2018 23:28
Niyra - Yad

Puheensa jälkeen Johtaja istuutui ja luimi korviaan. Narttu päätti kuitenkin seurata ottelua, vaikka Niyraa hirvitti jo valmiiksi. No, collie veti henkeä jo ensimmäiset osumat nähdessään. Niyra ei ollut sitten yhtään hyvä katselemaan tällaista showta. Rayo kommentoi ottelun alkua.
"Anna armoa. Reppanaa varmaan jännittää", Niyran emopuoli pilkahti esille, kun se vilkaisi tomeran näköistä shibaa vierellään.
"Oi voi, minä se en sitten pidä tästä yhtään, miksi meillä pitääkin olla näin hyvät paikat?", Niyra liikehti hermostuneesti, ja eli yleisön mukana siinä kauhistelevan osapuolessa, veti terävästi henkeä pahoissa kohdissa. Ihmisenä Niyra olisi varmaan katsellut ottelua kasvot kämmenten takana piilossa. Rayo oli varmaan hyvin tietoinen siitä, kuinka hankalaa Johtajalle oli katsella toisten kipua ja kärsimystä.
"Toivottavasti tämä ei veny liian pitkäksi aikaa, että ehdimme sinne villisian kimppuunkin. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja villisika saadaan tapettua", narttu puheli Rayolle siinä yleisön metelin, kannustuksen ja elämöinnin lomassa. Lähimmät kissat olivat vain muutamien metrien päässä, mutta tuskin ketään juuri nyt kiinnosti, mitä Johtaja kuiskutti täällä takana.

Nimi: Meikäläinen

28.01.2018 23:24
Desafio - Yad

Alik tarttui belggarin etumatkaa, ja tämä syvästi loikaten eteenpäin. Hän tömähti maahan aivan Desafion eteen ja yritti nykäistä käpälänsä pois.
"Hahha Desafio! Etkö parempaan pysty?" Alik nauroi, ja Desafio murahti. Hän huitaisi Alikia päähän, ja välittämättä osuiko vai eikö, hyppäsi etuoikealle, melkein Komentajan taakse. Siellä hän kiepahti ympäri, takapuoli Alikiin päin, siirsi painon etutassuilleen ja potkaisi. Desafio ei tiennyt miten kova potku oli, mutta tunsi kuitenkin osuvansa. Saman tien hän oli jo loukannut sivulle, oikealle, ja kääntyi nyt Alikia kohti. Välittämättä missä Alik oli ja mitä teki, Desafio sukelsi alas ja kierähti vasemmalle metrin verran. Siellä hän nousi jännittyneenä pystyyn ja sanoi:
"Valitan, en pysty." Jos Desafio olisi jollekin samanarvoiselle puhunut, olisi vastapuoli kuullut jonkin nälväisyn.

Nimi: Meikäläinen

28.01.2018 23:15
Desafio - Yad

Huh, Alikhan hyökkäsi! Desafiolla ei ollut aikaa ajatella, ei väistää, kun hampaat kolhaisivat sen rintaa. Ja edelleen Ali jatkoi hyökkäystään. Hetken mielijohteesta Desafio ulvahti ikäänkuin kivusta. Hän toivoi sen harhauttavan Alikia edes vähän. Samassa Desafion leuat avautuivat ha belgianpamenkoira koitti napsauttaa hampaansa Alikin kuonoon kiinni. Vaan ei hän tosissaan yrittänyt, sekin oli harhautus. Desafio pyrki parhaansa mukaan hämäämään Komentajaa, ennenkuin kohotti etutassunsa ja koitti pamauttaa Alikia rintaan. Tarkoitus ei ollut osua kovaa, ei tömäyttää tassua, vaan viiltää rintaa kipeästi. Jep, ruma temppu, jonka Desafio arveli epäonnistuvan.

Nimi: Rengarara

28.01.2018 23:14
Cora - Auony

Kirpeä pakkanen pisteli kissanpennun nenänpäässä, kun hän tallusteli isänsä ja veljensä rinnalla ulos portaille. Cora tunsi turkissaan lempeän tuulenvireen ja pörhisti itseään vielä enemmän karvapalloksi, jos se enää oli mahdollista. Ei sisälläkään mikään lämmin ollut, mutta ulkosalla talven olemassaolon muisti helpommin. Cora katseli ihmeissään suurta väkijoukkoa karvaiset korvat kääntyillen. Ottelua katsomaan tullut kolmikko sai pian seuraa Mitrasta, joka näytti hieman poissaolevalta. *Onkohan kaikki hyvin?* Cora mietti, mutta väläytti kuitenkin pienen hymyn Parantajan suuntaan. He olivat saaneet ihan hyvät paikat, mikä oli ihme, koska he taisivat olla viimeisiä tulijoita.

Väkijoukon jännittynyt ja odottava tunnelma hiipi Coraankin, joten hän ei olisi millään malttanut odottaa ottelun alkamista. Muiden kissojen ja koirien supatus kuului matalasti soristen ympärillä. Portaiden ja suihkulähteen väliin oli puhdistettu tasainen alue, luultavasti areena tai kehä ottelua varten. Cora kyseli kärsimättömästi isältään, milloin ottelu alkaisi. Oriel yritti vastailla pentunsa kyselyihin rauhallisesti, mutta isäkin huomasi kehossaan pienen jännityksen, odotuksen hennon värinän tassuissa. Pian Cora huomasi väkijoukon katseiden ja joidenkin päiden kääntyvän taakse. Corakin vilkaisi. Eikun ei vilkaissutkaan. Vaan tuijotti. Siellä oli itse Johtaja, ja sitten oli Apulaisjohtaja. Coran pieni suu raottui hieman.
"Isä, katso, tuolla on Johtaja", Cora kuiskasi isälleen ja samalla veljelleen. Collienarttu oli ylväs näky mustavalkoisessa turkissaan ja rauhallisen päättäväisessä katseessaan. Cora huomasi tuijottaneensa melko pitkään, joten hän käänsi päänsä takaisin areenaa kohti. Odotus kupli pennun vatsassa.

Cora oli juuri alkanut vaimeasti kikattamaan muistaessaan Colen törmäämisen koiraan ovella, kunnes pennulle vieraammat kaksi kissaa tulla tupsahtivat heidän vierelleen. Cora hillitsi itsensä ja yritti näyttää vakavampaa naamaa oudoille kissoille. Toinen niistä tuli rohkeammin lähemmäs, sellainen valkoinen.. ja täplikäs?! Cora jäi ihmeissään tuijottamaan täplikästä kissaa. Hänen teki mieli laskea kuinka monta mustaa täplää sillä oli, niin hassuilta ne näytttivät. Oriel vaihtoi heidän kanssaan pari sanaa ja he jäivät istumaan heidän viereensä. Nyt Coran teki jo mieli koskettaa yhtä täplää.

Väkijoukko hiljeni, kun Johtaja alkoi puhumaan ottelun aloittamisesta. Cora katseli jännittyneenä areenalle korvat pystyssä, kun kaksi koiraa, kultainen ja musta, asettuivat vastakkain. Ottelu alkoi.

Nimi: Iitu

28.01.2018 23:13
Furi - Yad

Korvat valppaana käännän vasemman korvani Ricon suuntaan, jotta kuulisin uroksen jokaisen sanan kunnolla, yleisön metelistä huolimatta. Oikea korvani on käännetty suoraan eteenpäin, havaitakseni kunnolla kehästä tulevat äänet. Terävällä ja valppaalla katseella seuraan etenkin mustan Desafioan liikkeitä. Ensin uros ei näytä liikkuvan mihinkään, vaikka Alik antaakin sille mahdollisuuden tehdä jotain. Silmäni liikkuvat edes takas, edes takas, yritän kovasti painaa mieleen koko ottelun kulun, jokaisen liikkeen, jokaisen pureman. Mielestäni on mahtavaa päästä seurailemaan näinkin läheltä jotakin tällaista, varsinkin, kun se ei ole mikään tappelu elämästä ja kuolemasta. Pidän ottelua enemmänkin hauskanpitona, vaikka ymmärrän hyvin, että sen takana on jokin oikea ja tärkeä tarkoitus. Innostuneena nostelen välillä etutassujani hiukan maasta, pientä pomppua tehden, jotta mukamas näkisin paremmin. Silti minulla on täältä portaikosta oikein mahtava näköyhteys.
”Oletko sinäkin joskus tapellut tuolla? Vaikka olet niin kiltti?” kysyn Ricolta.
Jotenkin minun on hyvin hankala nähdä noutajaa samassa tilanteessa.

Nimi: Glowe

28.01.2018 23:10
Alik - Yad

Osuma, huti, hu- Mitä vittua? Desafion kivun ulvahdus ei Alikia hätkähdyttänyt, mutta belgialaisen seuraavat liikkeet tulivat puskista. Naamaan tulevaa iskua Alik ei ollut odottanut, ja myöhässä Alik yritti siirtyä kauemmas. Ja sitten Desafio huitaisi tassullaan, joka kyllä vain; osui Alikin rinnukseen. Desafion kynnet viilsivät kipeästi, mutta eivät oikeastaan horjuttaneet Alikin tasapainoa mitennkään. Komentaja nykäisi päänsä alas, ja yritti saada hampaansa kiinni Desafion etujalkaan, ennen kuin se karkaisi liian kauas. Noh, jos Komentaja onnistuisi saamaan otteen Desafion koivesta, käyttäisi Alik Desafioa kuin mitäkin heittomoukaria. Jep, jalasta kiinnipitäen Alik yritti heilauttaa Desafion mukavaan pikkuilmalentoon. Harmikseen Alik ei ollut saanut kovin pitävää otetta, joten Desafion olisi helppo nykäistä tassunsa pois Alikin hampaiden välistä, jos vain ehtisi.
"Hahha Desafio! Etkö parempaan pysty?" Alik ilkkui leikkimielisesti, oli tilanne kääntynyt mitenpäin tahansa, aivan sama vaikka puhumisen kohdalla Desafio roikkuisi Alikin niskassa.

Nimi: Meikäläinen

28.01.2018 22:58
Desafio - Yad

Huh, Alikhan hyökkäsi! Desafiolla ei ollut aikaa ajatella, ei väistää, kun hampaat kolhaisivat sen rintaa. Ja edelleen Ali jatkoi hyökkäystään. Hetken mielijohteesta Desafio ulvahti ikäänkuin kivusta. Hän toivoi sen harhauttavan Alikia edes vähän. Samassa Desafion leuat avautuivat ha belgianpamenkoira koitti napsauttaa hampaansa Alikin kuonoon kiinni. Vaan ei hän tosissaan yrittänyt, sekin oli harhautus. Desafio pyrki parhaansa mukaan hämäämään Komentajaa, ennenkuin kohotti etutassunsa ja koitti pamauttaa Alikia rintaan. Tarkoitus ei ollut osua kovaa, ei tömäyttää tassua, vaan viiltää rintaa kipeästi. Jep, ruma temppu, jonka Desafio arveli epäonnistuvan.

Nimi: Glowe

28.01.2018 22:55
Rico -Yad

Noutaja naurahti huvittuneesti. "Hienoa, olemme samalla kannalla. Hyvä Desafio!!" Rico nauroi ja huusi mustan uroksen nimeä kovaan ääneen. Vaikka Rico ei ollut väkivallasta hyvillään, osaisi se kumminkin nauttia tilaisuudesta ja elää yleisön mukana.
"Katsos, Alik antaa Desafiolle aloitusmahdollisuuden, tämmeistä minä en ole nähnyt kovin usein", Rico selosti pennulle. Ehkä pentukin voisi oppia jotain. Ja ehkä se tarvitsi kokeneen vanhuksen viereen selittämään mitä tapahtui? Ehkä Ricoa kuunteli pari lähintä kissaakin.
"Oho, mitä Desafio aikoo?" Rico ihmetteli ääneen, kun Desafio ei käynytkään syöttiin kiinni.

Nimi: Glowe

28.01.2018 22:50
Alik - Yad

Näyttävästi Alik jarrutti ja kääntyi suoraan vauhdista omassa päädyssään, kohti Desafioa. Niyra oli juuri puhumassa, aloittamassa ottelua. Alik seisoi ryhdikkään, varman näköisenä, sitä uros olikin. Alik tunsi itsensä, ja oli ollut täysin oikeassa, että mieli tyhjeni ja jännitys kaikkosi heti, kun Alik pääsi kehään. Edessä oli vain vastustaja, Desafio, muualle Alik ei tainnut nähdäkään juuri nyt. Hyvä niin, eihän keskittymisen sopinut herpaantua. Niyra puhuessa, Alik painoi kynsiään ja tassujaan ohueen lumikerrokseen. Maasta ei saisi paljoa tukea, lumi tuntui irtonaiselta, hienojakoiselta puuterilta. Täällä menettäisi helposti jalansijansa. Alik yritti miettiä, miten hyödyntäisi sitä tappelussa, tai ainakin, mitä kannattaisi varoa.
*Tämä on upea harjoittelumahdollisuus meille molemmille. Toivottavasti ymmärrät sen, Desafio*, Alikin katse käväisee jokseenkin kannustavana Varakomentajassa, sitten katseen tilalle nousee innostunut virne, ja kun Niyra huutaa aloituskäskynsä, Alik paljasti hampaansa ja päästi matalan, kovaäänisen murinan kurkustaan. Uros otti muutaman nopean raviaskeleen Desafioa kohti, mutta hidasti sitten kävelyyn.
*Katsotaanpa mitä pojulla on antaa... No, tuletko?* Alik maanitteli katseellaan ja kohotti kulmiaan Desafiolle, lähtien samalla vähän sivulle belgialaisesta. Oliko Desafiosta tähän? Alik ymmärsi tilanteen vaativan Desafiolta paljon rohkeutta, mutta sitä Alik halusi veroiseltaan seuraajalta. Tämä oli paitsi näytös, myös testi.
*Ai, et tule? Hyvä on*, Alik oli antanut tarjouksensa, ei antaisi sitä heti uudelleen. Taktiikanvaihto heti alkuun; leukansa avaten, ja raivokkaasti ärähtäen Alik syöksyi matkaan kohti Desafioa. Pieni kehä taittui viidellä juoksuaskeleella ja tarpeeksi lähelle Desafioa päästyään Alik aikoi jaella usean pureman belgialaista kohti. Läheskään kaikki tuskin osuisivat, mutta saakoot nulikka alkumakua siitä mitä saattoi olla tulossa. Alik tappelisi tosissaan, Desafio tulisi tuntemaan sen turkissaan. Mutta nyt, kuinka nopea Desafio oli? Osasiko se väistää Alikin louskuvia, terävähampaisia leukoja, jotka tulivat lähemmäs belgialaista ahdistamaan? Pysyikö Desafio puolustuskannalla, vai uskalsiko se hyökätä?

Nimi: Iitu

28.01.2018 22:41
Furi - Yad

Katseeni on samantien huomannut mustan koiran, joka lähestyy Alikia, jo ennenkun Ricon sanat kaikuvat korviini. Vahvan näköinen uros näyttää silmissäni todella isolta. Kiinnitän huomioni tiiviisti kaksikkoon, tassut innosta hieman täristen. Mitäköhän tästä tulee? Huomaan kaksikon puhuvan jotakin toisilleen, mutten erota sanoja, vaikka miten nostan pystykorviani siihen suuntaan. Rico vilkaisee taaksepäin ja kertoo Niyran saapuneen, joten heitän pikaisen katseen olan yli. Huomaan heti, kenestä Rico puhuu. Kauniin näköinen collienarttu ja pienikokoisempi shibauros ovat istahtaneet yläportaille levitetyille huoville. Tällä hetkellä minua ei kuitenkaan hirveästi kiinnosta takana istuvat koirat, kun edessäpäin on niin paljon jännittävämpää tapahtumassa, niin siirrän nopeasti katseeni takaisin kohti belgianpaimenkoiraa ja alaskanhuskya. Odottavainen tunnelma on laskeutunut kaikkien ympärille, voin melkein haistaa jännittyneen tunnelman. Sitten takanani kuulen Niyran äänen; ”Aloitetaan! ”
Pidän päätäni niin ylhäällä kuin vain pystyn, katseeni seilaa tiiviisti edes takas, yritän vimmatusti pitää molempia uroksia samaan aikaan silmällä, kun ne astelevat kehään ja omille puolilleen. En saa katsettani irti kehästä edes kuullessani Ricon kysymyksen.
”Minä kannustan tuota mustaa”, vastaan hyvin päättäväisesti.

Nimi: Meikäläinen

28.01.2018 22:36
Desafio - Yad

Nyt se on edessä. Rauhallisesti, rauhallisesti! Desafio oli jo valmiiksi hermostunut, ja nyt Niyra-rouva aloitti ottelun. Hitto. Alik lähti lähestymään Desafioa hitaasti, kuin jokin kojootti haaskaa. Taisi odottaa että Desafio aloittaisi. Ei, tässä ottelussa belggari ei tekisi mitään siten miten Komentaja haluaisi. Perhana, Desafio ärähti. Hän siristi silmiään ajatellessaan nopeasti. Jos ajattelen että hän on se perhanan Dovan. .. ehkä saisin rohkeutta tapella? Okei, Desafio oli edelleen hermostunut. Hän ei liikkunut, mutta oli jännittyneenä valmiina liikkumaan. Okei, anna tulla, Alik.

Rayo - Yad

Rayo nyökkäsi Niyralle.
"Jep."
Aika kului nopeasti. Kohta ottelu alkoi, ja apulaisjohtaja siristi silmiään. Hän tarkkaili mitä kumpikin ottelija teki. Alik alkoi hitaasti lähestyä belggaria. Desafio vain istui -siis seisoi- paikoillaan tekemättä mitään. Rayo tuhahti kummissaan.
"Aloittipa kyllä loistavasti Desafio", apulaisjohtaja murahti ihmetellen. "Hän olisi voinut aloittaa."

Nimi: Glowe

28.01.2018 22:20
Rico - Yad

Rico oli jonkin aikaa ajatuksiinsa painuneena, otsa huolestuneissa rypyissä. Äkkiä sen ilme kirkastui, ja se käänsi innokkaan katseensa Furiin.
"Hei Furi, Desafio-herra on tuolla. Tuo musta koira Alikin vieressä", Rico kertoi ja nyökkäsi päällään siihen suuntaan. Rico vilkaisi taakseen portaiden yläpäähän.
"Ja Niyra-rouva on tuolla tuo valkeakauluksinen collie. Tuon pienen, punaruskean shiban vieressä. Menemme puhumaan Niyralle ottelun jälkeen", Rico katseli Apulaisjohtajaa, ja Johtajaa hetken hymyillen.
"Ah, nyt se sitten alkaa", Rico kommentoi, kun Komentaja ja Varakomentaja lähtivät liikkeelle. "Kumpaa kannustat? Keltaista, vai mustaa?" Rico jatkoi vähän ilkikurisesti pennulle, samalla kun Johtaja puhui yleisölle.

Nimi: Meikäläinen

28.01.2018 22:17
Dovan - luopio

"Kunnon ryminän tarvitsit näköjään sisään päästäksesi", Dovan naurahti loukkaavasti kävellessään sisään saksalainen perässä. Hän mulkoili Roerigiä tämän käskyn jälkeen, ja ravisteli turkkiaan oikein hitaasti. Lopulta hän hitaasti vaappui peremmälle ja pamautti oven äänekkäästi kiinni. Samassa karjalankarhukoira katsahti toveriinsa jäkyttyneenä, kun tämä valtasi parhaan nukkumapaikan itselleen -sohvan.
"Roerig, pentele!" Dovan haukahti ärinää äänessään. "Haista paska", hän kirosi tuhisten ärtymyksestä. Perskuleen unikeko! Dovan olisi itse mieluusti nukkunut siinä. Kiukusta kihisten hän silmäili ympäri huonetta. Heti ulkoa he olivat tulleet kohtalaisen pieneen olohuoneentapaiseen, jossa oli yksi ainoa sohva -ärtynyttä mulkoilua-, pöytä, pari penkkiä, lasinsirpaleita, kaksi ikkunaa, ja jonkinmoinen pieni kirjahylly, josta oli tippunut esineitä lattialle. Olohuoneesta lähti yksi ovi jonnekin. Koko huoneessa haisi tunkkaiselle, home tuntui selvästi.
"Perhanan läävä", Dovan ärähti mulkoillen nyt itse huonetta. Hän purjehti toisen huoneen ovelle. Se oli repsahtanut saaneista, ja uros pääsi sen rakosesta helposti. Päästyään toiseen huoneeseen hän potkaisi ovea mielenossoituksellisesti. Sitten hän silmäili huonetta. Keittiö, josta lähti kaksi ovea. Keittiössä oli myös pöytä, penkkejä, jotain pöytätasoja ja astiantapaisia. Ja koko huoneessa haiskahti. . Jokin kuollut. Herranjestas, Dovanin silmät levisivät varsin psykopaatin näköisiksi. Hän vilkuili äkkiä huonetta ja näki kuolleen kärpän ikkunalaudalla sen nurkassa. Hän meni lähemmäs ja haistoi. Haisi melko tuoreelta, ehkä päivän kaksi vanhalta. Mahtavaa, hän virnuili omahyväisesti. Tästä se pentele ei saa mitään! Dovan poimi elukan suuhunsa ja lähti kohti toista ovea. Hän ei edes mennyt sisään, kun jo haistoi ummehtuneen, ällöttävän, voimakkaan jätösten lemun. Okei... en mene, hän tuumi nyrpistellen kuonoaan. Hän lähti kohti toista huonetta. Pamautettuaan oven auki hän näki paljon, paljon lasinsiruja. Ikkuna oli aivan hajalla, ja sieltä oli vyörynyt huoneeseen lunta. Sitä oli puolenmetrin korkuisena kinoksena ikkuna-aukon päällä. Ulos ei nähnyt: lumi oli niin korkealla ulkona, tai jotakin. Huoneessa itsessään oli vain yksi esine. Sänky. Pieni, yhden hengen pehmoinen sänky. Tämähän on ylellisyyttä, hän tuumi. Ei pahuksen Kartanossa mitään tällaisia ollut! Okei, sänky oli rikkinäinen. 7 jousta sojottivat siitä ympäriinsä, ja yksi puujalka oli rikki. Kokeeksi Dovan loikkasi sen päälle. Se oli hutera ja keikkui paljon, mutta kesti. Siinä ei välttämättä olisi erityisen mukava nukkua, mutta vältti. Kun se perhanan Roerig vei sen sohvan... Dovan ärhenteli. Samassa hän virnisti ilkeästi ja lähti huoneesta. Hän palasi olohuoneeseen ja asteli ylpeän oloisesti pöydän luo. Kestäisikö se? Dovan päätti yrittää. Hän loikkasi pöydän päälle, ja hyvinhän siinä kävi. Mulkoillen Roerigiä häijysti Dovan laskeutui makuulleen ja alkoi jäystää kärppäänsä tyytyväisen näköisenä.
"Oi, ihanaa kun löysin tämän kärpän. Hyvä että sinä päätitmennä heti sohvalle, etkä tutkinut muita huoneita. Muuten olisit sinä saanut tänään illallista. Onpa muuten makoisaa! Oli kyllä onni kun tämän löysin..." Dovan puheli kierosti ja nautiskeli sitkasta ateriaansa tyytyväisenä. Saipahan sakemanni suolaa haavoihin. .. "ja löysin kyllä oikein mukavan nukkumapaikankin. Oikein sängyn! Ja vieläpä oikein mukavan... Tästä yöstä tulee varmasti hyvä. Olen saanut kunnon aterian ja saan uinua pehmoisessa sängyssä... upeaa...", hän jatkoi virnistellen. Viimeiset luut kärpästä hän repi oikein hitaasti ja rouskutteli niitä autuaasti. Lopulta jäljelle jäi vain yksi, pienen pieni luu. Hitaasti Dovan virnisti leveämmin ja poimi luun. Hän heitti sen Roerigille. Luu osui lattiaan ja liukui kohti sakemannia. Yksi aivan pieni luu.
"Minä niin säälin sinua raasua. Syö sinä tuo luu, minä en tarvii. Sinä tarviit voimia kasvaaksesi, penikka", hän sanoi hymyillen silmät sirrillään. Sitten hän hyppäsi alas pöydältä ja venytteli hitaasti. Karjalankarhukoira lähti tyytyväisenä kävelemään kohti toiseen huoneeseen johtavaa ovea. Ennenkuin hän katosi keittiöön, hän sanoi teennäisen lempeällä äänellä, maireasti hymyillen:
"Hyvää yötä, muru." Sitten hän lähti heilauttaen häntäänsä hyvästiksi, ulos huoneesta, kohti kalseaa makuuhuonetta. Loikatessaan sängylle hän kääriytyi vilttiin, joka siinä oli. Vaikka uros värisi kylmästä, hän hymyili. Erittäin omahyväisen näköisenä hän nukahti, varmana että nukkuisi erittäin huonosti.

Nimi: Glowe

28.01.2018 22:00
Niyra - Yad

Nartun suusta pääsi heleä, ilahtunut naurahdus, kun Rayo toivotti hyvää huomenta. Ehkä vähän myöhässä, mutta kumminkin.
"Kyllä kyllä, mennään, ei anneta väen odottaa", Niyra totesi hymyillen ja lähti juoksemaan rauhallisesti, mutta matkaa voittavin askelin eteenpäin Rayon perässä. Ennen ulko-ovea narttu kuitenkin pysähtyi hetkellisesti tasaamaan hengitystään, ja kohottamaan ryhtiään. Eihän Johtajan sopinut tulla paikalle kuin jokin tuuliviiri. Arvokkaasti, mutta reippaasti astellen Johtaja tuli auringonvaloon ja istuutui paikoilleen Rayon viereen. Niyra vilkaisi pientä koiraa vierellään, hymyili ja käänsi katseensa sitten yleisöön. MOni oli huomannut collien ja shiban saapumisen, ja Niyra tunsi useat katseet itsessään. Johtajalle ne katseet eivät kuitenkaan tuoneet epämukavaa oloa, mutta eivät toisaalta ylpeyttäkään kunniasta. Niyra oli tottunut väkijoukkoon, niihin kymmeniin silmäpareihin, joiden omistajia Johtaja rakasti kansanaan.
"Parempi myöhään kuin ei milloinkaan", Niyra totesi hiljaa Rayolle, hymyillen. *Mitenhän Alik ajatteli asiat hoitaa? Pitikö minun sanoa jotain? Äh, en ole edes miettinyt... Aivot, voisitteko toimia kun teitä tarvitsen?* narttu mietti melkein itselleen nauraen. Ei stressin häivääkään. Niyra näki taisteluareenan, mutta yllättyi, kun sen sisälle ei ollut vielä ketään. Missä veli oli? Ah, tuolla, Niyra näki kullankeltaisen uroksen, jonka luokse musta Desafio saapui. Niyran katse kovenin aavistuksen.
*Alik, muista lupauksesi, äläkä riko Desafioa... Kumpikin, käyttäytykää!* Narttu komensi mielessään, mutta tiesi, ettei raaskisi keskeyttää, jos urokset oikein innostuisivat painimaan. Mokoma väkivalta taisi olla heistä hauskaa.

Alik - Yad

Väkeä tuli yhä enemmän. Alik tunsi odotuksen ja jännityksen väreilevän ympärillään, sen kuinka se tarttui kissasta ja koirasta toiseen kuin flunssa. Jopa Kaartilaiset alkoivat liikehtiä hermostuneen innokkaasti. Alik tunsi turkkinsa alkavan kihelmöidä.
*Ei kai sinua jännitä`?* Komentaja kysyi itseltään, ja ulkoisti tunteen mielestään. Se ei kuitenkaan kehdannut, herranjestas kehdannut kääntää katsettaan eläinmassaan, vaan se tuijotti seesteistä, auringossa kylpevää jäistä metsää taisteluringin tuolla puolen. Uros pyrki rauhoittamaan itseään, hengitteli hitaasti, valmisteli itseään tulevaan tappeluun. Jännitys kaikkoaisi kyllä, kun Alik pääsisi kehän sisään. Siellä Komentaja oli elementissään, kuin kala vedessä.
Desafio ilmestyi Komentajan vierelle, jolloin istuva husky nousi jaloilleen, ja kääntyi belgialaista kohti.
"Ajattelinkin, että kaipaisit viimehetken ohjeita", se urahti ystävällisen puoleisesti.
"Menemme yhdessä tuonne. Minä siirryn tuonne reunalle, ja sinä vastakkaiselle, aloituspaikat, sen jälkeen puolella ei ole mitään väliä. Niyra saa luvan sanoa jotain, ja ilmoittaa milloin aloitamme. Ja sitten tapellaan.. Ja lopetus... No, sen näkee sitten", Alik virnisti kujeillen.
"Olisin kiitollinen vähän väliä virneestä tai jostain merkistä, että sinulla on kaikki hyvin. Toivottavasti kaulasi on tarpeeksi hyvässä kunnossa tähän, vaikka nyt onkin jo myöhäistä perua", Alik vilkaisi Desafion kaulaa, mutta ei nähnyt haavaa paksun turkin seasta.
"Joko Niyra on tullut?" Alik kääntyi katsomaan portaille päin. Ah, siellähän sisko oli, säteilevänä, hymyilevänä ja kauniina kuten aina. Alik virnisti siihen suuntaan, ja yritti tavoittaa sisarensa katseen. Alik huomasi siskon nyökkäävän päätään tähän suuntaan. Kaikki oli valmista?
"Niin ja Desafio; pure tosissasi.. Mennään!" Sanojensa jälkeen Alik ponnisti pitkään loikkaan alas hankikorokkeeltaan ja juoksi sitten väkijoukon läpi kohti kehää. Yleisö teki kohteliaasti tietä, suorastaan kujan, eikä Alikin tarvinnut väistellä ketään. Häntä itsevarmasti koholla Alik juosi voimakkain askelin kohti omaa päätyään.

Niyra - Yad

Yleisön huomio siirtyi pian pois Niyrasta, kun Alik ja Desafio(?) lähtivät liikkeelle. Voi yleisöparkaa, joutuivat vääntelemään niskojaan suunnasta toiseen. Kun taistelijat olivat paikoillaan, Niyra nousi seisomaan.
"Jälleen on uuden ottelun aika", Johtaja puhui kuuluvalla äänellä, ja antoi katseen kiertää yleisöä.
"Toivotetaan onnea molemmille taistelijoille. Aloitetaan!" Narttu haukahti pirteästi, vaikka oikeasti Niyra ei ollut hurjan innoissaan taistelusta. Se ei kuitenkaan näkynyt nartun hymyilevän ulkokuoren alta. Niyraa pelotti kummankin uroksen puolesta, varsinkin, kun heistä kumpikin alkoi olla jo melko tärkeitä Niyralle. Narttu katseli, kuinka Alik lähti kohti Desafioa, ei nopeasti, vaan enemmänkin vaanien, kehää kiertäen. Alik näytti antavan Desafiolle aloitemahdollisuuden tappelulle. Niyra ei tiennyt taistelusta tarpeeksi paljon, että osaisi sanoa, oliko ele reilu vai ei.

Nimi: Meikäläinen

28.01.2018 21:21
Rayo - Yad

"Ei, ehdin väistää ovea", Rayo vastasi hieman kärsimättömänä. ."mennään. Siellä on huovat valmiina, ja kyllä, ottelu alkaa ihan pian, uskoisin", shiba lopetti. Hän vilkaisi Johtajaan.
"Ja ainiin, hyvää huomenta, arvon rouva!" hän sanoi lievästi virnistäen, erittäin syvän kumarruksen kera. "Saanen johdattaa teidät taisteluareenalle?" Tämä jatkoi mahdollisimman arvokkaan oloisena. Hän sulki oven Niyran takaa (?), ja lähti edellä portaikkoon. Sirpinmuotoinen häntä yritti kovasti huiskia ympäriinsä, vaan aika hankalasti.
Rayo viiletti portaat alas vilkkelästi, vilkuillen taakseen. Hän ei halunnut että Niyran pitäisi mennä nopeasti portaita alas, etenkään aamu-unisena. Vaikka eihän noin 40 cm kokoisen Rayon jaloilla mentäisi Niyran mittapuulla nopeasti. Tullessaan alakertaan hän vilkuili taas taakseen, ja lähti sitten ovea kohti. Siellä hän ensimmäiseksi näki erittäin suuren eläinlauman. Ja seuraavaksi Alikin, ja sitten edessä lojuvat kauniisti asetellut huovat. Kumpikin näytti yhtä siisteiltä, joten Apulaisjohtaja valitsi Niyralle sen josta narttu näkisi paremmin. Itse hän meni sellaiselle tummanruskealle, raidalliselle paksulle kankaalle, joka oli taiteltu sopivan kokoiseksi ja -paksuiseksi.

Desafio - Yad

Ulvonnan kuullessaan Desafio tarkisti loput kaksi huonetta vikkelästi, ettei minnekään ollut jäänyt ketään, ja viiletti saman tien alas kolmannesta kerroksesta. Hän loikki kaksi porrasta kerrallaan ja ryntäsi ovelle. Siellä hän ehti vain vilkaista ympärilleen ennenkuin näki Alikin ja hölkötti nopeasti tämän eteen.
"Alik!" hän tervehti kumartaen.
Desafio vilkuili ympärilleen. Ohhoh!
"Paljon on porullaa", hän huomautti. Kuitenkin hän siirsi huomionsa Alikiin. Kai tämä kertoisi vähän, miten ottelu tapahtuisi? Sen hän sanoi ääneenkin:
"Kertoisitteko, kuinka ottelun pitäisi sujua?"
Desafio edelleen seisoi, hän odotti mitä Alik tekisi. Nopeasti, nopeasti nyt! Aikaa ei ollut hukattavana. ..
Musta belggari tasasi hengitystään. Hänen lihaksensa ainakin olivat saaneet alkeellisen lämmittelyn, hyvä se.


Hindrance - Ayony

"Mennään!" Kuului riemastunut ulvaisu, kun Hindrance kuuli kovaäänisen ulvonnan. Hän lähti viipottamaan alas portaita ja oli siellä paljon ennen siskoaan Conea. Aika hassua että klaani oli niin paljon samanlaisia nimiä kuin Cone. Oli Cara, Cora, Cole, tai jotain sellaisa, ainakin. Bengali ryntäsi ulos ovesta hirmuista vauhtia. Vaikka hän olikin aikuinen kissa, tuntui Hin käytös olevan ihan pentumaista. Kohta Cone saapui puuskuttaen veljensä vierelle, kumpikin sisaruksista silmäilivät ympäristöään kummissaan. Ihan heidän lähellään oli kaksi tosi arvovaltaista koiraa, lauman johtajat. Edessäpäin oli kullankeltainen Alaskanhusky, ja siellä vähän matkan päässä ne kolme sisarusta, Cara, Cora, Cole. Ne kissat, pennut. Hindrance ei tuntenut heitä hyvin, päinvastoin kuin heidän vanhempansa Orielin ja Avan. Hindrance lähtikin suunnistamaan kohti kuutta kissaa, ja Cone seurasi.
"Hei!" Hän tervehti kaikkia ystävällisesti. Hän kiinnitti katseensa kolmikon vanhempiin.
"Voisimmeko Conen kanssa istua tässä?" Täplikäs Bengali kysyi Orielilta ja Avalta.
"Kyllä se sopii", Ava hymyili, ja Oriel nyökkäsi iloisesti. Hindrance ja Cone istahtivat siihen ja käänsivät katseensa väkijoukkoon.
"Paljon porukkaa", Cone huomautti. Oriel, Ava ja Hi kaikki nyökkäsivät.
"Todellakin", Ava naukui. Hindrance käänsi katseensa suihkulähteelle.

Nimi: Glowe

28.01.2018 21:00
Roerig - Luopio

"Voi luoja sinunkin kanssasi. Liikuta sitä ahteriasi, äläkä märmätä", Roerig murisi, kun kävelemisen sijaan Dovan innostui haistattelemaan Roerigiä aivosolujen kuolemisella. Pian matka onneksi jatkui. Tuuli yltyi, Roerig ei nähnyt ollenkaan eteensä, mutta tiesi kyllä mihin oli menossa.
"Älä valita! Saat siitä haisevasta ahteristani hyvän tuulensuojan!" Roerig nauroi taakseen, kun Dovan vaati sakemannia kulkemaan nopeampaa. Hitaasti mutta varmasti talo lähestyi, ja pian Roerig nousi jo sen rappusia ylös.
"Oven penteleen kannattaa olla auki!" Se ärisi ja loikkasi koko voimallaan ja painollaan oven ripaan kiinni. Ovi antoi periksi, ja rämähti sisäänpäin auki. Roerig tunki ensin sisään.
"Sulje ovi!" Se ärähti Dovanille, samalla kun käveli mahdollisimman kauas ovesta jolta tuuli tuiversi sisään. Ah, tuolla oli mukava sohva, jonne uros voisi mennä yöksi. Dovanille Roerig ei antaisi tilaa ollenkaan. Hah, joskus Roerigkin oli ollut kuuliainen Kaartilainen, nyt se oli vain hunsvotti. Hunsvottina olo oli paljon hauskempaa, kuin tekopyhille piskeille kumartelu.

Nimi: CrimsonLoki

28.01.2018 20:18
Cole - Auony

Innokas pentu ei enää kuullut siskonsa huutoa vaan viilletti portaisiin hurjaa vauhtia.
"Cole, hidasta vähän. Odot-", Oriel yritti, mutta pian kollin valkoinen hännänpää katosi näkyvistä, kun pentu kiisi tohkeissaan portaita alas. Muutama portailla kävelevä kissa loi paheksuvia katseita nuoreen kissaan joka ei innoltaan tajunnut edes väistämään, vaan muiden täytyi väistää hänet.
Cole pysähtyi tassut liukuen ennen ulko-ovea, ja kääntyi valkoiset korvat höröllä katsomaan portaisiin. Pienoinen pettymyksen aalto pyyhkäisi mustavoittoisen pörröpallon yli, kun Cora ei ollutkaan hänen perässään, mutta pettymys katosi pian innokkuuden tieltä. Colen säihkyvien sinivihreiden silmien katse sinkoili sinne tänne muissa kissoissa ja koirissa jotka odottivat ulkona ottelun alkamista. Pentu suorastaan pomppi paikoillaan odotellessaan kärsimättömänä, että Oriel ja Cora tulisivat alakertaan.
"isä, Isä! Katso miten paljon koiria ja kissoja täällä on!", Cole hihkui kuuluvasti, ja pyöri Orielin jaloissa ympärilleen katsellen. Hän ei ollut ennen nähnyt kaikkia yhdessä paikassa, ja oli nyt valtavan innostunut niin suuresta määrästä eläimiä. Pentu loikki Orielin vatsan alta katse kiinnittyneenä kaikkialle muualle kuin eteenpäin. Pian Cole tunsi tömähtävänsä johonkin, ja yht'äkkinen törmäys sai yli-innokkaan nuorukaisen muksahtamaan takamukselleen maahan. Hitaasti pentu nosti katseensa ja huomasi edessään seisovan iso kokoisen koiran joka oli juuri menossa ulos, kun Cole oli törmännyt siihen.
"Hups", Cole vain ähkäisi, mutta vaalea rakki vain pudisti naurahtaen päätään ja jatkoi matkaansa ulko-ovista ulos. Viimein kolli osasi asettautua paikoilleen isänsä ja siskonsa vierelle, vaikka pennun valkoiset korvat kääntyilivät äänien mukana.

Mitra, yksi parantajista, tuli kolmikon luokse tervehtien heitä lyhyesti. Näytti siltä kuin naaras olisi etsinyt jotain väkijoukon seasta. Cole kurkotti päätään nähdäkseen minne Mitra katsoi.
"Etsitkö jotain?", pentu kysyi, kun ei nähnyt mitään erikoista. Pörröturkkisen kissan ovaalinmuotoiset silmät tapittivat somalia.

Nimi: Glowe

28.01.2018 19:36
Mitra - Ayony

Herättyään somali suki turkkinsa pikaisesti läpi kotaisin, kuunnellen samalla Orielin perheen jutustelua. Naars vilkuili vähän väliä oven suuntaan, jos näkisi Nayalin. Ei, ei, ja vielä kerran ei. Pientä juovikasta naarasta ei näkynyt eikä kuulunut.
*Missä ihmeessä se piilottelee?* Mitra ajatteli, ja ennen kuin ottelukutsu kajahti, parantaja oli mennyt etsimään Nayalia muista potilashuoneista, kyseli kollegoiltaan, mutta kukaan ei ollut nähnyt Nayalia sitten eilisen. Mitä hiivattia tämä nyt oli? Ihan kuin oppilas ei olisi ollut koko rakennuksessa yötäkään. Vihansa takana naaras alkoi jo huolestua. Missä sen oppilas oikein oli? Ei ollut Nayalin tapaista karkailla. Hmh, Mitran pitäisi varmaan pyytää Kaartilta apua, jos Nayal ei ilmestyisi tämän päivän kuluessa. Tietenkin Komentaja auttaisi etsimään oppilasta, mutta jotenkin Mitra ei olisi kehdannut mennä vaivaamaan Kaartia yhden kissan vuoksi. Tämä päivä vielä, Mitra ajatteli, tämä päivä vielä.
Somali palasi Avan huoneeseen mietteisiinsä painuneena, eikä meinannut kuulla Avan puhetta.
"Mitä sanoit?" Pitkäkorvainen parantaja kysyi.
"Niin että Oriel meni jo niiden kahden kanssa", Ava sanoi. "Heräsin silloin yöllä, kuulin keskustelusi Coran kanssa", isokokoinen naaras selitti.
"Ahaa, jaa vai niin... No minä otan heidät kohta kiinni", Mitra vastasi vähän tylysti.
"Onko jotain mielenpäällä?" Ava kysyi päätään kallistaen.
"Ei, ei ole.. Tai no, en löydä Nayalia, oppilastani mistään. Se vain... Tuota, minä menen nyt", Mitra tuhahteli ja lähti hännänpää vääntyillen huoneesta, Avan ihmettelevän katseen polttaessa somalin punaista turkkia. Mitra loikki kiireesti portaita alas, ja ulos päästyään etsi Orielin, ja meni kollin luokse.
"Terve", Mitra tervehti pikaisesti kolmikkoa. Naaras yritti etsiä katseellaan Nayalia, mutta väkeä oli portaillakin ihan liikaa yhden kissan erottamiseen.

Nimi: Rengarara

28.01.2018 15:42
Cora - Auony

"Siitäs sait!" Cora hihkaisi innoissaan, kun onnistui läpsäyttämään häntänsä päin veljensä naamataulua. Hän virnisti kulmahampaat välkkyen ja tunsi suurta mielihyvää veljen hämmentyneestä katseesta. Hämmennys kuitenkin vaihtui hyvin nopeasti leveään virnistykseen, samalla kun Cole kyyristyi. Hän kuitenkin ponnahti yhtäkkiä istumaan vastavuoroisesti Coran hämmästykseksi.

Vanhempien supina kantautui kissanpennun korviin vasta sen jälkeen, kun Cole ilmoitti rinta rottingilla päihittävänsä vaikka hirven, kun hän oppisi metsästämään. Cora tuhahti ja pyöritteli silmiään hienovaraisesti, ettei veli huomaisi. Hän oli itsekin unessa nähnyt voittavansa kokonaisen hurjan karhun, vaikka isä oli palauttanut pennun nopeasti takaisin maanpinnalle. Sitä hän ei kuitenkaan aikonut kertoa Colelle.
Isän huudahdus pennuilleen sai Coran kissanaivot raksuttamaan. Miten hän olikaan unohtanut? Tänään oli Ottelupäivä, ja he pääsisivät katsomaan ottelua! *Hurjan jännää, siellä on varmasti melkein kaikki kissat ja koirat*, naaraspentu mietti tohkeissaan. Cole oli siskoaan ripeämpi ja oli jo isänsä perässä, kun Cora vasta keräili ajatuksiaan.
"Viimeinen alhaalla on hiirenpapana!" Cole huusi haastavasti hätkähdyttäen siskonsa.
"No toi nyt ei oo reilua, sä otit varaslähdön!" Cora huusi takaisin epävarmana siitä, mahtoiko kovaa pinkova veli enää kuulla. Musta pörröinen pentu hypähti itsekin pystyyn ja juoksi hurjaa vauhtia kulman taakse kadonneiden perheenjäsentensä perään. Käytävälle päästyään Cora ei nähnyt kuin muutaman kissan ja himmasi vauhtiaan. *Ovatko kaikki jo ulkona?* hän mietti ihmeissään. Isä odotteli Coraa kärsivällisesti portaiden yläpäässä huvittunut ilme kasvoillaan.
"En kyennyt pidättelemään Colea, hän meni jo edeltä", Oriel virnisti päätään heilauttaen portaiden alapäähän. Siinä samassa Cora muisti eilisiltaisen, tai yöllisen, keskustelun Mitran kanssa. Parantajahan oli sanonut, että he voisivat mennä istumaan hänen lähelleen korkeille portaille. Kissanpentu jolkotteli isänsä luo joutuen luopumaan veljensä jahtaamisesta.

"Isä, minä puhuin eilen yöl..siis illalla sen Parantajan, Mitran, kanssa. Ja se sano että me voidaan mennä istumaan sen kanssa ottelussa. Voidaanko me?" Cora kysyi isältään toiveikkaasti häntää huitoen. Pentu joutui hieman kallistamaan päätään isälle puhuessaan.
Orielin silmissä häivähti hämmästys, kun hän vastasi pennulleen:"Oh, vai niin. No mutta sehän oli hienoa että löysit juttuseuraa Parantajasta. Hän taitaa olla aina niin kiireinen, ettei hänellä ole välttämättä aina aikaa jutella, ainakaan päivisin. Oletko nyt aivan varma, että Parantaja todella sanoi sinulle niin?" Oriel varmisti otsa hivenen rypyssä, mutta lempeällä äänensävyllä.
"Kyllä, kyllä se sanoi niin! Mutta jos kysytään siltä vielä?" Cora jatkoi intoa puhkuen.
"Hmm.. kuules meidän on jo kiiruhdettava, voimme kysyä Mitra-rouvalta sitten ulkona jos hän saapuu ennen ottelun alkamista paikalle", Oriel hoputti pentuaan ja ehdotti toista ratkaisua.
"Okei, mennään sitten", Cora totesi panematta isälleen vastaan. *Toivottavasti Mitra tulee ajoissa*, kissanpentu ajatteli toiveikkaana. Hän niin kovin haluaisi hyvälle paikalle. Portaat narisivat vaimeasti kahden kissan, isomman ja pienemmän, loikkiessa niitä alas. Pian Cora näki Colen, joka oli jäänyt odottamaan ulko-ovelle(?).

Nimi: Iitu

28.01.2018 14:50
Furi - Yad

Ricon vinkkaessa minulle silmää sanoen, että kertoisi tietenkin minullekin tapahtuneesta enemmän, jos se olisi mahdollista, vastaan nyökkäämällä innokkaasti päätäni, korvani lepattaen vauhdissa mukana. Haluan kovasti tietää, mitä illalla oli tapahtunut ja miten Desafio oli selvinnyt. Kauhistunut katse valtaa hetken silmäni kuullessani Ricon jatkavan ja värähdän. Katse vaeltaa koilliseen, sinne suuntaan, missä Rico kertoo kaupungin olevan. Mitäköhän siellä oli, joka sai kaikki sairastumaan? Huomaan kuitenkin, ettei uroskaan ole itsekään varma asiasta. Hetken aikaa tunnen pilkkeen myötätuntoa kahta, minulle tuntematonta, karkulaista kohtaan. Ovatko ne oikeasti niin pahoja? Ricon paheksuvasta äänensävystä kuitenkin oletan asian olevan juuri niin. Kyseessä ei ole mitkään pienet kiusankappaleet.
Hento tuuli pudistaa turkkiani ja silmäilen ympärilleni. Vieläkin pitäisi jaksaa odottaa. Vaihdan hieman asentoa, kallistaen painoani enemmän oikealle takajalalle. Päästän hiljaisen huokaisun, hieman turhautuneena. Vaivun syvemmälle ajatuksiini, ne pyörivät keskittyneesti kaiken sen ympärillä, mitä olen aamun mittaan saanut kuulla. Yhteisöstä, Kartanosta, koirien ja kissojen eri rooleista. Ja tietenkin kahdesta karkulaisesta, jotka halutaan palavasti saada kiinni. Katseeni kiinnittyy jälleen aukiolla olevaan kehään, iloisena siitä, ettei kukaan kuule pääni sisällä olevia, sekaisia ajatuksia.

Nimi: CrimsonLoki

28.01.2018 14:17
Nayal - Auony

Nayal oli painautunut niin tiukasti kuin kykeni koiran selkää vasten ja yritti hätäänttyneenä pitää kynsillään siitä kiinni. Kissa hengitti kiivaasti ajattellessaan ettei hän halunnut kuolla vielä. Ei ainakaan näin! Hän oli vielä liian nuori kuolemaan! Hän ei ollut edes päässyt Parantajaksi asti. Parantajaoppilas oli puristanut silmänsä tiukasti kiinni, ja puri huultaan ettei vain olisi vähän väliä vingahtanut ääneen. Nayalin ollessa hiljaa Ezra pyysi häntä puhumaan.
"Eh... Onko vielä pitkä matka?", kissa onnsitui kysymään, ja avasi kivun sumentamat silmänsä. Ehkä hän voisi selvitä, jos he nyt vain pääsisivät Kartanolle. Yksi lasinpaloista hankasi koiran selkää, mutta Nayal ei edes tuntenut siitä tulevaa kipua, koska oli jo muutenkin kivun turruttama. Verta ei vuotanut enää niin paljoa, koska makaaminen koiran selässä auttoi tyrehdyttämään sitä, vaikka lasinpala hankasikin koiran selkään.
Yht'äkkiä Parantajaoppilas tunsi kuinka Ezra kallistui yllättäen eteenpäin, varmaankin lumeen uppoamisen takia. Pörröinen kissa valahti sivulle, ja yritti hapuilla parempaa otetta whippetistä ettei putoaisi upottavaan hankeen. Meripihkanväriset silmät suurina Nayal päästi suustaan hätäisen naukaisun, mutta humpsahti sitten valkoiseen hankeen.
"Ahh... Hemmetti", mutisi kissa kivusta ähkien, ja nosti täristen päätään.
"O-oletko kunnossa...?", Nayal onnistui kysymään ääni täristen koiralta, ja yritti tuskaisen hitaasti nousta istualleen. Nuori kissa kumartui ähkien, ja vilkaisi vatsanalustaan joutuen vetämään sitten kiivaasti henkeä. Hän pystyi jopa näkemään yhden lasinpalasista, sen joka oli hangannut Ezran selkää. Hätäännys vain kasvoi, ja Nayal alkoi panikoida, mikä ei lainkaan kuulunut tämän normaaliin käytökseen. *Okei okei, Nayal rauhoitu! Olet Parantajaoppilas* kissa yritti rauhoittaa itseään. Onneksi ulkona oli lunta, ja pakkasta, koska kylmyys tyrehdytti pikkuhiljaa verenvuotoa.
"K-kumarru niin pääsen takaisin selkääsi...", verestä värjäytynyt kissa naukui ähkien, ja kapusi vaivalloisesti takaisin whippetin selkään, kun tämä oli kyyristynyt(?). Hetkeksi Parantajaoppilaan silmissä sumeni ponnistelun vuoksi, mutta kissa vain ravisti raivokkaasti päätään, ja tarttui jälleen kynsillään koiran nahkaan.

Nimi: Glowe

28.01.2018 14:13
Rico - Yad

"Hyviä kysymyksiä, joihin en tiedä varmaa vastausta", Rico myönsi pennulle.
"En tiedä koko tarinaa, mutta luulen että kyllä, jonkinlainen sairas kateus on niiden toimien takana", Rico totesi paheksuvasti.
"Voin kysyä Desafio-herralta, jos hän haluaisi kertoa tapahtumat tarkasti. Kerron tietenkin sinulle, jos haluat kuulla", Rico vinkkasi pennulle silmää.
"Totta kai ne saadaan kiinni", vanhus vakuutti vielä perään. "Ne luultavasti tuodaan tänne rangaistavaksi.... Täällä ei kannateta kuolemantuomiota, mutta en usko, että Kaarti antaa niiden lähteä ehjin nahoin. Monen mielestä ne ansaitsevat varmaan kidutusta, niistä tehdään varoittava esimerkki", Rico kertoi karun totuuden, uroksen äänestä kuuli, ettei se ollut aivan samaa mieltä asian kanssa.
"Sen jälkeen ne karkoitetaan, ajetaan luultavasti kaupunkiin. Se kylläkin on melkein sama, kuin kuolemantuomio.... Täältä koilliseen olevassa kaupungissa on jotain pahaa... En tiedä mitä, mutta jokainen, joka siellä käy, kuolee erääseen sairauteen. Se on paha, tuskallinen tauti", Rico yritti selittää, mutta hankalaahan se oli, kun vanhus itsekään ei ymmärtänyt asiaa. Parantajatkaan eivät tienneet mikä tauti oli, tai mikä sen aiheutti.

Nimi: Glowe

28.01.2018 13:38
Ezra - Yad

Ezra pelkäsi, että Nayal tipahtaisi, mutta samalla huoli hoputti koiran askelia laukkaan asti. Ezra yritti juosta niin tasaisin askelin kuin kykeni, keinuttamatta kissaa kovin pahasti. Tietenkin se oli hankalaa, koska lumi ei ollut pitävin alusta ja kissa painoi melkein puolet Ezran painosta. Nayal upotti kyntensä Ezran harteille, ja kauhukseen Ezra tunsi, kuinka heikko kissan ote oli.
"Hehheh... Niin", Ezra kuiski ilottomasti uikuttaen, hyvä jos uros oli saanut naaraan sanoista mitään selvää. Veri tahri Ezran turkkia, sen kyljet olivat täynnä eripaksuisia ja sävyisiä juovia. Jotkut juovat alkoivat jo tummua ja kuivua, osa kiilteli helakammin räikeässä auringossa. Maahan koiran askelten jälkeen jäi pisaria, ja läikkiä. Pian Ezra oli käytännössä kokonaan veressä, kun sen omat naarmut värjäsivät myös koiran naamaa. Ilma tupsur höyrynä koiran kirsusta laukan tahdissa, Ezra oli alkanut jo puuskuttamaan, ja joutui avaamaan leukansa läähätykseen. Lumi narisi tassujen alla, kun Ezra kuunteli korvat särkien kissan hengitystä päänsä takana. Hanki kantoi välillä, mutta välillä Ezrankin kaltainen kevyt koira solahti ohuen jääkerroksen läpi pakkaslumen kylmään, karkeaan syleilyyn.
"Nayal, puhu. Älä ole niin hiljaa", Ezra pyysi, sillä heti kun Nayal oli liian kauan hiljaa, Ezra alkoi pelätä pahinta. Kissan paino alkoi tuntua jo parin sadan metrin jälkeen koiran heikoissa lihaksissa, ja Ezran tahti alkoi hidastua. Koira tunsi välillä jonkin kovan ja terävän hankaavan selkäänsä vasten. Ezran tietämättä se oli lasinpala,(?) joka yhdessä luultavasti usean muun oli Nayalin sisällä. Makaaminen koiran selkää vasten saattoi auttaa verenvuodon tyrehtymisessä, mutta samalla koiran liikkeet saattoivat tökkiä lasia vain syvemmälle, liikuttaa niitä ja laajentaa haavoja.
Äkkiä Ezran etukoipi upposi kyynärpäätä myöten, eli käytännössä kokonaan hankeen. Ezra kaatui nokalleen lumeen, sen naama upposi hetkellisesti karkean pinnan läpi pehmeämpään lumivaippaan. Naamassa tuntui ikävä pistos, Ezran ihon alla ollut lasinsiru oli liikahtanut. Nopeasti koira nykäisi päänsä irti hangesta ja uikuttaen se vilkaisi selkänsä puoleen. Oliko Nayal edes pysynyt kyydissä?
"Nayal?! Nayal?!" Kissan pitäisi sanoa jotain, Nayalin oli pakko!

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com