Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Glowe

30.01.2018 19:30
Rico - Yad

Oli varmaan huvittavan näköistä, kun Rico oli siinä kyyryssä, leuat avoinna, ja pentu tökki ruokaa vanhuksen kolottavien hampaiden väliin.
"Khiidossia", Rico mumisi kiitokset, napsautti hampaansa yhteen ja nosti ison kuormansa ilmaan. Vaikka eläimiä oli paljon roikkumassa noutajan rinnusta vasten, eivät ne hurjan paljoa painaneet. Vanhus vilkuili taakseen nähdäkseen miten pentu pärjäsi oman lastinsa kanssa, ja suuntasi sitten kohti huoneita, joissa sisään tulleet koirat ja kissat odottivat. Rico käveli suurinpiirtein keskelle huonetta ja tiputti linnut ja jänikset lattialle.
"Joudumme varmaan odottamaan hieman. Maistuisiko herrasväelle pieni välipala?" Rico kysyi hymyillen, ja sai iloisesti yllättyneitä ilmeitä vastaukseksi.
"Parempi, etteivät kaikki käy erikseen Ruokavaraston puolella, mutta kaipa näistä riittää meille jokaiselle pieni palanen", noutaja jatkoi. Saaliiden luokse oli jo tullut koiria ja kissoja repimään omia pieniä osiaan lihasta. Koipi sinne, siivi tuonne, tosiaankin ateriat olivat vain pieniä napostelupaloja, ainakin koirillle. No, kukaan ei ainakaan vielä valittanut.
"Furi, haluatko sinä ottaa myös?" Rico kysyisi, kunhan pentu olisi saanut oman lastinsa tuotua.

Nimi: Glowe

30.01.2018 19:21
Niyra - Yad

Desafio kyseli metsästäjistä. Niyran oli myönnettävä, ettei ollut miettinyt asiaa ollenkaan.
"En kyllä tiedä, emme oikein keskustelleet siitä", Niyra myönsi.
"Luultavasti on parasta, että nopea koira saa nopean parin, eli tasaväkiset koirat samaan kimppaan. Ja ei, en osallistu, siitä on vuosia, kun olen viimeksi tappanut mitään jänistä suurempaa", Niyra naurahti loppuun. Kohta Rayo tuli paikalle.
"Hyvin, kaikki alkaa näyttää rauhalliselta. Kaartin Rico lähti viemään paleltumaan herkimpiä sisälle, ja Alik lähetti jo eläimiä jäljittämään sitä villisikaa. Veli lähti saattamaan niitä, hän tulee kohta takaisin. Mitä jos sitten pidettäisiin pieni palaveri? Alik ei ole kertonut yöstä, ja minä haluaisin kuulla siitä uudesta pennusta, sekä tavata sen. Onko vielä jotain mitä minä en tiedä?" Niyra kysyi viimeisen kysymyksen vähän vaativammin. Johtajana Niyran kuului tietää asiat.
"Ömm.. Rouva Johtaja", pahoitteleva ääni sai Niyran kääntämään katseensa yhteen metsästäjänarttuun, joka oli irtautunut muusta kauempana olevasta koirajoukosta.
"Ei ollut tarkoitus salakuunnella, mutta meille ei ole jaettu tarkkoja pareja. Alik-herra otti kyllä vapaaehtoiset vastaan, meitä on varmasti parillinen määrä, ja varaparejakin on tarpeeksi... Ajattelin vain, että jos tästä tiedosta on jotain apua", narttu näytti vaivaantuneelta. Niyra kuitenkin hymyili sille ystävällisesti.
"Tietosi ovat oikein hyödyllisiä, kiitoksia", Johtaja vastasi. Metsästäjä kumarsi pikaisesti ja lähti takaisin muiden luokse.

Nimi: Rengarara

30.01.2018 17:48
Cora - Auony

Cora hytisi ja tutisi isänsä vasempaan etutassuun tarrautuneena. Pahin hysteria oli jo laantunut niin pienen pennun mielessä kuin kissoja täynnä olevassa alakerran huoneessa, mutta Coraa heikotti yhä vähän. Ottelu itsessään oli ollut hurjan hauskaa katsottavaa ja Cora oli Desafion voitosta kovasti mielissään, vaikka varsinaisesti hän ei ollut kummankaan kannalla. Sen sijaan ottelun jälkeiset tapahtumat kummittelivat nuoren kissanpennun ajatuksissa. Hätääntynyt ja kauhistunut väkijoukko, verinen koira ja pahasti haavoittuneelta näyttänyt kissa olivat pennulle vähän liian suuri pala nieltäväksi hetkessä. Cora kuuli muiden kissojen tavalliseksi puheensorinaksi laantunutta supinaa, ja tarrautui tiukemmin isän turvalliseen jalkaan. Oriel tunsi pentunsa hätäännyksen ja mutristi hieman suupieltään. Tämän on varmasti oltava yhtä rankkaa kaikille pennuille.
"Alkaako jo helpottaa?" Oriel kysyi kuiskaten Coran turkkiin. Musta karvapallo nyökkäsi ja hellitti otettaan jalasta. Hän ei ollut huomannut, että noin kova puristaminen saattaisi tuntua isästä ikävältä. "Joo.. vähän..." Cora sai pukahdettua suustaan. Itsepäinen kyynel sumensi vihreää silmää. Cora räpäytti kumpaakin silmäänsä äkkiä. Hän ei varmasti alkaisi itkemään nyt. Cora katsahti Colen suuntaan (?). Hän halusi nähdä, miltä veli näytti.

Nimi: Meikäläinen

30.01.2018 15:31
Dovan - luopio

"Ksah!" Dovan tyrskähti nauraen. Mikä ihmeen ksah?
"Etkö sinä muka luota minuun, parhaaseen ja luotettavimpaan ystävääsi?" Dovan kysyi loukkaantuneena, mutta nauroi sitten. Dovanille se omanlaisin nauru oli, joko julmanilkeä khäh kjäh, merirosvomainen muahahhah tai khah kjah, tai ihan normaali, hah ha, ja tässä tapauksessa se oli ensimmäinen vaihtoehto. "Ei kannata minulle ryttyillä -jos haluat pitää haisevat korvasi, kjähhäh."
Roerig huomasi peuranjäljet ja tutkaili niitä, samaan aikaan kun Dovan edelleen nauroi murahdellen. Karhukoira käännähti yllättyneenä ja hymyili. Jep, hymyili. Todellista, iloista, aitoa hymyä! Se oli suoranainen ihme! Vaikka vahingoniloiset hymyt ja normaalit virneet välillä nähtiin Dovanin kasvoilla, oli normaali hymy harvinaista.
"Mikä jottei? Onko nuorenkin?" hän kysyi kun oli liian kaukana nähdäkseen. Rämmittyään Roerig perään (?) hän haisteli jälkiä paremmin.
"Ei tosiaan ole kaukana, mennään!" Dovan haukkui ja kirmasi lumessa niin nopeasti kuin pääsi. Hän lähti Roerigin edellekin ja pölläytti lunta haastavasti sakemannin naamalle.
"Nyt mennään! Tai minä ainakin, ja ala tulla sinäkin kasvakasa-etana", hän nälväisi virnistäen. Eihän Roe sitä nähnyt, Dovanin virnuillessa edellä (?), mutta joka tapauksessa.

Nimi: Meikäläinen

30.01.2018 15:12
Rayo - Yad

Parantajan tylyn vastauksen kuullessaan Rayo kurtisti kuonoaan mutta nyökkäsi.
"Hyvä on", hän murahti ja käännähti kannoillaan. Rayo etsiytyi alakertaan, mutta näki siellä Ricon, ohjaamassa väkeä jonnekin. Viimeiset olivat juuri lähdössä, ja ilmeisesti Rico ja pentu olivat menossa etsimään jotain ruokaa Ruokakomerosta.
"Hei!" Apulaisjohtaja karjahti, varsin ystävälliseen sävyyn. "Vapaaehtoisia tarvitaan." Saman tien joukko erilaisia koiria porhalsi paikalle. Shiba silmäili viisikkoa hetken.
"Te neljä!" hän valitsi ja lähti harppomaan parantajien kerrokseen koirat perässään. Hän jolkotti sen huoneen luo, missä haavoittunut kissa oli, ja asteli sisään.
"Mitra", hän aloitti kuuluvalla äänellä. "Tässä pari." Ja sitten Rayo oli tiessään. Hän päätti mennä tarkistamaan ulkona tilanteen. Uros porhamsi portaikkoa alas juoksujalkaa pää viidentenä jalkaan ja oli ulkona ennen kuin huomasikaan. Tähystettyään hetken hän näki Niyran ja Desafion ja hölkkäsi heidän luokseen. Rayo tervehti korkea-arvoisinta kohteliaalla, tuttavallisella nyökkäyksellä.
"Onnea, Desafio", hän tokaisi. Belgianpaimenkoira luimisti korviaan kiitollisena ja kumarsi.
"Kiitos paljon! "
"Niyra! Miten täällä sujuu? " Rayo kysyi.

Nimi: Iitu

30.01.2018 11:26
Furi - Yad

Ricon loittonevat askeleet kohti Ruokakomeroa saa katseeni irti portaista ja loikin kiireisenä uroksen perään. Mitä se olikaan sanonut? Jotain ruusta. Ricon etsiessä sopivaa saaliista isosta kasasta jolkottelen hieman peremmälle huoneeseen ja silmäilen kasaa. Vedän esiin pienen jäniksen ja kannan sen ripeästi Ricon luomaan kasaan. Autan urosta asettelemaan saaliita niin, että niistä olisi mahdollisimman helppo tarttua, Ricon esimerkkiä seuraillen. Jänisten korvista on helppo ottaa kiinni ja yritän kuonollani työntää niitä järjestykseen, hieman päällekkäin. Ricon tarraessa kasasta kiinni(?) tökin niitä vähän parempaan asentoon koiran leukojen väliin ja tarkastan pikaisesti, että uroksella varmasti on kaikista tukeva ote. Sitten ravaan takaisin saaliskasan luokse ja nappaan sieltä rusakon matkaani. Hetken mietin kelpaako sellainen myös kissoille, vai mitäköhän ne mahtavat syödä? Katseeni löytää myös pienikokoisen linnun ja otan varovaisesti toisella torahampaallani sen siivestä kiinni. Takaperin kävelen Ricon perään(?) kohti huonetta, missä muut ovat odottamassa, raahaten päättäväisesti molempia saaliita tukevassa otteessa. Välillä vilkuilen hieman taaksepäin, etten törmää mihinkään, tyytyväinen siihen että pystyn olemaan jotenkin avuksi.

Nimi: Glowe

30.01.2018 10:01
Roerig - Luopio

"Hmrrr, kuulostaa hyvältä", Roerig kehräsi, kun Dovan ehdotti ideaansa. Roe voisi ensin leikkiä nartun kanssa ja Dovan toitelisi tytön loppuun. Ah, pelkkä nartun sorjan kehon ajatteleminen sai uroksen vatsanalusen kihelmöimään mukavasti.
"Hahhah, haista paska paraskin puhuja. Minä kyllä jaan, mutta sinusta en ole varma", Roe kommentoi itse aiheutetun nautintonsa lomassa. Niin miten sen eilisen kärpän kanssa olikaan käynyt, häh häh?!
"Muyt hei kato mitä tuolla on", Roe nyökkäsi päällään sivulleen. Jälkiä, pienen, hankeen hukkuvan peuran jälkiä. Sakemanni kahlasi jälkien luo ja nuuhkaisi niitä kuono väristen.
"Se ei oo kaukana. Kokeillaanko?" Roe vilkaisi Dovanin puoleen, kulmaansa haastavasti kohottaen.

Nimi: Glowe

30.01.2018 08:01
Alik - Yad

Niyra huudon jälkeen Alik kiihdytti tahtinsa juoksemiseen asti, ja yhdessä ison koira/kissajoukon se katosia pian lähimpien puiden sekaan.
"Yöllisen myrskyn takia joudutte aloittamaan aikalailla puhtaalta pöydältä. Onnea etsintöihin, pysykää yhdessä, kukaan ei lähde tuomaan viestiä yksin. Saatatte löytää villisian heti, tai vasta parin tunnin päästä. Odotamme teidän onnistumistanne Kartanolla." Kun joukko oli päässyt ensimmäisen pienen metsikön läpi Kartanotien pohjoiselle puolelle, Alik pysähtyi paikalla olevalle vuosia vanhalle pellolle tai niitylle ja puhui jäljittäjille. Joukko vastasi mitä vastasi ja lähti tarpomaan hangessa eteenpäin. Alik seisoi ryhdikkäänä katse niiden jäljessä, mutta kun ne olivat menneet, Komentaja istahti huokaisten alas. Huh heijaa, millainen päivä.... Aurinko ei ollut noussut vielä edes korkeimmilleen, ilmoittamaan keskipäivää, ja kaikkea maan ja taivaan välillä oli jo ehtinyt sattumaan. Liian vähäinen yöuni alkoi vaatia veroaan, yhdessä stressin, ja tappelun rasituksen kanssa. Alik tunsi itsensä kerta kaikkiaan uupuneeksi. Ja vielä olisi ainakin yhdeksän tuntia työtä painettavana, ennen kuin Alik voisi antaa itselleen luvan vetäytyä omiin oloihinsa huoneensa suojiin. Niyra oli kyllä käytännössä sanonut, että Alikin pitäisi palata heti, mutta anteeksi vain sisko, Alik tarvitsi aivan pienen hetken lepoa. Juuri nyt, tässä ja nyt. Niityllä oli hyvä maisema katseltavana, aurinko kimalsi hangella, ja kuuraisissa puissa, tehden niille vivahteen oranssia. Nättiä, rauhoittavaa maisemaa jonkin aikaa katseltuaan Alik sulki silmänsä ja nautiskeli hennosta, yllättävän lämpimästä tuulesta. Kevät ei ollut kaukana. Hyvä, tämä oli ollut kyllä yksi hemmetinmoinen talvi.
Alik avasi silmänsä reilun parin minuutin kuluttua. Se aikoi katsoa vielä kerran kaunista maisemaa, ennen kuin kääntäisi sille selkänsä ja palaisi raskaan, mutta rakastamansa velvollisuuden pariin. Mutta yllätyksekseen Alik huomasi, ettei ollut niityllä yksin. Näkikö koira sitten jotain huolestuttavaa, tai kamalaa? Ehei, niityn vastakkaiselle laidalla oli vain ilmestynyt lumenvalkea jänis. Alik tuijotti sitä ihmeissään. Koiralla, ja saaliilla ei ollut välimatkaa, kuin 20-30 metriä. Näillä main eläimet olivat oppineet melko hyvin pelkäämään koiria ja kissoja, mutta tuo kani kulki pitkillä koivillaan kovin kiireettömästi.
*Se kyllä käytännössä on jo leuoissasi...* Alik mietti. Houkutteli käydä vähän hätyyttämässä jänistä, mutta samalla Kartano veti Komentajaa kuin magneetti konsanaan. Äh, Niyra ehtisi odottaa vielä hetken, eiväthän ne tienneet kuinka lähelle tai kuinka kauas Alik oli aikonut saattaa jäljittäjiä.
Yllättäin piristyneenä Alik nousi ja lähtti jolkottamaan rauhallisen näköistä jänistä kohti. Jänis oli selvästi nähnyt koiran, sillä se pysähtyi ja käänteli yli-isoja korviaan, kuin miettien oliko keltainen rakki jo liian lähellä. Joo, oli se; jänis ponkaisi jännittyneeseen loikintaan ja lähti poispäin Alikista. Vauhtia löytyi pitkäkoivesta vähän enemmän, kun Alik ponnisti itsekin juoksuun ja lähti ryntäämään jänön perään.
*Menepä sinn metsään, niin et nää minua puiden takia*, Alik neuvoi jänöä, joka yritti vaistomaisesti päästä puiden suojaan. Reppana ei tajunnut, että samalla kun Alik ei näkisi sitä, ei sekään näkisi Alikia. Koira pääsisi yllättämään jossain kohtaa. Oli yllättävän hauskaa jahdata jänistä yksin. Nimen omaan yksin, rauhassa ja hiljaisuudessa, ilman että piti olla kertomassa jollekulle mitä tehdä seuraavaksi, mikä suunnitelma oli, ja millainen lopputuloksen piti olla. Nyt Alik sai miettiä vain itseään, omaa toimintaansa. Ja se jos mikä oli Komentajalle rentouttavaa, ja vapauttavaa.
Alik oli jo parinkymmenen metrin päässä niitystä, alastomia lehtipuita oli tiheään. Edessään uros näki jäniksen tuoreet jäljet, mutta kani itse oli jo hävinnyt pajujen ja eripaksuisten runkojen sekaan. Alik hidasti vauhtinsa kävelyyn ja mietiskeli jotain stragediaa jänön yllättämiseen.
"No ensin kaniseni... Minne menit?" Alik virnuili itselleen, koska puhui itsekseen, vaimeasti ääneen.
"Apua... Auta"
Alikin korvat värähtivät hämmästyksestä, kun koira kuuli hyvin, hyvin heikkoa, mutta kuitenkin selkeää puhetta. Alik seisahtui. Mistä se oli kuulunut? Oliko se kuulunut ollenkaan?
"Täällä..." Ääni ei voinut olla vienoa tuulta voimakkaampi. Mutta Alik kuuli sen. Aivan varmasti kuuli. Uros pyörähti ympäri, ja katseli ympärilleen, näkemättä mitään.
"Kuka siellä?" Alik kysyi kuuluvasti, epävarmana. Vai oliko Alik tulossa hulluksi? Alkoiko Komentaja viimein kuulla omien huoliensa ääniä?
"Ko-Komentaja... Tässä...", vaivaisen metrin, maksimissaan kahden päähän, jäniksen jälkiin ilmestyi koiran kasvoista puolet. Alikin kasvoilla kävi järkytys, ja se husky otti askelen poispäin. Mikä tuo oikein oli? Vasta parin sekunin viiveellä Alik tajusi, että näky oli narttu, joka yritti vaivalloisesti liikuttaa päätään lumimassan alla. Hankeen oli hautautunut koira.
"Aut-ta...kaa", heikko ääni vaikeroi, ja siro pää nousi pari senttiä, ja humpsahti sitten lumeen, kodoten melkein kokonaan näkyvistä.
"O-odotahan!" Alik heräsi omasta ällistyksestään ja hyppäsi koiran viereen.
"Odota hetki, pääset ihan kohta pois sieltä!" Alik haukahti, ja alkoi vimmatusti kaivaa lunta pois siron nartun päältä. Lunta oli kertynyt vieraan koiran päälle yli 20cm, lumi oli kovaa ja jäistä. Nopeasti, vimmatun kauhomisen jälkeen Alik oli kaivautunut nartun tasolle, narttu oli suurimmaksi osaksi näkyvillä. Vasta nyt Alik tajusi, että narttu oli verinen, loukkaantunut. Sen jalat olivat turvonneet omituisesti, ne olivat paleltumia. Pahoja paleltumia. Kuinka kauan narttu oli ollut täällä?
"Hei, kuuletko? Mitä sinulle on käynyt?" Alik kyseli, kumartuen tytön vierelle.
"Se käski... palata... Myrsky... en... jaksanut lähemmäs..." narttu sopersi jotain ihan päättömiä.
"Mitä? Kuka käski? Oletko ollut täällä koko yön?" Alik vaati selityksiä, ja kaivoi koiraa vielä paremmin näkyville.
"Do... van..."
"MITÄ?" Alik ei ollut varma oliko kuullut oikein, mutta eri kiehehti oitis. Hampaitaan napsauttaen uros vaati saada kuulla lisää.
"Dovan?! Missä?! Mil- Hei! HEI!!!" Alikin kysymykset saivat tylyn lopun, kun nartun silmät näyttivät pyörähtävän ympäri ja se valahti rennoksi. Alikin huuto sai sen havahtumaan hetkellisesti, mutta nartun silmät sulkeutuivat uudelleen, vaikka Alik yritti ravistaa koiraa hereille.
"Perkele!" Alikin kiroaminen kajahti puissa, ja uros huitaisi äkäisenä tassullaan lunta nartun vieressä. Itseään hilliten Komentaja kääntyi uudelleen nartun puoleen ja loi siihen nopean tilannetta arvioivan silmäyksen. Pahalta näytti. Jos narttu oli todella ollut tuossa koko yön, se oli henkihieverissä. Veri sen haavoista oli jäätynyt punertavaksi kimpaleeksi jäiseen turkkiin. Koira oli käytännössä täysin jäässä. silmäripsiä myöten. Turhautuneen näköisenä, kuono kurtussa Alik nappasi hampaillaan kiinni tytön niskasta ja veti tyttösen kokonaan esiin lumen sylistä. Hitto, raahaamisesta ei tulisi mitään. Mutta saisiko Alik lähes tajuttoman koiran selkäänsä ilman apua? Pakkohan se oli yrittää. Alik tunki kuononsa nartun kainalon alle, ja suorastaan kaivautui tytön rintakehän alle. Kullankeltainen pää putkahti esiin nartun rinnuksen luona, nosti siron koiran rentona roikkuvaa päätä hieman. Perhana... Alik jatkoi myyrän leikkimistä, ja ujuttautui nartun alle. Viimeiseksi uros väänsi päänsä sivulleen, ja veti tytön vasemman takajalan Komentajan oman kehon vasemalle puolelle. Tyttö ei pitänyt mitenkään kiinni, se vain käytännössä makasi Komentajan päällä. Alik ei vaivautunut puhumaan sille mitään. Tuskin se edes tajusi Alikin vielä olevan siinä. Lopulta Alik yritti punnertaa itseään ylös, mikä oli hankalaa, sillä jäinen, jääkylmä ja rento koira meinasi heti valahtaa alas Alikin selältä, vaikka Alik ei mikään kapea kaveri ollutkaan. Pienen ähkimisen, ja puhkimisen -ja kiroamisen- jälkeen Alik seisoi jaloillaan, narttu selässään, nartun pään roikkuessa täysin rentona Komentajan kultaisena hohtavaa lapaa vasten. Sitten Alik lähti kävelemään kuono kurtussa takaisin Kartanolle, hitaasti, mutta vakain, varmoin askelin.

Nimi: Glowe

30.01.2018 07:10
Rico - Yad

"No niin, siinä taisivat mennä viimeiset", Rico mietiskeli ääneen, ja vilkuili rauhaisine silmineen oikeaan ja vasempaan, nähdäkseen Kokoushuoneen puolelle, sekä Ulko-ovelle.
"Tulehan Furi, tarvitsen vielä apuasi tuolla Ruokavarastossa. Otetaan mukaan niin paljon kuin jaksetaan kantaa. Väki saa vähän muuta ajateltavaa, ja tekemistä odottelun ajaksi jos tarjolla on jotain naposteltavaa", Rico kertoi ajatuksensa, nousi ja tallusteli Ruokavarastolle.
"Voit kantaa jotain apuna jos jaksat ja haluat, mutta auta minua ensin saamaan mahdollisimman monta saalista leukoihini. Kanin korvasta ja linnun koivesta on hyvä pitää kiinni", Rico jatkoi puhumista ja alkoi siirrellä sopivan näköisiä saaliita erilleen muusta isosta lihakasasta. Juurikin korva/koipitekniikalla saisi kannettua vaikka viisi pientä saalista kerralla, mutta kaikkien saaminen yhtä aikaa leukojen väliin oli hankalaa. Ainakin yksin. Hmmm, jänikset ja linnut kävivät kummallekin lajille ihan yhtä hyvin, kissoille ja koirille.
Rico laski päänsä alas ja järjesteli ruoka-aterioita niin, että saisi kaikista jonkinlaisen otteen yhdellä puraisulla. Autahan vähän poika!

Nimi: Glowe

29.01.2018 23:32
//Pahoittelut, paljon hittailua, mutta ajattelin että sujuu näin jouhevammin ^^

Mitra - Auony

Punaturkkisen parantajan lisäksi Nayalin ympärille kerääntyi useita muita kissoja. Oppilas oli parantajien piirittämä.
"Vedetään lasit yksitellen pois. Jos otetaan useita yhtä aikaa, verta saattaa vuotaa liikaa. Minä hoidan palasten poiston. Sinä, sinä, sinä ja sinä; painatte haavoja heti kun lasi on ulkona, ja jatkatte painamista paikkaamiseen asti. Sinä siellä; hoida näille neljälle sammalta kokoajan. Ja sinä; Puhdista vatsaa verestä märällä sammalella, jotta nään mitä tehdä. Auta myös turkin kanssa. Ja vielä sinä; tarkkaile Nayalin hengitystä, ja pidä hänet hereillä vaikka mikä olisi", Mitra oli juuri päässyt työnjaon loppuun, kun Rayo tuli huoneeseen.
"Pääsemässä alkuun. Nayal on vielä elossa, joten hyvin menee", Mitra vastasi tylysti.
"Jos kehtaat, käske pari koiraa vielä lisää tänne sulattamaan lunta vaikka tuonne nurkkaan, täällä tarvitaan hiivatisti vettä", Mitra totesi vielä Rayoa vilkaisten, ennen kuin laski katseensa Nayalin vatsaan.
"Haavat paikataan aluksi hämähäkin seitillä, sitten vatsan ympärille sidotaan tiukasti tuo nurkassa oleva kangas. Haavojen ja kankaan väliin paljon sammalta.... Aloitetaan tuosta isoimmasta, kaikki valmiina?" Mitra vilkuili työtovereitaan, joiden ilmeet olivat vakavat ja keskittyneet. Vastaväitteitä ei tullut joten Mitra kävi työhön. Koska isoin lasinpala näkyi niin selvästi, sen aluetta ei tarvinnut puhdistaa. Mitra ujutti tassunsa lasin ympärille, ja painoi kyntensä varovasti sitä vasten. Verenvuoto oli jo ehtinyt tyrehtyä lähes kokonaan, mutta Mitra tiesi tästä tulevan sotkuista, kun naaras alkaisi nykkimään veitsenteräviä paloja pois. Haavat aukeaisivat varmasti uudelleen. Toivottavasti Nayal ei ollut menettänyt verta jo valmiiksi liikaa. Tajuttomana olo olisi nuorelle kissalle varmasti mukavampaa, mutta tajunnan menetys oli askel lähempänä kuolemaa. Nayalin tilaa olisi paljon vaikeampi seurata, jos se olisi tajuton.
"Paina siinä vierestä, hyvä", Mitra ohjeisti, samalla kun varovasti yritti vetää lasinpalaa ulos. Se oli isompi, kuin Mitran kaksi tassua yhteensä. Onneksi se ei ollut mennyt suoraan Nayalin vatsaan, vaan jäänyt sivuttain pinnan tuntumaan.(?) Mitra pelkäsi, että menettäisi otteensa liukkaasta, veritahmaisesta lasista, ja onnistuisi viiltämään lisää. Lähes kolmion mallinen lasi ilmestyi hitaasti esiin, ja kun Mitra näki sen alkavan kaveta viimeistä päätyään kohti, naaras veti sen vähän joutuimmin kokonaan ulos.
"Hyvä, paina kunnolla", Mitra komensi. Kohtaan, jossa lasi oli hetki sitten ollut, oli ilmestynyt iso kasa sammalta ja kaksi tassua painamaan haavaa kovaa. Mitra laski lasin varovasti vierelleen, josta kollega alkoi siirtää sitä varovasti sivummalle, jotta kukaan ei vahingossa kolhisi itseään siihen. Joku raapi ovea, ja sai Mitran nostamaan äreän katseensa.
"Se vinttikoira on täällä, tuonko sen sinne myös?" Ovenraosta kysyttiin.
"Mitä se täällä hyövää? Vie viereiseen huoneeseen, täällä on tarpeeksi ahdasta!" Paineidensa alla Mitra kuulosti hyvin töykeältä. Ovi sulkeutui, sen raosta kurkistanut kissa taisi nyökätä, mistä Mitra sitä nyt tiesi.
"Puhdista tuosta, etsitään seuraava palanen... Ai samperi, löytyi", Mitra oli vasta alkanut tunnustelemaan Nayalin vatsaa, kun onnistui viiltämään oman tassunsa seuraavaan, terävään lasinpalaseen. Se oli tuntunut todella pieneltä, ja se sijaitsi aika lähellä sitä ison olinpaikkaa.(?) Kun kollega pyyki verta vähän pois, Mitra näki lasinpalan. Välittämättä omasta tykyttävästä tassustaan, parantaja veti lasinsirun taidokkaasti yhden tassun avulla, niin, että lasinsiru oli jäänyt kissan varpaiden väliin. Mitra huomasi omankin tassunsa vuotavan vähän verta. Ihan sama, ei pari tippaa tässä sotkussa haitannut. Mitra jätti pienen lasinsirun kollegan huoleksi ja etsi seuraavan. Sekin oli pieni, puolet kissan tassusta, löytyi läheltä rintakehää, varsin syvälle uponneena.(?) Kun kolmas lasinpala oli poistettu(?) Mitran ja muiden parantajien ympärille oli alkanut kerääntyä verisiä kasoja sammalta. Kaikkien parantajien etujalat olivat verisessä sotkussa, enemmän tai vähemmän. Mitralla varmaan eniten. Parantajien keskuudessa vallitsi keskittynyt hiljaisuus. Löytyi vielä neljäs, ja viides palanen.(?) Viimeisen kanssa oli joutunut vähän kaivamaan Nayalin lihaa... Voi pentuparkaa. Avautuneita haavoja painettiin, ja vanhaa verta pestiin pois. Mitra tunnusteli oppilaansa vatsaa varoen, naaras ei halunnut tökätä yhtään lasia syvemmälle, muutoin niiden pois saaminen oli vain vaikeampaa. Toivottavasti mikään elin ei ollut puhdennut, sellaisiin vammoihin paratajien taidot eivät riittäneet. Ainakaan keuhkot tai vatsalaukku eivät olleet vahingoittuneet, koska Nayalin suusta ei valunut verta.
"En tunne enempää. Ne olivat siinä. Aletaan paikkaamaan. Tuo seittiä", Mitra ohjeisti sitä kissaa, joka oli hoitanut vatsan puhdistamisen ja lasinpalojen siirtämisen. Se meni huoneen toiselle reunalle, ja palasi kolmella tassula kinkaten Mitran luo. Yksi tassu oli kauttaaltaan hämähäkin seitissä.
"Eikö laiteta mitään hoitavaa?" Se kysyi.
"Sen ehtii myöhemminkin, sitten kun haavat ovat vähän sulkeutuneet. Nyt pahin huolenaihe on veri", Mitra vastasi sille, ja kynnet piilossa kahmaisi hämähäkin seittiä kummallakin etutassullaan. Ensimmäisen haavan paikkaus alkoi. MItra siveli seittiä haavan päälle, kiersi sitä karvoihin, painoi ihoon kiinni. Se ei pitäisi kovin kauaa niin isoa haavaa, mutta sen tarvitsisikin kestää vain siihen asti, että kangas saataisiin kiristettyä Nayalin ruumiin ympärille.
"Laita tuon paikatun päälle sammalta. Paina sitä", Mitra ohjeisti taas yhtä niistä useista tassupareista, joissa somalin katse oli tiukasti kiinni. Mitra otti seittiä seuraavaan haavaan, ja toisti toimenpiteen jokaisen haavan ja naarmun kohdalla kohdalla. Nayalin vatsa oli yhtä ihon ja karvan repaleista sekamelskaa ja nyt se oli kauttaaltaan ohuessa harmaassa seittikerroksessa, jolle aseteltiin tiukasti ja paksusti sammalta.
"Tuo se kangas. Painetaan se jo paikoilleen. Te kaksi, yrittäkää pitää se paikoillaan. Me muut käännämme hänet ensin kyljelle, sitten vatsalleen. Sidotaan kangas selkäpuolella", Mitra neuvoi. Tuumasta toimeen, Mitran valvova silmä seurasi työtä. Kun Nayal oli vatsallaan(?) Mitra alkoi hoitaa kankaaseen solmua toisen kissan avustamana.
"Tuo tuon ali, hyvä, ota tuosta nurkasta kiinni, minä otan täältä kiinni. Sitten vedä, yks kaks, kol", Mitra piti yhtä tassuistaan Nayalin kyljellä, kankaan välissä, jotta tietäisi miten kireällä kangas jo oli. Samalla naaras veti kangasta hampaillaan samaan aikaan toisen kissan kanssa.
"Hyvä, sitten vielä uudelleen samalla lailla, tuo nurkku tuosta välistä, tuo tuon ali, ja vedä yhtä aikaa kanssani." Solmu oli hyvin alkeeellinen, helposti aukaistava ja helposti löystyvä, mutta parempaan he eivät pystyneet. Se ajaisi kyllä asiansa.
"Käänetään hänet vielä kyljelleen, asento on varmasti mukavampi niin", Mitra antoi viimeisen ohjeen, ennen kuin laski veriset, sammaleiset tassunsa alas ja huokaisi. Viimein se käänsi kasvonsa kohti Nayalin kasvoja ja siirtyi oppilaansa pään puolelle. Oliko nuorukainen vieläkin tajuissaan?
"Hienosti meni Nayal. Kyllä sinä tästä selviät", Mitra kehui voipuneella äänellä. Todellisuudessa Nayalin selviämisestä ei ollut mitään takuita, vaikka lasinpalojen poistaminen olikin onnistunut.
"Saat kohta yrttejä kipuun", Mitra sanoi oppilaalleen, ja vilkaisi merkitsevästi yhtä kollegaansa. Kollega lähti oitis hakemaan tarvittavia kasveja.

Nimi: Meikäläinen

29.01.2018 23:25
Dovan - Luopio

Dovan nauraa hykerteli kaverinsa reaktion nähdessään, ja repesi nauruun Roerigin toivossa jotain narttua.
"No kaipa me semmoinenkin tässä lähiaikoina etsitään", karhukoira nauroi vielä. Hän meni edellä portaat alas. Dovan murahti, kun kaveri kuitenkin ohitti hänet valitellen nälkäänsä. Dovan vilkaisi edellä kulkevaa Roerigiä ja nauroi.
"Ai, narttujako sinä vain ajattelet, hah hah. En usko että se narttu pääsi homeiseen lääkärissä, sen verran pahasti minä sen kanssa leikin. Hahha, raasu tuntui pelkäävän tosissaan. Ja juu, tänään etsitään narttu." Uroksen kurkusta kumpusi odottavainen nauru. "Sinä voisit ensin leikkiä sen kanssa, minä haluan lähettää sen matkoihinsa. .. taivaaseen! Muahhah!" Nauru oli kuin rosvokoplan päällikön kumea ja julma merirosvonauru. Dovan oikein odotti. Hän kiri Roerigin vierella, ja alkoi tutkia ympäristöään. Kyllä sitä ruokaakin olisi kiva saada...
"Kuules. Jos saamme jotain, se jaetaan", hän päätti käskevästi. Ei vastaväitteitä. Peace.

Nimi: Glowe

29.01.2018 22:53
Roerig - Luopio

Loppuyön aikana unissaan Roerig oli kierähtänyt toisinpäin. Siis ihan toisinpäin jollain ihmeellisellä tavalla. Sinne suuntaan, jonne nukkumaan mennessä olivat koiran takajalat osottaneet, nyt siellä oli tumman koiran pää. Roerigin naama oli sopivasti huoneen suuntaan, Dovanille ei olisi hankala saada jekkuaan suoraan päin pläsiä. Roerig oli vielä ihanassa, sikeässä unessa ja itse asiassa uros näki untakin. Harvinaista, koirat ja kissat eivät nähneet niitä kovin usein. Mistä hunsvotti sitten uneksi? Jätetäänpä se kertomatta, ei mitään kaunista ja söpöä. Uroksen kurkusta kuului kuorsauksen kaltaista ääntä. Ei se oikeasti ollut kuorsausta, vaan koiran toinen etujalka painoi kurkkua ja hengitysteitä niin, että se sai jokaisen hengenvedon rohisemaan.
"Phyäähh, mitä vit-" Äkillinen seesteisyys keskeytyi kun Roerig sai jotain naamalleen. Se syljeksi ja ärisi, ja lopulta sakemanni huitaisi vapaalla tassullaan naamansa edestä. Osumatta mihinkään tietenkin. Saksanpaimen kierähti paikoiltaan ja muksahti sohvalta alas. Dovanin sanat eivät saaneet vastaväitettä, vain kivuliasta yrinää. Selkä-parka oli osunut ikävästi homeiseen, mutta kovaan lattiaan.
"Hyi helvetti! Kusitko sinä päälle vai mitä hittoa?" Roerig ärisi ja pyyhki kuonoaan molemmilla tassuillaan, jahka oli päässyt makuulleen. Dovan oli jo menossa ulos.
"Saatanan saatana", Roe kiroili itsekseen, mutta päätti yrittää olla kuin ei olisi haitannut mitään. Neste naamalla ei haissut virtsalle, onneksi.
"Hyi että on niin nälkä että näköä haittaa. Kannatan ruokaideaa", Roerig totesi varsin reippaasti, kun loikki rösöjä rappusia alas hankeen.
"Tiekkö, joku narttukin olisi kiva", Roerig virnuili, nuoli huuliaan ja ajatteli rivoja uniaan.
"Sun ideat kuulostaa ihan ok;lta näin aamu-unisena. Nyt sitä ruokaa, ja äkkiä", Roerig jatkoi ja kiri Dovanin edelle. Se suuntasi poispäin rakennuksista, metsään, siellä olisi varmaan jotain hiiriä ja lintuja isompaa. Jänis olisi kiva. Tai pieni peura.
"Mitä luulet onko se likka jo päässyt Kartanolle?" Roe kyseli eilisestä. Pentele kun nartut pyöri mielessä.

Nimi: Meikäläinen

29.01.2018 22:22
Desafio - Yad

"Kiitos, herra", Desafio hymyili esimiehensä kommentille. Niura tuli paikalle ja sanoi;
"Toivottavasti se kissa selviää." Desafio nyökkäsi pikaisesti ja kumarsi. Samaan aikaan metsästäjiä purjehti paikalle. He alkoivat inttää asioista. Niyran sanottua sanansa Desafio aikaisi suunsa:
"Hyvät herrat, rouvat, uskoisin että asioiden selvittyä teille kerrotaan enemmän. Ei todellakaan ole asianne tulla häiritsemään Herra Alikia, Herra Rayoa, tai Rouva Niyraa. Jos he eivät ole mitään sanonut, olkaa ystävällisiä ja odottakaa, kunnes he ovat valmiita kertomaan. Ja mikäli teillä on kysyttävää, voitte aina kysyä, mutta mieluusti sellaisella hetkellä, kun kenelläkään ei ole mitään tehtävää, ja kaikki on rauhallista. Nyt niin ei ole."
Alik ja Niyra vaihtoivat pari sanaa, ja Alik valitsi pari koiraa siinä metsästäjistä. Alik vielä vähän valikoi, ja lähti sitten koiria saattamaan. Desafiokin olisi erittäin mieluusti mennyt, vaan piti toimia Niyra-rouvan toiveiden mukaan. Uros nyökkäsi.
"Kuten tahdotte. Muuten, minua vielä vaivaa eräs asia... millaisilla pareilla hyökätään, ja ketkä osallistuvat, mikäli saan kysyä?" Belgianpaimen kysäisi aika ohimennen, vaikka aihe kiinnostikin. "Jos mitenkään mahdollista, osallistuisin siihen mielellään."
Desafio istahti maahan tarkkailemaan eläimiä.
"Rayo-herra taisi lähteä sisälle, ei kertonut syytä. Mikäli haluatte, voisin käydä etsimässä häntä?" belggari ehdotti.

Nimi: Iitu

29.01.2018 22:16
Furi - Yad

Tuntiessani Ricon tassun rintaani vasten raotan hitaasti silmiäni. Ensin oikeaa; kiinnitän katseeni Ricon etujalkaan, keskityn miettimään ainoastaan uroksen mustaa karvapeitettä. Pakotan hengitykseni tasaantumaan ja sitten räväytän vasemmankin silmäni auki. Helpotuksekseni edessäni en näe muuta kun muita koiria ja kissoja, täältä maan tasalta en ylety näkemään enää veristä kaksikkoa. "Tulehan poju, meillä on töitä" kuulen Ricon sanovan ja vilkuilen hieman hätääntyneenä ympärille. En missään nimessä halua pomppia väkijoukon keskelle! Ricon lähtiessä liikkeelle tassuihini tulee kuitenkin vauhtia. Ripeästi kipitän Ricon vierellä, kuin liimattuna sen kylkeen, Desafion luokse ja siitä takaisin portaiden alapuolelle. Uroksen pysähdyttyä kuullessaan Niyran äänen, sukellan jälleen sen vatsan alle. Sieltä kumarrun vilkaisemaan collieta. Puolet koirien keskustelusta menee minulta kuitenkin aivan ohi. En ole koskaan ollut näin ison väkijoukon keskellä, mihin ikinä katsonkin, koiria ja kissoja vilisee joka suunnassa. Tuntoaistini käyvät ylikierroksilla. Se saa minut hermostumaan, sillä pakoreittiä ei ole. *Keskity Furi, ne ovat ystäviä* käskytän tomerasti itseäni. Eihän tässä ole tapahtunut minulle mitään. Enhän ole kuin saapunut tuntemattomaan paikkaan, missä on monta kymmeniä uusia kasvoja, oppinut muutaman nimen ja nähnyt yhtäkkisen verisen kaksikon ilmestyvän metsän uumenista... Alkaahan se olla hieman liikaa pennulle, joka on tottunut liikkumaan yksinään. Hyvin hitaasti, mutta päättäväisesti pakotan pelkoni sivuun ja hivuttaudun Ricon mahan alta sen viereen, samalla kun se lähtee kävelemään portaikkoa pitkin ensimmäisten joukossa sisälle. Jälleen kerran tassuihini tulee vauhtia ja ravaan noutajan perään, nopeasti ennenkun muu väki ehtii sisälle asti. Rico asettuu vahtimaan portaita ja tungen itseni sen toiselle puolelle niin, että uros jää minun ja väkijoukon väliin. Siihen uskallan lopultakin istahtaa ja vetäistä kerran syvään henkeä. Ohikulkevat kissat ja koirat menevät Ricon ohjaamaan suuntaan ja viimeinkin saan korvanikin takaisin pystyasentoon ja viimeinen, kunnon järkytys häviää ja jättää peräänsä vain pienen tutinan. Nyt kun joka puolella ei vilise enää kauhusta kankeina olevia, saan kerättyä itseni jälleen kasaan. *Mitäköhän niille oli oikein tapahtunut? * mietin itsekseni. Nyt ei ole oikea aika kysellä, ja olen varma, ettei Ricokaan tiedä vielä asiasta sen enempää kuin minäkään. Viimeisten kävellen Ricon osoittamaan huoneeseen on itsevarmuuteni jo palannut ja käännyn mietteliäänä kurkistamaan portaita päin.

Nimi: Glowe

29.01.2018 21:58
Niyra ja Alik

Alik seisoi paikoillaan hieman veren tahrimalla maalla. Mikä hämminkin olikaan menossa. Mutta onneksi väki alkoi seljetä, ja Ricon ohjaamana iso osa tiellä olevista alkoi mennä muualle. Kunhan ne eivät jäisi eteiseen kuhnailemaan jotta olisi tilaa kulkea portaikkoon ja ulos ja toisinpäin. Desafio tuli Alikin luokse, kullankeltainen uros nyökkäsi sille.
"Ei, ei tässä paljoa pysty enää tekemään. Hienostihan sinulla ensimmäiset käskynjaot ovat menneet", Alik virnisti ja istahti alas. Niyra tuli heidän luokseen. Alik nyökkäsi sisarelleen.
"Toivottavasti se kissa selviää", Niyra totesi. Collie olisi sanonut enemmänkin, mutta pian kolmen arvovaltaisen koiran luokse saapui joukko metsästäjiä.
"Me emme lähde kotiin. Mitä niille kahdelle oli käynyt? Ei kai Dovan ja Roerig? Entä villisika?" Väki vaati vastauksia.
"Pysymme normaalissa aikataulussa. Pyydän teiltä malttia. Villisika kaadetaan kyllä tämän päivän aikana. Jos asutte kaukana, teidän ei kannata lähteä kotiin, voitte jäädä tänne pihalle. Älkää kuitenkaan menkö nyt sisälle, ennen kuin saamme tietoa miten parantajilla menee. Valitettavasti emme tiedä", Niyra loi tässä välissä kysyviä katseita Desafioon ja Alikiin, tiesivätkö ne jotain mitä Niyra ei, "mitä niille kahdelle oli käynyt. Onnettomuus luultavasti, kissa oli selvästi törmännyt ikkunaan tai jotain vastaavaa. Alik, olisitko ystävällinen ja hoitaisit jäljittäjät etsimään jo villisikaa?" Niyra käänsi katseensa lopussa veljeensä.
"Hoituu. Sopisiko, että useampikin ylimääräinen koira lähtisi heidän mukaansa? Turvaksi ja tuomaan tarvittaessa raporttia Kartanolle siitä, miten etsintä sujuu?" Alik kysyi. Kun Niyra nyökkäsi hyväksyvästi, metsästäjät olivat jo tyrkyttämässä itseään mukaan. Alik valitsi pikaisesti summanmutikassa viisi koiraa.
"Entäs jäljittäjät? Koiria? Kissoja? Aa te olette siellä, hyvä, lähtekää näiden viiden mukaan. Tulen saattamaan teitä vähän matkaa", Alik lähti ison koira, ja kissajoukon kanssa metsää kohti. Komentaja oli yllättynyt että pihalla oli vielä jäljittäjäkissat, ehkä koirat eivät olleet antaneet sen lähteä Ricon mukaan.
"Älä viivy kauan, veli. Et ole antanut yöllistä raporttiakaan!" Niyra huusi perään, ja kullankeltaisen hännän heilautuksesta havaitsi, että veli oli kuullut.
"Desafio, pysytään täällä ulkona pitämässä väki järjissään. Menemme Alikin palattua huoneeseeni raportteja varten. Missähän Rayokin on?", Niyra pyysi mustaa koiraa ja ihmetteli ääneen Rayon olinpaikkaa. Ulkona kaikki alkoi olla aika rauhallista, piha oli täynnä Kaartin koiria ja metsästäjiä, mutta niiden oli parasta olla ulkona, kuin tiellä Kartanossa. Mitenhän sisällä meni?

Nimi: Glowe

29.01.2018 21:42
Rico - Yad

Pennun siro, pieni keho ilmestyi Ricon leveiden etujalkojen väliin. Rico ei vilkaissutkaan pentuun, mutta nosti oikeanpuoleisen valtavan tassunsa ja painoi sen kevyesti pennun rintaa vasten. Tässähän minä olen, en karkaa minnekään, Rico viestitti.
Äkkiä kuului kutsuhuuto, ääni kuului Desafiolle. Rico ajatteli pikaisesti. Voisiko hän jättää Furia tähän? Ei, ei hän jättäisi, pentu kulkisi vaikka noutajan vatsan alla, jos olisi tarvis.
"Tulehan poju, meille on töitä. Pysy lähellä, vaikka vatsan alla, jos on tarvis", Rico totesi rennosti Furille, vaikka se itse oli edelleen vähän varpaillaan. Rico jolkotti reippaasti vanhoilla luillaan Desafion luo.
"Herra", se totesi ihan vain kuuliaisuuttaan ja kuunteli käskyn.
"Kyllä herra", se jatkoi ja lähti portaita kohti. Sen verran hitaasti vanhus kulki, että Furi pysyi vierellä. Kohta Rayo ilmestyi ja sanoi hieman päinvastaista kuin Desafio oli sanonut, hitto. Miten pappa toimisi? Oman järjen mukaan, pahoittelut että Rico rikkoisi jonkun käskyjä. Rico oli juuri saapumassa portaiden alapäähän, kun kuuli heleän äänen sivultaan, se oli Niyra.
"Hei, sinäkö hoidat väen?" Narttu kysyi, Niyra ei ollut varma oliko ymmärtänyt oikein, mitä kauempana Kaartin koirien luona tapahtui.
"Kyllä rouva, Desafio-herra pyysi minua siirtämään väkeä sisälle", Rico vastasi, matalasti kumartaen, jottei Furille tulisi tukalat paikat, jos se oli noutajan vatsan alla.
"Vie pennut, kissat, ja helposti palelevat kauimmaisiin huoneisiin alakerrassa. Jää heidän luokseen. Kukaan ei mene portaikkoon, tai käytävään, ennen kuin tulemme teitä hakemaan", Niyra käski, vaikka sen ääni ei ollut kovinkaan käskevä. Ehkä enemmän pyytävä.
"Kyllä rouva", Rico vastasi nyökäten.
"Ei tässä mene kauaa, järjestelemme täällä puolella, ja alamme valmistella villisian kaatoa. Suunnitelmat pysyvät samana siitä kissaparasta huolimatta", Niyra antoi säteilevän hymyn vanhukselle, ja kääntyi pois.
"Selvä", Rico vastasi, mutta Niyra oli jo mennyt. Papparainen rykäisi kurkkuaan.
"Saisinko kaikkien huomion?" Rico huusi portaikkoon päin.
"Kissat, emot pentuineen ja muut jotka ovat herkkiä palelemaan, olkaa hyvät ja siirtykää suoraan Kokoushuoneen kautta rakennuksen vasemmanpuoleisiin huoneisiin, kukaan ei mene portaikkoon, tai muihin huoneisiin, kiitos", Rico puhui ystävällisesti järkyttyneelle, sekaiselle väelle, joka alkoi pikkuhiljaa liikkua haluttuun suuntaan. Rico jolkotteli etunenässä sisälle, ja jäi vahtimaan portaita, ettei kukaan varmasti menisi sinne.
"Kokoushuoneen kautta vasemmalle, kiitos", Rico muistutteli välillä ohikulkeville kissoille jo koirille. "Hyvät herrat ja rouvat, antakaa tietä jos joku tulee yläkerrasta tai ulkoa".

Nimi: CrimsonLoki

29.01.2018 21:22
Nayal - Auony

Nayal ei ollut tietoinen ympärillään käyvästä kuhinasta. Hänellä oli outo, sekava olo. Muut Yhteisön jäsenet näyttivät kissan sumeissa silmissä melkein kuin varjoilta. Äänet kaikuivat kissan korvissa, kun tämä yritti epätoivoisena tuskastaan huolimatta saada kaiken tuon pois. Tältäkö kuoleminen tuntui? Oudolta. Ihan hemmetin oudolta. Ei! Ei hän kuolisi nyt.
Nayal värähti, kun hänen verisen kehonsa päälle laitettiin jonkinlainen kangas, ja pian hän kuin... leijui ilmassa? Parantajaoppilas sulki silmänsä avaten ne kohta uudelleen. Hetken ajan naaras näki selvemmin, ja päätään heikosti käännellen tajusi, että häntähän kannettiin huovan päällä.
Jostain kauempaa Scottish fold kuuli Ezran uikutuksen. Aivan, olihan Ezra kunnossa?! Parantajaoppilas oli kuitenkin liian voimaton saadakseen edes sanoja suustaan. Naaraan suu liikkui, mutta sanoja ei tullut. Toivottavasti whippet oli kunnossa.
Nayal hengitti raskaasti, kun hänet laskettiin huopineen isolle pedille, ja päästi tuskaisen, mutta tuskin kuuluvan naukaisun. Parantajaoppilaan kasvojen ylle ilmestyi varjo, joka pikkuhiljaa alkoi hahmottua nuoren kissan meripihkanvärisissä silmissä hahmoksi, kissaksi.
"Nayal, pysy hereillä. Nyt ei saa nukahtaa, tämä on käsky", hahmo sanoi, ja tunnisti puhujan Mitraksi.
"M-mitra?", Nayal naukui ääni väristen, ja kivusta heikkona. Miten hän pystyisi pysymään hereillä, kun olo oli näin sekava ja uninen? Mitran seuraavia sanoja oppilas ei kuullut, mutta parahdus karkasi käheänä nuoren kissan kurkusta, kun muutamat muut parantaja käänsivät hänet mahdollisimman varovasti selälleen.

Nimi: Meikäläinen

29.01.2018 21:16
Desafio - Yad

Aalikin käskyn kuultuaan Desafio vilkuili väkijoukkoon. Heti hän näki viisi vahvan näköistä rotevaa koiraa norkoilemassa lähellä. Desafio katsahti kuhunkin ja ulvahti:
"Perhana! Tänne kantamaan heitä, heti!" hänen äänestää oli ehkä liikaakin käskyä, ja vaikka viisikko toimi nopeasti, he mulkoilivat tuoretta Varakomentajaa. Desafio ei välittänyt vaan katseli edelleen väkeä. Hän näki kultaisennoutajan ja dobermannin.
"Te kaksi, kantamaan!" Desafio ulvahti heille. Seitsemän. Riittäisiköhän? Hän huudahti vielä kolmelle rotevalle koiralle, että seurasivat kantajia ja auttoivat tarvittaessa. Hän ei halunnut että parit missään nimessä huojuisivat. Kohta kissaa ja koiraa lähdettiin kantamaan. Kissa meni edeltä, ja Desafio kuuli haavoituneen koiran vikisevän pienemmän kaverinsa perään. Desafio vilkaisi häntä säälin ja lähestyi varoen. Hän kulki pari metriä paarien vieressä ja sanoi turvallisella äänellä:
"Rahoitu. Kaikki on hyvin, me autamme sinua ja kissaa. Te pääsette samaan paikkaan." Sitten belgianpaimenkoira hipaisi hännällään veristä koiraa ja jättäytyi. Hän oli melkein samassa kohtaa.
Desafio katseli levotonta väkeä. Hän murahti itsekseen, ja näki Ricon siellä keskellä.
"Rico!" Desafio karjahti. Haukku ei ollut samanlainen kuin Alikin käskyt, vaan sellainen, jolla herätettiin huomio käskevään sävyyn.
"Huolehdi mahdollisten kaartilaisten turvallisuudesta täällä. Pidä väli rauhallisena, okei? Käske kissojen mennä poikkeamatta minnekkään sopimaanne huoneeseen, koirien toiseen, tai vaikka kaikki samaan. Kunhan kukaan ei haahuile käytävillä. Huoneista ei saa poistua, ennenkuin lupa annetaan" Hän ei jäänyt odottamaan vastausta vaan etsi katseellaan Alikin. Hän näki huskyn ja kiirehti tämän luo.
"Mitä nyt? Minusta tuntuu että tämä ei ole vielä valmista, mutta en tiedä mitä teen, miten voisin parantaa tätä häslinkiä?" Desafio kysyi vähän turhautuneisuutta äänessään.
Samaan aikaan Rayo saapui juoksujalkaa heidän luokseen ja kohdisti katseensa Alikiin.
"Hyvin sujui, olkaa täällä ja johtakaa tilannetta. Metsästäjät koteihinsa. Kukaan ei saa mennä sisälle nyt. Hyvä", hän käski ja nyökkäsi Alikille. Sitten shiba oli jo tiessään. Rayo juoksi Kartanoon. Aina kun hän näki jonkun, hän karjaisi: 'kaikki jotka eivät auta tilannetta niin ULOS!'. Uros kävi läpi kaikki kerrokset etsiessään potilaita. Lopulta hän löysi heidät.
"Hei! Tarvitaanko täällä apua?" Apulaisjohtaja kysyi kaikilta läsnäolijoilta ja vilkuili potilasta. "Miten sujuu?"
Hän katseli kissaa jota Mitra oli juuri hoitamassa. Rayo asteli peremmälle huoneeseen, mutta oli hiljaa. Hän tuli vain kysymään oliko kaikki okei. Sitten hän etsisi koiran, ja tarkistaminen onko siellä kaikki hyvin. Sitten hän menisi ulos, ja jäisi sinne pitämään huolta järjestelyistä.

Nimi: Glowe

29.01.2018 20:11
Ezra, Alik, Niyra - Yad sekä Mitra - Auony

Oookei, ehkä olisikin ollut kivempi ettei kukaan tekisi mitään, Ezra mietti, koska äsken koiran oli ollut täällä reunalla yksin, ja yhtäkkiä whippetin ympärillä parveili eläimiä. Järkyttyneitä, pelokkaita, kiihtyneitä katseita, huutoa, kysymyksiä, ääniä, hampaita, kynsiä, kymmeniä erinäköisiä turkkeja, isoja koiria, kaksinkertaiseksi pörhistyneitä kissoja. Ympärillä oleviin eläimin tuntui hukkuvan. Ezra oli painautunut maata vasten, käytännössä pienikoira makasi jännittyneenä siinä väenpaljoudessa, häntä tiukasti vatsaa vasten. Whippetin silmät olivat pullistuneet äärimmilleen, niissä näkyi melkeinpä enemmän valkoista, kuin silmien omaa väriä. Koira vilkuili paniikkisena ympärilleen, mutta ei osannut liikkua yhtään mihinkään.

Mitra oli pysähtynyt tuijottamaan epäuskoisena näkyä parin metrin päähän. Sitten kissa sai tassunsa liikkeelle ja tuli lähemmäs isoksi punaiseksi palloksi pörhistyneenä. Mitran teki mieli huutaa Nayalin nimeä vielä lisää pelkästä tämän sotkun näkemisen tuskasta, mutta samalla naaras olisi halunnut iskeä kyntensä oppilaansa poskikarvoihin ja tivata siltä, mitä hittoa se oli mennyt tekemään. Miksi Nayal oli tällaisessa kunnossa? Mitra oli jonkinlaisessa lukkotilassa siihen asti, että Rayo kysyi siltä mitä tarvittiin. Parantaja havahtui uudelleen liikkeelle.
"Paarit, kantajia! Vettä, paljon vettä, tilaa", Mitra puhui nopeasti, mutta yllättävän rauhallisesti. Oma järkytys alkoi peittyä vuosien kokemuksen ja taitojen alle. Mitra alkoi saada tilanteen haltuunsa. Somali pyrähti ympäri parantajakollegansa puoleen.
"Ota sinä koira", Mitra komensi. Kyseinen parantaja oli myös Mitran tavoin yksi kokeneimmista. Siinä missä Mitra otti vastuun Nayalista, kyseinen parantaja siirsi kaiken huomionsa veriseen whippetiin.
"Haavoja lasista, menkää järjestelemään paikkoja", Mitra ohjeisti muita parantajia ja iso joukko kissoja, vapaaehtoisia ja muita lähti kohti Kartanon kolmatta kerrosta. Ne osasivat kyllä laittaa valmiiksi kaikki tarvikkeet mitä Mitra saattoi unelmoida, mutta silti parantaja toisteli pitkää listaa mielessään siitä mitä tarvitsi ja mitä pitäisi tehdä. Rayo oli nostanut Nayalin huoville. Hyvä. Mitra siirtyi nuoren oppilaan luokse, tarkasteli haavoja tarkemmin. Pari nopeaa silmäystä, Mitra erotti pari lasinpalaa lisää(?), mutta toistakseksi se parhaiten näkyvä näytti myös suurimmalta. Mitra iski kyntensä lähimpään ylimääräiseen kankaan palaan. Onneksi joku oli tuonut niitä enemmän kuin tarpeeseen. Kyseisen kankaan Mitra laski Nayalin päälle, peitoksi, suojaksi, ettei jokainen utelias ollut näkemässä oppilaan hengenvaarallista tilaa.

"Hyvä Desafio", Alik murahti, kun Desafio komensi Kaartilaisia pois. Alik oli itsekin vähän syrjemmällä, mutta valppaana ja taas kerran räjähtäneen näköisenä Komentaja tarkasteli tilannetta, valmiina auttamaan ja toimimaan.
"Minä haen lunta sulatettavaksi", eräs parantaja naukaisi jossain taustalla kun Mitra-rouva puhui Rayolle jotain. Alik oli heti kuulolla ja toimimassa.
"Te kolme, menkää tuon kissan avuksi!" hampaansa jännityksestä paljastanu Alik komensi lähimpiä Kaartilaisia jotka sai silmiensä jäätävään tuijotukseen. Ne tottelivat oitis, lähtivät juoksemaan lunta hakevan kissan perään.
"Desafio, valitse kantajat. Muut pysykää loitolla!" Alik huusi vierelleen, katsomatta Desafioon, Alik luotti tarpeeksi että työ tuli tehtyä ja kykeni siten pitämään huomionsa Mitrassa. Tarvitsiko Parantaja vielä jotain?
"Alik, väki!" Niyran huuto kuului vähän kauempaa. Niyra oli aluksi tullut samaa matkaa Rayon kanssa, mutta päätti, ettei menisi enää lisäämään väkeä haavoittuneiden ympärillä. Nyt sisar katseli veljensä puoleen kärsimättömänä. Yleisö tapitti vielä paikoillaan, tuijottamassa.
"Hoituu!" Alik huusi vastaukseksi ja käski ison joukon koiria, niin metsästäjiä, kuin Kaartilaisiakin Niyran avuksi.

Nayalin paino hävisi jossain vaiheessa Ezran selästä, Ezra ei ollut varma missä kohti niin oli käynyt. Äkkiä nuorta koiraa puhutteli Rayo. Hitot pienen koiran arvosta, Ezra oli iloinen että sen luokse oli nimenomaan tullut pieni koira. Rayo kyseli.
"Hä? Ei, ei satu minnekään... Minä juoksin tänne ja..." Ezra sopersi epäselvästi.
"Kultaseni, kannetaan sinutkin, tule tuolle huovalle", Ezra tunsi pehmoisen turkin vastakkaisella kyljellään kuin se missä Rayo oli, ja kuuli lempeän naaraskissan äänen. Jokseenkin konemaisesti Ezra käveli vailla suuntaa, se oli täysin sitä lempeästi ohjaavan kissan varassa. Ezra oli huovan päällä, tosin koira itse ei sitä tainnut tajuta.
"Nostetaan yhtä aikaa, yks, kaks ja kol!" Mitra naukui tomerasti taustalla Desafion hakemille kantajille Nayalin luona. Ezra näki nyt pitkästä aikaa Nayalin, joka oli peitetty huovalla. Nayal loittoni, kun Mitra lähti oman potilaansa kanssa edeltä pitkin kujaa, jonka Niyra oli koirien kanssa saanut aikaan. Ezralle iski paniikki.
"Nayal?! Minne ne vievät Nayalia? Älkää menkö!" Ezra uikutti, ja parantajalla oli kova työ saada koiraa rauhoittumaan. Onneksi Ezra ei vieläkään tajunnut liikkua, muutoin whippet olisi vaikka lentänyt haavoittuneen ystävänsä luokse.
"Shokki, viedään tämä koira sisälle rauhoittumaan, katsotaan vammat sitten", se lempeä parantajakissan ääni puhui. Mitä? Puhuiko se Ezrasta? Minne Nayal oli mennyt? Ezra ei sitä itse tiennyt, mutta nuori koira oli jonkinlaisessa shokissa, tai paniikissa, siksi se käyttäytyi oudosti ja huuteli kummia, kuin ei olisi tajunnut näiden eläinten olevan täällä auttamassa. No, kohta Ezran kuono meni tukkoon, kun sekin nostettiin koirien voimalla ilmaan, ja Ezra sai uutta ihmeteltävää siitä syystä, että miksi maa liikkui kummallisesti. Ezra ei ymmärtänyt olevansa huovan päällä, kannettavana.

Mitra loikki joukon edellä häntä kiihtyneesti pystyssä. Nayalia kantavat koirat seurasivat kissaa(?) varoen, yrittäen pitää kantamustaan tasapainossa. Nayal kuljetettiin yläkertaan parantajien kerrokseen, siellä nuorta naarasta varten valmisteltuun huoneeseen.(?)
"Laskekaa hänet tuohon", Mitra käski. Huoneessa oli yksi isoakin isompi peti, jolle Nayal sitten huopineen laskettiin. Paikalla oli useita parantajia, ja oppilaita, hyvä, Mitra tarvitsisi kymmeniä käpäliä avuksi. Ensimmäisenä somali kuitenkin kumartui oppilaansa kasvojen luokse.
"Nayal, pysy hereillä. Nyt ei saa nukahtaa, tämä on käsky", Mitra puhui kuuluvasti, mutta ei siltikään voinut olla varma kuuliko tai ymmärsikö Nayal. Sitten olisi vaikean operaation aika, Mitra kiersi oppilaansa, jotta pääsisi näkemään sen vatsan.
"Kääntäkää hänet selälleen, varovasti", Mitra aloitti ohjeistamaan.

//Pätkäisen tuohon, jos Crim haluat jotain tähän väliin kirjoittaa yms ^^

Nimi: CrimsonLoki

29.01.2018 18:11
Nayal - Auony

Nayal retkotti voimattomana Ezran kapeassa selässä silmät puoliummessa. Ezra selosti juostessaan kartanon näkyvän, ja nuoren naaraan suusta pääsi helpottunut huokaisu. Viimeinkin. Hän oli päässyt elävänä Kartanolle. Ezran huudot alkoivat kuulua oudosti. Ihan kuin ne kuuluisivat koko ajan kauempaa? Nayal huojahti pienesti Ezran pysähdyttyä(?) muttei onneksi tipahtanut selästä. Muiden kissojen ja koirien äänet kuuluivat kaukaisina voimattoman kissan hassuihin korviin. Juovikas kissa avasi sumeat silmänsä kuullessaan tutun äänen kutsuvan häntä. Mitra? Nayal aikoi sanoa jotain, mutta lopputuloksena oli vain tukahtunutta vikinää. Hän ei edes huomannut Alikia ja Desafiota jotka pysähtyivät verisen kaksikon eteen. Naaras kuuli ympäriltään huutoja, käskytyksiä ja supinaa, muttei tehnyt elettäkään reagoidakseen niihin. niin voimaton hän oli.
Yht'äkkiä joku nosti naaraan niskanahasta ylös, pois Ezran selästä. Vaikka se tehtiinkin hellästi pääsi Nayalin suusta valittavaa mouruamista, joka hiljeni lopuksi vaimeaksi ininäksi. Parantajaoppilaan keho oli kuin tulessa siinä viltillä maatessaan, ja Nayalin meripihkanväriset, kivun sumentamat sielun peilit tapittivat tyhjästi eteenpäin. Verestä värjäytynyt turkki oli liimautunut ihoon kiinni saaden tärisevän kissan näyttämään säälittävän pieneltä, ja ruipelolta.Yksi lasinpaloista pilkotti selvästi kissan vatsasta.

Cole - Auony

Parantaja kertoi etsivänsä oppilastaan joten pennun mielenkiinto siirtyi oitis otteluun. Ottelu oli ollut kova ja Cole hihkui välillä ääneen kannustushuutoja.
"Tuo musta koira voitti!! Olin koko ajan sitä mieltä, että se voittaisi", kollipentu hihkui, vaikka olikin aluksi kannustanut Alikia, mutta muutti sitten mielensä Desafion voittaessa ottelun. Ottelusta innsotunut pentu hyppeli Orielin ympärillä, mutta pysähtyi kuin seinään kaikkien muiden kohahtaessa. Mitä? Mitä oli tapahtunut? Miksi kaikki olivat niin järkyttyneitä? Seuraavaksi kuului huutoa, ja Mitra pinkaisi jotain nimeä huutaen väkijoukkoon.
"Hei, mitä tapahtuu?", Cole kyseli ja käänsi katseensa sinne minne muutkin tuijottivat.
"Hyi, mikä tuo on?", pentu kysyi ihmeissään, kun ei ollut erottanut verenpunaista hahmoa koiraksi ja kissaksi. Samassa veren rautainen haju tunkeutui Colen sieraimiin, ja se sai kollin nyrpistämään nenäänsä.
"Isä, mitä tapahtuu?", pentu tivasi Orielilta nyt epävarman ja hermostuneen oloisena. Orielkin vaikutti järkyttyneeltä.
"Kissa ja koira ovat loukkaantuneita", kolli vain kertoi yksinkertaisesti, koska ei halunnut kuvailla kaikkea tarkasti pennuilleen.

Nimi: Meikäläinen

29.01.2018 17:22
Desafio, Rayo - Yad.

Mitä, ai loppuko ottelu? Tonneko Asti Alik lensi? Oho, Desafio oli yllättynyt potkunsa voimasta. Desafio palasi paikalleen yllättyneenä. Samassa hän käännähti terävästi, kun väki alkoi meluta ja hillua. Mitä hittoa? Metsästä putkahti koira ja kissa yltäpäältä veressä. Muiden tavoin Desafio jäi tuijottamaan tapahtumia. Hän heräsi eloon Alikin lähtiessä ja kutsuessa belggaria. Musta uros ponkaisi vauhtiin ja lähti kiitämään kohti potilaita, piiskaten lyhyellä matkalla itsensä melkein huippuvauhtiin. Hän saavutti Alikia vähän ja päätyi kulkemaan tämän vieressä. Kumpikin pysähtyivät yhtä aikaa kaksikon eteen (?).
"Mitä hittoa on tapahtunut?" Desafio ulvahti, Alikin huutaessa parantajia. Kaartilaisia alkoi tulvimaan ympärille ja hokemaan: mitä tapahtui? Mitä me tehdään. Desafio ärähti äkisti ja kääntyi joukkoa kohti.
"Antaa vetää! Häipykää! Parantaja tarvitsee tilaa!" Hän haukkui ärinää äänessään. Kaartilaiset perääntyivät empien, mutta tottelivat käskyä. Mitra-kissa tarvitsisi varmaan yrttejä sun muuta. Häntä hermostutti. Belggari riensi kissan ja koiran vierelle ja tutki kissan parilla silmäyksellä. Se oli ihan veressä ja haavoilla, mikäli koira näki oikein. Desafio epäröi hetken. Kissalla mahtaisi olla erittäin epämukava olo siinä vatsallaan koiran selässä.
"Tuokaa paarit!" hän käski. "Ja paljon pehmusteita! Ja yrittäkää sulattaa lunta! Ja joku Parantajia auttamaan! Tuokaa jotakin yrttejä tai jotain! Äkkiä!" Desafio hermostui. Hän ei yhtään tiennyt mitä piti tehdä. Kohta joku toi ison läjän huolia sun muita. Joku toinen asetteli ne nopeasti.
"Lisää! Koiralle myös!" Kuului takaa toinen ulvaisu. Rayokin oli saapunut paikalle. Hän sai ottaa ohjat, ja Niyra. Ja Alik. Desafio perääntyi pois tieltä. Hän tulisi kutsuttaessa.
"Hyvä", Rayo ehti tuhahtaa Alikille jonkinmoiseksi kiitokseksi. Shiba kääntyi parantajan puoleen. "Mitä tarvitset? Sano." Samassa, epäröityään, välittämättä muusta Rayo tarttui hellästi loukkaantuneen kissan niskanahkaan. Hän nosti kissan erittäin varovasti viltille joka oli kissaa varten tuotu. Koiralle oli oma. Hän pelkäsi satuttavansa kissaa, ja toimi erittäin varoen.
"Älä liiku", koira tokaisi. Sitten hän käänsi huomionsa toiseen loukkaantuneeseen.
"Pystytkö liikkumaan? Asetu tuolle viltille varoen. Mihin sattuu?" Rayo siirtyi koiran viereen ja tuki häntä seisomaan. Rayo liikkuisi hitaasti sitä myötä miten loukkaantunut koirakin.
Desafio seisoi syrjemmässä ja tarkkaili tilannetta. Potilaiden ympärillä oli tilaa. Joku kissa taisi ilmoittautua vapaaehtoiseksi Parantajia auttamaan. Perhana mikä ongelma. Mitä hittoa oli tapahtunut? Haavoittuneiden lähellä oli ainoastaan parantajia, ja korkea-arvoisia. Päällikkökin tuolta lähestyi.


Dovan - Luopio

Dovan heräsi kalseaan ilmaan edelleen virnuillen. Hän säpsähti ja nousi autuaasti istumaan. Nälkä kurni. Virne leveni entisestään ja sai varsin kieron tunnun, kun karjalankarhukoira ajatteli Roerigin nälkää. Hahha, ihan oikein. Dovan naurahti ivallisesti ja venytteli selkäänsä ja jäseniään. Joka paikka oli kireänä. Ei kyllä ollut mukava nukkua.
Hän lähti hitaasti hölkkäämään kohti huoneen ovea, mutta pysähtyi lumikasan luo lipomaan lunta janoonsa. Tajusi vielä ottaa ison suullisen lunta mukaan.
Hän tassutteli äänettömästi ulos huoneesta ja luikahti olohuoneen puolelle. Roerig taisi vielä nukkua(?). Dovan hiippaili äänettömästi sakemannin eteen ja tarkasteli hetken tämän ilmettä. Sitten hän sylkäisi kaiken lumensekaisen veden toverinsa naamaan.
"Hyvää huomenta, Roerig", hän kajautti varsin hyvällä tuulella. Päivä oli varsin hyvin lähtenyt käyntiin.
"Herää! Nyt tehdään suunnitelma." Dovan työnsi sakemannin ruhon hankalasti, ja kovakouraisesti lattialle sohvalta. Itse hän istahti mukavan lämmitetylle paikalle.
"Noniin. Ekaks, me mennään katsomaan jos saataisiin ruokaa. Sitten me palataan tänne ja aletaan miettiä kostoa. Ja tästä tulee meidän tämän päivän tukikohta. Ja siihen kostoon liittyen. Me lähetään lähemmäs Kartanoa ja etsitään yksinäisiä sieluja. Jos löytyy, ne tapetaan ja jätetään siihen. Sitten jossain välissä palataan tänne. Okei lähetään ulos." Jatkamatta enää tai kuuntelematta mahdollisia vastaväitteitä tai parannusehdotuksia Dovan lähti ovea kohti, nakellen koiramaiseen tapaan niskojaan. Hän harppoi ovea ja vilkaisi kummastuneena taakseen.
"Ala tulla, etana", hän käski. Yllättävää kyllä sävy oli neutraali, sellainen kummastunut. Dovanilla taisi olla tosi, tosi hyvä päivä. Tai sitten hän oli tulossa hulluksi.

Nimi: Iitu

29.01.2018 16:04
Furi - Yad

Kuullessani Ricon kertovan,että Komentajakin oli syntynyt Yhteisön ulkopuolella saa minut rentoutumaan. Mukava kuulla, että niinkin korkeassa asemassa oleva koira ei ole täältä alkuperäisin. Silmilläni tapitan kuitenkin edelleen kehää vasten ja hämmästelen muiden kanssa kovasti Desafion yllättävää liikettä. Alik lentää päin yhtä Kaartilaista, ja näen miten lähempänä olevat koirat siirtyvän nopeasti taaksepäin. Vasta nyt huomaan, että Rico on hiljentynyt. Tätä ei ehkä kukaan ollut odottanut. Alikin noustessa takaisin ylös alan heiluttelemaan ripeästi häntääni ja yhdyn muiden innokkaaseen haukkumiseen. Hetken aikaa olen hieman pettynyt, kun Alik julistaa ottelun päättyneeksi, mutta käännän sitten innokkaan katseen Ricoa kohtaan. Yhtäkkiä uros keskeyttää lauseensa ja pomppaa ylös maasta. Ympärilläni kuulen muiden vetävän järkytyksestä henkeään ja käännän katseeni samaan suuntaan, kuin muut. Metsästä on ilmestynyt minulle tuntematon koira. Sen turkki on veren värjäämä ja selässä roikkuu jotakin. Kauhu valtaa pienen mieleni ja loikkaan itsekin pystyyn, en pysty irroittamaan katsettani tulokkaista. En ole koskaan ennen nähnyt mitään vastaavaa ja se saa tassuni tutisemaan, huminan kaikumaan korvissani, en pysty liikkumaan vaikka miten haluaisin. Yritän vetää syvään henkeä, jotta saisin edes jollain tapaa ajatukseni takaisin kasaan. Siinä vaiheessa veren suolainen tuoksu ylettää kuononi ja vedän korvani hätäisesti luimuun. Jostain suunnasta kuulen Alikin huutavan muille siirtyvän edestä pois. Sekin kuuluu kuin sumussa. Vasta kuin näen sivusilmässä yhden kissan juoksevan kohti tulokkaita havahdun järkytyksestäni. Hyppään ripeästi alas portailta ja säntään miettimättä Ricon etutassujen väliin. Vasta sitten tajuan sulkea silmäni.

Nimi: Glowe

29.01.2018 15:26
Roerig - Luopio

Isokokoinen saksanpaimen jolkotti sohvan luo, kun Dovan potki ovea. Uros loikkasi sohvalle, ja kävi selälleen niin leveästi, ettei siihen eden pikkulintu viereen mahtuisi. Ah, niin nautiskellen Roerig kieri ja näytteli hyvää oloaan. Sakemanni nauroi pirullisesti Dovanin ärhentelylle.
"Haahaa, mitä olit hidas pikku laiskiainen!" Se irvaili karhukoiralle, joka meni toiseen huoneeseen. Hahaha, nyhverö saisi nukkua kylmällä lattialla, Roerigin alla risainen sohva alkoi tuntua jo vähän lämpimämmältä. Vaan mitä pirua se Dovan kohta tuli leveilemään? Karjalainen toi säälittävän pikkuhiiren serkun mukanaan ja loikkasi mahtaillen pöydän päälle. Roerig yritti kestää, mutta nyt pilkka osui kohteeseensa. Roerigillä oli niin nälkä, että voisi syödä yksin kokonaisen peuralauman.
"Turpa umpeen, ääliö!" Roerig ärisi Dovanille. Lopettiko Dovan? No ei varmana. Se tarjosi Roerigille aterian jäämiään.
"Pää kiinni! Pidä kuolaluusi!" Oli Roerigin vuoro kihistä kiukusta, ja mielenosoituksellisesti se kääntyi sohvalla niin, että sen selkä oli huonetta, ja Dovania päin.
"Toivottavasti kirput syövät sinut hengiltä!" Roerig raivosi takaisin, kun Dovan toivotti sille hyvää yötä. Sitten Roerig yritti saada unen päästä kiinni, aivan sama mitä Dovanin taliaivo yritti tehdä.

Nimi: Glowe

29.01.2018 15:18
Alik - Yad

Desafio sai käpälänsä irti Alikin hampaista, ja liikkui nopeasti eteenpäin. Alik kääntyi sen mukana, samalla "pilkkaansa" nauraen. Yleisön huudot kaikuivat Alikin korvissa, Kaartin koirat haukkuivat vain muutamien metrien päässä, ne eivät häirinneet Alikin keskittymistä. Alik hyppäsi matalaan loikkaan kohti Desafioa. Nuori uros ei ollut vielä sanonut vastaustaan. Samassa Desafio potkaisi kummallakin takajalallaan.(?) Ja ensi kertaa ottelun aikana Alik ulahti oikeasta kivusta. Toinen Desafion takatassuista iskeytyi Alikin otsaan, toinen jonnekin rinnuksen alueelle. Mikä voima potkussa olikaan, sillä se lähetti Alikin vauhdilla takaisin päin, suorastaan pieneen ilmalentoon.
Alik pyörähti kuperkeikan takaperin, sitten toisen, ja ehti kolmannesta puolet, ennen kuin iskeytyi johonkuhun Kaartilaiseen. Yleisö Kaartiringin takana oli loikkinut äkkiä kauemmas, niiden luullessa Alikin tulevan vielä pidemmälle. Komentajan matka pysähtyi kuitenkin tähän nuoreen Kaartilaiseen, jonka päälle Alik jäi makuulleen selällään. Ainakin Kaartiyleisö oli vaiennut täysin, muusta massasta ei voinut olla aivan varma. Moni, kuin myös itse Alik oli hämmästynyt tapahtuneesta. Alik painoi varmasti Desafioa enemmän, ja silti Desafio oli saanut nakattua Alikin kevyesti kuin räsynuken näin kauas. Ilman Kaartilaista Alik saattoi olla usean metrin päässä.
"Uuuhhh... Hemmetti", Alik kuuli altansa epäselvää pihinää. Uroksen omakin naama oli pienessä irvessä törmäyksen aiheuttaman kivun vuoksi.
"Oletko kunnossa?" Alik murahti hiljaa koiralle, joka kuulosti Komentajaa nuoremmalta. Ääntä Alik ei nyt onnistunut tunnistamaan selkänsä alta.
"Juuh.. uh... Jatkakaa vain..." pihinä ja puhina vastasi. Alik vetäisi itsenäs keskivartalon avulla istualleen. Sieltä Komentaja nousi seisomaan, ja katsoi jopa ihaillen Desafioa, joka tuijotti valppaasti tähän suuntaan. Hemmetti sentään, millainen potku! Alik ei kyennyt tuollaiseen. Tajusiko penikka itse millaiset voimat sillä oli? Omankin painoisen koiran potkiminen tuollalailla oli kunnioitettava suoritus, mutta Alik oli varmasti Desafioa painavampi. Desafio antoi vastauksensa. Virne levisi Alikin hämmstyneille kasvoille, eikä kullankeltainen uros välittänyt, vaikka tunsi otsansa turkin kastuvan pienestä määrästä verta. Desafion kynnet olivat varmaan vain kaapaisseet, ei sitä paljoa kirvellyt.
"No et hiivatti vieköön ole tuottanut pettymystä", Alik virnuili ylpeästi Desafiolle, eikä edes puisstellut lunta turkistaan.
"Riittää, olen nähnyt tarpeeksi", Alik sanoi pikaisesti Desafiolle, jotta musta koira ei enää hyökkäisi. Seuraavaksi Alikin ääni kohosi huutoon, jotta muutkin kuulivat.
"Tämä uros on minuakin voimakkaampi!" Alikin katse kiersi nopeasti ympärillä olevissa koirissa, mutta palasi Desafioon, ystävällisenä, ylpeyttä säteilevänä, hyvin erikoinen katse Alikilta.
"Tervehtikää uutta Varakomentajaa!" Alik huusi. Kullankeltainn uros veti korvansa taakse, ja laski päänsä hitaaseen, kunnioittavaan nyökkäykseen. Kumartamaan Alik ei sentään alkaisi, mutta laskisi ainakin päänsä ja häntänsä kunnioituksen eleenä.

Ezra - Yad

Nayal kehtasi vielä huolehtia Ezrasta. Nuori koira luimi korviaan hämillään.
"Olen tietenkin", se ynisi epäselvästi. Koira suorastaan ryömi lähemmäs Nayalia, jonka naama oli irvessä tuskasta.(?)
"Tule, meidän pitää mennä", Ezra hoputti, kun kissa alkoi vaivalloisesti nousta sen selkään. Tällä kertaa Ezra väänsi päänsä sivulle, ja töni kissaa kuonollaan, yrittäen auttaa edes jotenkin.
Kohta Nayal oli taas Ezran selässä(?) ja whippet jatkoi matkaa.
"Enää ei pitkästi, kuulen jotain meteliä Kartanolta.... Kartano näkyy jo" Ezra selosti juostessaan ja puuskuttaessaan Nayalille. Kartano tuli näkyviin. Ezra ilmestyi metsästä, juoksi viimeisiä kymmeniä metrejä. Pihalla oli jostain syystä paljon porukkaa, mutta yllättäin väkijoukko ei pelottanutkaan Ezraa. Ezralla oli niin hätä Nayalin puolesta, ettei se ehtinyt ajatella itseään ja epäsosiaalisuuttaan.
"Pyydän! Auttakaa! Nayal, hän hän...!" Ezra huusi, mutta hengästymisen ja pelon takia koiran sanoista taisi olla hankala saada selvää. Sanat taisivat olla lähempänä karmivaa, pelokasta ulinaa. Väkijoukko kohahti, usea meni kauemmas lähestyvästä Ezrasta. Jostain kuului kiljuntaa, emot peittivät pentujensa kasvoja. Ezra ei ymmärtänyt. Miksei kukaan tehnyt mitään? Miksi kaikki tuijottivat? Mitä tämä oli? Miksi ne eivät nähneet, että Nayal oli tekemässä kuolemaa?
"Auttakaa!" Ezran yksinäinen epätoivon huuto kaikui Kartanon jäisissä seinissä.

Rico – Yad

Furi kysyi yllättävän kysymyksen; oliko Rico ollut joskus tuolla. Vanhus naurahti.
”Heh, en, en ole. En ole tarpeeksi arvovaltainen tällaiseen. Ja ottelut ovat olleet käytössä vain Alikin aikana. Minä olin jo valmistunut omasta Kaartin koulutuksestani, kun Alik-herra löydettiin pentuna metsästä. Ai niin, enkö ole kertonut, että Alik-herra oli myös Yhteisön ulkopuolinen, aivan kuten sinäkin”, Rico kertoi Kun Desafio potkaisi Alikin tantereeseen, Rico oli yksi niistä, jotka vaikenivat, ja joiden leuka loksahti ihmetyksestä auki. Sori poju, nyt Furi ei saisi selityksiä, kun Ricolla oli oma hämmästyksensä selätettävänä. Kohta vanhus oli taas hymyilemässä.
”Hehheeh, upeaa! Upeaa Desafio!” Rico yhtyi mekastavaan yleisöön, kun ottelu alkoi tulla päätökseen.
”Hmh, sepä oli harvinaisen lyhyt ottelu”, vanhus kommentoi pennulle.
”Mutta kyllä niitä tulee vi-” Ricon sanat keskeytti kauhunhuudot. Rico katsoi siihen suuntaan ja pomppasi järkytyksestä jaloilleen. Pyhä luoja mitä tuolle koiralle oli sattunut?!

Mitra - Auony

"Etsin oppilastani, Nayalia, mutta enpä löydä häntä", Mitra selitti lyhyesti pennulle, joka oli huomannut Mitran hakuilevan katseen selaavan yleisöä. Joukko oli hakeutunut istumapaikoilleen, ja Mitra oli pentujen toisella puolella, kuin Oriel.(?) Pian paikalle tuli myös Hi ja Cone. Mitra vilkaisi niitä. Hmph, mitä hunsvotteja, vanhahko naaras ajatteli paheksuen ja keskittyi katsomaan taas ottelua. Mitra ei kuitenkaan kyennyt keskittymään siihen. Naaraalla oli paha tunne vatsanpohjassaan. Ottelu oli ja meni, se kaikki oli samantekevää Mitralle. Mutta äkkiä hurraahuudot vaihtuivat kauhunhuudoiksi, ja kuten kaikki muutkin Mitrakin käänsi katseensa kauhun aiheuttajaan. Metsästä oli juossut verinen koira. Mitra tuijotti sinne järkyttyneenä.
”Sillä on selässä kissa!” Taustalla kuului huutoa. ”Se on Nayal1” Mitra tunnisti erään parantajakollegansa äänen. Sanat saivat parantajan jokaisen yli kymmensenttisen karvan nousemaan pystyyn, kun kuvottavat kauhun väreet kulkivat Mitran kehoa pitkin, ja saivat naaraan kasvotkin irveeseen. Mitra veti terävästi henkeä, silmät suurina kuin täysikuu. Nayal? Ei voinut olla… Ei!
”Nayal! Nayal!” Katseista välittämättä kauhistuneen parantajan huuto toisti oppilaan nimeä ja Mitra lähti rynnimään väkijoukon läpi veristä koiraa kohti niin nopeasti kuin kissan jaloillaan pääsi.


Niyra - Yad

”Erakko? Voi reppanaa”, Niyra ehti sanomaan, kun colliekin joutui kauhistelemaan näkyä yleisön laidalla. Paikalle juossut koira oli kuin painajaisesta, veren peittämä, ja nyytti sen selän päällä näytti epämuodostumalta. Ei, ei se ollut epämuodostuma. Joku huusi sen olevan kissa. Niyra tuijotti tapahtumia silmät selällään, äänensä menettäneenä, toienn etutassu nousten sydänalaa pitelemään silkasta kauhusta.

Alik – Yad

Komentajan ilme vakavoitui, kun sen korvat havaitsivat jostain huutoa ja kiljumista. Alik kohotti ryhtinsä ja katseli hämillään ympärilleen. Mitä tapahtui? Mitä kaikki katsoivat? Alik ei nähnyt mitä eläimet tuijottivat, väkeä oli liikaa tiellä. Mitä tapahtui? Alik katsahti Rayon ja Niyran suuntaan, mutta niiden suunnalta ei tullut vastausta.
”Desafio”, Alik kutsui mustaa koiraa mukaansa ja lähti loikkimaan kehästä ulos.
”Tehkää tietä!” Alik huusi kauhistuneelle yleisölle, jaa tunkeutui kohti sitä mitä kaikki tuijottivat. Näky sai jopa karaistuneen Alikin seisahtamaan järkytyksestä paikalleen. Jostain kuului kissan huutoa, ja Alik huomasi Mitra-nimisen naaraan juoksevan pää viidentenä jalkana veristä koiraa kohti, se herätti Komentajankin eloon.
”Parantajat heti tänne! Tehkää tietä!” Alik yritti huutaa väkijoukkoon eloa.

Nimi: Meikäläinen

29.01.2018 14:27
Rayo - Yad

Loputa Niyra näytti huomaavan pennun, hetken etsittyään. Narttu alkoi kyselemään tiuhaan tahtiin, ja shiba koitti kuumeisesti pysyä kärryillä. Pentu mitä? Missä, milloin??
"Öööh..." hän aloitti epävarmana. Että mitä?!
"Ei, en tiedä ikää, nuori kyllä, ja ei, ei se ole kenenkään pentu Yadista, se löydettiin... öh... eilen tai tänään. Se ei ole alkuperäinen yadlainen, joku erakko tai vastaava. Rico voisi varmaan kertoa enemmän, kun pentu on hänen seuassaan. minä en kyllä tiedä paljoa enempää kuin sinä", Apulaisjohtaja vastasi.

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com