Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

>> Kysely <<

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Defia

16.09.2018 23:14
Ubo ja Shin - Yad ja Auony

Udyr tuijotti edessään makaavaa koiraa pitkään. Välillä se myös vilkuili mustan kissan suuntaan. Sen mieli ei edelleenkään ollut ihan kohdillaan ja kaikki tämä hämmensi urosta entisestään. Arpinen koira oli kuitenkin väittänyt olevansa sen poika. Sen mukana oli myös tullut musta kissa. Udyr rypisti kulmiaan ja joutui irvistämään pistävän kivun iskiessä sen päähän. Se tuntui aloittavan kivuliaan ketjureaktion, joka sai uroksen jalat tärisemään. Koko koiran olisi pitänyt romahtaa maahan, mutta sen sijaan se vain istui alas ja murahti kivuissaan. Ketä tahansa pihalla olikaan, kukaan niistä ei saisi nähdä kuinka paljon urokseen sattui. Se oli jotain mistä jääräpäinen uros ei suostunut neuvottelemaan itsensä kanssa.
Vanhan uroksen etutassut tärisivät huutavasta kivusta, mutta tumma kaksikko ei nähnyt sitä välimatkansa vuoksi ja Ubo ei yksinkertaisesti nähnyt. Sokea koira kuitenkin aisti, että jotain oli pielessä. Se osasi tulkita isänsä murahduksia hyvin ja olikin nyt melko varma, että urokseen sattui, mutta ei tiennyt mikä. Eikä se voinut kysyä asiaa isältään, sillä tiesi että se vain loukkaisi tätä. Ubo ymmärsi hyvin, sillä se suhtautui sellaisiin kysymyksiin ihan samalla tavalla. Nyt uros kuitenkin ymmärsi myös asian toisen puolen. Se halusi kysyä asiasta, koska oli huolissaan.
Tietämättään molemmat urokset purivat hampaansa voimalla yhteen samaan aikaan. Molemmat olivat turhautuneita, mutta eri syistä. Udyrin oli kuitenkin pakko höllätä umpeen naulatulta tuntuvaa kuonoaan. Siinä missä uros ei halunnut uskoa, että kyseessä oli sen poika, ei se voinut nyt uskoa muutakaan. Ainakin uros toivoi ettei sen tarvitsisi kuoltuaankin kestää näitä kipuja.

"Missä oikein olit ja miksi tulit takaisin vasta nyt?" vanha uros murahti. Ubo nosti sokean katseensa tämän kasvoihin ja kuuli omien hampaidensa kirskahtavan sen hädässä vastata. Leuka liikkeestä loksahtaen uros aloitti jälleen anelua muistuttavan selityksensä, jonka se oli jo esittänyt aikaisemmin Komentajalle.
Ubon kurkkua kuivasi sen saatua tarinansa vihdoin päätökseen. Johtaja ja Komentaja olivat molemmat tuntuneet antavan urokselle anteeksi liian helposti, mutta se ei uskonut isänsä tekevän samoin. Mutta isältään se toivoi sitä enemmän kuin keneltäkään muulta. Ubo ei ollut koskaan välittänyt muiden mielipiteistä, mutta isänsä sanat se otti aina vakavasti. Uros kunnioitti isäänsä syvästi ja oli aina kaivannut tältä hyväksyntää ja tunnistusta. Mielistelijä, sanoisi Shin. Älykääpiö, Ubo palauttaisi.

Ubon selityksen aikana Shin ja Spirit olivat siirtyneet hieman lähemmäs kuunnellakseen. Uroksen selittäessä sokeutumisestaan Shin muisti jotakin ja käänsi ilmeettömänä keltaisen katseensa dobermanniin. Silmät viiruina kissa tuijotti sitä kunnes toinen vihdoin katsoi sen suuntaan. "Mitä?" uros murahti hiljaa.
"Mietin vain, että syytitkö sinä todella meitä Adan kuolemasta?" kissa kysyi pehmeästi. Koira rypisti kulmiaan ja katsoi pientä kieroa hymyä kissan kasvoilla, muttei vastannut. "Kyselin hieman mitä tapahtui ja tulin siihen tulokseen, että kaikki tässä perheessä minua lukuunottamatta ovat täysiä idiootteja. Aivan kuten veljensä Ada jätti hoitoon hakeutumisen sikseen ja antoi luonnon hoitaa osansa. Mietin siis, että ehkä sinä et ole aivan niin tyhmä kuin miltä näytät. Ehkä sinä tajusit, että minä olen syy siihen, että edes tuo typerys on vielä elossa," Shin selitti huolettomana, viitaten hännällään kohti Uboa. Spirit näytti entistä vihaisemmalta, muttei edelleenkään sanonut mitään. Shin huokaisi ennen kuin jatkoi, "ja onhan se totta. Kaikki sisarukseni ovat aina jättäneet parantajien pakeille menemisen välistä ellei joku muu perheestä patistele näitä siihen tarpeeksi ahkerasti." Kolli katsoi koiraa sivusilmällä lähettäessään veitsen matkaan pirullisen virneen kera, "sinun tietysti pitäisi lukeutua siihen perheeseen."

//Okeiii, mä en nyt ihan oikeasti jaksa kirjoittaa uudelleen kaikkea sitä mikä tästä katosi, joten leikkaan vain tästä katki, koska eipä tällä muutenkaan ole mitään väliä, kun pelailen yksinäni olemassaolemattomassa päivässä. xD Varmaan tulee jotain mainintaa jonnekin myöhemmin, mutta nyt en jaksa sitä vääntää, joten jooooh. Ihan turha viesti tämä siis, mutta toivottavasti ei haittaa vaikka postasin sen. ^^''//

Nimi: Defia

16.09.2018 23:09
Roku - Auony

Roku ei olisi halunnut osallistua hautajaisiin. Eikä se varmasti olisikaan, ellei sen äiti olisi löytänyt sitä. Äkäisesti sähisten Nida käski poikansa kunnioittamaan kuolleiden kissojen muistoa. Roku yritti vängätä vastaan sillä, että voisi kunnioittaa niiden muistoa mistä tahansa, mutta lopulta kollia alistui. Muutoin tilanne olisi varmasti käynyt fyysiseksi. Hautajaiset eivät kuitenkaan olleet millään tapaa ideaali paikka kollille, joka ei pystynyt hallitsemaan tunteitaan.
Sentään se lusmuilija ei ole täällä, Roku lohdutti itseään. Kaikenkirjavasta väkijoukosta olikin yllättävän vaikeaa huomata mustaa kissaa. Kolli joutuikin siis järkyttymään nähdessään mustan parantajan vierailevan haudoilla. Roku ei tiennyt sen opastavan sokeaa koiraa vierellään, joten ei voinut olettaa parantajan tekevän muuta kuin pilkkaavan kuolleita. Mustavalkoinen kolli oli jäänyt kauemmas katsomaan, sillä se ei ollut läheinen yhdenkään kuolleen kanssa. Sen äiti oli kuitenkin mennyt hyvästelemään vanhan klaanilaisen, joka oli aina ollut kärsivällinen sen kanssa. Nida oli myöskin huomannut Shinin siellä ja sen pitkä turkki oli turvonnut hieman. Lukuisten takkujen vuoksi naaraan karvat eivät seisoneet samalla tavalla kuin monen muun kissan. Roku pisti muutoksen kuitenkin merkille ja tunsi pientä helpotusta, ainakaan se ei ollut ainoa joka vihasi mustaa parantajaa.
Hautajaisten jälkeen Roku hiippaili puiden suojiin. Kolli ei ollut pitkään aikaan nukkunut Kartanossa, koska se oli liian täynnä ärsykkeitä. Aina yhtä vaivalloisesti Roku kiipesi paksuun puuhun Kartanon eteläpuolella. Ähisten kookas kolli kampesi itsensä pesäänsä voimalla. Lähes kuka tahansa muu kissa olisi varmasti saanut hyödynnettyä kyseistä puuta paljon paremmin kuin Roku, joka ei ollut tehnyt pesänsä eteen muuta kuin raahannut sinne räsyisen peiton. Se piti kolin kuitenkin tarpeeksi lämpimänä - joka tarkoittaa vain ja ainostaan sitä, ettei se jäädy kuoliaaksi - joten sitä ei jaksanut kiinnostaa. Pian säät lämpenisivät ja Roku saisi heittää hyvästit joka öiselle palemiselle. Ehkä se sitten olisi edes välillä hieman paremmalla tuulella. Tai sitten ei.
Kolli pyöri höttöisen peittonsa alla saadakseen siitä mahdollisimman tiiviin paketin ja käpertyi lopulta makaamaan. Sen systeemissä oli niin paljon aukkoja, mutta nuori kolli ei jaksanut välittää siitäkään. Kunhan se saisi olla rauhassa. Ärtyneenä puhisten kolli sulki silmänsä. Se tiesi tarvitsevansa lepoa, mutta oli melko varma, että ei nukahtaisi vielä hetkeen. Kirottu suurisuinen lehmänläjä.

-----

Roku oli melkein tippunut alas puustaan kiivetessään vaivalloisesti pois sieltä. Kollista tuntui kuin sen keho olisi vain hyödytön tukki. Lämpötilan kohottua yli kahteenkymmeneen oli kolli alkanut jälleen kaipaamaan talvea. Se oli jälleen kerran ärtynyt.
Talveen palaaminen kuulosti hyvältä siksikin, että silloin kollin kirottu entinen opettaja ei ollut vaivaamassa Yhteisöä kuin se tauti joka musta parantaja selvästi oli. Kevän aikana Roku oli tehnyt parhaansa vältelläkseen kollia kuin ruttoa, mutta lopulta se oli osottautunut mahdottomaksi. Shin oli ollut aivan yhtä raivostuttavan hilpeä kuin ennenkin ja Roku oli napsahtanut.
Opettajaansa suurempi kolli oli yrittänyt käydä sen päälle, mutta sokea koira oli tullut väliin. Se oli saanut Rokun jälleen kerran häpeämään lyhyttä pinnaansa aivan liikaa. Kolli oli raapaissut koiran jo valmiiksi arpista kuonoa oikein voimalla, eikä ollut lainkaan ylpeä asiasta. Koirahan oli sokea.
Asia ärsytti kollia edelleen. Sillä oli tapana märehtiä aiheuttamiaan - aiheettomia tai sivullisten kärsimiä - välikohtauksia. Sen oli silti erittäin vaikea pyytää anteeksi käytöstään, joka ei koskaan tuntunut pysyvät aisoissa.
Huokaisten raskaasti kolli laahusti kohti Kartanoa. Olisi parasta keskittää energiansa johonkin muuhun kuin itse itsensä ärsyttämiseen. Tämä sää oli jo ihan tarpeeksi kamala mustavalkoiselle kissalle.

Nimi: Glowe

16.09.2018 14:15
Mitra - Auony

Vihreiden silmien katse laskeutui maassa lojuviin yrttiparkoihin, nekin taisivat pelätä etteivät kärventyisi parantajan katseen alla. Napakoin ottein Mitra alkoi nyhtää huonoja yrttejä pois kasasta.
"Liian kuiva, ihan rapistuu kynsissä, tuo on jo mustumassa", naaras mutisi itsekseen, kuin oppilailleenkin. Creetan kasasta ei hävinnyt kuitenkaan kuin muutama yrtti.
"Loput kelpaavat", Mitra naukaisi ja käänsi katseensa Lunan löytöihin.
"Katsopa tätä, niin kuiva ettei kynsikään mene läpi, miten pentu puree tällaisen?" Mitra pyöritteli tassullaan yhtä tummaksi kuivunutta marjaa.
"Hmmm... Loput ovat ihan ok, ne pitää käyttää pian, muistakaa laittaa näistä kaikki yrttivaraston etuosaan, että ne myös käyteetään nopeasti", somali naukui ja nousi.
"Kerätkää ne", naaras meni oman kasansa luokse ja kietoi niiden ympärille kuivaa heinää, jotta pääosin heinistä ja lehdistä koostuvat yrtit pysyisivät kasassa. Tehtyään alkeellisen solmun heinästä, Mitra nosti yrtit varovasti leukojensa väliin. Kuivuuden takia ne olivat normaaliakin hauraampia.
"Viette nämä yrttilaatikoihin, ja tuotte vettä pihalle, odotan siellä", Mitra naukui ja lähti edellä takaisin Kartanoa kohti, pihalla naaras antaisi omat kantamuksensa toiselle oppilaista.

Nimi: Untuva

16.09.2018 13:49
Luna - Auony

Lunan päästyä tarpeeksi korkealle tiheän oksiston läpi se kuuli alhaalta kysymyksen. Norjalainen katsoi tarkkaan ympärilleen mahdollisten yrttien varalta ja nappasi pari yrttiä suuhunsa. Ainakin Luna oletti niiden olevan tarpeellisia.
"Kyllä täältä vähän löytyi", norjalainen mumisi yrtit suussaan. "Olen valmis, tulen alas." Alaspäin oli helpompi mennä. Se loikkasi sujuvasti loppumatkan alas, kun ei ollut enää kamalasti oksia edessä eikä matkaa alas ollut paljon. Luna tassutti Mitran ja Creetan seuraan, laski yrtit maahan ja odotti tuomiotaan. Sen hännänpää viuhtoi puolelta toiselle sen jo hieman hermostuessa.

Nimi: Iitu

16.09.2018 13:29
Creeta – Auony

Creeta yritti olla virnistämättä liian leveästi ja käänteli vain korviaan Mitran suuntaan. Olipa kokenut Parantaja hyvällä tuulella tänään. Tonkineesi katseli Lunan perään, kun metsäkissa kapusi helpon näköisesti puuhun. Creeta olisi varmaan jo kiljuen pudonnut takaisin alas. Ei ehkä ihme, ettei Mitra ollut pyytänyt Creetaa puuhun. Tonkineesi oli kuitenkin jo tottunut nyrpeään naaraaseen ja naurahti vain huvittuneena itsekseen punertavan naaraan sanoille. Anteeksi kovasti Mitra-rakas.

Creeta kääntyi oitis kohti keräämäänsä kasaa ja tutki sitä tarkasti, raapien turhia lehtiä vielä pois joukosta. Kaipa tässä oli nyt vain jotain hyödyllistä, ehkä? Itseasiassa tonkineesi ei ollut ihan satavarma asiasta, mutta oli positiivisella tuulella siitä, että ainakin suurinosa oli kasveja, jotka tonkineesi tunnisti. Creeta kaapi löydöt kohti Mitraa ja huiski hermostuneena häntäänsä. Mitra oli niin huonolla tuulella tänään, että oppilas toivoi hyvän yrttikasan hieman lepyyttää tulista naarasta.
”Uskon suurimman osan jo uskovan, ettei kukkapenkkeihin ole mitään asiaa”, Creeta kehräsi vielä.
Aikaisemmat onnettomat, jotka olivat yrittäneetkään lähelle olivat jo saaneet kuulla kunniansa. Oli aina yhtä huvittavaa nähdä, miten isommatkin urokset lähtivät häntä koipien välissä karkuun, jos Mitra näytti suuttuvan jostain. Tonkineesi kehräsi huvittuneena ja poimi maasta vielä pudonneen juuren, asettaen sen muiden yrttien viereen, jotka kannettaisiin takaisin Kartanolle.
”Oletko valmis, Luna?” Creeta huikkasi metsäkissalle. ”Liitythän mukaan estämään ilkeitä poikia?”
Creeta vinkkasi nuorelle naaraalle silmää. Toivottavasti Luna ei ottanut nokkiinsa Mitran tylyä puhetyyliä käskytellä oppilaita tekemään hommia. Tonkineesi oli itse jo tottunut kärttyiseen Parantajaan, eikä ottanut kaikkea itseensä. Mitralla oli myös lempeä puoli, vaikka ainakin nyt siitä ei näkynyt naaraassa jälkeäkään. Saatuaan edes jonkinlaisen murinan Mitralta siitä, että jotkut yrtit kelpaisivat, oppilas nappaisi ne mukaansa.

Nimi: Glowe

16.09.2018 13:19
Mito - Auony

Kolli nyökkäsi pennun vastaukselle naaman puhtaustasosta. Hyvä hyvä, olisihan se noloa kävellä ympäriinsä jokin höyhen naamassa.
"Ei kiipeminen ole hankalaa kissoille. Koirille varmaan on", Mito naukaisi. Toki poikkeuksia oli koirissa ja kissoissa, jotkut pystyivät johonkin paremmin. Pennun jatkaessa puhettaan klaanilainen kurtisti mietteliäästi kulmiaan.
"No täällä kyllä on kaikki kesät lämpimiä, mutta yleensä sataa edes joskus. Tällainen kuumuus on jo naurettavaa", sanojensa vahvistukseksi Mito kaapaisi tassullaan maata, josta nousi oitis pölypilvi.
Myös Mito kuuli kolinaa ja kiinnitti keltaiset silmänsä siihen suuntaan.
"Hmmm.... Ämpäreistä päätellen ovat varmaan menossa hakemaan vettä kaupungista", kissa heilautti häntäänsä.
"Tiedätkö, minulla on tylsää... Mentäisiinkö noiden perään?" Mito virnisti niin että valkeat hampaat näkyivät. Karkureita ei oltu nähty Yhteisön itälaidalla, ja kyllä pentu pääsisi johonkin pusikkoon piiloon, idässä oli paljon pajuja ja sellaista. Mito sen sijaan voisi kiivetä puuhun.

Nimi: Glowe

16.09.2018 12:47
Rico - Yad

Sokeutuvan vanhuksen silmille ämpäri liikkui liian nopeasti, että Rico olisi edes huomannut sen lähestyvää harmaata hahmoa. Ehkä vanhus olisi nähnyt sen sitten kun se oli parin metrin päässä, mutta silloin olisi ollut jo liian myöhäistä. Joten, noutaja tuli toetoiseksi lähestyvästä tällistä vasta kun Nonan torjuma metallikoppa kalisi Kartanon pihan halkeilleeseen, sammaleiseen asfalttiin. Noutaja käänsi päänsä äkkiä äänen suuntaan, sitä vähän säikähtäneenä, ja hahmotti pienen tuijottelun jälkeen sumeana näkyvän harmaan sangon. Rico nosti katseensa valkeana näkyvään Juriin, ja pudisti päätään. Noutaja ei kuitenkaan sättinyt dalmantialaista enempää, Aro hoiti asian jo ihab tarpeeksi tehokkaasti, eli täysin turhaan. Rico otti askelia kohti yhtä maahan levinnyttä ämpäriä, mutta Aro puhui.
"Kiitoksia Aro, mutta kyllä minä yhden ämpärin jaksan kantaa", vanhus naurahti. Aron sanat olivat kylläkin hieman särähtäneet noutajan korvaan, ei kouluttaja ollut vielä niin seniili, eihän?
"No niin lähdetään", Rico sanoi ja poimi ämpärin leukoihinsa. Sangon ripa oli helppo asettaa alaleuan kulmahampaiden taakse ja vetää kieli rivan yli. Nyt pystyi läähättämään ja puhumaan ilman että sanko tippuisi.
"Aro, kulkisitko sinä edellä?" Noutaja pyysi. Ricolta yksin käveleminen ei enää oikein tahtonut sujua. Joukko kulki rauhallista tahtia, mistä Rico oli kiitollinen. Kuumuus vaikutti vanhaan koiraan ihan eri tavalla kuin nuoriin.

Juri - Yad

"Haha, hyvä koppi", Juri virnuili Nonalle, kun narttu plokkasi Jurin sankkohyökkäyksen.
"phyh, no sori", Juri pyöräytti silmiään Arolle, katsomatta edes anteeksipyydettävien suuntaan.
"Hahhaha, Joo Aron piti melkein vääntää leuat sijoiltaan", Juri vitsaili Strixille ja oli lähdössä leikkiin mukaan, mutta päätti olla aloittamatta uutta painia. Juri nappasi sangon leukoihinsa ja lähti hyppelemään reippaasti narttujen vieressä. Ohuessa, valkeassa turkissaan Jurilla ei ollut edes hurjan lämmin.
Matka kulki mukavasti, Juri heilutteli sankkoaan suuntaan jos toiseen. Koirat olivat jo yli puolessa matkassa, kuivan pajukon keskellä.
"Hei tuolla on joku ihmisten härpäke", Juri haukahti ja lähti juoksemaan osoittamaansa suuntaan. Pentu ryntäsi kohti kaivinkonetta, jonka ympärillä oli metallijätettä, saaveja ja muita koneita kärryineen. Kaivinkoneen edessä oli syvä, loiva kuoppa. Ilmeisesti täällä oli ollut jonkinlainen rakennustyömaa aluillaan, ennen sitö mikä ihmiset ikinä olivatkaan ajaneet pois.
"Hei Juri! Siellä voi olla jotakin terävää!" Rico huomasi pennun lähdön ja huusi turhaa pennun perään. Sinne meni. Ulos Ricon näkökentästä.
"Äh, mennään hakemaan se. Neidit, voisitteko mennä edeltä, ennen kuin Juri teloo itsensä johonkin?" Rico pyysi Nonaa jaa Strixiä. Aro ja Rico tulisivat hitaammin perässä.
"Ja varokaa metallia, maasssa on vaikka mitä terävää", Rico lisäsi laskien päänsä lähemmäs maata jotta näkisi kuivan heinän alle hautautuneet vaarat.

Juri oli saapunut avoimen tavarakontin luo, ja katseli sitö sankkonsa kkanssa . Olipa ruma pesä. Sisässä haisi pahalle, joten ppentu ei mennyt sinne vaan kiersi kontin vierelle. Kontin punaista, ruosteista seinää vasten oli jotain metallilevyjä. Hetken mielijohteesta Juri heilautti päätään ja mäiski useaan kertaan metallista sankkoa vasten metallilevyjä, saaden aikaan korvia vihlovaa metallia. Metallilevyihin jäi viiruja sangon iskuista, ja sanko löi yhden lyönnin kohdalla kipinää.

Nimi: Iitu

16.09.2018 12:21
Furi – Yad

Tuijotan silmät suurina valkoista kattia, kun se lähtee kipuamaan alas puunrunkoa pitkin ja loikkaa äänettömästi maahan. En tule koskaan tottumaan kyllä tuohon, miten kissat pystyvät kiipeämään ihan mihin vaan.
”Minäkin haluaisin osata tuon”, sanon ihaillen ja vispaan häntääni kohti puunrunkoa. ”Te vain kiipeilette ja loikitte joka paikassa, ihan tuosta noin vain! Eikö se ole hankalaa?”
Katselen tarkkaavaisesti Miton kasvoja, mutta minusta ne näyttävät ihan putipuhtailta. Siinäkin toinen kikka, miten ihmeessä valkoisen turkin saa muka pidettyä noin puhtaana? Kysynpä vaan. Minusta jo punaruskean turkin pitäminen on hankalaa, ja tässä ei sentään näy ihan jokainen pölyhuikkanen. Sitten muistan klaanilaisen esittävän kysymyksen ja kaiketi odottavan vastausta.
”Eip, puhdasta on! Ihan häikäisee” hihkaisen, nyökötellen päätäni.

Ylpeänä kohotan ryhtiäni ja liikuttelen pystyjä korviani.
”Kesän lopussa täytän jo vuoden”, ilmoitan tyytyväisenä. ”Tämä on ensimmäinen kesäni, en ollut kuvitellutkaan, että kesä olisi näin kuuma! Onko se aina tällaista? Ei sadetta, ei mitään?”
Kallistan päätäni kysyvästi. Pihalta kuuluu kolinaa ja automaattisesti katseeni eksyy sinne. Rico näyttää olevan lähdössä johonkin harjoittelijoiden kanssa ja katselen mielenkiinnolla niiden kantamia ämpäreitä. Huolestunut pilke silmäkulmassa seuraan katseellani noutajaa. Mihin ne ovat menossa? Hetken ajan minun tekisi mieli juosta mukaan. Mitä jos Rico tarvitsee apua? Koska vanhus on kuitenkin iso koira, ja onhan sen ympärillä harjoittelijoita ja muita kaartilaisia, tyydyn lopulta vain seuraamaan joukkoa katseellani.
”Tiedätkö sinä, mihin nuo ovat menossa?” utelen Mitolta ja viiton korvillani katoavan koirajoukon suuntaan.

Nimi: Iitu

16.09.2018 11:43
Strix - Yad

"Hei Rico", Strix kiirehti tervehtimään kohteliaasti vanhaa kouluttajaa.
Takaa kuului Jurin tuttu tervehdys ja Strix kääntyi katsomaan dalmatialaista. Sillä oli ämpäreitä mukana! Alaskalaisen kasvoille purkautui leveä virnistys, ennenkun se ponnahti ketterästi sivuun ämpäripommin tieltä. Tätä nuorukainen oli osannut kaveriltaan odottaa. Nonalla ei ollut yhtä hyvä tuuri, ja Strix vilkaisi siihen suuntaan katsoakseen, että collie oli kunnossa. Oho.
"Hei! Jaksoitko raahata ämpärit ihan itse vai tunkiko joku ne suuhusi?" Strix naurahti ja loikkasi leikkisästi dalmatialaisen suuntaan tökkiäkseen sitä vähän.
Aron tiukka äänensävy kuitenkin keskeytti hyvän hetken painimiselle ja Strix ravisteli päätään, virnisti odottavaisena Jurin suuntaan ja höristi korviaan. Anteeksipyyntö? Hehe, Juri ei varmaan ymmärtänyt edes koko sanaa. Hyväntuulisena Strix nappasi yhden kaatuneista ämpäreistä suuhunsa ja heilautti sitä kevyesti ilmassa, ennenkun siirtyi seuraamaan Aroa kohti kaupunkia.
"Oletko kunnossa?" Strix otti asiakseen kysyä Nonalta, vaikkei lentävä ämpäri varmaan mitään kamalaa ollut saanut aikaiseksi.

Kuumuudesta huolimatta Strix viihtyi. Polttava aurinko tunkeutui puiden välistä parhaansa mukaan, mutta metsä toi kuitenkin mukavasti varjoa. Ei se kuumuuteen oikein auttanut, mutta ei ainakaan tarvinnut siristää silmiään kuten suorassa auringonpaisteessa. Joukko ei liikkunut mitenkään hirveän ripeään tahtiin, ei sitä nyt turhaan jaksanut juostakaan. Niinpä jäi hyvin aikaa katsella ympäriinsä. Siitä oli jo aikaa, kun Strix viimeksi oli lähtenyt mukaan vedenkantoreissulle.
"Onko vielä pitkä matka?" alaskalainen höpötteli ja vilkaisi kohti Ricoa.
Nartun läähätti ämpärinsä takana, vaikka sillä olikin kevyehkö kesäturkki, se taisi silti olla joukosta paksuturkkisin. Strix jopa alkoi miettiä, olisiko sittenkin kiva löytää joku pieni paikka polskuttelulle, jos se vähän viilentäisi. Ajatus kuitenkin katosi samantien. Ehei, kastunut, paahtava turkki oli vielä kamalampaa.

Nimi: Glowe

16.09.2018 10:20
Mitra - Auony

"Sanopa muuta", Mitra murahti Lunan kommentille kuumuudesta. Totta kai myös pitkäturkkisella somalilla oli tolkuttoman kuuma.
"Näkyykö siellä mitään?" Mitra kysyi ylöspäin kiipeävältä Lunalta. Pensas ei ollut kovin korkea, mutta oksisto oli niin tiheä, ettei maankamaralta nähnyt muutamaan yksittäistä yrttiä, jotka jopa saattaisivat olla käyttökelpoiset.
"Ja Creeta, älä seiso siinä tumput suorina, vaan näytä mitä olet jo löytänyt. Sitten keräämme ne kasaan ja lähdemme vaikka takaisin Kartanolle. Tarkistetaan vielä koristepensaat ja kukkapenkit, kastellaan ne, ja vahditaan ettei joku ääliömäinen uros käy nostamassa koipeaan yrtteihimme", Mitra jatkoi topakkaa naukumista ja marssi Creetan tuotoksia kohti.
"Jos joku kehtaakin tehdä tarpeensa niihin.... Syötän sille jätöksensä..." vanha parantaja mutisi jälleen itsekseen.

Nimi: Untuva

16.09.2018 09:14
Luna - Auony

Se siitä Lunan murheellisuudesta. Heti kuullessaan Creetan tervehdyksen ja tonkineesin ystävällisyyden norjalainen unohti hetkeksi kaiken maailman eläkkeet. Mutta sitten Spy tuli taas puheeksi. Kyllä Luna tiesi, ettei tonkineesi sentään tahallaan sellaisia puhuisi. Ainakin Luna uskoi niin, ja niin se halusikin uskoa.
Luna ei ehtinyt sanoa juuta eikä jaata, kun Mitra laittoi sen jo töihin. Oikeastaan norjalainen piti siitä, että joku sanoi sille mitä sen piti tehdä, nyt kun Spy ei ollut sille sitä sanomassa.
"Selvä", Luna vastasi somalinaaraalle, ja suuntasi katseensa pensaan yläoksiin. Sinne sen oli tarkotus kiivetä seuraavaksi tarkistamaan löytyisikö sieltä jotain, jota linnut eivät olisi vielä tuhonneet. Onneksi norjalainen oli hyvä kiipeilijä, tämä tehtävä oli kuin tehty hänelle.
Luna tunsi oikein vetävän lämpöä itseensä mustan turkkinsa takia. Sille tuli heti kuuma, kun se vain aloittikin kipuamisen. Ei sillä, etteikö sillä olisi jo ollut.
"Miksi täällä pitää olla näin kuuma", Luna sanoi osittain itselleen, osittain muille. Sitä ei haitannut kuulivatko naaraat sitä vai eivät. Ei sillä ollut väliä. Mutta kuuma oli. Se oli selvää. Luna kuitenkin jatkoi kuumuudesta huolimatta kiipeämistä.

Nimi: Täysikuu

16.09.2018 01:20
Flogon De Neige - Yad

Nona nyökkää ujosti alaskalaiselle ja käännähtää oville päin. Strix kuului kävelevän Nonan perässä koko matkan pihalle.
"En tiedä, varmaan ne saadaan niitä pian, kun Aro käskytti Juria", collie mutisee vastaukseksi. Narttu pysähtyi Ricon taakse katselemaan kun Strix menee juttelemaan(?) vanhukselle. Nona etsii katseellaan pihalta Juria tai Aroa, mutta kumpaakaa urosta ei näy. Äkkiä narttu huomaa kaksikon tepsuttelevan ulos kartanosta. Jurilla on muutama ämpäri ja Aro kantaa itse asiassa suurimman osan. Kaartilainen ja harjoittelija kävelevät kohti Nonaa, Strixiä ja Ricoa. Sitten Juri pyrähti juoksuun ja vähän matkan päästä heitti ämpärit harjoittelijanarttuja kohti.
"Hei Strix!" Juri haukahtaa toiselle nartulle. Alaskalainen mutisee jotain epämääräistä. Nona katsoo kun ämpärit lähestyvät kolmikkoa, Jurin katsellessa niitä omahyväisenä. Rico läähättää äänekkäästi. Äkkiä kuuluu vain viuh ja tömpsis ja collie tömähtää kumoon. Yksi Jurin heittämistä ämpäreistä oli osua Ricoon, mutta Nona esti sen. Aro saapuu paikalle ja näyttää ärtyneeltä.
"Juri! Varovaisemmin! Pyydä Nonalta ja Ricolta anteeksi. Sitten jokainen ottaa oman ämpärinsä ja lähdemme kohti kaupunkia. Rico, voin kantaa myös sinun ämpärisi jos tahdot", Aro murisi Jurille ja puhui sitten ystävällisemmin vanhalle kouluttajalle. Nona nuuhkaisee kylkeään. Kunnossa on. Narttu siirtää epäilevän katseensa kohti Juria.

Nimi: Glowe

15.09.2018 23:56
Juri - Yad

Dalmantialainen oli juuri kertaamassa kauheaa tarinaa lokerokokemuksestaan pienelle kaveriporukalle, kun joku hempukka tuli ja keskeytti Jurin. Dalmantialainen käänsi murhaavan katseen komentelevaan narttuun, ja veti henkeä piikikkääseen vastaukseen, mutta narttu oli jo lähtenyt luikkimaan kauemmas.
"Pyh, hae itte ämpärisi", Juri murisi, ja sai kaverinsa hihittelemään. Juri ei liikauttanut ahteriaan milliäkään, vaan käänsi katseensa takaisin näihin aliarvoisiin metsästäjäpentuihin ja aloitteleviin Harjoittelijoihin. Räkänokat!
"Missä meikä oli?" Juri kysyi ylimielisesti, kuin ei muka muistaisi. Joku mitätön metsästäjäpentu muistutteli Juria, ja Juri oli jatkamassa yliammuttua tarinaansa lokeron kauheudesta, kun Aron ääni kuului portaiden suunnalta.
"Juri! Tule hakemaan niitä ämpäreitä!"
Juri vilkaisi sitä pitkin kuononvarttaan ja kääntyi uudelleen kavereiden suuntaan.
"Siis kattokaa tuotaki. Joku pikku-Kaartilainen yrittää käskyttää mua? Mun isä on sentään Arvokaartilainen, minusta tässä ei oo mitään järkeä että tuollanen saa komennella mua", Juri voivotteli teatraalisesti, ilkeään sävyyn, ehkä vähän liian kovalla äänellä.
"Juri!" Aro toisti varoittavammin.
"Voi anteeksi suuri herra, ettehän lyö minua? Voi ei ettehän?!" Juri heittäytyi pelleillen maahan ja vinkui nauraa räkättäen Arolle, luikellen samalla uroksen suuntaan. Kaverit olivat kuolla nauruun takana ja Juri vilkaisi virnuillen niiden suuntaan.
"Nähdän myöhemmin", Juri huikkasi pennuille ja ne hymähtelivät jotain vastaukseksi. Sitten dalmantialainen lähti kipittämään Aron suuntaan.
"Hei älä näytä noin happamalta, menee aurinko piiloon", Juri virnuili kävellessään Aron ohi pirteänä kuin peipponen. Aro ei edes yrittänyt oikoa Juria. Kaksikko kiipesi kolmanteen kerrokseen ja poimi kissoilta ämpäreitä. Tai Juri otti vain pari, ja Arolle jäi hirveä läjä kannettavaa. Juri vain livisti ennen kuin Aro ehti pysäyttää. Ruskeapilkullinen pentu loikki portaat alas, ja pihalle, etsi katseellaan Ricon ja muut ja juoksi siihen suuntaan.
"Hei Strix!" Juri hihkaisi ja heilautti päätään, nakatan ämpärinsä narttuja kohti niin lujaa kuin siinä äkkiseltään pystyi.

Nimi: Iitu

15.09.2018 23:36
Strix – Yad

Jänis katosi liian nopeasti parempiin suihin ja alaskalainen venytti tyytyväisenä itseään Kokoushuoneen lattialla. Narttu asettui nuolemaan tassunsa puhtaaksi, sillä niillä se oli pitänyt saalistaan paikoillaan. Tahmeat tassut olivat vain niiiin inhottavia. Strix keskeytti puuhansa vain vilkaistakseen ylös kun kuuli tassujen hellän äänen puulattiaa vasten. Harjoittelijakaveri hiippaili kaartilaisia kohti ja Strix höristi kiinnostuneena korviaan, yrittäen salakuunnella keskustelua. Alaskalainen oli saanut Nonasta aika ujon kuvan, vaikkei kamalasti collien kanssa ollut muuten jutellut. Se kuitenkin yllätti, että narttu meni juttelemaan Jaffan kanssa. Mastiffi ei ollut kamalan suosittu. Onneksi Aro sentään oli myös mukava, se uros oli Strixin mielestä oikein mukava.

Alaskalainen upotti kuononsa takaisin etutassuja vasten tukehduttaakseen naurunpuuskan, kun kuuli, miten Nona oli pyytänyt Jurin hakemaan ämpäreitä. Haha, voi että, sen Strix olisi halunnut nähdä! Nuorukainen pystyi näkemään sielunsa silmin, miten dalmatialainen olisi räjähtänyt palasiksi tuollaisesta käskystä. Juri ei varmasti ollut hakemassa yhtäkään ämpäriä, ei varmana. Tai jos oli, niin sen Strix kyllä halusi todistaa ihan itse! Strix ei ehtinyt kuitenkaan nousta ylös, ennenkun huomasi Nonan kävelevän tännepäin. Mustavalkea harjoittelija nosti päätään ja hymyili ystävällisesti, vaikka se taisi näyttää enemmän suurelta virnistykseltä. Pää oli vielä täynnä mielikuvia dalmatialaisesta raahaamassa ämpäreitä pitkin pihaa.
”Tietenkin tulen. Vesi täällä alkaakin olemaan jo lopussa”, Strix venytteli vielä hetken, ennenkun nousi sitten ravistelemaan turkkiaan.
Rico oli Strixin kouluttaja, joten jos se oli sanonut, että vettä piti hakea, niin silloin myös vettä haettiin. Henkilökohtaisesti alaskalaista ei olisi kiinnostanut lähteä vaeltamaan kohti kaupunkia ja raahata sitten vesiämpäreitä takaisin tässä kuumuudessa, mutta ei se aikonut siitä valittaakaan, vaikkei lempitehtäviin kyllä kuulunut ollenkaan. Niinpä Strix vain kääntyi seuraamaan Nonaa takaisin Kartanon pihalle.
”Mitä luulet, kauanko odotellaan niitä ämpäreitä?” Strix hihkaisi huvittuneena ja hymyili leveästi kohti toista harjoittelijanarttua, ennenkun lähti astelemaan kohti pihalla odottavaa kiharakarvaista noutajaa.

Nimi: Glowe

15.09.2018 23:34
Mitra - Auony

Tuttu tuiman keskittynyt ilme oli noussut punaisille kasvoille, Mitran istuessa pensaan juuressa nyppimässä sen lehtiä ja kuivuneita marjoja irti. Creeta oli vähän takavasemmalla hoitamassa omaa hommaansa, toivottavasti oppilas keräsi tällä kertaa jotain muuta kuin rikkaruohoja, eikä sekoittanut apilaa johonkin ohdakkeeseen. Voi elämä joskus tuon oppilaan typeryyden kanssa! Joskus Creeta aivan loisti, mutta miksi sen loisteen piti hiipua? Kesä ja nätti sää kismitti Mitraa. Kaikki olivat niin aurinkoisella tuulella kun sääkin oli aurinkoinen. Pah! Onneksi sentään kevät oli ohi, se se vasta kamalaa aikaa oli. Kaikki olivat nin virkeitä kun luonto loi uutta ja hups keikkaa, aika moni halusi itsekin luoda puolisoineen jotain uutta. Kaikki olivat muka keväänä niin rakastuneita ja hyi. Turhaa aivottomuutta. Enää pennut eivät olleet niin kivoja kun uhmaikä tuli kesän puolella. Ja samperin linnutkin olivat ehtineet syödä ja paskantaa pensaan yläoksien tuotteet. Toivottavasti joku oli syönyt mökömät rääkyjät. Mitra taisi jälleen mutista itsekseen, kun naaraan kynsiin osui kelvottomaksi kuivunut lehti. Kartanon rehevöittynyttä korisstekasvustoa pitäisi alkaa kastelemaan tätä menoa.
"Minä kuulin", Mitra naukaisi äkäisesti, kun se kuuli Creetan ensimmäiset sanat vanhaa parantajaa koskien. Somali jatkoi työtään, ja huikkasi lapansa yli.
"Luna! Kiipeä tämän pensaan yläoksiin jos löytäisit jotain mitä linnut eivät ole tuhonneet. Eräiltä ei kiipeilyt onnistu opettajan mieliksi!" Mitra naukui töykeästi.

Nimi: Täysikuu

15.09.2018 23:21
Flogon De Neige - Yad

Nona yllättyy hieman Ricon alkaessa kunnolla ohjeistamaan. Narttu nielaisee peloissaan, kuullessasn että hänen pitää hakea muita koiria mukaan. Miten collie uskaltaisi? Kyllä hän siihen pystyisi. Nona nyökkää, nousee siesomaan ja on juuri lähtemäisillään, kun Rico kysyy vielä yhden kysymyksen. Nona kääntää päätään heti ilahtuneena Ricoon päin.
"Voi, se olisi mukavaa! En edes ole mikään taitava taistelija", collie haukahtaa lopun hiljaa, juuri ja juuri sen verran, että vanhus kuulisi. Sitten narttu lähtee reippaasti vipeltämään kohti kartanon ovia. Matkallaan hän huomaa sekarotuisen dalmatiankoiraa muistuttavan harjoittelijan Jurin. Nona pysähtyy ja kääntää katseensa Juriin.
"Hei, tuletko minun, Ricon ja muutaman muun kanssa hakemaan kaupungista vettä? Voisitko hakea kissoilta kahvallisia ämäreitä?" Nona haukahtaa varovaisesti. Jäämättä katsomaan kuunteliko uros, narttu jatkaa matkaansa kartanoon. Pohjakerroksessa kaartilaiset pelottava Jaffa ja sekarotuinen Aro jutustelevat keskenään. Nona tunnistaa mustavalkean Strixin lopettelemassa ruokailuaan. Hitaasti narttu kävelee kaartilaisten luo.
"Hei. Rico pyysi minua hakemaan jonkun kaartilaisista mukaamme noutamaan vettä, niin tulin kysymään hänen käskystä, että voisiko jompi kumpi tulla mukaamme?" Collie kysäisee varovasti. Pelottavan oloinen Jaffa tuhahtuu halveksivasti ja ennen kuin mastiffi kerkeää vastata nälvivästi, Aro alkaa puhua.
"Minä voin tulla mukaan. Entäs vesiämpärit?" Aro haukahtaa. Jaffa kävelee tympääntyneen oloisen kohti portaita. Nona nielaisee.
"Pyysin Juria hakemaan niitä, mutta en katsonut, totteliko hän. Tuskinpa", narttu vastaa hiljaa.
"Selvä. Voin mennä hoputtamaan Juria ja hakemaan ämpäreitä hänen kanssaan. Hae sinä sillä aikaa vaikka vielä tuo Strix mukaamme", Aro haukahtaa pontevasti ja kävelee läähättäen kohti ulko-ovia. Narttu huokaisee, mutta nyökkää alistuen kohtaloonsa. Hän kävelee hyvin hitaasti kohti toista harjoittelijanarttua.
"Hei! Rico pyysi minua hakemaan muutamia harjoittelijoita vedenhakuun ja Aro käski pyytää sinua. Niin että haluaisitko tai, voisitko tulla?" Nona haukahtaa ujosti ja katselee Strixin etukäpäliä.

Nimi: Iitu

15.09.2018 23:20
Creeta – Auony

Tonkineesi mulkoili vaivihkaa punertavaa opettajaansa. Eikö se voisi kohta sanoa, että yrttejä oli tarpeeksi ja että voisi lähteä jonnekin muualle. Kylmään, vilposeen paikkaan mieluiten. Pyh, sellaista nyt ei täältä löytynytkään enää, Creetasta tuntui, että ilma vain kuumeni. No, tonkineesi ei aikonut valittaa, vaikka se olisi mieluusti siirtänyt yrttien keräämisen toiselle päivälle. Yrttivarastot huoneissa olivat kuitenkin hupeneet koko ajan, joten asialle piti tehdä jotain. Siksi Creeta ravasi ympäri metsää etsimässä sopivia kasveja, jotka olisivat kevään mittaan kasvaneet suuriksi, että niistä olisi jotain hyötyä.

Oppilas oli juuri nakertamassa varovasti varsoja irti juurista ja laski niitä hellästi maahan, kun kuuli jonkun tervehtivän. Esille asteli tuttu oppilaspiireistä.
”Hei Luna! Kiva nähdä sinua,” Creeta naukui ystävällisesti takaisin ja viittoi huokaisten pientä yrttikasaa. ”Poimimme lisää yrttejä varastoon. Apu kyllä kelpaa, sillä emme poistu, ennenkun Mitra on täysin tyytyväinen!”
Tonkineesi naurahti ja huitaisi lempeän katseen somalinaaraasta kohti. Mitra osasi kyllä pistää Creetan töihin.
”En tiedä kelpaako edes puolet näistä hänelle, vai seisonko tässä vielä keskellä yötä”, Creeta hihkaisi vitsikkäästi Lunalle.
”Mitäs sinä täällä teet, lähettikö Spy sinut?”
Hetken ajan nuorukainen ei muistanut, että metsäkissan opettaja oli juuri siirtynyt ansaitulle eläkkeelle. Heti lauseen sanottuaan se kuitenkin muistui tonkineesin mieleen ja Creetan kasvoille ilmestyi pahoitteleva ilme.
”Anteeksi, ei ole varmaan helppoa, kun opettaja on jättänyt tehtävänsä. Mutta sinä saat varmaan uuden opettajan, eikö se niin mene?” Creeta sanoi hieman vaivaantuneena, ja toivoi, ettei Luna ollut loukkaantunut sen ajattelemattomuudesta. ”Sillä aikaa voisit kuitenkin liittyä seuraamme, vai mitä?” tonkineesi jatkoi hieman iloisemmin ja viittoi hännällään Lunan liittyvän kaksikon seuraan.
Mitra varmaan osaisi pistää toisen oppilaan myös töihin, todennäköisesti siitä riippumatta, halusiko Luna sitä itse vai ei.

Nimi: Glowe

15.09.2018 23:16
Mito - Auony

Kolli laski häntänsä rennosti puunoksalle lepäämään ja odotteli että pentu huomaisi höyhenen ja ehkä kissan. Noniin! Johan pentu löysi kissan. Mito puhkesi kovaan kehräykseen joka varmaan kuului alas asti. No, eihän tässä ollut kuin pari metriä välimatkaa.
Koiranpennun tervehtiessä Mito ehti vain nyökkäämään valkeaa päätään vastatervehdykseksi. Jaha, vai tällainen pentu? Mito väräytti viiksiään vähän huvittuneena, ja katseli koiraa, odotellen mahdollista tilaisuutta sanoa itsekin jotain väliin.
"Hmmm.. No ei täällä tuule varmaan yhtään sen enempää kuin sielläkään", Mito naukui teatraalisen pohtivasti ja katseli ympärilleen puihin. Kolli virnisti ja laski katseensa Furiin.
"Minä olen Mito, klaanilainen", Mito vastasi, nousi seisomaan oksalla ja kurottautui pää edellä kohti runkoa. Pari askelta runkoa pitkin, ja Mito päästi kehonsa putoamaan alas maahan, tietenkin pentua varoen. Kolli tupsahti jaloilleen, lähes ääntäkään päästämättä. Turkkiaan vähän ravistettuaan Mito käänsi keltaisen katseensa koiranpentuun.
"Onko naamassani vielä mitään?" Mito varmisteli. Eihän sitä työntuloksesta voinut olla ihan varma, kun ei omaa pärstää nähnyt.
"Sinä taidat olla vielä pentu?" Mito kysyi. Koira näytti nuorelta, mutta ei Mito tiennyt koiranpentujan, tai kissanpentujenkaan kasvusta niin hyvin että osaisi suoraan sanoa Furin iän.

Nimi: Untuva

15.09.2018 23:05
Luna - Auony

Vaikka Luna harvemmin läähätti, nyt se teki niin. Sen kieli roikkui ulkona, ja se läähätti. Sen turkki suojasi hyvin kylmyydeltä, mutta näin kesäisin se oli melkoinen riesa naaraalle. Nojalaisen turkki oli kuitenkin näin kesäisin ohuemmillaan, joka huomattavasti helpotti Lunan oloa. Tällä hetkellä se olisi halunnut pari kulausta viileää vettä, mutta sitä se ei voinut tällä hetkellä saada. Luna oli nimittäin kävelemässä metsässä. Se oli tullut ajattelemaan, mutta kuumuuden takia ajattelustakaan ei veinannut tulla oikein mitään. Se olisi halunnut ajatella tulevaisuuttaan. Kaikkea sitä mitä sille seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Spy oli eläköitynyt vähän aikaa sitten, ja Luna oli vailla opettajaa. Se oli surullinen, kun ei tiennyt kuka tulisi Spyn tilalle sitä opettamaan.

Naaraan nenään kantautui kissojen haju. Ja eikä aikaakaan, kun Luna näki jo somalin ja tonkineesin kahdestaan. Enempää ajattelematta norjalainen kiiruhti toisten luo. Mitra ja Creetahan ne siinä. Luna sentään nyt jo muisti toisten nimet.
"Hei", Luna aloitti nyökäten parantajalle ja hänen oppilaalleen. Lunan kasvoilta puuttui kuitenkin iloinen hymy hänen tervehtiessään kaksikkoa.
"Mitäs te täällä teette? Voinko auttaa jotenkin?" norjalainen naukaisi, sillä ei keksinyt muutakaan. Eikä se halunnut odottaa myöskään toisten sanovan jotain, sillä itsehän se oli heidän seuraansa liittynyt. Luna ei oikein itsekään tiennyt, miksei se vain ollut jatkanut matkaa toiseen suuntaan, vaan oli tullut juttelemaan tälle kaksikolle. Ehkä se halusi puhua naaraiden kanssa Spyn eläköitymisestä, ja siitä ettei sillä enää ollut opettajaa. Ja Luna tarvitsisi opettajan. Mieluiten nyt heti. Mutta valitettavasti niitä ei satanut taivaalta.

Nimi: Iitu

15.09.2018 23:03
Furi – Yad

Nuuhkaisen vielä kovemmin ilmaa ja käännyn kohti vierellä olevaa puunrunkoa. Ei kissa voi noin vain kadota, ei voi! Hajusta päätellen se on ollut tässä ihan hetki sitten. Käännän päätäni uteliaana sivulta toiselle. Pieni liike silmäkulmassa saa minut oitis kääntämään pääni rivakkaasti ylöspäin ja tuijotan varautuneena ilmassa leijuvaa höyhentä. Mitä? En ehdi miettiä enempää, kunnes katseeni osuu valkoiseen kollikissaan, joka hengailee puun oksalla. Hahaa, löytyi! Vispaan ystävällisesti häntääni ja puhallan alas leijailevan höyhenen poispäin, ennenkun sen putoaisi kuononi päälle.
”Hei!” tervehdin innokkaasti ja nousen takajaloilleni, kurottaakseni itseni lähemmäs kollikissaa nähdäkseni sen vielä paremmin. ”Mitä sinä siellä ylhäällä oikein teet? Onko siellä yhtään mukavammat oltavat kuin täällä alhaalla? Ei niin kuuma kenties?”
Painan tiukasti mieleeni hohtavan valkoisen kollin ulkonäön, haluan oppia tunnistamaan mahdollisimman monta Yhteisöläistä. Minua kyllästyttää jo aina kysellä nimiä ja muita. Ei ne nyt voi olla niin vaikeita muistaa!
”Minä olen muuten Furi. Entä sinä? Oletko sinä missä asemassa?” jatkan iloista höpöttelyä, ennenkun tupsahdan mukavasti maahan istumaan, pää uteliaana kallellaan ja silmiä siristellen välttääkseni auringon häikäisemistä.

Nimi: Glowe

15.09.2018 22:46
Rico - Yad

"Tietenkin, emmehän me muuten kaupunkiin päin lähtisi", Rico vastasi vähän yllättyneenä nuorukaisen kysymyksestä. Eikö se ollut selvä, että sieltä vettä haettaisiin? No, Rico ei hiillostanut enempää vaan nousi jaloilleen läähättäen.
"Mitä jos hakisit pari Kaartilaista ja muutaman muunkin harjoittelijan mukaan? Niin ja pyydä kissoilta astioita jokaiselle, jotain missä on rivat, niitä on helppo kantaa", Rico ehdotti. Okei, oli se käskykin mutta silti.
"Niin ja..." Rico lisäsi vielä, toivoen ehtivänsä ennen kuin nuorukainen kiitäisi Kartanoon, "kysyn muistin aikana, että haluatko tulla minun ryhmäni mukaan tässä illalla tai huomenna. Komentaja vihjasi haluavansa pitää jonkinlaisen opetussession nuoremmille Harjoittelijoille? Sinä voisit tulla sinne mukaan vaikka oletkin vähän vanhempi", Rico virnisti sanavalinnoilleen. Nona taisi olla vielä aika kokematon taistelija, vaikka vanhempi olikin?

Nimi: Glowe

15.09.2018 22:40
Mito - Auony

Kolli kohotti toisen valkean etutassunsa kasvoilleen ja pyyhki sillä poskiturkkiaan kohti niskaa, parempaan järjestykseen. Tassuun tarttui kuten toivottukin verta ja höyheniä, jotka kolli joko nuoli tai nyppi irti käpälästään. Kuten arvata saattoi, Mito oli juuri saanut ateriansa päätökseen, ja oli nyt rutiininomaisella pesulla saadakseen hohtavan turkkinsa takaisin vieläkin hohtavammaksi. Koska kolli sattui katsomaan työnsä touhussa alas, oli se vain sillä saralla huomannut koiranpennun. Kissa lopetti peseytymispuuhansa ja antoi katseensa laskeutua lehtipuun jaloa kaarnaa pitkin alas maankamaralle punertava turkkiseen shikokunpentuun. Puustaan, jossa kolli oli ollut myös syömässä, Mito katseli hymynkare kasvoillaan pennun touhuja. Oho, se näytti saaneen vainun kissasta. Hmmmm... huomasikohan se Miton? O- o... Vähän ylemmäs, ei, ei sinnepäin pentu... Mito naureskeli ajatuksissaan seuratessaan pennun pään liikkeitä, kun se yritti selvästi löytää kissan. Kissan haju varmaan hämäsi pentua, koska Miton tuoksu tuntui varmaan puunjuurella vahvana. Ja no eipä kolli kaukana ollutkaan, pari metriä taivasta kohti. Hiljaa kehräten Mito heilautti häntäänsä, ja poimi sen kärjelle ateriansa höyhenen. Häntäänsä kauemmas kurottaen Mito päästi sulan putoamaan alaspäin, toivoen sen osuvan pennun kohdalle. Hentoinen höyhen lähti kieppumaan ilmavirran mukana, heti kun se päästi hennon otteensa kissan tummasta hännästä. Jospa pentu nyt löytäisi kissan. Odottavana Mito piti keltaisen katseensa pennussa.

Nimi: Täysikuu

15.09.2018 22:35
Flogon De Neige - Yad

Rico kääntää päätään kohti narttua, samalla läähättäen kovaan ääneen. Collie istuutuu alas noutajan viereen luvan saatuaan. Rico esittää kysymyksen ja Nona sävähtää pienesti.
"O-olen minä Nona", narttu haukahtaa. Collie laskee päänsä maahan. *Toivottavasti ei tule mitään kamalaa rangaistusta, kun nukuin iltapäivään asti* Nona manaa mielessään.
"Ja ei kannata edes kysyä. Tänään ei harjoitella, käydään vaikka vain hakemassa porukalla astioilla vettä kaupungin luolta, siinä se", Rico haukahtaa ystävällisesti kuin aavistaen Nonan ajatukset. Narttu nostaa päätään ja hymyilee vanhukselle. *Rico on todella mukava, haluan enemmän hänen oppiin!* collie ajattelee ja aloittaa taas läähätyksen.
"Itse asiassa, haluaisitko lähteä käymään kaupungilla?" noutaja kysyy äkkiä. Uros on keskyttänyt läähätyksensä ja hymyilee huvittuneesti. Pian Rico kuitenkin jatkaa(?) läähätystä. Nona huokaisee todella hiljaa, rohkeutta keräten.
"No, voisihan se olla aika mukavaa. Haemmeko samalla vettä, vai?" Nona kysäisee ja siirtää katseensa Ricon silmiin. Niissä on harmaat pistet, ja Nonan läpi kulkee kylmät väreet. Colliella on pää kallellaan kysyvästi ja narttu siirtää katsettaan hieman alemmas, Ricon kuonoon ja viiksiin. Nona läähättää samalla pontevasti, auringon pureutuessa nartun turkin mustiin kohtiin.

Nimi: Glowe

15.09.2018 22:25
Rico - Yad

Noutaja havaitsi lähestyvän koiran ensimmäisenä vielä onnekseen katseen avulla. Ricon näkökenttään ilmestyi mustavalkea laikku, joka liikkui ja tuli lähemmäs. Se oli sen verran iso, että Rico arveli sen olevan koira, mutta ei ollut enää varma siitäkään. Noutaja ei kuullut toisen läähätystä oman läähätyksensä takaa, Ricolla varsinkin oli kuuma tässä suorassa auringonpaisteessa mustassa turkissaan. Halusikohan kukaan grillattua noutajaa?
Mustavalkea laikku alkoi pikkuhiljaa saada koiran muodon, ennen kuin Nona saapui Ricosta kahden metrin päähän, ja Rco näki nartun melko selvästi. Nartun lähestyessä Rico oli hieman käännellyt päätään, yrittäen löytää huonontuneesta näöstään porsaanreikää josta näkisi vähän paremmin. Sellaista ei ollut.
"Voit tietenkin", Rico hymyili leppoisasti nartulle, mutta joutui oitis jatkamaan läähättämistä. Hyvä jos nielemään ehti välissä.
"Oliko sinun nimesi Nona?" Rico varmisteli nuoremmalta koiralta. Noutaja ei ollut montaa kertaa opettanut Nonaa, eikä isoissa ryhmissä muutenkaan jäänyt kaikkien nuorten kasvot mieleen.
"Ja ei kannata edes kysyä. Tänään ei harjoitella, käydään vaikka vain hakemassa porukalla astioilla vettä kaupungin luolta, siinä se", Rico naurahti. Suurinosa nuorista oli lepopäivästä mielissään, nyt oli niin tolkuttoman kuuma.
"Itse asiassa, haluaisitko lähteä käymään kaupungilla?" Rico jatkoi hieman huvittuneesti hymyillen, hetkellisesti läähättämisen tauottaen.

Nimi: Iitu

15.09.2018 22:25
Furi – Yad

Keskittyneenä painan kynnet maanpintaan, hiipien hiljaa eteenpäin, askel kerrallaan. Mahakarvat ovat painautuneet maata vasten ja puristan leukoja tiiviisti yhteen, ettei läähätys karkaisi suustani ja paljastaisi minua. Miksi pitää olla näin kuuma?! Kirkkaat silmäni ovat naulittuna saaliiseen. Vielä pieni askel, ihan pieni… Kyyristyn tiukempaan kasaan. Yksi… Kaksi… Nyt! Valtavalla loikalla lennän edessä olevan puskan ylitse hampaat irvessä ja… Saan suun täyteen hiekkaa ja juuria. Tyytyväinen naukaisu saa minut ponkaisemaan takaisin ylös, kääntymään ympäri ja ravistelemaan päätäni raivokkaasti.
”Mitäpä jos olisit vielä hiljempaa? Turkkisi kahisee”, hilpeä ääni kantautuu korviini ja käännän katseeni tummanruskeaan naaraaseen.
”Äh, miten niin muka? Minä olin tosi hiljaa Eliska-neiti!” mutisen tyytymättömänä takaisin.
Kissa vain naurahtaa lempeästi ja hymyilee sitten.
”On sinusta tullut paljon taitavampi jo, varovaisempi. Etkä sinä enää luule, että revin sinulta silmät päästä”, klaanilainen kehrää ja siristää silmiään. ”Mutta nyt minun on jatkettava töitäni, jatka sinä leikkiäsi Furi.”
Heilautan häntääni naaraalle ja heittäydyn nautinnollisesti selälleni maahan ja annan kielen valahtaa ulos suustani läähätyksen kera. Kissat eivät koskaan pidä näin kovaa meteliä, enkä ole vieläkään ymmärtänyt miksi. Vilkaisen Eliskan perään. Naaras oli oikeassa, kissat eivät enää tunnu niin kummallisilta otuksilta. Puut kuitenkin tuovat vähän helpottavaa varjoa, vaikka aurinko tuntuukin paahtavan kuumalta, tai ainakin yritän uskotella niin itselleni. Nuolaisen kirsuani. Vesi maistuisi kyllä.

Kevät ja kesä on tehnyt minulle hyvää. Yhteisön hoivissa olen saanut lihaa luitten ympärille ja tällä hetkellä olen hyvännäköinen, hyvässä kunnossa oleva pentu. Aina on löytynyt tarpeeksi syötävää ja turkkini on saanut takaisin hienon kiillon, nyt kun sitäkin ehtii hoitaa, eikä tarvitse vain miettiä miten selviäisi hengissä. Turkkini hyvästä kunnosta saan kuitenkin myös kiittää Eliska-neitiä, joka on auttanut minua saamaan sen kuntoon. Hermostuneisuus on kadonnut ja olen oppinut nauttimaan kiltin kissan seurasta. Nyt kissat tuntuvat ihan yhtä hyvältä seuralta, kuin koiratkin. Kaikkeen näköjään tottuu ajan myötä. Sitä paitsi minulla on myös ollut rutkasti aikaa temmeltää ympäriinsä. Toisin sanoen, olen aivan tavallinen, elämäniloinen nuori uros. Kesän tullessa olen myös ymmärtänyt vielä paremmin sen, että Kartanosta on tullut uusi, pysyvä kotini.

Pyörähdän ympäri makaamaan ryhdikkäästi ja annan katseeni vaeltaa Kartanon pihaan. Katseeni löytää heti mustan, kiharakarvaisen noutajan ja lämmin tunne tunkeutuu rintaani. Rico näyttää niin tyytyväiseltä siinä istuessaan, vaikka en voi ymmärtää, miksi se kyhnyttää siinä tuijottamassa Kartanoa. Onhan talo iso ja hieno, mutta siihen on jo tottunut. Ränsistyneet silmät ja rikkinäiset ikkunat eivät ole mitään, mitä minä jaksaisin tuijotella. Suojaisesta paikastani seurailen hetken aikaa Ricoa, ennenkun huokaisten lasken pääni tassujen päälle. Kesän mittaan olen huomannut vielä selvemmin, että Rico ei ole enää ihan nuori koira. Välillä on ollut ihmeellistä katsoa, miten vaikeaa sen on ollut liikkua hämärässä, tai miten se ei aina tunnu näkevän minua heti, vaikka olen pienen matkan päässä. Muistan vieläkin elävästi parantajan sanat hämähäkeistä silmissä, ja olen oppinut tuijottamaan parhaani mukaan Ricon silmiä. Hämähäkkejä ei ole näkynyt, mutta niihin on ilmestynyt pienet, harmaat pilkut, jotka säikyttävät. Rico ei ole ainakaan minun silmissäni vaikuttanut huolestuneelta, joten en ole asiasta mitään viitsinyt sanoa.

Lopulta kyllästyn makoilemaan kuumalla maalla ja punnerran itseni pystyyn. Vaivihkaa katoan puiden väliin ja nostan kuononi ilmaan. Tiedän oikein hyvin, etten saa lähteä kauas Kartanosta yksin, mutta ainakaan tähän mennessä kukaan ei ole välittänyt siitä, jos liikun pihapiirin rajoilla puiden alla. Nuuhkin ilmaa, mutta se tuntuu vielä kuivalta. Voi, jos tulisi edes joku pieni sade, se olisi ihanan virkistävää. Tallustan hiljaa eteenpäin, vain nauttien metsässä liikkumisesta. Parin kymmenen metrin päässä pieni jänöjussi loikkaa liikkeelle kuullessaan tassujeni äänet ja katselen korvat hörössä sen perään, ennenkun huokaisen tyytyväisenä ja käännyn takaisin kohti Kartanon pihaa. Kuonooni kantautuu kissan haju, kun astun esiin puiden välistä. Olen ihan varma, että se on joku kisu, vaikka ominaishaju ei ole minulle tuttu. Olen kuitenkin oppinut, että koirilla ja kissoilla on ihan erilaiset tuoksut. Etsin katseellani tuoksun aiheuttajaa enkä voi olla virnistelemättä itsekseni. Aikaisemmin olisin lähtenyt toiseen suuntaan, mutta nykyään minua ei haittaa törmätä uuteen kissaan. Ainakaan, jos se ei näytä kamalan vihaiselta tai ole töykeä, silloin tassuista löytyy kyllä vielä vipinää, heh. Katselen suurilla silmillä ympärilleni ja terästän kuuloni, jos vaikka kissa paljastaisi olinpaikkansa.

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com