Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

:: Erotusuhka ::

 << <  2  3  4  5  6  7  8  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Iitu

10.05.2018 18:46
Lich - Yad

Sieltä se heiveröinen palasi takaisin rottweilerin suuntaan ja kysyi Lichin korviin tyhmän kysymyksen, kun oli istahtanut alas. Siinäkö se vain olla kököttäisi, kun Lich itse makoili toinen etutassu jonkun tyhmän latolattian läpi?! Rottweiler nosti päätään ja tuijotti tuimasti whippetin suuntaan.
"Eikun ajattelin, että tässä olisi sopiva paikka pienille torkuille. Mitäpä luulet, enkö olisi jo kömpinyt ylös, jos saisin tukea maasta?" Lich murisi ja hetken ajan se paljasti hampaansa heiveröiselle.
Tyhmä lato ja tyhmä koira, ei ihme, ettei Lich mielellään muiden kanssa hengaillut, eihän tästäkään koirasta ollut kuin harmia! Rottweiler itsekään ei oikein tiennyt, miten tilanne mukamas Ezran vika olisi, mutta nopeasti uros ravisti moiset ajatukset pois päästään. Ei tämä nyt ainakaan pelkästään Lichin vika ollut. Jos Ezra ei olisi ollut Kartanossa, Lichin ei olisi tarvinnut saattaa sitä tänne umpimätään taloon. Rottweiler veti syvään henkeä ja pakotti itsensä rauhoittumaan. Nyt ei auttaisi, jos whippet ryömisi jonnekin karkuun piiloon. Lich saattaisi tarvita uroksen apua. Hitaasti Lich yritti kääntää jumissa olevaa jalkaansa, samalla tunnustellen ympärillä olevaa lattiaa, varovaisesti, ettei se sortuisi lisää. Jalan ulkoreunassa oli ränsistyneen näköinen laudanpätkä ja rottweiler yritti kurottautua siihen. Jos se vain saisi lattiaa liikutettua jalan ympäriltä, se ehkä saisi tarpeeksi tilaa hinata itsensä ylös. Lich ei kuitenkaan saanut väännettyä itseään oikeaan suuntaan ja lattia vain narisi hieman, mitään muuta ei tapahtunut.
"Kuule, täällä tarvittaisiin vähän apua. Saatko liikutettua tuota jalkani vieressä olevaa lankkua? Ja onko tässä edes melkein turvallista liikkua?" Lich käänsi katseensa uudestaan Ezraan. "Ja minä en pure", uros jatkoi kiireisesti, sillä se ei ollut varma, uskaltaisiko whippet tulla niin lähelle.
Lich vääntyi uudelleen katsomaan lattiaa ja yritti heilauttaa tassuaan, etsien maata jostain. Sitä ei löytynyt. Rottweiler vilkaisi nopeasti heiveröistä päin ja teki itselleen lupauksen. Jos tuo ei auttaisi urosta nyt heti, Lich tekisi siitä mieluusti entisen Yhteisön jäsenen.

Strix - Yad

"Hienoa!" Strix tokaisi Jurin jo kääntyessä Komentajaa päin.
Narttu loikki kallon luokse ja nappasi yhdestä kulmahampaasta kiinni.
"Nyks, ota sinä tuo toinen", Strix jutteli hieman epäselvästi.
Kaveri kuitenkin taisi tajuta, mitä narttu tarkoitti ja nappasi toisesta hampaasta kiinni. Yhdessä nartut peruuttivat sian ympäri ja Komentajan lähistölle. Kalloa oli vaikea vetää näin, mutta kuitenkin helpompaa, kuin yksin kantaminen. Strix päästi hampaasta irti ja vilkaisi vielä kerran sitä, varmistaakseen, että oli ihan varmasti puhdas. Olisipa noloa, jos Komentaja löytäisi jotain, mitä oli unohdettu putsata!
"Anteeksi herra Komentaja", Strix aloitti hieman pienellä äänellä, ennenkuin ryhdistäytyi ja kumarsi saadessaan Alikin huomion(?). "Kallo on putsattu ja valmis", narttu jatkoi ja vilkaisi vuoronperään huskya ja kavereitaan.

Nimi: Glowe

10.05.2018 17:41
Juri - Yad

Nikaman murtuessa kokonaan, ja kallon lähtiessä liikkeelle Juri horjahti eteenpäin, mutta onnistui pysymään pystyssä. Sian kallo kierähti kerran ympäri ja jäi toiselle "poskelleen" pienen matkan päähän.
"Jes!" Jurikin alistui hihkumaan innosta ja heiluttamaan piiskahäntäänsä puolelta toiselle. Pentu jopa hypähti innosta, mutta sävähti sitten toisen etujalan kipua. Juri oli unhotanut sen, ja laskenut senkin maahan. Au...
"Joo mennään", Juri jatkoi, kipua enempää noteeraamatta ja kääntyi jo sian toisella puolella olevaa Komentajaa kohti.

Nimi: Glowe

10.05.2018 17:36
Ezra - Yad

Ezra oli jo kipitellyt latoon sisälle, astellen niitä vankempia, koiralle itselleen tuttuja lankkuja pitkin. Vahvemmatkin lankut tuntuivat joustavan pienen koiran painon alla, eivätkä ne näyttäneet ulkonäöllisesti erilaiselta, kuin ladon muutkaan lankut. Yhtä harmaita ja risaisia kuin kaikki muutkin. Ezra oli jo puoli matkassa mutkittelevaa reittiään kohti takanurkassa olevaa kangaskasaa, jossa koira nukkui. Kankaiden alla oli jämäkkä vanerilevy, siksi Ezra oli valinnut tehdä pesänsä sen päälle. Aluksi whippet oli siirtänyt vanerin parhaimpaan kohtaa ladossa; eli kohtaan jonne ei satanut, ja jonka seinissä ei ollut hurjasti rakoja, ja alkanut sitten raahata kaikennäköisiä kankaita vanerin päälle ympäri Vallatun maita.
Ezra pysähtyi ja vilkaisi lapansa ylitse kummissaan. Mihin laitettiin mikä? Ezra näki Lichin suussa jalan. Mitä?! Aikoiko örkki antaa tuon Ezralle?? Sitten kuului räsähdys ja rottweiler humpsahti lattialle. Ezra oli hypähtänyt säikähdyksestä puoli metriä eteenpäin, mutta nyt se kääntyi ympäri ja asteli vähän lähemmäs. Siis vain ihan vähäsen, rottweiler ei tainnut olla hyvällä tuulella.
"Oho, hitto! Mä unohdin sanoa että lattia on vähän laho. Mullekin on käynyt noin. Pitää kulkea tiettyä reittiä, niin en ainakaan minä ole tipahtanut lattian läpi", Ezra kertoi rottweileriä katsellen ja istahti alas. No, miksei örkki noussut ylös?
"Pääsetkö ylös?" Ezra kysyi vähän huolestuneemmin.
"Yltääkö läpi menny jalka maahan?" Ezra jatkoi. Saattoi olla ettei yltänyt. Ezran ladon alla ja ympärillä niityllä tulvi yleensä silloin kun lumet alkoivat sulaa. Onneksi vesi ei yltänyt lattialle asti. Mutta siis pointti oli se, että vesi haurastutti ja siirsi maata paljonkin tulvien aikana, ja itse asiassa, koko lato oli melko epätakaisella ja pehmeällä pohjalla. Varmaan rottweilerin jalan alla oli vain tyhjää ilmaa, ja vielä parin kymmenen sentin matka multaiseen, routaiseen maahan.

Nimi: Iitu

10.05.2018 11:09
Strix - Yad

Lopulta Juri tallusteli omalle puolelleen ja valmistautui myöskin työntämään kalloa eteenpäin. Strix otti tukevamman asennon takajaloillaan sian muuta kehoa vasten ja otsa keskittyneenä rypyssä narttu asetti etutassunsa jälleen takakalloa vasten. Jurin laskiessa Strix valmistautui ja kuullessaan sanan 'nyt' narttu heittäytyi kalloa vasten koko painollaan. Vihdoin kuului pieni rusahdus ja Strix vilkaisi nopeasti alas.
"Vielä vähän!" se hihkui takaisin dalmatialaiselle ja painoi kalloa uudestaan.
Pienenä vingahduksena rusahdusääni voimistui ja kallo liikahti hivenen eteenpäin. Onneksi alaskalaisella oli tukeva ote, ja pystyi jatkamaan ahertamista heti. Toinen rusahdus kuului heti perään ja kuuluvammalla natinalla jokin sian niskassa antoi periksi. Kallo valahti eteen, ennenkun irtosi niskanikamasta kokonaan. Strix oli odottanut sitä ja heittäytyi sivuun, ettei menisi kuono edellä kallon mukaan maahan. Strix pörhensi häntäänsä.
"Hyvä me!" se virnuili kavereille ja tuijotti ylpeänä irtonaista kalloa maassa. "Mennäänkö kertomaan Komentajalle?"

Nimi: Glowe

09.05.2018 11:29
Juri - Yad

Strixin tutkiessa jo sian niskaa, Juri kumartui katsomaan sian suuta. Se oli ihan kummallinen. Vanhan karjun etuhampaat olivat pitkät ja kallistuneet hassusti eteenpäin, sitten tulivat järkyttävät kulmahampaat. Sian suussa oli myös kummallakin puolella hassu hampaaton lovi. Eikö sillä ollut hankala syödä kun hampaita oli vähän missä sattuu?
Yllättäin sian kallo heilahti ja Juri nosti katseensa sian pään takaan touhuavan Strixin suuntaan.
"Ai eikö pikkuisen voimat riitä?" Juri kiusoitteli jälleen ja kiersi omalle puolelleen. Juri asetti etutassunsa sian kummallisen muotoisen kallon takaosaa vasten ja työnsi. Hitto takajalat luisti. Juri yritti luikerrella paremmin sian kallon ja lihaisan lavan väliin. Toisen takatassunsa kynnet Juri painoi eläimen turkkiin ja toinen takatassu painautui hankeen.
"Yhtä aikaa! Yy, kaa, koo, nyt", Juri ponnisti ja puski kaikin voimin ja jäi painamaan kalloa sen ääriasentoon.
"Hhhgggg", Juri ähki ja yllättäin kuului pieni rusahdus. Kallo liikkui pikkuisen enemmän työntösuuntaan.
"Hei nikaman rusto taitaa murtua!" Juri hihkaisi työntämisen lomassa.

Nimi: Iitu

08.05.2018 19:49
Strix - Yad

Tyytyväisenä narttu kierteli katsomassa lähempää myös Jurin puolta sian kallosta. Tietenkin dalmatialainen oli onnistunut tehtävässään ja myös Nyksin jäljiltä näytti hyvältä. Strix kurkkasi vielä sian suuhun ja nyökkäsi sitten.
"Puhdasta täällä!"
Jurin kysymys sai nartun heilauttamaan häntäänsä, ennenkun se siirtyi lähemmäs sian niskaa. Hmm. Kallo oli vielä tiukasti kiinni sian niskanikamissa, jotka katosivat näkyvistä lihan sekaan. Kuitenkin kiinnityskohta näkyi. Strix otti tukea sikaa vasten etujaloillaan ja kurkkasi kallon taakse.
"Yritetään!" Strix tuumi iloisena ja kapusi vielä korkeammalle, jotta pystyi asettumaan hyvin niskan viereen, sian oikealle puolelle.
Ehkä nuorukaiset saisivat yhteisvoimin kallon irtomaan. Strix siirteli tältä puolelta hieman ripaleisempia irtoluupaloja pois tieltä ja asetti kokeilevasti etujalkojaan kallon ja niskan väliin. Strix työnsi tomerana kalloa, mutta se vain heilahti vaimeasti.
"Jospa sinä työnnät toiselta puolelta, samaan aikaan?" Strix ehdotti ja vilkaisi Juria.

Nimi: Iitu

08.05.2018 18:47
Lich - Yad //saattaa sisältää hieman ällöttävämpää tekstiä

Korvat yllättävän hörössä Lich kuunteli Ezran vastausta. Vai niin, seki oli ollut joskus aikoinaan ihmisen koirana. Rottweilerin mielipide ihmisistä oli selvä; se ei voinut niitä sietää. Ehkäpä Ezrakin oli vähän samaa mieltä, ainakin Lich järkeili niin. No, olipa kaksikolla ainakin jotain yhteistä, vaikka sekin oli vähän epätodennäköistä. Lich murahti vaimeasti kuulutuaan Ezran selityksen ja pian sen katse naulittui edessä olevaan ränsistyneeseen latoon. Whippet huikkasi tämän olevan sen pesäpaikka ja Lich vilkuili vuoronperään latoa ja whippetiä. Ei näyttänyt mukavalta paikalta, mutta mitäpä uros oli tuomitsemana. Rottweiler tiesi, että lähistöllä oli ainakin hyviä metsästysmaita ja varsinkin kesällä ja syksyllä pellot täyttyivät isommista saaliseläimistä. Hieman kaukana Kartanostahan tämä toki oli, eikä suuremman riistan raahaaminen ollut kovin mukavaa puuhaa näin pitkissä matkoissa. Lich vilkaisi toista urosta. Ezra ei kyllä näyttänyt siltä, että hyödyntäisi hyvät metsästysmaat kotinsa lähellä. Sillähän pitäisi miltein olla koko pesä täynnä ruokaa tätä menoa. Ladon lähestyessä Lich laskeutui maahan ja ravisteli voimakkaasti kauriin selästä alas. Vaimealle tömähdyksellä eläin putosi maahan ja Lich laski etutassunsa sen toisen etujalan päälle, ennenkun katsahti ympärilleen.
"Hieno koti", uros mutisi hieman sarkastisesti.
Lich laski päänsä kauriin lavalle ja alkoi reippaaseen tahtiin näykkimään päällyskarvat ja nahat irti etujalan ympäriltä. Rottweiler varoi repimästä lapojen suurimpia lihaspaloja kokonaan irti lihaksista ja luustosta, mutta repi irti sen verran paljon, että etujalan kiinnityskohta tuli näkyviin. Lich painoi toisen etujalkansa lavalle pitääkseen muuta runkoa paikoillaan ja vuorotellen puri ja vääntelehti jalkaa ylös ja alas. Rusahduksella jänteet antoivat periksi ja luusto katkesi lavasta, jolloin etujalka ja pienempi pala lavan lihasta irtosi kokonaan. Ezrasta Lich ei välittänyt ollenkaa työn touhussa. Uros nappasi jalan matkaansa ja jolkotteli latoa päin ja kysymättä lupaa tallusti suoraan sisään.
"Mihin tämä laitetaan?" Lich mutisi minkä pystyi sieltä jalan takaa.
Samassa yksi irtonainen lattialaatta rusahti uroksen painosta palasiksi ja rottweilerin etutassu rusahti lattiasta läpi. Jalka lensi hieman kauemmas kun yllättänyt ulvahdus karkasi uroksen suusta. Lich rysähti maahan kuono edellä ja sai väännettyä koipeaan vielä huonompaan asentoon. Etujalka oli uppoutunut melkein kokonaan lattian alle, ja pienet puunrepaleet tunkeutuivat inhottavasti paksua ihoa vasten. Lich yritti vetäytyä takaisin ylös, mutta lattia natisi painosta, eikä rottweiler uskaltanut liikkua, ettei lattia rikkoutuisi lisää. Lich murisi itselleen, miksi se ei ollut varovaisempi?! Kyllähän uros tiesi, ettei tuntemattomiin paikkoihin kannattanut suinpäin rynniä.

Nimi: Glowe

07.05.2018 16:50
Ezra - Yad

"Aha, okei", Ezra vastasi hieman hämmentyneenä, ymmärtämättä täysin mitä Lich tarkoitti kouluttamisella ja tavoilla ja sellaisella. Oliko Lichiäkin lyöty ihmisten toimesta? Sitten rottweiler kysyi Ezralta, miksi whippet oli pelkuri.
"Mi-minä vain olen tämmeinen, ei sille varmaan ole suurempaa syytä. No minulla oli ikävä ihminen, mutta olin minä ennen sitäkin tämmeinen... arka", Ezra kertoi. Se vain oli perusluonteeltaan arka, vaikka tietenkin huonot kokemukset toimivat vain vahvistajina. Ezran innokkuus oli vähän laskenut aiheen johdosta, ja nuorikko vilkaisi lumista maata tassujensa alla. Sitten se nosti katseensa taas eteenpäin, ja ruusukorvat nousivat ylemmäs.
"Hei! Koti näkyy! Se on tuo lato tuolla", Ezra hihkaisi ja kiihdytti vähän vauhtiaan. Ezran pesä oli vain vuotava ladon rähjä, mihin lie ennen oli käytetty. Nyt sen lattia oli reikäinen ja täynnä irtolautoja, mutta Ezra tiesi mistä kannatti kävellä. Ladon sivulla oleva liukuovi oli avoinna, ja ruostunut niin, ettei sitä saanut enää kiinni. Ladon luona oli myös pieni, metsittynyt niitty, itseasiassa isoille peilloille ei ollut täältä kovin pitkä matka. Tulisikohan pelloille lumien sulettua hanhia? Niitä Ezra saattaisi saada juosten kiinni, koska ne olivat niin hitaita lähtemään lentoon.

Nimi: Glowe

07.05.2018 16:43
Juri - Yad

Dalmantialainen löysi nopeasti uuden hyvän kohdan nahasta, mistä sai hyvin otteen, ja jatkoi repimistä. Nyt tarkkana, ettei nahka repeäisi ennen aikojaan. No kyllä nahka kohta repesi, mutta melko pian Juri oli saanut oman puolensa puhtaaksi, samalla kun Nyks repi sialta loppukärsää irti. Kallo alkoi olla paljas kelmeästä luusta, mutta se oli verinen ja lihaakin oli jäänyt joihinkin kohtiin. Varsinkin niitä lihakohtia Juri jäi innoissaan nuolemaan irti ja mussuttamaan sitten suihinsa. Samallapa tuli puhdisteltua sitä hyytynyttä verta.
"Joo on", Juri ilmoitti ylpeänä työnsä aikaan saannoksesta. Nuorukainen katseli sian paljasta otsaa, niin puhdasta, että kallonsaumatkin erottuivat. Tyhjät silmäkuopat olivat puhtaat, samoin sen kummallinen nenä, jossa ei ollutkaan paljoa luuta.
"Onko suu sisältä puhdas? Entä kurkku?" Juri kyseli, astellen arvioivana kallon ympärillä.
"Saataisiinkohan me se irti?" Juri jatkoi vilkuillen niskaa, joka alkoi paljaan kallon takaa. Hassun näköinen, kun ensin oli vain kallo, ja sitten alkoi osin syötyä lihaa. Nyt sian pää näytti pieneltä sen niskaan ja kaulaan verrattuna. Tosin, myös Jurin mielestä kallo oli tavattoman iso, jopa dalmantialaiseen verrattuna, vaikka Juri olikin jo aika korkea.

Nimi: Iitu

07.05.2018 16:30
Strix - Yad

Sivusilmällä narttu näki miten dalmatialainen repi nahkaa irti sian korvan vierellä ja yhtäkkiä harjoittelija muksahti istumaan, jokin osa siasta suupielessä. Onneksi alaskalaisella oli itse suu täynnä repimäänsä nahkaa jänteineen, ettei purskahtanut nauruun. Jurin vihainen katse vain hymyilytti Strixiä ja se heilautti häntäänsä kaverilleen, ennenkun jatkoi sitkeästi tehtäväänsä. Pala kerrallaan sian kallo tuli enemmän ja enemmän näkyviin ja antoi nuorelle lisää voimaa repiä paloja ahkerammin. Kyllä tässä kohta oltaisiin jo voiton puolella!
"Hyvinhän täällä sujuu herra hyvä", Strix vastasi asiallisesti Jurille, ennenkun naurahti kevyesti. "Tämä puoli on kohta valmis", se jatkoi hilpeänä ja sai revittyä hieman pidemmän suikaleen ja siirsi sen kauemmas tekemäänsä kasaan.
Kallo oli iso ainakin alaskalaisen mielestä. Silmien kohdalla ammotti tumma kolo ja hampaat näyttivät puhtaina vielä isommilta ja terävimmiltä, kuin elossa olevan sian. Ainakin näin tosi läheltä katsottuna. Tarkasti narttu puhdisti viimeiset rippeet ja jolkotteli sitten toiselle puolelle, missä Juri oli.
"Valmista?" Strix uteli ja tuijotti sian kalloa.

Nimi: Iitu

07.05.2018 16:06
Lich - Yad

Loikkihan se whippet sieltä vihdoin ja viimein, helpottuneen kuuloisena ja piiskahäntä viuhtoen. Lich oli ymmällään, harvoin kukaan noin iloinen oli rottweilerin seurasta. Toisaalta, heiveröinen näytti kyllä siltä, että yksin ollessaan jopa kaukana juokseva hiirulainen saisi sen piiloutumaan paniikissa johonkin maanrakoon. Se nostatti uroksella jonkinlaista hilpeyttä, vaikkakin sitä ei sen kasvoista nähnyt. Varmajalkaisena Lich tallusteli Ezran näyttämään suuntaan, samalla toivoen, että oltaisiin jo perillä, ja ettei ketään tulisi vastaan. Urosta ei kiinnostanut näyttäytyä heinänkeltaisen koiran seurassa, eikä tämmöinen kotiinvieminen kuulunut rottweilerin tehtäviin. Mutta Lich oli luvannut, ja olihan whippetistä ollut myös apua kauriin saamisessa. Yksin siinä olisi mennyt kauemmin. Lich aikoi kuitenkin pitää sanansa, ellei mitään radikaalia tapahtuisi matkan aikana. Sitä ei kuitenkaan tarvitsisi Ezralle mainostaa, Lich ei aikonut tuhlata energiaa moiseen. Whippetin yllättävä kysymys sai Lichin nostamaan päätään ja empimään.
"Ihmiset pitävät vahvoista koirista", Lich vastasi kuitenkin ja rypisti inhosta kuonoaan.
Jos uros olisi voinut, se olisi ravistellut koko kehoaan, jotta saisi inhottavan tunteen katoamaan mielestään, kun ihmisistä oli puhe. Kauris kuitenkin taitavasti esti aikeet ja rottweiler huokaisi syvään, ennenkun antoi katseensa vaeltaa syvemmälle hämärään metsään.
"Minusta koulutettiin tämmöinen, kai vanhoista tavoista on hankala päästä eroon", uros jatkoi, hieman kyllästyneen kuuloisena, vaikka se oikeasti ihmetteli, miksi kertoi heiveröiselle yhtikääs mitään.
Kauris valui hieman oikeaa kylkeä päin ja Lich keskittyi nykimään sen vasempaa etujalkaa vetääkseen eläimen takaisin tukevampaan asentoon ja keskittyi hetkeksi taas kävelemiseen.
"Entä sinä? Mitä sinä oikein pelkäät? Ja miksi? " Lich uteli vaihtaen puheenaihetta.
Se yritti parhaansa kuulostaa kiltiltä, mutta ääni pysyi tunteettomana. Silti rottweileria aidosti kiinnosti kuulla, mikä sai koirasta noin tärisevän ja, no, Lichin silmissä heikon.

Nimi: Glowe

06.05.2018 15:15
Ezra - Yad

Ezraa alkoi jo pelottaa, kun iso koira ei vastannut mitään, vaan kaikessa hiljaisuudessa keräsi peuran selkäänsä ja lähti kävelemään. Kun Lich lähti ottamaan ensimmäisiä askelia, Ezran kurkusta pääsi pienen pieni hätääntynyt vingahdus, jota rottweiler tuskin kuuli. Aikoiko tuo koira jättää Ezran? Ezra oli niin järkyttynyt, ettei saanut jalkojaan liikkeelle, vaan whippet tuijotti tyhmänä mustaa koiraa. Mutta sitten Lich kääntyikin vilkaisemaan ruipelon suuntaan, ja puhui. Ezran häntä alkoi heilumaan pelkästä helpotuksesta.
"O-okei!" Ezra vingahti ja loikki näyttämään tietä.
"Minä jo luulin että sinä lähdet ilman minua", Ezra jatkoi helpottuneena, kuvitellen ettei Lich enää peruisi puheitaan.
"Tästä ei ole enää pitkästi, 20 minuuttia ehkä", Ezra jatkoi varsin puheliaana, helpotuksen tunne oli niin suuri.
"Miten sinusta on tullut noin vahva?" Ezra kysyi yllättäin, pienen kävelymatkan jälkeen(?). "Kun sä jaksat kantaa kokonaisen peurankin? Tai siis, toki sun rotu on vahva ja silleen, m-mutta ei kaikki rottweilerit varmaan oo yhtä vahvoja", Ezraa kiinnosti oikeastikin, mutta koira oli myös tahallaan ystävällinen ja kehui rottweileriä, jotta se ei suuttuisi. Ja ehkä ystävällisydellä Ezra saisi edes sen kauriin korvan. Ezrasta tuntui vähän pahalta "yrittää käyttää" koiraa tällä lailla hyväksi.
#Minä haluan olla muutenkin ystävällinen, en pelkästään lihan takia. Nayal opetti minut metsästämään hiiriä, voisin jatkaa sillä tiellä ainakin itseni ruokkimiseksi#, Ezra yritti lohduttaa kolkuttavaa omaatuntoaan.

Nimi: Iitu

02.05.2018 17:15
Lich - Yad

Tyytyväisenä Lich päästi kauriista oteensa ja käänsi silmänsä Ezraa päin. Siellähän se olikin, ilman naarmun naarmua, vaikka se vielä hetki sitten oli näyttänyt siltä, kun kuolo korjaisi hetkenä minä hyvänsä. Sen enempää huomiota heiveröinen ei kuitenkaan saanut. Olihan se hoitanut tehtävänsä hyvin ja Lich oli mielissään, se ei kuitenkaan aikoisi sanoa sitä ääneen. Lich katseli kuollutta kaurista hetken aikaa, ennenkun tarttui sen toisesta etujalasta kiinni, noin polven kohdalta. Rottweiler laski etuvartalonsa maahan, ujuttaakseen itsensä kauriin ruumiin alle, sen molempien etujalat roikkuen uroksen kaulan molempina sivuilla, ja loppuruumis asettui seläle ja kyljelle. Kauriin pää retkahti roikkumaan vasemmalle puolelle uroksen lapoja hipoen, kun roteva koira punnersi itsensä ylös ja otti pari kokeilevaa askelta. Kauris valui hieman puolelta toiselle, mutta Lich kävelisi jalat hieman levällään, jotta kulku ei saisi kaurista valumaan liikaa. Ei se mukavaa olisi, mutta ainakin Lich saisi tällä tavalla saaliinsa mukaan, vaikka eteneminen ei sutjakasta tai yhtä nopeaa olisikaan. Whippetin kysymykseen Lich ei edes vastannut siinä työn touhussa ja pian uros suoristautui hieman löytäessään hyvän asennon itselleen ja saaliilleen. Huomenna olisi ristiselkä ehkä vähän jumissa, uros arveli, mutta se ei haitannut, sillä tuore saalis niskassa antoi rottweilerille hyvän mielen. Lich lähti astelemaan syvemmälle kohti metsää, tunnustellen tassuillaan maaperää ja pitäen kaurista silmällä, jotta saisi sen heti parempaan asemaan, jos se uhkasi liukua takaisin maahan. Parin metrin päässä rottweiler laski leppoisasti häntänsä maata kohden ja vilkaisi Ezran suuntaan niin hyvin kuin vain kauriin takia pystyi.
"No tuletko sinä? Saat kävellä ensin, en tiedä missä asut", Lich murahti koiralle.

Nimi: Glowe

02.05.2018 16:47
Ezra - Yad

Ison puun lähestyessä Ezra hidasti omaa vauhtiaan, olematta ihan varma mistä se Lich aikoikaan hypätä kauriin kimppuun. Ezra ei halunnut olla tiellä, eikä varsinkaan tulilinjalla, joten whippet jäi puun tälle puolelle. Vasta kun kaurin päästi hätähuudon, Ezra uskalsi tulla kurkistamaan puun toiselle puolelle, mutta sen lähemmäs whippet ei mennyt. Hyi kuinka helpon näköisesti Lich kuristi kauriin, Ezra ei halunnut ajatellakaan mitä nuo hampaat saisivat whippetin niskalle aikaan.
"Vi-vietkö sinä minut nyt kotiin?" Ezra kysyi varovasti, eikä uskaltanut tulla lähelle toisen saalista, saatika kysyä saisiko siitä edes korvan.

Nimi: Iitu

30.04.2018 19:11
Lich - Yad

Lich käytti puiden tummia varjoja ja kuusien oksia suojanaan, kun se tallusti kohti kauempana olevaa isoa puuta. Kertaakaan uros ei katsonut taakseen, kyllä se pian huomaisisi, jos whippet uskaltaisi toimia suunnitelman mukaan. Jos ei, Lich lähtisi kauriin perään itse ja todellakin jättäisi vapisevan heiveröisen löytämään tiensä kotiin yksin. Pian rottweiler asettui paksun puunrungon taakse ja vilkasi vaivihkaa sen ohi. Kauris seisoi paikoillaan, muttei näyttänyt näkevän koiria missään. Lich painoi takajalkansa runkonsa alle odottavaisena ja terästi katseensa. Missä se Ezra oikein viipyi? Pian pieni hahmo erottui puiden välistä ja Ezran kurkusta kuului hieman säälittävä haukahdus. Kauris jähmettyi ja kääntyi katsomaan tulijaa. Voi tollo sentään, eikö tuo ollut koskaan ajanut kaurista takaa? Lich oli liian kaukana huutaakseen ohjeita, joten jäi vain hammasta purren odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Lich oli varma, että pelko valtaisi tuon pienen uroksen kokonaan ja se katoaisi takaisin puiden sekaan tärisemään jonnekin hankeen piiloutuneena. Mutta ei! Pian kuului matala murina ja kauris peruutti poispäin, ennenkun se lähti loikkimaan karkuun, heiveröinen heti perässä. Hetken aikaa Lich vain katseli kaksikon puuhia, ennenkun tajusi, että tollo oli viemässä kaurista ihan väärään suuntaan. Lich murahti tyytymättömänä ja mietti jo kuumeisesti taktiikan vaihtoa, kun Ezra lähti kiertämään kaurista ja sai sen vaihtamaan suuntaa. Rottweiler oli hieman yllättynyt, täältä katsottuna whippet ei näyttänyt enää yhtään niin hermostuneelta, kuin aikaisemmin, vaan sai keveän näköisesti kauriin menevän juuri sinne, kun halusi. Lich odotti malttamattomana, että kauris lähestyisi vielä enemmän, whippet kannoillaan. Uros veti keuhkonsa täyteen ilmaan, terästi katseensa kauriiseen ja karisti toisen koiran kokonaan mielestään. Kauris loikki kipakasti kohti puuta ja juuri kun se oli ohittamassa puunrunkoa päästäkseen syvemmälle metsään, Lich ampaisi esiin. Hiljaa, äänettömästi, vain hampaat irvessä Lich kohdisti iskunsa kauriin kaulan sivuun, ja veti vauhdissa otuksen kyljelleen. Eläimen suusta kuului säikähtänyt kiljaisu, joka rikkoi metsän hiljaisuuden.
"Varo jalkoja!" Lich ehti ähistä, ennenkun painoi leukansa kokonaan kiinni kauriin kaulaan ja käytti omaa painoaan pitääkseen eläimen maassa, varoen sen sätkiviä etujalkoja.
Siinä ei kauan mennyt, kun kauriksen rimpuilut muuttuivat yksittäisiksi sätkyiksi ja Lich tunsi, miten kauris veti viimeisen, sähisevän hengähdyksen. Vasta silloin rottweiler vilkaisi ylös nähdäkseen, miten Ezralla oli mennyt.

Nimi: Glowe

30.04.2018 17:53
Ezra - Yad

Tuo pelkkä kauris kykeni polkemaan Ezran kokoisen koiran hengiltä, jos huono tuuri olisi! Ezran teki mieli valittaa jotain vastaan, mutta eihän arkajalka tietenkään uskaltanut. Lichin uhkaillessa jättää Ezra yksin, whippet pudisti päätään kiivaasti sieltä maan kamaralta. Yksin? Tänne? Ei! Ezra tekisi mitä tahansa, ihan mitä tahansa ettei tarvitsisi jäädä yksin. Maassa makaava whippet seurasi katsellaan kuinka rottweiler lähti jo kiertämään kaurista. Lich pysähtyi vielä antamaan ohjeita, joiden perään Ezra nyökytteli päätään lyhyin nopein päänyökkäyksin. Joo, Ezra tekisi sen, kunhan vain ei jäisi metsään yksin! Pelosta vapisten Ezra nousi ja lähti hiippailemaan omaan suuntaansa, jotta voisi ajaa kauriin sinne minne Lich oli käskenyt. Vaikka rottweilet oli luvannut, ettei Ezran tarvinnut koskea kauriiseen, siltikään Ezra ei halunnut tehdä edes tätä työtä. Lich ei vaikuttanut kivalta koiralta, mistä Ezra tiesi, että örkki silti jättäisi Ezran yksin, kunhan oli saanut kauriin kaadettua? Ezra piirteli piruja mielensä seinille, mittiessään mitä sitten voisi tapahtua, kun nuori uros jäisi yksin pimeään, pahantahtoiseen metsään, kauaksi kotoa?
Ezra saapui asemiinsa, ja pysähtyi tuijottamaan hankea kaivavaa kaurista.
*Ei se tämmeistä ruipeloa pelkää. Se käy päälle ja tappaa minut*, Ezra mietti tutisevin koivin. *Ja Lich ei varmaan tule pelastamaan minua*, Ezra jatkoi epätoivoisena. Mutta oli pieni pakko yrittää. Ezra lähti luikkimaan häntä koipien välissä kaurista kohti. Elikko oli ison koiran kokoinen, sarventyngistä ja hajusta päätellen urospuolinen kauris. Ezra oli lähestynyt jo pari metriä, mutta kauris vain jatkoi puuhiaan.
*Eihän se edes huomaa sinua! Tee jotain*, Ezra sätti itseään. Vinttikoira yritti haukkua, mutta ääni oli takertua kokonaan kurkkuun.
"Wruf", lopulta haukahdus oli yhtä kuuluva, kuin peitelty yskäisy jossain kokouksessa. Kimeä, mutta vaimea ääni sai kauriin kääntelemään päätään ja korviaan, ennen kuin se huomasi vaalean, kuunvalossa melkein hopeaharmaan Ezran siinä alle kymmenen metrin päässä. Kauris jähmettyi, ja niin jähmettyi Ezrakin. Whippet tunsi ohuen turkkinsa nousevan kauhusta pystyyn, kun kauris tuijotti koiraa intensiivisesti isoilla ruskeilla silmillään. Ezra kohtasi sen katseen, ja oli näkevinään elikon silmissä yllättyineisyyttä. Voi hitsi, olisiko ollut parempi, että Ezra olisi juossut pää viidentenä jalkana puiden lomasta kaurista kohti? Olisiko Ezra silloin ollut pelottavampi? Ezra kokosi kaiken pienen rohkeutensa ja paljasti hampaitaan kauriille, murisi ja lähti askel kerrallaan elukkaa kohti. Kauris pärskähti ja kääntyi poispäin. Hei sehän pelkäsi Ezraa! Se lähti karkuun! Tästä hieman rohkaistuneena Ezra keräsi vauhtia, niin teki kauriskin, ja kohta kaksikko kirmasi toistensa perässä melkein täyttä vauhtia. Katse kiinnitettynä kauriin takajalkoihin Ezra unohti hetkeksi pelottavan metsän ja sen ikävän rottweilerin. Tämähän oli hauskaa! Ezra mutkitteli tarkaksti vikkelän elukan perässä, ja sai sen kääntyilemään milloin halusi. Tämä oli hauskaa ja helppoa. Mutta hei hetkinen, missä se örkki olikaan? Ezra huomasi ohjaavansa kaurista ihan vääränä suuntaan. Hups, korjataanpa. Ezra lähti kaartamaan enemmän kauriin toisen kyljen puolelle, jotta saisi sen muuttamaan suuntaan. Helposti ja näppärän näköisesti Ezra sai elukan suuntaamaan takaisin päin, ja kulkemaan melko suoraa linjaa kohti sitä isoa puuta. Kai tuo oli ollut se puu jota Lich oli tarkoittanut? Ezra ei ollut enää varma, mutta jatkoi innoissaan elukan ajamista.

Nimi: Iitu

30.04.2018 11:02
Lich - Yad

Lich pysähtyi Ezran pysähtyessä ja käänsi vain päätään koiraa kohti. Mielenkiintoista, metsästäjä, joka pelkäsi tavallista kaurista? Uros huokaisi itsekseen ja tarkensi katseensa hankeen painautuvaan koiraan. Eikös tuon rotuiset koirat olleet nopeita ja vikkeliä, kauris ei ollut rottweilerin silmissä pelottava saaliseläin, eikä se oikein ymmärtänyt pelokasta urosta. Silti Lich oli yllättynyt, että whippet ylipäätään oli huomannut puiden takana liikkuvan eläimen, Ezra ei siis voinut olla kokonaan hyödytön. Uroksen jatkavan puhumista kauriin pysähdyttyä sai Lichin väläyttämään whippetille varoittavasti hampaita, jotta tämä olisi hiljaa. Rottweiler ei halunnut säikäyttää metsäkaurista tiehensä. Lich kääntyi ja asteli varovaisesti kohti toista koiraa, yrittäen liikkua mahdollisimman hiljaa, jotta kauris ei kipittäisi tiehensä.
"Se on vain kauris", Lich puhui hiljaa. "Ala tulla, sillä minä nappaan tuon mukaani. Joko sinä autat minua, tai jatkat matkaa kotiisi. Yksin", Lich puhui hiljaa, mutta sen äänestä kaikui varoittava äänensävy ja hampaat välkkyivät hennosti hämärässä.
Rottweiler kääntyi uudelleen ja haisteli ilmaa, ennenkun lähti kiertämään kaurista kauempaa. Uros vilkaisi Ezraa.
"Sinun ei tarvitse tehdä muuta kuin säikäyttää se. Minä kierrän toiselle puolelle, tuon paksun puun taakse, näetkö? Ja sinä jahtaat kauriin siihen suuntaan. Se pinkoo varmasti pakoon jos hieman äriset ja juokset vain sitä päin, ei sinun tarvitse siihen edes koskea", Lich mutisi ohjeita ja lähti hiipimään puiden suojissa eteenpäin.

Nimi: Glowe

29.04.2018 23:23
Ezra - Yad

"Ezra", luiseva whippet vastasi kysyttäessä, eikä kommentoinut uroksen nimeä ollenkaan. Jo Kartanon pihassa Lich lähti väärään suuntaan. Ei paljon, mutta kumminkin pitkällä matkalla parin asteen kurssimuutos saattoi heittää päämäärää jopa kilometrillä. Ezra pysähtyi, vilkaisi oikeaan suuntaan, sitten etääntyvään Lichiin ja taas kotiinpäin. Ei auttanut, Ezra lähti kipittämään lähes äänettömin askelin isomman ja raskaamman koiran perässä. Ezralle hangessa kulkeminen oli nyt melko helppoa; uros oli kevyt, joten se ei uponnut pahasti, tai tehnyt hurjasti ääntä. Lisäksi sillä oli pitkät jalat ruumiiseen nähden, sekin toi omaa etuaan. Ezra kulki kumarassa mustan koiran perässä, häntä hapuillen jo takajalkojen väliin, isot, pyöreät silmät kääntyillen vauhkoina suuntaan jos toiseen. Whippetin korvat pyörivät niin että niiden lihaksiin sattui, ja Ezra havaitsi varmaan jokaisen äänen, jopa jokaisen Lichin henkäyksen. Niin hermona Ezra oli, mutta toisaalta vinttikoira oli tavattoman tietoinen ympäristöstään. Whippetillä oli ihan hyvä näkö, joten myös jokainen tuulen leiluttama oksa ja varjon liikahdus sai Ezran säpsähtämään, ja melkein pyörähtämään ympäri pakosalle, ennen kuin pieni pääkoppa rekisteröi liikkeen tai äänen olevan vain jotain vaaratonta. Hyi että Ezra ei tykännyt pimeästä metsästä sitten yhtään. Ezra oli jo parissa kohdassa nähnyt hyvän paikan luiden jättämiseen, mutta koska Lich marssi eteenpäin taakseen katsomatta, ei Ezra uskaltanut jäädä hautaamaan luita. Pieni lumikerros hidasti lintuja, ja antoi Ezralle aamulla lisäaikaa, siis jos luita ei sattuisi löytämään jokin kettu tai näätä tai jokin sellainen.
Lich komenteli taas, ja vastaamatta mitään Ezra alkoi heti toimimaan. Whippet kipitti yhden ison ja matala oksaisen kuusen alle, kaapi lunta supernopeasti sivuun ja tiputti luut ja nahat sinne. Puu auttaisi saalistustaidotonta koiraa; varikset eivät pääsisi heti hyppäämään lentoon, kun ne olisivat puun alla. Ja puu antoi Ezralle näkösuojaa. Saatuaan luut haudatuksi, Ezra kipitti takaisin Lichin taakse, ja painoi alistuvasti päänsä korviaan luimistellen. Matka jatkui.
*Me ollaan ihan hornan kuikassa... Minne tuo koira on oikein menossa?* Ezra mietti, katsellen ympäristöä. Tuttua maisemaa, Ezra tiesi jotenkuten missä suunnassa koti oli, mutta latopesälle oli matkaa reippaan 20 minuutin verran.
"Ha-hassu? Mi-minusta enemmänkin korvia r-raastava, kun kaikki k-kuuluu niin ko-kovaa", Ezra valitti, kun Lich yritti luoda jotain keskustelun tynkää. Olkoot mieluummin hiljaa, Ezra ei halunnut jutella, ei sitten ollenkaan. Juttelu peitti kaikki nämä äänet, ja Ezra ei kuulisi jos kuolo tulisi raasun korjaamaan. Äkkiä Ezra pysähtyi. Whippet oli myös haistanut kauriin hajun. Okei, metsäkauris oli vain ison koiran kokoinen elikko, mutta silti se hirvitti Ezraa.
"Mi-miksi me tuota kohti mennään?!" Ezra vikisi hätääntyneesti, eikä ensi kertaa tosissaankaan aikonut seurata Lichiä.
"Se-sehän on ihan noiden kuusien takana! Mitä jos se käy päälle?!" Ezra jatkoi. Nuori uros kuuli kauriin edessä päin, sellaisen parinkymmenen metrin päässä. Äkkiä kauriin askelten äänet loppuivat.
"Voi hitto, se varmaan huomasi meidät", Ezra vikisi ja painautui hankeen, kuin voisi siten päästä piiloon. Oliko Lich ihan varma että Ezra voisi olla hyödyllinen?? Ei ainakaan tappamisessa, ei ei ei. Ajamisessa ehkä, mutta sitä lähemmäs Ezra ei noin isoa saalista menisi!

Nimi: Iitu

29.04.2018 22:58
Lich - Yad

Herra? Ensi kertaa vähän aikaa Lichin kasvoille nousi yllättynyt ilme ja sen suupielet vääntyivät pakosti pieneen virnistykseen, jota voisi melkein kutsua ystävälliseksi hymyksi. Nopeasti uros kuitenkin sai kasvonsa jälleen kuriin ja sen ilme muuttui jälleen välinpitämättömäksi. Ainakin whippet nappasi nopeasti jäniksen hampaisiinsa ja alkoi repimään siitä palasia. Touhu ei näyttänyt hirveän miellyttävältä, sillä näin Lichin silmistä katsottuna, whippet ei edes kyninyt jänistä kokonaan, jotta pääsisi käsiksi alla olevaan lihaan. No, rottweilerille se oli aivan saman tekevää, kunhan uros söisi, ennenkun arvovaltaiset saapuisivat takaisin Kartanolle. Uroksen eleistä ainakin paistoi usko Lichin sanoihin; se uskoi näköjään mukisematta kaiken. Lopulta heiveröinen nousi seisomaan ja ilmoitti olevansa valmis. Lich kääntyi samantien ympäri ja lähti tallustelemaan ulos Kartanosta taakseen katsomatta. Kuullessaan whippetin kysymyksen Lich käänsi vain hieman korviaan.
"Lich", koira vastasi ja haisteli ilmaa, ennenkun vaihtoi hieman suuntaa, jotta kaksikko ei osuisi suoraan Kaartilaisten reitille. "Ja sinä olet?"
Lich siirtyi reippaaseen raviin ja lähti kohti puunrajaa, kysymättä Ezralta, missä suunnassa sen koti oikein olikaan. Rottweiler uskoi pelokkaan koiran seuraavan. Jos se alkaisi mutista väärästä suunnasta, uros voisi väittää tämän olevan vain oikotie. Metsässä oli vielä hämärämpää, kuin aukioilla, sillä puut peittivät kuitenkin jonkin verran taivasta, ja hento kuunvalo loi vain vielä tummempia varjoja niiden juureen. Meni kilometri, kaksi, ennenkun Lichin kuonoon kantautui hento riistaeläimen haju.
"Heitä nuo luut menemään", Lich sanoisi whippetille, ellei uros jo olisi tehnyt niin.
Rottweiler vaihtoi hieman suuntaa ja pujotteli puiden lomassa. Se ei tiennyt, miten hyvin Ezra osasi suunnistaa pimeydessä, tai miten hyvin se näki edes eteensä, mutta uros jatkoi silti laajaa kaartamista, milloin oikealle, milloin vasemmalle, kuitenkin koko ajan tarkkana hajuista tai mahdollisista äänistä. Lich innostui vielä enemmän kulkiessaan metsän läpi ja hivenen ärsyttävä väsymyskin alkoi pikkuhiljaa kadota uroksen mielestä. Kyllä se ehtisisi vielä nukkua.
"Kuuletko sinä mitään? Eikö metsä olekin hassu näin pimeällä? Eipä sitä koskaan tiedä, liikkuuko kukaan lähistöllä", Lich puheli vähän niitä näitä saadakseen whippetin keskittymään itseensä enemmän, kun tarkkailemaan niiden kulkemaa reittiä.
Vähitellen urosta kuitenkin alkoi myös hieman ärsyttää yöllinen seura, sillä uros uskoi saalistavansa yksin nopeammin. Toisaalta, se oli jo tehnyt päivän työnsä, ja päätti, että nyt oli aika saada eleillä vähän herran tavoin. Joskus voisi muutkin tehdä vähän hommia! Rottweilerille ei tullut mieleenkään, että Yhteisössä kaikki kyllä työskentelivät omilla osa-alueillaan. Laiskoja vellihousuja, jos urokselta kysyttäisiin! Sitäpaitsi kuonoon kantautuva haju taisi olla peräisin metsäkauriista, ja Lich ottaisi mielellään apua vastaan saadakseen tuon eläimen hampaisiinsa.

Nimi: Glowe

29.04.2018 22:32
Ezra - Yad

Örkki sai Ezran taas säpsähtämään, kun se potkaisi jäniksen tähän suuntaan ja 'ärisi' vielä siihen päälle. Silmät lautasen kokoisina Ezra tuijotti jänistä, sitten rottweileriä, eikä koskenutkaan siihen, ennen kuin Lichin käsky sai Ezran suorastaan hypähtämään jänistä kohti.
"J-Joo!" Kyllä, herra, heti, herra! Ezra alkoi näykkiä jänistä kiireesti, mutta se maistui yhtä hyvältä kuin puu. Lisäksi kiireessä Ezra nieli karvoja ja kuivunutta nahkaa, katse tiukasti vieraassa koirassa, jotta Ezra voisi pinkaista johonkin suuntaan jos se suuttuisi jostain syystä. Lich alkoi seuraavaksi puhua oleskelukiellosta, jonka mukaan Metsästäjät eivät saisi olla täällä enää tähän aikaan.
"No kun.. minä.. tuota..." Epämääräinen sökertäminen taisi olla aika selvä vastaus sille, ettei Ezra ollut metsästänyt tänään Kartanolle, eikä oikeastaan itselleenkään. Voi ei, ei kai tuo koira ollut Kaartilainen?! Hetkeksi Ezra jo hätääntyi ja lopetti jäniksen syömisen kuin lihasta voisi saada ruton. Mutta sitten nuorukaisen kasvoille nousi kummaksuva ilme. Eikö tuo koira aikonut rankaista Ezraa? Tai ilmiantaa korkeammalle taholle? Ei, se ehdotti Ezran saattamista kotiin. Whippetin ruusukorvat kääntyilivät, kun Ezra yritti miettiä nopeasti. Kylmään latoon meneminen ei hoikutellut, mutta toisaalta, tuon koiran avulla Ezra voisi säästyä monilta vaikeuksilta. Tosin, Ezra oli satavarma olisiko oikasti halunnut lähteä tuollaisen örkin kanssa yhtään minnekään, mutta Lichin seura oli parempi vaihtoehto. Joko Ezra jäisi tänne ja pelkäisi kuollakseen, ja luultavasti jäisi kiinni, tai Ezra lähtisi tuon koiran kanssa kotia kohti, ja örkki ei ehkä söisi Ezraa matkan varrella. Ezran koti oli aika kaukana Kartanosta, mutta ei Ezra aikonut valittaa.
"Se-selvä", Ezra jatkoi kiireesti jäniksen syömistä, jotta ison koiran ei tarvitsisi odottaa liian kauan. Pari suullista myöhemmin Ezra nosti jäniksen luita ja nahan riekaleita leukoihinsa.
"O-olen... tuota valmis", Ezra mumisi vähän epäselvästi kantamuksiensa takia. Ezra ei kyennyt syömään jäniksen luita, eikä turkki/nahkakaan enää maistunut. Jänis oli ehkä ollut laiha ja lihaton, mutta oli se vienyt Ezran nälästä pahimman terän. Ei, eihän Ezra edes ansainnut tulla kylläiseksi, kun ei ollut metsästänyt Yhteisölle tänään. Jahka rottweiler lähtisi liikkeelle, Ezra kipittäisi ulos Kartanosta, jotta voisi viedä luut kilometrin, tai parin päähän Kartanosta. Toivon mukaan linnut tulisivat viemään ne vasta aamulla, tai päivällä, ja Ezra voisi yrittää saada niitä kiinni.
"Tuota... Herra, mikä t-teidän n-nimenne on?" Ezra kysyi, ja teititteli, koska sillä ei ollut hajuakaan kuka tuo koira oli.

Nimi: Iitu

29.04.2018 21:33
Lich - Yad

Lich vain pudisti päätään whippetille. No, ainakin se nyt puhui niin, että siitä sai jotain selvää. Koirasta oikein huokui, miten paljon sitä pelotti isompi uros. Lichin mielestä se oli turhauttavaa, miten ihmeessä tuo koira pärjäsi yhtään missään, jos se jo Kartanossakin käyttäytyi kuin olisi valmis kuolemaan minä hetkenä hyvänsä. Urosta ärsytti whippetin tärisevä ja hento äänensävy ja miten se painautui lattiaa vasten. Rottweiler ei ihmettelisi, mikäli uros kuolla tupsahtaisi siihen paikkaan, vaikkei Lich siihen koskisikaan. Syvällä huokauksella Lich katseli, miten heinänkeltainen höiveröinen peruutti pidemmälle huoneeseen ja vakuutteli rottweilerin pitävän jäniksen itsellään. Voi luoja! Lich ravisti päätään ja tönäisi jänistä kovaa etutassullaan, niin, että se liukui huoneen poikki whippettiä päin.
"Sehän oli sinun, etkös koskaan pidä puoliasi?" Lich nyökkäsi jänistä kohti ja tuijotti vieläkin toista koiraa.
Sitten rottweiler istahti alas. Lichin mielestä tilanne oli jollain tavalla kiehtova. Se ei voinut omalle kohdalleen koskaan uskoa, että käyttäytyisi tuolla tavalla.
"Syö", Lich sanoi hieman vaativammin ja käänsi katseensa Ruokakomeroa päin.
Sieltä ei tullut mitään hyviä tuoksuja, ei mikään, mikä saisi rottweilerin ottamaan sieltä sittenkään mitään. Uros halusi tuoreen saaliin, ja tuo heinänkeltainen, tärisevä whippet saisi tulla mukaan. Metsässä oli jo pimeämpää, eikä uros halunnut kulkea yksikseen jos se törmäisisi kaartilaisiin. Pelokas uros olisi täydellinen tekosyy, samoiten jos karkulaiset tulisivat kohdalle. Whippet varmaan pökertyisi siihen paikkaan, jolloin Lich voisi mitellä voimia yhden kanssa, samalla, kun toinen tekisisi whippetistä hakkelusta.
"Tiesitkö, että Komentaja on jo käskenyt kaikki metsästäjät pois Kartanosta ja takaisin pesilleen?" Lich satuili itsevarmana. "En usko hänen ilahtuvan, että nyhjötät vieläkin täällä. Sitäpaitsi, en tunne tuoreemman saalin hajuja täällä, oletan siis, ettet ole metsästänyt oman ruokasi eteen?"
Lich jatkoi hieman töykeästi ja seurasi tiiviisti tärisevän otuksen reaktioita, jotta huomaisisi, mikäli rottweiler osui oikeaan väitteissään.
"Metsässä on pimeää, eikä siellä kannata liikkua yksin. Minä voin saattaa sinut kotiisi. Mutta syö nyt ensin tuo jänis, tässä menee vielä hetki, ennenkun arvovaltaiset saapuvat", Lich jatkoi ja käänsi korvansa hieman taaksepäin. Vielä ei kuulunut lähestyviä askeleita, joten Lich oletti, ettei kukaan ollut heti nyt palaamassa Kartanolle.

Nimi: Glowe

29.04.2018 21:01
Ezra - Yad

Vieras, iso koira vain murahti kyllästyneet sanansa, mutta Ezralle se oli sama kuin rottweiler olisi huutanut kurkku suorana. Ezra laski leukansakin lattiaa vasten ja tunsi vapisevansa.
"Anteeksi!" Ezra piipitti vähän lujemmin, mutta vain vähän.
Rottweiler asteli whippetin ohitse ja nappasi Ezran jäniksen. Ezra nosti päätään ja katsoi perin loukkaantuneesti koiran suuntaan, mutta ei tietenkään sanonut mitään. Ezra löytäisi ruokakomerosta kyllä jotain muuta. Tänään ei tosin oltu varmaan paljoa metsästetty, joten komerossa ei tainnut olla kovin muhkeita saaliita. Ezra jo odotteli että tuo örkki kävelisi pois, mutta ei Lich tehnytkään niin, vaan puhutteli Ezraa vielä uudelleen.
"O-olen", Ezra vastasi epävarmana toisen epäystävällisen(?) äänen takia, tietämättä oliko se hyvä olla metsästäjä vai ei? Sitten rorrweiler teki jotain radikaalia; käski tulla hakemaan jäniksen jonka se oli tiputtanut jalkojensa juureen. Ezran silmät levisivät, eikä whippet liikahtanutkaan, vaikka katselikin nälkäisesti jänistä.
"E-en ta-taida tulla. S-sinä voit pitää sen j-jos tahdot", Ezra vastasi ääni väristen ja itse asiassa ryömi kauemmas koirasta, vähän lähemmäs jykevää puupöytää, joka lepäsi paikoillaan Keittiön keskellä.
"Ihan totta, pidä se vaan, mi-minä otan jotain muuta", Ezra vakuutteli pysähdyttyään keltaisena, luisevana kasana pienen välimatkan päähän. Ezra ei mistään hinnasta menisi hakemaan jänistä tuolta, tuon rakin jalatkin olivat varmaan Ezran kaulan paksuiset!

Nimi: Iitu

29.04.2018 20:30
Lich - Yad

Lich näki, miten viimeiset kissat talsivat portaita pitkin yläkertaan, jolloin uros itse lähti kaartamaan kohti Ruokakomeroa. Huoneessa oli hämärää, ja yhtäkkiä sieltä ilmestyi rottweileria pienempi koira, joka törmäsi suoraan uroksen lapaa vasten. Pienellä tömähdyksellä koira muksahti nurin, siinä missä Lich itse ei edes hätkähtänyt. Lich laski hieman päätään ja tuijotti whippettiä tarkkaan. Mikäs höiveröinen se siinä? Lichin katse osui uroksen suusta pudonneeseen jänikseen ja siitä takaisin lattialla olevaan koiraan. Jaahas, näköjään täällä oli muitakin, jotka eivät olleet katsomassa villisikajahtia. Lich höristi hieman korviaan, jotta kuulisi paremmin, mitä tuo toinen uros oikein sönkötti. Anteeksipyynnöltä se taisi vaikuttaa. Lich pyöräytti silmiään.
"Mitä sanoit? Eihän ääntäsi edes kuule, puhu kunnolla, jos sinulla on jotain asiaa!" Lich murahti kyllästyneen kuuloisena ja asteli sisään Keittiöön.
Lich tallusti koiran ohitse ja nappasi jäniksen lattialta. Se ei ollut mikään kummoinen saalis, vaan aika laihahko. Kuka tämmöistä soopaa oikein toi Kartanolle syötäväksi?! Jollekin kasvavalle kissanpennulle se ehkä kelpaisi, mutta rottweilerin nälkään se ei auttaisi. Lich huokaisi ja kääntyi jälleen whippettiä kohtaan, jänis tiiviisti leukojensa välissä.
"Kukas sinä olet? Metsästäjä, vai mitä?" Lich uteli.
Uros ei voinut kuvitellakaan heiverön näköisen uroksen kuuluvan ainakaan Kaartilaisiin, eihän tuommoinen nulikka saisi mitään aikaiseksi. Osasikohan se edes metsästää? Lich vilkuili huoneen poikki, mutta siellä ei ollut muita. Kylmä jänö ei kiinnostanut, mutta ei täältä varmaan parempaakaan löytyisi. Uros käänsi katseensa uudemman kerran koiraa kohti, ennenkun viskasi jäniksen etujalkojensa juureen.
"Tämä taisi olla sinun. Tule hakemaan", Lich mutisi kylmästi.

Nimi: Glowe

29.04.2018 20:04
Ezra - Yad

Nuorelle heinänvaalealle whippetille oli alkanut tulla nälkä. Koira oli puhunut jonkin verran Nayalin kanssa, mutta haavoittunut kissa oli vielä niin väsynyt, että oli nukahtanut uudelleen aika piakkoin heräämisensä jälkeen. Ehkä se oli hyvä niin. Ezra oli pysynyt Nayalin vierellä hetken ajan lämmittämässä, mutta nyt koiran oli pakko lähteä liikkeelle. Sillä oli kiljuva nälkä, ja janokin tuntui kurkussa. Ezra nousi ystävänsä viereltä, ja tassutti varovasti oven luo. Pari, kolme tuntia sitten Kartanossa oli ollut melkoinen meteli, kun eläimet olivat lähteneet, ja sen jälkeen jopa parantajain kerros tuntui hiljaiselta, tyhjältä. Ezra tiesi, että Kartano ei ollut tyhjillään, erityisesti potilaita hoitajineen oli vielä isossa talossa. Koirasta kuitenkin tuntui ettei hiljaisuutta pitänyt rikkoa, joten tavattoman varovasti Ezra avasi oven, ja kurkisti tyhjään käytävään. Kaikki muut olivat huoneissaan, varmaan. Metsästäjät eivät olleet palanneet, tai siis, eikö se villisikajuttu ollutkin tänä iltana? Äh, Ezra ei ollut ihan varma, päivä oli ollut niin hurja, että nuorukainen oli menttänyt täysin ajan tajunsa.
Koska lähes kaikkien huoneiden ovet olivat kiinni, käytävä oli yhtä mustuutta. Nayalin huoneeseen tuli likaisen ikkunan läpi heikosti kuun valoa, ja se taas lankesi leveänä juovana oven raosta käytävälle. Ezra luikahti ulkopuolelle ja työnsi oven varo-varo-varovasti kiinni, ettei Nayal heräisi. Sitten Exran piti seistä hetki paikoillaan, sillä niin pimeä käytävä oli, että koira tunsi itsensä sokeaksi. No, kohta se käytävän räsyinen, värittömäksi kulunut matto erottui lattialta, sen jälkeen ovien ääriviivat, ja lopulta jopa koristeellisten ripojen yksityiskohdat. Ezra lähti kävelemään mattoa pitkin, vaientaakseen kaikki mahdolliset äänet jotka sen kevyen ruumiin askelista saattoi muodostua. Ezra ei halunnut häiritä, Ezra ei halunnut kiinnittää huomiota. Ezra ei ollut sairas, joten jos Ezra ei muistuttaisi olemassaolostaan, sitä ei ehkä muistettaisi ja passitettaisi kotiin. Ezra ei halunnut kylmään ladonrähjäänsä nukkumaan. Se halusi olla täällä, lämpimän Nayalin vieressä... Mutta pitäisikö Ezran sittenkin lähteä kotiin? Se ei halunnut tahallaan rikkoa sääntöjä ja varsinkaan jäädä kiinni... Mutta kun metsässä oli pimeää ja ne karkuritkin olivat siellä ja ja....
Portaisiin päästessään nuorukainen jähmettyi. Puhetta. Alhaalta kuului puhetta. Ezra oli erottavinaan alemissa portaissa liikettä kaiteen puukaltereiden välistä, mutta ei ollut varma. Whippet oli saada sydähkohtauksen, kun seuraavalle tasanteelle tuli kissa, joka käänsi katseensa koiraan päin. Katin silmät välähtivät sinisinä porrasikkunan valossa.(Creeta?) Hyi se näytti pelottavalta. Mutta sehän oli vain kissa. Kissa ei huomioinut koiraa oikeastaan mitenkään, vaan jatkoi matkaansa parantajien kerrokseen. Sen silmätkin lopettivat hohtamasta, kun jotakin kantava katti oli päässyt valonlähteen ohitse. Ezran sydän pamppaili hienoisesti vielä hetken, mutta koira jatkoi matkaansa alas. Toisen kerroksen kohdilla sitä tuli vastaan isompi poppoo kissoja ja Ezra litisti itsensä seinää vasten väistääkseen niitä. Joku toivotti koiralle iltaa, mutta Ezra sai vain hymyiltyä väkinäisesti ja nyökättyä.
Voi hitto, Kartanon asukkaan olivat jo palaamassa kotiin?? Ezran piti olla nopea, jos halusi hakea ruokaa alakerran Ruokakomerosta. Metsästäjät eivät yleensä saaneet olla tähän aikaan Kartanolla, ja Ezra ei ollut syönyt mitään sitten... aamun? eilisen? Ezra kipitti alakertaan vauhdilla, kaarsi keittiöön, sukelsi Ruokavarastoon. Koira nappaisi jotain äkkiä, ja piiloutuisi Kokoushuoneen pimeimpään nurkkaan syömään. Ezra iski hampaansa johonkin karvaiseen, joka saisi jänikseltä, kääntyi takaisin eteisen suuntaan, aikoi kääntyä siitä kohti Kokoushuonetta ja.. tumps!! Syrjäsilmästään Ezra oli ehtinyt nähdä jonkin ison ja tumman olevan siinä ovensuun kohdilla, mutta sitten Ezrasta tuntui kuin se olisi törmännyt kovaan kallioon. Ezra muksahti taaksepäin takamukselleen Keittiön puolelle, jäniksen pudottaen. Varovaisesti Ezra nosti katseensa siihen mihin oli törmännyt, isoon, punamustaan koiraan. Voi pyhä laupias apua...
"A- anteeksi, ka-kama..lasti" Ezra söngersi hiljaa, ja loppuun sen ääni oli jo huvennut olemattomiin ja Ezra painui lattiaa vasten jo vieraan koiran pelkästä olemuksesta. Ezra, sä möhlit, ja nyt sä kuolet, toi iso ruma koira tappaa sut tästä hyvästä; tuollaiset olivat pienen siron whippetin ajatukset juuri sillä hetkellä.

Nimi: Iitu

28.04.2018 22:02
Lich - Yad

Rottweiler poistui paikalta samassa, kun koirat nostivat kuononsa taivasta kohti. Kaiketi jahti oli viimein ohi. Lich ei kääntänyt päätään enää uudemman kerran, vaan katosi puiden taakse. Uros vaelsi isossa ympyrässä usemman kilometrin ajan, ennenkun saapui omalle pesäpaikalleen. Kerran metsästäessään Lich oli vahingossa törmännyt ränsistyneeseen taloon, jonka katto ja seinät olivat kaatuneet miltein kokonaan kumoon. Lattia oli painautunut kosteudesta hieman ylöspäin, ja jättänyt alleensa pienen kolon, jota uros käytti sisäänkäyntinä. Sisäpuolelta löytyi leveämpi onkalo, jossa oli hyvin tilaa makoilla pitkin pituuttaan. Vielä 'katto' pysyi paikoillaan ja pesäpaikka oli lämmin ja turvallinen, sillä kaikki eivät välttämättä ymmärtäneet, että ränsistynyt talo piilotti alleen pienen pesän. Lich nuuhki ympäristöä tarkkaavaisena ja tuijotti taloa. Ei kummallisia hajuja missään. Rottweiler haukotteli ja mutrusti kuonoaan. Sillä ei ollut saalista kotonaan, eikä urosta kiinnostanut hakea riistaa Kartanosta. Pahus, olisi pitänyt vain napata mukaan sianlihaa, sanoi Komentaja siihen mitä tahansa. Lichillä oli ollut pitkä päivä ja hetken ajan uros päätti olla välittämättä pienestä näläntunteesta. Huokaisten rottweiler kuitenkin käänsi pesälle selänsä ja painoi kuononsa maahan etsiäkseen tuoreita jälkiä. Metsä vaikutti kuitenkin hiljaiselta, sian kaatamisessa oli ollut niin paljon melua, ettei uros epäillyt yhtään, että kaikki lähellä olevat saaliseläimet olisivat pötkineet piiloon. Korvat luimussa rottweiler lähti köpöttämään vielä kauemmas ja oli onnellinen pienestä pimeydestä, sillä se kätki koiran tumman ruumiin puiden sekaan. Jos lähistöllä olisi edes pienoinen hiiri, Lich nappaisisi sen.

Lich alkoi jo närkästyä. Edes yöllisiä lintuja löytynyt. Uros haisteli ympärilleen ja sen kuonoon kantautui Yhteisön koirien hajuja. Metsästäjät olivat näköjään lähteneet porukassa kohti kotejaan, jo parin koiran lauma tuotti sen verran ääntä, että se sai herkät saaliseläimet pinkomaan pakoon. Kukaan ei varmasti liikkunut varoen, sillä kenelläkään ei ollut tarvetta metsästää enää tänä iltana. Uros huokaisi syvään ja kääntyi kohti Kartanoa. Piti mennä sittenkin sinne, ellei uros halunnut lähteä vielä pidemmälle, Yhteisön rajoille. Sinne oli kuitenkin matkaa ja Lich halusi viettää edes osan yöstä ihan omassa pesäkolossaan. Niinpä ei jäänyt muita vaihtoehtoja, kun lähteä Kartanoon syömään jotakin. Matka sujui nopeasti ja pian Lich asteli Kartanon pihalle. Joukko kaartilaisia olivat juuri kääntymässä pois lähteäkseen uudestaan jonnekin, ja joukko kissoja kipitti talon suojaan. Rottweiler odotti hetken, ennenkun asteli suhteellisen hiljaiseen alakertaan.

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com