Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Iitu

01.08.2018 22:36
Furi - Yad

Odotan malttamattomana, että Ezra tökkäisee oven auki ja astelee peremmälle pieneen taloon. Se on todellakin säälittävän pieni ja sisältää vain yhden huoneen. Pölyn ja roskien seassa ei näy huonekaluja, paitsi seinän vierellä oleva ränsistyneen näköinen tuoli. Eipä siis paljon tutkittavaa, mutta tilaa jahdata hiiriä. Nyökkään Ezralle ja peruutan sitten lähemmäs yhtä seinää. Seinän alaosassa näkyy pieni reikä ja korvat hörössä pystyn kuulemaan hiljaista rapinaa seinien sisällä ja elävän saaliin tuoksu tunkeutuu herkkään kuonoon tunkkaisen ilman lisäksi.
"Kokeillaan!" mutisen hiljaa ja peruutan pari askelta, kyyristyen kokoon kuin jänistä jahtaessa.

Ezran metelöidessä toisessa päässä huonetta (?), tarkennan katseeni seinän ja lattian väliin. Pienestä reijästä suhahtaa liike ja tärisevä kuono näkyy lähellä lattianrajaa. Mahdollisimman hiljaa painaudun lähemmäs lattiaa, koittaen sulattautua nurkkien varjoon. Samalla vikisevä hiirilauma ujuttautuu ulos seinästä, vipeltäen pitkin lattiaa. Nopealla laskutuksella niitä on kolme. Valmistaudun loikkaamaan yhden kimppuun, helppo nakki! Samassa näen Ezran sivusilmästä ja pienen loikan sijasta tarraan kynnet lattiaan, ennenkun syöksyn eteenpäin. Kynsien käyttö oli tahallista, ja vaikka ne eivät saa kovaa ääntä aikaseksi puulattiaa vasten, saaliseläimet kuulevat, tai ehkä tuntevat, sen ja kääntyvät salamannopeasti poispäin minusta. Niinpä pysäytän pienen spurttini, saamatta yhtäkään hiirtä kiinni. Suunnitelma kuitenkin onnistui, sillä hiiret ovat suunnanneet whippetiä päin. Kenties niillä on sielläpäin jokin hyvä piilopaikka.
"Ne tulee sinnepäin!" ulvon Ezralle, toivoen, että uros tajuaisi hiirulaiset ja saisi jonkun kiinni. Haluan luoda Ezralle onnistumisen.
"Mitä tein väärin?" kysyn ihmettelevällä äänensävyllä, kun hiirien vikinä on kadonnut, sai Ezra jonkun hiiren kiinni tai ei.

Nimi: Glowe

01.08.2018 21:04
Ezra - Yad

Whippet vastasi pennun hymyyn, kun oli saanut Furin hyvälle tuulelle ehdotuksellaan. Ezra vain toivoi ettei Furi kokisi hirveää pettymystä jos se ei onnistuisikaan.
"Joo, tuo se on", Ezra seurasi pentua vähän varovaisemmin ja vilkuili epäilevästi yhtä oven vieressä olevaa pientä ikkunaa. Jos ovi ei ollut auki, Ezra ei menisi sisälle. Kohta luiseva koira olikin jo ovella ja töni sitä kokeeksi. Ihme ja kumma, se liukui sisäänpäin kovaäänisesti naristen.
"Oho, se ei ole lukossa", Ezra ihmetteli ääneen. Tosin, aika moneen taloon pääsi tätä nykyä sisälle. Ezra nuuhkaisi pahan hajuista ilmaa kerran, ei tuntenut mitään pelottavaa ja asteli sisälle.
"Hiiret on seinän sisällä piilossa. Minä ja se kissa peloteltiin niitä haukkumalla ja metelöimällä esiin. Ehkä se toimii nytkin. Sitten ne pitäisi saada kiinni ennen kuin ne ehtii uudelleen piiloon johonkin lattianrakoon. Haluatko sinä kokeilla napata ensin, ja minä koitan jotenkin pelotella niitä?" Ezra selitti ja kyseli.

Nimi: Iitu

01.08.2018 20:55
Furi - Yad

Hurraa, vapaata tilaa ja paljon raikasta ilmaa. Ei siinä, että Kokoushuoneessa olisi ollut tunkkaista, mutta ihmeen paljon se kuitenkin vaikuttaa, että on jumissa huoneessa täynnä porukkaa. Kauan en ehdi ilmasta nauttia, ennenkun Ezra jo lähtee viilettämään kohti metsää. Ja nopeasti viilettääkin, ainakin minun silmissäni. Saan nopeasti tassuni alle ja lähden hirveää kyytiä vinttikoiran perään. Ei Ezra nyt niin nopeasti juokse, etten mukana pysyisi, mutta saan silti pistää parastani pysyäkseni pitkäjalkaisen uroksen perässä. Painan pääni alas ja viiletän puiden sekaan, nauttien tunteesta juosta lujaa. Hetken päästä Ezra kuitenkin hidastaa tahtiaan ja loikkaan whippetin viereen, kieli pitkällä läähättäen.

Nostan kuononi ilmaan ja hengitän metsäntuoksuja. Puussa visertää tumma lintu, mutta en näe sitä missään. Tyytyväisyys kohoaa mieleeni, vaikka oheneva lumikerros yrittää kastella polkuanturat märäksi. Ezran puhuessa kallistan kysyvästi päätäni ja suurilla silmillä puren alahuulta. En ole miettinyt asiaa tuolta kannalta aikaisemmin. Höristän pystykorviani ja annan vaaleat silmäni kiertää puiden välistä. Olenhan jo päättänyt jäädä Yhteisöön ja Ezra on oikeassa; olen todella kiintynyt mustaan noutajaani. Pentumaisen loisokas hymy kasvoilla käännyn whippetin suuntaan. Sittenhän minusta ja Ricosta tulisi melkein kuin pieni perhe, jotain, mitä minulla ei ole koskaan ollutkaan.
"Mietin asiaa, kiitos ideasta", heilautan innostuneena häntääni.
Enhän tiedä, mitä mieltä Rico olisi asiasta. Mitä, jos noutaja vain oli ollut seurassani, koska Komentaja oli käskenyt niin tekemään? Ehkä noutaja lähtisi takaisin omiin töihinsä, kun olen kotiutunut ja unohtaisi minut kokonaan. Ehkei Rico kaivannut 'omaa' pentua jalkoihinsa enää, eihän noutaja enää ollut mikään kamalan nuori. Noh, sellaisia päätöksiä ei tarvitsisi heti nyt tehdä, joten painan ajatuksen takavasemmalle. Ehkä kysyisin Ricolta joskus, jos uskaltaisin.

Matka jatkuu suhteellisen reippaasti kilometrin, parin verran. Pölyinen, kostean puun haju kantautuu kuonooni ja nostan terävästi päätäni.
"Tarkoititko tuota?" utelen, ja käännän kuononi kohti pientä mökkiä, joka välkkyy puiden välissä hieman oikealla puolellamme.
Varautuneena hiljennän hieman tahtiani kääntyessäni kohti rakennusta, korvat liikkuen päälaella ja haistellen ilmaa, etsien mahdollisia tuoksuja vieraista. Metsä on kuitenkin hiljainen, enkä huomaa ympäristöstä mitään poikkeavaa. Täällä ei taida olla meidän lisäksi muita.
"Mennään etsimään niitä hiiriä!" hihkaisen, kun reitti näyttää olevan selvä, ja astelen itsevarmasti kohti puuhökkeliä.

Nimi: Glowe

01.08.2018 18:16
Ezra - Yad

Opettaa Furia? Hui kauhia! Ezra nielaisi itsekseen ja lähti sitten pennun kanssa hiippailemaan väkijoukon ja mustan noutajan ohi. Kyyristyessään lähelle lattiaa Ezra mietti, että Rico ei ehkä ollut vielä suuttunut, mutta suuttuisi varmasti jos saisi tietää minne Ezra oli pentua viemässä. Kaartilaiset olivat kovin mustasukkaisia tehtävistään.

"Okei", Ezra kuiskasi vastaukseksi, kiersi Furin eteenn ja paineli pihalle. Kunhan ulkoportaat oli selvitty, Ezra lähti reippaaseen juoksuun lännen suuntaan, mutta lähti sitten Kartanon lähtisellä puolella kohti etelää. Siellä, kuusimetsässä vielä kaukana täältä oli Ezran koti. Ezra vilkuili taakseen että pentu pysyi mukana, ja piti tarkoituksella itselleen melko hidasta vauhtia yllä. Sitten Ezra tajusi, että vaikka hanki oli hyvää vauhtia ohenemassa, se voisi viedä Furin voimat turhan nopeasti. Ezra hidasti siis rentoon raviin, joka oli melko kummallisen näköistä, koska pitkäkoipinen whippet nosteli tassujaan hangessa.
"Kuule, minä mietin sitä että kun sanoit että se pappa on kiltti..." Ezra mietiskeli ääneen, kun kaksikko alkoi olla jo hyvän matkan päässä Kartanosta. Whippet vilkuili puhuessaan taakseen.
"Jos sä tykkäät siitä niin paljon, niin olisiko ihann mahdoton ajatus, jos sä vaikka pyytäisit sitä sun huoltajaksi?" Ezra ehdotti, vaikka itse ei pitänytkään ajatusta hyvänä. Kaartilainen ei varmaan ehtisi tai haluaisi pentua riesakseen.
"Vielä pari kilometriä ja meidän pitäis olla lähellä", Ezra tiedotti välietappia, pientä mökkiä. Tosin, whippet ei tiennyt miten hyvin pentu hahmotti matkoja, ja whippet ei myöskään tiennyt kuinka hyvin osaisi tähdätä suoraan mökille. Tiheään metsään pikkuinen tupa hävisi melko helposti.

Nimi: Iitu

01.08.2018 17:59
Furi – Yad

Uteliaisuus nousee pieneen mieleeni kuin kiihdyttävä pikajuna konsanaan. Kissa opettanut Ezraa pyydystämään hiiriä? Jännittävää, ja perin outoa. En voisi itse kuvitella metsästäväni jonkun kissan kanssa yhtikääs mitään. Muistelen nähneeni Ezran aikaisemminkin pohjoisessa jonkun kissan seurassa ja vilkuilen uteliaana whippetiä. Ehkä sen takia Ezra näyttää välillä pelkäävän Ricoa ja jopa minua, mehän emme ole kissoja! Päätän, että ehkä Ezra ei vain ole tottunut koiriin niin hyvin, kuin kissoihin. Mutta outoa se on, joka tapauksessa.
”Kuulostaa hyvältä. Minä en kauheasti ole hiiriä metsästänyt, ehkä voisit näyttää minulle?” ehdotan, ennenkun lähden Ezran mukana pujottelemaan väkijoukossa kohti ovea.
En usko, että hiirten metsästäminen on vaikeampaa kuin esimerkiksi jänisten, mutta yritän silti saada Ezraa hyvälle tuulelle. Ehkä whippet rohkaistuisi vähän, jos se huomaa voivansa näyttää minulle jotain ’uutta’. Metsästystaitoni eivät ole huonommasta päästä, mutta eipä sitä nyt Ezralle tarvitse kertoa.

Oviaukossa lymyilee valtavan iso koira, musta kissa selässään. Ja kappas, Rico näyttää juttelevan koiran kanssa. Vilkaisen Ezran suuntaan ja puristan leukani tiiviisti yhteen. Jos tästä hiippailisi vain hyyyyvin varovaisesti, ettei Rico vain huomaisi meidän katoavan Kokoushuoneesta. Uskon noutajan laittavan nopean stopin suunnitelmiimme, jos se meidät huomaisi. Asetun toista seinää vasten ja painaudun reippaasti sen lähellä olevien koirien ja kissojen takaa kohti oviaukkoa. Muut siirtyvät hieman vastahakoisesti hieman eteenpäin, jotta pystyn hiippailemaan lähemmäs, katsoen tarkasti, että joku isommista koirista on kokoajan edessä. Niin, ettei Rico huomasi punertavaa turkkiani, kun astelen muina miehinä kohti ovea. Onneksi tuo Ricon juttelukaveri on myöskin sen verran iso, että se tukkii hyvin hieman näköyhteyttä tähän suuntaan. Vilkuilen whippetiä päin ja ampaisen lopulta reippaasti ovesta ulos, kääntyen heti toisella puolella olevaa seinää vasten. Kukaan ei kuullut, kukaan ei huomannut mitään, vai mitä? Ezran päästyä myös huoneesta pois (?) kierrän edelleen seinän vierustaa pitkin kohti ulko-ovea.
”Sinä saat näyttää tietä”, sähisen hiljaa, jottei Kokoushuoneessa olevat eläimet kuulisi mitään.

Nimi: Glowe

01.08.2018 17:20
Ezra - Yad

Joo just, Ezra ei voinut kuvitellakaan miten luppakorvaisen, kiharakarvaisen lintukoiran pentu voisi olla Furin näköinen. Tai edes lapsenlapsi, tai serkun pentu tai... Okei, tulihan se jo selväksi, Furi ei ollut sukua Ricolle.
"Niin no", Ezra hymähti vähän vastentahtoisesti ja katsoi taas siihen suuntaan minne vanhus oli kurvaillut. Furi sanoi että pappa oli kiltti. Ezra ei ollut asiasta ihan niin varma, ja se kuului whippetin äänessä kun se kääntyi katsomaan, ihan varmuuden vuoksi ettei noutaja ollut tulossa takaisin. Niinpä hehhe, Ezra halusi olla enemmänkin Furin kanssa, ei Ricon. Ezra kylläkin mietti pienessä mielessään, miksi pelkäsi Ricoa niin paljon. Oliko vanhus huutanut tai tiuskinut tai suuttunut? Ei. Oliko vanhus nimitellyt Ezraa, purrut, murissut tai edes paljastanut hampaitaan? No.. Ei. Mutta kun Rico oli niin iso ja ja... Kaartilainen.

"Ka-kai", Ezra jatkoi epäillen, kun Furi kysyi tiesikö Ezra metsän hyvin. Joo tiesihän se, mutta tiesikö tarpeeksi hyvin kuten Furi oletti? Huh, onneksi Furi ei odottanut Ezrasta mitään eräjormaa, koska sellainen Ezra ei ollut. Whippet käänteli korviaan, miettiessään pennun ehdotuksia. Täällä väkijoukossa istuminen ei ollut Ezran mielipuuhia, ja jos paikalta karkaaminen olisi se mikä saisi Furin sietämään Ezran seuraa, Ezra ottaisi sen riskin. Sillä eihän pentu muuten vain halunnut olla Ezran kanssa? Ei ilman tekemistä ja syytä?
"No tuota... Pois lähteminen on okei idea... Täällä ei ole kivaa", Ezra vastasi, vilkuillen varovaisesti ympärillä olevia kissoja ja koiria.
"Minä en ole kovin hyvä metsästämään... Saaliin jahtaaminen kyllä onnistuu, mutta muusta en oikein tiedä", Ezra jatkoi mutisten ja taas lattiaa vilkaisten.
"Mutta Na- siis yks kissa opetti minut metsästämään hiiriä", Ezra kertoi innoissaan, mutta vältti Nayalin nimen sanomista. Liian kivuliasta.
"Ja siihen hommaan voisi tarvita kaksi... Ja matkan varrella minun kotiini on joitain pikkuhökkeleitä... Kunhan vaan ei mennä sisälle ikkunasta, eikä mennä kaappien lähelle", Ezra vaati hyvin tiukasti. Se ei halunnut mennä lähellekään ikkunoita ja kaappeja tietyistä syistä. Kumpikin oli johtanut jonkun kuolemaan.
"Niin ja jos jotain muuta kuin hiiriä tulee vastaan, niin voidaanhan me kokeilla?" Ezra jatkoi sovittelevasti, ehkä hiiret eivät innostaneet Furia.
"Mennäänkö?" Ezra nousi ja heilautti häntäänsä jo hieman innostuen. Kaksikko lähti puikkelehtimaan väkijoukon lävitse(?)

Nimi: Iitu

01.08.2018 16:28
Furi – Yad

Nyökkään pirteänä noutajalle, kyllä me nyt tässä hetki pärjätään, ei huolta, mene vain. Seuraan kuitenkin tarkkaavaisesti, mihin suuntaan Rico on lähdössä ja yritän parhaani mukaan katsella, kenen kanssa kiharaturkki on menossa juttelemaan. Tiellä on kuitenkin vähän joka kokoista koiraa, enkä minä täältä lattiatasolta näe, miten kauas Rico kurvailee. No, eiköhän noutaja löydy myöhemminkin. Niinpä käännyn takaisin kohti Ezraa.

Voivoi. Ezra kyllä uskaltaa esittää kysymyksensä, mutta koiran kehonkieli kertoo minulle sen olevan varautunut ja jännityksestä pinkeä. Miten ihmeessä voisin vakuuttaa metsästäjää siitä, etten ole puraisemassa siltä pään irti, jos se minulle jotain puhuu? Huokaisen itsekseni, ennenkun käännän nappisilmäni kohti uroksen kasvoja.
”Ehei, Rico ei ole mitään sukua”, hymyilen vastaukseksi. Voi kunpa olisikin, vilkaisen nopeasti siihen suuntaan, mihin noutaja katosi. Kylläpä elämäni näyttäisi toiselta, jos olisin syntynyt tähän paikkaan ja jos isäni olisi kuin Rico. Joku olisi pienestä pitäen näyttänyt minulle miten metsästetään, miten hankittiin ystäviä, miten kuuluttiin isoon laumaan ja tämä koko paikka olisi jo tutkittu läpikotaisin. Ehkäpä minulla olisi samanikäisiä ystäviä? Ajatukseni virtaavat kokonaan aiheen ohitse, joten ryhdistäydyn ja siirrän huomioni takaisin whippetiin. ”Mutta Rico on se, joka tuli ensimmäisenä vastaan, kun tietämättäni päädyin Yhteisön maille. Ja hän esitteli minulle paikkoja. Nyt se on kai kuulunut Ricon tehtäviin katsoa, että sopeudun joukkoon”, virnistän Ezralle, vain puoliksi vitsillä. Toivon todella, etten ole noutajalle vain pakollinen työtehtävä. ”Minä pidän Ricosta, hän on hyvin kiltti.”
Katson Ezraa merkitsevästi, tarkoittaen, ettei whippetin tarvitsisi oikeasti kiharaturkkista urosta pelätä. Helpommin sanottu, kuin tehty ehkä.
”En oikein tunne täältä muita vielä, mutta minä viihdyn Ricon seurassa. Ja niin, nythän minä tiedän sinutkin”, jatkan iloisempaan sävyyn. ”Olisi vain kivaa, jos jäisit seuraamme. Minä asun tuolla pari kerrosta ylempänä ja olen nähnyt jo Kartanosta aika paljon. Mites sinä, sinähän asut tuolla kaukana, mutta tunnet varmaan metsän aika hyvin?”

Puoliksi turhautuneena käännän päätäni ylemmäs, jotta näkisin korokkeella seisovat Arvovaltaiset. Meneeköhän tässä vielä kauan? Koska en niinkään kiinnittänyt niihin aikaisemmin huomiota, en tiedä, onko kokous jo melkein ohi vai ei. Hmm, kaiketi niillä ei ole enää mitään sanottavaa, joka liittyisi suoranaisesti minuun. Ja Ezrahan ei ole kierrokselle mukaan menossa.
”Ehkä sinä voisit esitellä minulle lisää paikkoja? Sinähän olit metsästäjä, missä sinä yleensä metsästät? Tarvitseko apua uuden pakoreittisi tekemisessä, minä olen pieni myös, niin voin tulla auttamaan sinua? Tässä näyttää vielä kestävän, joten mitä jos karattaisiin paikalta?” virnuilen pilke silmäkulmassa ja hivuttaudun ylös seisomaan. Kokouksessa istuminen ei ollut niin mielenkiintoista, ainakaan nuoren, energisen pennun silmissä.

Nimi: Glowe

01.08.2018 16:22
Rico - Yad

Noutaja yllättyi omasta reaktiostaan, tuntiessaan pientä pettymystä siitä ettei kollega tunnistanut Ricoa. Voi sinua hölmöä, vanhus naurahti mielessään. Ei kaksikko ollut paljoa työtehtäviä hoitanut yhdessä ennen katoamista. Miten Ubo voisi muistaa puolen vuoden takaa kuka Rico oli? Ehkä se muisti että noutaja oli kaartilainen, mutta siihen varmaan muistikuvat rajoittuivat. Rico ei ollutkaan yhtään tietoinen siitä, että Ubo tunnisti uroksen kaartilaiseksi pölyisten kankaiden ja homeisten, tunkkaisten huoneiden pinttyneestä hajusta. Siihen yksityiskohtaan Rico ei kiinnittänyt huomiota muutoin kuin itsekin yrittäessään kysymättä selvittää, oliko vastaan tuleva kaartilainen vai ei. No, Ricolle kysyminen ei ollut hankalaa, ja vanhus tunsi melkein kaikki kaartilaiset ainakin ulkonäöltä, joten hajun tarkastelukertoja oli kertynyt niin vähän, että ne pystyisi varmaan laskemaan kahden tassun varpailla.

Ricon harmaantuville kasvoille oli noussut mietteiden vuoksi hymy, jonka lisäksi kasvoja koristi huvittunut pilke ruskeissa silmissä. Herttaiset papparaiselle tutut piirteet kuitenkin kuihtuivat pois kuin vesi kesähelteessä, kun Ubo käänsi ensi kertaa kasvonsa Ricoa päin.
Monen mielestä Ubon silmät olivat varmaan melko kaamean näköiset, kuten loppukin kovia kokeneen vanhuksen happoarpisista kasvoista. Hammasvaivaiset leuat hieman järkytyksestä raottuen Rico tuijotti Ubon silmiä. Taustalla Rico kuuli kuinka Ubo lausahti sanoistaan viimeiset, kertoen vielä ihan erikseen olevansa sokea.
*Tuoltako minunkin silmäni tulevat näyttämään?* Rico mietti, Ubon silmien kuultava hopeanhaarmaa väri kiinniti noutajan huomion. Mielessään Rico kuuli Kataya-neidin huolettoman naurun, naaraan selittäessä vanhasta hämähäkkiteoriasta, sekä Mitran tylsistyneen äänen kertomassa totuuden päin naamaa. Mutta iloisena sokerina pohjalla Rico muisti erään vekkulin pennun sanoneen, ettei hämähäkkejä näkynyt. Kiitos Furi.

Noutajan jo kauhistuneeksi muuttunut ilme kaikkosi yhden hengenvedon tuijottamisen jälkeen, kun Rico tajusi kääntää katseensa muualle. Noutaja laski katseensa lattiaan, ja räpytteli silmiään hyvin vaivaantuneena.
*Senkin vanha hölmö, mieti miltä itsestä tuntuisi!* Rico sätti itseään. Ricon mielentilan muutos oli ollut niin dramaattinen ja äkkinäinen, että Ubo oli varmasti aistinut sen. Rico keräili itseään toisen hengevedon ajan, mutta kuva noista harmaista silmistä oli syöpynyt noutajan mieleen nopeammin ja lähtemättömämmin kuin happo ihoon.
"Minusta tulee siis kohtalotoverisi", Rico nosti katseensa ja vastasi mahdollisimman huolettomasti yrittäen paikata mokaansa. Okei, ei se ollut varmaa, että Rico sokeutuisi täysin, mutta noutaja oli jo valmistelemassa itseään siihen, että silmillä oli aikaa vain vuosi. Parempi odottaa pahinta, ja yllättyä iloisesti siitä parhaasta, jos niin kävisi.
"Kaihi", Rico lisäsi lyhyen selityksen, ettei toisen tarvitsisi ihmetellä, jos edes ihmetteli. Rico heilautti häntäänsä, nostaessaan tas iloenergioitaan esittäytymiseen.
"Olen Rico. Taisimme ehtiä olla molemmat arvokaartilaisia ennen kuin minut tipautettiin kouluttajaksi ja sinä katosit", Rico jatkoi, "mukava nähdä sinut elävien kirjossa", noutaja jatkoi. Rico valmistautui että Ubo työntäisi noutajan keskusteluyritykset pois, Uboa oltiin varmaan jututettu ja tervehditty tarpeeksi tälle päivälle. Tai niin Rico luuli.

Nimi: Defia

01.08.2018 15:54
Shilo - Yad

Shilon häntä heilui tasaista tahtia koko kokouksen ajan. Narttu kyllä kuunteli edestä tulevaa puhetta, mutta sen ilme näytti siltä kuin se olisi jossain hyvin kaukana. Shilo piti kokouksista, koska niissä pääsi näkemään paljon eri eläimiä. Tämän kokouksen puheet olivat melko synkkiä, mutta Shilo ei osannut suhtautua niihin oikein.
Joidenkin käydessä väittelyä siitä oliko Zeke -niminen koira tappanut kissan kuului nartun takaa kielteistä itsepuhelua. Shilo kääntyi katsomaan ja näki vanhan tumma maskisen sekarotuisen, joka pudisteli päätään ja yritti vakuutella itselleen, ettei se ollut totta. Narttu katseli urosta pää kallellaan. Päälikön ilmoittaessa, että tämä Zeke oli kääntänyt selkänsä Yhteisölle, parahti uros "ei!" Huoneessa oli sen verran melua, että vain uroksen ympärillä olevat tuntuivat kuulevan sen vastalauseet ja muissa lähellä olijoissa se aiheuttikin paheksuvan katseen uroksen suuntaan.
Vanha uros katsoi sitä tuijottavaa narttua surkeana. "Ei Zeke tekisi sellaista," uros sanoi hiljaa. Suru ja huoli paistoivat uroksen kasvoilta kauas, mutta Shilo ei silti ollut täysin varma siitä oliko uros surullinen vai kärsikö se kenties ilmavaivoista. Narttu muisteli itse tavanneensa kyseisen vinttikoiran kerran tai pari. Se tosin oli esittäytynyt eri nimellä, eikä se ollut ollut kovinkaan ystävällinen.
"Tunnetko sinä sen?" Shilo kysyi häntä heiluen. Uros katsoi tätä edelleen surkeana vastatessaan, "tietysti, minä pidin Zekestä huolta sen äidin menehdyttyä." "Vai niin, minunkin äitini on kuollut," narttu totesi rauhallisesti. Uros katsoi nuorta narttua kulmiensa alta. Vanha metsästäjä epäröi hetken, mutta sanoi sitten vielä, "Zeke on aina käyttäytynyt hieman huonosti, mutta en silti voi mitenkään uskoa, että hän oikeasti tappaisi ketään. Ei hän ole paha, vain hieman eksynyt. Ei hän tekisi sellaista..." Sanojensa myötä uros laski katseensa lattiaan ja näytti vain entistä surullisemmalta.
Shilo katseli vielä hetken lattiaa tuijottavaa urosta, mutta kääntyi sitten katsomaan takaisin kohti koroketta. Eihän sen harjoittelijana sopinut jättää kuuntelematta. Viimeinen ilmoitus tulikin nartulle iloisena yllätyksenä. Sen sedät olivat palanneet.

Nimi: Defia

01.08.2018 14:45
Ubo - Yad

Shin katsoi lähestyvää noutajaa, mutta ei tuntenut sitä, joten ei vaivaantunut varoittamaan sokeaa koiraa. Noutajan lausuessa Ubon nimen kissa siirsi katseensa seropin korviin. Ubo heilutti oikeaa korvaansa kolme kertaa, joka kertoi Shinille, ettei uros tunnistanut vanhuksen ääntä. Eipä se tietysti yhden sanan perusteella ollutkaan ihme. Shin ei kuitenkaan osannut auttaa, sillä kissa vain arveli noutajan kuuluneen Kaartiin, mutta ei voinut olla varma asiasta. Kissa paineli tassullaan koiran niskaa kertoakseen sille, ettei muistanut kuka oli vastassa. Eikai se ollut Shinin asia muistaa kaikkien nimiä muutenkaan.
Ubo ei tunnistanut sille puhunutta ääntä ja haju oli vaikea erottaa täydestä huoneesta. Sokea koira ei saanut apua veljeltään, joten luovuttaneena se murahti, "kyllä." Uros nuuhkaisi vielä kerran noutajan suuntaan, mutta ei onnistunut muistamaan kuka oli kyseessä. Tosin haju antoi sille vihiä siitä, että kyseessä oli kaartilainen. Metsästäjän ja kaartilaisen välillä oli selvä ero siinä kuinka paljon ne viettivät aikaa kartanossa.
"Olen pahoillani, mutta kukahan sinä mahdat olla?" uros kysyi hieman vaivaantuneena. "Olen nimittäin sokea," se lisäsi hampaidensa välistä muristen. Ubolla oli edelleen vaikeuksia hyväksyä oma vammansa, ainakin siinä määrin, että sen pitäisi puhua siitä ääneen.

Nimi: Glowe

01.08.2018 13:21
Rico ja Ezra - Yad

"Öö.. No lattian alle vain. Mutta maa on sen ladon alla aika pehmeää, ei se varmaan kauaa kestä kaivaa jokin pieni kolo. Siitä reiästäkään ei tosin mahdu paljoa minua isompi koira", Ezra vastasi ääneen pohdiskellen ja seiniä ympärillään katsellen. Ehkä sen pitäisi vähän isontaa itselleen sitä lattian reikää, mutta niin lahojen lautojen kanssa se ei olisi mikään ongelma. Whippet luimisti korviaan kun Furi tuli lähemmäs kuiskimaan.
"E-en todellakaan", Ezra piipitti vastaukseksi. Hyi ruumiita, hyi hautoja, ei Ezra halunnut mennä sellaiseen vaikka tuntisikin kuolleista jonkun.

Nuorikoiden puuhaillessa omiaan Rico sulki korvansa niiden höpötyksiltä ja kiersi väkeä katseellaan. Ubo oli palannut, ja Rico oli uutisesta hämmästynyt, mutta mielissään. Noutaja ei tosin olettanut huomaavansa entistä kollegaa tässä väenpaljoudessa, mutta ihme ja kumma, hetken kuluttua Rico tunnisti kyseisen koiran. Tältä etäisyydeltä Rico ei vielä huomannut Ubon ulkonäön muutosta.
"Pojat, pärjäättekö hetken siinä jos käyn juttelemassa tuolla? En viivy pitkään", Rico keskeytti nuorten supattelun. Ezra käänsi lautasen kokoisiksi levinneet silmänsä vanhukseen, mutta jännittyneestä ilmeestä huolimatta nyökkäsi. Joo, kyllä he pärjäisivät, ehkä Ezra tuntisi olonsa jopa paremmaksi kun tuo iso pelottava pappa lähtisi pois. Rico vilkaisi vielä Furia, ja nousi sitten ylös lähtien pujottelemaan eläimiä seinän viertä seuraten, jotta ei aiheuttaisi niin hurjasti hämminkiä. Noutaja pääsi takaseinän luo ja seurasi sitten sitä kohti sokeaa koiraa ja sen selässä olevaa kissaa. Kaikessa muussa metelissä sokko ei varmaan kuullut Ricon lempseitä askelia, mutta ehkä sen selässä istuva kissa antaisi vihjeen kiharaturkin saapumisesta.
"Ubo?" Rico lausui kysyvästi, kun pääsi toisen luo.

Ezra katseli taakseen Ricon perään, vanhus katosi pian näkyvistä. Sitten whippet käänsi huomionsa taas Furiin.
"Minulla ei taida olla mitään järkeä lähteä sen joukkovaelluksen mukaan, kun me ei kumminkaan kuljeta minun kotini ohi", Ezra totesi vähän apeasti. Sen kolon kaivamisessakaan ei menisi varmaan kuin kymmenen minuuttia, sen Ezra voisi tehdä ennen nukkumaanmenoa.
"Mitä sinä aiot nyt tehdä? Mietin että... että ehkä sinua ja tuota pappaa ei haittaa jos olen teidän seurassa vielä?" Ezra kysyi arasti.
"Sinä varmaan asut vielä täällä Kartanossa? Miksi sinä olet kokoajan tuon papan kanssa? E-eihän se sinulle sukuakaan voi olla?" Ezra jatkoi kyselemistä, yllättävän suoraan. Toki sen ääni vähän värisi ja jännittyneenä istuva Ezra näytti siltä että oli valmistautumassa hyppäämään kauemmas pennusta, jos se suuttuisi utelusta.

Nimi: Iitu

01.08.2018 12:41
Furi - Yad

Korvat tiiviisti luimussa istun mahdollisimman ryhdikkäänä väenpaljoudessa. Taitavasti olen kuitenkin ujuttautunut Ricon ja seinän väliin ja kun kukaan ei näytä olevan kiinnostunut syömään minua, tai kiinnostunut ylipäätään, uskallan vilkaista rennommin ympärilleni. Muiden enemmän tai vähemmän hiljaiset pulinat vievät huomioni, joten minulta menee ihan kokonaan ohi Arvovaltaisten puheet. Pikaisesti käännän katseeni takaisin korokkeelle, kun Alik aloittaa puheenvuoronsa. Otsa rypyssä tuijotan huskya, se ei näytä voivan kamalan hyvin. Olen jo kommentoimassa asiaa, kun katseeseeni osuu valtavan kokoinen, harmahtava kissa. Niskakarvat pystyssä tarkkailen kollia. Hui kauhistus, ainakin seistessään korokkeella se näyttää isolta ja pelottavalta. Vilkaisen Ricoa ja Ezraa päin, mutta en uskalla kuiskata mitään, onhan Arvovaltaiset vielä äänessä. Vasta sitten tajuan, että missasin varmaan puolet asioista, mitä korokkeelta ilmoitettiin.

Luimistan varautuneena korvia ja käännyn Ricon puoleen. Minä en mihinkään hautaan mene, ehen! En edes katsomaan. Sitäpaitsi en tunne kuolleista juuri ketään, joten tuntuu hassulta mennä käymään siellä. Ehkä. Ravistan päätäni pelkästä ajatuksesta, onkohan Yhteisöllä joku oma hautausmaa jossain, vai mihin kuolleet viedään? Nyrpistän kuonoani, ennenkun tajuan Ricon ja Ezran keskustelevan keskenään ja kierrän huomioni siihen. Ezran hihittely pakottaa kasvoilleni pienen hymyn. Whippet uskaltaa puhua noutajalle! Purskahdan pieneen nauruun, kun Ezra selittää, miten joku Lich rämähti lattiasta läpi. Hehe, sen olisin minäkin halunnut nähdä. Minulla ei ole aavistustakaan, kuka se Lich oikein on, mutta rodun ainakin tunnistan.
"Sehän on hyvä juttu Ezra", hihitän whippetille. "Sinulla ei ole mitään hätää. Pääseekö sieltä reijästä jotenkin lattian alle vai? Tai kenties kokonaan ulos? Kävitkö katsomassa?"

Kurottaudun hieman lähemmäs heinänkeltaista urosta, yllättävän varovaisesti ollakseen minä. En usko, että whippet minua pelkää, mutta nyt kun se on vähän uskaltanut rentoutua, en halua säikäyttää sitä pomppaamalla yllättäen lähemmäs.
"Entä oletko sinä menossa katsomaan niitä hautoja?" kuiskaan urokselle hieman hermostuneena.

Nimi: Glowe

31.07.2018 15:56
Venta – Yad

Norjanharmaan uutisenjano sammutettiin nopeasti, kun uutiset eivät tuntuneet olevan muuta kuin kamalia. Venta katsoi korokkeelle kulmat kurtussa ja pienesti päätään puistellen, kun kaikki kuolleet lueteltiin. Hirveää, aivan hirveää. Venta ei kuitenkaan tuntenut ketään kyseisistä eläimistä, eikä siksi kokenut soveliaaksi vierailla haudoilla jälkeenkäänpäin. Ventan mielestä haudoille ei ollut ulkopuolisilla asiaa. Aiheet vaihtuivat niihin jotka koskivat Ventaa.

”Minun pitänee sitten varmaan muuttaa linjan lähelle”, Venta huokaisi.
”Minä kun luulin että pidät muuttamisesta”, Kiril ihmetteli aterioinnin yhteydessä. Irlanninsetteri ei ollut vieläkään saanut itseään kylläiseksi.
”Niin pidänkin, mutta linja pakottaa minut tietyille alueille. Haluaisin mennä minne tassut sattuvat kantamaan”, Venta vastasi.
”Hei se tulee olemaan aika hiton iso rinkula”, Kiril jatkoi hämmästyneenä. Venta pudisti päätään.
”Sinä et nyt taida ihan tajuta”, Venta totesi ja hymyili itseään nuoremmalle urokselle. Venta vilkuili väkijoukkoa edessäpäin. Mustia, ruskeita, valkeita päitä ja selkiä, mutta Venta ei tiennyt heistä ketään.
”Pitäisi varmaan yrittää tutustua useampaan metsästäjään, en minä oikein tiedä täältä ketään”, narttu jatkoi. Tuntui vähän työläältä alkaa luomaan ystävyyssuhteita pelkästään sen vuoksi että pääsisi metsästämään.
”Tunnethan sinä meidät”, Nico kommentoi.
”Tiedän, mutta en nyt ihan ehkä tunne”, Venta korjasi pienesti hymyillen, ”mutta ei me aina olla samassa paikassa samaan aikaan ja niin. Ja tuntuu vähän työläältä sopia aina jokin tapaamispaikka ja –aika, ihan vain sen vuoksi että mennään metsälle.”
”No sittenpä menet juttelemaan muille metsästäjille kun lähdemme. Sinusta tykätään varmasti”, Kiril sanoi. Ja ihanasti sanoikin. Venta käänsi katseensa harjoittelijoihin.
”Te varmaan pääsette myös niille kierroksille. Sehän on todella hyvää kuntoilua”, Venta yritti sytytellä keskustelun aiheitta nuorillekin.
”Joo, mutta yöpartiot mä haluaisin jättää välistä”, Juri vastasi lattialla edelleen makoillen. Kukaan ei ollut käskenyt dalmatialaista siirtymään, joten Juri ei siirtynyt. Nuorukainen ei toki nähnyt yhtään minnekään, mutta kuuli se täältä lattianrajasta ihan hyvin.


Rico – Yad

”Minä taidan käydä sitten myöhemmin Feenixin haudalla”, Rico totesi ääneen, korvat vieläkin luimussa kaikkien hirveyksien toistamisen kuulemisesta. Jokaiselle tämän päivän kauheudelle vanhus oli ollut paikalla.
”Kuka se Feenix on? Tai oli?” Ezra kysyi varovasti.
”Nuori kaartilainen, ja ennen sitä hän oli vähän aikaa oppilaani. Kyllä haudalla pitää vierailla jo siitä syystä että kyseessä on kollega”, Rico vastasi.
”Asutko Ezra sinä kaukana Kartanosta?” Rico uteli nuorelta whippetiltä. Ezra luimisti ruusukorviaan ja nyökkäsi alakuloisesti, isojen silmien katseen valuessa kohti lattiaa.
”Joo. Minullakin menee hieman päälle tunti Kartanolta kotiin”, Ezra myönsi. Rico höristi luppakorviaan. Oho, nuorukainen asui sitten tosi kaukana, koska whippet oli tavallista koiraa nopeampi. Vanhus hymyili kuitenkin rauhoittavasti, vaikka lattiaa tutkaileva nuorukainen ei sitä nähnytkään.
”Sinulla ei ole varmasti hätää. Voisit ehkä kehitellä varalta jonkin pakosuunnitelman. Onko sinulla vaikkapa toista sisäänkäyntiä pesääsi tai jotain?” Rico kysyi rauhallisella pappaäänellään. Noutaja seuraili pienen whippetin ilmeitä, kun se tutkaili hetken tarkasti lattiaa, yrittäessään miettiä vastausta.

Äkkiä Ezran ilme kirkastui ja suu avautui leveään virneeseen.
”Itseasiassa on!” Whippet hihkaisi.
”Niinkö? Millainen?” Rico uteli hymyillen, koska whippet näytti hykertelevän jotain hassua muistoa. Ja muutenkin Rico halusi patistaa tuota ujoa yksinäistä koiraa juttelemaan vähän enemmän.
”Sellainen reikä lattiassa. Kun mä asun sellaisessa lahossa ladossa, minunkin pitää varoa minne astun vaikka enhän minä paina kuin jäniksen verran. Mutta eilen sinne tuli yksi rottweiler. Sen nimi oli Lich. Ei kiva, mutta se oli kiltti kun saatteli minut kotiin. Ja se Lich sitten meni lattian läpi”, Ezra hihitteli hiljaa.

Nimi: Iitu

31.07.2018 15:41
Lich - Yad

Lichillä ei ollut vaikeuksia pitää kasvojaan peruslukemilla, kun ympärillä olevat kauhistelivat Arvovaltaisten juttuja. Korvat pysyivät silti tiukasti hörössä ja päänsä sisällä Lich oli tapahtumien kuluista mielissään. Metsästäjä muisteli etäisesti koiraa, jota muut kutsuivat Zekeksi. Siinäpä olisi loistava uusi kapinallinen. Lich ei voinut olla salaa ihailematta sille tuntematonta urosta, olihan tuo onnistunut nitistämään Varapäällikön. Lich oli kauan aikaa sitten oppinut piilottamaan tunteensa kasvoiltaan, joten ulkopuolisin silmin näytti varmasti siltä, että uros kuunteli laiskasti ja tylsistyneenä puheita. Oikeasti rottweiler oli kuitenkin valppaana, ja se piti lähistöllä olevia Yhteisöläisiä silmällä, kuunnellessaan niiden kuiskutuksia. Koskaan ei tiennyt, mistä suunnasta tuli jotain hyödyllistä tietoa.

Niyran puhuessa apulinjasta Lich pyöräytti silmiään. Tämmöinen meteli ja toimenpide parista luopiosta. Lich uskoi Roerigin olevan asiasta mielissään, ainakin ne tiesivät, että niitä pelättiin, mutta samalla se vaikeuttaisi karkureiden liikkumista lähemmäs Kartanoa. Ei ihan yhtä hyvä juttu se. Uros luimisti mustia korviaan, se ei ainakaan kertoisi Johtajalle tai Kaartilaisille missä se asusteli, ei todellakaan. Sitäpaitsi uroksen vakituinen pesäpaikka sijaitsi niin kaukana, ettei apulinja varmasti ylettäisi siihen asti. Lich mutisi itsekseen, rottweileria ei kiinnostanut seurata muiden joukossa katselemassa mitään hemmetin apulinjaa, mutta totesi vastentahtoisesti, että kaipa se olisi pakko. Lich tiesi, että oli hyödyllistä tietää tasan tarkkaan, mitä reittiä Kaartilaiset kävelivät, jotta se voisi varoittaa karkulaisia. Mikään sinnepäin kulkeva reitti ei varmaan kelpaisi. Eikä Lich toisaalta tahtonut uusia leikkikavereitaan saattaa heti alkuunsa pulaankaan, mitä hyötyä siitä nyt olisi? Niinpä rotikka päätti, että oli pakko jaksaa liittyä muiden joukkoon kierrokselle. Ehkäpä Lich saisi nähdä ihan omin silmin jonkun mukavan tyttösen pesäpaikan. Siinäpä mukava tervetuliaslahja Roerigille ja kumppaneille. Kärsimättömänä Lich vaihtoi hieman asentoa, odottaen, että oi niin ihanat Arvovaltaiset saisivat Kokouksen päätökseen ja vauhtia töppösiin. Rottweiler halusi vain nopeasti kierroksen ohi, jotta se pääsisi lymyilemään metsään etsimään karkureita, ennenkun ne torvelot säntäisivät suoraan uutta linjaa päin.

//Ehkäpä Venta soisi Lichille seuraa kierroksella ;)

Nimi: Defia

31.07.2018 13:25
Shin – Auony

Mikähän tuon nimi oli? Shin pohti katsellessaan vastaan tulevaa rotevaa klaanilaista. Nimellä ei kuitenkaan ollut mitään väliä ja toisen katseen kohdatessaan parantaja vinkkasi sille silmää. Vastaukseksi se sai vain todella kummeksuvan katseen toiselta kollilta. Shin hyrähti huvittuneena, mutta jatkoi matkaansa.
Kissa pysähtyi keittiön oven kohdalla katsomaan olisiko sen veli siellä. Pöydän alta tämä äkkäsikin tutun koiran ja heilautti häntäänsä hieman ärtyneenä. Kolli oli ollut ihan turhaan huolissaan. Nenäänsä nyrpistäen parantaja siirtyi takaisin kohti rappusia. Se jäi siihen odottamaan, kunnes näki veljensä tulevan ulos keittiöstä. Sokean koiran tullessa kohdalle Shin loikkasi sen niskaan. Kolli tunsi koiran ruumiin jäykistyvän yllätyksestä. Shin tarrasi Ubon kohonneisiin niskakarvoihin ja retuutti niitä hieman. Opetus ilonpilaajalle!

Ubo murisi hieman, mutta tuntui muuten leikkivän, ettei kissa ollut sen selässä ja jatkoi matkaansa. Shiniä asia ei haitannut muuten, mutta kävelevän koiran selkään oli paljon vaikeampi kiivetä. Matka ei kuitenkaan ollut pitkä ja seropi pysähtyi aivan kokoushuoneen oviaukon viereen. Sokeana se ei viitinnyt kävellä väkijoukkoon ilman ohjausta. Musta kissa harkitsi hetken alas loikkaamista, mutta päätyi kuitenkin kiipeamään paremmin veljensä selkään. Olihan selvää, että se näkisi sieltä paremmin. Päästyään mukavasti istumaan tämä aloittikin heti huoneen skannaamisen. Piti nähdä keitä oli paikalla. Kauaa kissa ei ehtinyt katsella, kun kaksikon huomio siirtyi niiden takaata syöksyvään Varakomentajaan.
Shin katsoi pahoinpideltyä narttua ilmeettä. Eikai tämä tarkoittanut lisää töitä? Nopeasti kissa heittäytyi mahalleen makaamaan ja siirtyi varoen koikkumaan pitkin koiran selkää. Ubo heilutteli huolestuneena korviaan. Tajutessaan kissan heittäytyneen raadoksi oli koira hetken hämillään, mutta Desafion huudellessa parantajia uros tajusi mitä Shin teki. Sokea koira murisi ja käänsi päätään kohti velttona makaavaa kissaa. “Lopeta tuo heti,” uros sihahti hiljaa hampaidensa välistä. Kollin vitsit eivät huvittaneet tätä useinkaan, mutta tänään oli kuollut useampi kissa, joten raadon leikkiminen oli todella mautonta.
Shin ei olisi tahtonut lopettaa, mutta Ubon jatkaessa murinaansa kissa luovutti ja kiipesi takaisin istumaan. Se katsoi ympärilleen ja näki helpotuksekseen, että usempi parantaja ja niitä avustava koira olivat jo saapuneet nartun luokse. Jee, työltä vältytty!

Kokouksen ajaksi kaksikko jäi oviaukon viereen kuuntelemaan. Ubolla ei ollut ongelmaa kuulla tapahtumia näinkään perältä ja Shiniä ei ihan hirveästi edes kiinnostanut. Tosin uutiset Varapäällikön kuolemasta sai kissan katsomaan uteliaasti kohti koroketta. Johan oli ollut päivä.
Ubo kuunteli kaiken kokouksessa sanotun vakavana ja huolestuneena. Kaksikko oli tainnut palata huonoon aikaan. Niyran lopulta mainitessa kaksikon Ubo luimisti hieman korviaan. Aikaisemmin melu huoneessa oli ollut paljon kovempi, mutta nyt se saattoi kuulla oman nimensä siellä täällä ja sokeanakin tuntea uteliaat katseet niiltä eläimiltä, jotka sattuivat kaksikon tunnistamaan. Shin hymyili näille katseille leppoisasti, vaikka sen tekikin mieli nyrpistää nenäänsä. Se tosin pisti mieleensä miten kukakin sitä katsoi, sillä tiedosta voisi olla hyötyä myöhemmin.
“En näe Adaa,” Shin totesi hiljaa. Ubo höristi korviaan ja kohotti arpista päätään kuin se muka voisi itsekin nähdä. Oli outoa, ettei näiden isosisko ollut kokouksessa. “Mutta tuolla on Spirit,” kissa jatkoi nähdessään vihaiselta näyttävän uroksen. Spirit oli myöskin nähnyt kaksikon ja mulkoili näitä happamana.

Nimi: ouija

31.07.2018 10:25
Valya - Yad

Kokoushuoneen valtasi hetkeksi hiljaisuus, kun sisään säntäsi mustaturkkinen Varakomentaja. Valya kurkotteli hiukan nähdäkseen muun yleisön yli, mutta turhaan. Tapahtumat olivat hiukan epäselviä, mutta ehkä ne selitettäisiin pian. Valkoturkki seurasi katseellaan miten Varakomentaja kulki lopulta korokkeelle, ja kokous aloitettiin. Ilmeisesti Varakomentaja aikoi puhua ensin, joka oli melko outoa, sillä yleensä joku arvovaltaisempi eläin aloitti kokoukset. Mutta ilmeisesti tämä oli poikkeus, ja siltä se kuullostikin.
Desafio kertoi luopioista, ja sitten borzoista joka hänet oli pelastanut. Kuvailu muistutti yhtä heidän metsästäjistään, ja kuka yleisön supinoiden ja sanojen mukaan vaikutti olevan nykyään tappaja. Siivouspäivänä oli tapahtunut paljon, mistä Valya ei ollut kuullut. Narttu piti kuitenkin ilmeensä peruslukemilla, ja pysyi hiljaa muiden supistessa ja juorutessa. Järkyttävät uutiset koettelivat koko Yhteisöä, ja tunnelma huoneessa oli kireä.
Pian Auonyn Päällikkö, Aslan puhui, ja komensi kaikkia olemaan hiljaa. Huone hiljeni hetkessä, ja Valyan huomio kiinnittyi taas korokkeelle. Hänen keskittymisensä meinasi herpaantua koko ajan, mutta narttu teki parhaansa pitääkseen huomionsa puhujissa. Päällikön puhe paljasti supinat todeksi: joku oli siis oikeasti kuollut, ja kyseessä oli Varapäällikkö. Valya ei ollut koskaan edes tavannut kyseistä kissaa, joten hän ei ottanut uutisia yhtä raskaasti kuin selvästi jotkut Yhteisön jäsenet.
Seuraavaksi puhui Johtaja. Valya piti jäänsinisen katseensa colliessa, kuunnellen tarkkaan tuon sanoja. Hän ei tuntenut menehtyneitä juurikaan, joten hautajaiset eivät koskisi häntä. Seuraavaksi tuo puhui Apulinjasta, ja pyysi siinä metsästäjien apua. Se koski siis Valyaa, ja narttu nyökkäsi pienesti itsekseen. Puheenvuoro siirtyi seuraavaksi Komentajalle, Alikille. Uros ei kuitenkaan puhunut heti, ja näytti jotenkin.. huonovointiselta. Ei Valya tuntenut Komentajaa, mutta näki tuon joskus huutamassa Kaartilaisille, eikä tämä vaikuttanut normaalilta käytökseltä urokselle. Ehkä jotain oli tapahtunut, mutta siitä he tuskin saisivat kuulla. Pian Alik kuitenkin puhui, ja selitti Apulinjan periaatteen. Uroksen sanat saivat Valyankin pohtimaan. Metsästäkää yhdessä? Kenen kanssa hän muka metsästäisi, ei hänellä ollut oikeastaan ystäviä Yhteisössä, vaan Valya oli viihtynyt hyvin pitkälti omissa oloissaan. Ehkä hänen täytyisi vain tunkea joidenkin muiden metsästäjien mukaan, sillä johdon ohjeiden uhkaaminen ja yksin metsästäminen ei vaikuttanut hyvältä idealta.
Seuraavaksi Niyra puhui uudelleen, ja Johtaja pyysi kaikkia metsästäjiä mukaansa. Valyan tulisi näyttää asuinpaikkansa Johtajalle, vaikka sellaista hänellä ei oikeastaan edes ollut. Kai narttu vain kertoisi liikkuvansa alueella, sillä Valya ei koskaan jaksanut pysyä tietyssä paikassa liian pitkään. Valya katsoi sitten miten Johtaja astui taaemmas korokkeelta, ja arvovaltaiset näyttivät pohtivan oliko jollakulla vielä sanottavaa. Valkoturkki oli jo valmis pääsemään ulos pois tungoksesta, joka huoneeseen oli kertynyt.

Nimi: Glowe

30.07.2018 23:06
Niyra ja Alik – Yad

Collie nousi seisomaan, ja otti askelen lähemmäs korokkeen reunaa, kun Aslan luopui puheenvuorostaan.
”Sellaista tekoa ei kuitenkaan voi antaa anteeksi. Aina siihen asti, että asiat selviävät, Zeke on erotettu Yadista ja täällä häntä odottaa vain rangaistus”, asia oli varmaan kaikille selvä, mutta Niyra mainitsi vielä uudelleen, ettei kyseinen koira ollut enää tervetullut Kartanoon. Eläinten paniikki uutta murhaajaa kohtaan vaikutti hieman laantuneen.
”Varapäällikkö Flaga ei ole ainoa tänä päivänä menehtynyt. Toinen luopioista tappoi parantaja Atlen ja klaanilainen Crescent menehtyi kamalassa onnettomuudessa. Heidät kaikki haudataan tänä iltana auringon laskiessa yhdessä metsästäjä Skyn ja Kaartissa työskennelleen Feenixin kanssa. Hautajaiset pidetään pieninä, läheisille ja ystäville tarkoitettuna. Hautauksen jälkeen kuka tahansa on kuitenkin vapaa vierailemaan haudoilla. Tavan mukaan Kaarti ulvoo Varapäällikön kunniaksi tilaisuuden lopussa… Haluan muistuttaa, ettei mikään ruumiista ole soveliasta nähtävää pennuille. Nuorempia suositellaan vierailemaan paikalla vasta hautauksen päätyttyä”, Niyra puhui ja piti tauon katsellen yleisöä. Vain muutamilta kasvoilta näki uutisen tulleen yllätyksenä, mutta juorut päivän tapahtumista olivat muutoin jo hoitaneet tehtävänsä.

”Apulinja aloitetaan tänään. Koska Komentaja Alik loukkaantui tänään pohjoisessa, Varakomentaja Desafio ja minä aloitamme apulinjan rakentamisen. Siihen tarvitsen kuitenkin teidän metsästäjien apua. Apulinjahan oli tarkoitus luoda tiheimmin asuttujen alueiden halki, vai mitä Alik?”
Kokouksen kulkiessa eteenpäin, Alik oli päätynyt kiinnittämään tuiman, mutta väsyneen katseensa huoneen takaseinään, koska ei meinannut jaksaa pysyä skarppina. Yleensä Alik oli korventamassa silmillään yleisöä samalla kun muut arvovaltaiset puhuivat. Toki Alik kuunteli tarkasti, mutta aina välillä jokunen sana meni ohi korvien. Väsytti ja huimasi vaan niin helvetisti. Yksi lause ei kuitenkaan mennyt Komentajalta ohi. Se missä Niyra ilmoitti lähtevänsä metsään möyrimään. Alikin mulkaisuksi muuttunut katse singahti oitis siskoon päin. Hei mitä vattua seis! Jos Alikilta kysyttäisiin, Niyra ei lähtisi yhtään mihinkään, ei edes silloin jos Alik patistaisi koko Kaartin siskon turvaksi. Vaikka Alik näyttikin siltä, että oli syönyt jotain pahanmakuista, Komentaja ei alkanut kyseenalaistamaan Johtajaa kaiken kansan edessä. Järkytyksestä ja ehkä muistakin syistä johtuen Alikilla kesti hetki tajuta että Niyra oli heittänyt puheenvuoron urokselle itselleen. Alik räpytteli väsyneitä silmiään ja käänsi katseensa yleisöön. Aina niin sanavalmis Alik sai nyt hetken kelailla ajatuksiaan siitä mitä oltiin sanottu, joten uros oli hiljaa muutaman pitkältä tuntuvan sekunnin.

”Niin.. Siis tietenkin”, Alik takerteli hieman, rykäisi kurkkuaan ja ravisti nopeasti päätään kuin se selvittäisi ajatuksia.
”Linjan on tarkoitus kulkea tiheimmin asuttujen alueiden halki ulvonnan tai huudon kantamaan, mutta emme halua häiritä kenenkään kotirauhaa tai parhaita riistapaikkoja. Olen Varakomentajan kanssa suunnitellut, että viiden koiran partioita lähetettäisiin linjalle aina tunnin välein, päivin ja öin. Jos karkurit ylittävät linjan, se huomataan. Muistakaa, että karkurit ovat hyökänneet yksin liikkuvien, tai ilman taustatukea olleiden eläinten kimppuun. Metsästäkää yhdessä, liikkukaa yhdessä. Karkurit ovat ehkä nyt pohjoisessa, mutta se ei kestä loputtomiin”, Alikin viimeinen lause oli lähellä uhkausta, sen luodessa terävän katseen yleisöön.
”Paranemisen ajan minut löytää parantajien kerroksesta, mutta Kaartin asioissa suosittelen teitä kääntymään Varakomentajan puoleen”, Alik päätti vuoronsa pieneen nyökkäykseen.

”Haluaisin kaikkien metsästäjien liittyvän mukaani. Näyttäkää asuinpaikkanne, jotta linjaa voidaan alkaa muodostamaan. Matkan varrella voitte jäädä koteihinne, meidän muiden jatkaessa matkaa. Lähdemme pian kokouksen päätyttyä”, Niyra jatkoi. Sitten Niyra hymyili.
”Tämä päivä ei ole ollut täysin synkkä. Siivouspäivä on tuottanut hyvää tulosta. Ja kaksi, puoli vuotta sitten kadonnutta yhteisöläistä, Ubo ja Shin ovat löytäneet takaisin kotiin”, Niyra ilmoitti, ja huomasi nyt että edes yksi uutinen tuli monelle yllätyksenä. Moni vaikutti vilkuilevan ympärilleen kuin yrittäen nähdä missä kyseiset eläimet olivat.
”Haluaako joku vielä sanoa jotain? Desafio? Rayo?” Niyra otti askelen taakse, ja puhui vaimeammalla äänellä muille arvovaltaisille.

Nimi: Defia

30.07.2018 21:22
Zeke "Bleak" - Karkurikakara

"Minussa on edelleen sen rotan verta," Zeke tiuskaisi Dovanille todisteiden puolesta. Uros tosin katui huomiotaan heti, sillä se ei ollut varma tunnistivatko karkurit koiran ja kissan veren eroa ja silloinkin se saattaisi olla hyödytöntä, koska Flagan veren lisäksi tämän rinnassa oli myös uroksen omaa verta. Nuori uros ei ollut innoissaan karhukoiran uhkailusta ja katsoi sitä hieman mauttomasti. Se ei tosin tiennyt omia rajojaan, joten ei osannut ottaa uhkausta kovinkaan tosissaan, vaikka sitä oli ennekin pienemmät koirat retuuttaneet. Silti se joutui jälleen pohtimaan, olisiko kaksikon seurassa kulkeminen kovinkaan hyvä idea.
Vinttikoira käänsi katseensa jälleen paimeneen ja luimisti hieman korviaan, joka sai ne kääntymään takaisin ruusulle. Ihan tottahan uros oli puhunut, mutta mistä se tietäisi mitä kaksikon vakooja asiaan sanoisi. Kukakohan se edes oli? Sillä ei tosin ollut nyt väliä. Enemmän väliä oli sillä, ettei Zeke oikein tuntenut oloaan turvalliseksi kaksikon seurassa. Ehkä se oli enemmänkin joku luonnollinen vaisto, joka sitä varoitti. Itselleen uros vakuutteli edelleen, etteivät luopiot voisi sitä tappaa, koska se oli niitä nopeampi. Tosin se ei arvostanut lainkaan nulikaksi kutsutuksi tulemista, joka kyllä näkyi sen nyrpeästä ilmeestä.
Vilkaisten vielä epäillen kohti Dovania Zeke asteli Roerigin perään. "Bleak," uros vastasi virnistäen. Siten se oli esitellyt itsensä viimeaikoina, mutta sitten se muisti Dovanin sanat valheista. "Joku turha ukko kyllä nimesi minut Zekeksi, mutta käytän mieluummin Bleakia," se siis korjasi hieman turhautuneena. Eihän lempinimen käyttäminen kuitenkaan ollut suoranaista valehtelua, mutta olisi huono, jos kaksikon vakooja nimeäisi tappajan Zekeksi. Sitä paitsi sen omat vanhemmat eivät olleet nimenneet urosta, joten eikö sen oikea nimi itsessään voitu laskea valheelliseksi... niin se tahtoi ainakin itse ajatella. Typerä narttu.

Nimi: Iitu

30.07.2018 20:49
Aslan - Auony

Desafion viimein tullessa paikalle Aslan vain nyökkäsi vastaukseksi ja odotti tuuhea häntä vispaten belggarin aloittaessa. Mitä enemmän Varakomentaja puhui, sitä pörheämmäksi muuttui suurikokoinen maine coon. Kollin silmät olivat terästäytyneet mustaan urokseen ja hetken aikaa maine coon ei tiennyt mitä sanoa. Ensin Zeke tappoi Varapäällikön ja nytkö se pelasti Desafion? Jokin ei täsmännyt ja Aslan huitaisi levottomasti hännällään. Väkijoukko pälätti ihmeissään, kauhuissaan ja ihan muuten vain ja Aslan siirsi katseensa muihin. Eihän täällä kuullut omia ajatuksiaan edes.
"Hiljaa!" kolli murahti terävästi ja loi merkittävän katseen lähimpään olevaan, valkoiseen parantajaan, kun Desafio käski parantajien mennä hoitamaan haavoittunutta narttua. "Skylar, mene sinä ja ota oppilaasi mukaan."
Skylar-niminen kolli kumarsi vastaukseksi, mikä oli Aslanin mielestä tässä tilanteessa vähän turhaa. Aslan kuitenkin nyökkäsi parantajalle, ennenkun tuo suostui nousemaan ylös ja raivaamaan tietä Timidon luokse, punertava oppilas vieressään. Ne hoitaisivat haavoittuneen nartun, joten Aslan käänsi kirkkaat silmänsä Varakomentajaa kohti. Desafio oli jo sanonut, ettei tuntenut pelastajansa nimeä. Uros oli sanottavansa näköjään sanonut.

Vaikka Yhteisöläiset olivat hiljentyneet, yleisöstä kuului vielä jonkin verran muminaa. Aslan vilkaisi muita Arvovaltaisia, ennenkun päätti sanoa jotain.
"Kuten jo suurinosa teistä tietää, rakas Varapäällikkömme kuoli tänään. Voimme siis olettaa, että karkulaiset liikkuvat pohjoisen suunnalla, eikä kenelläkään ole sinnepäin enää asiaa ilman suurempaa taustajoukkoa", Aslan toisti Desafion varoituksen tarmokkaalla äänensävyllä. "Myös Zeke on kääntänyt selkänsä meille. Emme voi varmuudella sanoa, oliko kaikki suunniteltua, vai ei ja onko hän luopioiden seurassa. Otamme asiasta selvää.", Aslan jatkoi ja vilkaisi Alikin suuntaan. Tehtävä kuuluisi Kaartilaisille. "Ja siitä, pelastiko hän tarkoituksella Varakomentajamme", Aslan käänsi kysyvän katseen Desafion suuntaan, 'Missä Zeke on nyt jos pelasti sinut?'
Aslan piti ajatuksen kuitenkin itsellään. Pelastusyritys ei korvaisi kuollutta Flagaa, ainakaan Aslanin silmissä. Maine coon nyökkäsi Niyralle ja astui askeleen taaksepäin antaakseen Johtajalle puheenvuoron.

Nimi: Glowe

30.07.2018 19:41
Roerig - Luopio

Sanoja, pelkkiä sanoja! Roe halusi todisteita. Vihainen ilme saksanpaimenen kasvoilla kuitenkin muuttui omahyväiseksi.
"Vai niin", se vastasi Zekelle, "eihän kukaan yhteisöläinen ikinä haukkuisi ah niin ihanaa pikku kerhoaan." Roe virnisteli.
"Pidetään se mukana, Dovan. Olen varma että pikku vakoojamme ilmoittaa, jos tuo nulikka valehtelee", Roerig jatkoi.
"Ja jos asia on niin, tai tosiaan teet yhdenkin asian väärin... Dovan, sinähän revit hänet mielellään palasiksi?" Roe jatkoi lepertelyään. Luopio naureskeli itsekseen ihanaa ajatusta siitä että Varapäällikkö olisi kuollut. Mutta toisaalta, miksei Varakomentaja ollut käynyt vinttikoiran kimppuun? Tämä saattoi olla jokin älyvapaa juoni.
"Meitä kahta ei varmaan tarvitse esitellä, mutta mikä sinun nimesi on?" Roe jatkoi, kääntyen uudelleen kohti lampea jolle oli alunperin ollut matkalla. Matka tosin oli vähän viivästynyt.

Nimi: Meikäläinen

30.07.2018 19:10
Dovan - luopio

Dovan keskeytti ilmalentonsa kierähtämällä nätisti ilmassa ja iskemällä jalkansa maahan. Hän pysähtyi aivan sekarotuisen borzoin eteen. Dovanin luontoiselle ja kaltaiselle urokselle tuotti henkistä tuskaa katsoa jotakuta ylöspäin, mutta eipä hän muuta voinut. Kyllä hän tuolle näyttäisi, jos tarvitsisi.
Dovan pyöräytti silmiään.
"Ja mikähän todistaa väitteesi?" hän kysyi ivallisesti. Ehkä pitäisi vähän... parantaa asemaansa. Dovan lähti kiertämään Zekeä ympäri. Hän seisahtui aavistuksen korkeammalle kohdalle koiran sivulla parin metrin päähän. Siitä olisi helppo käydä kimppuun jos tarve vaatisi, Dovan oli menettänyt kidutuskohteensa ja kaipasi nyt uutta uhria.
"Ja varoitan", Dovan ärhenteli hiljaisen uhkaavalla äänellä, "menetin juuri yhden uhrin, ja yksikin väärä sana tai valhe, niin maassa lojuu pian uusi ruumis... sinä."
Dovan luuli varmaan olevansa kovinkin pelottava, ja olihan se hyvinkin vakuuttava, eikä sen lauseessa ollut valheen valhetta, mutta vähän rohkeammat urokset vain nakkelisivat niskojaan.
Dovan oli valmiiksi raivostuneen verenhimoisella päällä, ja odotti erittäin innokkaasti, milloin vieras sanoisi jotain väärää ja sen kimppuun saisi käydä.

Nimi: Defia

30.07.2018 16:47
Zeke "Bleak" - Karkuri

Molemmat luopiot osoittivat merkkejä aggressiviisuudesta, mutta sakemanni ei käynyt ihan yhtä innokkaasti päälle ja pyysi toveriian odottamaan. Zeke silmäili kaksikkoa hieman varautuneesti ennen kuin se kohotti päätään jälleen. Leveä virne paljasti pitkän hammasrivistön. "Minä tapoin Varapäällikön," uros julisti ylpeyttä uhkuen. Hieman typeränä tämä nosti pitkän päänsä takaisin korkeuksiin ja sen ruusulla olleet korvat levisivät sivulle roikkumaan kuin beauceronilla.
"En muutenkaan ole koskaan pitänyt niistä typeristä kumartelijoista, typerine sääntöineen," tämä sylkäisi vielä halveksien. Ihan oikein niille, että niiden systeemi murtuu.

Nimi: Glowe

30.07.2018 16:33
Roerig - Luopio

Sakemanni käänsi vihaisen katseensa vieraaseen, isokokoiseen koiraan. Vinttikoiran koko oli toki kunnioittamisen arvoinen, mutta Roe oletti että koko tuli vain pitkistä jaloista. Rakki oli muutoin varmaan pelkkää luuta ja nahkaa, ei sitä tarvinnut pelätä. Ihan kuin Roe aikoisi sellaista tehdä muutenkaan.

Dovan kiteytti myös kaverinsa ajatukset, joten Roerig pysyi hiljaa ja tuijotti vierasta mustat niskavillat pystyssä ja hampaat irvessä. Matala murina kantautui luopion kurkusta ja se otti muutaman hitaan askeleen isompaa koiraa kohti. Zeken sanat kuullessaan Roe kuitenkin pysähtyi ja nosti kalloa vasten painautuneet korvansa pystyyn.
"Oota Dovan", Roe murahti kaverilleen, joka näytti siltä että aikoi käydä vieraan kimppuun. Sitten Roe kiinnitti vaaleamman turkin ympäröimät silmänsä tarkemmin vieraaseen koiraan. Sen rinnuksilla oli verta. Mutta se ei todistanut mitään.
"Mikä saa sinut uskomaan että olet meidän puolellamme?" Roe murisi epäillen.

Nimi: Defia

30.07.2018 16:13
Roku - Auony

Itsekseen sähisten Roku istui kokoushuoneen uloimman seinän vieressä, katse seinään päin. Yhdellä esiin työnnetyllä kynnellä kolli raapi reinää. Sen musta turkki oli pörhöllään, eikä se todellakaan nauttinut olostaa. Kokoukset olivat jotain minkä kolli mieluiten vältti, sillä tupaten täynnä olevan huone ei ollut sille sovelias ympäristö.
Roku olisi varmasti keskittynyt seinän raapimiseen koko kokouksen ajan, mutta nyt kokoushuoneen laidalta kuului niin paljon melua, ettei edes tämä voinut jättää sitä huomiotta. Kolli käänsi katseensa parantajia huutelevaan belkkariin. Se tunsi pientä nykimistä naamassaan katsellessaan sinne tänne ryntäileviä eläimiä. Levottomuuden levitessä huoneessa kollin teki mieli huutaa. Sen sijaan se työnsi kaikki kyntensä esiin ja iski etutassunsa kiinni seinään.
Desafion ääni ilmoitti kokouksen alkaneen. Roku yritti edelleen upottaa kynsiään puuhun, mutta kuunteli silti Varakomentajan kertomusta. Se synnytti jälleen hälyä yleisössä, joka puolestaan sai Rokun sähisemään seinälle. Kolli yritti rauhoittaa itseään, mutta tässä tilanteessa se taisi olla mahdotonta. Seinän sijaan kolli olisi mieluummin käyttänyt kynsiään näihin kissoja tappaviin koiriin.

Nimi: Defia

30.07.2018 15:54
Zeke "Bleak" - Yad

Mitäh? Uros kallisti kiilamaista päätään Desafion kiittäessä sitä. Eihän se ollut tullut auttamaan tuota typerystä. Vinttikoira katsoi kuinka Varakomentaja keräsi haavoittuneen nartun ja lähti pakoon. Sen luvatessa urokselle palkkiota ei uros voinut olla virnistämättä ilkikurisesti. Oliko palkinto kenties rangaistus? Vai saisiko tämä muka syntinsä anteeksi? Ajatus oli täysin naurettava. Se taas oli täysin totta, että Zeke varmasti pääsisi luopiolta pakoon, eihän se turhaan omistanut näitä pitkiä jalkoja.
Tosin kääntäessään katseensa takaisin kohti kyseisiä uroksia, oli karhukoira jo tulossa sitä päin. Vinttikoiralle ei jäänyt paljoa aikaa reagoida, mutta se ehti hyvin laskea päänsä alemmas. Näin se suojeli kaulaansa ja vaikeutti sen kehoon käsiksi pääsemistä tämän omien hampaiden ohi. Tosin sen pitkä kuono jäi oivalliseksi kohteeksi tarrata.
"Turha teidän minua on tappaa, kun olen teidän puolellanne!" uros ilmoitti kuulostaen ehkä hieman huvittuneelta. Pienen hetken sillä oli kyllä käynyt mielessä se ajatus, että se tosiaan voisi ehkä saada anteeksi kissan tappamisen, jos toimittaisi nämä karkurit Yhteisölle, mutta nopeasti uros hautasi ajatuksen. Olisi vain parempi murskata valtaa pitävät ja tappaa kaikki loputkin kissat. Koska kaikki Yhteisössä on ihan tyhmiä!!!1122465

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com