Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

:: Erotusuhka ::

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Iitu

15.05.2018 20:36
Creeta - Auony

Onnessaan Creeta ryhtyi oitis töihin, kun Niyra oli asetellut itsensä pedille. Varovaisesti naaras tunki kynsiään takkujen sekaan ja veti karvoja sinne tänne, kunnes takut löystyivät ja niitä oli helppo vetää auki. Collie kääntyi kiltisti suuntaan ja toiseen aina kun oli tarvetta vaihtaa paikkaa ja oppilas oli tästä mielissään. Ainakin Niyra oli helppo ’asiakas’! Takut eivät myöskään olleet ehtineet kovettua liian kippuraisiksi, vaan Creeta onnistui pelastamaan melkein jokaisen karvan. Vain pari tuppoa joutui vetäisemään hieman rivakkaammin irti. Saatuaan takun auki Creeta viimeisteli turkin parilla reippaalla nuolaisulla, jolloin jumissa olleet karvat laskeutuivat uudestaan kauniisti omille paikoilleen. Creeta kehräsi tyytyväisenä, ja sitten ovi aukesi. Kissa kääntyi kumartamaan Komentajalle ja hymyili tälle varovaisesti, kun husky jo asetteli kalloa valitsemaansa paikkaan. Creeta seurasi kiinnostuneena tätä.
”Tosi hieno”, Creeta mumisi vaivihkaa vastaukseksi.
Oikeasti luukasat olivat naaraan mielestä todella omituisia, ei hän haluaisi moisen seassa nukkua! Koska huone oli kuitenkin Komentajan oma, Creeta ei voisi kuvitellakaan sanovan asian ääneen. Ehkäpä oli pääasia, että Herra itse viihtyi makuuhuoneessaan. Huvittunut ilme nousi nuorukaisen kasvoille. Kukaan ei varmasti uskaltaisi tulla viemään Komentajan arvokkaita esineitä yhtään mihinkään. Pian Komentaja istahti pedilleen ja Creeta kehräsi rauhoittavasti. Eikö kukaan pikenteistä ollut aikaisemmin auttanut Komentajaa, vai miksi se oli niin ihmeissään tästä asiasta? No, ainakin Alik istui nyt paikoillaan ja Creeta kipitti aivan huskyn viereen ja katsoi sen turkkia tarkkaavaisesti. Voivoi, tässä menisi kyllä hetki.
”Jos Herra voisi mennä makuulle, niin yltäisin paremmin?” Creeta kehräsi ja huiski hännällään.
Alikin noudattaessa pyyntöä (?) Creeta nojaisi huskyn pään yläpuolelle ja tutki tarkkaavaisesti niskaa.
”Tämä ei tunnu yhtään inhottavalta, joten ei hätää. Ette edes huomaa minua”, Creeta jatkoi, ennenkun ryhtyi taas toimiin.
Koiran niskakarvat olivat takertuneet veren peittoon ja sillä liimautuneet tiukasti kiinni toisiinsa. Creeta saisi aloittaa puhdistamalla veren karhealla kielellään, ensin pintapuoleisesti ja sitten aivan karvojen juureen. Turkki ei ollut pitkää, mutta sitäkin paksumpi, mikä hieman hankaloitti puhdistamista. Saatuaan enemmän turkin omaa väriä esille, Creeta vetäisi yhdellä kynnellä karvoja irti toisistaan. Välillä Creeta joutui hieman painamaan rivakkaammin Komentajan niskaa, vetäen turkkia vähän sinne sun tänne, ennenkun jatkoi taas puhdistamista, kunnes niskassa olevat veriläikät olivat kadonneet kokonaan, ja turkki laskeutui taas oikein koiran niskaan. Creeta varmisti, että yksittäisetkin karvat olivat vapaina, eivätkä liimautuneita toisiinsa minkään veritahran tai muun lian takia. Nuorukainen halusi olla varma, että teki hyvää työtä. Niskan ollessa valmis, Creeta kiersi Komentajan kuonon eteen ja katsoi tätä tarkkaavaisesti.
”Eihän tunnu kamalalta?” Creeta kysyi ystävällisesti. ”Niskanne oli aika tahmainen, mutta nyt pitäisi tuntua paremmalta. Ja sitten olisi korvien vuoro, niitäkin on hyvin hankala itse putsailla”, Creeta virnisti hyväntuulisena.

Nimi: Glowe

15.05.2018 20:11
Niyra – Yad

Johtaja katseli veljensä huonetta kovinkin arvostelevasti. Mikä sikolätti! Niyra ei ollut ikinä tajunnut tuota luukasaa, ja veli ei selvästikään jaksanut siivota huonettaan. Lattia oli melkein peittynyt eläinten karvoihin, nahan paloihin ja lintujen sulkiin. Creetan sanat saivat Niyran kääntämään huomionsa kaksi petiä omaavasta huoneesta takaisin kissaan.
”Ai onko?” Niyra ihmetteli. Narttu ei ollut edes huomannut takkujaan. Ne eivät olleet vielä niin pahat, että ne tukistaisivat, tai nipistäisivät. Ei Niyra pahastunut kissan kommentista ollenkaan, Johtajan turkin hoitaminenhan oli pikentin työtä.
”Totta kai voit selvitellä ne. Käytä vain kynsiä, ei haittaa ollenkaan jos pari tuppoa lähtisi irti, tätä karvaa kyllä riittää”, Niyra vastasi ja käveli veljensä lattialla olevalle pedille. Toinen pedeistä oli ikkunoiden luona olevan lipaston päällä, josta veli katseli usein ulos. Niyra kävi makuulleen pedin reunalle, jotta kissa yltäisi paremmin. Sitten narttu antoi Creetalle työrauhan. Jos Creeta pyytäisi Niyraa muuttamaan asentoaan tai nousemaan seisomaan, Niyra tekisi sen. Johtaja oli niin tottunut takkujen selvittelystä seurautuvaan nipistyksen tunteeseen, ettei Niyra hätkähtänyt vaikka turkkia revittäisiin ties mihin suuntaan.

Alik – Yad

”Herra Komentaja, kaikki Kartanolle menevät on nyt saateltu”, eräs kaartilainen ilmoitti.
”Entä Metsästäjät?”
”Kaikki ovat lähteneet”, kaartilainen vastasi.
”Hyvä, sitten on enää sian paloittelu ja lihojen vienti. Repikää raato palasiksi, kaikille riittää varmasti jotain viemistä. Älkää jättäkö mitään, ei edes luita. Aloittakaa”, Alik käski ja kohta koirat ympäröivät sian, ja repivät sen muotopuoleksi kaluttua kehoa joka suuntaan. Jalat ja kylkipalat irrotettiin, jotkut saivat irti vain suullisia, jotkut isompia lihakimpaleita. Joku keräsi aterioilla hylättyjä luita, Kohta siasta ja koko metsästyksestä ei olisi muuta todistetta kuin jäljet ja veri lumella.
Kaartilaisten työskennellessä Ali ähersi kallon kanssa. Ensin Komentaja yritti ottaa kiinni kallon takaa. Uros nosti ja kallo nousi ilmaan, mutta asento oli liian hankala pitkälle matkalle. Alaleuasta ei raaskinut ottaa kiinni, se varmaan vain irtoaisi. Muualta laakeasta luusta ei oikein tahtonut saada kunnon otetta.
”Herra, mitä jos avaisitte leuat ja asettaisitte sen selkäänne kuin se purisi teitä?” Eräs arvokaartilainen ehdotti. ”Jos alaleuka irtoaa, minä voin kantaa sen loppumatkan”, koira tarjoutui vielä lopuksi.
”Hyvä on. Auta se selkääni”, Alik murahti ja kumartui jotta koira saisi nostettua kallon Komentajan selälle. Alik tunsi kallon hampaat turkkinsa läpi, erityisesti kulmahampaat pistivät ikävästi kylkiin. Mutta kallo pysyi pienen asettelun jälkeen tasapainossa, ja Alik saattoi nousta seisomaan. Komentaja nyökkäsi hyväksyvästi arvokaartilaiselle. Koiralaumallinen kaartilaisia aloitti kotimatkan pimeässä metsässä. Kaikki olivat niin väsyneitä, ettei kukaan edes yrittänyt juosta, lisäksi ainakin kahdella kymmenellä koiralla oli jotain kannettavaa. Loput yrittivät pysyä valppaana uhkien varalta. Kartano saavutettiin hiljaisuudessa.
”Lihat varastoon, sitten nukkumaan”, Alik ohjeisti. Osa kaartilaista alkoi purkaa lastiaan, ja loput lähtivät Alikin tavoin yläkertaan. Kaartilaisvirta päättyi neljänteen kerrokseen, jossa Alik kulki käytävän päähän oman huoneensa ovelle. Uros ei edes aikonut muistuttaa sisartaan siitä putsausjutusta, mutta Komentaja sai luimistaa korviaan, kun se kuuli puhetta raollaan olevan oven takaa. Niyra oli jo paikalla.
”Iltaa” Alik murahti astellessaan kallon kanssa huoneeseen.
”Sisko, neiti”, Komentaja nyökkäsi vielä kummallekin leidille ja asteli luukasan viereen. Koira laski kallon lattialle, käänsi sen oikein päin ja asetteli sen hyvinkin tarkasti hyvään kohtaan aivan luukasan eteen. Alik ei ollut edes kuvitelmissaan tajunnut,
kuinka upealta kallo näyttäisi pienempien luiden taustaansa vasten.
”Eikö ole hieno?” Alik ei voinut olla ”kehräämättä” tyttöjen suuntaan. Niyra pudisteli itsekseen päätään ja naurahti hiljaa.
”No on”, narttu sanoi ihan vain veljen mieliksi.
”Tuohon luukasaan tai tämän huoneen höyheniin, nahkoihin tai mihinkään ei sitten kosketa huomenna”, Alik jatkoi uhkaavammin, kääntyen vieraitaan kohti. Ikkunoita sai kyllä korjata, mutta jos yksikään sulka, tai varsinkaan luu oli kadonnut huomisiltaan mennessä niin…. Alik nuolaisi ruskeaa kirsuaan ja asteli lähemmäs kissaa ja koiraa.
”Miten tämä pikenttihomma oikein toimii?” Alik kysyi varautuneesti, katsoen naamaansa kurtistaen Creetan tassuja. Alik ei ollut ollenkaan innoissaan.
”Sen kun painat puuta ja rentoudut”, Niyra totesi leppoisasti. Alik tuhahti, mutta istahti pedille pienen hajuraon kera Niyraan.

Nimi: Iitu

15.05.2018 19:19
Creeta – Auony

”En ollut nukkumassa vielä”, Creeta vakuutteli, ennenkun kuunteli tarkkaavaisesti Niyran ohjeita.
Komentaja vai? Creeta ei voinut kuvitella Alik-herran olevan kamalan innostunut tästä asiasta, mutta jotenkin se huvitti kissaa. Ainakin katti pääsisi hieman juttelemaan arvovaltaisille koirille. Mielessään naaras yritti jo miettiä valmiiksi, mitä voisi sanoa, ettei hiljaisuudesta tulisi liian kiusallista. Tai pitäisikö vain olla hiljaa ja yrittää toimia ripeästi? Creeta ei ollut varma, mutta päätti, että katsoisi sitten, mitä tapahtuisi, kunhan Komentaja pääsisi paikan päälle.
”Kuulostaa hyvältä rouva”, Creeta hymyili ja suuntasi sitten portaikkoa päin.
Nuorukainen odotti, että Niyra pääsisi kävelemään sen edellä(?) ja seurasi sitten collieta viidenteen kerrokseen asti. Creeta katseli vaivihkaa portaikossa olevaa vartijaa, ja pujahti sitten Komentajan huoneeseen. Nopeasti kissa katseli ympäri huonetta, eipä se kovin kummoiselta näyttänyt. Toisaalta, ei Creeta ollut odottanutkaan mitään kamalan hienoa palatsia. Toisen seinän vieressä oli kasa luita, varmaan saaliiden jäljiltä, jotain muistoja kenties? Creeta katseli niitä kiinnostuneena. Aikoikohan Komentaja lisätä siihen jotain villisiasta otettua? Sitten nuorukainen käänsi katseensa Niyraan ja rypisti hieman kuonoaan.
”Anteeksi rouva, mutta oletteko nähneet turkkiasi? Teillä on takkuja”, Creeta sanoi varovaisesti ja silmäili collien pitkää turkkia.
Pitkäturkkiset koirat saivat helposti takkuja ainakin korvien taakse ja etujalkojen pitkiin karvoihin, varsinkin, jos rymisteli metsää pitkin jonkin aikaa.
”Suvaitsetteko, että autan teitä saamaan takut auki sillä aikaa, kun odotamme Komentajaa?” Creeta jatkoi, toivoen, ettei Yadin Johtaja ottaisi asiaa pahalla.
Jos Niyra suostuisi Creetan pyyntöön, katti alottaisi tehtävän samantien.

Nimi: Glowe

15.05.2018 19:06
Rico - Yad

"Tulen tänne sitten aamulla", Rico totesi hiljlaa yöpuulle menevälle pennulle. Noutaja vilkaisi äkillisesti täyttynyttä huonetta, olipa tänne tullut paljon porukkaa. Mutta no, nopealla vilkaisulla ainakin kolme petiä näytti olevan vapaana. Rico meni käytävän puolelle ja painoi oven varovasti kiinni. Kahva kilahti pienesti, mutta muuta ääntä ei sitten kuulunutkaan. Sitten Rico lähti Kaartin kerrokseen, yhteen Harjoittelijoiden huoneista. Kouluttajana Rico nukkui usein Harjoittelijoiden kanssa. Neljännen kerroksen huoneessa oli jo paljon nuoria niiden itseväsäämillä, enemmän tai vähemmän onnistuneilla pedeillä. Sepä olikin ollut melkein ensimmäinen tehtävä vasta-alkajille; opetella tekemään oma peti, ja vastuu pitää siitä myös huolta. Huoneen takanurkassa oli Ricon tekemä makuualusta, jonka luokse Noutaja pujotteli varovasti nukkuvien pentujen ohi. Rico käpertyi kerälle omaan vuoteeseensa ja sulki silmänsä, nukahtaen kymmenisen minuutin kuluttua.

Juri - Yad

"Sen mä haluisin nähä", Juri virnisti kun Srix lupautui kantamaan dalmantialaisen. Pilkkuturkki jatkoi sitkeästi linkuttamista, vaikka terve etujalka valitti jo väsymystä. Strixin avulla tai ilman Juri kapusi neljänteen kerrokseen ja pujahti hiljaa omalle pedilleen. Jos Strix sanoi jotain hyvän yön toivotuksia, ei narttu saisi vastausta.

Nimi: Glowe

15.05.2018 18:54
Niyra - Yad

Pitkäturkkinen collie nyökkäsi parantajaoppilaalle vastaukseksi.
"Toivottavasti sinua ei herätetty", Niyra sanoi pahoitellen.
"Eliska oli jo nukkumassa, en tohtinut herättää häntä, joten työskentelet yksin. Työskentele sen aikaa kuin jaksat. Pyydän sinua auttamaan Alikia puhdistautumaan, ainakin niska ja semmoiset hankalammat kohdat", Niyra kertoi työnkuvaa. Sitten Niyra kallisti kolmiväristä päätään.
"Miltä kuulostaisi?" Niyra kysyi. Jahka nuorukainen olisi myöntynyt työhön(?), Niyra kääntyi kohti portaita.
"Mennään Komentajan huoneeseen, Alikin pitäisi tulla pian", Niyra kertoi innokkaana.
*Ellei hän venytä lähtöään niin pitkälle että minun on pakko päästää Creeta nukkumaan...* Niyra luimisti puolipystyjä korviaan.

Nimi: Iitu

15.05.2018 18:37
Creeta – Auony

Creeta oli selittämässä Atlelle yhtä sun toista jahdin tapahtumista samalla, kun lajitteli varovaisesti käyttämättömiä yrttejä omiin pieniin lokeroihin, jotta ne pysyisivät varmasti tallessa.
”Mukavaa, että sinulla oli hauska päivä”, Atle naurahti innokkaalle oppilalleen. ”Lajittele yrtit nyt loppuun ja sen jälkeen voisit varmasti mennä nukkumaan, että jaksat huomenna.”
”En minä ole niin väsynyt”, Creeta vastusti ja huiski hännällään, vaikka kunnon yöunet eivät olisi nuorukaiselle pahitteeksi.
Creetan mielestä hän kuitenkin voisi olla vielä avuksi jossain, jos joku tarvitsisi apua. Atle vain pudisti päätään vastaukseksi.
”Käyn tarkastamassa vielä omat potilaani,” se selitti naaraalle ja kääntyi ovea kohti.
”Tarvitsetko apua?” Creeta huikkasi perään, mutta opettaja oli jo livahtanut ovensuusta, eikä Creeta saanut vastausta.
Jaha, ei sitten. Creeta valmisteli yrtit ja pian se kuuli ovensuusta jonkun kutsuvan sitä nimeltä. Kissa kääntyi katsomaan tulijaa ja tervehti hymyillen parantajaa.
”Niyra-rouva etsii sinua.”
Creeta kallisti kysyvästi päätään, ennenkun sen tassuihin tuli vauhtia. Yadin Johtaja, vau! Creeta ei ollut kamalasti päässyt arvovaltaisen juttusille, mutta ehkä nyt! Creeta kiitti kauniisti viestinviejää, ennenkun jolkotti ryhdikkäänä ulos käytävälle. Tai ainakin niin ryhdikkäästi kuin pieni naaras pystyi, ilman että sotkeutuisi omiin tassuihinsa. Se vasta noloa olisi, jos lentäisi mukkelismakkelis Johtajan edessä! Creeta silmäili käytävää pitkin, kunnes sen katse osui collieeseen. Creeta ravasi siihen suuntaan ja pysähtyi kumartamaan.
”Kutsuitte, rouva Johtaja?”, Creeta maukui ja hymyili ystävällisesti Niyralle.

Nimi: Iitu

15.05.2018 18:27
Furi – Yad

”Luuletko?” vastaan epäilevästi Ricolle.
Yrmeä koira samassa huoneessa ei vaikuttanut siltä, että sitä olisi kiinnostanut pätkääkään, minkä pedin minä halusin. Päinvastoin, se oli todennäköisesti vaatinut jonkun muun nukkumaan siihen, jos joku oli petiä tullut etsimään. Ainakin semmoinen mielikuva minulle oli tuosta loukkaantuneesta koirasta jäänyt. Toisaalta, ehkä olin myös väärässä, kuka tietää. Kipitän reippaasti Ricon perässä parantajien kerrokseen asti.
”Tänne”, sanon ripeästi ja hölkkään jo kohti huonetta, missä olimme aikaisemmin olleet.
Ovi on rakosella, joten tönäisen sen hiljaa kuonollani auki. Huoneen toisella puolella näen tutun yrmeän koiran, joka hengityksestä päätellen vetää jo sikeitä. Toisella seinällä on myös pedit täynnä minulle tuntemattomia koiria ja pari kissaakin. Silmäilen niitä epävarmana, mutta kukaan ei liiku, joten oletan niiden nukkuvan. Vilkaisen oven taakse ja onnellisena huomaan petini olevan vielä vapaana. Sen vieressä olevassa nukkuu kaksi pientä kissaa, tiukasti kääriytyneitä selät vastakkain. Yksi niistä nostaa unisena päätään, mutta laskee sen nopeasti takaisin, kun huomaa tulijat. Vilkaisen kissoja ja tepastelen hiljaa oven takana olevaa petiä kohti. Kokeilen sitä tassullani, ennenkun kierrän pari kertaa ympäri, tallustellen petiin sopivan kolon keholleni. Lopulta laskeudun makuulleni, pää kohti kissojen petiä. Haukottelen suuresti, ja lasken pääni etutassujen päälle. Peti tuntuu mukavan pehmeältä verrattuna kovaan maahan, mihin olen tottunut. Vaikka ympärillä on tuntemattomia kavereita, olen liian väsynyt miettimään asiaa sen kummemmin. Kyllä minä herään, jos jotain kummallista tapahtuisi. Niinpä ei kestä kauan, ennenkun silmäni painuvat kiinni ja nukahdan levollisesti.

Strix – Yad

Narttu nyökkää kunnioittavasti collielle, ennenkun tämä on jo lähtenyt Kartanoa kohti.
”Tule Juri, kannanko sinut?”, Strix vitsailee ja tökkäisee dalmatialaista leikkisästi kylkeen. ”Minunhan piti auttaa sinua.”
Alaskalainen naurahtaa, ja lähtee myöskin kohti rappusia, suunnatakseen Harjoittelijoiden huoneeseen. Ah, ihanaa päästä viimeinkin pötköttelemään pitkän päivän jälkeen, masu täynnä hyvää lihaa!

Nimi: Glowe

15.05.2018 14:52
Niyra - Yad

"Hyvä hyvä", Niyra vastasi lyhyesti pennun puheille ja jatkoi matkaa hiljaisena. Kartano tulikin jo kohta näkyviin, ja Niyra nyökkäsi nuorukaisille.
"Hyvää illan jatkoa, autathan kaveriasi?", Niyra totesi kaksikolle, ja Strixille ja kiihdytti sitten vauhtiaan reippaaseen raviin. Johtaja halusi päästä pian kysymään oliko Eliska tai Creeta paikalla. Olisi sääli herättää nuoret kissat, jos ne olivat jo ehtineet nukkumaan. Niyra kulki portaat turkki hulmuten ja hidasti ensin toisen kerroksen kohdalla. Niyra tiesi missä Eliska piti majaansa, ja meni kurkkaamaan erään huoneen nurkassa olevaan isoon koriin, jonne mahtuisi varmaan parikin kissaa. Tosin, Eliska nukkui siellä yksin. Kissa nukkui kankaiden seassa, sen hengitys nosti kylkiä tasaiseen rauhalliseen tahtiin. Niyra hymyili, ja peruutti varovaisemmin pois. Niyra kävisi katsomassa kolmannen kerroksen Creetan varalta, ennen kuin päättäisi herättäisikö kissoja sittenkään.
Matka jatkui kolmenteen kerrokseen ja Niyra tunkeutui heti ensimmäiseen sairaiden asuttamaan huoneeseen. Kappas onnea, siellä oli vielä parantajakissa.
"Onko Creeta täällä?" Niyra kysyi. Kissa suoristautui työnsä parista.
"On, voin käydä hakemassa hänet", kissa vastasi.
"Kiitoksia, mutta vain jos hän on vielä hereillä", Niyra vastasi ja asteli käytävään, samalla kun kissa kipitti jo muiden huoneiden suuntaan.

Nimi: Glowe

15.05.2018 14:43
Rico - Yad

Noutaja ei puuttunut keskusteluun, kun Furi alkoi itsenäisesti juttelemaan eräälle Kaartin nartulle. Rico kumminkin kuunteli kaksikon juttuja toisella korvalla ja vilkuili Furin pään yli kollegaansa. Hyvinhän pennulla näytti sujuvan muiden kanssa. Kohta joukko oli Kartanolla, ja Mona kääntyi yhdessä muiden Kaartilaisten kanssa paluumatkalle. Rico jatkoi matkaa Kartanolle.
"Mennään katsomaan onko se haluamasi peti vielä vapaana, ehkä se huoneen koira on varaillut sitä sinulle", Rico totesi, vaikka epäilikin, ettei se jalkansa loukannut koira ollut edes kiinnittänyt huomiota pennun peti toiveeseen. Rico käveli ulkoportaat ylös, ja lähti nousemaan kolmanteen kerrokseen.
"Mikä huone se oli?" Uros kysyi, jahka kaksikko olisi parantajien kerroksessa.

Nimi: Iitu

15.05.2018 12:52
Strix - Yad

Strixille tuli hyvin tärkeä olo kuunnellessaan Niyran puheita. Narttu ei ollut kuullut moisesta aikaisemmin, se luuli, että kaikilla oli edes jonkinsortin hyvät pesät. Toisaalta, olihan Yhteisö kasvanut jo aika paljon, eikä lähimetsät tietenkään riittäisi ikuisuuksia kaikille siellä asuville. Siksi varmasti koirat joutuivat myös muuttamaan hieman kauemmas Kartanosta. Strix ei tiennyt, olisiko se hyvä vai huono asia, että Yhteisön jäsenet levittäytyivät suuremmalle reviirille.
"Kyllä rouva, ainakin väliaikaisen suojan tekeminen oli yksi ensimmäisistä asioista, jonka opimme", Strix vakuutti.
Strix tiesi, että Kaartilaiset saattoivat liikkua joskus kaukanakin Kartanosta, jolloin huonon sään yllättäen kaikki osaisivat tehdä edes jonkinlaisen suojan. Strixille tämä oli ollut helppoa, eikä sen ollut tarvinnut olla kauan sitä harjoittelemassa. Pienenä pentuna jo nartun vanhemmat olivat opastaneet pennulleen suojan löytämisen salat, ja myös suurin osa metsästämisen jalosta taidosta olivat vanhempien ansioita, vaikka toki sitäkin oltiin käyty jo läpi myös Harjoittelijoiden ryhmissä. Puolustautuminen ja hyökkääminen taas oli asioita, jotka Strix oli oppinut vasta harjoitteluaikanaan, ja narttu toivoi, että sitä treenattaisiin nyt ahkerammin lisää, muissa asioissa Strix oli mielestään jo aika taitava. Strix vilkaisi Juria, tämä oli kai ollut Strixiä vähän kauemmin Harjoittelijana, eikä alaskalainen aina ollut samassa ryhmässä mukana. Kartano lähestyi ja Strix oli mielissään. Ehkä tässä ehtisi vielä nukkua hyvät yöunet, ennen huomisia tehtäviä.

Nimi: Iitu

15.05.2018 12:33
Furi - Yad

Nyökkään innokkaasti päätäni ja käännyn jo kohti kotiinlähtijöitä. Käännän päätäni noutajaa päin ja kallistan sitä tämän puhuessa.
"Joo, se olisi kivaa!" vastaan iloisena.
Heilautan häntääni odottavaisena, olen varma, että huomisestakin tulisi kiva päivä, vaikken oikein tiedäkään, mikä se semmoinen siivouspäivä onkaan. Saavumme joukon luokse ja yksi Kaartilaisista nyökkää Ricolle vastaukseksi. Silmäilen joukkoa. Jotkut vilkaisevat tähän suuntaan, mutta suurimmalla osalla taitaa olla jo kiire lähteä. Joukon lähtiessä liikkeelle venytän askeltani, jotta pysyisin samassa tahdissa muiden kanssa. Välillä kiihdytän hitaaseen raviin, mutta onneksi joukko liikkuu kuitenkin sen verran hitaasti, ettei minulla ole suurempia vaikeuksia pysyä lähellä. Toiselle puolelleni ilmestyy yksi Kaartilaisista, ruskeahko novascotiannarttu, joka valppaana silmäilee joukkoa. Vilkaisen sitä kohti ja narttu hymyilee lämpimästi.
"Onko sinulla ollut kiva päivä?" narttu kysyy.
"On! Ei tämä ole niin hirveä paikka, kun mitä ensin luulin. Mites sinulla, neiti?" kysyn uteliaana ja mietin samalla kuumeisesti, että ei kai tässä pidä kumarrella.
Olen vielä hieman hukassa milloin pitää tehdä mitäkin ja kenelle. Narttu kuitenkin vain hymyilee ystävällisesti.
" Oikein mukavaa kiitos", se vastaa ja nostaa päätään nähdäkseen koirajoukon sivulle.
"Olitko jahtaamassa sikaa? Tai huomenna, menetkö sinäkin mukaan siihen siivoushommaan? Mitä kaikkea sinun kuuluu tehdä?" rupattelen silmät suurina.
Narttu naurahtaa ja laskee päätään uudelleen.
"En ollut, kiersin aluetta vartioimassa. Huomennakin tulee olemaan kiireellistä, mutta tietenkin osallistun", novascotia vastaa ja hidastaa hieman tahtiaan.
"Katso Rico! Kartano näkyy jo tuolla, näetkö sinä?" haukahdan innokkaana ja otan pari loikkaa eteenpäin. "Kiitos neiti seurasta!"
Tällä kertaa narttu naurahtaa pehmeästi.
"Olen Mona, eikä kestä kiittää", se vastaa ja kääntyy pian lähteäkseen takaisin hakemaan seuraavaa joukkoa.
Kipitän pikaisesti Kartanoa kohti, etsiäkseni huoneen ja kääritäkseni itseni petiin. Olen varma, että nukahtaisin sekunnissa.

Nimi: Glowe

15.05.2018 11:53
Niyra - Yad

"Sehän on hyvä kuulla", Niyra vastasi pennulle, kun se kertoi vanhempien asuvan ihan tyytyväisesti puunrungon alla. Niyran korvaan asuinsija kuulosti kovin alkeelliselta, Johtaja oli kaiketi jo liian tottunut nukkumaan Kartanossa, katto pään päällä ja paksu, pehmeä peti alla, ettei enää varmaan edes osaisi nukkua taivas alla. Kaiken lisäksi Niyran lapsuudenperhekin oli asunut eräässä pikkumökissä, joten nartulla ei edes ollut kovin paljoa kokemusta ulkona nukkumisesta.
"Entä sinä?" Niyra kysyi Jurilta.
"Emo asuu sellaisessa vanhassa mäyrän kolossa erään kallionkupeessa, ei edes kovin kaukana Kartanosta. Tosi hyvä paikka, viileä kesäisin, mutta yllättävän lämmin talvella, äidillä kun ei ole kovin paksu turkki", Juri kertoi, labradoriemostaan Nellystä. Niyra nyökkäsi nilkuttavalle pennulle.
"Hyvä että teidän perheillänne on kaikki hyvin. Kaikilla ei kuulemma ole. Jotkut eivät ole joku löytäneet, tai eivät osaa tehdä tarpeeksi suojaisia pesiä, ja totta kai tuo turkkiasiakin vaikuttaa", Niyra kertoi. Kyllähän Harjoittelijoille voisi asiasta puhua, hehän olivat osa Kaartia, heidän kuului jo alkaa tietää tällaisia juttuja.
"Siksi minä kyselen. Että sitten, kun Alik alkaa tehdä sitä linjaansa, hän voi samalla huolehtia kaikille paremmat pesät. Onko teille opetettu suojan tekemistä huonolle säälle?" Niyra uteli. Narttu ei ollut aivan varma, miten Harjoittelijoiden koulutus eteni. Piti kaiketi siihenkin tutustua paremmin. Mutta no, kun nuorista tuli täysivaltaisia Kaartilaisia, ne osasivat taistella, metsästää, hoitaa hieman haavoja, tehdä väliaikaisia suojia, kykenivät valvomaan tavattoman pitkiä aikoja ja ties mitä kaikkea. Ja monet olivat niinkin nuoria kuin 2-vuotiaita, miten ne oikein ehtivät oppimaan kaiken vuodessa? Kartano vilahteli jo puiden välissä, kohta koirat olisivat sen pihalla.

Nimi: Glowe

15.05.2018 11:39
Rico - Yad

Vanha noutaja kallisti luppakorvaista päätään pennun puoleen, kun huomasi Furin katseen. Pentu taisi miettiä mitä sitten. No, täällä ei ollut enää oikein mitään nähtävää.
"Mitäpä jos lähtisimme kotia kohti? Huomenna on aikainen herätys. Kuulepa, mitä jos tulisit minun mukanani auttamaan huomenna, minä varmaan vastaan eräästä Harjoittelijaryhmästä?" Rico ehdotti. Kiharakarvainen vanhus nousi jaloilleen ja kääntyi jo kohti Kaartilaisia, jotka odottelivat saatettavia.
"Me voisimme tulla teidän mukaanne", Rico hymyili Kaartilaisista yhdelle, joka vastasi hymyyn ja nyökkäsi, tuntien Ricon ainakin nimeltä.

Nimi: Iitu

15.05.2018 10:55
Furi - Yad

Piilotan uuden haukotuksen etutassujeni taakse, ennenkun kömmin jaloilleni ja ravistan turkkiani. Kylläinen maha ja ihana sää, mikäs tämän parempaa? Kohta kuitenkin olisi jo pimeää ja käännän päätäni Kartanon suuntaan. Hitsi, ensimmäistä kertaa ikinä saisin nukkua talossa, makeeta! Yritän olla miettimättä kaikkia miljoonia muita asukkaita, jotka jotkut nukkuisivat vain parin metrin päässä. Okei, ei niitä nyt ihan miljoona olisi mutta... Ravistan raivokkaasti päätäni, uskon nukkuvani kuin tukki, vaikka ympärillä olisi mitä tuntemattomia. Eikö tässä jo opittu, ettei kukaan ole vaaraksi. Ei kukaan tule syömään minua keskellä yötä. Ricon haukahdus saa minut kääntämään päätäni noutajaan päin ja katson samaan suuntaan, kuin se. Kappas, siellähän se Yokai hiippailee napsimassa lihapalaa itselleen, jonkun mustan koiran seurassa. Rico kutsuu pentua, mutta se ei taida kuulla keskustellessaan toisen koiran kanssa.
"Ei se kuule", mutisen Ricolle ja nostan päätäni katsoakseni Yokain seurassa olevaa koiraa.
Musta ja aika iso, eiköhän se pidä pennusta huolta. Haukkottelen uudelleen, en jaksaisi, tai viitsisi, lähteä sian luokse hakemaan pentua tännepäin. Kyllä se varmasti pärjää. Toisella puolella aukiota näen Kaartilaisia valmistelevan ensimmäisen ryhmän lähtöä Kartanolle. Luon Ricoon kysyvän ja hieman anovan katseen. Rico saa päättää, mitä tehdään. Tahdon takaisin Kartanolle, ennenkun sinne tulee kamala ryysis, jotta ehdin napata valitsemani pedin, ennenkuin joku muu ryöstää sen. Vilkaisen sian suuntaan ja nyökkään itselleni. Jepp, tahdon takaisin talolle, en juoksentelemaan pennun perässä. Onkohan se edes yrittänyt etsiä meitä? Kurtistan mietteliäänä otsaani.

Nimi: Iitu

14.05.2018 22:54
Strix - Yad

Puolella korvalla narttu kuunteli Jurin kysyvän Niyralta yhtä sun toista, mutta ajatukset harhailivat jo seuraavassa päivässä. Mitäköhän kaikkea silloin sattuisi? Strix toivoi päivästä tulevan mukavan, ja että Kartanosta saisi siistin. Nytkin siellä saattoi törröttää sieltä sun täältä nauloja tai muuta, mitä ei ennen ollut huomattu. Strix vilkaisi Juria, kun Johtaja ja dalmatialainen keskustelivat siivouspäivästä. Juri näytti pettyneeltä, kun ei voisi osallistua, mutta Strix tunsi kaverinsa ja muisti tämän aikaisemmat sanat. Hah, dalmatialainen oli varmasti vain hyvin mielissään asiasta. Strix pudisti hieman päätään, kunnes Niyran huomio siirtyi pienempään narttuun.
"Kyllä rouva", Strix vastasi molempiin kysymyksiin ja hymyili säteileväisesti leppoiselle collielle.
Niyra vaihtoi puheenaihetta ja Strix kallisti päätään mietteliäänä. Miksi Niyra tahtoi metsästäjien pesistä tietoa?
"Sekä isä, että äiti ovat Metsästäjiä, rouva Johtaja", Strix vastasi. "Ne asuvat semmoisessa kaatuneen puunrungon alla, siellä on ihan lämpöinen pesäpaikka, ja nyt kun ne asuvat siellä kahdestaan, niin tilakin taitaa riittää. Ainakin suojassa tuulelta."
Strix hiljeni hetkeksi ja katsoi hieman epävarmasti Niyraa.
"Ei ne oo valittanu yhtään. Mutta se on aika kaukana Kartanosta, yli puolen tunnin juoksumatka. Lähempää ei löytynyt parempaa, kaikki oli jo otettu. Vanhempani piti muuttaa entisestä kodistaan, että minäkin mahduin pesään ennenkun siirryin Harjoittelijaksi", Strix uskaltautui kuitenkin jatkamaan ja rypisti mietteliäänä otsaansa.
Matka eteni leppoisasti, Strix näki koko ajan Kaartilaisia, jotka liikkuivat ryhmän joka puolella, hereillä ja valppaina. Strix vilkaisi niitä innoissaan, joku päivä myös hän olisi vastaavassa tehtävässä. Kartanoonkaan ei olisi enää pitkä matka.

Nimi: Glowe

14.05.2018 19:39
Niyra ja Juri - Yad

"Haahaa, arvaappa kuka saa nukkua koko huomispäivän ja mässäillä villisian lihalla kun sinä rymyät jotaki riepuja ettimässä tai jotain sellasta!" Juri nauraa lällätti Strixille. Jalkarikkona dalmantialaisesta ei ollut apua oikeastaan mihinkään, joten Juri kuvitteli jo mukavia suunnitelmia laiskasta paranemispäivästä. Äkkiä Johtaja ilmaantui siihen viereen, ja omahyväinen virne hävisi Jurin naamalta kuin tuhka tuuleen ja pentu korosti myös ryhtiään, jos sellainen oli mahdollista hyppimiseltä.
"Pidittekö lihasta?" Juri kysyi Strixin kysymyksen perään. Ei Juri aikonut hiljaakaan olla, vaikka Strix ehti puhuttelemaan ensin.
"Minulla oli oikein mukavaa, kiitos kysymästä. Ja lihakin oli oikein hyvää", Niyra vastasi hymyillen.
"Osallistettuko huomenna siivouspäivään?" Juri kysyi uuden kysymyksen.
"En minä toimeettomanakaan aio istua", Niyra vastasi, ja naurahti pienesti, heleästi. "En tosin ole päättänyt olenko auttamassa Kartanolla vai ulkosalla", narttu jatkoi. Olisi varmaan mukava käydä välillä töissä ulkonakin, Niyra mietti, mutta uskoi että saisi silloin ainakin puoli Kaartia henkivartijaksi.
"Molemmissa, niin Kartanolla kuin muuallakin olisi varmasti tosi paljon kivaa tekemistä. Mä- Siis minä haluaisin niin kovasti osallistua huomenna, mutta kun minä venäytin jalkani tänään", Juri leperteli viattomasti. Paskat pentua oikeasti kiinnostanut kerätä jotain oksia ja sammalia, tai etsiä kankaita, tai korjata ikkunoita, tai siivota Kartanoa.
"Ei, sinä et tosiaan voi osallistua tuolla jalalla, kultapieni", Niyra vastasi tuttuun leppoisaan tyyliinsä. Salaa mielessään Juri virnuili tyytyväisenä, mutta näytti vain pettynyttä naamaa rouvalle.
"Sinä kai osallistut? Etkö ollutkin Harjoittelija? Saat varmaan vähän päätäntävaltaa millaiseen työhön menet", Niyra käänsi huomionsa Strixiin.
"Onko teidän vanhemmissanne, ystävissänne tai sukulaisissanne Metsästäjiä? Millaisissa kodeissa he asuvat?" Niyra esitti jatkokysymyksen.

Nimi: Iitu

13.05.2018 22:00
Strix - Yad

Pian Kaartilaiset näyttivät saaneen tarpeeksi porukkaa mukaan ja seurue lähti tallustelemaan kotiin päin. Innokkaasti häntä pystyssä Strix venytti askeltaan, mutta huomatessaan Jurin jäävän joukon hännille, myös narttu hidasti vauhtiaan. Huomaamattomasti, ettei dalmatialainen vain tajuaisi, että Strix sen takia hidasti vauhtiaan.
"Kiva kun kerrankin on ollut kamalan tapahtumarikas päivä, eikä vain jotain metsässä kävelyä", narttu jupatteli. "Eikös huomenna ollut se siivouspäivä? Äh, se ei kuulosta järin jännittävältä..."
Yhtäkkiä joukko pysähtyi ja Strix käänsi päätään. Silmät suurina se näki Johtajan tallustavan nuorukaisten viereen. Joukko lähti uudelleen liikkeelle, joten Strix tyytyi vain nyökkäämään kunnioittavasti collielle, sillä liikkuessa ei oikein kumarrukset onnistuneet. Hieman ujosti Strix vilkaisi Niyraa kohti, narttu ei ollut kamalasti Johtajan juttusilla ollut.
"Kyllä rouva. Jahti oli tosi jännittävä! Oliko teillä kivaa?" Strix vastasi ja hymyili pienesti Niyralle.
Strix vääntelehti korviaan ja kohotti ryhtiään. Eihän Johtajan lähettyvillä voinut kävellä kun mikäkin kirppusäkki!

Nimi: Glowe

13.05.2018 19:46
Niyra - Yad

Flaga oli lähtenyt muiden kissojen mukaan, toivuttuaan kunnolla pyörtymisestään. Olipa Flaga reagoinut kovasti villisikaan, kummallista, Niyran mielikuvan mukaan Flaga oli aika kovahermoinen kissa. Niyra ei vaivannut asialla kummemmin päätään, vaan alkoi syödä omaa osaansa, jonka ystävällisesti eräs Kaartilainen Rouvalle toi. Liha tuntui todella pehmeältä, Niyra uskoi sen todella olevan niitä paloja jotka kuuluivat pennuille ja kissoille. Voi harmi, toivottavasti Niyra ei söisi jonkun nälkäisen osaa. Kohta Johtajan ajatukset siirtyivät muualle lihastakin, kun Niyran seuraan tunki muutama metsästäjä. Tai eiväthän ne tunkeneet, vaan kohteliaasti kysyivät voisivatko syödä Niyran kanssa. Niyrallehan seura kelpasi, ja ateriointi oli ihan mukavaa, vaikka koirien välillä oli selkeä kuilu. Niyra oli Johtaja ja nuo koirat alaisia, mikä näkyi aiheissa ja puhetyylissä ja sen sellaisessa. Metsästäjät eivät voineet olla täysin avoimia Niyran edessä. Keskustelun aikana Niyra kyseli vaivihkaa missä ja miten nämä koirat asuivat. Collienarttu ei kuitenkaan kuullut mitään hälyttävää, nämä koirat olivat tyytyväisiä asuinsijoistaan, eivät asuneet yksin ja kuvailivat kotejaan suojaisiksi ja kestäviksi. Kun Niyra oli valmis, narttu kiitti muiden seurasta, pahoitteli poistumistaan ja lähti suunnistamaan sian raadon suuntaan. Olikohan Alik vielä paikalla? Varmasti oli.
"Oletko jo syönyt?" Niyra kysyi veljeltään, kun pääsi uroksen luo ja narttu antoi jälleen ranskalaissuudelma-tyyliset nuolaisut veljensä kummallekin poskelle. Komentaja oli juuri lähettänyt joitain nuoria jonnekin.
"Joo olen", Alik vastasi, ja sai vaivoin pidettyä itsensä paikoillaan pusuttelun ajan. Alik ei ikinä tottuisi siskon tapaan, vaikka se ihan mukava tapa olikin.
"Jestas minkä näköinen sinä olet", Niyra jatkoi, ottaessaan askelen taaksepäin. Narttu loi veren värjäämään Komentajaan merkitsevän katseen.
"No mitäs tässä nyt sattui vähän sotkeentumaan", Alik virnisti nurinkurisesti. Niyra pudisti päätään.
"Sinä tarvitset kunnon pesun, saat käyttää pikenttejäni", Johtaja ehdotti.
"Mit- Ei, ei tarvitse, kyllä minä itsekin saan", Alik vastusteli, Niyran ehdotus ei sytyttänyt urosta.
"Ai tuolta niskan takaa? Ja selästä? Et todellakaan! Minä tuon pikentit huoneeseesi jahka palaat kotiin. Mutta minä taidan lähteä seuraavaan saattueeseen, älä viivy liian myöhään", Niyra vastasi, antoi jäähyväispusun, ja jolkotti jo menemään.
"Mut- Ei heitä tar- No en viivy..." Alik sai vain sananpuolikkaita sisaren puheen väliin, ja viimeisen lupauksen Alik antoi perin nyrpeänä. Saakeli kyllä Alik osasi itse itsensä pestä...
Niyra näki ne samat nuoret, jotka olivat lähteneet Alikin luolta, erään juuri lähtevän saattueporukan mukana.
"Odottakaa!" Niyra huudahti niiden perään ja kiri vauhtiaan juoksuun asti.
"Minä tulen myös tässä joukossa", Johtaja nyökkäsi hymyillen pysähtyneille Kaartilaisille. Joukko jatkoi matkaa, ja Niyra jäi nuorukaisten, Jurin, Nyksin, ja Strixin viereen.
"Oliko teillä hauska ilta?" Niyra kysyi Harjoittelijoilta.

Nimi: Glowe

13.05.2018 19:26
Ezra - Yad

"Vau, kiitti!" Ezra hihkaisi aidosti kiitollisena, päästi irti kauriin jalasta ja katsoi sitä haltioissaan. Niin paljon lihaa! Ja Ezra oli käytännössä osallistunut sen kaatamiseen. Ezra nosti katseensa Lichiin, mutta musta koira oli jo menossa poispäin. Ezra loikki turvallisia kohtia pitkin kiireesti perään, aikeenaan sanoa vielä jotain. Äkkiä Lich kurkkasikin vielä ladon sisälle ja sanoi jotain ihan kummallista.
"O-okei", Ezra vastasi hämmentyneenä, ja pysähtyi. Mutta sitten Lich virnisti ja sanoi 'Nähdään'.
"Heippa", Ezra huikkasi myös, mutta rottweiler oli jo lähtenyt.(?) Ezra virnisti pienesti. Jotenkin siitä tuntui ettei Lich ollut tarkoittanut sanojaan aivan kirjaimellisesti. Silti Ezra aikoisi noudattaa ohjetta, ja olla menemättä juttelemaan tuolle koiralle. Okei, ehkei Ezra luvankaan kanssa haluaisi paljoa Lichin kaltaisen tyypin kuulumisia kysellä. Lich ei ollut hyvää seuraa Ezran kaltaiselle, mutta rottweiler ei tainnut tajutakaan mitä se oli Ezralle tänä yönä tehnyt. Rottweiler oli näyttänyt, miten Ezra voisi olla hyödyksi ryhmämetsästyksessä, ja whippet aikoi kokeilla sitä joskus uudelleenkin, jos saisi metsästysseuraa. Lich oli antanut Ezralle ison evään elämään. Ezra asteli ladon liukuoven viereen ja katseli pimeälle niiitylle ja sen takana alkavaan sysimustaan metsään, vaikka ei voinutkaan enää Lichiä nähdä. Täältä homeiselta kotioveltakin metsä näytti kammottavalta, mutta Ezraa ei pelottanut enää pesällään.
"Kiitos, Lich" Ezra kuiskasi itsekseen viileään kevättalven yöilmaan, ja vilkaisi kapea kuono pystyssä pilviselle taivaalle, ennen kuin vetäytyi nukkumaan peuran jalan viereen kangaskasalleen, sisälle nitisevään ja natisevaan peltolatoonsa.

//Kiituksia pelistä ^^

Nimi: Iitu

13.05.2018 09:10
Lich - Yad

Lich ravisteli koko ruumistaan ahkerasti pari kertaa ennenkun huokaisi syvään. Uros venytteli hieman tassuaan ja irvisti, kun jalan ulkoreuna, hieman polven alapuolella, viilsi kivusta. Rottweiler kuitenkin ryhdistäytyi.
"Ei hätää", Lich mutisi vastaukseksi ja laski varoen tassunsa lattialle ja painoi sitä hiukan.
Jos uros yrittäisi, se pystyisi kävelemään normaalisti. Haavoja uros ei nopealla vilkaisulla löytänyt, vaikka jalka tuntui hieman omituiselta. Lich toivoi, ettei se turpoisi tai muuta vastaavaa. Samalla Ezra oli jo kääntänyt puheenaiheen kauriin koipeen ja lähti mutkitellen sitä kohti. Ainakin whippet näytti tietävän, mitä kautta kannatti liikkua. Tähän tyhmään latoon Lich ei ainakaan jäisi enää sekuntiakaan ja se lähti hitaasti peruuttamaan kohti ulko-ovea, katse tiukasti lattiaa tunnustellen, että se pitäisi uroksen painon. Vähän natisi, mutta ehjänä pysyi. Ovensuussa uros peruutti ulos asti ja pysähtyi vasta sitten, pelkkä pää vielä ladossa.
"Se on sinulle, sinähän sitä jahtasit", Lich vastasi ja tuijotti hetken aikaa kauriin jalkaa, ennenkun kääntyi ympäri.
Lich oli ollut tarpeeksi sosiaalinen yhdelle päivälle. Rottweiler nappasi kauriista uuden otteen ja hilasi sen uudelleen selkäänsä. Tassu vihloi hieman ja kauris tuntui inhottavalta selän päällä. Se ei pysyisi siinä ihan niin helposti, kun toinen jalka puuttui. Lich ei kuitenkaan aikoisi valittaa, kyllä se sen kotiin saisi raahattua. Rottweiler kiiruhti takaisin kurkistamaan sisään latoon.
"Vielä yksi juttu. Sinä et ole nähnyt minua, emmekä me tunne toisiamme", Lich mulkaisi whippetin suuntaan varoittavaan äänensävyyn, ennenkun virnisti. "Nähdään."
Rottweiler kääntyi poispäin.

Nimi: Glowe

11.05.2018 14:33
Ezra - Yad

Lich ei vastannut, joten whippet ei uskaltanut lähteä paikaltaan, vaikka halusikin. Tosin sitten, kun lankku antoi periksi ja katkesi, Ezra suorastaan lensi turvalliselle alueelle. Sieltä Ezra seurasi täristen Lichin tuotosta, mutta kuin ihmeen kaupalla rottweiler pääsi turvaan.
"Tuliko haavoja?" Ezra kysyi huolestuneena ja asteli ison koiran ympäri nopeasti, samalla sitä silmäillen. Katkenneen lankun päät saattoivat olla teräviä, mistä sitä tiesi.
"Mitä sä muuten tolla koivella meinasit?" Ezra kysyi, vilkaisten kauempana olevaa kauriin jalkaa. Se oli onneksi sellaisessa paikassa, että ainakin Ezran painon kantavilta lankuilta yltäisi ottamaan koivesta kiinni.
"Mä voin hakea sen", Ezra jatkoi samantein ja kulki huvittavasti mutkitellen eri lankkuja pitkin koipea kohti.

Juri - Yad

"Joo, nukkuminen kuulostaa hyvältä suunnitelmalta", Juri totesi olevansa samaa mieltä Strixin kanssa.
"Hyvältä", Juri vastasi tylysti nartulle, joka kyseli uroksen koiven perään. Kyllä siihen sattui, kokoajan tuntui pieni jomotus, mutta Juri selviäisi. Ja varmaan pystyisi myös nukkumaan kipeän koiven kanssa, ilman mitään parantajien myrkkyjä. Strix ja Nyks lähtivät kävelemään Kaartilaisjoukkoa kohti, ja Juri seurasi perässä. Ehkä noiden tyyppien mukana pääsisi takaisin Kartanolle. Heidän ympärilleen kerääntyi pikkuhiljaa muitakin Kartanolle lähtijöitä, ja kohta yksi Kaartilaisista ilmoitti, että he voisivat lähteä. Joukko lähti liikkeelle rennossa tahdissa, mutta silti Juri jäi heti häntä joukkoon, joutuessaan linkuttamaan eteenpäin kolmella jalalla.

Nimi: Iitu

11.05.2018 13:42
Lich - Yad

Lich käänsi päätään hitaasti Ezran suuntaan ja yritti samalla siirtää hieman painoaan takajaloille, sillä se oli uroksen sanojen mukaan turvallista aluetta. Ezra sai kuin saikin lankkua hieman siirrettyä ja Lich venytti raajaansa niin pitkälle, kuin vain sai. Ei vieläkään mitään. Rottweilerin mielessä kuhisi ja ärsyyntyneenä se tunsi lankun siirtyvän vielä vähän. Lich ei vaivautunut vastaamaan whippetille mitään, sillä uros ei ollut itsekään varma, mitä muuta heiveröinen voisi tehdä. Nopeasti Lich päätti vain kokeilla onneaan ja Ezran tökkiessä lankkua Lich tömäytti sitä päin niin kovaa, kun etujalallaan pystyi. Pelottavalla narahduksella lankku antoi periksi ja katkesi kahtia, jolloin rottweilerin koko puolikas lapa livahti lattian alle. Kuono muksautti päin lattiaa, mutta nyt, kun etujalalla oli enemmän tilaa, Lich löysi tasaisempaa maata tassun alle. Vain pienen, hiekkaisen kummun, mutta tarpeeksi. Uros otti maasta tukea ja pakotti itsensä loikkimaan pystyyn. Lattia narisi hieman, mutta Lich onnistui vetäisemään tassunsa ylös ja siirsi painon takaisin takajaloille, jolloin uros lensi takamukselleen istumaan. Vapaus! Lich nuolaisi huuliaan ja tuijotti epäluuloisesti lattiaa. Se ei tuntunut antavan enää periksi. Uros nosti etujalkaansa ja venytti sitä kokeillen. Hieman hellänä, mutta toimiva. Lich nuolaisi tassuaan pari kertaa ja repi irti turkkiin juuttuneita lautapalasia, ennenkun nousi varovaisesti ylös. Tällä kertaa Lich kokeili lautoja tunnustellen, ennenkun laski tassunsa kokonaan hauraalle lattialle.

Nimi: Iitu

10.05.2018 22:03
Strix - Yad

Komentajan puhuessa Strix suoristautui ja oli hyvin ylpeä itsestään ja tekemästään työstä. Pian Alik kääntyi nuorukaisia kohti uudelleen ja antoi luvan lähteä takaisin Kartanolle.
"Selvä herra", Strix vastasi pikaisesti ja kumarsi hyvästiksi, ennenkun asteli hieman kauemmas arvovaltaisista.
Narttu katseli ympärilleen ja vähän matkan päässä näki pari kaartilaista etsimässä seuraavaa joukkoa kotiin vietäväksi.
"Minä ainakin taidan olla pian valmis lähtemään kotiin ja yöpuulle", Strix jutteli kavereilleen ja nyökkäsi kaartilaisia kohti.
Ne näyttivät odottavan vielä, joten ei tässä ollut mikään tuli-hännän-alla-kiire vielä. Strix kääntyi Juria kohti.
"Miten sun jalka voi?"
Narttu vilkaisi dalmatialaisen kipeää tassua kysyvästi. Villisian kaadossa oli mennyt aikaa ja vielä pitäisi Kartanollekin jaksaa kävellä. Alaskalainen ei kuitenkaan uskonut, että Juri kertoisi totuuden, jos jalka olisi oikeasti tosi kipeä. Strix jo mietti, pitäisikö sitä vielä näyttää jollekin, mutta päätti olla sanomatta mitään. Turha huolenpito saattoi ärsyttää kaveria, ja kyllähän Strix tiesi, ettei dalmatialainen välttämättä arvostanut kamalasti moista huolenpitoa. Sitten narttu vain hymyili vitsikkääsi ystävälleen, ennenkun kääntyi kohti Kartanoon meneviä koiria ja kissoja. Vähän matkan päässä narttu näki äitinsä tallustavan aukion poikki, mutta Strix ei jaksanut mennä moikkaamaan. #Käyn siellä huomenna taas#, se ajatteli itsekseen ja nuolaisi pari kertaa lapaansa, saadakseen siihen tarttuneen pienen siannahkapalan irtoamaan. Strix peitti pienen haukotuksen, ennenkun lähti tassuttelemaan kohti vähän matkan päässä olevaa joukkoa.

Nimi: Glowe

10.05.2018 20:20
Juri - Yad

Tytyt alkoivat raahata sian kalloa tähän suuntaan.
#Ette sitten saakeli riko sitä#, Juri mietti, mutta uskoi, että tuore sian kallo ei niin vain rikki menisi, eriasia olisi, jos se olisi vanha ja haurastunut. Juri asteli rinta rottingilla Komentajan eteen, ja yhdessä muiden kanssa kumarsi.

Alik - Yad

Desafion mentyä Alik jatkoi sian takaosan kovempien osien syömistä. Husky alkoi olla jo mukavan kylläinen, kun kuuli Harjoittelijoiden äänet. Tai siis vain Strix puhui, mutta kumminkin. Edelleen verestä punainen Komentaja kääntyi nuoria kohti ja siirsi sitten katseensa kalloon. Alikin silmät suorastaan levisivät, ja Komentaja käveli katselemaan ilmestystä lähemmäs.
"Ooh! Se on täydellinen", Alik puheli osin itsekseen katsellessaan monesta eri kulmasta kalloa. Voi kumpa se säilyisi ehjänä Kartanolle asti, se koristaisi luukasaa aivan upeasti. Alik ihaili sitä vielä hetken, ennen kuin ryhdistäytyi, rykäisi kurkkuaan ja kääntyi uudelleen Harjoittelijoiden puoleen.
"Kiitoksia. Jos olette syöneet kylliksenne, voitte lähteä Kartanolle seuraavan saattueen mukana, jos haluatte", Komentaja puhui taas tutulla yrmyäänellään.

Nimi: Glowe

10.05.2018 20:10
Ezra - Yad

Ezra nosti säikähtäneesti toista etutassuaan, ja näytti perin loukkaantuneelta, mutta ei liikkunut. Mitäs iso paha koira siinä ärisi! Ezra yllättyi itsekin ajatuksestaan. Vau, whippet sanoi jollekulle vastaan, vaikkakin vain ajatuksissaan. Ezra katseli toisen ähkimimstä ja puhkimista, tietämättä oikein mitä tehdä. Ei Ezra uskaltaisi lähteä apua hakemaan ja ei Ezra jaksaisi tuota koiraa nostaa tai vetää yhtään mihinkään suuntaan.
"J-joo saan.. .Ja sun pe-persuus on hyvällä kohdalla, j-joka kestää.", Ezra vastasi epävakuuttavasti ja vilkasi lankkua jota Lich tarkoitti. Hmh, se ei ollut turvallisella alueella. Varovaisesti, lyhyt turkki kauhusta nyt pystyssä Ezra lähti matelemaan lankkua kohti, lattia naristessa ja nitistessä, lattianrakojen ammottaessa pimeinä. Kuinka iso pudostus olisi, jos Ezra humahtaisi läpi? No, pian whippet oli turvallisesti lankun luona, ja etujaloillaan sitä raahaten ja tönien Ezra sai sen jotenkuten liikkumaan.
"Tarpeeksi?" Ezra kysyi, vilkaisten häntäkoipien välissä Lichiä. Ezra halusi jo turvalliselle alueelle ja äkkiä.
"Mitä sitte?" Ezra kysyi, jos lankku olisi hyvällä kohdalla

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com