Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Iitu

04.02.2018 01:44
Furi - Yad

Korvat tötteröllä kuuntelen vanhempaa koiraa. Ymmärrän kuitenkin nartun puhuessa, miksei sitä haittaa vetäytyä yöksi omiin oloihinsa. Tähän päivään asti olin suurimmaksi osaksi itsekin ollut yksin, eikä se ollut minua sinäänsä koskaan haitannut. En ollut jäänyt kaipaamaan seuraa, kun olin jättänyt vastaantulevia koiria taakseni. Olin viihtynyt oikein hyvin yksikseni. *Tästä päivästä tulee vain oudompi*, ajattelen, sillä ensi kertaa minulla ei ole mikään kiire jatkaa matkaani. Tämä on paikka, johon haluan hetkeksi pysähtyä ja hengähtää, jos niin voi sanoa. Sitten kutristan taas mietteliäänä kulmiani.
"Mutta eikö se ole vaarallista rakentaa pesää jonnekin tuonne ulkopuolelle? Sittenhän ne nukkuvat siellä yksin? Mitä jos jotain sattuu?" kummastelen, hieman ristiriitaisissa tunnelmissa.
Jos saan nartulta jonkun vastauksen, kuuntelen sen tarkasti nyökkäillen hieman mietteliäänä päälläni. Lisää kysymyksiä ei putkahda mieleeni, ajatukseni virtaavat jo nyt kaiken kuulemani ympärillä. Käännyn katsomaan Ricoa, mitenköhän pärjään uroksen silmissä? Havahdun siihen, etten ole muistanut kiittää kaunista narttua.
"Kiitos, että saan jäädä", nyökkään kunnioittavasti, "arvostan sitä kovasti".
Suon Niyralle valloittavan hymyn ja korjailen hieman istumistani.
"Haluatko si... Tarkoitan, haluatteko te, kysyä vielä jotain? Minä luulen ehkä olevani ihan hyvin taas kartalla, mikä paikka tämä onkaan."

Nimi: Glowe

04.02.2018 01:24
Niyra - Yad

"Kyllä, meillä on erikseen koiria, joiden pääasiallinen tehtävä on hankkia ruokaa kaikille. Heitä kutsutaan Metsästäjiksi. Myös kissat metsästävät, ja Kaartin koirat auttavat jos ehtivät", Niyra vastasi ensimmäiseen kysymykseen. Pennulla oli vielä monia kysymyksiä lisää. Ne olivat hyviä kysymyksiä.
"Kaikki eivät asu Kartanossa. Metsästäjät asuvat ulkona, tai muissa rakennuksissa, he saavat vapaasti valita pesäpaikkansa Kartanon ulkopuolella. Kartanossa asuvat vakituisesti vain kissat, Kaarti, ja arvovaltaiset, sekä viimeisen parin sukupolven aikana myös emot ja pennut pääsevät tänne suojaan... Kysymyksesi saa minut kuitenkin miettimään tulevaa. Väkilukumme kasvaa, mitä sitten kun tila alkaa loppua kesken? Muutetaanko huoneiden käyttötarkoituksia? Otetaanko jotain muita rakennuksia asuinsijoiksi? En tiedä. Se on tulevaa, ainakaan vielä tilanpuute ei ole ollut ongelmana. Erityisesti näin talvisin on mukava käpertyä toverin viereen lämpimään", Niyra jatkoi vastaamistaan. Viimeisen kysymyksen kohdalla Johtaja kyllä huomasi teitittelyn puutteen, mutta ei reagoinut siihen muuten millään lailla. Furi oli pentu, vähän armoa.
"Nukun täällä yksinäni. Ei, ei täällä ole tylsää. Pitkän päivän jälkeen on joskus mukavakin päästä hiljaisuuteen ja yksinäisyyteen", Niyra vastasi hymyillen, vaikka joutui mielessään toteamaan, että kaipuu omasta rauhasta oli lähes joka iltaista. Minne Niyra tahansa meni, se sai vastata kohteliaisuuksiin, vaatimuksiin ja kysymyksiin. Usein tuntui, ettei narttu voinut mennä edes syömään, aiheuttamatta pientä numeroa sisääntulollaan. Joskus se oli vähän rasittavaa. Niin ja todentotta, Niyra ei ollut yli vuoteen edes vaaninut mitään, vaikka joskus narttu oli ollut oikein kelpo Metsästäjä.

Nimi: Iitu

04.02.2018 00:44
Furi - Yad

Huomaan toki Niyran tarkkaavaisen katseen ja teen parhaani vastatakseni siihen, kuitenkaan vaikuttamatta uhmakkaalta pennulta. En vaan voi uteliaisuudelleni mitään. Collien silmät ovat kuitenkin edelleen ystävällisen näköiset, eikä se vaikuta suuttuvan, vaikken usko puhuvani sille ihan oppikirjan mukaisesti. Tunnen myös Ricon katseen vilkuilevan suuntaani, mutta pidän silti vaaleat silmäni colliessa. Painan visusti mieleen Niyran vastaukset ja nyökkään vakavana päätäni, jotta collie tietää minun ymmärtävän.
"Okei...", sanon, hieman empien, kun Niyra pyytää olemaan liikkumatta ulkona yksikseen.
Ajatus tuntuu minusta ihmeelliseltä, mutta toisaalta en ole koskaan törmännyt semmoisiin, jotka huvin vuoksi haluaisi tehdä toisille mitään pahaa. Vilkaisen Ricoa, joka nyökkää, joten nyökkään myös kiireisesti vielä vastaukseksi. Niyran höristäessään korvia tumpsahdan itsekin istumaan alas. Yritän kovasti istua yhtä sievän näköisesti, mutta takajalkani tuntuu sojottavan hassusti sivuille. Kierrän häntäni vielä jalkojen eteen ja katselen mietteliäänä huoneen ympäri.
"Onko teillä täällä erikseen koiria, jotka hakee kaikille syötävää? Minäkin osaan etsiä jotain ruokaa," ihmettelen. Minun on hyvin vaikea ajatella Johtajan vaanivan pusikoissa ohikulkevaa rusakkoa, kun sillä on varmasti muutakin tekemistä. Lausun mietteeni ääneen.
Saaneeni jonkun vastauksen jatkan: "Pääsin seuraamaan tuota ottelua joka oli tuolla ulkona ja siellä oli tosi paljon väkeä. Ymmärsin, että kissoilla ja pennuilla on omat huoneet tuolla alhaalla, mutta täällähän on tosi paljon muitakin koiria."
Mieleeni nousee ensin näkemäni lauman nuoria, jotka olivat Ricon seurassa metsässä, sitten ottelun kehän ympärillä olevat koirat. Käännän kysysti korviani.
"Tämä paikka on tosi iso, mutta väkeä vielä enemmän. Miten kaikki mahtuu tänne saman katon alle?" Hieman minua puistattaa ajatus, että nukkumapaikka olisi aivan tupaten täynnä ventovieraita. Annan katseeni vaeltaa huoneen ympäri. Täällä on vain yksi nukkumapaikka, ja minun on hankala ajatella, että Johtaja nukkuisi pedillään ja joku muu saisi tyytyä lattiapaikkaan. Jos yhden hengen huoneita on enemmänkin, en voi kuvitella miten koko väkijoukko mahtuu jäljellä oleviin huoneisiin. Minun on silti pakko kysyä.
" Nukutko sinä täällä yksin? Eikö teillä ole tylsää?" Olen mielissäni, että muistin teititellä toisessa lauseessa, ja toivon, ettei collie pahastu, vaikka kyselen kaikkea tuttavalliseen sävyyn. *No, itsehän se sanoi, että voin kysyä* mietin ja kohdistan jälleen katseeni kohti Johtajaa.

Nimi: Glowe

03.02.2018 22:45
Niyra & Rico - Yad

Rico oli aikeissa vastata jotakin Johtajalle, mutta musta uros sulki kuononsa, kun Niyran katse käännähti ehkä hivenen röyhkeästi puhuvaan pentuun. Niyra ei hymyillyt, ja sen katse upposi läpitunkevana pentuun. Mutta ei narttu näyttänyt vihaiselta. Sen katse oli yhtä pehmeä kuin ennenkin, Niyra vain katsoi pentua aavistuksen tarkemmin. Ricon katse vilkuili vuoronperään Niyran sivuprofiilia ja Furin kasvoja.
"Rou-" Rico oli aikeissa pahoitella pennun käytöstä, kun Niyra oli muutaman sekunin hiljaa. Narttu kuitenkin alkoi puhumaan juuri sillä hetkellä, joten pappa sulki suunsa uudelleen.
"Kysyt viisaita kysymysiä pennuksi", Niyra kehui.
"Vartija neljännessä kerroksessa on enemmänkin perinne, ja kunnian osoitus. Kaartin tiloihin ja tänne viidenteen kerrokseen ei saa tulla aivan milloin vain. Ja minun täytyy sanoa, etteivät kaikki täällä ole ystäviä keskenään. Meitä on niin monia monista eri taustoista, että täydellinen yhteisymmärrys kaikesta ei ole mahdollista. Mutta ei täällä tarvitse ketään pelätä", Niyra selitti, ja hymyili sitten taas.
"Mutta enpä usko, että vartija on ikinä estänyt ketään tulemasta tänne. Ellei joku sitten ole yrittänyt nousta viimeisiin kerroksiin yöllä tai muuten hassuna aikana", no ehkä yksinään ylös yrittävää pentua tai Harjoittelijaa vartija saattaisi pysähtyä puhuttelemaan, mutta ei sitä tarvinnut sanoa ääneen.
"Minun luokseni voi tulla mihin aikaan vain", Niyra lisäsi, "Niin tietenkin. Osaat varmasti metsästää jonkin verran, kun olet selvinnyt niin kauan yksin. Sehän vain tarkoittaa, ettei Ricolla ole niin paljon opetettavaa sinulle."
Sitten kolmivärisen koiran katse vakavoitui:
"Mutta valitettavasti sinun oman turvallisuutesi tähden toivoisin, ettet mene ulos yksin. Et ainakaan kovin kauas Kartanosta. Ne kaksi karkurikoiraa joista puhuit, ne liikkuvat varmasti vielä Yhteisön alueella, ja tulevat varmasti aiheuttamaan harmia. Edes teidän kahden-" Niyra vilkaisi myös Ricoa, "ei kannata mennä keskenään kauas." Niyra tiesi Ricon osaavan tapella, mutta noutaja oli vanha. Ja sitä paitsi, taitavintaan taistelija ei pärjännyt kovin kauaa yksinään kahta vastaan. Niyra uskoi vahvasti, että Roerig ja Dovan liikkuivat yhdessä.
"Ymmärrän, Rouva", Rico nyökkäsi ja istahti alas.
"Onko sinulla jotain muuta kysyttävää?" Niyra höristi korviaan pennulle.

Nimi: Iitu

03.02.2018 22:10
Furi - Yad

Otan iloisen loikan Ricoa kohti, kun kuulen Niyran sanovan, että voin jäädä. Häntäni heiluu innokkaasti puolelta toiselle, vaikka Johtajan huomio on jo kääntynyt Ricoa kohti. Aikuisten puhuvan jään miettimään, mitä Niyra sanoi Yhteisön lähellä olevista levottomuuksista ja annan ajatukseni virrata. Ei, en ollut huomannut viime päivinä mitään poikkeavaa. Viimeisten päivien vaellus, ennenkun pääsin Kartanoon, olivat rauhallisia, enkä törmännyt silloin kehenkään. Olin kuitenkin kulkenut mahdollisimman syrjäseutuja pitkin, mutta kuitenkin. Koska minulla ei ole mitään raportoitavaa, päätän pysyä vain hiljaa ja sitä paitsi Niyra sanoi, etten tarvitse sillä vaivata päätäni. Niyran viimeiset sanat saavat minut kuitenkin pörhentämään topakkana turkkiani.
"Anteeksi, eh... Rouva Johtaja, mutta minä en ole varmaan mikään taakka. Ja Rico näytti minulle jo mihin minä saan mennä, ja mihin minä en saa mennä. Tänne ja alempaan kerrokseen ei saa mennä nuuskimaan. Mutta tuolla alhaalla seisoikin joku vartioimassa, onko se siksi, ettei tänne saa niin vaan tulla? Vai miksi täällä pitää vartioida jotain, minä luulin, että täällä kaikki ovat ystäviä, niin eihän niistä sitten pelkoa pitäisi olla? Paitsi ne kaks jotka lähti karkuun. Mutta Rico sanoi, ettei niitä ole lisää?"
Pääni kallistuu kyselevänä oikealle ja käännän korvani terävästi collieta kohti. En mieti laisinkaan sitä, että Niyra puhui Ricolle eikä minulle, ja että ehkä se olisi odottanut Ricolta vielä jotakin vastausta.
"Sitäpaitsi olen tosi nopea oppimaan!" sanon vielä hyvin päättäväisesti, en osaa hillitä itseäni.
Sitten tukin taas kuononi ja lasken katseeni maahan. Painan mieleeni, että kysyisin jossain vaiheessa lisää Harjoittelijoista. Mitä ne olivat? Niitä pentujako, joiden kanssa Rico oli silloin metsässä keräilemässä oksia? Muistan niistä ainoastaan yhden, sen dalmatialaisen, joka sanoi minua pätkäksi. Tuhahdan hiljaa mielessäni. Pidän kuitenkin huomioni visusti sekä Ricossa, että Niyrassa, ettei minulta mene mikään tärkeä ohi.

Nimi: CrimsonLoki

03.02.2018 21:22
Nayal - Auony

Nuoren kissan keho tärisi kivusta, ja tämän suusta pääsi valittavaa mouruamista, kun parantajat kävivät hommiin. Mitran alkaessa ottamaan ensimmäistä lasinpalaa Nayal parahti viiltävästä kivusta. Silmissä sumeni, mutta eräs parantajista piti oppilasta herkeämättä tajuissaan. Ilman häntä Nayal olisi varmasti menettänyt tajunsa jo kolmannen lasinpalan kohdalla.
Viimeinen lasinpala oli kuitenkin pahin. Sitä kipua nuori parantajaoppilas ei kestänyt. Naaraan silmissä vain sumeni, ja kurkusta kohosi valittavaa, kärsivää vikinää. Nayal hengitti raskaasti ja tärisi kauttaaltaan. Silmät suurina ja lasittuneina luppakorvainen naaras tuijotti mitään näkemättä eteeenpäin. Oppilas ei enää edes tajunnut, mitä hänelle tehtiin.
Jossain vaiheessa Nayal tajusi kuulevansa jostain kaukaa Mitran äänen. Nayal ei ollut saanut selvää, mitä Parantaja oli sanonut. Parantajaoppilaan silmät sulkeutuivat, ja pian seittiin, sammaleeseen ja kankaaseen kääritty nuorukainen oli taju kankaalla.

Nimi: Glowe

03.02.2018 21:16
Niyra - Yad

"Tiedän, mitä ihmiskoneita tarkoitat", Niyra kommentoi rennosti väliin, kun pentu selitti ihmisten keksinnöistä. Niyra ei oikeasti tarkalleen tiennyt mikä se ihmisten kone oli, mutta monien kertonukset siitä kulkivat samaa linjaa Furin kertoman kanssa. Niyra itse ei ollut ikinä nähnyt sellaisia. Pentu jatkoi selitystään ja siirtyi kohta puhumaan mahdollisesta kotipaikastaan. Furi ei tuntunut oikein tietävän mistä oli kotoisin.
"Selvä. Ei se ole mitään tärkeää, ulkopuolelta tulevilta koirilta vain saa toisinaan hyvin tietoa missä lähimmät ihmiset ovat, sekä muuta maailman menoa. Kuten, onko Yhteisön alueiden lähellä levottomuuksia, tai muita vaaroja. Mutta, älkäämme vaivatko sinun päätäsi sellaisilla asioilla", Niyra selitti hellästi jossakin pennun puhetulvan välissä. Liekö nuorikko edes kuunteli, heh. Sitten pentu alkoi puhua asioista jotka olivat tapahtuneet tänään. Siitä miten Rico oli pennun löytänyt, ja miten se oli saanut tulla tänne, ja mitä sillä oli... oma peti? Niyra hämmentyi hieman, ja se näkyi hetkellisesti nartun kasvoilla, ja collie käänsi puolipystyjä korviaan voimakkaammin eteenpäin. Nartun Ricon puoleinen korva kääntyy vanhusta kohti, mutta Niyra ei kysynyt mitään, vaikka kysymyksiä Johtajalla oli. Furi jatkoi puhettaan varovaisemmin. Niyra hymyili jälleen.
"Olet oikeassa; olet jo iso. Mutta Rico on oikeassa siinä, että pennun on hankala pärjätä talven yli. Me emme käännytä hyviä, yksinäisiä sieluja pois. Ja sinä Furi, olet hyvä koira. Saat jäädä talven yli", Niyra kertoi. *Tai pidemmäksi aikaa, mutta se on sinun päätöksesi*, narttu jatkoi mielessään. Teki Furi parhaillaan mitä tahansa, Niyran katse kääntyi Ricoon.
"Mikäli ymmärsin oikein, sinä olet vastuussa Furista?" Niyra kysyi.
"Kyllä Rouva. Alik-herra vapautti minut muista tehtävistä täksi päiväksi, jotta voin olla Furin seurana", Rico nousi seisomaan ja asteli lähemmäs puuttuessaan keskusteluun.
"Hyvä. Varmaan yhdestä lisäoppilaasta ei ole haittaa? Furi selkeästi luottaa sinuun, joten en voisi kuvitella parempaa koiraa häntä ohjaamaan. Hoidat tänään Furille ruokaa ja pehmeän pedin", Niyra sanoi.
"Tietenkin. Kiitoksia, rouva", Rico kommentoi väliin. Niyra jatkoi:
"Tietenkään et voi olla poissa töistä koko aikaa, muut nuoret eivät saa kärsiä Furin takia. Mutta kun sinulla on aikaa Harjoittelijoilta, saat näyttää Furille paikkoja ja opettaa hänelle tapoja ja vaikka vähän metsästystäkin." Niyra ei vielä tiennyt Furin osaavan jo metsästää. Tosin, toki sekin viittasi siihen taitoon, ettei pentu ollut kuollut kuuden viikon aikana. Mutta jotkut olivat selvinneet pitkiäkin matkoja ilman suurta metsästystaitoa roskia ja raatoja syöden.

Nimi: Iitu

03.02.2018 20:25
Furi - Yad

Kömmin varovaisesti ylös kumarruksestani, kunnes seison taas tukevasti kaikilla neljällä tassulla.
"Kiitos", vastaan hieman empien collien tervetulotoivotukseen. Pysyttelen siinä ikkunan lähistöllä, mutta pidän vartaloni käännettynä Niyran suuntaan, jotta voin keskittyä Johtajaan kokonaan. Ulos ehdin tiirailla myöhemminkin. Katselen koiraa tarkkaavaisesti, seuraan silmilläni sen pitkää, kaunista turkkia, ennenkun kohtaan nartun katseen.
"Täytin juuri 6 kuukautta", vastaan ylpeänä Niyran kysymykseen ja kohotan itsevarmasti hieman ryhtiäni.
Niyra nyökkää hymyillen ja heilautan iloisena häntääni, ennenkun annan sen taas lepäillä rennosti selkääni vasten. Silmäkulmasta näen Ricon siinä oven lähettyvillä ja olen salaa hyvin kiitollinen siitä, että noutajakin pääsi mukaan. Kallistan mietteliäänä päätäni kuullessani Niyran jatkokysymykset.
"En ole ollut ihmisen koira, en ole koskaan ollut lähelläkään niitä. Olen vain joskus seuraillut kauempaa semmoisia isoja ihmiskoneita, jotka pyörivät eteenpäin ja ne pitää kovaa ääntä. Ja joskus ihmisten lähellä on myös hyvää ruokaa, koska ne heittää sitä tosi paljon aina pois." Päätän vastata helpoimpaan kysymykseen ensimmäisenä.
Hiljennyn hetken, empien. En oikein tiedä, mitä vastaisin toiseen kysymykseen. Koska collie vaikuttaa kuitenkin kiltiltä, päätän kertoa edes jotain. Sitten tajuan, etten ole tuostakaan vastauksesta aivan varma, joten jatkan mietteliäänä:
"Ainakaan en muista, että olisin muuten ollut ihmisten kanssa missään tekemisissä. En tiedä missä synnyin, mutta jossain tuolla etelässä. Muistan vain kun olin jossain metsässä ja oli aika kylmä. Puista putoili lehtiä ja sitten Elena löysi minut. Hän oli ihan kiva täti, mutta en tiedä mihin hän yhtäkkiä katosi. Joskus kuusi viikkoisena lähdin kuitenkin vaeltamaan pohjoiseen päin ja nyt pääsin tänne asti, joten olen varmaan kotoisin aika kaukaa täältä. "
Kutristan mietteliäänä hieman kuonoani, jotta muistelisin menneitä tarkemmin. Hetkeksi unohdan, että joku kuuntelee puheitani.
"Mutta sitten Rico löysi minut ja sain tulla katselemaan tänne," ilmeeni kirkastuu ja jatkan innokkaana, "ja minullakin on täällä oma peti."
Hiljennyn äkkiä, kun tajuan suuni käyvän kun mikäkin vesiputous.
"Eh... Tai siis, jos saan jäädä? Talven yli? Rico sanoi, että pennulla on vaikea pärjätä kylmässä yksin, vaikka minä olen jo aika iso."
Vilkaisen, hieman huolestuneena, kohti isompaa narttua.

Nimi: Glowe

03.02.2018 18:26
Niyra ja Rico - Yad

Kolmikko lähti kohti viidettä kerrosta Niyra kärjessä, Rico pennun vierellä seuraten. Aikuiset kulkivat kaksi porrasta kerrallaan yhdellä askeleella, mutta niiden tahti ei ollut hurjan ripeä. Kuitenkin tarpeeksi ripeä, ettei kukaan ehtinyt jäämään katselemaan tarkemmin ympärilleen.
"Rouva, saanko kysyä, mistä tiedätte nimeni?" Rico kysyi, kun koirat olivat ohittaneet toisen kerroksen. Rico odotti vastausta, josas narttu kertoisi Alikin tai jonkun muun kertoneen noutajan nimen, mutta saikin jotain ihan muuta.
"Muistan sinut siltä ajalta, kun Alik pohti antaisiko sinun jatkaa työtäsi", Niyra vastasi, katse portaissa. Eihän tässä voinut taakse vilkuilla, muuten collie olisi nokallaan.
"Komentaja puhui siitä teille?" Rico hämmästyi. Toki Johtaja tiesi paljon Kaartin asioista, mutta kyllä Alik päätti, ja sai päättää monista Kaartin sisäisistä jutuista ihan omikseen. "Kiitoksia, Rouva, jos vaikutitte siihen päätökseen", Rico jatkoi vielä nopeasti perään.
"Ei ei, kiitokset kuuluvat Alikille. Hän sen päätöksen lopulta teki. Neuvoin häntä vain miettimään sinun tilannettasi omalle kohdalleen", Niyra vähätteli. Narttu puhui totta; Niyra oli vain antanut veljelleen neuvon.
"Mutta jättäisimmekö veljeni aiheena pois? Meillä on muuta keskusteltavaa", Niyra totesi, kun he pääsivät parantajain kerrokseen, ja vilkaisi porrastasanteella pentua ja Ricoa. Matka jatkui ohi Kaartin vartijan, ylös viimeiseen kerrokseen, käytävän perälle ja Niyra huoneeseen. Collie narttu meni huoneensa keskellä olevalle isolle pedille istumaan. Rico sulki oven ja jäi lattialle oven ja Niyran väliin. Huone ei ollut paljoa isompi kuin muutkaan huoneet allaolevissa käytävissä. Siinä vain oli enemmän ikkunoita. Huonekaluja ei ollut, eikä mitään erikoisempaa somistusta. Paitsi, että yksi takapihan puu oli tunketun ohuita oksiaan läpi eräästä särkyneestä ikkunasta, ja nyt sen lehdettömät oksat roikkuivat huoneen takaseinän luona, koirien päitä korkeammalla. Oksat olivat oikein kauniin näköiset keväisin ja syksyisin, uusien lehtien syntyessä, tai vanhojen kuollessa. Lattialla oksien alla oli muutamia, käpristyneitä ja mustuneita lehtiä viime syksyltä.

Furi kurkki kohti lähintä ikkunaa ja huudahti ääneen.
"Niin. Varo ettei korkean paikan kammo iske", Rico virnisti pennulle. Niyra hymyili huvittuneesti pennun toimille ja kääntyi pedillään hieman enemmän ikkunaan päin, jotta pentuun päin katsominen olisi helpompaa. Furi esittäytyi ja painoi kehonsa kömpelöön, hassunnäköiseen kummarrukseen. Narttu oli kevyen yllättynyt siitä, että pentu tiesi jo tuon tavan, mutta vilkaisi ylpeyttä puhkuvaan Ricoon riitti kertomaan asian laidan. Ehkä Ricon kumarrukset olivat yksiä niistä, joita pentu yritti imitoida. Ihan hyvinhän se meni. Kumartamisen taito oli kaikilla Yhteisönkin pennuilla opeteltavana, eivätkä kaikki suoriutuneet ensimmäisistä kerroista noin mallikkaasti. Niyra oli nähnyt monia rähmälleen mätkähtämisiä, tassuihin sotkeutumisia, kuonon kopsahtelemisia lattiaan ja muita epäonnistuneita yrityksiä. Niyra odotti että saisi pentuun taas katsekontaktin, ja räpäytti hyväksyvästi silmiään.
"Hauska tutustua Furi. Minä olen Niyra. Tervetuloa Kartanoon", Niyra antoi myöhäiset tervetuloa toivotukset.
"Kuinka vanha olet?" Niyra kysyi, vaikka arveli pennun olevan jossain puolen vuoden paikkella. Vastaukseen narttu vain nyökkäisi hymyillen, ennen kuin jatkaisi:
"Osaatko sanoa mistä olet kotoisin? Tai oletko ollut ihmisten koira?" Narttu kyseli pennulta. Oliko Rico edes ehtinyt kysyä pennulta sellaisia kysymyksiä? Näyttää paikkoja? Oliko pentu edes syönyt mitään?

Nimi: Iitu

03.02.2018 17:41
Furi - Yad

Nartun pehmeä äänensävy saa minut kallistamaan päätäni ja höristämään korviani. Nyökkään kiireisesti vastaukseksi Niyran kysymykseen ja vilkaisen Ricoa. Ojennan nopeasti takajalkojani pieneen venytykseen ja tukehdutan unisen haukotuksen. Ravistelen turkkini ainakin melkein suoraksi, vaikka olen varma, että sieltä täältä sojottaa edelleenkin karvatupsuja sinne tänne. Kiireellä ravaan Ricon ja Niyran perään ulos Kokoushuoneesta, iloinen siitä, että vihdoin tapahtuu jotain. Uni on jo tipotiessään. Vilkaisen ohimennen ulko-ovesta ulos ja pienen hetken ajan hellä auringonpaiste sokaisee silmäni. Innoissani huomaan auringon tuottavan jo hiukan lämpöä, vaikka ulkona onkin pakkasta. Ulkona ei kuitenkaan tunnu tapahtuvan mitään sen kummallisempaa, kauempana näen joitain koiria vilisevän ympäri pihaa. Loikin portaikkoa kohti ja kipitän reippaasti rappusia ylös. Ylös, ylös, ylös. Käytävät tuntuvat olevan suhteellisen tyhjiä, välillä ohitsemme kipittää koira jos toinenkin, mutta suurin osa väestä taitaa vieläkin odotella joissain huoneissa. Kissoja en näe kuin yhdessä, aukiolevassa huoneessa. Huomaan kaikkien nyökkäävän Niyraa kohti ja antaen meille tilaa. Pää korkealla yritän hieman hissutella, etten säntäisi innoissani muiden edelle, vaan pysyttelen Ricon lähettyvillä. Koska askeleeni on kuitenkin lyhyemmät kuin isoimmilla koirilla, olen iloinen, että ne pitävät huolen siitä, että pysyn tahdissa mukana. Kolmannessa kerroksessa ryhdistäydyn vielä enemmän ja ravaan reippaasti kerroksen ylöspäin. Käytävässä seisoo isokokoinen, voimakkaan oloinen koira, kuin vahtimassa. Sekin nyökkää Johtajaa kohti ja kiirehdin säntäämään sen ohi, korvia hieman luimistellen. Koska minulla on kuitenkin lupa kävellä Johtajan huoneeseen, pidän huolen siitä, että näytän ainakin ulospäin itsevarmalta ja tyyneeltä. Luon sivusilmällä collieen katseen. Se vaikuttaa niin rauhalliselta, ettei minua sinäänsä edes pelota koiran seura. Kävelessämme kohti seuraavia portaita painan mieleeni tämän kerroksen hajut, enkä voi olla miettimättä, mitä niiden huoneista löytyy.
Vihdoin saavumme viidenteen kerrokseen ja tuntuu ihanalta kävellä suoraa käytävää pitkin, eikä loikkia rappusissa. Seuraan Ricoa ja Niyraa kuin varjo kohti yhtä huonetta. Oven avautuessa jään oviaukkoon tuijottamaan. Huoneessa on ikkunoita, jotkut ehjät, jotkut rikkinäiset, mutta ne tuovat mukavaa valoa huoneeseen ja vaihtuvaa ilmaa, joten se ei haise yhtään tunkkaselta. Hieman ihmeissäni oivallan huoneen muuten näyttävän melko normaalilta, eikä se ole sen siiistimpi kuin muut näkemäni huoneet. Sitten tajuan, että jäin oviaukkoon vain tuijottamaan, joten kiiruhdan nopeasti sisään. Vilkaisen samalla ulos lähimpänä olevasta ikkunasta ja silmät pyöreinä näen Kartanon takapihan, kaukana alhaalla, ainakin näin pennun sivukulmasta.
"Katso Rico, miten korkealla me ollaan!" sanon innoissani ja käännyn urosta kohti.
Vilkaisen Niyraa ja annan sille pienen, vinon hymyn, samalla miettien, käyttäydyinkö epäkohteliaasti. Nartun lempeän näköiset silmät saa minut kuitenkin rennoksi.
"Hei, minä olen Furi", sanon epäillen ja unohdan hetkeksi pyynnön olla puhumatta kenellekään, jos minulta ei mitään kysytä. Annan nartulle kuitenkin nopean hännän heilutuksen ja kiirehdin imitoimaan, kömpelön, kumarruksen. *Ainakin minä yritän*, mietin kuumeisesti. Kumartaminen tuntuu edelleenkin kovin hassulta.

Nimi: Glowe

03.02.2018 16:45
Niyra - Yad

Niyra kuuli murinan pennun kurkusta, mutta ei välittänyt siitä sen kummemmin. Kovin moni Yhteisön pentu ei olisi käyttäynyt tuollalailla. Tämä oli Furille kuitenkin vielä outoa. Outo paikka ja oudot kasvot saivat kenet tahansa varpailleen.
Kunhan pentu oli hieman herännyt ja päässyt takaisin tähän maailmaan, Niyra laski lempeät kasvonsa hieman alemmas.
"Anteeksi, ettet saanut nukkua kauemmin. Tulisitko huoneeseeni jos Rico tulee myös?" Niyra ei lässyttänyt pennulle, mutta puhui silti.. No, miten pennuille yleensä puhuttiin, pehmeästi ja herttaisesti.

Nimi: Iitu

03.02.2018 16:34
Furi - Yad

En ole unistani ihan varma. Ne eivät ole yhtenäisiä, vaan enemmänkin harmaita, epäselviä kuvia, jotka vilahtavat mielessäni. Luminen maisema, muiden koirien tapaaminen. Kuvat eivät ole kuitenkaan niin selvät, että erottaisin niistä kasvoja, vaikka miten pinnistän. Käperryn tiukemmin pieneen kääröön. Selkääni vasten tunnen lämmön hiljalleen katoavan ja lattian hellän narinan. Hetkinen? Lattian? Vieras mumina soi korvissani, mutta yritän tiukasti häätää sen pois ja vaipua takaisin syvempään uneen. Hellä tönäisy kylkeä vasten saa minut kuitenkin lopulta havahtumaan. Ensimmäisenä nenääni kantautuu lattian puinen haju ja muiden koirien tuoksu. Vieraan koiran haju saa silmäni räjähtämään auki ja sekunnin ajan en muista, missä olen. Katseeni kohtaa tummanruskeat silmät ja vaistomaisesti vetäydyn taaksepäin ja kurkustani pääsee hiljainen, varoittava murina. Sitten muistini palaa taas ja räpäytän unisena silmiäni tuijottaessani Ricoa. Hiljennyn äkkiä ja kömmin jaloilleni ja heilautan kerran pahoittelevasti häntääni. Käännyn katsomaan vierasta collieta ja äkkiä tajuan sen olevan Johtaja. Pikainen vilkaus koiraa kohtaan ja otan askeleen taaksepäin, epävarmana siitä, mitä minun kuuluisikaan tehdä.

Nimi: Glowe

03.02.2018 15:32
Niyra - Yad

"Kuule Rayo, minä menen jo sisälle. Haluan nähdä sen pennun ennen metsästystä. Alikilla varmaan menee jonkin aikaa sen nartun asioiden hoitamisessa, ennen kuin hän pääsee kertomaan mistä tuossa oikein oli kyse", Niyra sanoi shiballe vieressään.
"Alik tulee luultavasti tähän pihalle. Löydätte minut huoneestani", narttu jatkoi ja kääntyi metsästäjien ja kaartilaisten sekaiseen ryhmään koiria, jotka eivät olleet menneet sisälle, eikä olleet lähteneet jäljittämään villisikaa.
"Ketkä ovat kaartilaisia?" Niyra kysyi, ja esille tuli oitis koiria ilmoittautumaan.
"Te olette vastuussa täällä ulkona, jos ja kun Apulaisjohtaja tulee sisälle", Niyra kertoi niille, ja lähti sitten nousemaan portaita sisälle Kartanoon.
*Kai pentu on sisällä? Totta kai Rico vei sen sisälle*, Niyra mietiskeli ja kulki huoneeseen, jonne Rico oli kissat ja koirat vienyt. Ja siellähän vanhus oli, lähellä ovea.
"Rico?" Niyra kysyi, saadakseen noutajan huomion.

Rico - Yad

Noutaja siristi lempeästi silmiään, kun pentu siirtyi uroksen kyljen vierelle. Vaimeasta tuhinasta ja hitaasta hengityksestä päätellen pentu oli nukahtanut. Suloista. Rico antoi Furin olla siinä lämmintä kylkeä vasten, mutta piti katseensa vahtimassa väkeä. Kului jonkin aikaa, Rico ei ollut varma. Likaisista ikkunoista paistoi jonkin verran aurinkoa, ja onnekseen Ricon lonkka oli juuri aurinkolaikussa. Se lämmitti vähän, mutta jo se vähänkin oli mukavaa iän rasittamille luille. Äkkiä noutaja kuuli Niyran äänen ja käänsi katseensa siihen suuntaan.
"Rouva", Rico tervehti kiireesti ja nousi istumaan. Vanhus oli vähän yllättynyt siitä, että Niyra osasi kutsua Ricoa nimeltä. Rico ei ollut tiennyt Niyran tietävän vanhuksen nimeä. Ehkä Johtaja oli kysynyt Alikilta tai joltakulta muulta?
"Missä se pentu on?" Niyra kysyi. Rico oli sekunin murto-osan hämillään, ja vilkaisi toiselle sivulleen. Niyra ei varmaan ollut nähnyt pentua, joka jäi Ricon taakse piiloon.
"Aa, aivan.. Tässä näin", Rico nousi jaloilleen ja asteli pennun toiselle puolelle. Niyra hymyili nähdessään pennun kerällä, selkeästi unessa.
"Furi pääsi vähän tylsistymään tässä odotellessa", Rico naurahti katsoessaan myös pentua.
"Tämä päivä on ollut hänelle varmasti rankka. Sääli herättää hänet. Menemme huoneeseeni. Rico, voisitko?" Niyra pyysi Ricoa herättämään pennun. Niyra olisi toki itse mielellään tehnyt sen, mutta narttu muistutti itselleen olevansa pennulle vieras koira. Ja nukkumapaikastaan päätellen Furi luotti Ricoon. Pentu ei pelästyisi jos vanhus herättäisi sen.
"Niin niin, tietenkin", Rico sohelsi ja tönäisi kuonollaan pentua hellästi, mutta napakasti kylkeen.
"Furi, herätys", Rico herätteli pentua, "menemme Niyra-rouvan luokse."

Nimi: Glowe

03.02.2018 14:36
Ezra - Yad

Whippet, joka kyyhötti pelokkaana kasassa huteralla huopa-alustallaan kannettiin pienen, kiltin laikkuturkkisen parantajanaaraan perässä 3. kerrokseen ja siellä eri huoneeseen kuin missä Nayal oli. Jo matkan aikana Ezra oli rauhoittunut, ja yrittänyt tarjoutua kävelemään itse. Portaissa kantajien työ näytti nimittäin vähän hankalalta. Nuorta urosta ei kuitenkaan päästetty alas. Huoneessa, joka oli vain seinän päässä Nayalin huoneesta, Ezra laskettiin toiselle sivustalle, ja laiha koira jäi kaksin sen laikukkaan kissan kanssa.
"Onko jo parempi olo?", kissan ääni oli hyvin lempeä ja ystävällinen, kun se tuli huovan päällä makaavan, jännittyneen Ezran luo. Ezra yritti nyökätä, mutta ilmeisesti se ei ollut tarpeeksi vakuuttava, sillä kissa kysyi:
"Tiedätkö missä olet?"
Ezra nieleskeli hetken, ääni tuntui kadonneen jonnekin.
"K-ka-kartanossa", Ezra sökersi. Whippet vilkuili silmät pyörien vieraan huoneen tyhjiä, halkeilleita seiniä, ja tarkensi; "Kol-kolmannessa kerroksessa... Pa-pa-parantajien luona."
"Oikein hyvä", kissa hymyili, kuin opettaja, jonka oppilas oli vastannut hankalaan kysymykseen oikein. Ezran isot ruskeat silmät käännähtivät kissan siroja kasvoja kohti. Naaras veti hiljaa henkeä, selvästi aikeeneen puhua, mutta sitten huoneen ovi avautui. Oven raosta tuli sisään kaksi koiraa. Toisen leuoissa oli iso lumipalanen jostakin hankiraukasta, ja toisen leuoissa oli säkin virkaa toimittava kangas. Ne laskivat kantamuksensa lattialle vähän matkan päähän Ezrasta.
"Tässä pitäisi olla kaikki mitä pyysit", ne puhuivat kissalle. Ai, joku parantaja oli varmaan auttanut niitä tavaroiden kokoamisessa ja ne olivat sitten tuoneet tavarat tänne.
"Kiitoksia, minä haen itse jos jotain puuttuu. Täällä ei tarvita apua", kissa vastasi koirille kohteliaasti. Ezra värähti. Missä nuo koirat olisivat voineet kissaa auttaa? Ezran mielessä kävi ikäviä kuvia siitä, kuinka nuo kaksi voimaa huokuvaa koiraa kävisivät ssen kimppuun, ja pakottaisivat sen pysymään paikoillaan, samalla kun parantaja teki ties mitä kauheuksia. Koirat nyökkäsivät ja lähtivät huoneesta. Ezra siirtyi huovallaan kauemmas kissasta, niin kauas, että tunsi läheisen seinän osuvan kylkeensä.
"Pestään turkkisi", kissa puhui, samalla kun se hajotti heikkenevää lumipaakkua, jotta se sulaisi nopeammin. Talo ei ollut todellakaan niin lämmin, että lumi sulaisi ilman apua. Ezra oli joskus nähnyt kissojen sulattavan lunta ruumiinlämmön avulla. Tämä naaras ei kuitenkaan tehnyt niin. Se siirsi pienempiä lumipaloja Ezran luo, ja koiran vieressä murskasi lumen pieneksi puuteriksi, asetti sen tassujen avulla sammalpalan päälle ja painoi kylmän viritelmän Ezran kyljelle.
"Tämä on varmasti kylmä", naaras oli kohteliaasti varoittanut jossain kohtaa, mutta Ezra ei ollut varma edes siitä, milloin kissa oli tullut siihen kahden kymmenen sentin päähän kaikkine tarvikkeineen. Ezra värähti lumen kylmyydestä, joka pureutui oitis ohuen turkin läpi. Koiran oma ruumiinlämpö kuitenkin alkoi nopeasti sulattaa ohuen ohutta lumimurskaa sammaletta vasten. Kohta lumi oli vettä, joka imeytyi sammaleeseen ja Ezran ohueen turkkiin. Kylmää se oli edelleen, mutta ei ehkä niin kylmää. Hrrr.... Miksei kissa vain nuollut koiran turkkia puhtaaksi? Sitähän varten pikentitkin olivat olemassa. Ei, kyllä Ezra ymmärsi, että lumen ja sammalen käyttäminen säästivät aikaa, ja ajatellessaan työtä omalle kohdalleen, Ezra uskoisi pyörtyvänsä veren mausta, jos joutuisi puhdistamaan edes itseään nuolemalla. Ja pikentitkin taisivat enemmänkin selvitellä Johtajan pitkänturkin takkuja kätevien kynsiensä ja karkeiden kieltensä avulla, eivätkä hoitaneet hygienia puolta. Onneksi sammalessa ei ollut lunta kovin paljoa, joten pieni määrä jäävettä alkoi tuntua jopa vähän lämpimältä. Tai sitten Ezralla oli niin kylmä, että se tuntui lämpimältä.
Kun sammal oli edes vähän kostea, kissa alkoi hieroa sillä Ezran turkkia. Vastakarvaan hierominen ei tuntunut mukavalta, mutta Ezra päätti olla valittamatta. Välillä kissa lisäsi lumimurskaa, ja Ezran ruumis sulatti sen. Varsin nopeasti kissan tassuissa oleva sammalnyytti oli lähes läpimärkä, melkein kuin se olisi lätäkössä uitettu. Puhdistaminen helpottui ja Ezra sen sijaan sai kylmästä vilunväreitä. Mutta ei se ollut aivan kamalaa, itseasiassa parantajakissan käpälien liike, ja hieronta rauhoittivat Ezraa. Vähän samalta oli tuntunut, kun ihminen silitti isoilla, oudoilla tassuillaan.
Vedellä koiraa ei saanut täysin puhtaaksi, mutta Ezran selkä ja kyljet näyttivät sentään enemmän keltaiselta, kuin punaiselta, kun parantaja alkoi olla valmis. Työssä oli kestänyt kauan, ja kissa pyöritteli ja venytteli etujalkojaan. Niitä särki varmasti saman liikkeen toistamisen jäljiltä.
"Sinulla on naarmuja kasvoissa. Saanko katsoa?" kissa kysyi, kun oli verrytellyt jalkojaan tarpeeksi. Ezra epäröi hetkisen, mutta laski sitten päänsä huopaa vasten, jotta pienemmän kissan olisi helpompi tutkia koiran vammoja.
"Nämä paranevat kyllä itsestään, kunhan ne on ensin puhdistettu. Mutta tuossa ja tuossa on lasinsiru. Ne pitää saada pois", kissa puhui, Ezra ei halunnut vastata mitään. Kissantassu painautui vasten Ezran päälakea. Siellä varmaan oli se toinen lasinsiru. Sitten parantaja siirsi tassuaan vastakarvaan samalla tassua ihoa vasten painaen. Ezra tunsi lasinsirun liikahtavan ja kipu vihlaisi koiraa. Ezra vingahti ja nykäisi päänsä ylös, samalla siirtyen kauemmas kissasta.
"Tuo sattuu!" koira vinkui.
"Minä tiedän sen. Mutta lasi pitää saada pois, muuten haava tulehtuu aivan varmasti. Tule, otetaan se pois", kissa tuli lähemmäs. Ezra siirtyi kauemmas, painautui seinää vasten.
"Älä! Minä en halua!" Ezra vikisi kuin keskenkasvuinen kakara ja paljasti vähän hampaitaan. Se oli vain reaktio pelkoon, ei Ezra uskaltaisi purra. Kissa pysähtyi, mutta ei vaikuttanut pelkäävän. Se ei varmasti uskonut, että Ezra oikeasti purisi. Ja tuskin Ezran kokoisen, ja Ezran voimat omaavan koiran purema olisi vaarallinen kissalle.
"Ole nyt rohkea, kultapieni. Olosi on paljon parempi kun lasi on poissa", kissa puhui kuin pennulle. Se ei haitannut ollenkaan pelokasta Ezraa, kertoi vain, että kissa ymmärsi Ezran pelkäävän. Sanat rauhoittivat vähän. Ezra tunsi lasin ihonsa alla kokoajan, kissan sanoissa oli perää. Ezra ei ollut ikinä saanut tulehdusta haavasta, mutta oli kuullut, että olo oli tosi kurja, jos niin pääsi käymään. Ja myös sen, että tulehtuneeseen haavaan saattoi kuolla. Veri meni huonoksi tai jotain...
"Mutta kun se sattuu", Ezra oli rentoutunut, mutta vastusteli vielä, katse lattiassa.
"Minä olen nopea", kissa lupasi, "tulehan nyt." Pienen hetken kuluttua Ezra käveli kissan lähelle ja vastahakoisesti kävi makuulleen. Se katsoi kissaa vielä huolissaan, ennen kuin painoi päänsä alas. Ezra ei voinut olla huomaamatta, että parantaja painoi tällä kertaa paljon lujemmin, estääkseen Ezraa liikuttamasta päätään niin paljon. Parantaja alkoi työhön, ja Ezra tunsi taas viiltävää kipua.
"Kestä vielä hetki", kissa pyysi ja painoi Ezran päätä lattiaa vasten. Hyvä, koska muutoin Ezra olisi varmasti loikannut kattoon asti. Sitten kipu helpottui ja Ezra kuuli aivan hennon kilahduksen lattialla.
"Hyvä, ensimmäinen hoideltu", parantaja naurahti ja etsi lasinsirun. Se oli pieni, ehkä sentin mittainen, pitkulan muotoinen ja verinen.
"Toinen oli täällä posken luona, se on varmasti helpompi", parantaja lupasi. Ezra käänsi päätään, vähäsen, että kissalla olisi helpompi työskennellä. Taas pistävää kipua, mutta se kesti paljon lyhemmän ajan. Toinenkin lasinpalanen oli poissa.
"Hyvä, selvisit hyvin", kissa kehui ja nuoli kumpaakin haavaa. Kissa putsasi vielä lumen avulla Ezran kasvoihin kuivunutta verta, ja antoi sitten luvan kieriä huovalla. Ihanaa, tuli lämmin ja huopa imi kostettua edes vähäsen.
"Missä Nayal on?" Ezra kysyi, kun oli valmis kierimiseltään, ja parantaja kävi koiran viereen makuulleen, lämmittääkseen. Kissalla oli mukavan pörröinen turkki, vähän samanlainen kuin oli Nayalilla.
"Tuossa viereisessä huoneessa", parantaja vastasi pienen harkinnan jälkeen.
"Voinko mennä sinne?" Ezra kysyi oitis.
"Myöhemmin, kultapieni, myöhemmin. Voit varmasti käydä siellä sitten kun Nayalin hoito on saatu loppuun", kissa vastasi kärsivällisesti. Ezra ei ollut tyytyväinen vastaukseen, mutta ei kysynyt enempää. Selviääkö Nayal? Kysymys pyöri Ezran mielessä, mutta koira ei uskaltanut kysyä, pelätessään kamalaa vastausta.

Nimi: Iitu

30.01.2018 23:37
Furi – Yad

Hups. Ricon äänensävystä ja eleestä huomaan, ettei nyt mennyt ihan niinkuin piti. Huolestunut pilke silmissä silmäilen ympäri huonetta. Jos joku muukin kuuli kysymykseni, kukaan ei ainakaan näytä sitä ja huokaisen hiljaa helpotuksesta. Kuuntelen Ricon selitystä tarkkaavaisesti ja tiirailen sitä tassujeni välistä. Yritän katsoa noutajaa mahdollisimman katuvasti. Vain mielikuva siitä, että Alik olisi ollut kuuntelemassa puistattaa. Joskus on vain parempi pitää se kuono kiinni. *Ehkä minäkin joskus opin… * ajattelen, hyvin epäilevästi tosin.Yritän pienessä mielessäni miettiä kuka se Rayo oikein olikaan, mutta minulla ei ole mitään aavistustakaan. Arvelen kuitenkin kyseessä olevan joku korkeassa asemassa oleva, kun kuuntelen miten Rico siitä puhuu. Ricon jatkaessa hymyillen yritän katsoa sitä mahdollisimman viaton ilme kasvoillani. Onneksi noutajan sanojen mukaan Niyra vaikuttaa paljon rennommalta, kun mitä olin alunperin olettanut. Ehkei siitä siis tulisikaan niin kamala.
”Muista jatkossa pitää kuono kiinni tuollaisilta puheilta.”
Ricon muistutus ei jää minulta huomaamatta. Nyökkään niin raivokkaasti päätäni, kun se nyt vain on kuono etutassujen välissä mahdollista. Ihan varmasti muistan. Minuutit kuluvat hitaasti eteenpäin, käännän korviani tasaisin väliajoin kohti huoneen ovea. Mitään ihmeellisempää ei kuitenkaan kuulu, kukaan ei tule ilmoittamaan, että olemme vapaita poistumaan huoneesta. Silmäni tuntuvat hieman raskailta ja tukehdutan haukotuksen. Ryömin, edelleen hieman pahoittelevana, Ricon kyljen viereen ja suljen silmäni. Ehkei ketään haittaa, jos otan ihan lyhyet torkut tässä odotellessa. Olen varma, että Rico herättää minut, jos huoneesta saa poistua.

Nimi: Glowe

30.01.2018 23:22
Roerig - Luopio

Tuumasta toimeen. Roerig kiersi toiseen suuntaan, kuin Dovan ja yritti pystellä peuran takana. Se odotteli että näkisi ensin Dovanin suorituksen. Ja hahaha, millainen tollo se siellä lensikään. Jos Roe ei olisi keskittynyt kohti juoksevaan peuraan, olisi se nauranut kippurassa Dovanille. Peuran tyhmeliini tuli suoraan tähän suuntaan, Roe odotti viime hetkeen asti melkein maahan asti painautuneena. Sitten se ponnisti melkein kohti suoraan ylös. Sakemanni ei osunut peuran kurkkuun, mutta alakaulaan kyllä, ja jäi hampaistaan roikkumaan siihen. Etutassunsa kynnet koira upotti peuran rinnukseen, ennen kuin peura kompuroi koiraan ja kaatui maahan. Roella oli onnea matkassa, ettei se jäänyt alle, ja sai vielä pidettyä otteensakin. Mutta pitkään ote ei pysyisi jaloilleen rimpuilevassa peurassa. Dovan! Tänne ja heti! Roe olisi huutanut, mutta ei pystynyt.

Nimi: Glowe

30.01.2018 23:14
Rico - Yad

Nyt vanhuksellekin tuli raja vastaan, eikä Rico voinut olla kurtistamatta toruvasti kulmiaan ja kuonoaan pennulle, joka oli kätkeytynyt tassujensa taakse.
"Älä puhu tuollaisia ääneen. Jos Rayo-herra tai varsinkaan Alik-herra olisi ollut kuulemassa, olisit pahassa pulassa nuori herra. Nartut ovat ihan yhtä hyviä johtajia kuin urokset", Ricon ääni ei kuitenkaan ollut vihainen, mutta toruva. Sitten Rico rentoutti eleensä.
"Johtaja nyt sattuu olemaan narttu. Narttuja on ollut Apulaisjohtajina, Komentajina ja Varakomentajina. Millainen Niyra-rouva sitten on? No, jos rouva olisi ollut kuulemassa äskeiset sanasi, hän olisi varmaan vain nauranut, ei olisi suuttunut ollenkaan", Rico hymyili.
"Niyraa lempeämpää ja anteeksiantavaisempaa koiraa saa hakea. Rouva on hyvä, äidillinen Johtaja. Hän kohtelee jokaista Yhteisön jäsentä kuin ystäväänsä, aina pennusta vanhukseen. Tuskin edes huomaatkaan juttelevasi tämän talon vaikutusvaltaisimman koiran kanssa", Rico vakuutteli, ettei tapaamisesta tulisi ollenkaan hankala.
"Niin ja kyllä, Niyra-rouva on collie", Rico huomasi vastata viimeiseen kysymykseen.
"Muista jatkossa pitää kuono kiinni tuollaisilta puheilta", Rico muistutti vielä. Eihän pentua ihan helpolla voinut päästää tuollaisen munauksen jälkeen?

Nimi: Iitu

30.01.2018 22:58
My - Yad

Ottelun aikana olen istunut hieman syrjässä, metsää vaanien. Olen nähnyt jo osani kamppailuista, eikä se sinäänsä minua hirveästi kiinnosta. Vasta kuullessani kauhunhuudot käännyn katsomaan väkeä. Aukion toiselle puolelle ilmestyy loukkaantunut koira ja kissa. Näin kaukaa en hirveästi hahmoita, mitä siellä on oikein tapahtunut. Pelonsekaiset tunteet kuitenkin liitävät aukion halki, ja tarkkailen tilannetta tyyneenä. Nopeasti siellä on jo parantajia ja Komentajamme, sekä uusi Varakomentaja paikan päällä rauhoittamassa tilannetta. Siirryn siis tuijottamaan takana olevaa metsää, haistelemaan ilmaa, mutten huomaa siinä mitään poikkeavaa. Ulkopuolisia ei ole lähettyvillä, metsä vaikuttaa tyyneeltä ja rauhalliselta. Jolkottelen hieman lähemmäs, jos minusta voisi olla apua. Kaikki näyttää kuitenkin olevan sutjakkaasti hallinnassa, loukkaantuneita kannetaan jo sisälle, osa väkijoukoista pyydetään siirtymään sisälle odottamaan, ja muut jäävät kauemmas ulos, pois jaloista. Käännyn hitaasti ympäri, ja jatkan pihaympäristön tutkailemista. Raikas tuuli puhaltaa lempeästi lännestä, pikkupakkanen tuntuu vain hyvältä paksua turkkia vasten.
Pian näen Alikin suuntaavan metsään jäljittäjien ja parin muun koiran kanssa. Varmaankin sitä villisikaa etsimään. Nostan kuononi kohti taivasta ja haistelen lähtijöiden suuntaan. Pistän mieleeni jokaisen hajun, jotta tiedän kaikkien palaavan takaisin ja jotta tulo huomattaisiin. Istahdan lumiseen maahan, annan silmieni liikkua pitkin metsärajaa, vasemman silmän katse tarkkaavaisena. Sitten vain odotan.
En tiedä kauan ehdin istua siinä, valppaana ja odottavaisena kun tunnen haalean hajun ilmassa ja kuulen tassun narskuntaa lumen rikkoutuessa tassujen alla. Käännyn siihen suuntaan, mistä ääni tulee ja nousen ripeästi jaloilleni. Tuntemattoman koiran haju sekoittuu Komentajamme hajuun ja kallistan hieman päätäni. Puiden välissä liikkuu jotakin vaaleaa, tulossa kohti Kartanoa. Valppaana liikun Kartanoa kohti ja pysähdyn vähän ennen sisäänkäyntiä, ennenkun vasen silmäni saa kohdistettua Alikiin, joka on päässyt Niyran, Rayon ja Desafion seuraan. Selässään se kantaa tajutonta koiraa.

Furi – Yad

Heilautan innoissani häntää kuullessani Ricon sanat. Kiitollisena siitä, ettei hetkeen tarvitse liikkua mihinkään, heittäydyn pieneksi kääröksi Ricon viereen makoilemaan. Lasken pääni etutassujeni päälle ja vilkaisen siitä Ricon suuntaan. En voi olla miettimättä Johtajan tapaamista. Ricon kysyessä onko minulla kysyttävää, päätän siis tarttua tilaisuuteen.
”Millainen se teidän Johtajanne onkaan? Eikös se ollutkin se collienarttu? Eikö sinun mielestä ole hassua, että Johtajanne on tyttö?” Hiljenen hetkeksi ja kurtistan kulmiani. Tuo kuulosti väärältä. ”Tai siis, tarkoitan vain sitä, että kun Komentaja ja Varakomentaja ja kaikki muut tuolla ylhäällä on uroksia? Ei siinä, että se olisi minusta muuten outoa, että Johtaja on tyttö, kaipa nekin on ihan yhtä hyviä kun urokset. Tai siis...” Pyhä jysäys. Miten onnistuinkaan saamaan niin helpon kysymyksen kuulostamaan niin väärältä?! Piilotan kuononi etutassujeni väliin, jotta pysyisin vain hiljaa, samalla luoden Ricoon hieman vaivautuneen katseen.

Nimi: Glowe

30.01.2018 22:52
Niyra ja Alik - Yad

Collienarttu katsoi säälivästi Rayoa, joka tosiaan vaikutti uupuneelta ja stressaantuneelta. Niyra ei tuntenut samalla tavalla, mutta toisaalta, sehän oli ollut Rayo, joka oli viime hetkinä juossut kahdessa paikassa yhtä aikaa. Niyra oli aikeissa kommentoida jotain uroksen ahkeruudesta, kun Rayo kirosi ja katsoi metsän suuntaan. Vähän häkeltyneenä Rayon kielenkäytöstä Niyrakin katsoi metsään.
Jokin siellä liikkui... Vaalea... Alik? Valkeaa metsää vasten oli hankala erottaa jopa keltaista koiraa, mutta oliko Alik ihan lumenpeitossa? Sen selässä oli jotain vaaleaa, Niyra yritti hahmottaa mitä, sitä mukaan kun yrmeä naamainen veli tuli lähemmäs.
"Alik kantaa jotakin koiraa. Onko jotain sattunut?!" Niyra hätääntyi aavistuksen ja juoksi veljeään vastaan välittämättä ihmettelevistä katseista, joita sai metsästäjien osalta. No, Alik oli jo vain parin kymmenen metrin päässä, kaipa kaikilla riitti näköä erottaa, että uros tosiaan kantoi jotain.
"Alik, mitä tapahtui, kuka tuo on?" Niyra kyseli, kun pääsi veljensä luo. Johtaja loi huolestuneita silmäyksiä elottomalta vaikuttavaan narttuun, ja jäi kävelemään sille puolelle, jossa tytön pää roikkui.
"Sky jäi lumimyrskyyn yöksi. Olin kävellä päältä kun lähdin takaisin", Alik murisi lyhyesti. Se oli päättänyt olla sanomatta mitään Skyn kertomasta väkijoukossa, jottei aiheuttaisi paniikkia.
"Raukka on varmasti aivan paleltunut", Niyra henkäisi.
"Hän on varmaan tajuton, ei puhunut paljoa", Alik jatkoi, mutta loi hyvin merkitsevän, suorastaan uhkaavan silmäyksen kolmeen arvovaltaiseen koiraan ympärillään.
"Desafio, tule auttamaan portaissa, likka meinaa jo nyt kokoajan tippua", Alik vain työntyi Rayon ja Niyran ohitse, kohti Kartanoa. Ennen sitä Alik loi niin pahan katseen Desafioon, ettei belggari varmasti uskaltaisi kieltäytyä. Portaikossa Alik voisi kertoa ensimmäisenä Desafiolle.
Niyra pysähtyi Rayon luo.
"Tuolla nartulla on pahoja haavoja... Mistä ne ovat tulleet?" Niyra kysyi ääneen, vaikka eihän Rayo sitä tiennyt.

Nimi: Meikäläinen

30.01.2018 22:47
Dovan - Yad

"Joo, selvä", Dovan murahti ja kaartoi oikealle. "Koitan päästä sen eteen, mene sinä varovasti takaa."
Karhukoira hiippaili syvissä nietoksissa mahdollisimman hiljaa, vaikka se oli vaikeaa. Aina välillä täplikäs turkki edessä vielä sävähti, kun saalis tuntui vainuavan jotakin. Ei se kuitenkaan matalana kulkevaa Dovania tainnut hoksata ..? Dovanin onnistui kiertää elukan eteen, vaan kaukaa kaartaen. Sitten hän etsi katseellaan kaveriaan, ja tämän nähtyään(?) lähti peuraa kohti, niin että jos se pakenisi, se toivottavasti laukkaisi Roerigin syliin. Dovan hiipi melkein lumen alla, mustavalkoisesta turkista näkyi vain selkä. Päästä näkyi luimussa olevat korvat, silmät ja kuono. Hän liukui lähes ääneti eteenpäin, ja pääsi reilun 10 metrin päähän elukasta, ennenkuin se jähmettyi kesken rennon kävelynsä. Ihan niinkin jänö-pöljä peura käänteli vimmatusti päätään, ja havaitsi lopulta Dovanin. Sekunnin murto-osan ajaksi se jähmettyi. Sen vartaloa pitkin kulki väritys, kun se jännittyi. Dovan ei sillä hetkellä huomannut Roerigiä, mutta arveli sakemannin olevan vastapäätä Dovania. Kun peura sitten ponnisti loikkaan, Dovan loikkasi lumesta sitä kohti järin onnistuneella hypyllä, ja veretjähmettävällä ulvonnalla iskeytyi lumipenkkaan. Peura oli jo loikkinut vimmattua vauhtia vastapäiseen suuntaan. Dovanin loikkiessa eläimen perässä hän ajatteli: ei ehkä ihan onnistunut...

Nimi: Meikäläinen

30.01.2018 22:33
Rayo - Yad

"Hyvin, kaikki alkaa näyttää rauhalliselta. Kaartin Rico lähti viemään paleltumaan herkimpiä sisälle, ja Alik lähetti jo eläimiä jäljittämään sitä villisikaa. Veli lähti saattamaan niitä, hän tulee kohta takaisin. Mitä jos sitten pidettäisiin pieni palaveri? Alik ei ole kertonut yöstä, ja minä haluaisin kuulla siitä uudesta pennusta, sekä tavata sen. Onko vielä jotain mitä minä en tiedä?" Niyra kysyi. Rayo pudisteli miettien päätään.
"Ei mielestäni. Minäkään en ole pentua tavannut, se on jonkun Kaartinen hoivissa, ymmärtääkseni. Ja palaveri olisi hyvin tärkeäkin. " shiba huokasi raskaasti. Päivä, joka oli vasta alkanut, oli ollut vaikea ja täynnä kaikenlaista.
"Aika tuntuu jo tässä vaiheessa loppua. Vielä pitäisi villisika, varmaan jonkinmoinen yleinen kokous Varakomentajasta ja tappelusta, infota Dovanista ja Roerigistä, hoitaa ne kissa ja koira, Alikin pitäisi kertoa yöstä, siivous pitäisi suunnitella, parit metsästykseen, tämän päivän järjestelyt, ja kaikkea muuta mitä varmasti tulee." Rayo pudisti väsyneenä päätään ja näki sivusilmällä jotain. Hän käänsi huomionsa sinne. Kauempana tuolta oli tulossa jokin epämääräinen möykky.
"Mitä hittoa?" Hän ärisi turhautumistaan ja nousi seisomaan. Mikä hitto tuo oli?

Nimi: Glowe

30.01.2018 22:30
Roerig - Luopio

"Minähän tulen ihan läskissä ahterissasi kiinni, vauhtia!" Roe hoputti, kahlatessaan pidemmillä jaloillaan hangessa luultavasti helpommin. Myös Roerig piti kuononsa lähellä hangen pintaa, eihän sitä tiennyt jos Dovan ei pysynytkään jäljen perässä, hehe. Koirat suuntasivat metsän siimekseen, ja äkkiä jokin ruskea lähti loikkimaan puiden lomassa karkuun, tiputtaen samalla lähipuiden lumia. Se oli nuori kuusipeura, hirvas, mutta tällä hetkellä sarveton.
"Väijyttämällä ja piirittämällä olisi paremmat mahdollisuudet" Roe sanoi, ja katseli siihen suuntaan, jonne peura oli täplikkäine turkkeineen hävinnyt. Lumessa peura oli toki hidas, mutta niin oli koirakin, sitä paitsi, Roe halusi säästää energiaa leikkimiseenkin, eikä juosta peuran perässä puolta päivää.

Nimi: Glowe

30.01.2018 21:05
Rico - Yad

Rico nyökkäsi, kun Furi ilmoitti ettei sillä ollut nälkä. Sitten noutaja siirsi katseensa kissaan, jolle Furi oli äsken vienyt ruokaa.
"Reippaasti tehty. Tuo kertoo, että sopeudut joukkoomme pikemmin kuin huomaatkaan", vanhus kehui silmät hyvyyttä tuikkien. Furi oli osoittanut selkeääkin selkeämmin, ettei pelännyt kissoja, tai syrjinyt niitä. Pitihän siitä olla oikein ylpeä!
"Njaaha... Nyt sitten odotellaan. Emme voi lähteä täältä ennen kuin meille annetaan lupa, niinhän se käsky meni",, heheh, ihan kuin käsky koskisi Furia, mutta Rico puhui silti, niinkuin pentukin olisi mukana velvollisuuksissa.
"Käsittääkseni tässä välissä meidän piti käydä Johtajan puheilla, mutta katsotaan nyt, onnistuuko se. Toivottavasti se hoidettaisiin kuitenkin tämän päivän aikana. Pitäähän sinun saada peti jossa nukkua", Rico mietiskeli ääneen. Vanhus istahti alas, ja antoi etutassujensa liukua lattiaa pitkin aina siihen asti, että Rico oli makuullaan.
"Onko sinulla herännyt mitään lisää kysymyksiä mielen päälle tässä välissä?" Rico kysyi pentuun vilkaisten.

Nimi: Iitu

30.01.2018 20:44
Furi - Yad

Kuulen takanani iloisia huudahduksia Ricon laskiessaan kantamuksensa lattialle. Kasan kimpussa on oitis koiria ja kissoja valitsemassa itselleen palasia sieltä sun täältä. Koska huoneessa on kuitenkin suhteellisen paljon väkeä, kasa häviää nopeasti. Kiskaisen vielä kerran tuomiani ruhoja itsepintaisesti viimeiset metrit, ennenkun annan niiden valua lattialle. Rico kysyy onko minulla nälkä ja vilkaisen pientä ruokakasaa, ennenkun silmäilen ympäri huonetta. Suurimmalla osalla on jokin pieni lihanpala mussutettavana. Taaimmaisessa nurkassa odottaa vielä aikuinen kissa pentuineen, taitaa siellä pari muutakin olla, jotka eivät ole hakeneet vielä mitään. Nappaan kiireisesti tuomani linnun suuhuni ja ravaan niitä kohti. Kohtaan aikuisen emokissan katseen ja lasken linnun lattialle niiden eteen. Hännän huiskinnalla kävelen reippaasti takaisin Ricon luokse.
"Minulla ei ole nälkä."
Istahdan alas. Ricon idea oli hyvä. Huone täyttyy tyytyväisestä narskutuksesta, ja jännittynyt tunnelma ilmassa on jo laantunut.

Nimi: Glowe

30.01.2018 19:50
Alik - Yad

Komentajan ajatukset olivat varsin painokelvottomia, kun Alik manasi Dovania ja Roerigiä alimpaan helvettiin. Samalla se kuitenkin tunsi myös sääliä itse narttua kohtaan. Tyttö oli selvästi pahoinpidelty, luoja tietää millä tavoin. Narttu oli päässyt vaivaisen kilometrin päähän Kartanosta, ennen kuin oli tuupertunut hankeen. Niin lähellä, mutta silti niin kaukana, miten kukaan ei ollut huolestunut ja tajunnut etsiä sitä? Alik tiesi koiran tarvitsevan hoitoa mahdollisimman pian, mutta Komentaja ei uskaltanut ravata, vaikka olisi helposti jaksanutkin. Narttu tuntui jo nyt olevan kokoajan valahtamassa joko toiselle sivulle, tai lähtemässä luisumaan Alikin hännän suuntaan.
Alik vilkaisi lapansa luona roikkuviin kasvoihin, kun kuuli muminaa. Kartanolle oli enää pari sataa metriä, Komentaja tulisi pian Kartanon aukiolle. Tyttö oli herännyt uudelleen, ehkä Alikin ruumiin tuottamalla lämmöllä oli osuutta asiaan. Vaalean nartun karva oli edelleen jäässä, Alik tunti piikeiksi jäätyneen turkin selkäänsä vasten. Tyttö piti silmiään auki, mutta tuijotteli maahan, tai luultavasti ei yhtään mihinkään.
"Mikä sinun nimesi on?" Alik päätti kysyä, ennen kuin tyttö vaipuisi uudelleen tiedottomuuteen. Narttu havahtui, ja kohotti katsettaan vähäsen, ei tarpeeksi, että Alik olisi onnistunut kohtaamaan sen katsetta.
"Sky..." Narttu vastasi tuskin kuuluvalla äänellä, ja ynähti kivuliaasti, sekä irvisti.
"Sky?" Alik toisti, se ei ollut varma oliko kuullut oikein. "Mitä sinulle tapahtui?" Komentaja jatkoi aikaisempaa rauhallisemmalla äänellä.
"Menin... ulos.. Se tuli, Dovan... Ja kävi... kimppuun", narttu pihisi voimattomasti, jokaisen sanan välissä oli usea vinkuva hengenveto.
"Käski... tuoda... viestin... ettei niitä... saada... kiinni.. ja ne.. tap.. tappaisivat.. meidät..." pihinä jatkui, narttu kyynelehti, ehkä kivusta, ehkä jostain muusta syystä. Alik luimi korviaan.
"Se ei ole totta. Jos joku kuolee, niin ne", Komentaja vastasi varmana. Sky ei vastannut mitään. Narttu oli taas valahtanut rennoksi. Alik käänsi ivistäen katseensa eteenpäin. Apua, äkkiä... Kartano, ison talon piha, ja siellä olevat koirat tulivat näkyviin.

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com