Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

:: Erotusuhka ::

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Defia

20.05.2018 10:17
Ubo ja Shin // Yad ja Auony

Ruskea koira hengitti syvään ja katsoi tietä mitään näkemättömillä silmillään. Veljekset olivat jo pari päivää piileskelleet kaupungin syrjäisellä asuinalueella pohjoisessa. Pehmein askelin musta kissa liittyi koiran vierelle. Keltaiset silmät lakaisivat etelään johtavaa tietä. Hetken kaksikko seisoi aivan hiljaa. Koiran korvat kuitenkin heiluivat epäuskoisena kissan suuntaan. Ubo oli odottanut tämän valittavan sillä hetkellä, kun se oli kuullut Shinin saapuvan. Ilme kissan kasvoilla oli normaalista poiketen vakava, oikeastaan tympääntynyt, mutta kukaan ei ollut näkemässä sitä. Se oli mielestään ollut enemmän kuin kärsivällinen – olihan se seurannut veljensä jääräpäistä toilailua jo puoli vuotta. Siitä huolimatta koira oli jatkanut viivyttelyään niiden saavuttua lähemmäs kotiaan. Ne olivat kiertäneet pitkän matkan ihan vain, että olivat päässeet näiden rakennusten suojaan. Shin heilutti häntäänsä ärtyneenä pohtiessaan kuinka monta päivää ne vielä viettäisivät täällä.
“Menemmekö me tänään?” kissa kysyi rikkoen pitkän hiljaisuuden. Koira murahti mitään sanomattomasti. Shin virnisti ennen kuin jatkoi, “jos Kartanossa enää edes on ketään tuttujamme, niin tällä menolla he ehtivät kuolla ennen kuin pääsemme perille.” Ubo murahti uudelleen, turhautuminen paistoi sen koko olemuksesta. Uros tiesi, että niiden pitäisi vain mennä, sillä tavalla se olisi helpompaa. Ongelma vain oli siinä, ettei se halunnut kohdata ketään tuttuja. Aikaisemmin esitetty kysymys siitä, että olisiko näiden isä vielä elossa aiheutti sekin ristiriitaa koiran sisällä. Olisi tietenkin kamalaa saada tietää, että uros oli kuollut kaksikon poissa ollessa, mutta sitten taas jos tämä olisi elossa, niin Ubo ei tiennyt kestäisikö se isänsä reaktiota pentujensa näkemiseen. Ubo oli varma, että tämän isä olisi vähintäänkin pettynyt pentuunsa, mutta pelkäsi paljon pahempaa.
“Menemme, jos löydämme tarpeeksi ruokaa,” uros murahti lopulta. Ubo saattoi tuntea vatsaansa kalvavan nälän, eikä uros suostuisi menemään Kartanolle nälkäisenä, sillä se vain pahentaisi tämän häpeää. Parasta olisi, jos ne pystyisivät viemään sinne jotain. Koira käänsi kuononsa kohti metsää ja nuuhki ilmaa. Shin suuntasi katseensa samaan suuntaan. Kissa hymähti, mutta otti sitten ensimmäisen askeleen kohti lumista metsää.

Nimi: Iitu

19.05.2018 20:29
Creeta - Auony

Onneksi se oli Mitra, joka käytävällä tuli ensiksi vastaan. Oppilas olisi mieluusti taitavan parantajan seurassa. Mitran hieman töykeästä 'tervehdyksestä' välittämättä, Creeta selitti nopeasti tilanteen. Päästyään takaisin huoneeseen, Creeta seurasi tarkasti Mitraa ja asettui tarpeeksi lähelle, että näkisi, mitä somali teki ja mistä se puhui. Creetasta tämä oli mielenkiintoinen oppitunti, vaikka vähän säälittikin vanhempaa koiraa, joka ei hirveästi näyttänyt tutkimuksista nauttivan. Se nyt oli joka tapauksessa tehtävä. Noutajan kääntäessä kasvonsa ikkunaa päin, Creeta nojautui hieman lähemmäs ja nyökkäsi sitten.
"Joo, se erottuu tossa valossa paljon selvemmin", Creeta vastasi Mitralle.
Creeta pysyi hiljaa sillä välin, kun parantaja selitti Ricolle tilanteen. Myötätuntoisesti oppilas käänsi päänsä pois, olisi kamalaa saada tietää, että sokeutuisi hetkenä minä hyvänsä. Naaras vilkaisi pentuun päin, mutta tämän katse oli naulittuna vanhempaan urokseen.
"Eikö siihen löydy mitään, mikä esimerkiksi lieventäisi oireita tai hidastaisi sen leviämistä?" Creeta kääntyi Mitran puoleen.
Pian noutaja nousi ylös ja Creeta nyökkäsi tälle hyvästiksi ja antoi koirille vielä pienen hymyn. Koira-parka.

Furi - Yad

Vihdoin ja viimein katti tuli takaisin ja toi mukanaan toisen kissan. Hiljaa tuijottaen odotan, kun somalinaaras lähtee tutkimaan Ricon silmiä. Kauhistuneena katselen, miten se tassuilla availee uroksen silmiä ja odotan, milloin naaras vahingossa tökkäisisi noutajaa silmiin. Näköjään katti kuitekin osaa asiansa, koska en näe mitään tökkimistä. Rico vääntelehtii ja uikutan hieman, samalla kun mulkoilen murhaavasti Mitraa. Miksi se noin tekee, kun se ei selvästi tunnu mukavalta? En ymmärrä, miten Rico pystyy olemaan paikoillaan, minä varmaan yrittäisin ravistella kissan jonnekin hyvin, hyvin kauas. Nostan päätäni ja yritän kurkoitella katsomaan, mistä kissat puhuvat, mutta en näe täältä kunnolla. Lähemmäs minä en nyt ainakaan mene! Kuuntelen noutajan ja somalin juttelua hetken aikaa.
"Eikö niitä voi vain ottaa pois, mitä ikinä siinä nyt onkaan?" uskaltaudun mutisemaan ja luimistan hieman korviani.
Sehän on parantajien tarkoitus ja tehtävä, eikä antaa noin tyhmiä ajatuksia tulevaisuudesta. Pudistan hieman päätäni, ei Mitra voi olla tosissaan. Olen varma, että Rico on kohta ihan terve, ehkä silmät paranevat itsestään, sanoivat kissat mitä tahansa. Pian Rico nousee ylös ja kipitän nopeasti kissojen välistä noutajan luokse. Pusken päälaellani noutajan jalkaa vasten lohduttaen ja vilkaisen sitten ovea. Kiitos katit, mutta nyt riitti. Odotan noutajaa, ennenkun lähden kipittämään kiireisesti ovea kohti, hieman alakuloisena. Toivon, että parantaja olisi väärässä diagnoosinsa suhteen.
"Mitäs nyt?" kysyn noutajan suuntaan hieman huolestuneena, joka varmasti näkyy myös kasvoiltani.

Nimi: Glowe

19.05.2018 19:04
Rico ja Mitra || Yad ja Auony

Rico seurasi vaaleaa kissaa huoneeseen, kävi pyynnöstä makuulleen pedille, ja käänteli vähän hermostuneena silmiään suuntaan jos toiseen. Miksi silmiä piti käännellä niin paljon? Miksei tuo kissa sanonut jo jotain?
"Ei.. kai, en tiedä. En ole kiinnittänyt huomiota tuollaisiin", Rico joutui vastaamaan. Olivatko silmät märkineet? Ehkä. Oliko hämärässä näkeminen hankalampaa? Ehkä, ainakin parina kertana? Creeta pyöri ja hyöri Ricon naaman ympärillä vielä hetken, ja puhui sitten tyynesti. Tyyneys oli kumminkin sama, kuin kissa olisi langettanut jonkinlaisen kuolemantuomion. Miksei naaras kertonut mitään? Oliko tässä jokin tosi pahasti pielessä? Rico vilkaisi hermostuneesti taakseen oven suuntaan kun kissa katosi sinne.
"Neiti ei ehkä ole varma mitä löysi. Luulen että hän hakee kollegan apuun. Tuo kissa on niin nuori, että luulen, ettei hän ole vielä valmistunut koulutuksestaan", Rico vastasi kysymyksiä syytävälle Furille, puhui rauhallisesti, mutta normaalia vakavampana. Henkisesti Rico jo valmisteli itseään huonoihin uutisiin. Vanhus sokeutuisi, tai sitten sillä oli jokin kuolemantauti, ihan varmasti oli.

Mitra oli juuri saanut vaihdettua erään jalkansa murtaneen koiran tukisiteet. Somali venytteli, Mitra oli joutunut olemaan pitkään epämukavassa työskentelyasennossa, jostain syystä tänä aamuna kankaat ja yrtit eivät hallunneet kiinnittyä oikeille paikoilleen ja tehdä kuten Mitra käski. Töitä oli vielä paaaaljon tälle aamulle, mutta Mitrasta tuntui jo nyt että naaras voisi mennä vain takaisin nukkumaan. Edellisilta oli venähtänyt potilaita hoitaessa ja muiden parantajien raportteja kuunnellessa. Onnekseen Mitra kuuli joidenkin muidenkin parantajien haukottelevan kesken työtehtävien, ja kiroavan väsymyksissään unohtamaansa juttua tai työtä. Hehhehee, Mitra ei unohtaisi, vaikka naaras olisi kuoleman väsynyt. Työt eivät vain meinanneet ottaa sujuakseen, silloin kun naaras meinasi nukahtaa istualteen. Kyllä somali tästä virkistyisi, kun pääsisi käymään ulkona raittiissa ilmassa, tänne taloon meinasi tukehtua. Vihersilmä asteli käytävään ja oli kävellä pahki ohi rymistelevään Creetaan.
"Varo vähän", Mitra tuhahti, vaikka käytännössä törmäilijä oli ollut naaras itse. Nuori kissa kertoi tilanteesta, toimista mitä oli jo tehnyt(?), ja sai Mitran mukaansa katsomaan huoneen potilasta.
"Et sinä ihan toivoton ole, olet tehnyt aikalailla kaiken mitä tuollaisen tutkimiseen voi", Mitra totesi nuorelle oppilaalle, kävellessään kohti huonetta. Erityisesti silmän kääntelyn, ja eri suunnasta katsomisen niksiä eivät edes kaikki koulutetut parantajat tienneet.
"Huomenta", Mitra naukaisi nopeasti tullessaan huoneeseen, jossa oli vanha kiharakarvainen koira, ja joku pentu. Tai ei kuka tahansa pentu; tuo oli uusi ja joku oli sanonut sen nimeksi Furi. Papparainen taisi olla nimeltään Rico, tai Nico, Mitra ei ollut ihan varma. Mitra asteli Ricon eteen, teki samoin kuin Creeta oli tehnyt, eli pyysi Ricoa kääntelemään silmiään ja siirtyi itsekin sivulta toiselle. Tosin, Mitra painoi etutassunsa noutajan kasvoille, toisen silmän alle ja toisen yläpuolelle, ja hieman ihoa venyttämällä pakotti silmän niin avoimeksi, kuin kykeni. Sama homma toiselle silmälle. Rico räpytteli kiireesti vapautunutta silmää; huone ilma oli saanut sen niin kuivaksi, että melkein vetisti.
"Kummassakin on..." Mitra naukui oikeastaan Creetalle ja asetti tassunsa taas noutajan oikean silmän ympärille.
"Mutta tässä näkyy paremmin. Käännätkö päätäsi ihan pikkuisen vasemmalle ja ylös? Katso suoraan ikkunanvaloon", Mitra ohjeisti Ricoa. Rico toimi kuten käskettiin. Järkyttävä karvastelu iski silmäkuoppaan asti, kun heikko auringonvalo tunkeutui näköhermoihin. Rico jännittyi, ja irvisti, karvastelu melkein sattui. Todellisuudessa likaisen ikkunan läpi siivilöityvä valo ei edes ollut voimakasta, ja terveet silmät omaava voisi katsoa suoraan valoon ilman suurta vaikeutta.
"Tiedän, kestä vielä hetki", Mitra naukui laiskasti, huomatessaan Ricon vääntelehtivän paikoillaan.
"Creeta, näätkö? Tuo harmaa tuossa keskellä. Se on vähän isompi tässä silmässä. Se sitten kasvaa ajan mittaa", Mitra puhui oppilaalle. Suorassa valossa harmaa pallura näkyi selkeämmin. Kun oppilas mainitsisi näkevänsä, vasta sitten Mitra päästi tassunsa Ricon naamalta, ja noutaja antoi itselleen viimein luvan puristaa silmänsä tiukasti kiinni.
"Hittolainen...." Rico kirosi hiljaa, kun karvastelu jatkui, vaikkei uros katsonut enää valoon. Silmä tuntui vetistävän ja sitä kirveli.
"Anteeksi", Mitra pyysi anteeksi äskeistä kidutusta, vaikkakaan parantajan ääni ei ollut hurjan pahoitteleva. "Normaalia suurempi valon arkuus on yleinen oire. Sinulla on kaihi kummassakin silmässä, oikeassa se on hieman pahempi", Mitra naukui totuuden päin naamaa. Rico luimisti korviaan, nosti päätään ja raotti vähän vasenta silmäänsä, oikeaan sattui edelleen.
"Molemmissa?" Noutaja toisti. Mitra nyökkäsi, vaikka Ricon häikäistyneissä silmissä nyökkäys oli vain muodottoman tumman laikun liikahdus. Rico ei nähnyt juuri nyt oikein mitään. Siitä heräsikin kysymys.
"Sokeudunko minä? Kuinka pian?" Uroksen ääni oli aivan aavistuksen kiihtynyt.
"Et välttämättä, mutta hyvin yleensä kaihi johtaa sokeuteen, eikä sitä voi hoitaa. Kuinka nopeasti, sitä ei voi varmasti sanoa, mutta näkösi tulee huonontumaan jatkossa", Mitra vastasi. "Ehkä vuoden kuluessa, ehkä nopeammin", parantaja jatkoi. Mitra antoi vielä pahemman tuomion kuin Kataya, Kataya oli puhunut useista vuosista, nyt Mitra sanoi alle vuoden. Rico sai viimein molemmat silmänsä auki, vaikka oikeaa uros joutuikin siristämään. Kissat olivat taas selkeitä kissan näköisiä otuksia Ricon edessä. Rico oli hetken hiljaa, mutta päätti sitten vastata vähän positiivisemmin.
"No toivotaan, että minulla on vielä ainakin se vuosi aikaa", Rico totesi ja nyökkäsi parantajille. "Kiitoksia", Rico sanoi ja nousi. Kaiketi olisi parempi tietää, kuin olla tietämättä. Rico oli valmis poistumaan huoneesta.

Nimi: Iitu

19.05.2018 18:15
Creeta - Auony

Silmät kääntyvät tuijottamaan noutajaa tarkemmin, kunnes naaras nousee ylös ja kääntyy kohti lähimpänä olevaa huonetta ja tökkäisee oven auki.
"Tännepäin", Creeta kutsuu ja odottaa maltillisesti koiria peremmälle huoneeseen.
Jopa punertava pentukin uskaltautuu hiippailemaan huoneeseen, vaikka Creeta huomaakin, miten se vilkuilee kissan suuntaan. Naaraan mielestä se on hieman huvittavaa. Creeta ohjeistaa noutajaa yhdelle pedille makaamaan, jotta nuorukainen ylettäisi katsomaan silmiä tarkemmin. Pentu istahtaa uroksen toiselle puolelle, pois tieltä, mutta tarpeeksi lähelle, että näkisi hyvin kaiken. Nyt naaras ei kuitenkaan edes huomioi sitä. Creeta miettii kuumeisesti, mitä kaikkea se onkaan tähän mennessä kuullut eri silmäsairauksista. Yllättävän vähän, tai sitten oppilas ei vain ole ollut tarpeeksi kuulolla. Jotain oppilas kuitenkin uskoo osaavansa. Creeta laskeutui tarkkailemaan uroksen tummanruskeita silmiä, ennenkun pyysi noutajaa kääntymään hieman, jotta ikkunasta tuleva hennot auringonsäteet toisivat hieman lisävaloa.
"Katsoisitko ylös? Ja sitten alas. Oikealle kiitos, ja sitten vasen", Creeta pyysi eri suuntia pari kertaa, jotta huomaisi, jos silmistä löytyisi jotain omituista.
"Sattuuko silmiisi koskaan, tai märkiikö ne esimerkiksi? Näetkö pimeässä samalla tavalla, kuin aijemmin?" Creeta kyseli samalla.
Creeta siirtyi väliltä puolelta toiselle, jotta pystyisi näkemään noutajan silmiä eri kulmista. Ensin naaras ei huomannut mitään, mutta yhtäkkiä kissa hiljeni ja tarkensi katseensa. Mitä tuo oli? Pupillien keskellä näkyi pieni, harmaa piste, joka erottui vain haaleasti, ainakin Creetan silmissä. Joku kokenut parantaja varmaan olisi huomannut sen aikaisemmin. Nuorukainen ei kuitenkaan ollut ihan varma, oliko uroksen kertomat vaivat niistä johtuvaa. Normaalia se ei jokatapauksessa ollut. Creeta viskoi hieman häntäänsä, kissa ei tiennyt, miten edetä tästä.
"Pieni hetki, odota tässä", Creeta sanoi tyyneesti ja lähti tassuttelemaan kohti ovea.
Tässä tarvittaisiin kyllä oikeaa parantajaa, joka voisi samalla selventää tästä kaihista myös Creetalle. Niinpä naaras lähti sellaista etsimään.
"Rico, mihin se lähtee? Miksei se kertonut mitään?" Creeta kuuli pennun utelevan, mutta kissa ei pysähtynyt enää, vaan suuntasi käytävälle. Jos sieltä ei löytyisi ketään, naaras etsisi seuraavat huoneet läpi. Parantajan tullessa vastaan, Creeta kertoisi löydöksistään, ennenkun lähtisi takaisin koirien luokse.

Nimi: Glowe

19.05.2018 17:12
Rico - Yad

Pappa saapui hieman Furin jäljessä kolmanteen kerrokseen. Pentu istua tönötti jo käytävällä, erään kissan edessä. Vaikutti siltä, että Furi vierasti vieläkin kissoja. Rico asteli peruuttavan pennun viereen ja käänsi katseensa tottuneesti kissan sinisiin viirusilmiin.
"Huomenta. Tuota noin, minun pitäisi tarkistaa silmäni jonkin taudin varalta. Kataya-neiti taisi kutsua sitä kaihiksi. Näköni on huonontunut aika nopeasti tässä talven aikana. Tuolla käytävän päässä olevat kissat alkavat olla jo sumeita", Rico selvensi avuntarvettaan, toivoen että antoi kissalle ihan tarpeeksi tietoa. Muutoin noutaja tarvitsisi lisäkysymyksiä, Rico ei osannut tämmeisiä juttuja, tai tiennyt oireita.

Nimi: Iitu

19.05.2018 13:02
Furi - Yad ja Creeta - Auony

Korvat tötteröllä odotan Ricoa valmiiksi, ennenkun suuntaan jälleen kohti portaita. Ylös, ylös, ylös, ja viimein parantajien kerroksessa. Hmm, mihinköhän huoneeseen Ricon kuuluu mennä? Siihen samaan kuin eilen? Hidastan vauhtiani, jotta voisin vain seurailla noutajaa, samalla kun etsin katseellani kisua, joka näyttäisi tietävän hämähäkeistä jotakin, eikun siis silmistä. Siellä täällä vipeltävät kissat aamutouhuissaan näyttävät kuitenkin kaikki ihan samalta. Seinän vierustaa kulkee harmahko, pienikokoinen kissa, jota seuraan hetken aikaa katseellani. Naaras hymyilee ystävällisesti ja uskaltaudun hymyilemään takaisin. Kissa suunnistaa askeleensa tähän suuntaan ja vetäydyn automaattisesti hieman taaemmas.
"Huomenta", Creeta kehrää ja istahtaa kuononi eteen.
Tuijotan kissaa epäluuloisesti, ennenkun nyökkään vastaukseksi. Kissan hassut silmät tarkkailevat minua hetken aikaan, ennenkun sen katse pysähtyy etutassuni kohdalle. Vilkaisen alas. Ainiin, minulla oli vielä se seittisysteemi, kauniisti kiedottuna suojelemaan polkuanturoita.
"Sinä olet se uusi pentu", naaras tokaisee ja nyökkään jälleen pienesti, ennenkun hieman röyhkeästi nuuhkaisen kissan suuntaan.
Ei, ei ole minulle tuttu katti tämä. Uteliaana tuijotan kissaa, kuitenkin turvallisen välimatkan päässä. Tänne tultiin kyselemään hämähäkeistä, eikä tuijottelemaan minua, senkin katti. Kissan kasvoille leviää jälleen leveä hymy, tällä kertaa Ricolle suunnattu.
"Tarvitsetteko te apua jossain? Suurinosa Parantajista ovat jo hereillä", Creeta kertoo ja kallistaa kysyvästi päätään.
Minä otan vielä yhden askeleen kauemmas, ihan vain varmuuden vuoksi.

Nimi: Glowe

19.05.2018 10:52
Rico - Yad

"No tavallaan valitaan; yleensä Apulaisjohtajaksi valitaan sellainen koira, josta lähes kaikki pitävät, ja suurinosa Yhteisöstä hyväksyy hänet pomoksi. Jos jollakulla on vastaan sanomista, ainakin Niyra-rouvan kohdalla on saanut sanoa vastaan", Rico yritti jälleen selittää.
Noutaja seurasi pentua toiseen huoneeseen ja kävi makuulleen nuorukaisen viereen. Syöminen sujui ongelmitta, vanhuksen hampaita ei jomottannut, ja vaikka liha ei ollut enää tuoreen veristä, vaan vähän kuivahtanutta, oli se siltä hyvää. Itseasiassa, pieni kuivuminen suorastaan voimisti lihan muutenkin vahvoja aromeja. Furi kysyi hämähäkkiasiasta.
"Jos haluat tulla, voit tulla. Minusta sellainen ei ole mikään salaisuus", Rico vastasi. Noutaja ei voisi piilotella, eikä halunnut piilotella sairauttaan, jos uroksella oli jokin huonosti. Furi oli ennemmin valmis ateriassaan, mutta nyt Ricokin sai nieltyä viimeisen palasen. Kiharaturkki nuolaisi etutassujaan pari kertaa, olivat ne sittenkin sotkeutuneet pieneen määrään verta.
"Mutta minä taidan nyt lähteä sitä parantajaa katsomaan", Rico totesi ja nousi jaloilleen.

Nimi: Iitu

18.05.2018 21:22
Furi - Yad

Hiljaa kuuntelen, miten noutaja yrittää vastata kysymyksiini.
"Valitaan? Niinkuin äänestämällä?" jatkan utelemista.
Hetken aikaa mietin Ricon sanoja ja olen hieman ymmälläni kaikesta.
"Aijaa", tokaisen lopulta ja uteliaisuuteni katoaa taas hetkeksi.
Ruokakomerossa tosiaan on vielä sianlihaa ja hetken tongittuani löydän sopivan kokoisen palan itselleni. Tyytyväisenä nappaan sen mukaani.
"Mennään vaan tonne", mutisen parhaani mukaan lihapalan takaa ja käännyn Ricon osoittamaan suuntaan.
Kokoushuoneessa on jo vähän muutakin väkeä, mutta ei niin paljon, että se olisi kammottavaa. Tuttuja ei ainakaan ensi vilkaisulla näytä olevan. Ulkona syömisessa ison väkijoukon kanssa oli ollut ok, mutta se olisi hirvittävää ahtautua kaikkien kanssa tämmöiseen huoneeseen! No nyt on ainakin tilaa ja liimaannun seinän viereen palani kanssa, ja laskeudun makuulleni, jotta saisin tassuilla pidettyä ruokaa paikallaan. Hetken aikaa keskityn syömiseen, liha on yhtä hyvää kuin muistelin. Mutustelen sitä tyytyväisenä, kunnes ajatukset taas harhailevat. Mistäköhän rangaistuksista Rico oli puhunut? Kamalaa, että semmoisiakin löytyy. Mitäköhän pitää tehdä, että Komentaja suuttuisi niin? Olen kuitenkin aika varma, etten ehkä halua ottaa asiasta selvää. Pian maha on täynnä ja lattialla on vain hajut jäljellä, joten venyttelen hartaasti ja tarkistan, onko Rico milloin valmis.
"Tulenko minäkin katsomaan niitä hämähäkkejä? Ja milloin meitä tullaan käskyttämään jonnekin?" vitsailen, vaikka oikeasti en halua joutua käskyn alaiseksi yhtään missään.
Mutta täällä nyt mennään Yhteisön säännöillä ja minun pitää se nyt vain kestää. Hiljaa mietin, milloin oikein tulen ymmärtämään tämän kaiken, ja milloin kaikesta tulee minulle ihan itsestäänselvää.

Nimi: Glowe

18.05.2018 20:20
Rico - Yad

Ei hämähäkkejä. No kiitoksia vain Furi. Rico hymyili pennun suuntaan, mutta ei kommentoinut mitään. "Sianlihaa on aivan varmasti vielä", Rico lupasi, ja vesi herahti vanhuksenkin kielelle. Noutaja joutui miettimään muutaman rappusen ajan, miten vastaisi pennun kysymyksiin.
"Täällä ei ole vahvimman oikeutta. Johtajat ja Komentajat ja sen sellaiset valitaan ja... äh, minun täytyy myöntää, etten tiedä miten selittäisin. Mutta siis ei ihan kaikelle tarvitse pyytää lupaa. Minäkin menen ja tulen miten mielin, jos olen yksinäni. Metsästäjät ja Kaartilaiset saavat kyllä vapaa-aikaa ja... No jos mietitään sitä metsäjuttua, kun olin niiden nuorten kanssa, Komentaja käski kertoa seuraavasta kerrasta vain siksi, että mukanani oli nuoria. Minä olin heistä vastuussa siellä metsässä, ja Komentaja vain haluaa tietää missä me olemme, jotta apua saadaan paikalle jos jotain sattuu tai jos hän tarvitseekin nuoret takaisin Kartanolle tai..." Rico vaikeni. Pennulle oli hankala selittää niin itsestään selvää asiaa.
"Komentaja päättää Kaartin asioista, ja metsästäjät tottelevat Kaartilaisia, koska yleensä asiat mitä Kaartilaiset käskevät liittyy turvallisuuteen; kuten se että eilen piti mennä saattueiden kanssa kotiin. Metsästäjät tottelevat pääosin vapaaehtoisuudesta ja kunnioituksesta ja koska eivät halua rangaistusta... Kyllä, Komentajalla on paljon valtaa" Rico totesi loppuun, mietiskeltyään itsekin sanojensa aikana. Alik rankaisi metsästäjiä. Saikohan Komentaja todella tehdä niin? Rico varmaan löytäisi paljon puutteita Yhteisön hallintajärjestelmästä, jos todella alkaisi miettimään, mutta toisaalta, noutaja ei ehkä halunnut miettiä.
"En oikein osaa selittää", Rico myönsi uudelleen, ja kaksikko pääsi alakertaan. Sianlihan haju tulvi Keittiön suunnalta.
"Minähän sanoin että siellä on vielä sikaa jäljellä", noutaja totesi mielissään ja käveli keittiöön penkomaan Ruokakomeroa. Pehmeiden palojen etsimiseen meni pieni hetki, mutta kohta Rico oli löytänyt mukavan siivun.
"Syödäänkö tässä vai mennäänkö Kokoushuoneen puolelle? Se on tuossa seinän takana", Rico huomasi lopussa vielä kertoa, missä koko huone edes oli, jos pentu ei muistaisi, tai tietäisi. Rico ei itse edes muistanut mitä kaikkea oli pennulle kertonut.

Nimi: Iitu

18.05.2018 19:48
Furi - Yad

"Hmm", pieni hiljaisuus ja mietin kuumeisesti Harjoittelijaryhmää, mistä Rico puhuu.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan juoksennella metikössä nuorten kanssa, mutta silti hieman epäilyttää, mitä kaikkea sieltä vastaan tulisi. Mitäpä jos emme esimerkiksi tulisi ollenkaan toimeen? Mietteliäänä tallustan seuraavia portaita pitkin toiseen kerrokseen. Käytävällä on muutama kissa liikkumassa myös portaisiin, näköjään Kartano alkaa hiljalleen herätä. Ohitan yhden kissoista ja vilkuilen sitä, kun vaaleat silmät kääntyvät katsomaan tulijoita. Olo ei ole kattien seurassa mitä mukavin, mutta ainakaan en tunne olevani ihan henki hievärissä niiden kanssa. Sitten Komentaja tulee puheeksi ja miltein automaattisesti kohotan ryhtiäni entisestään. No, en minä suoranaisesti mitään käskyjen odottamista odota, mutta jos vähän tarkkailemaan pääsisi. Niinku tosi läheltä. Käännän päätäni Ricon suuntaan.
"No, tiedätkös, kun minusta hän vaikuttaa niin... Itsevarmalta ja kaikki tottelevat kamalan mukisematta kaiken, mitä hän sanoo. Eihän Alik-herra ole edes mitenkään isoin koira täältä. Miksi se on niin Rico? Siis että kaikki vain tekevät, mitä Komentaja käskee. Päättääköhän kaikki tehtävät täällä? Minusta se on vähän hassua. Eikö itse saa tehdä, mitä tahtoo, vaan aina pitää kysyä ensin? Niinkun kuin olit niiden koirien kanssa metsässä ja takaisin tultaessa hän sanoi, että ensi kerralla pitää ilmoittaa, tai jotain semmoista?"
Yritän olla näyttämättä pientä epäluuloa, sillä en tahdo olla mitenkään epäkohtelias. Jotenkin en vain voi oikein käsittää, miten yhdellä koiralla on niin paljon valtaa. Samalla ajatukset vierivät Johtajaan, hänhän on vielä suuremmassa asemassa. Silti mielestäni collienarttu ei ole niin, no, käskyttävä ja nyrpeä, kuin Alik. Toisaalta, enhän edes tunne Komentajaa, joten mistäs minä tietäisin. Sitten virnistän noutajalle.
"En näe yhtäkään hämähäkkiä", vastaan iloisena, vaikka mahaani vyöryy pieni pelkopallo.
Mitä jos Ricolla oikeasti oli jotain pahasti pielessä? Ravistan moiset ajatukset heti pois. Ei, uros oli kunnossa, ihan varmasti. Ricon puhuessa ruuasta mahani kurnii kovaäänisesti ja mulkoilen sitä.
"En ole vielä syönyt, mennään katsomaan, jos sitä sianlihaa on vielä tarjolla!" hihkaisen ja suuntaan tassuni kohti Ruokakomeroa.

Nimi: Glowe

18.05.2018 18:46
Rico - Yad

Noutaja oli juuri päässyt huoneesta ulos ja sieltä se taas tuli. Jo tutuksi käynyt loputon puhe, kysely ja ihmettely jota Furi harrasti ahkerasti. Rico käveli vaiti portaikkoon pomppineen pennun perään, odotteli että se saisi pulinakohtauksensa loppumaan, ja samalla vanhus yritti muistaaa mihin kaikkeen pitikään vastata.
"Kyllä sinä tulet minun ja nuorten mukaan, tai ainakin oletan, että minut laitetaan vastuuseen edes yhdestä nuorisoryhmästä, mikä tarkoittaa aika isoa porukkaa, yleensä 5-15 Harjoittelijaa. Ja mitä me teemme... Hmm, ehkä tutkimme taloja Yhteisön alueella, ehkä menemme metsään keräämään sammalia ja oksia korjauksia varten.... En ole varma, Komentaja päättää siitä", Rico vastasi ainakin osaan asioista, ja joutui tässä välissä muistelemaan mitä pentu olikaan sanonut. Ai niin Komentajasta jotain.
"Näemme me Komentajaa, ainakin käskyn jaossa jos ei muuten. Sinä tulet siihen mukaan, koska sinun pitää pysyä minun luonani", Rico jatkoi.
"Mitähän sinä meinaat mielenkiintoisella?" Rico uteli. Vanhukselle Alik oli ihan normaali ilmestys Kaartissa, ei mitenkään hurjan jännä tapaus. Koirat olivat kulkeneet jo kolmannen kerroksen tasanteen ohitse, ja jatkoivat alas vieviin portaisiin.
"Minun pitäisi käydä tässä aamulla parantajan luona näiden silmien kanssa, katsomassa onko minun silmissäni niitä hämähäkkejä", Rico vitsaili, vaikka oikeastaan parantajakäynti jännitti urosta. Kataya ei ollut kertonut mitään mukavaa siitä kaihi-taudista.
"Mutta mitä jos kävisimme ensin syömässä? Minulla on kiljuva nälkä. Oletko sinä syönyt?" Rico jatkoi.

Nimi: Iitu

18.05.2018 18:29
Furi - Yad

Hiljaa tuijotan Ricon haukottelua ja painan pään uudelleen pedin taakse hyvään piiloon. Jos minä en näe ketään, ne eivät näe minua, vai mitä? Rico kääntyy katsomaan suuntaani ja väläytän sille hymyn.
"Aurinko on ylhäällä", vastaan ja vilkuilen noutajan takaa huoneen poikki.
Ensin muut näkevät todennäköisesti vain korvat ja sen jälkeen kuonokin tulee näkyviin. Uteliaisena katselen aamutokkuraisena olevia Kaartilaisia, kunnes husky nousee ylös. Annan Ricon selitellä tekemisiäni ja hymyilen vain viattomasti noutajan takaa, ennenkun kierrän pedin toiselle puolelle.
"Huomenta vaan!" kailotan, hieman epäluuloisesti.
Ryhdikkäänä isken katseeni huskyyn ja yritän samalla vilkuilla jokaikiseen muuhun suuntaan, mitä muut tekevät. Eikös ne ole koskaan pentua nähneet? Tuntuu hassulta, että minua tuijotetaan noin. Luimistan hieman korviani, kunnes kuulen taas noutajan puhuvan ja käännän huomioni siihen. Nyökkään urokselle ymmärtäväisesti ja luon huskya kohti vielä hieman koppavan hymyn, ennenkun Rico nousee ylös. Vilisen kiireisesti huoneen poikki ja loikin ulos käytävälle.
"Kiitos ja anteeks", huikkaan vielä lopuksi ja jätän huoneeseen hieman hämmentyneen tunnelman, ja olen kuulevinani hentoa mutinaa, mutta sehän ei minua hetkauta laisinkaan.
Käytävällä heilautan noutajalle häntääni ja pompin portaikkoa kohti. Rappusilla pitää keskittyä vähän paremmin, vaikkei niissä tarpominen enää tuota niin hirvittävää vaikeutta.
"Niyra-täti sanoi, että minun piti kysyä sinulta, että seuraanko sinun ryhmääsi tänään. Mutta siitähän sinä puhuit jo eilen, joten kai voin tehdä niin? Mitä kaikkea siihen kuuluu, tuleeko mukaasi paljon väkeä? Mitä niinkun pitää tehdä? Mitä luulet, nähdäänkö me Komentajaa ollenkaan? Hän on tosi... Mielenkiintoinen." rupattelen matkalla.
Itse olen jo aivan energiaa täynnä ja loikin innostuneena suuntaan ja toiseen. Ei käy edes mielessä, etteivät kaikki ehkä ole niin kamalan aamuvirkkuja.

Nimi: Glowe

18.05.2018 18:03
Rico - Yad

Vanhan koiran jokainen sisäänhengitys teki vaimean korahtavan äänen, joka muistutti kuorsausta. Se oli Ricolle iän myötä tullut huvittava vaiva, josta vanhus toisinaan sai työkavereilta kommenttia. Kuitenkaan se ei tainnut vaikuttaa Ricon terveyteen millään tavalla, tai ainakaan valveilla olevat kollegat eivät olleet huomanneet mitään huolestuttavaa, kuten vaikka että noutajan hengitys pätkisi nukkuessa. No, uloshengittys sen sijaan oli rauhallinen, pitkä ja tasainen, sekä hiljainen, eikä kuorsaus kovin kovaa muutenkaan ollut, paitsi jotakuta ihan vieressä olevaa ja unta odottelevaa se saattoi häiritä.
Rico oli vielä syvässä unessa, kun jokin alkoi yhtäkkiä tökkiä niskaa. Ärtyneenä Rico liikautti uneliaasti päätään, ja ynähti jotain unissaan. Tökkiminen ei loppunut ja äänikin vaati vanhusta heräämään, jolloin Rico joutui avaamaan silmänsä.
"Minä olen hereillä", Rico vastasi, yrittäen peitellä ärtymystään. Oli vain hyvä että joku herättäisi noutajan, ettei Rico nukkuisi päivän ohi. Mutta silti, unien keskeyttäminen oli aina ärsyttävää. Rico ei ollut vielä edes katsonut, kuka sen herätti, sillä Rico oletti sen olevan joku kollega. Noutaja nosti päänsä ja sulki silmänsä samointein suuren haukotuksen venyttäessä uroksen leuat avoimiksi.
"Ooonko aurinko jo noussut?" Rico kysyi haukotuksen aikana ja avasi silmänsä, vilkaisi sivulleen ja näki Furin. Rico katsoi pentua hämmästyneenä, ja uroksen kasvoilta kuvastui yksinkertainen kysymys; mitä sinä täällä teet?
"Hei! Mitä tuo pentu täällä tekee?" Joku kysyi kovaan ääneen huoneen poikki. Rico käänsi katseensa siihen suuntaan, ja näki harmaan huskyn, joka oli jo päässyt jaloilleen. Muut olivat vielä unenpöpperöisiä, toiset etsivät sitä pentua katseellaan. Ja kun Furi löytyi, nauliutuivat katseet siihen.
"Hän tuli vain herättämään minua, Grigio, ei hätää", Rico vastasi nuoremmalle urokselle, joka oli äsken huudellut. Rico käänsi huomionsa takaisin Furiin, vanhusta ei muiden katseet haitanneet, toisin kuin taisi haitata Furia.
"Ei hätää, et ole tehnyt mitään väärää", Rico rauhoitteli heti ensimmäisenä. "Täällä neljännessä kerroksessa ei vain näy kovin usein alle vuoden ikäisiä pentuja", Rico jatkoi ja madalsi sitten ääntään. "Ja Grigio, tuo harmaa koira on tosi tarkka käytännöistä, mutta ei ole mikään sääntö, etteikö tänne saisi tulla", Rico yritti selittää, miksi harmaa husky oli kuulostanut niin töykeältä.
"Tulehan, mennään tästä häiritsemästä muita", Rico jatkoi pikaisesti ja nousi jäykästi ylös. Nyt kun noutaja oli hereillä, oli sama poistua huoneesta.

Nimi: Iitu

18.05.2018 15:59
Furi - Yad

Nyökkään innokkaana ja vetäydyn oven luokse. Nappaan ovenkahvasta oven auki ja pompin käytävälle. Niyran viimeiset sanat kantautuvat korviini ja työnnän kuononi vielä ovensuusta sisään huoneeseen.
"Tietenkin", vastaan hieman hajamielisesti, ennenkun tuuppaan oven takaisin kiinni ja lähden loikkimaan portaikkoa kohti.
Käytävällä pysähdyn vielä tuijottamaan Komentajan huonetta. Onkohan se siellä? Uteliaisena nuuhki ovea päin, ennenkun muistan missä olen ja kipitän nopeasti yhden kerroksen alas. Enhän minä saa norkoilla arvaltaisen käytävällä. Neljännessä kerroksessa mutristan kuonoani ja mietin, missäköhän se Rico oikein on. Nukkuukohan noutaja vielä? Minä ainakin olen hereillä, joten päätän mennä etsimään noutajankin tassuihini.
"Anteeksi neiti, tiedätkö, missä huoneessa Rico on?" kysyn vartijalta, joka hengailee portaiden vieressä.
Narttu näyttää hetken aikaa mietteliäältä, ennenkun hymyilee pienesti ja osoittaa käytävän poikki. Nopean kiitoksen jälkeen loikin käytävää pitkin ja tönäisen yhden huoneen oven auki. Kurkistan varovaisesti huoneeseen. Seinien vierustaa korostaa petejä, ja miltein jokaisessa on joku vetämässä sikeitä. Nopeasti löydän katseellani tutun noutajan ja hengitystä pidellen astun sisään huoneeseen. Vilkuilen epäluuloisena tuntemattomia Kaartilaisia, mutta keskityn nopeasti noutajaan. Äkkiä uros ylös ja pakoon! Hiippailen lähemmäs, mutta noutaja näyttää olevan vielä ihan unten mailla. Silmäkulmasta näen jonkun liikkuvan ja käännän katseeni harmaaseen huskyyn, joka nostaa unisena päätään. Sen silmät räjähtävät auki kun se huomaa minut hiippailevan keskellä huonetta.
"Mitä..?" uros mutisee hämmästyneenä ja kerään tassut alleni vastaamatta.
Syöksyn nopeasti Ricon petiä kohti ja loikkaan noutajan selän taakse ja tökin sitä vimmatusti niskaan toisella etutassullani.
"Herätys!" mutisen noutajan korvaan ja piiloudun uroksen taakse samalla, kuin muista pedeistä alkaa nousemaan hämmästyneitä päitä.
Se siitä varovaisesta herättelystä.

Nimi: Glowe

18.05.2018 14:50
Niyra - Yad

Pentu kiitteli ruhtinaalllisesti, mihin Niyra vain jatkoi hymyilyään. Sitten nuorukainen tuli lähemmäs ja näin ollen sai Niyran vähän hämmentymään. Mitäs nyt? Collie kuitenkin antoi Furin tulla lähelle ja koskettaa toista valkeaa etujalkaa. Hieman hämillään Niyra katsoi alaviistoon, mutta ymmärsi sitten eleen ja hämmennys katosi Johtajan kasvoilta. Pentu vain yritti osoittaa kiitollisuuttaan, eikä keino ollenkaan paha ollut, vaikkei aivan Yhteisön tapojen mukainen.
Furi jatkoi kiireistä puhumista ja näytti tekevän lähtöä. Oma rauha olisikin ihan mukava, Niyra ehtisi herätä tähän päivään ja siistiä turkkiaan ja syödäkin pitäisi. Niyrasta tuntui ettei narttu ollut seurana parhaimmillaan juuri nyt. Oli hyvä että se Rico-vanhus otti niin paljon vastuuta Furista, mutta Niyra ei ollut varma voisiko pentu mennä mukaan. Niyra aikoi sanoa asiasta jotain, mutta Furi kääntyi vakuuttelemaan jaksavansa. Ei Niyra sitä epäillytkään, vaan sitä, että eihän pentu olisi rasitteena ja no... tiellä?
"Voit auttaa, mutta muista ettei se ole mikään vastuu. Sinun pitää keskittyä kasvamiseenkin", Niyra totesi äidillisesti ja nyökkäsi nuorukaiselle. "Menehän nyt kysymään asiasta Ricolta", Niyra jatkoi. Vaikka Niyra hieman epäili pennun hyödyllisyyttä Harjoittelijoiden joukossa, toisaalta narttu ei pistänyt pahakseen sitä, että Furi oli noin innokas menemään töihin. Ilmeisesti Furi alkoi olla läheinen sen vanhuksen kanssa, kun piti kokoajan olla kyljessä kiinni. Hmh, suloista.
"Ja muista pysyä muiden luona!" Niyra huikkasi pennun perään, jos Furi oli jo ehtinyt vipeltää oven tuolle puolen. Niyra hymyili itsekseen, Furille ei tekisi pahaa nähdä Yhteisön työskentelyä ja maita. Kuitenkin narttua mietitytti pennun turvallisuus.

Nimi: Iitu

18.05.2018 12:47
Furi - Yad

Helpotus ravistelee pientä ruumistani ja nostan katseeni Johtajaan kuullessani tämän sanat. Lempeä katse saa häntäni heilumaan vimmatusti puolelta toiselle.
"Niinkö?" vastaan iloisena ja kasvoni puhkeavat väkisinkin leveään hymyyn.
Minä todentotta pidän tästä nartusta kamalasti.
"Kiitos täti Johtaja", jatkan ja toistan kiitollisena kumarrukseni collielle.
Onnellisena otan pari pentumaista loikkaa, hännän kääntyessä sivusta toiselle kuin mikäkin hyrrä. Tassuttelen collien luokse ja annan kuononi koskettaa pienesti nartun toista etujalkaa. En ole varma, onko se tässä maailmassa sallittua, mutta minulle se tarkoittaa vain kiitollisuutta ja kunnioitusta.
"Te olette hyvin ystävällinen", sanon tomerasti ja kallistan päätäni, ennenkun peruutan pari askelta kauemmas colliesta. "Anteeksi, vielä, että herätin teidät. Jospa jätän teidät omaan rauhaan, ja lähden etsimään Ricon. Tiedätkös, Rico sanoi, että voin tänään varmaan liittyä hänen porukkaansa mukaan, kun en vielä tunne tätä seutua yhtään."
Käännyn ovea kohti. Hah, noutaja olisi varmasti ylpeä, tämä hassunhauska teitittely sujuu koko ajan paremmin ja paremmin, vaikka välillä se unohtuukin.
"Ainiin, kuulin, ettei pentujen niinkään tarvitse töitä vielä tehdä, mutta minä en ole pikkupentu. Joten jos vain saan luvan, minäkin autan mielelläni. Kyllä minä jaksan, ihan varmasti!" huikkaan vielä Niyralle päättäväisenä.

Nimi: Glowe

17.05.2018 17:20
Niyra - Yad

Niyra yritti pohtia mielessään, mikä pennulla oli huonosti. Kai Furilla oli jokin huonosti koska se oli tullut tänne näin aikaisin? Furin söpertelevä puhe vain vahvisti mielikuvaa siitä, että Niyralla oli syytä näyttää huolestunutta naamaa.
"Ei se mitään, kerro vain asiasi", Niyra rohkaisi, samalla kun pentu keräsi itseään kasaan ja siirsi katseensa pois Niyrasta, collien taakse. Furi puhui keväästä. Näinkö pian pentu aikoi lähteä?! Niyralle kevät tarkoitti sitä, että lumi oli kokonaan sulanut, ja ikkunasta sisään murtautuneen puuvanhukset oksat versoisivat. Siihen menisi vielä jonkin aikaa. Ei Furin tarvitsisi vielä lähteä. Yllättyneisyydestään huolimatta Niyra pysyi vaiti, ja tutkaili pennun kasvoja ruskeilla silmillään. Miksi Furilla oli niin kiire lähteä? Eikö pentu ollut kokenut oloaan mukavaksi Yhteisössä? Voi ei.... Niyran ilme muuttui pakostakin vähän pettyneeksi, mutta pentu ei tainnut sitä nähdä, sillä shikoku oli laskenut katseensa lattiaan. Sitten Furi sanoi viimeiset sanansa, ja Niyra hymyili taas, helpottuneena, iloisena. Narttu siristi lempeästi silmiään, ja sen katsettakin lempeämpi oli Johtajan ääni.
"Olen iloinen, että sanot noin. Sinusta tulee oiva jäsen Yhteisölle", Niyra vastasi. Kyllä fiksu pentu tajuaisi sanojen olevan lupa jäädä.

Nimi: Iitu

17.05.2018 16:53
Furi - Yad

Oven takaa kuuluu collien ääni ja nielaisen hernostuneena, ennenkun avaan oven ja tassuttelen varovaisesti sisään Johtajan huoneeseen. Tönäisen oven perässäni takaisin kiinni ja kiiruhdan kumartamaan hieman kömpelöllä tavallani collielle, joka istuu pedillään tuijottamassa. Se näyttää hieman hämmästyneeltä ja vilkaisen Niyraa hieman epävarmana. Herätinköhän sittenkin Johtajan? Nielaisen kuuluvasti ja toivon, ettei collie suutu aikaisesta vierailusta. Mielessäni torun hieman itseäni, olisin ehkä voinut odottaa. Samalla tiedän, että en olisi kuitenkaan malttanut. Annan katseeni vieriä huoneen ympärille ja kiinnitän katseeni rikkinäiseen ikkunaan, josta puun oksa tunkeutuu sisään. Katse tiiviisti oksissa saan vihdoin suuni avattua.
"Anteeksi rouva Johtaja, että herätin si.. Teidät näin aikaisin. Ei ollut tarkoitus. Mutta en saanut enää unta ja, tota... Eh..." aloitan varovaisesti.
Rykäisen kerran ja moitin itseäni uudelleen. Mihin se itsevarma pennunrääpäle nyt mukamas katosi? Kohotan ryhtiäni ja nostan päätäni, ennenkun siirrän katseeni collieeseen ja tällä kertaa saan ääneni kuulostamaan enemmän itsevarmalta. Auringon hennot aamusäteet ylettyvät ikkunaan ja tuo huoneeseen enemmän valoa ja rikkinäisestä ikkunasta voi haistaa raittiin ulkoilman.
"Talvi alkaa olla ohi", sanon ja luon collielle merkitsevän katseen. "Ei varmaan kestä kauan, ennenkun lumet sulaavat kokonaan ja riistaakin alkaa olemaan enemmän. Sanoitte, että saan jäädä seuraanne talven ylitse ja nyt minä pärjäisin tästä eteenpäin yksin."
Lasken kuonoani hieman lattiaa kohden ja siirrän katseeni seuraamaan lattian lankkuja ja pieniä rakoja, aivan kun ne olisivat kiinnostavinta, mitä olen koskaan elämässäni nähnyt. Etutassut nousevat vuorotellen pari milliä maasta ja pieni hermostuneisuus kulkee selkärankaani pitkin.
"Minä kuitenkin haluaisin jäädä tänne", jatkan hiljaa, pienen pienellä äänellä.

Nimi: Glowe

17.05.2018 15:27
Niyra - Yad

Vastoin Alikin huolia Niyra pääsi nopeasti uneen, jahka oli kiivennyt viidenteen kerrokseen ja käynyt makuulleen huoneensa keskipaikkeilla olevalle pedille. Narttu nukkui sikeästi, eikä muistanut nähneensä unia, kun Niyra havahtui yllätyksekseen koputukseen. Mitä? Kuka siellä oikein oli? Niyra nosti unenpöpperöisenä päätään ja vilkaisi huonetta. Huone ei ollut enää pimeä, mutta toisaalta, ei ikkunoista auringonsäteitäkään paistanut. Oli hyvin aikainen aamu, kun kerran oli vielä tällaista hämärää. Niyra mietti, oliko asia jotenkin kiireellinen, kun näin aikaisin piti tulla ovea raaputtamaan. Niyra nousi seisomaan, ravisti turkkiaan, tietäen sen olevan vähän sekaisin yön jäljiltä ja yritti parhaansa mukaan saada aivot tähän päivään. Uni painoi vielä silmää.
"Sisään", Niyra kutsui ja istahti pedilleen. Niyra höristi korviaan vähän hämmästyneenä, kun ovesta sisään asteli tuttu pentu.
"Furi? Onko jokin hätänä?" Niyra ihmetteli. Miksi nuorukainen tuli näin aikaisin Niyran luo?

Nimi: Iitu

16.05.2018 23:07
Furi - Yad

En ole varma, mikä herätti minut näin aikaisin. Toisella seinällä oleva ikkuna paljastaa, että ulkona on vielä aika hämärää. Ympäriltä kuuluu tasaisia hengenvetoja, muut taitavat vielä nukkua. Käperryn pieneen sykeröön, mutta en saa enää unen päästä kiinni. Venyttelen hiljaa omassa pedissäni ja nautin suunnattomasti sen tuomasta pienestä lämmöstä. Luksusta nukkua sisätilossa eikä minkään onnettoman pienen puskan alla, joka ei juuri tuo mitään suojaa sateelta tai kovalta tuulelta. Se on ainakin asia, mitä en hirveästi kaipaa ’entisestä’ elämästäni. Hetken ajan makoilen paikoillani kuuntelemassa, mutta kukaan ei vaikuta liikkuvan. Ei ihme, kukapa nyt vapaaehtoisesti tähän aikaan aamusta ylös nousisi? Väsymys on kuitenkin tipotiessään ja henkeä pidätellen nousen pedistäni ylös. Hiivin ovea kohti, onneksi se on ihan petini vieressä, joten minun ei tarvitse kävellä kenenkään ohitse. Niin hiljaa kuin vain voin raotan hieman ovea ja pujahdan ulos käytävälle. Tuntuu kummalliselta liikkua tyhjässä käytävässä, seinien läpi kuuluu vain kuorsaus jos toinenkin joistain huoneista. Kipitän kohti rappusia ja tallustelen alakertaan asti, törmäämättä kehenkään. Ulko-ovella pysähdyn ja hengittelen hetken aikaa raikasta ulkoilmaa. Piha on tyhjä, vähän kauempana näen pari tummaa läikkää ja kallistan päätäni. Nukkuukohan joku siellä, ihan paljaalla maalla? En uskalla mennä ottamaan asiasta selvää, sillä haluan mielelläni olla näin aamuvarhain hetken aikaa itsekseni. Tarvon pihalle ja kierrän Kartanon toiselle puolelle. Ulkona on vielä hämärää, mutta hyvällä mielikuvituksella voin nähdä auringon hitaasti jo nousevan horisontista ylös. Hmm, eikös se ole kevään merkkejä, että aurinko nousee jo näin aikaisin? Hitaasti kääntelen korviani ja kuulen vaimeasti lintujen viserryksiä. Vaikkei ilma ole vielä hirveän lämmin, ei sitä voi oikein kylmäksikään kutsua. Lähden tassuttelemaan Kartanosta hieman poispäin ja pysähdyn vähän ennen puunrajaa, vilkuillen varautuneena ympärilleni ja käännyn katsomaan nukkuvaa Kartanoa. Syvän henkäyksen saattelemana hivuttaudun puiden sekaan ja vähitellen Kartano katoaa näköpiiristä.
Metsä on rauhallinen. Ilma on raikas ja kuonooni kantautuu tuore jänishaju. En kuitenkaan ole metsästysretkellä, joten jänis saa kipittää tiehensä. Lintujen laulu yltyy ajan kuluessa ja keväinen aurinkokin nousee hitaasti esiin värjäten taivaan hassun oranssiseksi. Maasta yrittää vimmatusti pilkistää esiin tuoreita kasvia ja ruohikkoa, vaikka puissa ei sentään ole vielä kunnollisia lehtiä. Koko ilma kuitenkin tuoksuu raikkaasti keväältä. Talvi on varmasti pian kokonaan ohi. Hengitän tasaisesti sisään metsän tuoksuja jatkaessani matkaa. Tassuni vaeltavat kuin itsestään pehmeän maan ylitse, eikä minun tarvitse edes reittiä miettiä. Olen vain syvästi uppotuneena omiin ajatuksiini. Jalkani vievät minut samaa reittiä, kun ensimmäisenä päivänä, jolloin saavuin Yhteisön maille. Yli harjun ja läpi metsän, kunnes eteeni aukeaa harmaa asfalttitie. Siitä tuntuu olevan ikuisuus, kun kävelin tietä pitkin ja törmäsin sattumalta Ricoon ja sen mukana olleeseen nuorukaislaumaan. Jolloin lähdin mukaan tutustumaan Kartanon elämään ja sen asukkaisiin. Olin saanut luvan viipyä talven yli. Istahdan tienposkeen ja rapsutan vasenta korvaani, ennenkun käännän katseeni itään päin. Mietin, mitäköhän siellä mahtaa olla, ja mistä olen saattanut jäädä paitsi. Minä selviäisin keväästä ja kesästä ominkin avuin, olinhan eleillyt ensimmäiset puoli vuotta miltein kokonaan yksikseni. Kukaan ei rajoittanut tekemisiäni, kukaan ei kertonut mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Mutta minulla ei ollut seuraa, ei minkäänlaista suojaa. Ja ennenkaikkea, ei yhtäkään ystävää.
Tie tuoksuu märältä, mutta raikkaalta ja se kiiltää suoraan edessäni. Voi miten helppoa olisi vain seurata sitä uudelleen, seuraavaan paikkaan ja sitä seuraavaan.Tassuni kihelmöivät ajatuksesta vaeltaa aina vain kauemmas. Vilkaisen taaksepäin kohti metsää. En kuitenkaan voi noin vain lähteä. Istuessani mietteliäänä tienposkessa nostan hitaasti häntäni ja korvani nousevat tiukasti höröön. Luon viimeisen mietteliään katseen tien poikki, ennenkun nousen päättäväisenä ylös ja käännyn kohti metsää. Kiiruhdan kohti Kartanoa, puiden vilisten ohitseni ja nautin juoksemisesta ja vapauden tunteesta. Kartano tulee näkyviin melkein liiankin pian ja näen pari koiraa astelevan väsyneen näköisesti ulos talosta. En luo niihin silmäystäkään, vaan ravaan reippaasti sisään ja kipitän rappusia kohti. Neljännessä kerroksessa portaita vartioi minulle tuntematon koira, jonka olen nähnyt aikaisemmin vain vilaukselta.
”Mihin olet menossa?” narttu nousee seisomaan ja vilkaisee minua uteliaana.
”Minulla on Johtajalle asiaa. Niyra-rouva sanoi, että saan käydä siellä”, sanon vakuuttavasti ja hymyilen hieman poissaolevasti vartijalle.
Narttu tutkailee minua hetken, ennenkun siirtyy pois edestä, jotta pääsen kipittämään rappusia pitkin. Nyökkään koiralle nopeasti kiitokseksi, ennenkun jatkan matkaani Johtajan huoneen ulkopuolelle. Vedän syvään henkeä, ennenkun koputan kyselevästi ovea, toivoen, että Johtaja olisi jo hereillä, tai että se olisi edes paikalla. Haluan nopeasti päästä herttaisen collien juttusille, sillä olen tehnyt päätöksen. Minä tiedän, mitä minä haluan tehdä.

Nimi: Glowe

16.05.2018 22:56
Niyra ja Alik - Yad

Sisarusten katseet kiinnittyivät Creetaan, kun nuori, vaalea naaras nousi ja kumarsi. Alik, sekä Niyra nyökkäsivät kissalle, joka sitten hipsi ovea kohti. "Hyvää yötä", Niyra toivotti, Alik katseli kissan poistumista hiljaa, ilmeettömänä.
"Eikö siinä olekin hyvä, reipas tyttö?" Niyra kehui ääneen, kun kissan häntä oli kadonnut oven raosta, mutta eipä narttua haittaisi, vaikka Creeta kuulisi.
"On", Alik vastasi vaisummin, mutta tarkoitti sanojaan.
"No, minäkin menen nukkumaan. Hyvää yötä Alik, nähdään huomenna", Niyra toivotti, nousi ylös, antoi puhuessaan ja ohimennessään veljen poskelle pusun ja porhalsi jo ulos huoneesta, ennen kuin Alik ehti paljoa väliin sanoa.
"Öitä", Komentaja korotti vähän ääntään Johtajan perään, mutta ei uskonut Niyran kuulleen. "Koita edes nukkua tuolta tohinaltasi..." Alik totesi itsekseen Niyrasta ja virnisti. Uros käpertyi tiukkaan kerään, jotta pysyisi lämpimänä ja suojasi kasvojaan Kartanon vedolta häntänsä avulla. Alik huokaisi, sulki silmänsä, mutta pysyi valveilla vielä melkein tunnin verran, uroksen miettiessä tuleviä lähipäiviä ja niiden koitoksia.

Nimi: Iitu

16.05.2018 20:40
Creeta - Auony

Naaras kehräsi tyytyväisenä, kun sekä Johtaja, että Komentaja vaikuttivat olevan tyytyväisiä työn lopputulokseen. Innostuneena Creeta myös tajusi, että oli aivan yksikseen näin arvovaltaisten koirien kanssa, sitähän nyt ei ihan jokainen heppu pääsisi kokemaan! Kissa hymähti tyytyväisenä, tästä voisi kertoa veljille ja siskoille seuraavan kerran, kun ne tulisivat Creetalle kuittailemaan jostain. Hah, kokeilkaa itse tulla samaan aikaan Johtajan ja Komentajan puheille! Alik ei myöskään näyttänyt nyt koko ajan niin vakavalta, kyllä sieltä suupielestä pystyi havaitsemaan edes pienoisen hymyn, mikä tuotti Creetalle hyvän mielen. Mukavaa nähdä vahvasta koirasta myös tämmöinen puoli, vaikka yrmeily taisi vain olla uroksen normaali tapa olla.
"Olkaa hyvä", Creeta kehräsi takaisin, ennenkun kapusi ylös. "Oli ilo auttaa. Toivotan molemmille makoisat yöunet, ja toivottavasti näemme huomenna", naaras lisäsi ja kumarsi koiria kohti kohteliaastie, ennenkun lähti hipsimään kohti ovea.
Ensin Creeta ajatteli vielä etsiä tassuihinsa Atlen tai Mitran, jos ne tarvitsisivat apua, mutta oma peti kutsui liian kovaäänisesti. Nuorukaista väsytti, joten Creeta päätti suunnata itsekin vain nukkumaan. Eiköhän parantajat löytäisi kisua sieltä, jos tulisi jokin hätä. Creeta arveli, että huomennakin olisi kiirettä, sillä siivouspäivän lisäksi potilaista piti tietenkin myös huolehtia. Naaras halusi olla pirteällä päällä, jotta se voisi olla mahdollisimman paljon hyödyksi. Creeta asteli portaikkoa pitkin alas ja suuntasi tiensä huoneeseen, jossa naaras yleensä nukkui. Oma peti oli vapaa, joten Creeta asettui siihen, putsasi hetken aikaa turkkiaan, ennenkun kääriytyi nukkumaan.

Nimi: Glowe

16.05.2018 18:50
Alik ja Niyra - Yad

Niyra katseli lempein silmin veljeään ja nuorta kissaa. Alikille tekisi vain hyvää puhdistautua, kuivunut veri ei ollut hyväksi turkille ja iholle. Lisäksi Niyra oli hyvinkin ylpeä Creetasta, koska kissa teki upeaa työtä, toimi nopeasti, eikä antanut Alikin mutinoiden häiritä. Alik kun osasi joskus sanoa vähän pahasti, vaikka ei ehkä/toivottavasti todella tarkoittanut olla ilkeä.

No eihän Alik voisi kissalle suuttua, vaikka ei ollut mielissään tästä hommasta. Creetahan teki työtään, ja täytyi Alikin myös myöntää, että Creeta teki hyvää työtä, ei käyttänyt kynsiään niin että sattui tai tehnyt mitään muutakaan epämukavaa. Itseasiassa kissan työskentely ja puhdistaminen tuntui ihan mukavalta, kuin pientä hierontaa ja Alik suorastaan tunsi, kuinka turkki ja iho pääsivät taas hengittämään, Creetan puhdistaessa verta pois. Creetan naurahdus tarttui myös Niyraan, ja Johtajan lyhyt naurunhykerrys toimi kuin kissan äänen kaikuna.
"Kyllä Alik kestää, vai mitä?" Niyra kysyi kiusoitellen veljeltään. Alik käänsi silmänsä Niyran puoleen ja pyöräytti niitä ylidramaattisesti, mutta virnisti sitten loppuun.
"No ehkä minä en kuole", uros totesi, yrittäessään pitää päätään ja korviaan paikallaan, mutta korvat heiluivat kuin omasta tahdostaan. Sisäpuoli oli todentotta pahin, mutta Creeta keksi hyvän keinon taltuttaa pystyt korvat.
Kissan kielen karheus korostui entistä enemmän, kun Creeta alkoi putsata uroksen kasvoja. Naaman putsaaminen sai Alikin tuntemaan olonsa vähän vaivaantuneeksi, mutta tietenkään Komentaja ei sitä mitenkään näyttänyt, vaan pysytteli paikoillaan. Kuononpäällinen tuntui mukavalta, tosin aina kun kissa osui viiksikarvoihin, siitä aiheutuva kutina sai Alikin pidättämään aivastusta ja kurtistamaan hieman kuonoaan. Alik pysyi vaiti ja onneksi Niyrakin onnistui olemaan hihittelemättä tuolla taustalla, nyt kun Alik viimein pääsi vähän rentoutumn tämän toimenpiteen kanssa. Kaikkea sitä pitikin kestää, eikö uros saanut enää edes pestä itse itseään? Alikille tämä oli kaikesta mukavuudestaan huolimatta vähän nöyryyttävää, vaikka kyllä uros itsekin tiesi, ettei olisi selviytynyt esimerkiksi niskasta ja kasvoista yksin. Kissan käyttäessä kynsiään kaulan ja kurkun alueella, Alikia itseäänkin huvittu oma varautuneisuutensa. Eihän Creeta nyt Komentajan kurkkua auki viiltäisi! Mutta silti ajatus kävi mielessä, eikä kaulan paljastaminen kuulunut uroksen mukavuusalueeseen.
"Upeaa työtä, Creeta!" Niyra kehui mielissään, kun Creeta oli valmis. Alik nousi istumaan ja nuolaisi kielellään toista kuononpuoliskoa.
"Tunnekin oloni ihan muuttuneeksi koiraksi", Alik vastasi kömpelösti kissan vitsiin, ja hymyili toisella suupielellään. Tai, tottakin tuo oli, olo oli parempi nyt kun turkki oli puhdas.
"Tuo oli ihan mukavaa ja hyödyllistä", Alik jatkoi tavanomaisella yrmyllä tyylillään.
"Älähän nyt Alik, sinä näytät upealta", Niyra kehui, veljensä puhdasta turkkia katsellen. Nyt oli jo niin pimeää, että kuunvalo sai Alikin näyttämään enemmän harmaalta, mutta Niyra kykeni jo kuvittelemaan, kuinka Alik suorastaan hohtaisi huomenna. Alik hymyili sisarelleen, imartelu oli osunut ja uponnut. Sitten husky rykäisi kurkkuaan ja vakavoitui.
"Kiitoksia, Creeta", Alik totesi vakavana ja nyökkäsi hyväksyvästi nuorelle kissalle. Sitten uros vilkaisi kumpaakin leidiä vuoronperään.
"Alkaa olla myöhä, meidän olisi syytä painua levolle", Alik muistutti.

Nimi: Iitu

15.05.2018 21:28
Creeta – Auony

”Tuo on hyvä, pysytelkää siinä vain”, Creeta opasti kun Alik laski päänsä tassuilleen.
Naaras kurotti kohti vasenta korvaa ja pesi sitä huolellisesti ensin korvan juuresta ja siitä ylöspäin. Huskyn korvat heiluivat sinne tänne ja puolet Creetan nuolaisuista menivät aivan ohi. Lopulta nuorukainen ei enää voinut pidätellä nauruaan, vaan sen kurkusta puhkesi pieni kikatus Alikin valittaessa.
”Anteeksi Herra, koeta kestää ihan hetken”, Creeta sai sanotuksi ja vilkaisi huvittuneena Niyran suuntaan.
Lopulta Creeta nappasi tassuillaan vain korvasta kiinni ja painoi sitä hieman alemmas, jottei korva pääsisi kääntyilemään niin rivakkaasti. Creeta yritti olla nopea toimissaan, jottei kutittaisi Komentajaa liian kauan. Välillä Creeta siirtyi korvan taakse putsailemaan, ja siisti korvat sisäpuolelta vain siinä ohessa, jottei Komentaja pääsisi ennakoimaan seuraavaa kutitusta. Creeta uskoi korvien sisäpinnat olevan se pahin juttu. Vasemman korvan jälkeen oli oikean vuoro ja Creeta käytti samaa taktiikaa; painoi korvaa kyselemättä tassuillaan, jotta sai sen pidettyä paikoillaan, jos Alik vielä heilauttaisi korviaan. Takajalat Creeta piti visusti maassa ja sinnitteli tasapainonsa kanssa. Kissa oli hyvin ylpeä siitä, että pysyi koko ajan samassa asennossa, vaikka välillä tunsi itsensä hieman huteraksi. Korvien ollessa valmiit naaras hengähti hetken aikaa, ennenkun siirtyi siistimään uroksen päälakea, poskia ja myös kuonon päällä. Tästä koirat yleensä pitivät. Creeta ei ymmärtänyt, miten husky oli sotkeutunut näin paljon.
”Teillä oli hyvä jahti, eikä loukkaantumisiakaan tullut sen kummemmin, ainakaan pahasti. Kaikki pääsivät takaisin Kartanolle ja pienen levon jälkeen ovat taas kuin uusia”, Creeta selitti putsaamisen lomassa.
Kasvot olivat helppo putsata, sillä turkki ei ollut pitkää ja karvat eivät sojottaneet liikaa jokaiseen suuntaan. Creeta itse oli tyytyväinen itseensä siinä työskentelyn lomassa. Hyvä, että kissoilta löytyi karhea kieli, ei ihme, ettei koirat saaneet noilla omilla sileillä kielillään mitään aikaiseksi. Kasvojen jälkeen Creeta puski hieman päällään Alikin leukaa ja siirsi näin sen päätä, jotta näkisi hieman paremmin sivuille.
”Pää ylös, kiitos”, Creeta opasti ja siirtyi tuijottamaan koiran leukaa.
Leuan ja kaulan osuus olivat näköjään pahimmat. Turkki oli takkuinen ja paksuudensa johdosta hieman hankala. Päättäväisenä Creeta hyökkäsi sen kimppuun. Tähän oli pakko käyttää myös tassuja, ja Creeta harjasi kaulan ja lavan aluetta kynsillään, välillä nuolaisten saadakseen turkkia aisoihin. Lopulta siinä ei ollutkaan niin suuri homma, kuin mitä Creeta oli kuvitellut aluksi, sillä rivakkaasti kynsiä käyttäen pienet paakut irtosivat karvoista ja puhdistus helpottui. Creeta hymähti välillä rauhoittavasti Alikia kohti, naaraan mielestä tämä oli suhteellisen huvittavaa, vaikkei Komentaja ainakaan aluksi kamalasti näyttänyt arvostavan kissan touhuja. Pian Alikin turkki hohti jälleen puhtautta ja Creeta istahti koiran kuonon eteen ja tuijotti tätä tarkkaavaisesti, etsien vielä mahdollisia sotkuja. Uros kuitenkin näytti hyvältä ja Creeta kehräsi tyytyväisenä.
”Mielipiteitä?” Creeta uteli Niyran suuntaan. ”Teitä ei melkein tunnistaisi enää”, Creeta uskalsi vitsailla ja hymyili leveästi Alikille.

Nimi: Glowe

15.05.2018 20:54
Alik - Yad

"Enkö?" Alik murahti kuivasti, kun nuori kissa lupasi olla huomaamaton. Husky oli laskeutunut makuulleen ja päätti vielä laskea päätäänkin alemmas. Kaipa sitä piti olla kissalle mieliksi, että tämä homma loppuisi joskus. Kovin nyrpeä ilme vaihtui hetkellisesti järkytykseksi kun kissa nuolaisi ensimmäisen kerran. Mikä hemmetin kieli tuo muka oli?! Kyllä Alikin turkkia oli ennenkin kissa nuollut, mutta nyt se jostain syystä vain korostui, kuinka karkea se oli. Uroksen selkää pitkin kulki kylmiä väreitä, mutta kohta Alik alkoi tottua. Ehkei tämä nyt ihan kamalaa ollut, mutta ei välttämättä ollut myöskään sellainen heti-uudestaan-juttu. Tilannetta ei yhtään tehnyt mukavammaksi se, että vieressä makoileva sisko näytti pidättelevän naurua ja kissankin ilme oli perin huvittunut.
"No ei kamalalta", Alik sanoi jälleen kuivasti mutta hymähti sitten huvittuneen puoleisesti.
"Mitä minun pitää tehdä?" Alik kysyi ja laski punaisen kuononsa punaisten tassujensa päälle. Kai kissa ylsi paremmin? Jos kissa alkaisi korvia nuolemaan, saisi se varmaan pian korvilta läpsäisyt naamalleen, kun Alik heilautti korviaan tiuhaan tahtiin.
"Tuo kutittaa", Alik valitti. Hei minne se kestä-kuin-mies-asenne oli mennyt?

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com