Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Iitu

03.08.2018 16:46
Creeta - Auony

Naaras nyökkäsi vain hiljaa, päivä tosiaan tuntui aina vain pidemmältä ja pidemmältä. Pakko senkin oli joskus kuitenkin loppua, eikö? Creeta huiskasi kärsimättömänä häntäänsä, nuorukainen ei millään jaksaisi istua tunti tolkulla tekemättä mitään. Silloin se vain miettisi hautajaisia, eikä ajatus ainakaan ollut piristävä. Onneksi Mitralla oli kuitenkin suunnitelma, joka nostatti tonkineesin mielialaa.
"Tietty!"
Creeta menisi mielellään tervehtimään Mitran toista oppilasta. Creeta itse oli joskus vaihtanut 'kolleegansa' kanssa sanan jos toisen, mutta ei muuten tuntenut nuorta naarasta kovin hyvin. Taitava se oli opinnoissaan ainakin, pakko olla. Olihan se sentään ollut jo Mitran oppilaana vaikka kuinka kauan. Ja nyt, kun kaksikolla olisi sama opettaja, Creeta mielellään tutustuisi Nayaliin paremmin, olihan se kai samaa ikäluokkaa tonkineesin kanssa. Nayal oli toki vielä loukkaantunut, Creeta muisti, miten se oli tullut paikalle kesken ottelun Ezran kanssa.

Ezra! Tonkineesi oli kokonaan unohtanut whippetin. Kaipa se oli ihan kunnossa, jatkamassa siivouspäivän hommia. Se ei ainakaan ollut palanut Kartanolle Creetan seuruessa. Ehkäpä whippet oli jossain kokouksen keskellä kuuntelemassa. Jokatapauksessa, uros taisi olla Nayalin kaveri, ja Creeta halusi mielellään tutustua whippetiin paremmin, joskus paremmalla hetkellä. Mutta ainakin Nayal osaisi kertoa varmasti uroksesta jotain, ja ehkä ne voisivat olla kavereita kaikki kolme. Oppilaana Creeta toivoi pääsevänsä myös tekemään töitä Nayalin kanssa ja niistä voisi tulla vaikka opiskelusisaruksia! Okei, ehkä liian nopeaa toimintaa, mutta tonkineesi uskoi vahvasti, että kaksikosta tulisi ainakin ystäviä. Ilahtuneena siitä, että päivässä voisi olla jotain oikeasti hyvääkin, Creeta kääntyi tallustelemaan Mitran perässä kohti huonetta, johon Nayal oli laitettu paranemaan kamalasta koitoksestaan.

Nimi: Glowe

03.08.2018 13:50
Venta - Yad

Kunhan arvovaltaiset olivat saaneet asiansa kerrottua, Venta alkoi tutkailla ympärillä olevia koiria vähän tarkemmalla silmällä, yrittäen hahmottaa, kuka saattoi olla metsästäjä ja kuka ei. Siitä ei tullut mitään, hajuja ei erottanut tästä väenpaljoudesta. Okei, mennään sitten ulkonäön mukaan. Venta katseli koiria, miettien kenen luokse menisi ensimmäisenä juttelemaan. Jos koira osoittautuisikin Kaartilaiseksi, Venta voisi vain etsiä uuden juttukaverin. Nartun katse pyyhki melko nopeasti yli mustanruskean massan, ja Ventan katse kiinnittyi valkeaan takaraivoon reippaasti edempänä. Ainakin tuo valkea koira oli kiinnittänyt Ventan huomion(Valya), mutta valitettavasti Ventasta ei ollut järkeä lähteä puikkelehtimaan tuonne asti vielä kun kokous oli käynnissä. Hmh, entä takana? Venta käänsi päätään että näkisi paremmin sivuilleen ja viistosti taakseen. Ja kappas, jonkun kääntäessä sopivasti päätään, nartun silmät kiinnittyivät heti jykevään rottweileriin,(Lich) joka istui vähän isomman kissajoukon takana. Venta painoi kohteen sijainnin mieleensä ja kääntyi takaisin seuransa puoleen.
"Hei pojat, ajattelin mennä kokeilemaan onneani jo nyt", Venta supatti, jotta ei häiritsisi hirveästi ympärillä olevia eläimiä joiden huomio oli joko korokkeella tai sitten niiden omissa keskusteluissa.
"Jaa, kenen kanssa?" Kiril kysyi ja vilkuili ympärilleen.
"Tuo rottweiler tuolla, tiedätkö kuka se on?", Venta huikkasi ja nyökkäsi Lichin suuntaan. Kiril luimisti punaisia luppakorviaan.
"Metsästäjä, mutta en tiedä nimeä. Olen nähnyt sen joskus. Näyttää ikävältä", Kiril vastasi. Venta oli vähän yllättynyt uroksen viimeisestä kommentista.
"Hei, älä arvostele perusilmeen takia. Se saattaa olla ihan mukava", Venta napautti kuiskaten takaisin. Kiril kohautti lapojaan. Ventasta tuntui ettei ollut vakuuttanut irlantilaista. Mikähän silläkin oli rottweileriä vastaan?
"Hei mistä puhutaan?" Nicon utelias kuiskutus ja kysyvä ilme ilmestyivät kuikkimaan Kirilin toiselta puolelta. Kiril kertoi että Venta oli menossa juttelemaan taaempana olevalle rotikalle.
"Mahtavaa", Nico hymyili. Ainakin jollakulla ei ollut mitään rotikkaurosta vastaan.
"Hei tuuthan kattomaan meidän luolaa kun mennään niiltä kulmilta ohi?" Nicon kysymys oli hyvin suora ja sai Ventan luimistamaan korviaan. Ei siksi ettei Venta olisi halunnut joskus vierailla poikien luona, mutta Nicon kysymys tuntui siltä, että siihen olisi hankala sanoa ei. Venta oli miettinyt pitkää iltaa siansorkan kanssa, ja siitä syystä narttu näytti vähän aikaa vaivaantuneelta. Ei Venta halunnut loukata poikia.
"O-okei, teen mutkan siellä", Venta vastasi.
"Näkisin mielelläni sen teidän luolanne", norjalainen jatkoi hymyillen, korjatakseen hätiköityä vastaustaan. Venta todella halusi joskus nähdä missä nuo kämppäkaverit asuivat, mutta ei vain ollut suunnitellut sitä jo tälle illalle. Ja Venta oli vasta tavannut pojat ja nyt ne kysyivät Ventaa kylään. Se tuntui ainakin norjalaisesta vähän... hassulta.
Venta mietti, kuinkahan myöhään pääsisi tänä iltana kotiin. Pojat varmaan tarjoaisivat jotain syötävää, ja jutellessa aika valuisi kuin hiekka käpälien välissä. Venta kun oli miettinyt menevänsä aikoinaan nukkumaan että heräisi huomenna aikaisin. Venta halusi ehtiä metsästää kunnolla, ja monet saaliseläimet olivat liikkeellä aamutuimaan.
"Mahtavaa", Nico virnisti uudelleen, "onnea." Uros jatkoi, tarkoittaen varmaan rotikkaa jolle Venta oli menossa juttelemaan. Kiitos vain, mutta Ventasta ei pikku juttutuokioon paljoa onnea tarvittu. Rotikka joko oli kiva tai sitten ei.

Venta oli jo nousemassa, kun Kiril puhui taas.
"Hei muuten, sovitaanko että Nico ja minä koitetaan pysyä joukon vasemmalla puolella, aika häntäpäässä? Että sinä löydät meidät sitten?" irlanninsetteri ehdotti. Venta nyökkäsi hymyillen, sanoi vielä nopeat heipat Strixin ja Jurin suuntaan ja lähti viimeinkin.

Venta yritti puikkelehtia eläinten välistä aiheuttaen mahdollisimman vähän häiriötä. Välillä norjalainen etsi katseellaan rottweileriä tarkistaakseen suuntansa. Muutaman mutkan ja pahoittelun jälkeen Venta lähestyi rottweileriä sivulta, eläinrivistön väliä pitkin kulkien.
"Hei", Venta hymyili rotikalle, ja istahti sen viereen, pienen hajuraon kera.
"Aiotko sinäkin tulla sille kierrokselle mukaan?" Venta yritti herätellä keskustelua, uroksen reaktiota tarkasti seuraten. Venta ei halunnut vaivata toista koiraa tungettelullaan.

Nimi: Glowe

03.08.2018 13:06
Ezra - Yad

Uh, Furin ei olisi tarvinnut edes kertoa hajusta, sillä niittymaa löyhähti tänne ylös asti, kun koloon putoava Furi meni möyhimään voimakkaan hajuista multaa. Ezra nyrpisti kuonoaan. Totta, haju peittäisi Ezran tuoksun melko hyvin. Tuskin kokonaan, mutta oli sekin jotain. Totta kai Ezrakin toivoi, ettei ikinä tarvitsisi käyttää tätä hätäreittiä.

Ezra ei mahtunut nykyisestä reiästä lattiassa, mutta whippet alkoi hyvää kyytiä isontamaan reikää. Nuori uros tökki ja paineli lattiaa molemmilla etutassuillaan, ja oli yllättynyt etteivät puunsirpaleet ja lankut katkenneetkaan kuin syksyn ensijää jossain rapakon yllä. Ehkä laudat eivät olleetkaan niin lahot kuin Ezra oli olettanut.
Kräks! Okei kyllä ne olivat. Ezra oli humahta nokalleen kun äkkiarvaamatta sen etutassut humahtivat laudan läpi, ja palasia sirottui hämärään lattian alla. Toivottavasti Furi ei ollut ollut ihan alla, ettei menisi vaikka tikkuja silmään. Hyi, se ei ollut kivaa.

Melko nopeasti Ezra sai isonnettua reikää niin paljon, että uskalsi melko huolettomasti hypätä alas haisevaan multaan, ilman pelkoa että saisi tikkuja ja naarmuja ruumiiseensa. Lattian alla ei ollut hurjasti tilaa. Ezra saattoi seistä suorin jaloin, mutta päänsä whippet joutui laskemaan selän tasolle, ettei se kopsahtaisi kattoparrui- lattiaan. Ezra seisoi jonkina aikaa valonsäteessä, joka tuli heikkona lattiassa olevasta reiästä ja odotti häntä koipien välissä että silmät tottuisivat pimeään.
"Furi?" Ezra kuiskasi pimeään, ja säpsähti kuinka ääni tuntui kaikuvan pikkuisen. Hui ja hyi. Kohta Ezra pakotti itsensä ottamaan askeleen eteenpäin, ja tunsi kylmätväreet kun tassu upposi vähän pehmeämpään, viileän tuntuiseen peltomultaan. Tukahduttavaa hajua leijaili whippetin kuonoon, ja varmaan jotain multahippujakin, koska Ezra joutui aivastamaan niin että koko pikkutila raikui. Sitten Ezra oli saada toisen sydänkohtauksen, kun Furi alkoi yhtäkkiä huutamaan Ezraa siellä jossain pimeässä. Kohta Ezra hahmottikin pennun, joka oli käynyt jossain pyörimässä, Ezra ei meinannut haistaa Furin omaa hajua kaikelta siltä mullalta joka oli takertunut Furin turkkiin.
"Mi-millaista siellä oli?" Ezra kysyi.
"Voisiko jo-jo-jostain kaivaa uloskäynnin? Ja-ja valokin olisi ki-kiva", Ezra kuiskutti ääni väristen ja pimeitä multaseiniä ympärillään katsoen.

Nimi: Glowe

03.08.2018 12:52
Mitra - Auony

Toisin kuin Creeta, Mitra ei edes muistanut kumartaa. Nyt kyse tosiaan oli vain inhimillisestä virheestä, eikä kettuilusta kullankeltaista urosta kohtaan. No onneksi kamalan päivän johdosta myöskään Alik ei tuntunut olevan terävimmillään.
"Tiedä häntä. Ehkä hän luuli että antaisit pusun tai jotain", Mitra heitti ihan vain vitsillä, tietämättä kuinka lähellä totuutta olikaan.

Mitrankin kohonnut mieliala alka laskea, kun kaksikko pääsi käytävän hiljaisuuteen, jonne kantautui etäisenä alakerran äänet. Mitra ei ollut varma oliko siellä enää kokousta käynnissä, mutta eläimiä siellä oli paljon.
"Öm.. Pari kymmenen minuuttia ehkä?" Naaras ehdotti oppilaan kysymykselle ja tuhahti niskavillojaan pörhistellen, "miksi päivät joiden toivoo loppuvan nopeasti kestävät pisimpään?" Mitra naukui äkäisesti. Hautajaisten odottaminen oli yhtä tuskaa.
"Kyllä se kohta loppuu ja ylimääräiset lähtevät täältä hiiteen", somali huomasi vastata Creetan toiseen kysymykseen.
"Voisin tässä odotellessa käydä vilkaisemassa Nayalia, tuletko mukaan?" Mitra kääntyi jo ympäri ja heitti viimeisen ehdotuksen tonkineesia kohti, kun oli jo kävelemässä toisen oppilaansa oven luo.

Nimi: Iitu

03.08.2018 10:01
Creeta hymyili säteilevästi Alikille ja virnisti itsekseen Mitran sanoille. Voi Komentaja-poloista, joutua nyt makoilemaan siinä kissojen käskyjen alla. Komentajan kurottaessa kohti jänistä, nuorukainen muisti kenen kanssa oli tekemisissä ja kiiruhti kumartamaan hyvästiksi huskylle, ennenkun vipelteli Mitran perään käytävälle.
Oppilas päästi ilmoille raikuvan naurunsa ja varmisti, että ovi tosiaan oli kiinni.
"Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen", oppilas nauroi. Vaikka nuorukainen oli keskittynyt tehtäväänsä, kuumeen tarkastamiseen, ei huskyn järkytys ollut jäänyt huomaamatta. "Mitäköhän hän luuli, että tekisin? Olin ihan varma, että hän sanoo jotain", Creeta hymyilytti, sen mielestä Alik oli ollut vain hyvin huvittava. "Onnea vain seuraavalle, joka yrittää samaa."
Tonkineesi katsoi Mitraa hyvin merkitsevällä katseella, ennenkun tallusteli käytävää pitkin pienen naurukyherryksen kera. Voi noita koiria.

Jos ei muuta, niin ainakin opettajan käskyjen seuraaminen ja Komentajasta huolehtiminen oli saanut ajatukset muualle kokonaan kamalasta päivästä. Tonkineesi liikkui sulavammin, eikä enää kyyryssä, niinkuin kaikki maailman huolet painaisivat sen harteita. Tai no, ainakin niin kauan, kunnes Creeta tajusi sen itse ja innostus laski kuin sian häntä. Ei, ei, ei, oppilas halusi pitää kiinni siitä onnistumisentunteesta, minkä oli luonut hoitaessaan Alikin tassua. Creeta vilkaisi parantajanaaraan suuntaan, hieman väkinäinen hymy kasvoillaan.
"Menikö meillä kauan? Eikö kokouksen pitäisi päättyä jo?" Creeta kallisti päätään ja yritti kuunnella, mitä alakerrassa tapahtui.

Nimi: Glowe

02.08.2018 21:10
Mitra ja Alik - Auony ja Yad

Mitra ei osoittanut millään tavalla että oppilas epäonnistuisi tai sitäkään että oppilaalla meni niinkin hienosti kuin meni. Alik sen sijaan olisi halunnut vähän vinkkiä siitä että nuori naaras teki puoliakaan asioita oikein ja vaiteliaana husky vilkuili somalin suuntaan vähän väliä. Mössön tunkeminen haavaan kirveli ja tuntui muutenkin hölmöltä, mutta Alik vain kaivoi terveen tassunsa kynnet petiin, muutoin ikävä olo ei näkynyt. Yrttien nimien luetteleminen ei sanonut Komentajalle mitään, mutta antoi kuvan siitä että nuorukainen tiesi mitä oli tekemässä. Creetan tunkiessa jotain koiran kuonon eteen ja kehottaessa syömään, Alik loi varmistun vilkaisun Mitran suuntaan. Kerrankin vanhempi parantaja nyökkäsi rohkaisevasti, ei Alik noihin kuolisi. Korviaan vähän luimien kultaturkki sitten nuoli rehut suuhunsa ja pureskeli niitä innottomasti. Ne maistuivat kitkerälle, happamalle ja karvaalle, mutta moinen ei kovin vahvasti Komentajan naamalta näkynyt. Varvas sujui Alikin kannalta aikalailla kivuttomasti, mistä husky oli yllättynyt.

"Käytä vaikka sitä ratamoa. Kesällä voisi keräillä jotain vähäpätöisempiä lehtiä tuohon hommaan, vaikka koivua", Mitra vastasi oppilaan kysymykseen. Ratamolla oli muutakin käyttöä, mutta oli se aika vähäpätöinen ja yleinen kasvi, ettei sen tuhlaaminen tällaiseen ollut mikään hirveä synti. Ja sitten työ oli valmis. Nyt Mitra kehtasi hymyillä.
"Se meni oikein mallikkaasti", naaras naukui, katsellen työn jälkeä. Ja kyllä Creeta oli mukavan nopeasti työn saanut tehtyä, vaiheiden takia hommassa olisi kestänyt kenellä hyvänsä, ja no, Mitra ei kokemuksen myötä ollut enää niin tarkka esimerkiksi hauteen jauhamisessa, ehkä Creeta jäi vähän hifistelemään jossain vaiheissa. Mutta sellaisia ne oppilaat olivat.
"Kyllä sinä kuntoon tulet. Olosi voi vähän mennä huonommaksi myöhemmin mutta sitä ei tarvitse säikähtää, tai sitten tunnet olosi pienten unien jälkeen taas terveeksi. Se ei tietenkään tarkoita että voisit lähteä kapuamaan alakertaan heti huomenna. Pysyt siinä niin kauan kuin me haluamme", Mitra naukui. Alik luimisti korviaan, mutta laski päänsä kunnioittavamman puoleiseen nyökkäykseen.
"Kiitoksia", uros totesi ja kääntyi vetämään jäniksen kuonon eteen että pääsisi syömään.
"Mennään Creeta", Mitra naukui ja lähti ulos huoneesta.
"Hän ei tainnut hirveästi tykätä kuumeen tarkastuksesta", Mitra virnisti, kun ovi oli suljettu takana.

Nimi: Iitu

02.08.2018 20:59
Furi – Yad

Niitty on kaunis. Voin ainakin kuvitella, miltä se näyttäisi ollen kukkien ja muiden kauniiden kasvien peitossa. Maa on kosteaa ja voin kuvitella siinä kasvavan vaikka ja mitä. Onkohan se hyvä syömispaikka jollekin saaliseläimelle, kuten vaikka kauriille tai hirvelle? Jos niin on, Ezra olisi aika onnenpekka. Ei tarvitsisi lymyillä metsässä, kun heti ulko-ovelle tuli saaliita vaikka muille jakaa! Toki, kukaan ei varmaan jaksaisi täältä asti raahata mitään suurta saalista Kartanolle, mutta ainakin Ezralla riittäisi sitten kotona syömistä. Seuraan intopinkeänä Ezraa sen ladolle ja loikkaan vaivattomasti heinänkeltaisen uroksen perässä sisään. Lato ei ole kummoisen näköinen, ei todellakaan. Silmien tottuessa hieman hämärämpään valoon näen toisessa nurkassa peittokasan, joka on varmaan whippetin nukkumapaikka. Lattia on muuten ränsistyneen ja epäluotettavan näköistä. Seuraan tarkkaavaisesti, miten Ezra kulkee lattiaa pitkin ja seuraan sitä sitten samaa reittiä. Kyllä lattia nyt minut kestää. Ainakin tästä kohti.
Uteliaana tuijotan Ezran osoittamaa reikää lattiassa, ennenkun astelen lähemmäs. Tutkin lattiaa varoen, ennenkun kohdistan painoni tassuilleni. Lattia pysyy kuin ihmeen kaupalla pystyssä ja lähestyn varoen reikää. Se näyttää yllättävän isolta.
”Mitä se Lich täällä oikein sitten teki?” utelen varovasti Ezralta.
Mielestäni se on hieman kummallista, että Ezra olisi ollut jonkun rottweilerin seurassa. Varsinkin, kun whippet oli maininnut, ettei koira ollut kamalan kiva. Tungen kuononi reijästä läpi ja nuuhkaisen varovasti. Alla oleva maa tuoksuu voimakkaasti, multaa ja kosteutta. Hyh, ei ehkä ihan mukavin paikka maailmassa, mutta varmasti hyvä piilopaikka. Niittyinen pohja peittäisi Ezran hajun miltein kokonaan, eikä kukaan ehkä tajuaisi koiran olevan siellä piilossa. Kerron ajatukseni myös ääneen whippetille.
”Tai no, toivottavasti tällainen salapiilopaikka tulee olemaan turha, eikä sille tule käyttöä”, kiirehdin lisäämään, sillä enhän halua turhaan huolestuttaa toista urosta.
Mutta aina kannattaa olla varautunut vähän kaikkeen, eikö?
”Minä menen tutkimaan!” ehdotan, tunkiessani pääni kokonaan reijästä läpi. Se ei ole ihan suurin mahdollinen, mutta kyllä minä siitä yletän, jos vähän kiemurtelen. Niinpä pujotan etujalkani lattian läpi ja yritän etsiä maata tueksi. Ei mitään. Otsa rypyssä annan takapuoleni valua lähemmäs lattian reikää, ennenkun päästän otteeni kokonaan ja valahdan lattian alle, pois näköpiiristä.

Maapohja on valahtanut yllättävän alas. Pystyn seisomaan suorassa, eikä pystykorvanikaan yletä lattiatasolle. Pohja on kuitenkin yllättävän kuiva, ainakin tästä kohdasta. Siinä pystyy seisomaan, vajoamatta mihinkään mutavelliin. Lattiareikä tuo kuoppaan hieman valoa, mutta muuten on pilkkopimeää.
”Täällä ei näe mitään!” huikkaan Ezralle, samalla kertoen, että elossa ollaan.
Siirryn varovasti askeleen eteenpäin, tunnustellen, miten iso kuoppa oikein on. Ei se ole kamalan leveä, mutta voisin melkein makoilla siinä pitkin pituutta. Iso koira ei tänne mahtuisi, mutta Ezra voisi hyvin käpertyä tänne turvaan. Jostain kiertää raikkaampi ilma, joten oletan, ettei kuoppa lopu siihen. Varovasti lasken hieman päätäni ja otan pikkuriikkisiä askelia eteenpäin. Kuoppa kapenee, kuin pieneksi tunneliksi. Laskeudun makuulle, tuntuu turvallisemmalta liikkua niin, etten törmää mihinkään. Ryömin hitaasti eteenpäin, tunnustellen kynsillä ja polkuanturoilla maata, ennenkun hinaan loppuruumiini eteenpäin. Eteenpäin ja eteenpäin. Välillä tunnen maata molemmilla puolilla kylkiäni, mutta itsepintaisilla potkuilla pääsen kulkemaan ilman suurimpia ongelmia. Jumiin en tällaisessa paikassa nyt ainakaan halua! En ole ihan varma, miten pitkän matkan olen liikkunut, ja suuntakin on epäselvä, kunnes yllättävä valo tunkeutuu esiin jostain raosta ja pystyn jopa näkemään jotakin. ’Tunneli’ avartuu pieneksi kuopaksi, vähän samalla tavalla kuin siinä kohtaa, missä lattian reikä oli. Mahdun ainakin nousemaan pystyyn ja kääntymään ympäri. Pään yläpuolella on pieni, mureneva maapinta, josta auringon säteet tunkeutuvat sisään. En ainakaan taida olla enää suoraan ladon alapuolella, sillä lattiaa ei näy missään.
”Huhuuu?” huhuilen uteliaana ja kallistan päätäni.
Ehkä minua pelottaa ihan pikkuisen, että maa antaisi periksi ja hautaisi minut elävänä tänne, mutta sitä ei huomaa kuin pienenä hermostuksena. Tämä on ollut täällä vaikka kuinka kauan. Pieni vikinä saa katseeni painumaan alas, kun hiiri vipeltää toisen tassuni ylitse ja katoaa sitten jonnekin varjoon. Eli ruokaakin olisi tarjolla! Käännyn takaisin kohti ’tunnelia’ ja lähden ryömimään takaisin samaa matkaa, innokkaana kertomaan Ezralle, että sillä oli maailman paras piilopaikka!
”Ezraaaaaaa” kutsun whippetiä siinä ryömiessäni eteenpäin. En halua vahingossa törmätä whippetiin, jos se oli jo seurannut lattian alle. Ääni kaikuu melkein pelottavasti pienessä tilassa, mutta se ei paljon hetkauta. Minun äänihän se vain on.

Nimi: Iitu

02.08.2018 20:29
Creeta – Auony

Nuorukainen tuijotti yrttikasaa, jonka Mitra siirsi lähemmäs, ennenkun siirsi katseensa kokeneeseen parantajaan ja takaisin kasveihin. Creeta ihan itsekö? Okei! Hetken tongittuaan yrttien seassa oppilas päätti ensin suojata haavaa, ennenkun paketoisi uroksen varpaan takaisin kasaan. Kasasta löytyi kirveli-kasvin juuria, ei montaa, mutta tarpeeksi yhden hauteen tekemiseen. Myös pieniä, keltaisia kukkia pääsi hauteeseen mukaan, ne paransivat haavoja hyvin. Creeta pureskeli tarkasti juuret sekä kukat mössöksi, ennenkun kaapi sekoitusta tassuihinsa. Viime tingassa nuorukainen muisti ensin myös puhdistaa haavan ja mahdolliset jämät edellisestä hauteesta karhella kielellään, ennenkun lähestyi huskya tassut ojossa.
”Tämä saattaa tuntua vähän inhottavalta, mutta se estää haavaa tulehtumasta lisää, ja parantaa myös syntyneen tulehduksen”, Creeta selitti Alikille, ennenkun painoi tekemänsä hauteen kohti haavaa. Nuorukainen joutui hieman liikuttamaan tassujaan, pienin, pyörivin liikkein, jotta murskattu yrtti tarrautuisi varmasti kunnolla kiinni haavaan ja estäisi pölyn tunkeutumasta siihen. Se myös suojaisi haavaa niiltä yrteiltä, jota Creeta tahtoi käyttää Komentajan varpaasen.

Koska haava oli muuten puhtaan näköinen, Creeta ei halunnut tunkea siihen mitään muuta, kunhan saisi jotenkuten tulehduksen pysäytettyä. Niinpä oppilas siirtyi etsimään jotain, millä voisi helpottaa varpaan oloa. Creeta asetteli viereensä kaksi kasaa; yhden varvasta varten ja toisen, minkä Alik saisi syödä. Paljon lepoa ja paljon pahanmakuisia yrttejä, eikös vain?
”Ei… Ei… Joo… Ei… Ahaa, joo!” Creeta puhui lähinnä itsekseen kaapiessaan yrttejä sinne tänne, kuitenkin varoen rikkomasta mitään.
”Syö nämä”, Creeta tunki kasan erilaisia yrttejä Komentajan nenän eteen. ”Kalmojuurta tulehdukseen, pietaryrtti laskemaan hieman ruumiinlämpöä ennenkun kuume nousee tuosta enempää, sekä unikonsiemeniä. Auttavat kipuun ja helpottaa lepäämistä.”
Creeta ei uskonut nimien sanovan Komentajalle yhtikääs mitään, mutta ehkä huskylle tulisi parempi mieli, kun tietäisi edes suunnilleen, mitä oli popsimassa suuhunsa. Samalla lause oli tietenkin myös Mitraa varten, jotta kokenut parantaja voisi lisätä tai muokata haluamansa mukaan Creetan ehdotuksia. Creeta varmisti, että Alik oli työntouhussa vetämässä yrttejä poskeensa, ennenkun ujuttautui murtuneen varpaan kimppuun. Sitä varten Creeta teki uuden mössön, koostuen nokkosesta ja raunioyrtistä. Creeta muisteli, että nämä kaksi yrttiä sekoitettuna olivat hyviä nimenomaan luunmurtumiin. Mössö joutui uudestaan Creetan tassuihin, kun oli ensin saanut aikaisemman hauteen jämät irti tassuistaan, ja varovasti Creeta hieroi hauteen varpaan ympärille. Nuorukainen tiesi, että hauteen jähmettyä se pitäisi jämäkästi varvasta paikoillaan, niinpä Creeta yritti parhaansa mukaan tunkea haudetta varpaan molemmin puolin. Oppilas ei tahtonut liikuttaa kipeää varvasta, mutta muut varpaat varmasti toimivat moitteetta, joten toisella tassullaan tonkineesi siirteli niitä sivuun, ja tadaa! Varvas oli peitetty.
”Sitten ei liikuta”, Creeta muistutti tomerana Komentajaa, ja oli hieman huvittunut siitä, miten helppo oli hieman komennella huskya tällaisissa tilanteissa. Toivottavasti Alik-herra ei suuttuisi nuorukaiselle.

Lopulta Creeta käytti samaa kikkaa, kun mitä Shin oli käyttänyt. Oppilas painoi lehdet tassun molemmin puolin, kysyvällä katseella kohti Mitraa.
”Mikä on paras lehti tällaiseen?” oppilas varmisti ensin.
Creeta kietoi vielä ohuen kierroksen hämähäkinseittiä koko komeuden ylitse, pitääkseen hauteet paremmin paikallaan ja tukeakseen varvasta, ennenkun mössö olisi oikeasti jähmettynyt sen ympärille. Kankaan kiepauttaminen vielä tassun ympärille ei ollut ehkä ihan välttämätöntä, mutta tonkineesi sitoi sen siihen silti. Ehkä eniten sen vuoksi, ettei Komentajalle tulisi yhtä helposti tarve raapia vaivalla tehdyn kuorrutteen irti käpälästään… Creeta oli mielestään ollut hyvin tarkka ja aika nopeakin, vaikka tarkemmin mietittynä aikaa oli varmaan kulunut tuplasti enemmän, kun jos Mitra olisi tehnyt kaiken itse. Mutta ainakin Creeta oli aika ylpeä siitä, että oli muistanut niinkin monen yrtin nimen ja tarkoituksen, ja tuo tunne myös paistoi nuorukaisen kasvoilta sen katsoessa valmista työtään.

Nimi: Glowe

02.08.2018 19:28
//Juu oli oli ^^

Mitra ja Alik - Yad

Alik ei näyttänyt yhtään tyytyväiseltä kuunnellessaan Creetan selostusta. Ei kiva, ei hyvä.
"Eli minä taidan olla täällä jonkin aikaa", Alik murahti pettyneesti. Komentaja ei ollut edes huomannut, kuinka myös Creetan sanoista oli teitittely jäänyt pois. Mitrankin ilme sai vähän pahoittelevan sävyn, Alik oli ilmeisesti olettanut pääsevänsä metsään rymyämään jo huomenna. Ei valitettavasti onnistunut. Pelkästään haavan paraneminen kesti kauemmin, murtumasta puhumattakaan, oli se sitten hiusmurtuma tai sitten ihan kunnon sirumurtuma.
"Hyvää työtä Creeta", Mitra naukaisi oppilastaan vilkaisten.
"Puhdistetaan haava, ja laitetaan takaisin pakettiin, niin Alik pääsee nukkumaan", parantaja jatkoi.
"Toivottavasti löydät kaiken tarvitsemasi näistä kasveista", Mitra totesi työntäen pienen kasan eri rehuja lähemmäs nuorempaa naarasta. Hehe, uusi testi taas, miten Creeta tästä selviäisi, tunnistiko naaras kaikki kasvit ja osaisiko Creeta käyttää niitä oikein? Nuorukainen sai totutella siihen että Mitra vain nakkasi tehtävän ja jätti oppilaan vähän oman onnensa nojaan siitä selviämään. Mitrasta sillä mallin katsomisella ja kuuntelulla ei oppinut yhtä tehokkaasti kuin että meni ja kokeili ja oppi vähän kantapään kautta.

Nimi: Glowe

02.08.2018 19:15
Ezra - Yad

"Joo, valmis", Ezra vastasi huuliaan nuollen. Näätä oli ollut ihan hyvää, mutta kyllä Ezra oli hiirestä enemmän tykännyt, ensinnäkin siksi että hiiri oli pehmeä ja sen saattoi syödä kokonaan pieniä luita myöten. Näätä sen sijaan oli enää kasa verisiä ja vähän lihaisia luita ja turkin riekaleita. Nättiä.

Ezra muisti ottaa näädän pään mukaan, ja taisi olla varsin kummallinen näky kuinka whippet kantoi näädän pyöreää päätä kuin palloa konsanaan. Toivottavasti se mahtuisi sitten Furin suuhun, mutta jos ei, ehkä pentu saisi vietyä sen mukanaan korvasta tai jostain muusta roikottomalla.
"Kyllä me keretään", Ezra vakuutteli ja katsoi metsään, jonne oli ehkä puidenkin varjojen takia ilmestynyt heikko yötä lupaileva hämy. Hämärää siellä ei nyt sinällään vielä ollut, mutta pimeähköä ehtisi tulla ennen kuin aurinko olisi vienyt viimeiset säteet mukanaan.
"Tännepäin", Ezra neuvoi ja lähti juoksemaan näädän pään kanssa reipasta tahtia eteenpäin metsässä.
"On se kiellettyä, kai. Metsästäjät eivät yövy siellä ellei ole asiaa parantajalle, tai jos on pentuja tai jotain sellaista", Ezra vastasi, korottaen vähän ääntään että juostessa se kuuluisikin johonkin. Itseasiassa pidemmän matkaa juostuaan whippet totesi lumen kastelemien tassujen olevan ihan mukava viilennys keino.
"Tuolla se näkyy", Ezra hihkaisi, kun koirat olivat talsineet hyvän matkaa, kulkeneet tiheähkön havumetsän läpi ja tulivat pienelle katajojen ja muiden pikkukasvien valtaamalle niitylle. Niityn toisella puolella se harmaa, reikäseinäinen lato. Ezra kipitti sen luo, loikkasi lattian tasalle. Heh, kyllä siihen piti vähän loikata, koska märkä peltomaa oli vajonnut notkolle ladon alla. Kyllä Furi siitä selviäisi.
"Kulje sitten varovasti, en tiedä kestääkö mitkä kohdat edes sinua", Ezra muistutti. Whippet itse ei painanut edes 20kiloa, kuinkahan paljon pentu painoi? Ezra jätti näädänpää siihen ovensuuhun ja lähti puikkelehtimaan turvallista reittiä reiän luo. Taakseen vilkuillen whippet yritti pysyä kartalla siitä miten Furilla meni.
"Tuosta se Lich meni läpi", Ezra kertoi, osoittaen tassullaan isoa reikää lattiassa. Jännä että siitä oli mennyt vain Lichin etujalka, mutta olihan rotikka ollut melkoinen köriläs.
"Sitä pitää varmaan vähän suurentaa että siitä mahtuu", Ezra mietti ja lähti hivuttautumaan varovasti, katse lattiassa kohti reikää. Ehkä whippet saisi rikottua lattiaa tassuillaan, että lahot ja märät puun sirpaleet putoaisivat maahan ladon alle. Ehkä Furi mahtuisi jo reiästä alle, ja voisi mennä tutkimaan sitä.

Nimi: Iitu

02.08.2018 18:33
Furi - Yad

"Säästä minullekin!" kiiruhdan hymyillen Ezran viereen ja revin varoen näädän nahkasta palasen sivuun  Luikeroinen otus ei sisällä paljon syötävää, mutta mukavaa sitä on nakerrella joka tapauksessa, vaikka sitkeitä paloja yrittää asettua asumaan hampaiden väliin. Koskaan en ole kuitenkaan ruuan suhteen nirsoillut, tämä on täysin syötävää. Siinä samalla kun järsin turkit ja jänteen pois edestä, päätän irrottaa päänkin, jotta se olisi helpompi kuljettaa mukanaan. Kun näätä näyttää siltä, että on kutakuinkin nakerretty loppuun, nappaan itselleni toisen Ezran pyydystämän hiiren ja hotkin sen nautinnollisesti kurkusta alas. Valmis seuraavaan seikkailuun!

"Valmis?" utelen Ezralta, ennenkun kipitän reippaasti ovelle ja avaan sen kokonaan, astuen ulos mukavaan iltasäähän. Unohdan kokonaan näädän pään, mutta ehkä Ezra muistaa napata sen mukaansa. Vilkaisen taivaalle ja lempeän lämmin tuuli ravistelee turkkia.
"Meillä on vielä aikaa, ennenkun aurinko laskee. Pitää palata Kartanolle ennen pimeää, tai Rico huolestuu", puhelen ja virnistän sitten Ezralle. "Tai no, minun pitää palata, saatko sinäkin nukkua joskus Kartanossa vai onko se kokonaan kiellettyä?"
Siirryn jälleen hieman reippaampaan tahtiin, sillä en tiedä miten pitkä matka tästä enää on Ezran latoon, jota se kutsuu kodikseen.

Nimi: Iitu

02.08.2018 15:56
Creeta – Auony

Voi ei, ei tilanteessa ollut mitään hauskaa, vaikka Creeta pitikin kasvoillaan leppoisan hymyn. Jotenkin tuntui vain oudolta, että suuri Komentaja näytti tuntevansa olonsa niinkin epämukavaksi, kun kissat tarkastelivat tassua. Tai no, tekivät jotain ylipäätään. Eihän parantaja tai oppilas aikonut tehdä mitään tosi kamalaa, ainakaan Creetan mielestä.
”Näyttää edelleen puhtaalta, tuo Shinin lehtikikka taisi oikeasti olla aika nerokas, mutta…” Alikin murina keskeytti nuorukaisen ja Creeta vilkaisi ylöspäin paljastettuihin hampaisiin korvat luimien. ”Ryhdistäydy!” se sähisi, ja tuijotti alas tassuihinsa. Eihän oppilas edes koskenut tassuun, vaan jalkaan.
Alikin käytökselle tuli kuitenkin nopeasti vastaus ja suurella mielenkiinnolla oppilas tuijotti huskyn varvasta. Hmm, tämäpä jännittävää. Creeta kyyristäytyi lattiaa vasten ja vilkaisi sitten ylöspäin niin, että näkisi paremmin tassun alle ja varsinkin jomottavaa varvasta. Haavan reunat repsottivat, mutta varsinainen verenvuoto oli tyrehtynyt. Tonkineesi tuijotti tarkkaavaisesti koiran varpaita ja seurasi niiden liittymiskohtia kohti polkuanturoita. Asento oli hieman hankalahko, mutta onneksi Creeta oli pieni ja solakka, joten se ei haitannut tutkailua juuri ollenkaan. Varpaan alaosassa saattoi havaita pienen pullistuman, jonka ympärille oli kasvanut pieni turvotus. Vaikka tassu oli paketoitu, varvas oli varmaan päässyt liikkumaan Alikin kävellessä kolmella muulla tassullaan. Creeta asteli askeleen taaksepäin.
”Varpaassasi taitaa olla murtuma”, (Olihan se niin?) Creeta aloitti ja selosti sitten kaksikolle, mitä oli nähnyt.
Varpaan paketoiminen ei ollut niin helppoa, sillä ne olivat niin lähekkäin toisiaan. Ehkäpä koko tassu joutuisi tiiviimpään pakettiin, joka estäisi sen liikkumista. Varvas oli kuitenkin helpompi, kuin vaikka jalka, sillä sen takaisin asetteleminen ja luutuminen ei ollut yhtä pitkäaikainen prosessi, kuin isoissa luissa. Oppilas huiskasi säälien häntäänsä, voi Komentaja parkaa. Ihan kun haava ei olisi ollut jo tarpeeksi.
"Mutta sinä selviät hengissä", Creeta jatkoi hilpeämpään sävyyn.

Nimi: Glowe

02.08.2018 14:26
Ezra - Yad

Vaikka Ezra oli vähän isompi ja vanhempi, oli nuorukainen silti yllättynyt kuinka helpon tuntuisesti sai vedettyä Furia lattiaa pitkin. Mutta Furi ei ollut mistään heikosta rodusta, ja pennun alkaessa kunnolla vetämään, Ezra sai tosissaan puristaa leukojaan jotta näädän karkea turkki ei liukuisi hampaiden välistä. Kuului pieni poksahdus ja Furi meni mukkelismakkelis. Ezra suoristautui leikkiasennosta ja heilutti naurahtaen häntäänsä.
"Eikö? Minäkin haluan maistaa", whippet julisti, tiputti näädän maahan ja repi pienen palan sen kyljestä. Taisi näädän liha olla muutenkin sitkeää, mutta ei se hullumman makuista ollut. Tosin, aika paljon turkkia ja jänteitä, ei niinkään lihaa.
"Tule maistamaan, tai minä rohmuan kaiken", Ezra nauroi mussuttaessaan sitä ensimmäistä pientä palaa.
"Mitä jos syötäisiin tämä, ja vaikka hiiret, ja otetaan pää mukaan ja lähdetään mun luo?" Ezra ehdotti.

Nimi: Glowe

02.08.2018 14:18
Alik - Yad

Huolestuneella yrmy ilmeellä Alik käänsi silmänsä seuraamaan nuorta kissaa joka meni sörkkimään Komentajan korvaa. Mitä nyt tapahtuu? Alikin ajatukset olivat yksi iso kysymysmerkki, kun se odotti että nuorukainen saisi tutkimuksensa valmiiksi. Samalla Alik tuli miettineeksi sitä tiedollista eroa mikä kaksikolla oli. Komentaja oli naarasta vanhempi ja elämää enemmän nähnyt, mutta Creeta oli kuin kala vedessä tässä ympäristössä jossa Alik sai sydänkohtauksia kokoajan. Sitä Alik oli aina parantajissa arvostanut, sitä järkyttävää tiedon määrää mitä niiden piti tietää ja sisäistää.

Seuraavalla liikkeellään Creeta sai Alikin aivot melkein tilttaamaan. Kissan painaessa kuononsa vasten koiran kirsua, Alik käänsi silmiään vähän ristiin katsoakseen nuorta kissaa hyvin järkyttyneellä ilmeellä. Miksei kukaan kommentoinut mitään? Miksei Mitrasta tässä tapahtunut nyt jotain hyvin epäsopivaa? Eihän Creetan tarvitsisi kuin nuolaista koiran kuononpäätä ja siinä se. Se olisi pusu ja Alik kuolisi siihen paikkaan. Hassua että uros edes tuli ajatelleeksi mitään sellaista nuorukaisen toimista, koska ensinnäkin, Creeta oli kissa. Myönnetään, että jopa Alikin mielestä monet kissanaaraat olivat viehättäviä kaikessa solakkuudessaan ja siroissa muodoissaan, ja Creeta esimerkiksi oli hyvin kauniin värinen, mutta hyi ei. Ja, Alik oli Creetaa montako kertaa vanhempi? Kaksi? Kolme? Näissä hyvin järkyttyneissä ja hämmentyneissä mietteissä Komentaja ei tajunnut kuin pysyä paikoillaan kireänä kuin viulun kieli, kunnes nuori naaras oli vetäytynyt kauemmas. Mitralle ja Creetalle tuo oli ehkä ollut osa tutkimusta, mutta Alik-paran aivot eivät edes osanneet käsitellä tapahtunutta. Toisaalta tilanne oli Alikin mielestä niin hauska, ettei Komentaja huomannut edes suuttua tuollaisesta toiminnasta. Parempi vain yrittää olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jatkossa Alik varmasti suhtautuisi kuumeen tarkistamiseen isolla varovaisuudella.

Kissat vain jatkoivat tavallista puhetta, kun Alik sai keräillä minänsä rippeitä ja Alik havahtui vasta kun sävähti napakkaa kipua jonka Creetan työ sai aikaan. Oppilas oli kyllä tavattoman varovainen ja hellä, mutta tassu oli arka myös haavan ympäriltä. Tassu ehkä nytkähti hieman, mutta muutoin Alik ei ehtinyt häiritä Creetan työtä, siirtäessään kivun hallinnan hampaiden yhteen puristamiseen.
Tulehtunut?! Alikin katse heittelehti kissasta kissaan ja tassuun. Eikö se ollut vaarallista? Kumpikaan kissoista ei kuitenkaan ollut kamalan huolissaan, vaikka Alik täällä jo pohti oliko hengenlähtö lähellä. Alik tunsi myös haavasta leijailevan, heikon, mutta silti selkeän makeahkon, jopa siirappimaisen tuoksun. Mädältä se ei haissut koska mätää siellä ei vielä ollut.
"Hmm... Näyttää että se ainakin aikoo tulehtua", Mitra kumartui vilkaisemaan haavaa, ja naukui tutulla tylsistyneellä äänellä. Alkava tulehdus, tai lievä tulehdus, siinä Creeta oli oikeassa, Mitra pisti nuorukaisen joka teon ja sanan merkille, uutta oppilastaan arvioiden.
"Tulehdus? Mutta... Mutta Shin puhdisti sen ja teki kai jotain mikä estäisi tulehduksen tai... jotain", Alikin äänestä kuului huoli, ja uros luimi hermostuneesti korviaan.
"Varmasti teki, mutta meillä ei ole mitään ihmerohtoja jotka vievät vaivat samointein pois. Voimme vain ehkäistä tai lieventää tulehdusta ja muita vaivoja, mutta emme tuosta vain poistaa. Olen varma että Shin on tehnyt kaiken mitä on pitänyt, mutta joskus näin vain käy. Ei hätää, Alik. Kuume tarkoittaa sitä että sinun pieni muskelikehosi taistelee tulehdusta vastaan. Paljon lepoa ja paljon pahanmakuisia rehuja, niin olet taas kunnossa", Mitran ääni oli itseasiassa nyt hyvinkin rauhoitteleva, vaikka siellä pari vittuilevaa pippuria olikin mukana. Alik luimisteli korviaan, eikä näyttänyt varmalta, mutta kyllä Mitra oli vähän saanut huolta pyyhittyä.
"Onko sinua pyörryttänyt? Tai ollut pahoinvointia?" Mitra kyseli, vilkaisten samalla Creetan tekemistä, kun naaras päätti alkaa kääntämään tassua. Alik auttoi oppilasta parhaansa mukaan tassua kääntämällä, mutta valitettavasti koirien 'ranteiden' notkeus ei yltänyt kissojen tasolle. Mutta ehkä Creeta näkisi.
"Ei... Ei ole pyörryttänyt, eikä oksettanut jos sitä tarkoitat", Alik vastasi.
"Miltä näyttää Creeta?" Mitra kyseli kunhan oli nyökännyt vastaukseksi Alikille, ja parantaja itsekin kumartui jotta näkisi vähän paremmin. Äkkiä Alik paljasti hampaansa terävästi murahtaen kun Creetan toimet kävivät kipeää. Oppilaan ei ollut tarvinnut kuin vähän painaa jotain väärää luuta tai jännettä, ja se tuntui haavassa, tai pikemminkin varpaassa. Ihan hetken Alikin oli kivun takia tehnyt mieli purra jotain, ja nyt koira nuoli paljastettujen hampaidensa välistä kuonoaan ja kirsuaan.
"Tuo sattui?" Mitra ihmetteli, katsoessaan ettei Creetan tassut olleet lähelläkään haavaa. Alik päästi matalan murinan ja mulkaisi vanhaa parantajaa pahasti. Joo kyllä oli sattunut.
"Kiintoisaa, mihin?" Mitra kyseli.
"Varpaaseen, siihen mikä on haavan oikealla puolella", Alik murisi jännittyneenä. Nytkö ne sitten menisivät varvasta tökkimään? Voi kun kiva.

Nimi: Iitu

02.08.2018 13:55
Furi - Yad

"Joo! Joku Kartanosta varmaan tietää, mikä tuo on!" Pörhennän ylpeänä turkkiani ja samassa maha ilmoittaa pienestä nälästä, saalis on tapettu ja silloin kuuluu syödä. "Maha kutsuu!" jatkan hihitellen.
Heittäydyn Ezran mukana leikkiasentoon ja annan häntäni vispata kuin helikopteri ympäriinsä. Whippetin ravistellessa näätää ylösalas ponkaisen takajaloilla vauhtia loikkaan ja nappaan ilmasta näädän etujalasta kiinni, ennenkun laskeudun turvallisesti takaisin lattialle, kuono Ezraa päin. Kiristän otettani ja painan ruumiini hieman kyyryyn, ottaessani tukea lattiasta tassuilla, takapuoli sojottaen kohti ilmaa. Ravistan päätäni, etujalka tukevassa otteessa hampaiden välissä. Jos Ezra lähtisi peruuttamaan näädän kanssa, liukuisin varmaan kuin tiskirätti perässä. Yritä siinä nyt pistää hanttia, kun tassut liukuvat lattiaa pitkin ja olen tukehtumassa nauruun. Lopulta isken etujalkani mahdollisimman voimakkaasti lattiaa vasten ja sinnikkäästi vedän näädän käpälästä niin kovaa, kuin vain jaksan, välilllä ravistellen päätäni parhaani mukaan, onnistuen ottamaan pari askelta taaksepäin. Pitkä ruumis heiluu puolelta toiselle koirien välissä ja rykäisen vielä kerran. Jalassa oleva pieni luusto paukahtaa poikki ja samalla kiskoessani pöllähdän kokonaan nurin. Ihmeissäni kömmin istumaan, osa näädän tassusta roikkuen suussa.
"Oho."
Käytän tilannetta hyväksi ja nappaan jalasta pienen maistiaisen. Ei paras mahdollinen paikka maistiaiselle, mutta sitkeä, pieni lihasuikale maistuu ihan hyvältä.
"Ei mikään huono saalis", virnistän Ezran suuntaan ja nielaisen lihanpalan loppuun.

Nimi: Iitu

02.08.2018 13:31
Creeta - Auony

Hieman huolestuneella ilmeellä Creeta kuunteli Komentajan vastausta. Ei ollut hyvä, että huskya huimasi edelleen. Oppilas loihti kuitenkin kasvoilleen tavallisen lempeän ja rohkaisevan hymynsä ja asettui sitten Alikin pään viereen. Varautunut husky huvitti hieman, eihän Creeta ollut tekemässä mitään pahaa. Kuumeen tarkastaminen kävisi nopeasti. Tonkineesi nosti toisen tassunsa Alikin korvanlehteä vasten ja painoi polkuanturaansa kärkeä vasten. Ei liian kovaa, jotta naaraan oma ruumiinlämpö estäisi tutkimusta. Creeta ei niinkään luottanut korviin, tai omiin tassuihinsa, eikä korva tuntunutkaan mitenkään kamalan erikoiselta. Ollessaan 'kiireellinen' huskyn korvan kanssa, Creeta vaihtoi suunnitelmaa ja tunki kuononsa vasten uroksen uroksen kuonoa. Rutikuiva koiran nenä tuntui hassulta vasten oppilaan omaa kuonoa ja siitä hehkui pieni lämpö. Ei vaarallinen, mutta ei normaalikaan.
"Lämpö on noussut, mutta ei ainakaan toistaiseksi kovinkaan korkealle", Creeta raportoi Mitralle, samalla vetäen pahoittelevasti kuononsa pois Komentajan kirsusta. Kuono vastaan kuono oli aina ollut Creetalle tarkin tapa kokeilla muiden ruumiinlämpöä, vaikka sen olisi voinut tehdä tassullakin kokeilemalla. Creeta hymähti Alikin suuntaan, ennenkun asteli kuuliaisesti Mitran käskyn tullessa kohti huskyn tassua.

Käärö oli pysynyt hyvin paikallaan ja oppilas paljasti kyntensä. Varovasti Creeta raapi käärön kiinnityskohdan auki ja oli kiitollinen Alikin puolesta. Oppilas ainakin yritti kohdella tassua varovasti, vaikka joutui sitä hieman tökkimään, jotta saisi käärön kokonaan irrotettua. Shinin asettaman lehdet olivat takertuneet tassukarvoihin, ja epäröimättä tonkineesi tunki kynnen lehden alle raapien senkin kokonaan irti. Mitra olisi varmaan vain tavallisella reippaalla tavallaan kiskonut käärön hiiteen ja komentanut huskyä olemaan kitisemättä turhasta. Oppilas oli hieman hienotunteisempi. Käärön irrottua nuorukainen kuitenkin nyrpisti kuonoaan. Haavan ympärys oli punertava ja hieman ärtyneen näköinen, ja siitä huokui epämiellyttävä haju.
"Tulehtunut? Tai ainakin alkamassa" Creeta raportoi jälleen Mitralle, tällä kertaa kuitenkin hieman kyselevään sävyyn. Normaali se nyt ei ainakaan ollut, käärön olisi pitänyt paremmin suojata haavaa. Olikohan sinne jäänyt vielä jotain? Creeta asettui hieman lähemmäs, nuuhkien varoen tassun suuntaan. "Joudun siirtämään tassua vähän, että näkee paremmin", Creeta sanoi Alikille, ennenkun painoi tassunsa koiran jalalle, vääntäen sitä hieman sivummalle.

Nimi: Glowe

02.08.2018 13:26
Ezra - Yad

Pelottomasti pelkuri syöksyi riehuvaa näätää kohti ja sai sen selästä kiinni, jostain puolen välin kohdalta, ehkä vähän lähempää takapäätä. Ezra yllättyi tuntiessaan vielä siellä asti kylkiluita tässä pitkulakehossa. Näädään alkaessa taas kiertää kehoaan päästääkseen puremaan whippettiä uudelleen, Ezra sulki jo silmänsä ja rukoili Furia apuun. Ja pentuhan kerkesi hyvissä ajoin, Ezran nokka ei ollut edes vaarassa. Näätä päästeli kummallisia ääniään ja väänteli ja käänteli kehoaan notkeammin kuin käärme. Ezra puri niin lujaa kuin kapealla kuonollaan pystyi ja yllättyisi jos näädältä ei yhtään kylkiluuta murtunut. Näätä vääntyili vielä hetken ja valahti sitten rennoksi roikkumaan ilmaan kahden koiran hampaissa.

Voittoisasti Ezra heilutti häntäänsä ja irrotti myös otteensa, jolloin elukka putosi kokonaan lattialle, kevyt keho pienesti tömähtäen. Ezra virnisti niin että näädän turkkiin sotkeutuneet hampaat ja kieli näkyivät. Ezrako oli pelastanut Furin?! Ezra oli pakahtua onnistumisen tunteesta ja uros naurahti kun Furi puhui väärille koirille ryttyilemisestä.
"Joo", Ezra nauroi.
"Minä haluan ainakin maistaa millainen tuo on, sen voi varmaan syödä", Ezra pohti ääneen, katsellen nimetöntä otusta. "Ja minä haluan myös kyllä tietää mikä hirviö tuo on, jos kokeillaan säästää sen pää ja viedään se näytille?" Ezra jatkoi intopiukeana ja nuolaisi kirsuaan jonka vieressä oleva haava oli jo tyrehtymässä.
"Mutta hei! Ennen ruokaa, miten olisi... vetokisa?" Ezra hypähti vähän kauemmas Furista, ja laskeutui leikkisään peppu-kohti-taivasta-asentoon, samalla kun nappasi otteen näädän hännästä. Piiskahäntä vispaten Ezra ravisti päätään sekä näätää, ja jäi sitten silmät säihkyen odottamaan mitä Furi tekisi.

Nimi: Glowe

02.08.2018 13:04
Alik ja Mitra // Yad ja Auony

"Me mitään piikoja olla", Mitra mutisi kovaan ääneen kävellessään kolmannen kerroksen käytävää jänis suussaan, Komentajan ja ruskean dogin edessä.
"Mitra hyvä, minä kuulen sinut", Alik sanoi väsyneesti takaa. Mitra vilkaisi taakseen ja pörhisti häntäänsä.
"Herra hyvä, ehkä se on tarkoitus", Mitra piikitteli. Alik huokaisi itsekseen, somali oli taas hurmaavalla tuulella.
"Mitra, minä en nyt jaksaisi vittuilua", husky jatkoi, "ja minä vain ajattelin säästää teidän askelianne. Eihän teidän olisi ollut ihan suoranainen pakko täyttää pyyntöni." Alik puheli sovittelevasti. Koiran yllätykseksi punertava naaras, joka pysähtyi avaamaan huoneen oven, hymyili.
"Noh, tehty mikä tehty", Mitra totesi kepeästi ja avasi oven niin että kaksi koiraa mahtui siitä sisään rintarinnan, "toinen peti tältä puolelta." Mitra ohjasi doggia, vaikka Komentaja varmaan olisikin sen hoitanut. Alik kävi makuulleen samalle pedille kuin aiemminkin, kiitti Famasia ja päästi sen lähtemään pois.

Creeta loikki lumen kanssa huoneeseen. Komentajan oli pakko vetää toinen suupieli pieneen, lyhytikäiseen hymyyn nuorukaisen 'sanoja' kuunnellessaan.
"Kiitos", Alik totesi ja alkoi reippaasti nuolla mukavan vetistä lumiläjää, loppua kohden myös syöden kiteistä lunta. Niin hyvää, niin kylmää.
"Huonosti. Olen väsynyt, ja minua huimaa. Lisäksi tuo tassu tuntuu lämpimältä ja sitä tykyttää. Eikö sinun myrkkysi pitäisi vaikuttaa pidempään, Mitra?" Alik valitteli vaivojaan ja vaikka uroksen ääni tasainen ja melko tunteeton olikin, oli viimeiset sanat tarkoitettu myös aidon kysymyksen lisäksi pieneksi piikittelyksi. Somali vain hymähti siinä vieressä. Mitra oli nakannut jänön koiran pedin viereen, mennyt jo penkomaan yrttilootaa, palannut koiran luo ja alkanut sitten nuolla pahimmat pölyt anturoistaan.

"Creeta, tarkistaisitko onko Alikilla kuumetta?" Mitra naukui, koska ei ollut saanut vielä toista tassuaan siihen kuntoon mihin haluaisi. Koirilla, ja kyllä kissoillakin kuumeen 'mittaaminen' kävi helposti vaikka kirsua tunnustelemalla. Yleensä terveellä koiralla kirsu oli vähän kostea ja siten viileä. Useinmiten sairaan, ja/tai kuumeisen koiran kirsu kuivui ja alkoi myöskin hohkaa lämpöä. Toinen paikka olivat esimerkiksi polkuanturat, tai korvalehdet.
Alikin nokka oli kuivempi kuin aavikko, mutta ei vielä hurjan lämmin, kuten ei muutkaan mahdollisista tutkittavista paikoista. Alikilla oli jonkin verran kuumetta, kuitenkin sen verran vähän ettei uros itse sitä muulta huonolta ololtaan edes huomannut. Sitä paitsi uroksella oli vielä ruokahalua, mikä yleensä lähti kovemmassa kuumeessa. Creeta varmaan tiesi mitä kannattaisi tehdä, mutta Alikilla ei ollut hajuakaan mitä nyt tapahtuisi joten husky käänsi vähän varautuneen katseensa jäänharmaaseen kissaan.

"No niin, sitten voitaisiin katsoa mitä Shin on saanut aikaan", Mitra naukui jokseenkin hermotuttavalla äänellä, painoi tassunsa yhteen ja paljasteli kynsiään kuin ei malttaisi odottaa että pääsisi tökkimään Alikin kipeää tassua. Voi kun oli kivaa olla sairaana.
"Creeta, haluatko sinä avata tuon käärön?" Mitra ehdotti taas. Oppilaista oli se hyöty että itse sai melkein istua paikallaan komentelemassa.

Nimi: Iitu

02.08.2018 10:32
Creeta - Auony

Jäänharmaa nuorukainen sai pistää parastaan, ettei ratkeaisi kovaääniseen nauruun Mitran sanoille. Komentaja pökertymässä jonkun päälle? Se vasta näky olisi! Edelleen hieman hihittäen oppilas lähti seuraamaan somalinaarasta, pujotellen varovaisesti väkijoukon keskellä, pahoitteleva hymy kasvoillaan. Ehkä se vähän tasottaisi edessä kulkevan Mitran käskyjä väistää. Creeta odotti suosiolla Korokkeen vierellä, kun Mitra supitteli Komentajalle. Ensin somali aloitti tavallisella, töykeällä tavallaan, ennenkun se jatkoi pehmeämmin ja uteliaana Creeta höristi korviaan ja vilkaisi ylös korokkeelle. Aslanin terävä katse upposi nuorukaiseen ja mahdollisimman pahoittelevasti oppilas vetäytyi taaksepäin. Hups, ei ihme, että Mitra yritti käyttäytyä kohteliaammin. Kärsimättömänä Creeta odotti, että Komentaja pääsi alas korokkeelta ja suuntasi sitten kohti Keittiötä.

"Minä haen", Creeta lupasi ja kiiruhti vikkelään kohti ulko-ovea. Famas ja Mitra hoitaisivat Komentajan yläkertaan.
Tonkineesi loikkasi portaat alas, kompastumatta kertaakaan, ja vipelsi sitten Kartanon taakse ja hieman kauemmas pihalle. Lumikerros oli ränsistynyt ja tallottu Yhteisöläisten jäljistä, mutta oppilas oli päättänyt löytää puhtaimman lumen. Ei kestänyt edes kauan, ennenkun tamppaamaton lumikohta osui silmään ja pienillä tassuillaan tonkineesi painoi eteensä lumikasan, ennenkun pyöritti sitä kuonollaan vähän matkaa. Lumi oli hieman liian märkää, mutta lopulta Creeta sai jonkinnäköisen lumipallon siitä aikaiseksi. Täällä nyt ei ollut mitään, millä sitä kantaa, joten oppilas joutui tamppaamaan palloaan tassuilla, jottei se leviäisi pitkin käytäviä. Creeta jätti vain pienen osan litteäksi lumikasasta, johon tarttui hampaillaan ja nosti kokeillen päätään. Pallo pysyi kasassa. Varovasti Creeta vipelsi kohti Kartanoa, pallo ei kestäisi mitään turhia hötkötyksiä tai se hajoaisi tuusannuusaksi. Kompuroimatta ja rikkomatta lunta oppilas kuitenkin pääsi kolmanteen kerrokseen asti.

Onneksi ovi huoneeseen oli vielä auki, joten Creeta vain käppäili sisään, samalla kun Alik laskeutui takaisin pedille makaamaan (?).
"Äätä tuee unta", Creeta yritti lausua 'täältä tulee lunta', ennenkun laski pallonsa Komentajan viereen. Samalla kostea lumi jo rikkoi pallon rakenteen, mutta ei se enää haitannut mitään, tehtävä oli jo suoritettu!
"Miten te voitte?" Creeta ei voinut olla kysymättä, ennenkun jäi tuijottamaan velttona roikkuvaa tassua.

Nimi: Iitu

02.08.2018 10:10
Furi - Yad

Näädän hampaat katoessa koivestani vetäydyn jättimäisellä loikalla eteenpäin ja kiepautan itseni ympäri vain nähdäkseni näädän puraisevan vastavuoroisesti Ezraa kuonosta. Pelko on kuitenkin väistynyt raivon tieltä ja naulitsen jälleen lattialla olevaan elukkaan katseeni. Mokoma peto. Hampaat välkkyen murisen sitä kohti, kun Ezra ottaa näätää kohti spurtin. Loikkaan vikkelästi näätää päin, ja sen huitaessa etukäpälällään tähän suuntaan, olen enemmän kuin valmiina, joten pyörähdän nopeasti ympäri, pois kosketusetäisyydeltä. Raivostuneen näköinen näätä kääntyy kuitenkin toiveeni mukaan minua kohti, jättäen Ezralle tarpeeksi tilaa napata sitä selästä kiinni (?). Näädän suusta kuuluu kivulias kiljaisu ja se nostaa pitkää eturuumistaan ylöspäin, mutkitellen vartaloaan ylettääkseen suurempaan whippetiin. Samalla olen jälleen kierähtänyt ympäri ja isken hampaani näädän paljastamaan kaulaan.

"Älä päästä irti", murisen Ezralle, kaivaen terävät hampaani syvemmälle näädän kurkkuun. Isokokoisella elukalla ei kuitenkaan ole enää minkäänlaisia mahdollisuuksia. Sen etukäpälä raapii kaulaani vasten, mutta niin pienellä voimalla, etten sitä melkein huomaa. Näädän veri valuu virtana leukojani pitkin ja ei siinä kauan taida mennä, ennenkun solakka ruumis vajoaa velttona kohti lattiaa. Vasta silloin päästän irti ja vetäydyn valppaana taaksepäin.
"Me... Me teimme sen!" sanon whippetille ja käännyn sitä kohti, isoilla silmillä. "Sinä pelastit minut, kiitos."
Hymyilen vinttikoiraa päin, isolla, aidolla hymyllä.
"Noin siinä käy, kun isottelee väärille koirille", mutisen ivaallisesti kuolleelle näädälle, kuitenkin hyvin, hyvin ylpeänä minusta ja uudesta kaveristani.

Nimi: Glowe

01.08.2018 23:51
Ezra - Yad

Siinä missä Furi meni tuota pikkupirua lähemmäs, Ezra otti iiison askelen kauemmas.
"Hei Furi... Älä.. Älä mee tökkimään sitä", Ezra uikutti taustalla kun omapäinen pentu meni murisemaan näädälle.
"Iip!" Ezra vinkaisi kun taistelu näätää vastaan alkoi. Whippet ponkaisi kauemmas ja katsoi isoin pelokkain silmin miten urheasti... Furi sai näädän hampaat koipeensa.
*Auta?! Minäkö?!* Ezra kiljui mielessään, ei se halunnut käydä tuollaisen raakalaiselukan kimppuun, sehän söisi Ezran välipalaksi. Whippet oli oikeasti näätää mukavasti isompi, mutta pitkulaisen otuksen järkyttävä koko pelotti Ezraa. Näätähän oli kissan kokoinen korkeudeltaan, ja pelkkä sen ruumiinpituus ylitti varmaan Ezran säkäkorkeuden. Ja jos mukaan laskettiin vielä tuo pitkä tuuhea häntä... Jättiläinen! Mutta Furi pyysi apua, joten rohkeuden siemenensä keräten Ezra loikkasi näätää kohti ja iski hampaansa sen tummaan häntään. Näätä päästi sähähdyksen, ja ilmassa -Ezran nostaessa päätään näätäkin nousi lattiasta- pitkula kääntyi kuin mikäkin käärme ja iski neulahampaansa Ezran nokkaan. Ezra ulahti kuin syötävä ja päästi irti. Koiria vastassa oleva kokenut ottelija putosi jaloilleen ja pyörähti niin että näki hyvin kummankin uhittelijan. Tai nenäänsä hierova Ezra ei oikein ollut uhittelija. Whippetin kirsun vierestä tippasi vähän verta, eipä kissan hampaitakin pienemmät näädän hampaat syvää haavaa tehneet. Mutta se kirpaisi ihan hirveästi.
"Mokoma puri!" Ezra jatkoi jopa vähän vihaisesti, kun nosti päänsä ylös etutassunsa luolta. Tassuun oli tarttunut vähän verta, ja hieromalla naamaansa whippet oli ehkä lähinnä onnistunut levittämään itselleen punaiset sotamaalaukset valkeaan kuonoon. Näätä paljasti hampaitaan ja huitaisi uhitellen pitkäkyntistä etukäpäläänsä vuoronpetään kumpaakin koiraa kohti.
"Furi, yhtä aikaa! Minä otan selästä!" Ezra huusi pienen rohkeutensa huumassa ja syöksyi alas pikkupetoa kohti. Mahtoi olla vähän Furistakin kiinni, saisiko Ezra hampaitaan näätään, vai näätä Ezraan.

Nimi: Iitu

01.08.2018 23:34
Furi - Yad

Ylpeänä ja suurella mielenkiinnolla seuraan katseellani, millä nopeudella Ezra säntää hiirten kimppuun ja kääntyy ihan hurjan nopeasti. Pian kaksi hiirtä makaa kuolleena ja heilautan pörheää häntääni kohti urosta.
"Mahtavaa Ezra!" hihkaisen. "Ei hätää, minä katsoin sinusta mallia, ehkä seuraavan kerran onnistun myös!"
Yllättävä rapina saa niskakarvani nousemaan pystyyn ja valppaana odotan näkeväni, mikä sen aiheuttaa. Lihakset valmiiksi jännittyneinä tuijotan kohti seinää, ennenkun sieltä pilkistää pää ja oudon pitkä elukka ryömii ulos piilopaikastaan. Se suoristautuu ja kääntää katseensa meihin ja tuijotan sitä hieman hölmistyneenä. En ole koskaan törmännyt moiseen. Se on aika iso, varmaan Kartanossa asuvien kissojen kokoinen. Ruumis on solakka ja pitkä. Näätä nostaa hieman päätään, mutta ei näytä muuten pelkäävän kahta koirasta. Enemmänkin minulle tulee tunne siitä, että näätä luulee meidän häiritsevän sen metsästystä, vaikka asiahan on ihan päinvastoin!
"Se vie meidän hiiret", mutisen Ezralle.
Uteliaisuuteni on kuitenkin herännyt ja varovaisesti astun yhden askeleen lähemmäs, haistellen kohti tuota outoa eläintä. Näädän kurkusta nousee hiljainen sähähdys ja se nostaa toista etukäpäläänsä kuolleen hiirensä ylitse. Luuleeko se, että olen viemässä sen saalista? Enhän minä sitä, haluan vain tutkia vähän lähempää. Elukan tassut näyttävät melko isoilta sen kokoon verrattuna ja niistä pilkistää terävän näköiset kynnet. Kurottaudun hieman lähemmäs, ihan vain haistellakseni eläintä. Näädän käpälä viuhahtaa ilmassa niin äkkiä, että ehdin juuri ja juuri vetäistä kuononi pois kynsien edestä ja kellahtaa takamukselleni istumaan. Senkin ilkimys!

Vastavuoroisesti paljastan näädälle hampaani ja murisen takaisin varoittavasti, nousten pikaisesti takaisin ylös. Minuahan tuommoinen otus ei pelottele, oli se sitten miten suuri tahansa! Meitä on sentään kaksi vastaan yksi. Pörheällä turkilla näätä ottaa askeleen eteenpäin ja vastahakoisesti saa minut peruuttamaan pienen askeleen. Ruumiillaan otus suojelee napattua hiirtään, mutta päättäväisesti korotan ryhtiäni ja tuijotan sen pikimustiin silmiin. Me olimme täällä ensin! Näätä astelee askeleen lähemmäs ja nostan etutassuni ilmaan, edelleen varoittavalla murinalla. Näätä aukoo suutaan ja paljastaa terävän hammasrivistön, jota kruunaa molemmilla puolilla olevat isohkot kulmahampaat. Hitaasti lasken päätäni alemmas ja nuuhkaisen eläimen suuntaan. Ärsyyntyneellä hännän viskauksella näätä astuu kokonaan saaliinsa ylitse ja näin ollen askeleen lähemmäs meitä. Nyt minun hermot pettävät ja pamautan tassullani kohti näädän selkää. Sen karvapeite tuntuu karhealta polkuanturoita vasten ja kierähdän nopeasti sivulle, jos elukka saisi päähänsä tulla vielä lähemmäs. Tassunkosketus kuitenkin näyttää ärsyttävän eläintä vielä enemmän. Se ei ole mikään tavallinen saaliseläin, vaikka niin kuvittelen, eikä aijo näköjään antaa pienen pennun tuolla tavalla hyppiä päin näköä. Vaikka olen kiertänyt näädän sivulle, en ehdi reagoimaan sen nopeaan liikkeeseen. Tunnen vain pistävän kivun, kun näätä upottaa hampaansa toiseen takajalkaani. Säikähtäneellä ulvonnalla kiepautan ympäri, mutta pieni petoeläin roikkuu sinnikkäästi kiinni, takakäpälien kynsien raapivan kohti lattiaa.
"Ezra apua!" ulvon kiihtyneenä, yrittäen kääntää päätäni taaksepäin survotakseni hampaani näädän selkään.
Otus ei kuitenkaan ole mikään mitäänsanomaton pienokainen, vaan täysikasvuinen peto, joka on kyllästynyt kahteen koiraan 'reviirillään'. Taitavasti se on asettanut loppuruumiinsa tarpeeksi taakse, etten veny ylettääkseni siihen.
"Ezra!" kiljun uudemman kerran, ellei whippet ole jo saanut vipinää kinttuihinsa. Näädän yllättävän terävät, tiiheät hampaat eivät tunnu mukavalta porautuen turkin läpi ihoon.

Nimi: Glowe

01.08.2018 23:30
Mitra - Auony

Mitra käänsi vihreät silmänsä kohti Koroketta ja keltaista huskya. Mitra väräytti tuhahtaessaan viiksiään.
"No vähän", Mitra naukaisi, vaikka ei tarkoittanut sanaa vähän. Mitra tunsi Alikin vähän paremmin kuin Creeta ja kokeneemman parantajan arvio oli se että Komentaja voisi kuukahtaa kyljelleen hetkenä minä hyvänsä, ainakin sen perusteella miten väsyneeltä koira näytti.
"En kyläl tajua miksi hän ensinnäkään kapusi tänne alas, turhaa vaivaa kaikille. Mokoma idiootti", Mitra jatkoi moittivalla äänellä. Punertava naaras heilautti korviaan.
"Mutta olet oikeassa. Haetaan hänet pois tuolta ennen kuin herra aiheuttaa lisää hämminkiä kupsahtamalla jonkun päälle", Mitra piruili, nousi ja lähti puikkelehtimaan väkijoukon välissä.
"Väistä, siirrytkö? Kiitos, saako tietä?" Mitra kuiskaili kulkiessaan, ja kysyessäkin parantajan ääni oli tyly kun ääliöt eivät tajunneet väistää. Hetken seikkailun ja muutaman mutkan kautta parantajakaksikko pääsi korokkeen reunalle. Mitra nousi pikkuisen takajaloilleen, mutta tuskin näkyi eturivissä olevien koirien takaa juuri ollenkaan.
"Kuulkaahan Komentaja", Mitra sihisi, "näytätte siltä että..." Naaras tajusi vaieta, kun tajusi että Aslankin oli siinä lähellä. Voi sitä kuumotuksen määrää, joka sai Mitran pörhistämään turkkiaan. Parantaja ei kuitenkaan edes vilkaissut Päällikkönsä suuntaan.
"Että lepo voisi tehdä teille hyvää", Mitra jatkoi pehmeämmällä sävyllä.
"Mitä jos siirtyisitte jo etuajassa takaisin lepäämään?" Mitra kysyi, mutta mielessään somali vaati Alikia vain tulemaan alas sieltä himputin valtaistuimelta ja kävelemään takaisin ylös 3. kerrokseen. Alik luimisti korviaan, mutta ei Mitran sanojen takia vaan huonon olon.
"Ehkä se olisi hyvä idea", Alik myönsi sitten hetken kuluttua. Ei ollut ihan helppoa myöntää tarvitsevansa lepoa ja että piti vielä lähteä kesken kokouksen. Pöyristyttävää!
"Famas", Alik kutsui melko lähellä istuvaa tanskandoggia vaimealla äänellä. Kynnenjäljet naamasta räikeästi paistaen doggi asteli korokkeen viereen, samalla kun Alik kiersi linkaten Desafion, ja muut, jotta ei häiritsisi mahdollista puhujaa. Alik lösähti jotenkuten alas korokkeelta ja antoi sitten kipeälle tassulle tarkoitetun painon nojautua Famasin kylkeen.
"Toinen teistä voisi samointein hakea lunta, ettei tarvitse turhaa juosta portaita", Alik totesi keittiön puolella. Kurkkua kuivasi.
"Ja jokin ruoka olisi ihan mukava", Komentaja jatkoi.
"Creeta, hae lunta", Mitra käski ja turkkiaan vähän pörhistellen kääntyi ruokakomeron suuntaan. Alik ei ollut pyytänyt, mutta uroksen onneksi Mitran hampaisiin sattui ensimmäisenä jänis. Kolmikko jatkoi matkaa yläkertaan, samalla kun Creeta oli hakemassa jonkinlaista lumipalloa(?)

Nimi: Iitu

01.08.2018 22:59
Creeta - Auony

Creeta ei voinut olla virnistämättä Mitraa päin, vaikka vanhempi parantaja puheli tavallisella, hieman tylyllä tavallaan. Ei se nuorukaista hetkauttanut, eikä se ottanut nokkiinsa moisesta. Kyllä Creeta tiesi, että Mitra saattoi tonkineesista kuitenkin pitää, ei se muuten tuollaista kysynyt. Niinpä oppilas vain kehräsi tyytyväisenä takaisin, vaikka mahaa väänsi hieman ajatuksesta jatkaa opintoja ihan tuosta vain. Sellaiset tuntemukset Creeta kuitenkin piti visusti itsellään, ja yritti tunkea ne mahdollisimman pois mielestä. Tämä menisi ihan hyvin, Creeta voisi itse pian ihan hyvin. Niin siinä kävisi, nuorukainen oli ainakin asian suhteen hyvin toiveikas.

Creeta käänsi huomionsa takaisin korokkeelle, jossa Alik oli äänessä. Komentaja ei vaikuttanut olevan ihan oma itsensä, taukoja pidellessä puheen lomassa ja se vaikutti jotenkin poissaolevalta. Niinkun verrattuna tavalliseen, karjuvaan Alikiin. Ei sillä, että Creeta huskya tuntisi mitenkään erikoisen hyvin mutta silti...
"Alik-herra ei näytä voivan kamalan hyvin, eihän? Eikö yrttien pitäisi tehota jo tuon paremmin?" Creeta mumisi kyselevästi uudelta opettajaltaan.
Creeta toivoi, että kenties kyseessä olisi vain yrttien tuoma väsymys tai jotain, mutta olihan Komentaja jo hetken levännyt ennen Kokousta, eikö? Nuorukainen toivoi, ettei tuo tarkoittaisi sitä, että tassussa oli jotain muuta, tai uutta, mikä vaivasi yrmyä huskya. Toisaalta, silloin Creeta pääsisi varmaan mukaan tutkimaan herra Alikin tassua tarkemmin, ja oppimaan uutta. Vaikka eihän oppilas nyt tietenkään toivonut, että tassussa olisi jotain pahemmin vikana, vaikka se edesauttaisi oppilaan koulutusta...

//Anteeksi herra Isoherra Alik, että Creeta haluaa katsella sen tassua xD

Nimi: Glowe

01.08.2018 22:58
Ezra - Yad

Whippet nyökkäsi, vaikka Furi sitä ei varmaan nähnytkään. Pentu näytti niin keskittyneeltä ja valmiilta syöksymään hiirulaisten kimppuun. Ezra kääntyi kohti nurkkaa lähellä ovea, työnsi samalla mennessään oven vähän enemmän kiinni. Raolleen mutta ei kokonaan kiinni, jotta se ei olisi tiellä tässä muutenkin pienessä tilanssa, ja jotta koirat pääsisivät varmasti ulos. Ezra loi tutkailevan silmäyksen nurkkaan, miettien miten saisi pelästytettyä hiiret ilman että saisi itse sydänkohtausta. Lopulta whippet päätti alkaa kynsimään nurkkaa kuin riivattu, kuin olisi muka löytänyt hiirenkolon josta tunkeutua sisään. Hiiret varmaan luulivat parhaaksi vaihtoehdoksi kipittää toiseen piiloon, ja aivan varmasti jonkin niistä täytyisi tulla lattiantasolle, eihän niillä koko talo voinut olla täynnä salakäytäviä! Ezra kuuli hirveää rapinaa jopa oman kaaputuksensa takaa, kun melkein siitä kohdilta pään korkeudelta ampaisi hiiriä matkaan. Ezra lopetti hiljensi hurjaa raapimistaan vähän, jotta voisi vilkaista Furin suuntaan, miten siellä menikään?

Furin huuto sai Ezran pyörähtämään ympäri takamus kohti nurkkaa, kun hiiren tulivat tähän suuntaan. Täältä katsottuna ne näyttivät vain pieniltä ruskeilta pötkylöiltä, niiden jalat liikkuivat varmaan niin vinhasti ettei niitä ehtinyt edes näkemään. Ezra loikkasi niitä vastaan ennen kuin ne tajuaisivat juoksevansa suoraan toista koiraa päin. Hiiret levisivät eri suuntiin, mutta keskimmäinen sai nahkaansa Ezran pienet mutta terävät hampaat, ja samalla whippet huitaisi toisen etutassunsa toiselle sivulle paennutta hiirtä kohti. Kolmanteen Ezra ei ehtinyt kiinnittää huomiota. Tassu ei osunut, mutta Ezra ehti tuntea siimahännän anturaansa vasten. Vinttikoira pyörähti ympäri, pudottaen ensimmäisen hiirulaisen suustaan, ja ryntäsi hiiren perään. Ja Ezra sai sen! Tosin, whippet astui hiiren takapään päälle, ja pieni otus jäi rimpuilemaan paikalleen vikisten, kun Ezra juoksi sen ylitse. Vikinän havahduttamana Ezra kääntyi ympäri ja katsoi pientä otusta. Hetken sääli kävi whippetin vieressä, kun hiiri piipitti tuskaansa ja kiemurteli lattialautoja vasten. Sen takajalat eivät liikkuneet, Ezra oli varmaan murtanut pikkuiselta jotain. Whippet tassutti hiiren luo ja lopetti sen kivun. Kolmas piipittajä mahtoi olla jo syvällä seinän sisällä.(?) Furin kysymys sai Ezran nostamaan katseensa pienestä saaliistaan.
"E-en minä tiedä", Ezra hätäili, "ehkä ne kuulivat sinut tai jotain..." Whippet ei oikeastikaan tiennyt, koska ei ollut ehtinyt kiinnittää niin paljon huomiota pentuun. Ja eihän Ezra ollut niin tarkkasilmäinen että huomaisi vaikka olisikin katsonut kunnolla. Whippet kuitenkin nosti nikamat paljavan häntänsä heilutukseen.
"Meillä on jo kak-" Ezra vaikeni, kun sivulta kuului hiiren vinkaisu, joka katkesi. Ezra käänsi katseensa siihen suuntaan.
"Mikä se oli?" Whippet inahti hiljaa, koska ei nähnyt mitään. Mutta Ezra tiesi että äskeinen oli ollut hiiren kuolinhuuto. Sitten kuului rapinaa, joka tuli hiirtä isommasta otuksesta. Ezra säpäsähti, koska ääni tuli lattialankkujen alta, vain puolen metrin päässä kaksikosta.

Sitten eräästä pienestä kolosta työntyi esiin kuollut hiiri ja sen perässä hiirtä pitelevä viiksekäs pää. Ruskea naama, vaalea kurkku ja pyöreät korvat kuuluivat näädälle joka työnsi pitkän solakan vartalonsa kolosta lattian puolelle.
"Mikä tuo on?!" Ezra henkäisi ääneen, ja näätä käänsi mustat silmänsä koiriin päin. Sen turkki pörhistyi, mutta ylpeä pikkupeto pysyi toistaiseksi paikallaan ja tuijotti koiria äreästi.

//Tapetaan se!

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com