Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää.
Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa.

>> Peliuutiset <<

>> Kysely <<

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Iitu

05.12.2018 07:39
Creeta - Auony

Creeta kääntelehti korviaan ja viskoi pahoitellen häntäänsä, kun somalinaaras mulkaisi nuorukaista. Raivoisa katse ja mustan kollin vuotava poski kertoi, ettei ehkä ollut mikään paras mahdollinen hetki keskeyttää. Tonkineesi ei kuitenkaan voinut olla virnistämättä Shinin suuntaan, hän oli varma, että musta kolli oli taas sanonut tai tehnyt jotain typerää, kun sai Mitran sitä lyömään. Ei säälipisteitä siis täältä. Uteliaita katseita sateli tähän suuntaan, mutta näköjään kukaan ei kehdannut tulla utelemaan lisää, etteivät olisi saaneet osansa Mitran poskiläpsyistä. Shinin onneksi kolli vaihtoi puheenaihetta ja tonkineesi istahti alas kuuntelemaan Parantajien keskustelua, vaikka kukaan ei sitä pyytänytkään liittymään seuraan.
"Harmi sinänsä, olisi kivaa oppia aiheesta lisää", Creeta mietti ääneen ja luimisti nopeasti korviaan, "tai siis, ei ole harmi ettei esimerkkiä löydy mutta siis... Silti," tonkineesi yritti vielä korjata lausettaan.
Yhteisöläiset olivat fiksua kansaa ja kaikki tiesivät, ettei sateiden aikana kannattanut jäädä ilman armoille hengailemaan. Mutta aina se ei ollut mahdollista, joten ainakin Creeta olisi kiinnostunut kuulemaan asiasta lisää ja oppimaan, miten happosateen uhreja autettaisiin.
"Sinähän autoit Uboa happosateen jälkeen, vai mitä? Sinähän siis tiedät varmaan aiheesta yhtä sun toista?" Creetan katse oli huvittunut, nuorukaisen mielestä oli hyvin absurdia edes miettiä, että mustasta Parantajasta olisi oikeasti jotain hyötyä, no, missään asiassa.

Päällikön saapuessa aukiolle Creeta loikkasi iloisesti pystyyn, välikohtaus veljensä kanssa täysin unohtaneena. Sekarotuinen Kaartilainen ilmoitti ohikulkiessaan kokouksen alkavaksi, mulkaisten erityisesti Shinin suuntaan. Creeta laski katseensa maahan, ettei purskahtaisi nauruun. Olikohan kolli kenenkään suosiossa täällä?
"Kaipa pitäisi mennä kuuntelemaan", Creeta kehräsi pienesti virnistäen, ja lähti pujottelemaan lähemmäs kiveä, johon Arvovaltaiset asettuivat. Hän halusi olla tarpeeksi lähellä, että näkisikin jotain, vaikka ehkä kuuleminen oli tärkeämpää. Sopivassa kohdassa oppilas lässähti alas istumaan ja suuntasi harmaat korvansa tiukasti kohti kiveä.

Nimi: Defia

02.12.2018 16:05
Shilo – Yad

Shilo kuunteli kiinnostuneena Ventan puhetta ihmisestään. Selvästi niitäkin oli erilaisia ihan kuten eläimiäkin. Eipä Shilo ollut koskaan isänsä kertomuksia ottanut ainoana totuutena muutenkaan – jos otti niitä totena ollenkaan. Narttu tahtoi ihan itse todistaa millaisia ihmiset olivat ennen kuin se päättäisi mitä uskoi. Ihan kuten se oli tahtonut nähdä tulenkin omin silmin ja ehkä hieman liian läheltä.
"Minä tahtoisin edes nähdä ihmisen, varsinkin kaikkien puhuessa heistä niin erilaisilla tavoilla," nuorukainen kertoikin häntäänsä heiluttaen.
Ämpärissä ei ollut paljoa vettä jäljellä, mutta sentään jotain. Shilo ei oikeastaan odottanut, että Venta väistäisi, vaan yritti ujuttaa oman kuononsa astiaan samaan aikaan. Litkittyään äänekkäästi jonkin verran vettä narttu nosti päänsä pois lipoen huuliaan. Kostea kieli jäi jälleen roikkumaan ulkopuolelle, sillä seisonut ja lämmin vesi ei antanut suurta helpotusta.
Ventan tarjoamista vaihtoehdoista Shilolla oli selvä suosikki. "Lähtisin mieluummin hakemaan vettä, mutta ehtiihän kokouksen jälkeenkin," narttu vastasi tuijottaen kohti kiveä, jolla Rayo odotteli muita. Shilo antaisi vanhemman nartun päättää, sillä ehtisihän sitä. Kokouksen sisällön epäilemättä kuulisi muilta jälkeenpäinkin, mutta tärkeät asiat voisi olla hyvä kuulla heti. Shilon mustavalkoinan häntä heilui alati iloisesti sen selän yllä toisen päätöksestä huolimatta.

Nimi: Meikäläinen

02.12.2018 15:08
~ Yokai ~ ~ Yad ~

Yokai töykkäsi mistaturkkista koiraa tassullaan leikkimielisesti. Nico urahti havahtuen unestan ja murahti hieman tympääntyneen "mitäh"-vastauksen tökkäykseen.
"Kuorsaat kuin moottorisaha!" Yokai vastasi virnistäen leikillisesti. Sitten hän vakavoitui. "Sitäpaitsi minulla on nälkä ja jano." Heidän oli ollut pakko siirtyä pois joelta tulipalon lähestyessä, ja nyt he olivat ajautuneet kiertelemään kaupungin hämyisiä katuja. Puolisen tuntia sitten he olivat pysähtyneet lepäämään, ja Nico oli oitis nukahtanut. Yokai taas oli valvonut ja pelännyt kaikkien puolesta.
Nico murahti. "Luuletko ettei minulla?" hän kysyi kuivasti. Yokai vilkaisi maahan hämmentyneen epätietoisena.
"Joo, varmaan, mut..."
Nico vilautti hampaitaan turhautuneesti mutta huokasi sitten alistuneena. "Tiedän. Meidän täytyy etsiä parempi paikka, tuli saattaa levitä tännekin..." hän vilkaisi sankan savun suuntaan.
Yokai värähti huolesta. Hän ei kuitenkaan nyt uskaltanut kysyä miten muoden kävisi... hän pelkäsi vastausta. Parempi kun hän ei kysyisi.
Nico nousi hitaasti seisomaan ja ravisteli turkkiaan. "Mennään."
Tokai ei myöskään kysynyt milloin he palasivat.
Mitenköhän Furilla menee, hän ajatteli ja vilkaisi horisonttiin alakuloisena. Hän toivoi veljen olevan kunnossa ja turvassa.
Yokai lähti tassuttelemaan Nicon perään.

Kaksikko sai kävellä aika kauan ilman minkäänlaista merkkiä mistään hyvästä paikasta tai kenestäkään.
Yhtäkkiä Yokai jähmettyi. Heidän korviinsa kantautui lintuparven mekkalointi - oliko joku tai jokin säikäyttänyt ne? He näkivät joukon lintuja nousevan siivilleen vähän kauempana - itse asiassa hyvinkin lähellä.
"Tuolla on joku!" Yokai huudahti innoissaan ja lähti pörheä häntä heiluen kieppinä selän päällä ravaamaan kohti paikkaa. Nico ärähti itsekseen ja syöksähti Yokain edelle kääntyen katsomaan pentua ankarasti.
"Älä juokse päätä pahkaa sinne missä saattaa olla muita. Nytkin tuolla saattaa olla vaikka kuinka vihamielisiä eläimiä, ymmärrätkö? Kaikki eivät ole ystäviäsi."
Yokai laski katseensa maahan nolona töppäyksestään. "Juu, juu... anteeksi..."
Nico irvisti muttei näyttänyt enää ihan yhtä tympääntyneeltä. "Ota opiksesi." Sitten hän kääntyi ja lähti rauhallisesti, korvat valppaina astelemaan kohti paikkaa.
Yokai kulki hetken aikaa jäljessä ja pää alhaalla, mutta tutun hajun tulvahtaessa nuorukaisen kirsuun kaikki ikävä ja alakuloisuus pyyhkiytyi sen siliän tien pois.
"Rico! Minä haistan Ricon!"
Nico irvisti. "Vai niin." Yokai vilkaisi häntä epäluuloisena, "vai...?" ei kai hän ollut erehtynyt?
Nico kääntyi vakavana Yokain puoleen. "Odota tässä. Tämä on käsky." Mustaturkkinen uros lähti hitaasti askeltamaan kohti hajun lähdettä, pää alhaalla.
Kahden sekunnin kuluttua Yokai oli hänen vieressään hiipimässä, matalana ja topakkana kuin paraskin jäjittäjä. Ennenkuin Nico ehti älähtää mitään, oli Yokai jo posottanut erään puskan läpi ja jäänyt kunnon jäjittäjän asentoon, toinen tassu ylhäällä ja nenä suorana osoittamaan eteenpäin.
Pusikon läpi näkyi hahmoja, pieniä ja isoja. Nico irvisti Yokaille parhaalla 'jos teet noin toiste, kuolet'-ilmeellään, mutta pentu ei hätkähtänyt vaan alkoi samantien haukkua ilosta. Hän syöksähti pusikosta, jahtasi häntäänsä pari kierrosta ja juoksi samantien Ricoon pahki.
"Rico! Rico!" hän haukkui, hyppi jo pomppi läpi porukan onnellisena kuin suurimman toiveensa toteutumaan saanut pentu, halasi tyypillisen koiramaisesti miltei kaikkia ja haukkui. Samalla Nico asteli pusikosta vakavasti, tuijottaen Yokaita läpeensä alistuneella ilmeellään. Ei siihen paksukalloon mikään oppi tepsinyt.
Viimein Yokai pysähtyi häntä vospaten luultavasti hämmentyneen mutta iloisen joukon keskelle silmäilemään kaikkia iloisesti.

Nimi: Glowe

02.12.2018 11:31
Rico, Mito, Ezra ja Juri- Yad ja Auony

Noutaja keskittyi hengittelemään niin rauhassa kuin läähättämiseltä saattoi, Nonan istuessa siinä vieressä.(?) Pian Aro oli tullut Valyan kanssa siihen huonoin uutisin; ei vettä.
"Mitenhän muilla menee?" Rico pohti ääneen ja käänsi katseensa nuorten valitseman rakennuksen suuntaan, sitä oikeastaan näkemättä. Koko rakennusjono kadun sivulla oli yhtä tummaa seinää, josta noutaja ei erottanut yksityiskohtia, kuten ovia ja ikkunoita.
"Sieltähän se Strix tuleekin", Aro totesi. Ah, kohta Ricon näkökenttään ilmestyikin mustavalkea läikkä joka sai pikkuhiljaa koiran muodot, ennen kuin Strix erottui melko selkeästi siinä metrin, puolentoista päässä. Vanhus höristi hämmästyneenä luppakorviaan, mutta nyökkäsi sitten hyväksyvästi. Strix oli laskenut hiiren Ricon eteen. Kouluttajalta harjoittelija sai oitis pisteet. Näin kuului toimia, huomioida vanhat ja sairaat ensin. Haha, täytyihän se myöntää, Rico alkoi olla jo aika raihnainen ja kuului niihin joita piti auttaa. Voi kun monille vanhuksille oman avuttomuuden myöntäminen ei käynyt niin helposti kuin Ricolle.
"Kiitos, Strix. Hyvin toimittu", Noutaja kehaisi, ja kuono väristen kiharaturkki laski päänsä napatakseen hiiren leukoihinsa. Se mahtui kokonaisena suuhun, pari puraisua ja se oli kadonnut. Siinä ajassa Strix oli jo hävinnyt.
"Hei! Mihin sinä menet?" Aro huusi tiukasti perään.
"No no Aro. Anna olla, ehkä nuorilla on etsintä vielä kesken", Rico toppuutteli.
"Noiden kuuluisi osata jo kertoa menemisistään ylempiarvoisille", Kaartilainen tuhahti ja sai Ricon naurahtamaan hyväntahtoisesti. Oli kyllä totta että kahta vuotta lähestyviltä nuorilta voisi alkaa vaatimaan aikuisen kurinalaisuutta, mutta ei Rico halunnut olla liian ankara. Ei tällaisessa tilanteessa.

Kului jonkin aikaa. Ja kohta nuorten suunnalta tuli ilmoitusta vedenlöytymisestä.
"Hyvää työtä", Rico kehui kun pääsi laahustamaan viemärin ja sankon luo. Ricon katse pysähtyi kuitenkin märkään kissaan.
"Oh... saanko kysyä miten saitte veden?" Rico uteli, Miton tarvittaessa valkeaa turkkiaan.
"Minä menin tuonne alas köyden nokassa", Mito naurahti ja osoitti hännänpäällä viemäriaukkoa.
"Mitä?! Oletteko ihan hulluja?" Aro älähti. Rico vain naurahti.
"Joskus onnistuminen vaatii uhkarohkeutta. Onneksi löysitte vettä ja Mito pysyi yhtenä kappaleena", Rico totesi. Ainakin Ezra heilutti häntäänsä mielissään kehuista. Rici joi omalla vuorollaan.
"Voisimmeko jäädä tänne yöksi? Tuli ei näytä lähestyvän, ja täällä meillä on vettä", Rico ehdotti juotuaan.
"Ei tosin ruokaa", Juri valitti tähän väliin.

Nimi: Glowe

02.12.2018 10:20
Alik - Yad

Jonkin matkan kuluttua kultaturkkinen lopetti taaksevilkuilun ja ravasi reippaasti eteenpäin kadulla, kääntyen katuja seuraten aina mahdollisuuden tullessa pohjoista kohti. Onneksi aurinko oli vielä hyvin näkyvissä, suunnistaminen oli helppoa. Furin inistessä vedestä, Alik vain hymähti. Kyllä Komentajaakin kismitti hyvän lepopaikan menetys.
"Yritämme vain löytää uuden veden- ja ruuanlähteen", Alik totesi pennulle, kun Furi jatkoi kyselyä hetken kuluttua. "Pimeällä on helpompi kulkea. Hämärään ei olekaan enää kauaa", Alik jatkoi, vilkaisten laskemaan päin olevaa aurinkoa. Alik oli hetkisen hiljaa.
"Furi", Alik aloitti pennun nimellä, äänellä joka todellakin vaati pentua kuuntelemaan. Jos kakara oli mitään ylvään huskyn sanoista kuunnellut, niin nyt Alik halusi Furin ymmärtävän mistä puhuttiin.
"Jatkamme pohjoiseen vain niin kauan, kuin taivas on savuisa. Kun palo on sammunut, palaamme kotiin lähteen, olimme löytäneet muut tai emme... Ensinnäkin siksi, että Rico, Aro ja muut tekisivät samoin, ehkä tapaamme heidät sillan suunnalla. Jos emme, haemme kotoa apujoukkoja etsimään heitä", Alik kertoi. Yhteisössä ei ollut tapana hylätä tovereita.
"Sanon tämän siksi, että tiedät mitä tehdä, jos joudumme jostain syystä eroon toisistamme. En ole jättämässä sinua yksin, mutta ei tässä tiedä mitä voi sattua. Jos joudumme eroon toisistamme pitkäksi aikaa, älä jämähdä tänne paikallesi. Täältä etelästä sinua ei löydetä, kun etsintäjoukot saapuvat... Ymmärrätkö mitä sanon?" Alik sanoi vakavana. Joo toki pentu voisi yrittää etsiä Alikia jos Komentaja häviäisi jonnekin, mutta Alik tarkoitti, ettei pentu tuhlaisi aikaa ja voimiaan päivien ajan. Furi vaikutti fiksulta pennulta, kai se ymmärtäisi ilman sanomistakin lähteä liikkeelle yksin jäädessään, mutta Alik halusi varmistaa. Jos/kun Furi osoittaisi ymmärryksen merkkejä, Komentaja nyökkäyttäisi pystykorvaista päätään.
"Hyvä", Alik vastaisi. Matka jatkui vielä jonkin aikaa, kunnes Alik äkkiä pysähtyi.
"Odotas, haistatko tuon?" Alik kysyi pentua vilkaisten. Ainakin uroksen kuonoon leijui hyvinkin tuore jäniksen haju.

Nimi: Meikäläinen

02.12.2018 09:58
Desafio ja Rayo - Yad

Desafio nyökkäsi pikaisesti Niyran sanoille.
"Totta kai, hoidan homman." Kurkkua kuitenkin kuristi tietoisuus siitä että Alikin olisi pitänyt nyt olla täällä, auttamassa häntä... Eikä hän ollut ainoa näin ajattelija. Myös Rayon mielessä myllersi kaaos, mutta Apulaisjohtaja oli kokeneempi uros ja kykeni pitämään ajatuksensa kuitenkin selkeämpinä.
He kuuntelivat hiljaa Niyran puheen.
Niyran kysyessä oliko jollakulla muulla jotain asiaa Rayo vilkaisi arvovaltaisia. "Saisinko minä sanoa muutaman sanasen?" Myöntyvien (?) vastauksien jälkeen hän siirtyi vähän edemmäs.
"Toivoisin ettei kukaan poistu täältä ilman että ilmoittaa jollekulle meistä. Se olisi oikeammin velvoite, jotta tiedämme ketkä lähtevät. Olkaa myöskin varovaisia. Voi olla, että Dovanin ystävät suunnittelevat jotain auttaakseen toveriaan." Sitten hän nyökkäsi. Desafio pyysi lupaa puhua ja saikin sen (?).
"Kartanolla on joukko kaartilaisia, he ovat ohjaamassa Kartanolle tulijoita tänne. Nyt haluaisin vapaaehtoisia, hyväkuntoisia kaartilaisia jotka lähtisivät sijaisiksi hommaan. Onko vapaaehtoisia?"
Aro tassutteli edemmäs, samoin kuin hetken mietinnän jälkeen Akame. Desafio kuitenkin pudisti päätään. "Tarvitsen teitä täällä." Nyt kun ei Alikiakaan ollut, oli edes joku jonka kanssa keskustella tärkeitä päätöksiä vaarivista asioista. Hetken päästä neljä koiraa tassutti edemmäs ja Desafio nyökkäsi heille kiitollinen katse silmissään. "Kaksi vielä", hän lisäsi hetken päästä. Kun kuusi kaartilaista oli kasassa, hän nimitti porukan johtajaksi kokeneimman ja käski heidän jäädä odottelemaan kokouksen päättymistä. Sitten Desafio perääntyi vähän, jos joku haluaisi vielä sanoa jotain.

Nimi: Glowe

01.12.2018 23:53
Niyra - Yad

"Dovan ei ole sanonut mitään merkittävää, osoittanut katumusta", Niyra vastasi lyhyesti Aslanille. Luultavasti kolli ei uskoisi karkurin synnintunnustuksiin, mutta Niyra mainitsi asian silti. Aslan nosti esille Komentajan. Niyra luimisti korviaan.
"Tiedän, että yritit", Niyra vastasi hiljaa. Onneksi Päällikkö kiinnitti pian huomionsa vieraaseen koiraan, jota Niyrakin tutkaili katseellaan. Maine coon esitteli nuoren valkoturkin ja kommentoi lyhyesti tulta. Ai sekö ei ollut vieläkään ehtinyt Kartanolle? Sehän oli hyvä uutinen, ehkä Kartano säästyisi. Niyra loi Aslaniin lyhyen, yllättyneen katseen, mutta huomioi taas pian Adjan, joka kumarsi kohteliaasti. Joko nuori narttu oli sellaisesta laumasta, jossa kumartelu oli tuttu juttu, tai sitten sitä oli jo etukäteen ohjeistettu kumartamaan. Niyra pakotti pienen hymynpoikasen toiselle suupielelleen.
"Vaikka aika onkin huono, olet tervetullut", Niyra vastasi nuorelle koiralle nyökäten. Aslan tuntui kärsimättömältä, ja Niyra ymmärsi hyvin. Kokous pitäisi alkaa. Oli sääli jättää nuori, loukkaantunut koira heitteille.
"Sinun ei tarvitse murehtia Dovania. Kuten Päällikkö sanoi, voit levätä ja parannella vammasi luonamme. Pahoittelen, mutta meidän kahden pitää mennä. Kysy apua keneltä vaan, kerro vain että olet ulkopuolelta, niin sinua kyllä autetaan", Niyra kertoi ystävällisesti, pahoittelevin ilmein nuorukaiselle. Johtajasta tuntui pahalta, ettei voinut henkilökohtaisesti etsiä Adjalle jonkun neuvomaan ja auttamaan, mutta nyt alkoi olla jo kiire. Aslankin oli jo menossa Rayon luo. Sanansa sanottuaan Niyra nyökkäsi nuorukaiselle, ja lähti sitten reippaasti Rayon, Desafion ja tähän mennessä varmasti myös Aslanin valtaaman kiven luo. Collie loikkasi matalalle kivelle.
"Desafio, jätin Kartanolle pienen joukon Kaartilaisia tiennäyttäjiksi. Heidän tilalleen voisi lähettää jotkut korvaamaan, jotta he pääsevät välillä lepäämään" Niyra muistutti Varakomentajaa, ennen kuin vilkaisi kutakin muuta Arvovaltaista.
"Aloitetaan", Niyra totesi, ja kääntyi yleisöön päin. Kaartilaisia oli jo tottuneesti tullut kiven juurelle Yhteisön ja Arvovaltaisten väliin, samaan tapaan kuin niitä tuli Korokkeenkin alle valvomaan. Muutamat niistä Kaartilaisista huusivat hiljaisuutta hälisevään eläinmassaan.
”Hyvä, että näin moni on selvinnyt tänne”, Niyra aloitti korottaen ääntään. Tiiviissä kokoushuoneessa puhe kuului yleensä melko vaivattomasti, mutta täällä taivasalla Niyrasta tuntui, että pitäisi huutaa, että kukaan edes kuulisi.
”Mutta tiedän, että monen pitäisi vielä olla täällä kanssamme”, Niyra lisäsi murheellisemmin, ”kadonneiden tietoja kerätään Apulaisjohtajan ja Kaartin toimesta. Linja jatkaa tavallista toimintaansa tulipalon rajaa myötäillen, ja kadonneita etsien. Myös ulkopuoliset ovat tervetulleita hakemaan apua.”
”Majoitumme toistaiseksi tänne aukion luo, leiri onkin jo ehtinyt muotoutua. Kaartilaiset vartioikoot leirin reunoilla yötä päivää, jotta te voitte nukkua yönne rauhassa. Komentaja Alikin ollessa kadoksissa Varakomentaja Desafio on vastuussa Kaartista ja toimii tästä lähin Komentajana”, Niyra nyökkäsi mustalle belgialaiselle, ja luimisti korviaan. Yleensä asemanvaihdokseen kuuluisi onnitteluja ja ylistyksiä. Nyt yleisöstä ei kuitenkaan kuulunut oikeastaan mitään, jos joitain yksittäisiä eläimiä ei laskettaisi. Ei Niyrakaan osannut iloita nuoren mustan koiran puolesta. Collie käänsi katseensa takaisin yleisöön.
”Pysymme täällä kunnes tuli sammuu. Päällikkö Aslanin tietojen mukaan tuli ei ole lähestynyt merkittävästi Kartanoa, ehkä se säästyy liekeiltä kokonaan. Toivon mukaan saamme palata kotiin, mutta sen me teemme vasta kun tulesta ei ole enää uhkaa. Metsästäjät tuovat saaliinsa tänne, ja vettä haetaan idän suunnalta joelta. Kenenkään ei ole suotavaa liikkua yksin, tai poistua leiristä kenenkään siitä tietämättä”, Niyra muistutteli jo tuttuja kieltoja, joita varmasti rikottiin ja tultaisiin rikkomaan.
”Onneksemme karkureiden uhka on vähentynyt yhdellä, kiitos Arvokaartilais Akamen, ja Komentaja Desafion. Dovan on saatu kiinni. Yhteisön tilanteen vuoksi häntä pidetään toistaiseksi vankina, ja rangaistus päätetään myöhemmin”, Niyra jatkoi tiukemmin, varuillaan yleisön reaktiosta. Yleisöön levisi supinaa ja levotonta liikehdintää, mutta ainakaan toistaiseksi kukaan ei alkanut huutelemaan kuolemantuomioista mitään.
”Haluaako joku muu sanoa jotain?” Niyra korotti hieman kireänä jälleen ääntään, jotta saisi yleisön huomion, vaikka vilkuilikin muita Arvovaltaisia. Niyra halusi jo kokouksen loppuvan, jotta voisi heittää vastuun leirin pyörittämisestä muille ja käpertyä itse jonnekin kuusenjuureen. Niyra halusi jo niin kovasti olla yksin ja surra veljeään.

Nimi: Iitu

01.12.2018 11:53
Lich – Yad

Rottweiler nyökkäsi tarmokkaasti.
”Olkaa varovaisia, ettette jää niiden hampaisiin”, Lich virnisti, ”nähdään pian!”
Lich kääntyi lähteäkseen etsimään Yhteisöläisiä. Mitäköhän niille kuului ja miten pitkälle ne olivat päässeet? Olikohan Päällikkö jo jäänyt jonkun palavan puun alle vai pääsikö se takaisin laumansa luokse? Ne nyt olivat päällimmäiset kysymykset, johon rottweiler halusi vastauksen. Lich ei kuitenkaan ehtinyt kuin kääntyä ympäri, kun sen terävä katse osui maassa lojuvaan koiraan, joka jo punnersi itseään heikon näköisesti pystyyn. Se oli siitä laumasta, yksi takaa-ajajista. Voihan hölmöläinen, oli lähtenyt kaksikon perään savun läpi. Todella tyhmä veto, eihän se tuntenut tätä paikkaa. Mutta helpotti kummasti kyllä rottweilerin ja saksanpaimenen elämää. Nopea katsahdus uroksen taakse selvensi, ettei muut sen laumasta tainneet olla ihan heti mokoman perässä.
”Katsos Roerig, mitä tuli toi tullessaan”, Lich ivalsi kylmästi ja asteli kohti mustavalkoista huskya.
Rottweiler raotti leukojaan ja paljasti varoittavasti teräviä hampaitaan. Se ei kuitenkaan tuntenut oloaan turvattomaksi. Tämä oli vahtikoiran tuttua aluetta, sillä oli kaveri mukana ja vihamielinen rakki oli hengittänyt paljon savua. Ei siis niinkään mikään uhka.
”Keitä te olette?” Lich murisi ja pysähtyi parin metrin päähän toisesta uroksesta. ”Ei hätää, emme tapa sinua, jos et ole uhka”, Lich jatkoi, nyt jo tilanteesta hieman huvittuneena, käyttäen tarkoituksella samaa lausetta, kun husky oli tehnyt kaksikon rymistäessä ulos talosta ja jättäen lauman hornantuuttiin.
Varautuneena Lich piti kylmän katseensa uroksessa. Se ei kamalasti arvostanut juoksumatkaa, jonka lauma oli sille pakottanut. Ei Lichiä kukaan saisi jahdata, tuosta noin vain. Rotikka tappaisi mielellään nuuskijan, ellei sillä olisi jotain järkevää kerrottavaa.

Nimi: Iitu

01.12.2018 11:37
Adja ja Aslan – vihollinen, Auony

Vanhan, sokean seropin reaktiot olivat miltein huvittavat. Oliko kishun läheisyys niin vastenmielistä, vai oliko Ubo vain ujo? Oli miten oli, Adjaa se nauratti suunnattomasti, mutta nuorukainen sai kasvonsa pysymään vain salaperäisenä, flirttailevana hymynä, jota toinen ei tietenkään nähnyt. Se kuitenkin näytti ärsyttävän toista narttua, joka ilmestyi uudestaan Ubon toiseen kylkeen kiinni. Kishu hymähti leppoisasti, vastaten ystävällisesti Neelan epäluuloiseen katseeseen.
”Äh, ethän sinä nyt niin vanhalta näytä”, Adja totesi kevyesti ja heilautti ’vahingossa’ tuuheaa kippurahäntäänsä vasten seropin takakoipea, ennenkun astui askeleen sivummalle antaakseen Arvokaartilaiselle vähän hengitystilaa. Ei kannattanut olla liian tunkeileva, halusihan Adja antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan, herkän ja ystävällisen.
Loppumatkan kishu siis tyytyi pysyttelemään hiirenhiljaa, vain kuuntelemaan puheita ympärillään ja napatakseen mahdollisimman paljon tietoa mielensä perukoille. Edessä kävelevän, tuuhean maine coonin kishu jätti täysin noteeraamatta, vaikka pystyi välillä huomaavaan kollin pistävän katseen, kun se vilkuili ventovierasta lapojensa ylitse.

Pian ilmaan kantautui usean eläimen haju ja Aslanin kuono värähti helpotuksesta. Yhteisöläiset olivat päässeet turvallisesti perille. Maine coon etsi oitis katseellaan Johtajaa ja sieltähän hän tulikin reippaasti vastaan.
”Käykää katsomassa, voitteko olla missään hyödyksi”, Aslan murahti omalle joukolleen, kääntyi antamaan kantamansa kissanpoikasen lähimmälle Kaartilaiselle ja marssi sitten kohti collieta.
Adja puolestaan tuijotti silmät suurina väenpaljoutta aukiolla. Tämäkö oli niiden lauma? Koiria oli paljon, mutta niin oli kissojakin. Kishu luimisti hieman korviaan kissat nähdessään. Miksi ihmeessä koirat ja kissat elivät näin, ei Adja voinut käsittää. Turhia suita ruokittavaksi vain, ja kishu oli varma, että sen oma lauma olisi samaa mieltä asiasta.
”Kiitos seurasta, herra”, Adja supisi tyyneesti Ubon korvaan, loi flirttailevan katseen kohti Royta ja asteli sitten muita odottamatta kissan perään ja sitä lähestyvää collieta.

”Dovanin?” Aslan murahti nimen kuin minkäkin kirosanan konsanaan ja siirsi vihreät silmänsä aukion poikki nähdäkseen luopion.
Varautuneet Kaartilaiset löytyivät nopeasti, siinä ne vartioivat tarkasti karjalaista.
”Hyvää työtä”, Aslan kehräsi jo mielissään. Edes jotain hyvää tästäkin päivästä seuraisi.
Maine coon nyökkäsi hitaasti Niyran sanoille.
”Onko hän puhunut mitään?” Aslan jatkoi. ”Hmm. Vankina pitäminen tässä tilanteessa on hyvä ratkaisu, Niyra.”
Pidemmän päälle mikään vanki-skenaario ei tyydyttänyt Päällikköä, mutta ei hän myöskään aikonut suorittaa mitään kuolemantuomiota tässä ja nyt. Tällä hetkellä Dovan ei vain ollut Aslanille se suurin murhekryyni. Koiraa vartioitiin hyvin, ei se saisi nyt mitään aikaiseksi.
”Olen pahoillani neiti, etten löytänyt Komentajaa”, Aslan mumisi pahoittelevasti ja vilkaisi lapansa ylitse.
Vihreät silmät siristyivät kiukusta, kun maine coon huomasi lähistölle pysähtyneen kishun. Kuunteliko se Johtajan ja Päällikön välistä keskustelua? Koiran huomio näytti olevan jossain ihan muualla, mutta sen toinen korva oli kuitenkin suuntautunut kaksikkoon. Okei, ehkei ulkopuolinen tiennyt, kuka Niyra oli, mutta silti kollia ärsytti.
”Tule tänne”, Aslan komensi siis nuorta ventovierasta ja kishun katse kääntyi heti kohti kookasta kissaa. Adja asteli hitaasti lähemmäs, toinen takajalka edelleen ontuen näkyvästi. ”Tämä on Adja, löysimme hänet läheltä tulen rajoja. Se ei näytä ylettyvän enää kamalasti lähemmäs Kartanoa. Adja, tässä on Niyra, Yadin koirien Johtaja.”
Aslanin esittely oli kuivahko, eikä sen äänensävystä voinut kuulla ystävällisyyttä. Se ei nuorta kishua kyllä haitannut. Tarmokkaasti nuorukainen loi kasvoilleen ystävällisen ja hieman ujon ilmeen, ennenkun painoi katseensa maahan ja laskeutui kumartamaan collielle. Yleensä kumartaminen toimi aina hyvänä ensivaikutelmana, joten kaipa sitä voisi kokeilla.
”Hei neiti. Anteeksi, että tuuppauduin kyselemättä mukaan, alaisesi olivat hyvin ystävällisiä”, Adja tervehti collieta ja nosti säihkyvän katseen sitten kauniiseen narttuun. ”Kuka on Dovan, olenko minä vaarassa täällä?” kishu jatkoi, nyt jo huolestuneen näköisenä ja se vilkuili ympärilleen, painaen vaaleat korvansa luimuun ja nostaen ´loukkaantunutta´ jalkaansa mahan alle.
Aslan sähähti varoittavasti, se ei pitänyt moisesta uteliaisuudesta, vaikka ventovieras varmaan vain tunsi olonsa hieman epämukavaksi suuren lauman keskellä. Ymmärrettäväähän se oli, mutta Aslan ei jaksanut lepertää millekään tuntemattomalle, tai kertoa sille juuri nyt ylipäätään mitään muutakaan.
”Voit jäädä tänne lepäämään”, Aslan vain mumisi epäselvästi ja käänsi sitten katseensa collien ohitse, kunnes löysi Rayon. Hyvä, Varajohtaja oli paikalla. Aslan huitaisi hännällään, eiköhän tässä olisi jo Kokouksen aika, ja asteli sitten ryhdikkäästi kohti shibaa. Odottavaiset Yhteisöläiset alkoivat kerääntyä jo kiven lähistölle. Ne odottivat, että joku kertoisi niille jo, mitä oli tapahtumassa.

Nimi: Iitu

01.12.2018 10:49
Furi - Yad

Onneksi Alik osoittaa selvästi haluavansa myöskin lähteä muualle, joten vilkaisen vaivihkaa vielä kerran virnuilijaa, ennenkun käännyn käpsimään toiseen suuntaan. Harmi, että Igor oli tullut paikalle, ennenkun ehdin napata fasaanin. Mielelläni olisin saanut jotain syötävää ja pieni puisto olisi ollut hyvä yöpaikka. Käännän korviani huskyn suuntaan, kun se vielä tarjoilee ystävällisiä neuvoja rumilukselle ja malttamattomana pysähdyn odottamaan, että Komentaja olisi saanut lauseensa loppuun ja tulisi tännepäin. Alikin lähtiessä viimein liikkeelle raaputtelen jo levottomasti kynsiä maahan, vaikka en ole odotellutkaan kun ehkä puolisen minuuttia. Heilautan epämääräisesti hännälläni Alikille ja siirryn sitten letkeään raviin.
"Siellä olisi ollut ruuookaaaa..." kitisen pettyneenä.
Pettyneisyys kuitenkin katoaa hyvin pian, ei pieni pentu kauan jaksa murjottaa. Puikkelehdin takaisin kiviselle kadulle ja nostan kuononi kohti ilmaa.
"Mitä me sitten teemme?" käännän ruskeat silmäni kohti huskya.

Nimi: Meikäläinen

01.12.2018 09:28
~ Zero ~ ~ Vihollinen (Npc) ~

Virhe. Oli ollut virhe lähteä jahtaamaan niitä kahta tähän silmiäkirveltävään, hengiteitä polttelevaan hemmetin savuun.
Koko ajan yskien hän yritti lihastensa huutaessa armoa juosta, sitten hölkätä, kävellä, viimein vain laahustaa eteenpäin. Hän kakoi kurkkuaan kuristavan tunteen vuoksi ja yritti saada happea savussa.
Viimein hän luovutti ja putosi hitaasti maahan. Laumansa luo hän ei voisi palata epäonnistuneena, hän saisi luultavastikin ikävän rangaistuksen. Niitä kahta hän ei varmasti löytäisi.
Parin hetken kuluttua pelastava enkeli saapui. Valtava tuulenpuuska puhalsi miltei suoraan edestä, ja - - siristyneiden silmiensä välistä hän näki kuinka aavu hälveni, pakkautui taaksepäin ja oheni verhoksi - ne kaksi hurttaa olivat miltei suoraan hänen edessään. Hän oli ollut niin lähellä löytää heidät - ja luovuttanut viisi metriä ennen savuverhon päättymistä.
Zeron ilme oli varmasti aivan hölmistynyt ja epäuskoinen, osittain pelastumisestaan, osittain siitä että oli löytänyt heidät.
Hän kompuroi edelleen happea haukkoen ja lihakset armoa huutaen seisomaan eikä saanut sanaa suustaan.

Nimi: Glowe

29.11.2018 17:44
Roerig - Luopio

"Hahhah, sen olisin todellakin halunnut nähdä. Tämä on iso juttu. Alik on toivon mukaan palanut poroksi, ja nyt Yhteisö ja sen Arvovaltaiset ovat viimein poissa Kartanon kolostaan", Roerig naureskeli.
"Hoida sinä Yhteisön suunta, me pidetään silmällä tuota uutta laumaa", Roerig jatkoi. "Toivottavasti kuulen sinusta pian", sakemanni lisäsi. Toivon mukaan Lich myös todella lähettäisi jotkut kuolemaan vieraan lauman hampaisiin. Mielellään sellaiset, joihin sisältyisi joku Arvovaltainen.

Nimi: Meikäläinen

26.11.2018 19:35
~ Rayo ~ ~ Yad ~

Rauhallisena, korkealta paikaltaan maailmalle tähystellen, Rayo odotti yhteisöläisiä saapuvaksi, ja saapuihan niitä aimo kasa. Mutta - tässäkö olivat kaikki? Hän mietti mittaillen joukkoa katseellaan.
No, ehkä oli kuitenkin paras aloittaa kokous - Aslan? Aslanko palannut? Nopeasti kuin salama pienikokoinen koira pomppasi jaloilleen ja kurkotti kaula pitkänä katsomaan saapuvaa joukkia, ja totta se oli. Aslan oli saapunut. Rayo veti katsvonsa pikaiseen hymyyn ja istuutui odottamaan kivelle.
Nyt ei olisi aikaa jutella asioita halki.
Aslan luultavasti pitäisi kokouksen, sopivasti melkein koko porukka olikin kokoontunut paikalle eikä tarvitsisi enää odotella.
Hän jäi odottamaan josko Niyra ja Aslan pääsisivät paikalle.
Hän huomasi Desafion kauempana ja vinkkasi tätä tulemaan luokseen. Varakomentaja saapui paikalle ja hyppäsi kivelle yhtä lailla odottamaan muita.
Olisi varmaankin paras että kaikki mahdolliset arvovaltaiset kertoisivat nyt asiansa eikä tiedotuksia pätkittäisi kymmeniin miljooniin eri eriin tämän kiireen ja hälinän keskellä.

Nimi: Glowe

26.11.2018 19:14
Niyra – Yad

Rayo aikoi selvästi ottaa isomman osan raporttien keräämisestä harteilleen. Niyra päätti kuitenkin mennä kysymään itse parantajilta kuolleista ja kadonneista. Kadonneista parantajat eivät osanneet sanoa muuta kuin ne joita ne itse etsivät, mutta kuolleita ja haavoittuneita ilmoitettiin pitkä litania. Niyra ei todellakaan muistaisi kaikkien nimiä tai edes aikoisi luetella niitä kaikkia kokouksessa, jonka olisi tarkoitus muutenkin olla lyhyt. Parantajien jälkeen collie meni vilkaisemaan emoja ja pentuja, pentujen näkeminen piristi aina. Emojen keskuudessakin oli kuitenkin synkkä tunnelma vaikka emot yrittivät peittää sitä pennuilta. Pentujen palannut leikkisyys sai Niyran hetkeksi paremmalle tuulelle, ja tunnin kulumista oli hyvä odottaa pentujen luona.
”Päällikkö tulee takaisin!” Jonkun huuto leirin laitamilta sai Niyran höristämään korviaan. Luojan kiitos! Aslan oli elossa. Niyran askeliin tuli lennokkuutta kun collie pujotteli ensin pentujen ja sitten muidenkin eläinten välistä Päällikön suuntaan. Oliko Alik niiden mukana? Niyra pysähtyi kuin seinään, kun sai Aslanin ja Kaartilaispartion näkyviin. Ei Alikia. Niyra joutui kääntämään katseensa pois ja sulkemaan silmänsä. Aslan ei ollut löytänyt Alikia. Rayokin halusi uskoa siihen että Komentaja oli elossa, mutta Niyra ei tiennyt kykenikö itse siihen. Nyt ei kuitenkaan ollut surun aika, vastahakoisesti Niyra avasi silmänsä.
”Viekää haavoittuneet parantajien luo, he ovat tuossa suunnassa”, Niyra nyökkäsi päällään parantajien parkkeerauksen suuntaan.
”Aloitamme kokouksen hetimiten. Aslan, Desafio sai Dovanin kiinni”, Niyra ilmoitteli päivän polttavia puheenaiheita. Ei asiaa tarvinnut enää piilotella lähistöllä olevilta eläimiltä, kohtahan ne sen kuulisivat kumminkin.
”Olen ajatellut pitää hänet vankina”, Niyra jatkoi kollille.

Nimi: Defia

25.11.2018 18:45
Igor – Vihollinen (npc)

Lauma. Niillä oli lauma. Sen koosta ei ollut tietoa, mutta kokonainen joukko koiria joita sortaa ja alistaa. Sitähän heidän ryhmänsä teki parhaiten, valtasi muiden laumat ja käännytti ne hyvässä tai pahassa. Ne jotka eivät nähneet valoa saivat hyväillä ikuista pimeyttä.
Igor oli jo esitellyt karmivaa hymyään, joten sen ei tarvinnut piilotella sitä pystykorvien heittäytyessä vältteleviksi. Ei se urosta haitannut. Tiedon voisi repiä niistä ulos myöhemminkin, ehkä samalla kuin repisi niiden sisäelimet pihalle.
"Sepä harmi, mutta ehkä tapaamme vielä," uros vastasi kieltäytymiseen. Ei se tosin ollut sen mielestä lainkaan harmillista. Siinä missä se oli sitä itse tarjonnut, ei Igor oikeasti tahtonut viedä kaksikkoa tovereidensa luokse. Lähinnä koska sen ja Tankin lisäksi matkassa oli lähinnä nuorukaisia, eikä Igor tiennyt osasivatko ne käyttäytyä sen toivomalla tavalla. Kaikki ne väkivaltaiset idiootit olivat kuolleet siihen tautiin. Tank tietysti otti kaikki vain avosylein vastaan, mutta muutama kiero sana ja mastiffi muuttui kuolettavaksi painoksi tunkeilijan päällä.
"Kiiton vinkeistä," Igor totesi nyökäten epämuodostunutta päätään. Uros katsoi rauhassa kaksikon epäluuloista poistumista. Aina yhtä huvittavaa katseltavaa. Kultaisen hännän alkaessa kadota nähyvistä Igor kääntyi ympäri. Ontuen uros palasi laumalaistensa luokse.

Läähättäen uros istuuntui varjoon ja katseli pientä joukkoa, joka sillä vielä oli käytettävissään. Kyljelläänkin maatessaan Tank näytti valtavalta tavallisten koirien vieressä. Suuresta uroksesta ei kuitenkaan olisi mitään hyötyä, ellei tietysti tahtonut vakuuttaa jotakuta viattomuudestaan. Tank oli siinä suhteessa kuin pentu, jos joku uskoi sen valehtelevan, niin kyseessä täytyi olla äärimmäisen epäluuloinen yksilö, kuten vaikka Igor itse.
"Oliko siellä ketään?" yksi nuorista kysyi, kun Igor oli vain istunut hetken hiljaa. Igor katsoi nuorukaista väheksyen kuin pettynyt vanhempi. Kyllähän uros sen kertoisi ilman kysymyksiäkin. Tuhahtaen se kuitenkin vastasi, "joku uros pentuineen." Tankin piiskamainen häntä tamppasi maata äänekkäästi. Mastiffi rakasti pentuja.
"Nikon ja Jutsu, te saatte lähteä tutkimaan aluetta uudestaan. Toinen lähtee sen kaksikon perään, toinen vastakkaiseen suuntaan. Jäljittäkää mitä tahansa tuoreita ja tuntemattomia koiran hajuja, mutta älkää menkö liian syvälle kaupunkiin. Tarkkailkaa vieraita vain ja välttäkää kontaktia, mutta sen tapahtuessa olkaa rehellisiä tästä ryhmästä," Igor ohjeisti kaksikkoa painottaen 'tätä ryhmää' painaen kielen olemattomalle kirsulleen. Se kertoi nuorille, että ne saivat puhua vain tässä olevista koirista eivätkä pellolle jääneestä enemmistöstä.
"Jos löydätte ruokaa, niin voitte keskeyttää jäljittämisen ja tuoda sen tänne," Igor lisäsi vielä. Kaupungissa kun ei ihan hirveästi ruokaa tuntunut olevan, niin se olisi tietoa suurempi prioriteetti. Tietoa kun kuitenkin saattoi repiä irti enemmän ja vähemmän halukkaista kohteista milloin tahansa. Varsinkin, kun vieraat koirat olivat aivan yhtä jumissa tässä kaupungissa kuin Igor seurueineen. Niillä ei olisi mitään paikkaa minne paeta niin kauan kuin tulipalo riehuisi.
Nikon ja Jutsu varmistivat ymmärtäneensä ja lähtivät sitten omiin suuntiinsa. Igor katsoi hetken niiden perään, mutta asettui sitten makuulle. Parasta levätä kun pystyi.

Nimi: Defia

25.11.2018 17:15
Ubo – Yad

Sokea uros luimisteli kuunnellessaan Kartanon pihalla käytävää keskustelua. Se ei edes halunnut osallistua, mutta urisi hiljaa itselleen. Kaiken savun ja kaaoksen keskellä Ubo oli unohtanut koko rotikan, mutta nyt se oli oikeastaan vain kiitollinen siitä. Sillä muuten se olisi saattanut luottaa uroksen apuun kaatuneen puun kanssa ja se olisi ollut iso virhe. Ainakin nyt oli selvää, ettei urokseen voinut luottaa. Miten Ubosta tuntui, ettei sen veljeä kiinnostaisi vaikka uros sanoisi sille niin.
Korviaan ärtyneenä heiluttaen Ubo alkoi pohtia pitäisikö koko Kaartille pitää jonkinlainen valistus siitä kuinka narttuja tuli kohdella. Ubo tosin tarvitsisi sitä itsekin. Tuntiessaan jotain outoa poskellaan Ubo nojasi hieman säikähtäneenä poispäin, eli suoraan Neelan päälle. Narttu vingahti hiljaa, sillä sen piti ottaa maasta tukea kipeällä tassullaan. "Anteeksi," Ubo murahti hätäisesti ja peruutti nopeasti pois narttujen välistä. Suukkoa seurannut kiitos sai uroksen tajuamaan mitä se oli ja sokea koira tunsi polttavan kuumotuksen leviävän kaulalta kasvoilleen.
Hieman ahdistuneena se luikki kohti Royta ja piiloutui itseään isomman uroksen taakse. Katse kohti maata Ubo kuunteli Aslanin ja kaartilaisten keskustelua. Rauhoituttuaan hieman se kuitenkin tajusi jotain. "Roy, hän on kuollut," Ubo murahti hiljaa. Roy katsoi hetken hämmentyneenä ympärilleen, mutta tajusi sitten Ubon tarkoittavan noutajaa sen selässä.
Roy nyökkäsi jaksamiselle, mutta totesi sitten, että noutajalle apu oli jo liian myöhessä muutenkin. Ubo, Roy ja pari muuta kaartilaista lähtivät siis hautaamaan häkään kuolleen vanhuksen. Siinä ei mennyt pitkään, joten pian ne jo palasivat.

Sen hetken, kun Ubo oli talon takana Joker yritti tehdä sovintoa Neelan kanssa. Pyydellen anteeksi kaikkien hempeyksien kera ja vakuuttaen, että oli vain pilaillut. Narttu epäröi ja siitä oli melko helppo nähdä, että se taisteli hetkessä anteeksiantamisen ja pidemmän vihanpidon välillä. Voiden kuitenkin huonosti kipeän tassunsa takia nuorukainen tahtoi lisää aikaa. "Anna minun ajatella tätä," Neela pyysi hieman epävarmalla äänellä. Joker oli jo aikeissa painostaa narttua ajattelemaan nopeammin, mutta silloin se näki Ubon. Ärtyneenä uros siirtyi kauemmaksi.
Ubo oli kuullut keskustelun rippeet ja huokaisi. Sen puolesta Jokerilla oli ollut lupa puhua niiden saavuttua Kartanolle, koska silloin sillä ei myöskään ollut enää paikkaa jota pitää, mutta sitä uros ei todellakaan sanoisi. Olisi vain parempi, jos Joker pitäisi kuononsa ummessa aina evakkopaikalle asti. Uros oli kuitenkin varma, että sinne mennessä nuori pari olisi jo taas onnellisesti yhdessä. Se oli ainakin se kuva jonka uros oli saanut nuorten suhteista.
Uudelleen huokaisten Ubo tassutteli lähemmäs muita ja oli jo melkein unohtanut miksi oli niin kiireellä juossut talon taakse. Haistaessaan vieraan nartun uroksen askeleet kuitenkin hieman jäykistyivät ja sen eripari korvat painuivat jälleen luimuun. Miten helvetissä se muka unohti?

Adjan kysymyksen myötä uroksen kuonolle muodostui vihaiset kurtut ja sen pään painuessa alemmas koiran koko olemus näytti vihaiselta. Roy heitti oman tarjouksensa ja heilutti iloisena häntäänsä saamalleen hymylle. Vilkaistessaan Arvokaartilaisen suuntaan Roy yllättyi näkemästään. "Pistikö sinua ampiainen tai jotain, vanhus?" uros kysyikin vitsikkäästi.
Royn leikkisä sävy sai Ubon napsahtamaan pois puolustusasennostaan, sen ravistaessa koko kehoaan. "Kyllä," uros murahti kuulostaen hieman vihaiselta, mutta sen ilme oli pehmentynyt takaisin sen normaaliin ilmeettömyyteen. Siinä se kuitenkin oli, siinä oli selvästi selitys siihen miksi nämä nuoret nartut roikkuivat sen kyljissä. Vanhus.
Ubo vaikutti varmasti muiden rinnalta harmittomalta vanhukselta, josta ei ollut vaaraa sen sokeuden vuoksi. Niin sen täytyi olla.

Helpottuneena tuhahtaen Ubo rentoutti loputkin kehostaan. Ubolla ei ollut pentuja, joten se ei kokenut itseään kovinkaan isälliseksi, mutta ehkä se vaikutti siltä näiden narttujen silmissä. Se oli ainakin järkevämpi selitys kuin mikään muu.
"Kyllä minä vielä jaksan, en ole niin vanha," uros vastasi normaalilla murinallaan. Arvokaartilaisen ryhti oli palannut ennalleen sen ottaessa oman paikkansa. Neela näytti nyt hieman epäröivän, mutta se tuntui enemmänkin vilkuilevan Adjaa epäluuloisena kuin mitään muuta. Korvat puolitanassa narttu kuitenkin linkutti Ubon vierelle. Se tunsi olonsa turvallisemmaksi Arvokaartilaisen kyljessä, eikä tahtonut jättää sokeaa urosta vieraan nartun armoille.
Ubo varmisti vielä, että Timi oli kunnossa ja kannossa ja katsoi sitten sokeana kohti Päällikköä. Varmistaen ensin kissalta lähtövalmiuden uros suuntasi kohti evakkopaikkaa. Matka sinne oli täynnä niin monia hajuja, että niiden erottaminen oli hyvin vaikeaa. Ubo oli kuitenkin tyytyväinen siitä, että se jopa onnistui erottamaan tästä hajujen sekamelskasta tuttujakin hajuja.
Varsinkin, kun se oli edelleen häiriintynyt matkaseurastaan.

Nimi: Glowe

25.11.2018 15:20
Mitra - Auony

Tassu aavistuksen verisenä Mitra laski kynnet maata vasten, ja piti ne vielä esillä.
"Toivon todella ettet ole tosissasi tässä asiassa", Mitra murisi häntäänsä viuhtoen, kun Creeta saapui paikalle. Mitra vilkaisi Creetaa tarkoitustaan pahemmin, mutta ärähti oppilaalle mielessään kysymyksen; missä Creeta oli ollut?!

Somali naaraan vihreä katse kääntyi uudelleen raivoisana Shiniin, kun kolli jatkoi puhumista. Jostain ihan toisesta aiheesta. Mitra veti itsekseen henkeä ja istuutui, ja pakotti kyntensä piiloon. Mitra ei palautunut yllättävästä hetkestä niin nopeasti kuin Shin.
"Emme erikoisemmin", Mitra murisi joka sanan kohdalla. "Vain teoriassa, mutta Yhteisössä ei oikein ole elävää esimerkkiä jota näytellä", Mitra jatkoi. Ainakaan somalin mieleen ei tullut yhtään ketään jolla olisi tarpeeksi pahoja happoarpia, että oppilaiden päihin saisi taottua järkeä. Silloin kun satoi, piti pysyä sisällä!

Nimi: Iitu

24.11.2018 22:23
Lich - Yad

Uros ei välittänyt katsella enää taakseen, vaan piti vuotavat silmänsä kohti Roerigia, ettei kadottaisi pakotoveriaan savussa. Ei hölmöläiset tänne tulisi, tai jos tulisivat, eivät ne kuitenkaan kaksikkoa noin vain enää löytäisi. Lichilläkin oli vaikeuksia haistaa edes seuraamaansa saksanpaimenta, vaikka se pysytteli uroksen hännänjuuressa kiinni, vain savu tunkeutui sen kuonoon. Lopulta kiviset kadut vaihtuivat ihanaan metsämaahan, joka tuntui paljon tutummalta tassujen alla. Myös hengittäminen helpottui ja viimein kuonoonkin kantautui muuta, kuin tunkeileva savu. Lich jolkotti Roerigin viereen, enää se ei suunnannäyttäjää tarvitsisi.
"Jaa, varmaan molempia. Yhteisön lellipennut käyköön tarkistamassa, mitä ne haluavat", Lich murahti tyytyväisenä takaisin. Se ei voinut kuvitellakaan, että lauma olisi liikkeellä vain tekemässä uusia tuttavuuksia. Antamassa tassua käsipäivää ja jutella säästä sun muuta. Ehei. Hehe, Yhteisölle tulisi vielä kuumat paikat vieraan lauman kanssa. Lich itse ei tietenkään olisi sekamelskassa paikalla, se katselisi Yhteisön tuhoutumista mielellään, vaan vähän kauempaa.
Rottweiler väläytti hampaitaan ja nyökkäsi tomerana Roerigille. Jos kishu vielä eteen tulisi, se saisi selkäänsä. Saatanan ämmä. Lich höristi korviaan ja sen kasvoille puhkesi tyytyväinen virnistys, ennenkun uros käänsi kylmän katseensa kohti saksanpaimenta. Nyt saisi juoruta!
"Ei taida tietää, ainakaan laumalaisia ei liikkunut Kartanon lähellä ennen tulipaloa. Tuli taas on saanut pakan ihan sekaisin", Lich muisteli oikein lämmöllä tapahtumia Kartanon etupihalla, "mutta palon alettua satuin näkemään Alikin pienen porukan kanssa joen lähellä. Sinne ne jäivät tulen keskelle, eivätkä ole vielä palanneet. Kerroin muille, että heidän rakas Komentajansa on kuollut. Olisit nähnyt, miten ah-miten-ihana Johtaja murtui kasaan. Sellaista nillitystä ei jaksa kukaan", Lich jatkoi leveää virnistystä.
Rottis heilautti piiskahäntäänsä.
"Kartano piti tyhjentää ja elukat lähteä jonnekin evakkoon varmuuden vuoksi. Pitäisi varmaan palata katsomaan... Ja olisi hyvin ikävää, jos joku lähettäisi vahingossa pienen kaartipartion väärään suuntaan", Lich lisäsi, kääntäen korvansa kohti kaksikon tulosuuntaa ja kaupungin takana aukevaa peltoa. Hyyyyvin ikävää.

Nimi: Glowe

24.11.2018 12:08
Venta - Yad

Norjalainen lähti kävelemään Shilon viittomaan suuntaan. Toivottavasti siellä olisi sankko, jossa olisi vielä vettä. Muutoin Venta voisi vaikka ilmoittautua lähtemään vettä hakemaan. Shilo lähtisi varmaan mukaan. Ainakin nuori, mustavalkea narttu tuntui sellaiselta koiralta, joka ei kaihtanut seikkailua. Tai no, toivottavasti vedenhakeminen ei muuttuisi kovin hurjaksi seikkailuksi.

Venta käänsi toisen harmaankirjavan korvansa Shilon suuntaan, samalla juomasankkoa katseellaan etsien. Shilo kysyi Ventan ihmisistä.
"Totta. Mutta minulla oli vain yksi ihminen, sillä ei ollut pientä laumaa tai perhettä, jos minua ei nyt laskettaisi sen lauman jäseneksi. Eikä sen luona käynyt oikeastaan kovin usein muita ihmisiä, mutta hän kyllä kulki muiden reviireillä. Ei se ketään haitannut. Monet tuntuvat sanovan että ihmiset olisivat jotenkin ilkeitä, mutta minun ihmiseni oli oikein mukava", Venta kertoi, muistellen lämmöllä metsästäjämiestä. Olikohan se vielä elossa? Toivottavasti Venäjän kylmä talvi ei ollut vienyt sitä mennessään. Olikohan se jo etsinyt toverikseen jonkin toisen koiranpennun, Ventan kadottua? Varmaan oli.
"Mutta en minä ole yhden ihmisen takia lähdössä Yhteisöstä tai mitään, täällä on mukavempaa kuin ihmisten luona", Venta jatkoi naurahtaen. Nartun katse osui metalliseen ämpäriin, ja innoissaan Venta otti muutaman raviaskeleen sen luo. Ohoh, pohjalla oli vielä muutamia senttejä vettä. Venta tunki päänsä isohkoon ämpäriin ja joi jonkin verran, ennen kuin siirtyi Shilon tieltä.
"Jonkun pitäisi lähteä hakemaan lisää vettä. Haluatko lähteä mu-" Venta hiljeni kun joitain Kaartilaisia kulki ohitse kailottamassa että eläinten pitäisi mennä aukiolle. Kokousko?
"Vai mennäänkö kuuntelemaan kokousta?" Venta päätti lauseensa toisella vaihtoehdolla.

Nimi: Meikäläinen

21.11.2018 18:06
~ Rayo ~ ~ Yad ~

Rayon korvat painuivat hetkiseksi luimuun ja ilme vaihtui huolestuneen mietteliääksi. Punaturkki oli kysymässä syytä asiaan,tietenkin varovaisesti ja suoden mahdollisuuden olle hiljaa, mutta Niyra ehtikin vastaamaan. Rayo laski katseensa maahan, hän oli ohimennen jo kuullut joitain juoruja asiasta.
'Olen pahoillani-' oli vähällä ettei hän sanonut niitä kahta sanaa ääneen. Ei, ei ollut mitään takeita siitä miten Alik voi. Ja se hotnanhurtta ei luovuta, ei saisi luovuttaa eikä antautua liekeillekään, Rayo uskoi siihen...! Tai no, kyllä Apulaisjohtaja tiesi ettei edes Alikin kaltainen hirmu voisi päättää selviääkö vai ei sellaisissa olosuhteissa, se oli ihan Kohtalottaren käsissä.
Rayo pudätteli huokausta ja toivoi että osaisi valita oukeat sanat juuri nyt. No, ei se kyllä Rayolta onnistunut, Rayo ei ollut sitä taitavaa lohduttelijatyyppiä. "Et voi sanoa, että kunpikaan heistä ei osaisi huolehtia itsestään. He ovat kokeneita, he eivät olisi asenassaan jos eivät osaisi huolehtia itsestään." Nii-in, Niyra ei tietenkään tiennyt noitakaan asioita... Rayo hei, yritä edes! Ja hän yritti uudelleen: "Uskon että Alik ja Aslan osaavat huolehtia itsestään, älä vaivu synkkyyteen. Alik ei ole sitä tyyppiä että luovuttaa noin vain. Usko pois, näet hänet vielä." Kuolleena, vai? "...täysissä sielun ja ruumiin voimissa..." Rayo huokasi sisäisesti, hän ei ollut sitä tyyppiä joka osasi lohduttaa erityisen hyvin.
"Jos Aslania ei kuulu tunnin kuluttua, haluan että häntä lähdetään etsimään Kartanon suunnalle ja kauemmas koilliseen. Minun tietojeni mukaan hän lähti sinne tarkastamaan tulen etenemisen." Rayo nyökäytti päätään, "totta kai. Ensin pitänee kuitenkin tarkastaa ketkä kaikki ovat täällä paikalla...?"
aan.
"En tiedä mitä ajatella Dovanista. Haluaisin uskoa että hän voi parantaa tapansa, mutta en todella taida uskoa niin. Minä en haluaisi tappaa häntä, mutta haluan ennen päätöstä kuulla mitä Yhteisö on mieltä... Dovan tietää kantani, hän ei voi muuta kuin odottaa tuomiotaan.... Kiitos Rayo, halusin vain kuulla mielipiteesi tilanteeseen. Odotetaan Aslania. Kun hän saapuu, pidämme nopean kokouksen. Jos hän ei tule tänne määräaikaan mennessä, kaartipartio lähtee etsimään häntä ja pidämme kokouksen ilman häntä. Toivoisin sinun pysyvän täällä leirissä auttamassa asioiden järjestelyissä ja kokouksessa. Toivon mukaan Desafiokin pysyy lähistöllä, eikä lähde ominpäin minnekään...."
"Niin", aivan, Rayo vastasi sanojensa viileten aivan pienesti. "Ja minä pysyn täällä, kuten myös Desafio, pidän siitä huolen."
Nyt piti päästä asiaan... "Suoraan sanoen,.. Pahoittelen aiempia sanojani, torppaan ne ehkä nyt, mutta tiedäthän, ei ole varmaa palaako Alik." Hän huokaisi, elämä oli kovin vaikeaa nykyään. "Mitä teemme, mikäli niin käy?"
Kysymys oli typerä, hän tiesi sen itsekin. Tulipahan vaan kysyttyä.
...
"Haluan raportit loukkaantuneista, kuolleista ja kadonneista... Menen puhumaan parantajille ja yhteisöläisille... Tuletko mukaan vai jäätkö tänne?" Rayo nyökkäsi ensimmäisille sanoille, "tietenkin", mutta pudisti päätään siitä seuraaville. "En, mene vain yksin... Tekeminen ei lopu eikä edes vähene, itsellänikään ei tunnu olevan hirveästi aikaa. Haluan kaikki täällä olevat eläimet suunnilleen... NYT, tai kohta, luokseni, nähdäkseni ketkä kaikki ovat täällä. Samalla voin kysyä kadonneista ja kuolleista ynnä muista."
Hän nyökkäsi tuolle hyvästiksi. Sitten koira itse kääntyi ja löysi kauempaa, aukion laidalta suuren kiven. Sen lähellä hän huikkasi muutamille eläimille.
"Haluan kaikki eläimet täältä tänne. Nyt heti. Käykää välittämässä sanomaa, kaikkien pitäisi tulla paikalle jotta pääsen selvyyteen siitä keitä kaikkia täällä on."
Eläimet lähtivät, ja Rayo jäi odottamaan eläinten saapumista mieli epävarman mietteliäänä,

Nimi: Defia

20.11.2018 06:47
Shin – Auony

Miksi aina minä? Shin ehti vain ajatella nähdessään lähestyvän tassun. Kynnet iskeytyivät kollin vasempaan poskeen melko kivuliaasti. Shinin kaltaisen teatraalisen kollin olisi voinut kuvitella reagoivan siihen hyvin suurestikin, mutta se oli jo liian tottunut saamaan turpaansa. Kolli siis vain irvisti kivusta ja sähähti siinä kohtaa, kun kynnet irtosivat sen ihosta.
Vain vaivoin kolli esti itseään vastaamasta 'ihan tosi Mitra', sillä se ei erityisemmin nauttinut verta vuotavasta poskestaan, mutta ei tahtonut lisää reikiä siihen. Parantaja ehkä tiesi jollain tasolla ansainneensa tämänkin läimäisyn, mutta koskaan se ei itse kokenut ansaitsevansa tälläistä kohtelua. Siksi sen olikin vaikea peittää pientä tuohtumusta aloittaessaan, “luulteko sinä tosiaan, että minä oikeasti...” Kolli päätti vaihtaa suuntaa kesken lauseen ja jätti pois 'tekisin jotain sellaista pentujen kanssa'. Jatkaen sen sijaan sanoin, “olisin koskaan tosissani mistään?”
Shin päätti vaihtaa suuntaa, koska mieluummin piti kaikki siinä uskossa, että oli vaaraksi nuorille. Varsinkin, koska voisikin olla. Kollin oma moraali ei estänyt sitä tekemästä oikein mitään. Omissa silmissään Shin ei ollut koskaan tehnyt yhtään mitään väärää. Harmi vain, että sillä oli Ubo-niminen omatunto.

Ilman veljeään Shin olisi epäilemättä saanut jo mahdollisesti sen häädönkin tai lähtenyt pois ihan itse. Shin tiesi täydellisen hyvin kuinka helppo nuoria oli oikeasti manipuloida. Niillä ei yleensä ollut aikuisen kykyä ymmärtää milloin niille puhuttiin täyttä palturia. Kolli koki sen siis vähän liiankin helpoksi ja välillä oli leikitellyt idealla, että vain houkuttelisi joitain nuoria mukaansa ja perustaisi jonkin sienikultin jossain muualla.
Varsinkin nuoret naaraat oli helppo huijata asioihin joita ne eivät välttämättä edes halunneet, kunhan vähän kehui. Vaikka haukkuisi vähän arvottomaksikin tai jotain, niin se ei muuta kuin parantaisi mahdollisuuksia. Okei, tämä toimi lähinnä niihin joilla oli huono itsetunto ja tämän tekeminen vain pahentaisi niiden tilaa. Sellaiset yksilöt oli kuitenkin älyttömän helppo tunnistaa.
Ei sillä että kolli voisi näitä tietoja enää hyödyntää, koska oli veljensä vuoksi sitoutunut noudattamaan kaikkien muiden moraalia koskevia sääntöjä. Vaikka se yhä avoimesti lirkuttelikin hyvin nuorillekin kohteille, ei se niitä oikeasti jahdannut. Vaikka ehkä olisikin halunnut, jos ei muuten niin ärsyttääkseen muita.

Pienet verinorot valuivat kollin poskea pitkin, eikä niitä sen mustasta turkista oikeastaan nähnyt. Tahtomatta veren leviävän kolli painoi tassun poskelleen ja katsoi Mitraa kulmiensa alta. Se ei oikein tiennyt miten päin naaras ottaisi kollin epävastauksen.
Kysymys sai kollin kääntämään hieman päätään. Tasunsa yli se katsoi oppilasta ja virnisti pienesti. Nyt olisi varmaan oiva tilaisuus osoittaa kuinka sivistyneesti kolli osasi käyttäytyä. Tai sitten juurikin toisin päin.
“Aikuisten juttuja,” kolli kommentoi vain.

Vaihtoivat naaraat enemmän sanoja keskenään tai ei Shin katselisi hetken ympärilleen, kiinnostuneena siitä kuinka moni muu oli kiinnittänyt huomiota välikohtaukseen, joka oli houkutellut Creetan paikalle. Kääntäessään katseensa takaisin naaraisiin oli Shin taas yhtä virnettä.
“Oppilaastasi tulikin mieleen, että opetatteko heille teoriaa myös vammoista joita ei ihan joka päivä näe? Esimerkiksi siitä mitä happosade voi saada aikaan ja miten niitä vammoja hoidetaan?“ Shin liukui uuteen aiheeseen sulavasti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, samalla kuitenkin hautoen veristä poskea tassullaan.
Shinillä ei ollut omaa oppilasta eikä se niiden opetukseen hirveästi osallistunut, joten ei oikeastaan tiennyt kuinka paljon niiden koulutukseen sisältyi teoriaa. Sen omista oppialsvuosistakin alkoi olla jo aika kauan.

// Niin sulavaa........ not. //

Shilo – Yad

Shilo tuijotti läähättäen nuorta pentua, joka yritti itsepäisesti paeta emojen muodostamasta ringistä. Emo joka joko oli sen oma tai sitten ei, esti tietysti pennun pääsyn ja käänsi sen kerta toisensa jälkeen toiseen suuntaan. Ulkopuolella seisova narttu ei voinut olla pohtimatta kumpi luovuttaisi ensin.
Se ei uskonut, että olisi itse jaksanut estää pennun menoa kovinkaan moneen otteeseen ja oli sen lisäksi kiinnostunut tietämään mihin noin pieni pentu luuli olevansa menossa. Nuorukainen itse varmaan muuttaisikin sen vain kokeeksi ja katsoisi selviäisikö pentu kovinkaan pitkälle tekemänsä päätöksen kanssa. Ei kai sitä minkään pennun kohdalla edes voisi kutsua päätökseksi, mutta Shilo mitä luultavimmin silti leimaisi sen sellaiseksi. Jos pentu omasta mielestään oli valmis lähtemään pesästä, niin sitten se saisi myös kärsiä seuraukset sen tekemisestä.
Shilolle ei selvinnyt kumpi luovutti ensin Ventan palatessa sen luo. Narttu heilutti kaksiväristä häntäänsä. “Olen ihan kunnossa. Saatoin käristää pari karvaa, mutta se siitä,” narttu vastasi iloisesti. “Entä sinä?” Shilo palautti kysymyksen kurottautuen nuuhkaisemaan toisen savunhajuista lapaa.
Ehdotukselle veden etsimisestä narttu nyökytti innokkaasti. Vesi ei tosiaankaan olisi pahitteeksi. “Olin näkevinäni sellaisen tuossa suunnassa,” Shilo totesi nyökäten siihen suuntaan.
“Montako ihmistä sinulla muuten oli? Isäni sanoi, että niitä on paljon enemmän kuin meitä, mutta ne asuvat pienissä laumoissa ja liikkuvat toistensa reviireillä luvatta,” pystykorva kysyi kävellessään. Ihmiset todella kiinnostivat sitä aiheena.

Nimi: Iitu

19.11.2018 20:37
Creeta – Auony

Padampam… tss. Hiljaa itsekseen hyräillen jotain hömppää tuutulaulua Creeta katseli ympärilleen. Naaras oli istahtanut pitkälle pesulle sen jälkeen, kun se oli varmistanut ’oman’ puoliskonsa töistä. Emot olivat rauhoittuneet pentujensa viereen ja yrittivät saada jotkut niistä ottamaan pienet torkut. Siitä oli melodia jäänyt soimaan nuoren oppilaan päähän. Vaikka Creeta oli kuljeskellut vähän ympäriinsä, ei se ollut löytänyt ketään, joka tarvitsisi nartun apua missään. Loukkaantuneet oli lääkitty, haavat sidottu ja vähän sitä rataa. Ihme ja kumma, Creeta oli jopa ehtinyt juoda itsensä kylläiseksi yhdestä saavista, jonka joku oli tajunnut ottaa mukaansa. Vettä ei kyllä varmaan enää kauaksi riittäisi, mutta toivonmukaan täältä oltaisiin jo häivytty takaisin turvallisen Kartanon syleilyyn ennen sitä. Niinpä tonkineesi oli istahtanut varjoisempaan paikkaan ja putsannut tarkasti turkkinsa joka reunuksen. Pitihän vapaata aikaa käyttää jotenkin hyödykseen.
”Psst”, kuiskaus puun takaa sai tonkineesin vilkaisemaan lapansa yli sitä kohti ja narttu hymyili pienen tervehdyksen.
”Hei Mason”, Creeta tunnisti pienen mietinnän jälkeen mustan nuorukaisen, joka opetteli Klaanilaiseksi. Ei naaras kamalasti ollut kollille jutellut, joten ihmetteli vähän, miksi se hiippaili paikalle tuosta vaan.
”Hei Creeta, mitä teet?” bombay tassutteli esiin ilmiselvästä piilopaikastaan ja istahti alas naaraan lähettyville.
Creeta jatkoi etutassunsa viimeistelyä karhealla kielellään, silmäillen ikätoveriaan.
”En mitään, kaikki täällä on jo valmista”, naaras tunnusti hieman häpeissäänkin, että se vain hengaili. Oliko mustalla klaanilaisoppilaalla joku hätänä vai mitä täh?
Masonin kasvot puhkesivat leveään hymyyn.
”Täällä on niin tylsää, lähdetäänkö metsälle?” kolli ehdotti suoraan ja käänsi keltaiset silmänsä kohti toista kissaa.
Creetan silmäkulmat ampaisivat otsaan saakka hämmästyksestä. Tylsää? Juurihan he olivat paenneet Kartanosta, metsässä riehui tulipalo, Komentaja oli kadonnut ja vaikka miten moni muu, ja kolli väitti, että oli tylsää? Se oli sanavalinta, jota Creeta ei olisi kyllä käyttänyt.
”Tulisit nyt mukaan. Etkös ole tehnyt jo osuutesi vaikka miten moneen kertaan?” kolli jatkoi jo hieman tympääntyneenä.
Creeta vilkaisi ympärilleen, mutta nousi sitten tukevasti kaikille neljälle tassulle. Eikai siitä nyt mitään haittaakaan olisi, jos pienen kierroksen kiertäisi.
”Okei sit, mut ei mennä kauas”, Creeta sanoi päättäväisesti. Naaras ei kuitenkaan halunnut olla töykeä, ja se tuntisi itsensä kurjaksi jos tyrmäisi kokonaan toisen ehdotuksen. Ehkä Masonilla tosiaan oli tylsää ja se halusi vain kaverin mukaan?

Kaksikko kääntyi pois aukiolta ja pujahti mukamas varjoisempaan metsään. Mason oli hetken aikaa hiljaa, mutta pian sen askeleisiin tuli enemmän liitoa.
”Tule, ollaan kohta perillä!”
Ja sinne meni. Vain musta häntä suhahti tonkineesin ohi ja Creeta tuijotti hämmästyneenä sen perään. Perillä missä muka? Pian kuonoon kantautui kuitenkin kissojen ominaishaju ja naaras kipitti parhaansa mukaan mustan bombayn perään ja sai yllättyä, kun puiden seasta ilmestyi uusia kasvoja. Kaikki tietenkin tuttuja Kartanolta, vaikkei Creeta yleensä hengaillut klaanilaisoppilaiden kanssa.
”Mitä te teette?” Creeta ihmetteli ja vilkaisi taakseen kohti aukiota. Sitä ei kuitenkaan näkynyt täältä, vaikkei nuori kissajoukko mitenkään kamalan kaukana ollutkaan.
”Äh, olemme vain kyllästyneitä odottamaan”, Creetan veli asteli sisarensa luokse ja yltiöystävällisesti kurottautui puskemaan pikkusisaruksensa päälakea kuonollaan. ”Emo kertoi, että olet juossut ympäriisi koko päivän. Välillä saa vähän hengähtää, eikö? Vai pitääkö Mitra sinua omana orjanaan koko ajan?”
Creeta luimisti varoittavasti korviaan veljelleen. Aluksi se oli luullut, että velipoika vain mietti siskonsa vointia, mutta nyt se kuulosti enemmän nälvimiseltä.
”En tullut tänne asti kuulemaan tuollaista, Chan”, Creeta sähähti vihaisena. ”Ellei sinulla ole muuta asiaa, niin lähden takaisin!”
Chan heittäytyi tonkineesin eteen ja hymyili pahoittelevasti.
”Älä nyt, minä vain pelleilin.”
Sinkinminttu narttu tuijotti terävästi kollia, mutta nyökkäsi sitten. Anteeksipyyntö hyväksytty. Veli puski sisartaan taaksepäin kohti muita oppilaita.
”Tässä on siskoni Creeta, ellette muista häntä”, Chan julisti hymyillen ja Creeta huiskahti tervehdyksen hännällään. Sitä hieman ahdisti moinen tapaaminen.
”Ai se, jolla on kaksi vasenta tassua vai?” joku naurahti puiden seassa ja Creeta painoi katseensa nolostuneena maahan.
Chan ei välittänyt kommentista, vaan kääntyi takaisin naaraan puoleen.
”Emme me täällä vaan laiskottele. Itseasiassa löysimme jotain kasveja, jotka haisevat ihan niiltä yrteiltä, mitä te käytätte. Ajattelimme vain varmistaa joltain, joka tietää, voiko näitä käyttää mihinkään hyödylliseen”, toinen tonkineesi supatteli ja Creeta katsahti oikeasti yllättyneenä oppilaaseen.
Creeta ei missään nimessä olisi uskonut, että sen veli olisi tajunnut yrteistä hölkäsen pöläystä, vaikka ne tuupattaisiin hopealautasella kuonon eteen. Tämäpä oli varsin iloinen yllätys! Tonkineesi hymyili leveästi ja katsoi ympärilleen.
”Täällä!” Mason huuteli hieman edempänä ja viittoi varovaisesti tassuillaan kohti pusikkoa, jonka alta näytti retkottavan jonkinlaisia kukkia. Creeta ei tunnistanut niitä täältä, piti päästä lähemmäs katsomaan.
Aavistamatta mitään Creeta puikelehti lähemmäs pusikkoa ja nuuhki varoen ilmaa. Kukkien terävä tuoksu kantautui kuonoon, mutta ei tonkineesi tunnistanut sitä tarpeelliseksi yrtiksi. Creeta astui vielä lähemmäs ja tunki sitten päänsä pieneen kukkapenkkaan. Kukat väistyivät tuntokarvojen tieltä ja samassa niiden seasta lensi ilmaan pari, keltaista perhosta, jotka olivat asettautuneet kukille ateroimaan. Creeta tunsi niiden siiveniskut viiksiään vasten ja heittäytyi säikähtäneenä taaksepäin, tietenkin kompastuen samalla ja lentäen mukkelismakkelis kuivaan maahan. Perhoset säikähtivät tietenkin liikettä ja kauhistuneilla silmillä tonkineesi tuijotti niitä. Pelko kouri naaraan vatsaa, se vihasi, vihasi perhosia. Se ei voinut sietää niiden kevyitä siipiä ja oli ihan varma, että ne kuitenkin joivat kissojen verta öisin tai muuta vastaavaa. Ihan sama, mitä muut yrittivät sille perhosten vaarattomuudesta selitellä. Jossain taka-alalla Creeta kuuli oppilaiden purskahtavan kovaääniseen nauruun, kun naaras kyyristyi kauhusta maata vasten.
”Se on vain perhonen sisko-kulta”, Chanin ääni oli tukehtua naurun alle.
Silmät kosteina kyyneleistä tonkineesi räpiköi tassut alleensa ja syöksyi pää alhaalla oppilaiden ohitse ja viiletti takaisin aukiolle. Parantajaoppilas tunsi itsensä niin nöyryytetyksi, eikä se ikinä, koskaan puhuisi veljelleen enää sanaakaan. Chan tiesi, miten Creeta pelkäsi perhosia.

Sydän pamppaili vieläkin, kun Creeta pääsi takaisin aukiolle. Siellä oli yhtä rauhallista, kun vain hetki sitten. Creeta nielaisi päättäväisesti pelkonsa pois ja pakotti kyyneleet takaisin, mistä ikinä ne tulivatkin. Se ei ikimaailmassa kertoisi kenellekään, miksi sillä oli paha mieli. Kauempana tonkineesi huomasi tutun, punertavan naaraan, joka näytti olevan kiivaassa keskustelussa Shinin kanssa. Hmm. Creeta epäröi hetken, mutta nähtyään miten Mitra pamautti tassunsa Shiniä kohti, sen uteliaisuus heräsi. Mitäköhän musta Parantaja oli nyt tehnyt, kun Mitra noin kovasti kimmastui? Creeta pudisti päätään selvittääkseen ajatuksensa ja lähti sitten hitaasti kaksikkoa kohti liittyäkseen niiden seuraan. Ehkä Mitra keksisi jotain tekemistä nuorukaiselle, saisi ajatukset jonnekin muualle.
”Hei, mitäs täällä tapahtuu?” nuorukainen maukui kysyvästi opettajalleen, samalla silmäillen epäluuloisesti Shiniä.

Nimi: Glowe

19.11.2018 20:16
Roerig - Luopio

Tumma sakemanni rynnisti savuun ja menetti pian suuren osan haju- ja näkökyvystään. Roe siirtyi kaksikosta etummaiseksi johtamaan matkaa katujen lävitse ja kirveleviä silmiään siristellen se yritti miettiä mistä kannatti kulkea. Jo seuraavasta kadunkulmasta uros lähti suuntaamaan etelään, katselleen vasemmalle jääviä tummempia savupilviä, ja rakennuksien ylle kohoavia liekkejä jotka pilkahtivt näkyviin välillä ihan viereisen rakennuksenkin yltä. Roerig pysyi kadun toisella laidalla, sillä paikoitellen savu oli niin sakeaa, ettei toista puolta edes nähnyt. Näin koira ei hukkaisi seuraavia käännöskohtia. Vielä muutama käännös suuntaan tai toiseen, ja savu alkoi hälvetä, ja Roerig ja Lich saivat taas tuntea metsämaan tassujensa alla. Tulipalo oli edelleen kaksikon vasemmalla puolella, mutta Roe suuntasi jo lounasta kohti, ettei jäisi metsäpalon jalkoihin.
Sakemanni oli hidastanut juoksemisen jo hyvän aikaa sitten jolkotteluun, koska ei uskonut kenenkään enää seuraavan. No eipä tuolla savussa olisi nähnyt tai haistanut, vaikka kokonainen armeija olisi ollut ihan kymmenen metrin päässä. Roe virnuili.
"Kehkehehheee, vitsit mitä tyyppejä", Roe ilakoi.
"Toivottavasti ne listii läjäpäin Yhteisöläisiä", sakemanni jatkoi. Oli selvää että tuollaiset koirat kävisivät kaiken liikkuvan kimppuun, varmaan jopa Kaartipartion.
"Meinasikohan ne ottaa meidät kiinni siksi että oltiin nähty ne, vai oiskohan ne puristanu jotain tietoja?" Roe kyseli, uskoen kumminkin että vieras lauma olisi halunnut kumpaakin. Kerännyt tiedot ja tappanut nuuskijat sitten.
"Saa se kishunarttu varoa. Tuommoisen tempun jälkeen minä kynin sen suikale suikaleelta, jos se tulee vielä vastaan", Roe jatkoi, luimistellen korviaan pikkunartun tempulle. Kishu oli johdattunut heidät suoraan lauman luo.
"Tiedetäänkö Yhteisössä nuista?" Roe käänsi katseensa nyt kunnolla Lichiin ja virnisti taas.
"Mitä Yhteisölle muuten kuuluu tällaisen katastrofin kynnyksellä? Paljon kuolleita ja loukkaantuneita?" Roe nauroi ja vilkaisi savuista taivasta.

Nimi: Glowe

19.11.2018 20:02
Alik - Yad

Tapaamaan ystäviä? Näyttikö turkkiaan pörhistelevä ja hampaitaan vilautteleva Alik siltä, että halusi vieraan koiran lähelleen, saati sitten joukon muita sen kavereita? Ehdotus sai Alikin painamaan hampaitaan hetkellisesti yhteen niin että leukaperät kiristyivät, ennen kuin husky päästi kuononsa rentoutumaan. Takajalkaa vasten hipova Furikin oli ilmeisesti mennyt vähän kauemmas, selkeänä merkkinä siitä mitä mieltä pentu oli.
"Emme. Ymmärtänet kyllä", Alik vastasi sovittelevin sanoin, vaikka sen vaativa ääni ei mennytkään yksiin sanojen kanssa. Huskyn katse oli edelleen kiinni rumiluksessa, eikä se ollut irronnut edes silloin, kun Igor osoitteli hautaa kohti. Ei Alikia ollut kiinnostanut jokin hauta. Alik otti askelen taaksepäin, varmaan samalla pukkien Furiakin taaemmas. Mikäli Igor näyttäisi mitään merkkejä bluffistaan, Alik ei jatkaisi seuraavia jaaritteluja:
"Pysykää ystävienne kanssa täällä. Tämä on hyvä paikka odottaa tulen sammumista. Jos teidän täytyy päästä kaupungin toiselle puolelle, kiertäkää se mieluummin etelän kautta, siellä kaupungin raja on lähimpänä. Älkää missään nimessä jatkako syvemmälle kaupunkiin, tauti on siellä pahimmillaan", Alik ohjeisti porukkaa pysymään tällä puistoalueella. Täällä oli vettä ja ruokaa ainakin päiväksi tai pariksi, jos hyvin kävisi. Alik saattoi olla vähän torjuvan oloinen, mutta jos joskus tapaisi tuon koiran ja sen kaverit toisissa merkeissä, toisessa paikassa, voisi uros sitten pahoitella käytöstään. Nyt Alik vain halusi hiivattiin täältä, paskat sitä kiinnosi Yhteisön ulkopuoliset koirat ja kissat. Alik oli jo antanut neuvoja, ei Komentaja jäisi näitä rakkeja tänne paapomaan, kun omat alaiset olivat tuolla jossain. Alik komentaisi Furin vielä liikkeelle, mutta varmaan pentu olisi jo kääntynyt ympäri ja huitelisi jossain hornankuikassa, jos Alik yhtään oli pentua oppinut tuntemaan. Huoh. Alik kääntyi välimatkan turvin ympäri, mutta piti katseensa suunnattuna palaneen lavan ylitse vieraaseen koiraan. Tuskin se tuolta nyt rynnäkköön lähtisi, mutta parempi olla varuillaan. Ainakin välimatkaa oli sen verran, että Alik ehtisi heittää vaikka volttia ennen kuin Igor oli iskuetäisyydellä.

Nimi: Iitu

19.11.2018 19:26
Furi – Yad

Punertava turkkini on laskeutunut jo takaisin paikoilleen ihonmyönteisesti ja pentumainen uteliaisuuteni on jälleen vallannut ajatukseni. Kuuuka sinä olet ja mitä sinä täällä teet? Pakotan kuitenkin itseni pysymään vaan ihan hiljaa ja kuuntelemaan Alikin sanoja. Jestas, minkäköhänlainen soppa siitäkin syntyisi, jos menisin keskeyttämään huskyn kesken lauseen? Sentään jotain Ricon sanoista kunnioituksesta sun muusta on uppotunut paksuun kallooni, joten pysyttelen vain hiljaa, silmät tuijottaen rumaa urosta. Mistäköhän se on saanut kaikki arvet ja mitä sen turkille on tapahtunut? Ei kai mikään kaupungin tauti sentään tuollaista aiheuta? Toisaalta, ei se näytä siltäkään, että se olisi ollut pelkästään jossain tappelussa ja siksi noin karmean näköinen. Joku ihme happosade on ihan vieras käsitys, joten se ajatus ei edes juolahda mieleeni. Hmm. Kehtaisikohan kysyä? Lopulta rumilus kuitenkin esittäytyy Igoriksi ja ojennan kaulaani niin pitkäksi, kuin vain pystyn, jotta näkisin koiran paremmin täältä Alikin takaa ja haudan, johon se väitti hautaneen ystävänsä. Tassut ovat kuitenkin kuin juurtuneet maahan huskyn viereen, joten mitään hautakumpua ei täältä pentutasolta kyllä näy, vaikka miten venytän kaulaani kuin mikäkin kirahvi.
”Minä olen Furi ja tämä on Alik-herra”, vastaan pikaisesti. Kertoihan uros omankin nimensä, joten pitäähän sitä vähän olla ystävällinen. Jestas, Yhteisössä eläminen ei ole tehnyt hyvää. Omissa oloissani elänneenä en olisi ikimain jäänyt pälättämään tuollaisen irvistäjän kanssa yhtikääs mistään. ”Ja laumakaverimme ovat...”
*Älä kerro sille mitään! * Vaistoni huutavat minulle niin lujaa, että puraisen melkein omaa kieltäni jättäessäni lauseen kesken. En halua paljastaa Ricon ja muiden olevan joen tällä puolen. Eihän siellä ole kuin se kissa ja pari harjoittelijaa ja… Ezra. Ainakaan, jos Igorin kaverit ovat yhtä ’mukavan’ oloisia kuin uros itse, ne saattaisivat tehdä porukalle mitä vain. Kiroan mielessäni itseni alimpaan helvettiin. Kenelle tahansa tollollekin heräisi mielenkiinto tuollaisen lauseen jälkeen. Lopulta päätän kuitenkin olevani niin rehellinen, kun vaan voin.
”Pakenimme tulta joen toiselta puolelta”, sanon totuudenmukaisesti.
Suurinosa laumasta on oikeasti joen kotoisammalla puolella. Toivonmukaan tuo Igor luulee minun puhuneen heistä. Entistä varautuneempana astun askeleen taaksepäin jäädäkseni kellertävän uroksen taakse kokonaan. Tapaamaan ystäviä? Ehei! Minulla on Rico löydettävänä. Ennenkun tuo ruma, karmaiseva otus koiraksi löytää sen ystävineen. Vaivihkaa pamautan häntääni Alikin kylkeä vasten ja luimistan korviani tiukasti. Saatan olla nuori, hölmö ja utelias, mutta en missään tapauksessa tyhmä. Ja minun pienessä maailmassani oudon koiran seuraaminen on silkkaa tyhmyyttä. Toivottavasti Alik miettii samoin. Muuten seuraisin kyllä ryhdikästä huskya vaikka kaupungin toiselle laidalle, jos se koiran seuraan haluaisi mennä, vaikka tekisi mieli juosta täysin toiseen suuntaan.

©2019 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com