Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

 << <  12  13  14  15  16  17  18  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Glowe

24.05.2018 18:45
Alik - Yad

"Vai niin", uros vastasi lyhyesti nartun sanoihin siitä, että koira oli ollut vain muutaman päivän. Alik asteli varovasti vieläkin lähemmäs ikkunaa, katse lattiassa, eikä siksi juuri nyt puhunut nartulle. Salaa Alik mietti nartun tehneen hypyllään vaikutuksen Komentajaan. Tuonne takan päälle ei olisi kuka tahansa päässyt, tai edes halunnut hyppiä, ja Alikille ei tullut moinen idea mieleen.

"Ajattelitko jäädä Yhteisöön?" Komentaja esitti jatkokysymyksen, olettaen, että narttu oli vasta tutustumassa laumaan ja Kartanoon. Alik oli päässyt verhojen luo vahingoittumatta, ja uros otti hampaillaan otteen verhojen alakulmasta. Muutama harkittu askel taaksepäin lasinsirujen joukossa, ja Komentaja oli tarpeeksi kaukana, että verho kiristyi tangossaan, ja Komentaja saattoi vetää paikoillaan. Pari napakkaa, mutta voimallista nykäisyä ja Keisarinnan avustuksella verho irtosi pidikkeistään ja valahti lattialle. Alik lähti vetämään sitä kauemmas lasinsiruista, väistellen yhä menestyksekkäästi lasinsiruja. Kunhan kangas oli turvallisella alueella, Alik päästi siitä irti.
"Jätetään tämä tähän. Käydään katsomassa toisesta huoneesta", Alik ehdotti ja kääntyi jo jolkottamaan seuraavaan tutkimattomaan huoneeseen. "Kuinka löysit Yhteisöön?" Komentaja esitti jatkokysymyksen aiemmalle kysymykselleen, halutessaan tietää nartusta vähän tarkemmin.

Nimi: Glowe

24.05.2018 18:31
Ezra - Yad

Yrttejä? Aha, eli kasveja? Okei. Ezran häntä heilahti hieman, uroksen miettiessä huvittuneena ettei se voinut olla kovin hyödyksi tässä hommassa. Whippet erotti heinän ja ruusun toisistaan, juuri ja juuri.
"Okei, mutta sun kannattaa tarkistaa mun etsimät paikat", Ezra suostui työhön, kun katti pyysi sitä. Ezra vilkaisi kahden vanhemman kissan työntouhua. Näytti että ne vetivät esiin ihan tavallisia heiniä ja juuria. Mitä eroa niissä oli? Whippet päätti kuitenkin yrittää, ja nuori koira kipitti seuraavan pusikon luo, jonka lehdettömiin risuoksiin ei ollut tarttunut kissan hajua; sitä ei siis ilmeisesti oltu vielä tutkittu. Ezra kuitenkin toivoi, että joku muukin tulisi katsomaan tämän pensaan, sillä Ezra oli varma että kävelisi yrttikasan ylitse, vaikka se huutaisi koiran nimeä.

Ezra kipitti isohkon pensaa juureen, ja kyyristyi ryömimään märkää lunta pitkin sen alle. Terävät, jäykät oksat pistivät nuorikon selkään kuin piikit, eikä ohut turkki edes yrittänyt suojella koiran nahkaa. Se kirveli vähän, mutta ei sietämättömästi, joten Ezra kohottautui hieman, nostaen ruumiillaan pensaan alareunaa, jotta näkisi paremmin. Näin whippet pystyi kääntelemään päätään ja nuuhkimaan ilman että ripustaisi huolimattomana silmänsä pensaan teräviin oksiin.

Ensimmäisessä pensaassa ei ollut mitään muuta kuin kuolleiden lehtien ja lakastuneen heinän hajua. Eikä myöskään toisessa pensaassa. Ezra seurasi innoissaan Creetaa seuraavalle ja sitäkin seuraavalle pihalle, eikä koira osannut kyseenalaistaa kissan toimia koska ei tiennyt ettei kauas saanut mennä. Creeta alkoi tutkia jo jotain uutta paikkaa(?) joten Ezra päätti tunkeutua seuraavan pensaan alle.

Pensaan alla ei ollut enää lunta. Ja itseasiassa, maa oli sen alla kuivan tuntuinen. Kylmä se tietenkin oli, mutta Ezra tuli ajatelleeksi, että pensaan alla oli varmaan hyvä käydä makuulle, jos tarvitsi. Ezra oli mielissään havainnostaan, vaikka uskoikin, että erityisesti Kaartin koirille moinen juttu oli nippelitietoa, asia jonka kaikki tiesivät.
Maassa oli kuolleita, käppyräisiä lehtä ja laskostunutta, kellastunutta heinää. Lisäksi, kun koira siirsi katseensa hieman pidemmälle, maasta pisti esiin jotain vihreää. Versoja. Pieniä ohuita kasvinvarsia, joiden päät olivat kerällä suojassa kylmää vastaan.
"Creeta!" Ezra huusi pensaan alta.
"Mitä nää on?" Whippet pysytteli pensaan alla, ja odotti että kissa rymistelisi myös oksien alle. Ehkäpä siinä rymistellessä he eiät kuulisi, jos joku yritti kutsua heitä.

Nimi: Defia

24.05.2018 14:55
Shin – Auony

Shin oli niin pettynyt, kun Lich tuntui jättävän sen puheet täysin vailla huomiota. Sentään kumpikaan koirista ei ollut nauranut kissan uppoamiselle, mutta se oli laiha lohtu, koska Ubo ei ollut nähnyt sitä. Muuten uros olisi varmaan nauranut veljelleen sen elkeiden jälkeen
Kissa oli myös hieman yllättynyt siitä, että tumma uros nieli kollin parantaja-aseman niin helposti. Tietysti se oli täysin totta, että Shin oli parantaja, mutta kolli ei todellakaan huokunut parantaja-auraa. Moni ei ollut halunnut uskoa tätä oikeaksi parantajaksi silloinkaan, kun se hoiti niitä.
Hieman ärtyneenä kissa läimäisi Uboa hännällään molemmille puolille kuonoa ennen kuin se loikki rotikan perään. Suuren koiran tassunjäljet eivät olleet se parhain polku kissalle. Ärtymys ei kylläkään ollut jotain mitä Shin jaksaisi pitää yllä kauaa, joten muutaman hetken nyrpistelyn jälkeen se jatkoi jälleen normaalia virnistelyään. Sen pitäisi keksiä jotain hyvää Lichin varalle, kun se oli niin töykeästi kehdannut sivuuttaa kissan!

Ubo – Yad

Ubo rypisti hieman kuonoaan, kun Shin läpsi sitä hännällään. Mustat karvat kutittivat sen nenää, joten koira meinasi aivastaa, mutta ulos tulikin vain tuhahdus. Sokeana koira seurasi kissan perässä. Uros astui Lichin jättämiin jälkiin ja oli jo aikaisemmin pitänyt sitä jotenkin lohdullisena. Se oli pitkään joutunut auraamaan tietä Shinille lumessa ja tuiskussa, vaikka ei edes nähnyt mitään, nyt joku muu aurasi tien, jolloin sokean koiran oli paljon helpompi kävellä.
Tosin mistään muusta Ubo ei Lichiä sitten kehuisikaan kuin lumiaurana toimimisesta.
Ubo heilutti kärsineitä korviaan. Kumpikaan edellä kulkevista ei enää puhunut. Se oli harvinaista Shiniltä, mutta koira saattoi melkein kuulla kuinka kissa kehitteli seuraavaa pilaansa. Ajatus sai uroksen huokaisemaan. Se oli joutunut koko ikänsä kärsimään veljensä toimien seurauksista, alkaen jo ihan pienenä siitä, että kissa tapasi vierittää kaikki jekkunsa sisarustensa niskaan, jolloin Ubo joutui kuulemaan äitinsä pettyneen äänen. Kuin muka hiljainen Ubo todella olisi opettanut veljelleen kaikki mahdolliset rumat sanat. Muisto sai uroksen hymähtämään, se oli kaikki ollut niin kauan sitten. Eikä heidän lempeä äitinsä ollut enää elossa.
Viileä tuulahdus toi rusakon hajun uroksen nenään. Se käänsi sokean katseensa hajun suuntaan ja nuuhki ilmaa tarkemmin. “Shin, menemme pian,” uros murahti antamatta veljelleen vaihtoehtoja. Ubo saattoi vain kuvitella, että Shin katsoi tätä virnistäen, mutta ei tietenkään voinut olla varma.
Ennen kuin koira olisi kuitenkaan valmis lähtemään, se halusi varmistua siitä, että Lich todella oli samalla puolella heidän kanssaan. Eihän uros voinut estää tätä seuraamasta heitä metsälle, joten se ei halunnut vihollista taaksensa. Ottaen riskin siitä, että nuorempi uros puolestaan alkaisi epäilemään näitä, tai sitten vain pitämään muinaisjäännöksinä, se suoristi hieman kurkkuaan. “Vieläkö Kebra on Kaartin Komentaja?” uros kysyi katsoen sokeasti kohti Lichiä. Ubo tietenkin tiesi, että Alik oli nykyinen komentaja, ellei jotain todella vakavaa ollut sattunut puolen vuoden aikana, mutta se toivoi, että voisi saada jotain irti nuorukaisen vastauksesta.

Nimi: Iitu

24.05.2018 09:20
Lich - Yad

Matala murina seuraa rottweilerin kysymystä ja korvat tiukasti hörössä Lich tutkailee soopeliurosta. Kissa vierellä taas näyttää siltä, että mikään ei sitä hetkauta, mutta koirassa on Lichin silmiin jotain kummallista. Se ei selvästikään tahdo paljastaa rottweilerille ihan kaikkea. Se taas kasvattaa Lichin uteliaisuutta entisestään. Olikohan kyseessä joku korkea-arvoisempi rakki, vai mistä moinen reaktio? Lich tutki tarkemmin koiran arpista naamaa ja kalvon peittämiä silmiä, painaen ne enemmän kuin tarkasti mieleen. Sitten Shin keskeytti uroksen ajatustulvan ja vastahakoisesti Lich käänsi huomionsa kattiin. Kolli ei ehtinyt monta sanaa sanoa, ennenkun upposi hankeen. Hölmistyneenä Lich tuijotti kohtaa, josta pilkisti vain musta häntä, ennenkun kasvot levisivät leveään virneeseen. Rottweiler jatkoi matkaa, kyllä se perässä vielä tulisi.
Vai niin, parantaja. Siihen Lich vielä uskoisi, vaikka ei voinut käsittää, miten joku potilas haluaisi olla tuon kissan kanssa. Kuolemahan siinä varmasti korjaisi samantien. Shin jatkoi puhettaan ja Lich vain pudisti päätään. Se ei uskonut kissaa. Katti oli liian vitsikäs, ja sen takana kävelevä koira murisi liikaa oudoissa kohdissa. Tahtoiko se kissan lopettavan? Miksi? Lich ei kieltäisi ketään puremasta pelkästään murisemalla, oli paljon helpompaa hiljentää ärsyttäviä rakkeja muilla keinoin. Mutta tästä kissasta oli edes jotain hyötyä. Ubo ei ollut mikään rakastaja, siitä Lich oli varma, mutta kovin haluton puhumaan asemastaan enemmän. Se taas teki koirasta mielenkiintoisemman. Lich oli tarkka siitä, ettei sen ajatukset ja tunteet heijastuisi kasvoille.
"Vai niin", Lich mumisi vain vastaukseksi, kuin Ubo selitti kaksikon olevan metsästysretkellä.
Osasikohan se metsästää edes? Lich katseli ympärilleen, täällä kyllä yleensä oli jonkinverran riistaa, ellei Yhteisön jäsenet jo olleet matkalla ja säikyttäneet kaikki eläimet piiloon. Jos kaksikko oikeasti oli Yhteisön jäseniä, niiden kuuluisi kyllä tietää myös, missä riistaa löytyi. Niinpä rottweiler ei sanonut enää mitään, vaan jatkoi hiljaista vaellusta, odottaen, mitä kaksikko seuraavaksi tekisi. Vieläkö ne metsästysretkeä odottivat?

Nimi: Kauna {mobiili}

24.05.2018 06:56
Keisarinna - Yad

Katsellessaan ympärilleen narttu huomasi, että uroksen tylyille kultaisille kasvoille oli vaihtunut hieman rennompi ilme. Narttu vielä laski vaaleat silmänsä urokseen. Tämä ei ollut erityisen iso, aikalailla normaalin kokoinen. Oli Keisarinna aikaisemmin tavannut jättimäisiä koiria. Kaukasian paimenkoiria tai jotakin sinnepäin. Niiden paksu ja tiheä ruskean kirjava turkki oli varmasti kuuma, mutta myös suojaava. Toisaalta rotu on alunperin Venäjältä, eli hyvin kylmästä paikasta. Itse Keisarinnakin oli Venäjältä, rotu taas molemmista Yhdysvalloista ja Venäjän kylmästä ja huonosti asutetusta pohjoisesta, eli siperiasta.

Nartun ohittelu ja huitaisu vaalealla hännällä vaikuttivat tehoavan, vaikka tämä ei itse kiinnittänyt toiseen tai häntäänsä huomiota. Uros ei suoraan kertonut, mitä pitäisi tehdä, mutta komentelun perusteella koirat etsivät kankaita kissoille tarkastettavaksi. Neiti mietti hetken, miksi ja mihin kankaita oikein tarvittaisiin. Olisi paljon järkevämpää vaikka etsiä helppoa ihmisten jättämää ruokaa tai vaikka hyödyllisiä esineitä. Keisarinnan emo oli aikoinaan esitellyt 'harmaan asian johon ruoka meni'. Tai, emo kutsui sitä ihan kipoksi ihmisien tapaan, mutta pienelle hopealle pennulle se oli täysin uusi. Astiasta pystyi syödä ruokaa hienovaraisesti, eikä tarvinnut nuolla maasta tai lattialta.

Huoneen tyhjyys ei hirveästi näyttänyt ilahduttavan urosta. Tämän kasvoille ilmestyi sama tyly ja tiukan näköinen ilme, kun tämä oli katsastanut huoneen. Kuitenkin verhot näyttivät kiinnostavan toista ja tämä ehdottikin niiden ottamista alas, kuitenkin varoen lasia vanhalla lattialla. Tätä ennen uros kuitenkin murahti lasista vastauksen. Narttu katsahti urokseen hetkeksi. Oliko tämä murahtanut vaikeasti saatavista verhoista vai vain ollakseen tyly? Neiti ei vielä tuntenut urosta niin hyvin, että tietäisi.

Narttu katseli ympärilleen ja sitten takaisin siruihin. Tämä mielummin jättäisi hyppelimisen urokselle, sirut eivät ole niin houkuttelevia. Kuitenkin hopea husky huomasi jälleen takan. Pystyisikä tämä kurottamaan sieltä? Narttu asteli takan luokse ja nätisti hyppäsi sen päälle. Keisarinna pystyisi pienel kurotuksella ottaa siitä kiinni ja kiskoa alas.

Uros vielä kyseli, miten kauan tämä oli ollut Yhteisössä. "Pari päivää", narttu vastasi ja tutki verhoa. Verhotanko oli ruosteessa ja uros näytti sen huomaavankin. Narttu katsahti urokseen ja odorti, mitä tämä sanoisi.

Nimi: Kauna {mobiili}

24.05.2018 06:38
Keisarinna - Yad

Katsellessaan ympärilleen narttu huomasi, että uroksen tylyille kultaisille kasvoille oli vaihtunut hieman rennompi ilme. Narttu vielä laski vaaleat silmänsä urokseen. Tämä ei ollut erityisen iso, aikalailla normaalin kokoinen. Oli Keisarinna aikaisemmin tavannut jättimäisiä koiria. Kaukasian paimenkoiria tai jotakin sinnepäin. Niiden paksu ja tiheä ruskean kirjava turkki oli varmasti kuuma, mutta myös suojaava. Toisaalta rotu on alunperin Venäjältä, eli hyvin kylmästä paikasta. Itse Keisarinnakin oli Venäjältä, rotu taas molemmista Yhdysvalloista ja Venäjän kylmästä ja huonosti asutetusta pohjoisesta, eli siperiasta.

Nartun ohittelu ja huitaisu vaalealla hännällä vaikuttivat tehoavan, vaikka tämä ei itse kiinnittänyt toiseen tai häntäänsä huomiota. Uros ei suoraan kertonut, mitä pitäisi tehdä, mutta komentelun perusteella koirat etsivät kankaita kissoille tarkastettavaksi. Neiti mietti hetken, miksi ja mihin kankaita oikein tarvittaisiin. Olisi paljon järkevämpää vaikka etsiä helppoa ihmisten jättämää ruokaa tai vaikka hyödyllisiä esineitä. Keisarinnan emo oli aikoinaan esitellyt 'harmaan asian johon ruoka meni'. Tai, emo kutsui sitä ihan kipoksi ihmisien tapaan, mutta pienelle hopealle pennulle se oli täysin uusi. Astiasta pystyi syödä ruokaa hienovaraisesti, eikä tarvinnut nuolla maasta tai lattialta.

Huoneen tyhjyys ei hirveästi näyttänyt ilahduttavan urosta. Tämän kasvoille ilmestyi sama tyly ja tiukan näköinen ilme, kun tämä oli katsastanut huoneen. Kuitenkin verhot näyttivät kiinnostavan toista ja tämä ehdottikin niiden ottamista alas, kuitenkin varoen lasia vanhalla lattialla. Tätä ennen uros kuitenkin murahti lasista vastauksen. Narttu katsahti urokseen hetkeksi. Oliko tämä murahtanut vaikeasti saatavista verhoista vai vain ollakseen tyly? Neiti ei vielä tuntenut urosta niin hyvin, että tietäisi.

Narttu katseli ympärilleen ja sitten takaisin siruihin. Tämä mielummin jättäisi hyppelimisen urokselle, sirut eivät ole niin houkuttelevia. Kuitenkin hopea husky huomasi jälleen takan. Pystyisikä tämä kurottamaan sieltä? Narttu asteli takan luokse ja nätisti hyppäsi sen päälle. Keisarinna pystyisi pienel kurotuksella ottaa siitä kiinni ja kiskoa alas.

Uros vielä kyseli, miten kauan tämä oli ollut Yhteisössä. "Pari päivää", narttu vastasi ja tutki verhoa. Verhotanko oli ruosteessa ja uros näytti sen huomaavankin. Narttu katsahti urokseen ja odorti, mitä tämä sanoisi.

Nimi: Iitu

23.05.2018 22:55
Creeta - Auony

Tonkineesi katseli lempeästi whippetin perään, kun tämä kiri tiellä olevia vartijoita kohti, ennenkun Mitran ääni vei naaraan huomion. Creetan mielestä Ezra vaikutti oikein mukavaltakin koiralta, harmi, että se näytti olevan hieman pelokas. Naaras päätti olla Ezralle erityisen mukava, ettei uroksen tarvitsisi jännittää. Naaras hymähti, ei sen tarvinnut moista päättää, Creeta taisi olla mukava kaikille ihan automaattisesti, ainakin omasta mielestään. Creeta kuunteli tarkkaavaisesti Mitran ohjeita, ennenkun lähti astelemaan yhden talon pihalle tonkimaan maata Atlen perässä.
"Tutki sinä tuon sivun pensaat. Tarkasti", Atle muistutti oppilastaan ja Creeta huiski hännällään vastauksen.
Naaras seurasi tiukasti pientä puskarivistöä, joka piiritti entisen talon pihan. Tarkasti Creeta nuuhki ilmaa, ohuita oksia ja kaivoi esiin juuria, mutta mitään hyödyllistä ei löytynyt. Päästyään päätyyn asti Creeta vilkasi Atlen ja Mitran suuntaan, mutta ne näyttivät olevan omilla alueillaan työn touhussa. Pihan poikki vipelsi myös Ezra tähän suuntaan ja se pysähtyi Creetan eteen ja kysyi, mitä naaras teki. Creeta hymyili rohkaisevasti.
"Etsin yrttejä, sinä voit tulla auttamaan minua. Nämä pusikot pitää käydä läpi. Jos löydät jotain, mikä vaikka haisee oudolta, niin kerro. Voin tarkistaa, onko se jokin tarvittava yrtti", Creeta iloitsi siitä, että Ezra oli uskaltautunut tulemaan takaisin.
Oppilas puikelehti pensaiden alta seuraavalle pihalle ja huiski hännällään whippetille merkiksi siitä, että se tulisi mukaan. Vähän matkan päässä näkyi lupaavan näköinen pusikko, jonka luokse Creeta kipitti. Kuonoon kantautui tuttu haju, jonka Creeta tiesi kuuluvan pienelle juuri-yrtille ja innoissaan kissa kuopi maata auki, kunnes esiin tunkeutui ohut juurikasa. Varovaisesti naaras repi juuret irti ja asetteli ne vierelleen. Hmm, Mitrahan sanoi, että yleensä jos löysi edes vähän, lähistöllä olisi lisää.
"Katso Ezra, tällaista me tarvitaan. En nyt muista, mihin tätä käytettiin, mutta olen varma, että sitä löytyi vain vähän varastoista", naaras selittu koiralle, jos tämä oli seurannut kissaa seuraavaan pihaan. "Viitsisitkö kasata nämä pois täältä puskasta, näkyvämpään paikkaan, niin voidaan kohta napata ne mukaan?" oppilas jatkoi kyselevästi.
Tonkineesi nosti hieman päätään ja nuuhki varovasti ilmaa, ennenkun otti pari askelta eteenpäin. Jossain olisi varmasti vielä lisää! Kuono kiinni maassa Creeta lähti seuraavankin pihan poikki, innoissaan löytämään lisää juuria ja muita yrttejä. Naaras ei edes tajunnut, että kulkeutui kauemmas taloista, joissa koirat työskentelivät.

Nimi: Glowe

23.05.2018 22:04
Ezra - Yad

Nuorikko kipitti Komentajaa kohti, mutta ennen kuin Ezra ehti sen luo, oli Komentajan luokse jo mennyt joku narttu. Ezra ei tietenkään uskaltanut mennä keskeyttämään niiden keskustelua. Nuori whippet jäi norkoilemaan kymmenisen metrin päähän, selkeästi tietämättä mitä tehdä ja miten päin olla. Ezra yritti rauhoittaa itseään istahtamalla kylmälle, auringon paljastamalle asfaltille. Mutta siinäkään ei voinut olla paikoillaan, kun takamus paleltui, ja jännitys kulki vapinana erityisesti takajalkoja pitkin. Miksi Ezraa jännitti niin paljon? Ei nuori koira itsekään sitä ihan ymmärtänyt, mutta nyt Ezra oli totaalisen valmis loikkaamaan vaikka talon korkeudelle, jos jotain pelottavaa tapahtuisi. Ehkä ympärillä olevat isot, vahvat, pelottavat Kaartin koirat saivat Ezran pelkäämään.

Kohta Alik ja tuntematon narttu lopettivat keskustelusta, mutta voi niin Ezran tuuria, että molemmat vain lähtivät taloa kohti whippettiin vilkaisemattakaan. Ezra avasi suunta puhuakseen, mutta ääntäkään ei tullut täällä koirien keskellä, tai varsinkaan huutoa. Okei no, tuota, Ezra menisi varmaan niiden kissojen mukaan. Kai se ei haitannut. Ezra kääntyi epävarmana, ja luikki häntä koipien välissä suuntaan minne kissat olivat menneet. Matkallaan whippet vilkuili kokoajan ympärilleen, ja erityisesti niitä vahtiin jääneitä koiria, jos ne alkaisivat huutaa Ezraa takaisin, tai osoittaa millään tavalla, ettei Ezra saanut mennä sinne minne oli menossa. Sellaista huutoa ei kuitenkaan tullut, ja Ezra pääsi luikkimaan talojen väliin, pois vahtien näköpiiristä.

Kun Ezra uskoi, ettei sitä nähty, whippet saattoi rentoutua hieman. Tai itseasiassa niinkin paljon, että häntä nousi taas kintereiden luo roikkumaan. Pitkien jalkojen jännittynyt luikkiminen muuttui hitaaksi, loikkivaksi laukaksi, kun Ezra kurvasi talon nurkan ohi kissojen hajun perässä, ja yritti paikantaa ne. Ja siellähän katit olivat, hajaantuneena. Ezra etsi katseellaan sen nuoren, harmaan naaraskissan, Creetan. Koska Creeta oli nuori, ja koska Creeta oli jutellut Ezralle, whippet ajatteli sen olevan kissoista mukavin. Ezra loikki kissan luo.
"Mi-mitä te teette? Voinko mä a-auttaa?" Ezra kysyi innokkaana, mutta ääni silti pätki aiemman jännityksen takia.

Nimi: Glowe

23.05.2018 21:51
Alik - Yad

"Niinkö? En ole tiennytkään nimeni alkuperää", Alik totesi selkeän yllättyneenä nartun sanoista. Alik vilkaisi narttua, huomaamattaan oli uroksen naama vähän rennomman oloinen, ei niin vakava kuin töissä Alikilla usein oli. Keskustelu oli saanut Alikin ajatuksen muualle niistä mietteistä, jotka sitä vakavuutta kullankirjaville kasvoille toivat.

Ohitse kiilava narttu sai Alikin pysähtymään huoneen ovensuuhun, ja kapean ovensuun kohdalla Keisarinnan tuuheaturkkinen, vaalea häntä pyyhkäisi keveästi kuin höyhen Alikin kaulaa ja alaleukaa. Alik väräytti kirsuaan, kun nartun tuoksu jäi leijailemaan ilmaan. Raikas, pehmeän makea, huumaava. Ja siinä, tuoksun antamalla luvalla Alik loi toisella tavalla arvioivan katseen nartun solakkaan, lihaksikkaaseen kehoon, luullen ettei Keisarinna nopeaa vilkaisua huomannut. Suoraan nartun naaman edessä Alik ei haluaisi edes moista pientä vilkaisua tehdä, ei uros halunnut loukata narttua. Joo, nartut olivat nättejä ja sellaista, mutta Alikista se ei antanut uroksille oikeutta huudella ja viserrellä perään, ja luoda julkean suoria, tietynlaisia katseita. Keisarinna oli nätti, ei, vaan kaunis, mutta Alik ei halunnut sanoa edes tuota kohteliaisuutta ääneen. Komentajalla oli vähän sellainen kokemus, että monet nartut ottivat moisenkin kohteliaisuuden väärllä tavalla, ja kuvittelivat heti että uroksella oli jotain taka-ajatuksia. Alik ainakin pystyi sanomaan jotakuta kauniiksi, ilman että oletti tai odotti jotain ylimääräistä. Mutta koska nartut kovin usein sanasta loukkaantuivat, Alik jätti ajatuksen sanomatta.

Komentaja käänsi katseensa muualle huoneeseen, ja yrmy naama palasi hetkellisesti uroksen pärställe, kun se näki täysin hyödyttömän huoneen. Jäykkiä mattoja kissat eivät yleensä halunneet, ja niillä oli varmaan hankala kantaa lasinsiruja. Lasinsiruille oivallisin olisi varmaan peitto tai paksu, iso huopa. Alik antoi katseensa kiertää huonetta, mutta ei tuijottamalla löytänyt mitään kiintoisaa.

"Varon, kiitoksia", Alik murahti lasinsiruja vilkaisten ja asteli pari askelta huoneeseen, nähdäkseen paremmin. Ei mitään. Paitsi hetkinen, verhot.
"Saisimmeko verhot suhteellisen ehjänä alas, ja ilman lasinsiruja tassuissa?" Alik kysyi, ja loi katseen vaaleisiin verhoihin, jotka huojuivat hennossa ilmavirrassa. Niistä parantajat voisivat pitää. Verhot roikkuivat metallisessa verhotangossa, joka tosin oli ruskea ruosteesta, ja vaikutti heikolta muutenkin. Ehkä se lähtisi vetämällä irti, tai sitten verhon omat pidikkeet pettäisivät ennemmin, kuin metallitanko tai kangas.
"Kauanko olet ollut Yhteisössä?" Alik yritti herätellä keskustelua takaisin astellen lattiaa vilkuillen lähemmäs rikkinäistä ikkunaa. Onneksi lasinsirut kiilsivät valossa, ja olivat siten melko hyvin näkyvissä.

Nimi: Kauna {mobiili}

23.05.2018 19:15
Keisarinna - Yad

Urosta ei näyttänyt kiinnostavan kysymykset johtajana olemisesta, sillä tämä ei ollut vastannut kysymykseen ollenkaan. Narttu taas hymähti mielessään uroksesta, mutta jatkoi kuitenkin tämän kanssa keskustelua.

Keisarinna oli päässyt rappuset ylös ilman vaivoja, mutta Alik asteli varovaisemmin, kuunnellen ja seuraten portaita. Ei ihmekkään, uros onkin narttua, toista koiraa ja kissaa suurempi ja painavempi. Samalla uros jakeli taas töitä ja narttu katseli alhaalta varovasti kiipeävää koiraa vanhoja rappuja pitkin. Ne narusivat vähän väliö huolettavasti ja viimein kuului kovakin rusahdus. Mikään ei kuitenkaan pettänyt ja toinen pääsi nartun rinnalle ylös. Samalla uros kertoi, kuinka harvinainen nimi oli. No, olihan se enemmän arvo kuin nimi, mutta siitä narttu itse pitää eniten. "No en itsekkään ole tavannut sinun nimeäsi omistavaa. Alik on itseasiassa Venäjältä ja se tarkoittaa miehen auttajaa", narttu sanoi ja esitti pientä ihailua.

Keltaturkkinen johdatti Keisarinnan toiseen huoneeseen, oikeastaan käski. Narttu ei pitänyt komentelusta, hänen pitäisi itse komentaa. Kun Alik oli menemässä tämän ohitse, uros osui turkillaan narttuun. Toisen ilmeen perusteella tämä ei edes itse huomannut sitä. Narttu katsahti urokseen, mutta käänsi katseensa eteen ja normaalilla elegantilla tavallaan asteli Komentajan ohitse huoneeseen, vuorostaan yrittäen 'vahingossa' osua hännällään toisen kaulaan. Heilautus olisi kuitenkin vain pieni, eikä niin sileä ja pehmeä häntä muutenkaan voisi tehdä harmia.

Keisarinna itse ei kiinnittänyt huomiota urokseen tämän ohi mennessään. Narttu käveli huoneen keskelle ja katsahti ympärilleen. Taas yksi rikkinäinen ikkuna ja lattialla lasia. Ikkunan kautta sisään oli satanut lunta, osittain kastaen lattialla makaavan vanhan maton ja verhot. Huoneesta oikealle oli vain takka ja muuten huone vaikutti olevan kaluton. "Varo lasia", narttu sanoi ja siirsi katseensa takaisin urokseen.

Nimi: Glowe

23.05.2018 18:43
Alik - Yad

Keisarinna? Erikoinen nimi, Alik mietti. Narttu lähti jo kävelemään portaita ylös. Alik kurtisti kulmiaan. Portaiden kestävyydestä ei ollut vielä täysiä takuita, vaikka aiempi kaksikko oli jo kiivennyt ne. Kissa ja pieni koira olivat kuitenkin olleet paljon huskyja kevyempiä. Narttu ei näyttänyt rappusten heikkous kiinnostava, ja Keisarinna pääsi ne helponnäköisesti ylös. Alik odotteli alhaalla aina siihen asti että narttu oli varmasti päässyt ylös asti. Parempi katsoa mitä tapahtui, kuin kävellä heti perään huomio kiinnittyneenä rappusiin.

Komentaja lähti nousemaan rappusia yläkertaan, pitäen katseensa aina seuraavassa portaassa, ja kuunnellen korvat luimussa mitä portaat sanoisivat Alikin painosta. Ne narisivat ja notkahtelivat, ja yksi rappunen päästi valittavan räsähdyksen, mutta Alik ei ainakaan tuntenut sen murtuvan tassunsa alla. Pölyisille portaille jäi monen kokoisia tassunjälkiä vieriviereen, merkiksi vierailijoista.
"Etsitään kaikki rakennuksessa olevat kankaat, ja raahataan ne ulos, kissat katsovat ne sitten läpi ja arvioivat mitkä voidaan viedä takaisin Kartanolle", Alik selitti työnkuvaa, samalla noustessaan nopein askelin portaita.
"Sinulla on erikoinen nimi, Yhteisöstä ei varmasti löydy toista samannimistä", Alik lisäsi kun pääsi nartun luo portaiden yläpäähän.(?) Komentajan ääni oli ihan ystävällinen, ja sant saattoi ottaa kohteliaisuutena.

Kissa ja koira olivat menneet jo yhteen yläkerran huoneista, joten Alik kääntyi toiseen suuntaan, eri huoneiden puoleen.
"Mennään ensin tuonne", Alik käski ja kulki nartun vierestä, kenties Keisarinnan turkkia ajattelematta kyljellään koskettaen. Alik ei asiaa huomannut, ja vaikka olisi, ei Komentaja luultavasti olisi sitä huomioinut, ellei nartulta jotain reaktiota olisi tullut.

Nimi: Kauna

23.05.2018 17:44
Keisarinna - Yad

Keisarinna sai selvästi uroksen huomion, kun tämä kääntyi ääntä kohti. Uros näytti katsastavan toisen päästä varpaisiin, kiinittäen erityisesti huomiota silmiin ja otsan juovaan. No, olivat ne silmät aika erikoiset. Yleisin silmienväri huskeilla oli sininen, mutta nartun omat olivat melkein valkoiset. Tämä itse oli tyytyväinen ulkonäköönsä. Symmetrinen, solakka ja sopusuhtainen, omasta mielestään hyvinkin kaunis, ainakin uroksien kehujen perusteella. Muutenkin narttu osasi esittää ulkonäköänsä eleganteilla eleillä.

Kellertävä uros itse oli isompi ja tukevampi. Näin läheltä katsottuna ruumis poikkesi huskysta melko paljon. Taisi siis ollakin sekarotuinen. Sekarotuisuus ei tietenkään mielittänyt narttua, mutta sillä ei nyt ollut väliä, eikä tämä tietenkään näyttänyt sitä toiselle. Toinen ei myöskään reakoinut erityisesti narttuun, vaikka piti tarkasti silmällä. Uroksella oli sama tyly ilme kuin aikasemminkin. Vastauskin oli yhtä tylsä ja tyly. Tämä ei edes näyttänyt esittävänsä olevansa kiinnostunut. Edes kehuskelu ei tuntunut toimivan, mutta nartulla oli vielä muita konsteja. Vastauksessaan tämä sanoi olevansa komentaja. Johtavassa asemassa, hyvä.

"Mutta miten ihmeessä et ole johtaja? Sopisitte selvästi rooliin. Kuka otti paikkanne?" narttu kysyi toisen kommentin jälkeen, jatkaen kysymyksellään jaosta. Viimein uroksen kuva hieman muuttui, kun tämä esitteli itsensä ja lisäsi tervetuloa. Pian tämä kuitenkin kääntyi takaisin, vilkaisten taakseen narttuun ja kysyen mitä tämä tietää tapahtumista. Narttu hymähti mielessään. Ei edes kysynyt nimeä ensin, kuinka epäkohteliasta. "Kuulin jotakin tavaroiden keräämisestä. En ole kuitenkaan varma", Keisarinna sanoi narttumaisella äänellään ja alkoi kävelemään Alikin perässä.

Kellertävä Alik johti joukkoa talon pihalle josta harppoi lumen yli. Muut ryhmässä olevat seurasivat ja Keisarinna ketterästi loikkasi sen yli, laskeutuen pehmeästi rappusille.  Ne olivat kylmät ja sammaleet kiipesivät kosteaa kiveä ylöspäin. Narttu katsahti ikkunaan ja näki sisällä hyllykön rikkinäisen lasin takana. Ikkunaa oli suojaamassa ruostuneet kalterit, mutta jokin oli ne silti onnistunut rikkomaan. Lasin palaset olivat tippuneet ulos maahan ja sisälle lattialle.

Komentaja tönäisi oven auki ja astui sisään, narttu visusti kannoilla. Uros alkoi komentelemaan paikkoja ja sanoi, että narttu tulisi tämän kanssa ylös. Kutsui vielä neidiksikin, uroksella taitaa sittenkin olla tavat. Uros vielä kysyi nimeäkin, johon tämä vastasi: "Olen Keisarinna."

Keisarinna mietti, pitäisikö vielä lisätä asemansa perijänä, mutta päätti jättää sen myöhemmäksi. Tämä lähti kapuamaan rappusia ylös uroksen edestä. Rappuset narahtilivat, mutta mikään ei mennyt rikki. Narttu olisi tietenkin voinut antaa uroksen mennä ensin ja nähdä kestääkö se, mutta parempi näyttää rohkeutta. Yksi tapa kaapata uroksien katseita.

Nimi: Defia

23.05.2018 17:01
Shin – Auony (& Ubo – Yad)

Huii, näyttipä Lich hurjaa naamaa, Shin ajatteli huvittuneena. Koiran vilauttamat hampaat sai kissan tyytyväiseksi päätöksestään olla koskematta siihen. Toisaalta nyt sen teki vain enemmän mieli lääppiä rotikkaa, ihan vain ärsyttääkseen. Kolli ei kuitenkaan ollut juuri nyt halukas pinkomaan hangessa pakoon, joten se esti itseään.
Lich esitti kysymyksen, joka särähti kissan korviin niin pahasti, että ne heilahtivat hieman. Ongelma ei tietenkään ollut kissalla itsellään, se voisi selittää koiralle ummet ja lammet, jos sitä huvittaisi. Totta tai epätotta, ei sitä haitannut puhua. Mutta Shin tunsi veljensä paremmin kuin hyvin, joten se tiesi, ettei koira osannut valehdella, taikka edes halunnut. Eikä se uskonut, että Ubo edes tahtoisi kertoa Lichille mitään, kun se oli vältellyt vastaamista aikaisemminkin. Kissa saattoikin kuulla takaansa matalaa murinaa, joka kumpusi Ubon pohdinnasta.
Shin huokaisi pienesti, mutta virnisti sitten. Sen virne tosin laantui hieman, kun se tajusi, että Lichin huomio oli Ubossa. Kolli vilkaisi itsekkin veljensä suuntaan ja pohti mikä siinä muka niin kiinnosti. Tai no, Shin itse piti koiran raadeltua naamaa erittäin mielenkiintoisena, mutta oli jo hyvin tottunut siihen. Shin pisti merkille, ettei uros kulkenut sen normaalissa ryhdissä, ollessaan kai liian keskittynyt seuraamaan kahta muuta. Sokea koira astui yllättävän tarkasti Lichin jättämiin tassunjälkiin. Kissa siirsi katseensa takaisin rotikkaan hymyillen.
“Eikö se ole selvää vain katsomalla minua?” Shin kysyi kehräten. Kolli nosti hieman päätään ja yritti kävellä mahdollisimman ylväästi lumesta huolimatta. “Minä olen tietysti, -käh-” kissan sanat katkaisi sen yllättävä katoaminen ja outo äännähdys. Kolli oli uponnut syvään hankeen ja hetken siitä ei näkynyt muuta kuin musta hännän pää. Ähisten kissa kiipesi ylös hangesta ja loikkasi Lichin ja Ubon väliin jääneelle “polulle.” Se ravisteli mustaa turkkiaan ja katsoi sitten ärtyneenä sokeaa koiraa, joka melkein käveli sen päälle. Ubo pysähtyi kuitenkin ajoissa, joilloin Shin meni nuohoamaan sen jalkoja.
Shin oli oikeasti ollut aikeissa suoltaa ties mitä tarinoita, mutta nyt sitä ei enää huvittanut. “Olen parantaja, jonka pitäisi tietysti olla selvää herkästä kosketuksestani,” se naukaisi virnistäen. “Ja tämä kovia kokenut koira on tietenkin ra-kas-ta-ja-ni,” kolli venytti sanaa rakkaudella kehräten ennen kuin jatkoi, “joten sen muilla asemilla ei ole mitään väliä.” Kissa heilutti mustaa häntäänsä vasten sokean koiran naamaa kuin hivellen sitä. Matala murina kumpusi jälleen koirasta, mutta se ei sanonut mitään.
Keltaiset viirut tarkkailivat nuorta koiraa vanhemman uroksen leuan alta. Kissa huokaisi dramaattisesti uuden kysymyksen myötä. “Meidän oli tarkoitus toimittaa minun hemaiseva kauneuteni Kartanolle, mutta erimielisyydet aikataulusta ovat raastaneet välejämme,” Shin kertoi auliisti. Ubo alkoi murissta hieman kovempaa.
Uros ei arvostanut Shinin jatkuvaa vitsiä kaksikon suhteesta, eikä tällä hetkellä kyllä kissan kertomaa totuuttakaan. Se ei voinut tietää oliko tiedosta hyötyä nuorelle urokselle, mutta se ei silti pitänyt siitä. “Meidän oli tarkoitus metsästää ruokaa ennen kuin sinä ilmaannuit,” uros murahti. Se sentään oli tietoa, joka tuskin yllättäisi.

Nimi: Glowe

23.05.2018 15:22
Alik - Yad

Kullankeltainen alaskanhusky jäi paikoilleen, kun muut lähtivät kulkemaan kohti talojaan. Komentajan ihan vain varmisti, että kaikki edes näyttivät aikovan tehtä työtä käskettyä, ja menivät edes oikeaan suuntaan. Ainakin Kaartilaisiin Alik luotti, mutta ei voinut olla ajattelematta, että joukkoon varmaan mahtuisi laiskureitakin. Alikin ryhmä odotteli hieman sivummalla, ja Komentaja oli juuri kääntymässä niiden suuntaan, mennäkseen sisälle hieman kauempana kadulla olevaan taloon, kun Alik kuuli nartun äänen. Alik kääntyi ympäri ja näki edessään huskynartun. Nartun erikoinen väritys pisti heti Alikin silmään. Tai siis, oli Alik ennenkin harmaavalkoisia koiria nähnyt, mutta nartun turkin sävy oli lähempänä siniharmaata tai hopeaa. Ja turkin kuviointi oli niin symmetrinen, harmaa väri katosi valkoiseen hämmästyttävän tasaisesti. Alikin katse kiinnittyi ensimmäisenä valkeaan juovaan nartun otsassa, joka tummine reunuksineen toimi kuin mikäkin magneetti. Alik katsoi sitä hetken, ennen kuin huomasi kuunnella nartun sanoja ja katsoa sitä silmiinkin. Nekin olivat erikoiset, hyvin, hyvin vaaleansiniset, ei niitä edes siniseksi meinannut tunnistaa. Jo oli nartulla ulkonäköä, täytyi Alikin todeta mielessään. Uroksen ajatukset eivät kuitenkaan näkyneet paljoa päällepäin, ulkoisesti Alik vain loi nopean, arvioivan katsauksen vieraan koiran ulkomuotoon, ennen kuin kiinnitti vakavat kasvonsa vaaleisiin silmiin. Uroksena Alik oli toki vahvarakenteisempi kuin narttu, mutta silti kaksikon rotuerot näki; Alik oli ylipäätänsä jykevämpi kuin puhdas husky. No, alaskanhusky nimenomaan tarkoitti hyvin sekarotuista koiraa, huskya, johon oli sekoitettu useita eri rotuja voiman, kestävyyden ja nopeuden lisäämiseksi. Alaskalaisia tuli monen eri kokoisena, rakenteisena ja värisenä.
"Olet väärässä. En ole Johtaja, vaan Komentaja", Alikin vastaukset pysyivät toistaiseksi lyhyinä ja ytimekkäinä, äänen kulkiessa nartun korviin värittömänä ja tahattoman tylynä. Tässä välissä narttu kertoi olevansa laumassa uusi ja ettei sille oltu annettu tehtävää. Ensikertaa Alikin eleisiin ilmestyi jotain ystävällistä, kun Komentaja laski päänsä lyhyeen, kohteliaaseen nyökkäykseen.
"Tervetuloa, nimeni on Alik. Voit tulla meidän mukaamme", Alik vastasi, ja kääntyi jo ympäri kohti ryhmäänsä. Komentaja kuitenkin vilkaisi jo muutaman askelen jälkeen nartun puoleen.
"Tiedätkö miksi olemme täällä?" Alik uteli, miettien, mistä kaikesta narttu oli jäänyt paitsi. Tiesikö se edes että eläimet olivat tulleet pohjoiseen keräämään kankaita? Alik kulki eteenpäin kadulla, muu ryhmä pysytteli lähekkäin toisiaan Komentajaa seuraten. Alik kääntyi ryhmänsä talon pihamaalle, harppoi märän lumen läpi ja loikki kiviset portaat ovelle. Ovi oli hajalla, ja raollaan, eikä Alikin tarvinnut kuin tönäistä sitä toisella etutassullaan ja se liukui naristen auki. Talo oli iso, kaksikerroksinen. Eteiskäytävässä ei ollut huonekaluja, taikka mattoja, pelkkä kaatunut naulakko.
"Hajaannutaan. Te kaksi, jääkää alakertaan. Sinä mustaturkkinen, menet kissan kanssa ensin ylös. Neiti ja minä tulemme myös yläkertaan, jos portaat kestävät", Alik jakoi porukan nopeasti eri huoneisiin alakertaan ja yläkertaan. Kissa ja eräs pienikokoinen musta koira lähtivät ensin kokeilemaan portaita, mutta ne eivät edes narahtaneet kaksikon painosta. Talo oli verrattain hyvässä kunnossa.
"Unohdin kysyä nimeäsi. Kuka olet?" Alik käänsi katseensa rappusia kiipeävästä kaksikosta takaisin vaaleaan narttuun.

Nimi: Iitu

23.05.2018 11:10
Lich - Yad

Uros liikkui kevyeillä askeleilla puiden lomassa, hetken aikaa syvästi omissa ajatuksissaan. Perkeleen kaksikko, tällä hetkellä Lichiä kadutti suunnattomasti, että oli niille näyttäytynyt. Olisi ollut edes kyseessä joku idiootti, jonka kanssa olisi voinut tapella kunnolla. Nyt seurassa oli vain näsäviisas kolli ja epäluuloinen sokea vanhus ja rottweileria ärsytti. Hyvästi rauhallinen, oma aamu. Omapa oli vika. Shinin sanat saivat uroksen kuitenkin uudelleen mulkaisemaan kissaa ja väläyttämään pikaisesti kulmahampaitaan, kunnes Lich veti ylleen jälleen neutraalin ilmeen. Rottweiler ei kantaisi kissaa kun elottomana ruumiina, eikä todennäköisesti silloinkaan. Kyllä joku kettu tai muu tulisi siivoamaan jäljet pois. Ajatus oli mukava, joten Lich virnuili tyytyväisen näköisenä.
"Mikä oli asemanne, ennenkun, noh, lähditte lätkimään?" Lich katsoi taaksepäin varmistaakseen, että Ubo oli vielä matkassa mukana, eikä vaikka kupsahtaneena jonkun puunjuurien seassa.
Sieltä se tulla löntysteli(?). Lich vietti hetken aikaa vain tarkkailen urosta, yrittäen kehonkielestä ja ruumiinrakenteesta ymmärtää, minkälainen kaveri olikaan kyseessä. Se oli kattia rauhallisempi ja vaikutti epäluuloiselta. Lich vilkaisi Shiniä, kissalla oli onnea, että liikkui koiran seurassa, ja vielä semmoisen, joka osasi käyttäytyä miellyttävällä tavalla. Rottweiler ei tappaisi näitä kahta, ei ainakaan nyt, vaikka tekoa olisi helppo syyttää Dovanin ja Roerigin teoiksi. Lich itse ei jäisi siitä kiinni. Rottweiler huokaisi ja käänsi kuononsa kohti taivasta.
"Jos liikutte näin lähellä Yhteisön rajoja, teillä on varmasti ollut jokin suunnitelma. Ajattelitteko vain piiloutua tänne, vai mihin suuntaan olitte menossa?" Lich jatkoi kyselemistä tylsistyneenä, samalla pitäen mustaa kissaa tarkasti silmällä.

Nimi: Iitu

23.05.2018 10:23
Strix - Yad

Malttamattomana narttu odotti lähtöä, istuen ainoassa melkein kuivassa kohdassa, jonka löysi. Häntä oli kääritty tiukasti takajalkojen ympäri, ettei se koskisi sohjuista maata. Olihan se kivaa, että ilmat lämpenesivät, mutta se tarkoitti myös kosteaa maata ja likaisia tassuja. Narttu hymyili itsekseen, eihän se nyt mikään hienohelma ollut! Muttakun kastuminen oli niin inhottavaa. Pian ryhmä lähti liikkeelle ja Strix ryhmittäytyi ulkoreunaan, josta näkisi koko joukon ja samalla voisi etsiä riistaa metsiköstä. Zaro liimautui Strixin kyljen viereen ja alaskalainen hymyili leppoisasti urokselle, vaikkei kamalasti välittänyt noin tunkeilevasta kaverista.
"Tänään tulee varmaan olemaan aika kiire", Zaro yritti aloittaa keskustelua.
Strix nyökkäsi vastaukseksi ja antoi katseensa vaeltaa. Tämä ei ollut nartulle pelkkä siivouspäivä, vaan samalla hyvää harjoittelua. Strix ei kadehtinut Kartanolle jäänyttä dalmatialaista, vaikka metsähommista olisi kieltämättä tullut hauskempaa Jurin kanssa. Strix seuraili joukon liikettä, ja vaikka seurassa oli Kaartilaisia vartioimassa, Strix halusi itsekin pysyä valppaana. Katse kohdistui harmaankirjavaan narttuun, jota narttu ei tunnistanut (Venta).
"Nähdään vähän myöhemmin", Strix huikkasi Zarolle ja lähti puikelehtimaan joukon läpi, kunnes pääsi norjanharmaan luokse.
"Hyvää huomenta, neiti", Strix hymyili ystävällisesti ja esitteli tämän jälkeen itsensä.
Herttainen näköinen narttu, ja hieman tutun näköinen. Lopulta Strix keksi, missä oli nartun nähnyt.
"Olit kaatamassa Varakomentajan parina sitä villisikaa, vai mitä?" Strix uteli.
Alaskalainen nyökkäsi kunnioittavasti Ventaa kohti, se oli suoriutunut Strixin mielestä mallikkaasti kaadosta. Pian ryhmä pysähtyi ja jokin edessä oleva koira alkoi rähjäämään käskyjä. Joku lähti metsästämään, jotkut koirat kaarsivat puiden läpi etsimään risuja ja muita.
"Mitä sinä tahdot tehdä, voinko liikkua kanssasi?" Strix kysyi harmaalta nartulta.
Vähän matkan päässä kääntyi ruskea noutaja vilkuilemaan tähän suuntaan ja karjasi muistutuksena, ettei kukaan lähtisi liian kauas joukosta. Strix huokaili, joojoo, ennenkun kohdisti huomionsa taas isompaan narttuun.

Nimi: Kauna

23.05.2018 08:07
Keisarinna -Yad

Ei mennyt kauaakan, kunnes ryhmä oli jo liikkeellä. Koirat ja kissat juoksivat rinnakkain kylmässä ja valkeassa lumessa, johon happo oli sulattanut reikiä ja tuonut esiin kuollutta kasvistoa. Keisarinna muisteli oman äitinsä turkkia. Kauniin lumen valkoinen, mutta hapon pilaama. Narttu muistelee kuinka kysyi emoltaa, miksi turkki oli niin ruma. No oli se aika ilkeästi kysytty, mutta ainakin oppi, miten vaarallinen sade voi oikein olla. Neiti ei itse voisi kestää ''täydellisen'' turkkinsa menettämistä samalla tavalla.

Keisarinnaa itseään ei oltu selvästi mainittu tehtävänjaossa tai sitten tämä ei vain ollut kuullut. Ei kyllä ihmettäisi, Keisarinnahan on ollut laumassa vasta pari päivää, tuntien vain pari helposti manipuloitavaa urosta, jotka auttoivat lauman sisälle. Ryhmät jakoi joku uros, jota narttu itse ei vielä tuntenut, parempi siis alkaa selvittää muiden asemia. Keisarinna kuitenkin tiesi, ettei uros voinut olla lauman johtaja, kun oli seuraillut muiden koirien keskusteluita. Johtaja oli nimen perusteella naaras.

Hopea narttu katseli ympärilleen, seuraten muita koiria ja kissoja. Joku pelokkaan kuuloinen uros kysely minne kaikki olivat menossa ja myöhemmin yritti epätoivoisesti keskustella kissan kanssa. Narttu naurahti mielessään, toinen kuulosti melkein pelokkaalta. Ei selvästikkään mikään tärkeä uros. Eivät korkeassa asemassa olevat koirat pelkäisi puhumista pienelle kissalle. Narttu seuraili toisen touhuja vielä hetken ja sitten kiinniti huomion kellertävään koiraan, joka kuljetti ryhmää eteenpäin. Tämä muistutti malamuuttia tai huskya, kuitenkin väritys oli hieman outo, sellainen mitä aikaisemmin ei ole tultu nähtyä. Kuonokin ja silmät olivat erilaiset kuin normaalilla huskylla, jotenkin toinen toi kuvan kultaisesta noutajasta. Tämä sama koira oli huutelemassa ryhmiä, kun narttu oli saapunut paikalle.

Ryhmä eteni nopeaa vauhtia ja hetken juoksun jälkeen ylittivät asfaltin, pysähtyen keltaturkkisen johdolla talojen eteen. Narttu hidasti myös vauhtiaan ja seuraili muiden touhuja. Monet juoksivat talojen luokse ja näittivät etsivän jotain. Talot olivat huonossa kunnossa. Ne olivat ränsistyneet ja rikkoutineet. Home kiipeili seiniä pitkin aikaisemman vuoden kuolleiden kasvien rinnalla. Kun kukaan ei pitänyt taloista huolta, ei menisi aikaakaan kunnes ne romahtavat.

Ryhmän johtaja kehotti koiria varomaan katolta tippuvaa lunta. Ei se tulusi olemaan ainoa ongelma. Kun märkää lunta on siellä tarpeeksi, katto mutta myös lumi tulevat romahtamaan epäonnisien päälle. Koirat alkoivat jakaantua kumpikin omaan suuntaansa. Nyt nartulla oli hetki mennä toisen puheille.

"Anteeksi te siellä", narttu sanoi ja alkoi askelemaan vaaleaa huskya kohti, tavallisin korkein ja ryhdikkäin askelin. Uroksella näytti olevan seuraa, mutta ne eivät Keisarinnaa kiinnostaneet. "Hyvästä ryhdistänne ja ulkonäöstänne voin päätellä, että olette selvästi johtaja, vai olenko väärässä?" narttu lisäsi puheensa ja kunnioittavasti laski päätään toisen edessä, pitäen pilvisen taivaan vaaleat silmät uroksessa. Uros tulisi luultavasti vastaamaan ettei ole ja kertoisi oikean asemansa. Ei ainakaan mikään metsästäjä ole. Mikäli uros vastaisi, tämä lisäisi: "No olette selvästi täällä johdossa. Olen uusi laumassa ja minua ei taidittu mainita jaossa."

Nimi: Glowe

22.05.2018 21:50
Mitra - Auony

Somali kuunteli toisella korvallaan Creetan ja sen Ezra-koiran keskustelua. Mitralla ei olisi ollut paljoa lisättävää Creetan sanoihin, eikä Mitra muutenkaan halunnut juuri nyt puhua Nayalista. Kyllä vanha parantaja oppilaastaan välitti, ja Nayalin kuoleminen olisi vähintään yhtä suuri isku kuin että ystävä kuolisi. Mitra ei huomioinut koiraa yhtään enempää, vaan lähti loikkimaan Atle vierellään kohti ensimmäistä pihaa. Creeta kuului rymistelevän takana tuota pikaa.
"Minä kysyn!" Ezra vinkaisi, ja lähti kävelemään kohti niitä kadulle vartioimaan jääneitä. Mitra hidasti aidan luona, ja pujottautui pehmeään hankeen hieman upoten Atlen perässä pihamaalle.
"Okei, pensaiden alla, ja kaikkialla mistä lumi on sulanut, sellaisissa paikoissa voi olla jo tuoreita yrttejä. Mutta kuolleidenkin kasvien löytäminen on hyödyllistä, samalle paikalle kasvaa usein sama kasvi; tiedetään ainakin mistä kannattaa etsiä seuraavalla kerralla", Mitra naukui, mihin Atle vain nyökkäsi. Mitra lähti jo kulkemaan talon seinän viertä, ja Atle lähti kaartamaan kauemmas talosta. Mitra pysähtyi ja nosti katseensa. Koirien tutkittavana oleva talo oli Mitran toisen kyljen kohdalla. Talorivistöjä oli kuitenkin niin edessäpäin, kuin vastakkaisen kyljen puolella. Pihoja olisi kamalasti, jos ne kaikki aikoi joskus ehtiä käydä läpi.
*Tästä paikasta löytyy aina uusia, tutkimattomia paikkoja*, Mitra mietti, vaikka naaras itse oli asunut koko ikänsä Yhteisössä, ei Mitra voinut sanoa että tunsi läheskään joka taloa, ja metsähehtaaria.

//Miten saadaan Atle ja muut vähän kauemmas pelastajista? Kulkeeko ne epähuomiossa liian usean ja 'väärien' pihojen läpi ja kauemmas tutkittavasta kadusta onkin jo eri talojen pihoilla, kuin missä koirat on?

Nimi: Iitu

22.05.2018 10:05
Creeta - Auony

Ezra? Nimi kuulosti etäisesti tutulta, mutta Creeta ei voinut millään muistaa, oliko nähnyt whippetiä aikaisemmin. Creeta piti koiraa hieman silmällä, eikä voinut olla huomaamatta, miten hassusti uros käveli. Aivan, kun se olisi valmiina pinkomaan pakoon, tai vaihtoehtoisesti odottaisi jonkun antavan sille selkää. Creeta kohotti mietteliäänä kulmiaan, muttei voinut käsittää, mitä metsästäjä oikein pelkäisisi. Liikkuihan kaksikko kuitenkin suuressa porukassa, mihin kuului myös itse Komentaja. Creeta ei siis uskonut, että tässä mitään sattuisi. Hetken päästä Ezra kysyy Nayalista ja vihdoin palaset loksahtavat kohdalleen. Aivan, Ezra oli se koira! Tietenkin naaras oli kuullut whippetistä, josta oli tullut parantajaoppilaan paras ystävä. Creeta ei itse tuntenut Nayalia hirveän hyvin, ja oli vaihtanut sen kanssa vain pari sanaa silloin tällöin. Creeta epäröi pienen hetken ajan, sillä se ei ollut varma, mitä voisi whippetille sanoa. Sitten naaras päätti, ettei siinä kai mitään salailuakaan ollut, olihan Ezra Nayalin ystävä. Eikä Creeta edes tiennyt mitään.
"Viimeksi kuin kuulin jotain, hän taisi vielä nukkua", Creeta aloitti ja lisäsi sitten rauhoittavasti: "Ymmärsin, että hänellä on kuitenkin kaikki niin hyvin, kuin siinä tilanteessa voi vain olla. En usko ystäväsi olevan hengenhädässä. Mitra on hänen opettajansa, joten hän saattaa tietää enemmän. Pahoittelut, ettei minusta taida olla oikein apua."
Creeta hymyili hennosti whippetille. Lopulta Alik käski ryhmät töihin ja Creetalle tuli kiire.
"Pitää mennä, voithan aina kysyä, saatko liittyä seuraan!" naaras huikkasi, ennenkun lähti vipeltämään Atlen perään, reunimmaisen talon taakse.

Nimi: Defia

21.05.2018 21:24
Ubo ja Shin // Yad ja Auony

Oooh, Shin alkoi todella pitämään tästä koirasta. Musta häntä heilahteli leppoisasti puolelta toisella keltaisten silmien seuratessa sen veljen touhuja. Shin tuhahti, kun Ubo päätti jälleen alkaa ilon pilaajaksi. Tietysti rotikan käytös oli kissankin mielestä epäilyttävää, mutta se oli liian hauskaa seuraa, jotta kissa voisi noin vain hylätä sen. Sillä taisi olla liian kova luotto onneensa päästä aina pakoon. Se oli myös tainnut unohtaa, että juuri tällä hetkellä Ubo ei välttämättä pärjäisi kovinkaan pitkään tappelussa noin isoa koiraa vastaan.
Kissalta ei siis jäänyt huomaamatta Lichin yllättynyt ilme ennen kuin se vastasi. Vastaus sen sijaan ei ollut kovinkaan epäilyttävä kissan korviin. Ubo ei tietenkään nähnyt koiran eleitä tai mitään, joten sen oli pakko mennä äänen mukaan, eikä Lichin äänessä ollut lainkaan epäröintiä. Myös sen sanat tekivät järkeä, Ubo ei tietenkään tiennyt millaisia nämä karkurit olivat, koska Lich ei ollut avannut näiden vaarallisuutta sen enempää. Ainoa asia mikä sitä näin ollen epäilytti, oli se että Lich oli yksin. Lich oli antanut selityksen siihenkin, mutta Ubo kuvitteli, että sellainen tehtävä annettaisiin koiralle, joka olisi hyin nopea jaloistaan, eikä se ollut varma, että Lich olisi sellainen koira. Näkemättä tätä Ubo ei tietenkään voinut olla varma, mutta ihan vain uroksen askeleet saivat sen kuulostamaan melko raskaalta. Ubo nyökkäsi kuitenkin selityksen päätteeksi murahtaen epämääräisesti hyväksynnän merkiksi.
Uros ei kylläkään luottanut rotikkaan, mutta se ei voinut tällä hetkellä oikein muuta kuin uskoa tämän sanoihin. Jos tilanne kääntyisi huonoksi, niin se olisi sen ajan murhe. Tällä hetkellä sokea koira ei voinut muuta kuin pitää korvansa ja nenänsä terävinä mahdollisten vaarojen varalta. Lichin lisäykseen muista hiippareista Ubo ei reagoinut muuten kuin mutisemalla itsekseen. Koiran kova halua pitää yllä kuria ja järjestystä ei arvostanut hiippariksi kutsutuksi tulemista. Tietysti sen kunnia oli ottanut kovemman tällin silloin, kun se oli lähtenyt Yhteisöstä. Se ei halunnut ajatella hylänneensä Kaartia, mutta niinhän se todellisuudessa oli tehnyt.
Shin virnisti Lichille tämän katsoessa kissaa. “Minä voisin kyllä ehkä jäädä kiinni, jos lupaat kantaa minut Kartanolle asti henkilökohtaisesti,” kolli kehräsi. Se vinkkasi vielä kaupan päällisiksi silmää koiralle. Shin jatkoi kävelemistä, jättäen Ubon liioitellun huokauksen omaan arvoonsa. Oikeasti kissa olisi halunnut koskettaa rotikkaa sanojensa painoksi, mutta se ei lopulta uskaltanut ottaa riskiä. Se silmäili tämän jykeviä leukoja ja oli varma, että ne murskaisivat kissan kuin tikun. Ehkä jossain vaiheessa, se ajatteli virnistäen leveästi.

Nimi: Iitu

21.05.2018 20:24
Lich - Yad

Epäluuloisena rottweiler katseli, miten Shin tassutteli varovaisesti kaverinsa luokse, joka ärisi maassa. Voi ei, nyt seuraisi varmasti hirveä lässytys ja pälätys tyyliin 'oletko kunnossa kultamussukkani' ja muuta yhtä imelää. Hyi. Lich tuijotti paheksuvasti mustaturkkista kissaa, mutta yllättyi koiran reaktiosta, kun tämä napautti leukansa kiinni ilmassa ja Shin hypähti taaksepäin. Kappas vain. Lich vain katseli mielenkiinnolla tapahtumia, kuin teatteriesitystä konsanaan. Shinin "minut on jätetetty" kommentti saa kuitenkin uroksen väkisin purskahtamaan nauruun, tällä kertaa aitoon semmoiseen, kunnes saa itsensä jälleen kuriin.
"Siltä näyttää", Lich vastasi ivaallisesti ja pudisti päätään kissalle.
Siinäpä vasta erittäin kummallinen eläin. Lopulta Ubo ponnisti itsensä ylös maasta ja ilmoitti olevansa kunnossa. Lich kohotti hartioitaan ja pian Ubo kysyi hyvän kysymyksen. Lichin kulmat kohosivat taivaisiin, ei se ollut odottanut moisen tajuavan kysyvän mitään tärkeää. Ehkä rottweiler silti oli vähän aliarvioinut sokeaa koiraa. Itsevarmana ja vakuuttavasti Lich kuitenkin vastasi miettimättä kysymykseen.
"Komentaja lähetti minut etukäteen tarkistamaan, että alue on turvallinen, niiden kahden karkurin varalta. Jos olisin niihin törmännyt, minun olisi tietenkin pitänyt lähteä heti takaisin. Liikun yksin, sillä yksinäinen koira ei metelöi niin paljon. Emmehän halua niiden kahden kuulevan tulostamme", Lich valehteli pokkana, mutta erittäin vakuuttavasti.
Uros olisi jopa itse voinut uskoa sanoihinsa. Lich vilkaisi taaksepäin Ubon suuntaan, vaikkei se tätä näkisikään.
"Minulle ei kuitenkaan ole jaettu käskyä kertoa muista oudoista hiippailijoista. Toki voin näyttää tietä joukon luokse, jos ihan välttämättä tahdotte kiinni jäädä", Lich jatkoi huokaisten, ja vilkaisi Shiniä merkitsevästi. Ehkä tämä huomaisi uroksesta, miten tyhmänä ideana rottweiler sitä piti.

Nimi: Glowe

21.05.2018 11:39
Alik - Yad

Alik piti katseensa tiukasti menosuunnassa koko matkan ajan, eikä hidastanut tahtiaan. No, kukaan ei ilmoittanut että joku olisi jäämässä jälkeen, joten miksi edes hidastaa? Vauhti oli urokselle itselleen melko hidas, eikä Alik oikeastaan hengästynyt vielä silloinkaan kun ensimmäiset talot tulivat näkyviin. Asuinalueessa oli monia katuja, joita reunustivat isot omakotitalot isoine pihoineen. Komentaja johti ison joukon ylitse paljastuvan asfaltin, kulki ränsistyneen aidan viertä, ja pysähtyi lopulta rehevöittyneelle kadulle, jota reunustivat omalaatuisessa kunnossa olevat talot.
"Te viisi; tutkikaa ensin nuo kaksi taloa oikealta. Tuokaa ulos kuistille kaikki kankaat mitä löydätte ja saatte irti. Olkaa varovaisia, ja muistakaa että katoilta saattaa pudota lunta", Alik ohjeisti. Ensimmäiseen viidenhengen joukkoon kuului yksi kissa, ja kaksi Kaartilaista. Alik jakoi suurinpiirtein saman kokoisia ryhmiä, jotka tutkivat 2-3 taloa kadun varrelta. Lisäksi kadulle jätettiin useita koiria, ihan vain pitämään aluetta silmällä, ja ne luultavasti kuulisivat nopeimmin, jos jossakin talossa sattuisi jotain.
"Parantajat", Alik käänsi huomionsa lopuksi kolmannen kerroksen kissoihin.
"Missä te aiotte työskennellä?"
"Voimme varmaan kulkea itseksemme tutkittavien talojen pihalla?" Mitra ehdotti. Alik luimisti korviaan.
"Jos jotain tapahtuu, nostamme niin ison metelin että sen kuulee kaupunkiin asti", Mitra jatkoi Komentajan ilmeen huomatessaan. Lopulta Alik nyökkäsi. Kissat olisivat kokoajan koiria täynnä olevien talojen vieressä, ne nähtäisiin luultavasti ikkunoista ja kuultaisiin kokoajan.
"Te tarkastatte lopuksi kankaat jotka on hyödyllistä ottaa mukaan", Alik jatkoi Mitralle, ja muille parantajille.
"Selvä, aloitetaan hommat", Alik antoi luvan hajaantua ja eläimet lähtivät kukin omaan suuntaansa lumista katua pitkin.

Nimi: Glowe

21.05.2018 11:25
Ezra - Yad

Kun koira ja kissat pääsivät liikkeelle, sai Ezra taas häntäänsä vähän ylemmäs. Yhä se kulki vähän epävarmassa kyyryssä. Nuori uros käänsi katseensa hassunväriseen kissaan vierellään.
"M-minä olen Ezra. Metsästäjä", Ezra vastasi. "Kai minä jo-jotain tekemistä löydän", Ezra jatkoi vastaukseksi kissan edelliseen lauseeseen. Ezra ei voinut olla miettimättä, koska tämä Creeta kuului parantajiin niin kai kissa tietäisi?
"Tuota... Miten Nayal voi?" Ezra kysyi arasti. Creeta vaikutti sen verran ystävälliseltä, että Ezra uskalsi kysyä. Uros ei tiennyt olisiko edes sillä oikeutta kysyä niinkin tärkeän eläimen kuin parantajaoppilaan vointia.

Nimi: Iitu

21.05.2018 01:48
Furi - Yad

Ricon puhuessa nyrpistän kuonoani.
"Enhän minä koskaan ryntäile!" vastaan tomerasti, ennenkun purskahdan pentumaiseen kikatukseen.
Noutaja oli kyllä oikeassa ja hyvä että se varoitti minua. Voisin kuvitella tekeväni juuri niin, kuin mistä Rico varoitti. Nyökkään kikatukseni lomasta kuitenkin.
"Joo, olen minä varovainen", lupaan kuitenkin noutajalle lopulta vakavana ja seuraan katseellani uteliaana ympärillä olevia koiria.
Joukko kiihdyttää reippaaseen raviin ja tiukasti Ricon läheisyydessä joudun itse siirtymään kevyeeseen juoksuun pysyäkseni joukon mukana. Vauhti on kuitenkin sen verran hidas, ettei se väsyttäisi minua ollenkaan. Korvat tiukasti hörössä pidän silmillä muita, samalla kun ohikiitävät maisemat vievät suurimman osan huomiostani. Hetken päästä joukko suuntaa maille, joissa en ole aikaisemmin käynyt. Uteliaana ja valppaana haistelen juoksun keskellä ilmaa ja yritän katsella, josko jostain löytyisi jotain kiinnostavaa.

Creeta - Auony

Heinänkeltainen whippet saapui kissojen luokse hieman ennen lähtöä ja Creeta tutkaili urosta. Se näytti tutulta, mutta naaras ei voinut kuollakseen muistaa sen nimeä. Mitra vastasi lyhyesti koiran kysymykseen ja Creeta oli jo jatkamassa matkaa, kun kuuli uroksen jatkavan kyselemistä.
"Me menemme etsimään yrttejä ja sen sellaista. En ole ihan varma teidän tehtävästä, mutta eiköhän se perillä selviä", Creeta vastasi vuorostaan ja hymyili ystävällisesti taaksepäin koiraa kohti.
Joukon lähtiessä liikkeelle tuli Creetan tassuihin vauhtia. Nuorukainen yritti liikkua reippaasti, mutta jäi kuitenkin joukon hännille. Ei katti pystynyt liikkumaan yhtä sukkelasti kuin muut, ja se hieman harmitti.
"Mikä sinun nimesi on? Minä olen Creeta, parantajaoppilas", Creeta esitteli itsensä whippetille matkan aikana.
Creeta oli joskus liikkunut tähän suuntaan, mutta ei ihan niin pitkälle, kuin mitä oli tänään tarkoitus. Nuorukainen toivoi, että perillä ollessa löytyisi paljon hyviä yrttejä Yhteisön hyväksi. Jäseniä oli paljon, joten yrttejä ei koskaan ollut liikaa.
"Oletko koskaan ollut näin pitkällä?" Creeta jatkoi utelemista, jos Ezra oli jäänyt kissan viereen jatkamaan matkaa.

Nimi: Defia

20.05.2018 22:26
Ubo ja Shin // Yad ja Auony

Shinille ilme Lichin kasvoilla oli korvaamaton. Vei paljon, että kissa ei revennyt nauramaan. Paheksuvan katseen alla kolli käänsi päänsä sivuun ja hidasti askeliaan, jotta se voisi irvistellä ja hihitellä itsekseen samalla, kun esitti muka häpeävänsä.
“Mutta Komentaja,” kissa sähisi vastaväitteeksi Niyra argumenttiin. Sen alkoi olla äärettömän vaikeaa estää itseään nauramasta kuoliaaksi. Tömähdyksen myötä Shin pysähtyi ja kurkisti varovasti taakseen. Taisin mennä liian pitkälle, se ajatteli. Varoen kissa asteli lähemmäs ruskeaa koiraa, joka kirosi henkensä alla.
Shin ehti lipaista Ubon päälakea kerran, ennen kuin se joutui loikkaamaan taaksepäin, sen edessä napsahtavan kuonon tieltä. Ubo irvisti koko hammasrivistöllään ja murisi kissalle. Sokeiden silmiensä kanssa se näytti täysin mielipuoliselta. Kyllä, menin liian pitkälle, Shin pohti. Kissa kiepsahti ympäri ja käveli takaisin lähemmäs rotikkaa. “Vaikuttaa siltä, että minut on jätetty,” se naukaisi dramaattisesti. Musta naama venyi kuitenkin nopeasti taas valkoiseen virneeseen. Shin oli kyllä säikähtänyt veljensä yritystä purra, mutta tiesi ettei koira olisi oikeasti tehnyt sitä.
Ubo nousi takaisin jaloilleen edelleen muristen. Juuri sillä hetkellä se olisi halunnut nylkeä veljensä. Muutaman syvän henkäyksen jälkeen se kuitenkin rauhottui huomattavasti. “Olen kunnossa,” uros ärähti, ravistaen sitten lumet turkistaan. Ubo kuuli kyllä selvästi Lichin äänestä, ettei tätä oikeasti kiinnostanut, mutta täysin mykäksi heittäytymisestä tuskin olisi sokealle hyötyä.
Uros ei kuitenkaan ollut innoissaan jäämään Lichin seuraan. Siinä missä se ei halunnut, että tämä todella luulisi kaksikon olevan sellaisessa suhteessa, niin ei se myöskään halunnut kertoa totuutta. Ja jos se jättäisi puhumisen Shinin harteille niin pian kissa keksisi jotain vielä älyttömämpää.
“Miksi sinä muuten olet menossa pois päin tulijoista?” uros kysyi tajutessaan miten outoa se oli. Lich oli varoittanut heitä yhdestä sun toisesta asiasta, mutta oli silti omien sanojensa mukaan johdattamassa heitä kauemmas. Entä jos koira olikin vain valehdellut ja oli itse karkuri?

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com