Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

 << <  10  11  12  13  14  15  16  > [ Kirjoita ]

Nimi: CrimsonLoki

07.12.2017 22:24
Nayal - Auony

Pieni virne käväisi kissan kasvoilla Ezran vitsaillessa. Koiran lähtiessä kävelemään ulos kartanosta jäi nuori naaras hetkeksi katselemaan vinttikoiraa mietteliäs ilme kasvoillaan. Yleensä hän ei osannut ystävystyä helposti, mutta tämä whippet oli erilainen. Ehkä se johtui koiran arkuudesta? Nayal pudisti itsekseen päätään ja lähti loikkimaan pidempi säärisen Ezran perään. Parantajaoppilas kiisi koiran ohi ja luikahti ulko-ovesta tehden kuitenkin äkki pysähdykden loivien portaiden päälle jääden katselemaan lumista maisemaa. Hyytävä viima sai Nayalin turkin aaltoilemaan ja hänen oli pakko siristää silmiään hetkeksi. Kissan hengitys sai aikaan tuulen mukaan katoavia huurre tuprahduksia. Harmaajuovikas naaras käänsi päätään vilkaistakseen oliko vinttikoira jo tullut ulos, mutta loikki sitten kiviportaat alas tömähtäen pehmeään hankeen, ja upoten siihen tassujaan myöten. Sentään kissan maha ei vielä hiponut hankea, joten eiköhän hän jotenkuten pystyisi itse kulkemaan hangessa.

Nimi: Glowe

07.12.2017 21:50
Ezra - Yad

"Minä vain ajattelin että jos sinulla oli jotain tehtäviä, tai semmoista", Ezra mumisi vastaukseksi, se oli jo säikähtänyt että Nayal oli suuttunut sille. Nayal vaikutti kivalta, oli auttanut ja tarjoutui vielä uudelleen auttamaan, ei Ezra halunnut sitä suututtaa. Kissat olivat yleensäkin kivempia kuin koirat, Ezra oli otettu, että Nayal edes tahtoi oleskella whippetin seurassa.
"O-okei", eihän ujon puoleinen Ezra osannut vastaankaan väittää, vaan se jäi istuskelemaan paikoilleen, kun Nayal pyysi koiraa odottamaan. Vähän vaivaantuneena Ezra katseli ympärilleen, mutta kukaan Kokoushuoneessa ei näyttänyt kiinnittävän siihen huomiota. Siinä odotellessaan Ezran mielessä kävi ajatus, että ehkä Nayal ei tulisikaan takaisin. Mistä moinen ajatus? Ezra ei vain osannut kuvitella oikein kenenkään pitävän whippetistä itsestään. Joten, koira yllättyi iloisesti kun lyhyen ajan kuluttua näki kissan loikkivan takaisin Kokoushuoneeseen. Piiskahäntäänsä heiluttaen vaalean beige koira meni kissaa vastaan ja nyökytteli päätään innoissaan. Voisihan siellä kaupungin suunnalla käydä katsomassa, oliko siellä mitään.
"Joo, lähdetään. Ja jos hangen kanssa tulee ongelmia, jaksan minä varmaan kantaa sinut. Roiku vaikka pannassani tai jotain", Ezra yllättäin vitsaili, lähtiessään kävelemään ulos Kartanosta. No, kyllä se oikeasti koettaisi kissaa kantaa, jos siltä tuntuisi ja jos kissa sellaiseen suostuisi. Ei kai kissa painanut kovin paljoa? Tosin, eipä Ezrallakaan ollut massaa varmaan 13 kg enempää.

Nimi: CrimsonLoki

07.12.2017 21:24
Nayal - Auony

Nayal kerkesi jo odottaa kieltävää vastausta joten yllättyneisyys käväisi hänen kasvoillaan, kun koira vastasikin myöntävästi. Kissan häntä heilahteli likasta lattiaa myöten, kun naaras ajatteli mielissään pääsevänsä tunkkaisesta Kartanosta ulos raikkaseen ilmaan.
"Miksen saisi lähteä? Kaikki loukkaantuneet kaartilaisetkin ovat jo hoidettu eikä koskaan ole pahasta käydä etsimässä lisää yrttejä. Niitä tarvitaan aina", Nayal naukui perustelunsa katsahtaen sitten ympärilleen. Hän ei kenenkään lupaa kysyisi lähteä ulos. Jos naaras halusi ulos, hän myöskin menisi sinne.
"Ja no... Sen näkee sitten. Enköhän minä jotenkin pääse kulkemaan hangessa", parantajaoppilas sanoi. Viimeksi, kun hän oli käynyt ulkona oli ollut todella haastavaa liikkua lumessa, mutta jospa nyt se onnistuisi.
"Odota tässä, tulen pian takaisin", juovikas naaras naukaisi ja otti tuomansa yrtit suuhunsa. Kerta niitä ei ollut tarvittu ne voisi viedä pois. Nayal lähti hölkkäämään pois päin Ezrasta ja katosi käytävään.
Pian suuri silmäinen kissa palasi Kokoushuoneeseen heinänkeltaisen whippetin luokse.
"Lähdetäänkö?", pörröhäntä kysyi vinttikoiralta eikä olisi enää malttanut odottaa pääsevänsä ulos.

Nimi: Glowe

07.12.2017 19:35
Ezra - Yad

Kyllä, kyllä Ezra oli jotain sellaista arvellutkin, että kissa olisi parantaja tai parantajaoppilas. Koira huokaisi helpotuksesta, kun Nayal antoi luvan mennä ulos hämähäkinseitin kanssa. Helpotus ei kuitenkaan tuntunut tunteena pitkään. Ezraa ei yhtään huvittanut mennä ulos kylmään, nyt kun sillä alkoi olla ihan mukavan lämmin täällä sisällä. Pakko se kumminkin oli. Ezra oli jo aikeissa kiittää Nayalia vielä kerran ja alkaa tekemään lähtöä, kun Nayal sanoi jotain eriskummallista.
Auttaa? Miten? Kissahan oli jo auttanut enemmän kuin tarpeeksi. Ezra katsoi valkeaa, hassukorvaista kissaa hämillään. Onneksi Nayal selitti ajatuksiaan tarkemmin, muutoin Ezra olisi ollut ihan pihalla. Vaistomaisesti Ezra oli aikeissa kieltäytyä, mutta whippet nieli sanansa juuri ajoissa. Se tarvitsi apua, ja Nayal tarjoutui auttamaan. Ei kai siinä olisi mitään pahaa, jos kissa tulisi Ezran mukaan?
"No... Jos siitä ei ole vaivaa, niin olisin kiitollinen", whippet totesi epävarman vastauksen. "Saatko sinä lähteä ulos? Pääsetkö kulkemaan hangessa, se on aika upottava. Tai ainakin minä sinne upposin", Ezra selitteli. Ääliö, miksi Ezra keksi juttuja, jotka voisivat saada Nayalin pyörtämään päätöksensä tulla avuksi?

Nimi: CrimsonLoki

07.12.2017 17:06
Nayal - Auony

"No... Ei kai", vaalea whippet sanoi vaisusti kissan kysymykseen ja se sai Nayalin kallistamaan hivenen huvittuneena päätään. Pään kallistaminen sai parantajaoppilaan näyttämään vähän pöllöltä. Suuret silmät ja korvakäytävien peitoksi kääntyneet korvienpäät vain edesauttoivat pöllöltä näyttämistä. Kartanossa ei ollut paljoa Scottish foldeja ja useinpien mielestä Nayal saattoi näyttää oudolta korviensa takia. Ezran kiittäessä parantajaoppilasta hän vain heilautti vähättelevästi pörheää häntäänsä .
"Eipä mitään. Oli kiva olla avuksi", Valkoinen naaras naukui ja alkoi jo mielessään miettiä, mitä voisi seuraavaksi tehdä. Koiran kysymys kuitenkin keskeytti parantajaoppilaan mietteet.
"Nimeni on Nayal ja kuten taidatkin jo tietää, olen parantajaoppilas", kissa sanoi ja näki tarpeen kertoa myös olevansa parantajaoppilas vaikkei Ezra sitä kysynytkään.
Ja tämän jälkeen koira hätääntyi toistamiseen. Tällä kertaa siitä, että voisiko hämähäkinseittiin käärityn tassun kanssa mennä ulos.
"Voit mennä ulos, vaikka tassussasi onkin hämähäkinseittiä", Nayal vastasi rauhallisesti ja jäi hetkeksi tarkastelemaan whippettiä. Ajatukset kulkivat kissan päässä solkenaan. Heidän välilleen lankesi hetkeksi hiljaisuus kunnes Nayal viimein puhui.
"Vain auttaa sinua, jos tahdot". Nuori naaras räpäytti meripihkan värisiä silmiään totisen näköisenä, mutta hymyili sitten.
"Voisimme mennä lähemmäksi kaupunkia katsomaan onko siellä mitään? Olen ihan hyvä metsästämään, mutta voin samalla yrittää etsiskellä joitain yrttejä sekä parannus juttuja, vaikkei niitä paljoa lumisilla keleillä löydy", Nayal sanoi ja katsoi toista odottavasti. Naaras lähtisi sitä paitsi mielellään ulos, koska oli ollut koko päivän sisällä hoitamassa haavoittuneita kaartilaisia tai siivoamassa paikkoja.

Nimi: Glowe

05.12.2017 20:55
Ezra - Yad

Epävarmuus huokui nuoresta uroksesta, mutta omasta mielestään urhoollisesti se piti tassuaan ojennettuna kissaa kohti ja jopa yritti vähän kääntää sitä ympäri, jotta kissalle olisi helpompi tehdä parantajantemppujaan. Kohta sattuisi, aivan varmasti sattuisi, siitä Ezra oli varma.
"Okei", Ezra kommentoi lyhyesti, kun naaras ei vaikuttanut millään tavalla välittävän siitä, että Ezra oli sotkenut paikkoja. Ezra ei ollut varma uskaltaisiko uskoa kissaa, naaras vaikutti parantajaoppilaalta nuoruutensa vuoksi. Ezra säpsähti kun Nayal alkoi nuolla sen polkunturaa. Ei siksi että se olisi sattunut, vaan koska Ezra oli olettanut että nuoleminen sattuisi. Koira yllättyi, kun kipua ei tuntunutkaan, vain pientä kirvelyä. Samassa Ezra tajusi, ettei sitä ollut ikinä nuollut kissa. Nayalin kieli tuntui omituiselta polkuanturaa vasten, ei ollenkaan samanlaiselta kuin koiran oma kieli tuntui. Nayalin jatkaessa puuhiaan, pikuhiljaa Ezra tajuamattaan rentoutui, ja alkoi melko uteliaasti seuraamaan mitä kissa sen tassulle oikein teki. Ezra ei tiennyt haavoista, tai parantamisjutuista yhtään mitään. Whippet oli kuitenkin melko varma, että kissanaaras asetteli sen tassulle hämähäkinseittiä. Herranjestas, miten paljon aikaa oikein meni tuollaisen määrän keräämiseen?! Ezran mielestä yhdessä hämähäkin verkossa oli vain pari säettä tahmeaa "lankaa", kissa kääri sen tassun ympärille varmaan kymmenien hämähäkkien työn. Ezrasta tuntui vähän pahalta, ei kai Nayal tuhlannut kovin paljoa tarvikkeitaan urokseen? Hämähäkin seitti tuntui hassulta ohutta turkkia, ja polkuanturaa vasten. Pehmeltä, ja tahmealta. Kun juovikas kissa kertoi työn olevan valmis, Ezra kurotti kirsuaan ilmassa kannattelemaansa tassua kohti. Hämähäkin seitti ei tuoksunut oikein miltään, eikö hämähäkeillä ollut mitään ominaishajua? Ezra laski tassunsa maahan, kun Nayal kysyi toimenpiteen kamaluudesta. Ezra luimi nolostuneesti korviaan.
"No... Ei kai", se möngersi vaisusti. Lattia tuntui hämähäkin seitin alla kummalliselta. "Tuota... Kiitos", Ezra jatkoi kissaa vilkuillen. Tassu tuntui jo paljon paremmalta, Ezra ei tiennyt miten osoittaisi kiitollisuutensa, pelkkä "kiitos" ei tuntunut olevan tarpeeksi. "Mikä sinun nimesi on?" Koira päätti kysyä pienen mietiskelyn jälkeen. Sitten se hätkähti, kun tajusi ettei ollut kysynyt yhtä tärkeää seikkaa.
"Voinhan mennä tämän kanssa ulos?!" Whippet kysyi hieman hätääntyneesti. "Minun pitää saada vielä ruokaa, enkä minä voi jäädä tänne yöksi!" Se selitti pikaisesti. Koira laski masentuneesti katseensa lattiaan. "Tosin, saalit ovat tainneet jo mennä koloihinsa piiloon yötä", Ezra mumisi hiljaa, mutta kyllä tarkkakorvainen kissa saisi sen sanoista selvää. Miten se nyt saisi ruokaa? Sen oli pakko saada jotain syömistä, sillä oli jo nyt niin nälkä että vatsaan sattui.

//Mitä jos Nayal ehdottaa rakennuksissa piilottelevien hiirten metsästystä, tai jopa tulee mukaan Ezran seuraksi lähemmäs kaupunkia? ^^

Alik & Niyra - Yad

"Todellakin tuollainen on liian ankaraa, mitä sinä oikein ajattelit Alik?" Niyra sanoi närkästyneesti ja katsoi moittivasti veljeään. Alik luimi korviaan ja kurtisti vähän kuonoaan.
"Enpä tainnut ajatella oikein mitään", se urahti, keksimättä miten vastata siskolleen.
"No sinun kuuluisi ajatella! Ei tuollaisista rikkeistä voi antaa vankeustuomioita!" Niyran ääni kohosi hieman. Alik ei tajunnut miksi narttu noin paljon tulistui. Se oli vain yksi rangaistus, joka oli sitä paitsi jo mitätöity.
"Rouva, olen pahoillani", Alik tiesi saattavansa suututtaa sisartaan vain enemmän rouvittelemalla. Alik yleensä kutsui Niyraa arvonimellä tai teititteli silloin, kun ei ollut samaa mieltä jostain asiasta. Ja Niyra tiesi sen tavan oikein hyvin. Hmh, Alik näki Niyran siristävän silmiään ärtyneesti, mutta kolmivärinen collie ei sanonut mitään.
"Nuori Desafio jää rankaisematta tällä kertaa", Alik jatkoi varovaisemmin, yrittäen miellyttää siskoaan jonkinlaisella sopuratkaisulla.
"Toivottavasti arvioit päätöstäsi paremmin ensi kerralla", Niyran äänessä oli yhä hieman pistävyyttä, mutta nartun katse oli jo pehmeämpi. Hyvä, Alikista Niyra otti kaiken aina niin naurettavan tunteellisesti, tämä kokous ei tarvinnut sellaista. Tosin, siskon torut osuivat arkaan paikkaan kultaturkkisen sisimmässä. Niyra veti hiljaa, nopeasti syvään henkeä, ja vilkuili taas kumpaakin urosta.
"Mihin jäimme?"
"Siihen, että olisiko Desafio hyvä Varakomentaja", Alik vastasi hieman nyrpeästi. Ei sillä ollut mitään mustaa belgialaista, tai sen mahdollista ylennystä vastaan, mutta oliko aika sopiva? Tuntui kuin rankaisemisen sijaan penikkaa palkittaisiin.
"Eiköhän sinun ole aika ottaa apulainen pyörittämään Kaartia. Ja Desafio voisi sopia siihen tehtävään oikein hyvin, vai mitä Rayo?" Niyra jatkoi.

Nimi: CrimsonLoki

05.12.2017 11:30
Nayal - Auony

Koira näytti hätääntyvän suunnattomasti jättämistään verijäljistä, eikä Nayal ymmärtänyt miksi. Nehän olivat vain yhdet, pienet verijäljet, ne olisi helppo siivota pois. Tosin, Ezra oli lähes aina vaikuttanut hieman pelokkaalta, joten tämän hätäännys ei yllättänyt nuorta parantajaoppilasta. Nayal odotti kärsivällisesti Ezran vastausta kysymykseen, saisiko hän vilkaista koiran kipeää tassua? Viimein vaalea whippet vastasi siihen myöntävästi, ja ojensi varovasti tassunsa Nayalia kohti. Harmaajuovainen kissa näki heti, mikä Ezran tassua vaivasi. Antura oli hiertynyt auki ja vuosi nyt verta. Hyvä, ei siis mitään vakavaa.
Nayal vilkaisi meripihkan värisillä silmillään koiran kapeita kasvoja tämän alkaessa selittämään verijäljistä, mutta kissa vain heilautti rennosti häntäänsä.
"Ei sinun tarvitse stressata jättämistäsi jäljistä. Ne on helppo putsata pois", naaras naukui ja alkoi sitten varovasti putsaamaan hiertymää karhealla kielellään. Hiertymän haavaan oli mennyt Kartanon lattioilla olevia roskia jotka Nayal sai helposti pois. Koska hiertymä ei ollut niin vakava päätti naaras laittaa siihen pelkkää hämähäkinseittiä. Sen pitäisi ainakin tässä tilanteessa auttaa. Parantajaoppilas väräytti ylpeästi korviaan, kun kaikki oli valmista. Hänestä tulisi vielä hyvä parantaja!
"Valmista", kissa sanoi ja tarkisti vielä, että seitti oli kunnolla kiinni koiran tassussa eikä lähtisi heti irti.
"No, eihän se nyt niin kauheaa ollut?", Nayal kysyi pieni hymy kasvoillaan vinttikoiralta ja räpäytti suuria silmiään koiraa katsellessaan.

Nimi: Meikäläinen

05.12.2017 11:08
Rayo - Yad

Katsoin Alikin ilmeitä kun Niyra ja Alik keskustelivat montusta, joka oli puolentunnin hölkkämatkan päässä täältä. Niyra päätti että sinne käveleminen oli helpompaa kuin suuren kuopan kaivaminen ja roskien ja sirujen hautaaminen. Mieleeni pälkähti samaan aikaan uusi ajatus. Kaikki lasinsirut voisi helposti kuljettaa ehkä jopa yhdessä erässä, mikäli suunnitelmani toimisi. Pitäisi etsiä todella luistava, kestävä ja iso kangaspalanen, johon kaikki sirut mahtuisivat. Sitten vahvimmat koirat kulkisivat tilkun edessä vetämässä sitä. Jos kangas luistaisi, se olisi helppoa. Pari muuta koiraa olisivat kankaan takana ja nostaisivat hieman sen takareunoja niin etteivät sirut tippuisi. En oikein kuunnellut mistä Alik ja Niyra puhuivat, mutta samassa Alik puhui välikohtauksesta pihalla. Ehdoin tahdoinko Alik halusi ongelmia itselleen, mietin .
"No, asiahan meni niin että Desafio oli hieman epäkohtelias äsken pihalla", aloitin ja tarkkailin Alikia syrjäsilmällä. "Alik käski hänen pahoitella käytöstään minulle. Sen hän teki hyvin. Mutta heti kun minä lähdin sinun perääsi Komentaja antoi Desafiolle sellaisen rangaistuksen että hänen pitäisi valvoa toinen yö peräkkäin, tällä kertaa koko yö. Mutta se yksi ruskeankirjava koira sanoi että Desafio luultavasti nukahtaisi. Sitten Alik mietti että määräisi Desafiolle hereilläpitäjän, mutta tuli pian toisiin ajatuksiin. Hän päätti että Desafio nukkuisi yönsä kellarin kovaäänisessä lokerossa. Kun he kaksi, Komentaja sekä arvokaartilainen, tulivat, minä sanoin Alikille että rangaistus oli liian kova, ja mitätöin sen." Vilkaisin Niyraa ja Alikia vuoronperään.

Nimi: Glowe

04.12.2017 13:52
Niyra & Alik - Yad

Alik oli yllättynyt Rayon kehuista. Toki itsevarma Komentaja oli pitänyt omaa ideaansa hyvänä, mutta ei se ollut odotranut että Apulaisjohtaja sitä erikseen kehuisi. Alikin silmissä oli hieman yllättynyt katse, kun se tuijotti Rayoa silmiin shiban nyökätessä hyväksyvästi. Apulaisjohtajan kehu merkitsi Komentajalle paljon. Niyra vastasi Rayolle:
"Kyllä, puhutaan siitä kokoontumisessa lisää, ehkä kuulijoilta tulee lisää ideoita." Rayo jatkoi puhumista neliömontusta. Kumpikin sisaruksista nyökkäsi. Noin puolen tunnin hölkkämatkan päässä Kartanosta oli Rayon mainitsema monttu. Alueella ei kuitenkaan käyty hirveän usein; monttu myrkyllisine vetineen pelotti eläimiä, eikä siellä ollut paljoa saalista.
"Kyllä, kyllä siellä on semmoinen monttu. Sinne on matkaa kävellen, mutta käveleminen on helpompaa ja nopeampaa kuin lasinsirujen hautaaminen. Eikä kuopasta lopu tila kesken", Niyra pohti ääneen, "Selvä, nakataan roskat ja lasinsirut sinne." Seuraava aihe ei tullut Johtajalle yllätyksenä ja kirjavan nartun kasvoille nousi tietäväinen ilme.
"Mikä suunnitelma?" Alik vaati saada tietää ja vilkuili kumpaakin ylempiarvoista vuoronperään, odottaen kumpi puhuisi ensin.
"Rayo ja minä mietimme että Desafio voisi sopia Varakomentajan asemaan. Mitä mieltä sinä olet, Alik?" Niyra tiivisti Desafioa koskevan suunnitelman. Alik käänsi korvansa uudemman kerran luimuun. Mitäpä Komentaja voisi sanoa vastaväitettä jos korkeat tahot olivat jo päättäneet tehdä Desafiosta Varakomentajan? Ei sillä, että Alikilla olisi jotain Desafioa vastaan, vaikka musta uros olikin toiminut tökerösti ulkona.
"No tuota", Alik aloitti, ja vilkaisi ohimennen Rayoa. Toivottavasti Apulaisjohtaja ei luullut Alikin mielistelevän seuraavilla sanoillaan. Vaikka Alik oli hetki sitten räyhännyt Desafiolle, Alik ei tunnetusti ottanut asioita henkilökohtaisesti ja että uros yritti katsoa aina kokonaiskuvaa. "Desafio on kyllä kunnollinen työssään ja toimissaan, jos äskeistä pihakohtausta ei lasketa", Alik murahti. No niin Rayo, Alik olisi valmis valitukseen jos Apulaisjohtaja haluaisi ottaa asian puheeksi. Niyra oli aluksi tulkitsemassa Alikin vastausta myöntäväksi, mutta narttu katkaisi ajatuksensa Alikin lopettaessa.
"Mikä kohtaus?" Johtaja kysyi hämillään, kun ei ollut tilanteesta perillä.

Nimi: Meikäläinen

04.12.2017 12:15
Rayo - Yad

"Tuohan on todella hyvä idea", sanoin Alikille yllättyneenä hänen esitettyään ideansa. Katsoin häntä silmiin ja nyökkäsin hyväksyvästi. Mikään muu kuin silmieni tyytyväinen pilkahdus ei näyttänyt tunteitani. Käänsin katseeni Niyraan.
"Voisimme keskustella tästä Yhteisön kanssa sitten myöhemmin, kokouksessa", sanoin hieman kysyvästi.
"Tiedättekö sen ihmisten tekemän Kivisen, neliönmuotoisen montun maassa, kaupungin laidalla?" kysyin heiltä. "Sen mikä on täynnä myrkyllistä vihreää vettä? Voisimme viedä lasinsirpaleet sinne koska sehän ei ole kaukana?" En ollut varma olinko erehtynyt. Mieleeni hiipiä epäilys.
"Vai olenko erehtynyt, en nimittäin ole ihan varma onko sellaista siellä." Katsoin Niyraa. Olisiko nyt sitten sopiva aika puhua Desafiosta?
"Mutta Niyra, ehdottaisimmeko nyt suunnitelmamme koskien Arvokaartilaista Desafioa?" kysyin.

//se neliönmuotoinen monttu on siis uima-allas, en oo varma onko sellasta kaupungin lähellä?

Nimi: Glowe

04.12.2017 09:56
Niyra & Alik - Yad

Alik murahti hiljaa myöntävän vastauksen Apulaisjohtajalle, joka pyysi urosta sulkemaan oven perässä. Alik tuli sisään viimeisenä, totta kai se päästi Apulaisjohtajan ensin sisään. Kun Rayo oli kävelemässä peremmälle, Alik pyörähti oven jälkeen ympäri, nousi takajaloilleen, painoi oven rivan alas tassuillaan ja veti oven tottuneesti kiinni. Pitkät vaaleat kynnet raapivat lattiaa, kun kultaturkkinenkin meni lähemmäs Johtajan petiä, ja istuutui sivulle siten, että näkisi helposti kummakin koiran, sekä collien että shiban. Tällöin keskustelu olisi helpompaa.
"Sisar", Alik tervehti lyhyesti Niyraa, ennen istuutumistaan. Niyra nyökkäsi päätään hyväksyvästi, kun Rayo kysyi, voisiko shiba aloittaa. Alik käänsi korvansa luimuun. Mistähän Apulaisjohtaja aloittaisi? Alikin moittimisesta? Huh, ei sentään. Ensimmäinen aihe olisi Rayon keksimä siivouspartio.
"Tuo on loistava idea", Niyra kehui, "kuinka se toteutetaan?" Narttu uteli, oliko Rayo vienyt ideaa edemmäs.
"Minulla voisi olla siihen idea", Alik puuttui puheeseen, ja nosti samalla toisen leveän etutassunsa vähän ilmaan. Melkein kuin koira pyytäisi puheenvuoroa. "Lasinsirujen ja muiden roskien kerääminen on oikein hyvä idea, kuten myös vetoisten ikkunoiden paikkaaminen. Moinen käsityöhomma jää luultavasti kissoille, mutta koiratkin voivat auttaa kykyjensä mukaan", Alik urisi karkealla äänellään, vaikka se rentona tässä tilassa ja tilanteessa olikin. Pitäisiköhän vähentää huutamista, Alik kuulosti melkein aina siltä, että sillä olisi kurkku kipeä ja ääni painuksissa. "Lasinsirut ja roskat ovat vaarallisia vielä sen jälkeenkin kun ne on löydetty ja kerätty kasaan. Kaupungin taloista löytyy varmasti kankaita, lakanoita, mattoja ja sen sellaisia ihmisten härpäkkeitä, joihin sirut voisi kerätä. Sen jälkeen kankaan kulmat voi napata leukoihin ja lasinsirut jäävät "pussiin". Koirat voivat hoitaa kantotyön... Kankaiden etsiminen ja kerääminen vaatii sekin kummankin lajin apua. Uusia rakennuksia täytynee kartoittaa, ja kissat saavat helposti verhot ja sen sellaiset alas katonrajasta. Täytyy tosin valita sellainen päivä, jolloin hanki kantaa kissoja, muutoin kaupunkiin kulkeutuminen lienee turhan työlästä", Alik laski tassunsa alas, merkiksi että lopetti puheensa.
"Ideanne kuulostavat oikein toteuttamiskelpoiselta", Niyra sanoi, kumpaakin urosta vuoronperään vilkaisten. "Lasinsirut täytyy todellakin kerätä pois, ja kannatan Alikin kangasideaa. Tuskin kankaiden etsimisessä kauaa menee, yhdestä isosta lakanasta tai verhostahan voi repiä pienempiä palasia lasinsiruja varten", Niyra jatkoi, "Lisäksi koirat voisivat olla hyödyksi ikkunoiden paikkaamisessa. Koirat voisivat kerätä risuja ja sammalia. Ja lasinsirut täytyy myös hävittää; haudataan maahan kankaineen? Sekin on koiran työtä."

Nimi: Meikäläinen

04.12.2017 09:28
Rayo - Yad

Astuin sisään huoneeseen. Vilkaisin taakseni ja sanoin hiljaa Alikille:
"Sulje ovi perässäsi."
Käänsin huomioni Niyraan.
"Hei", tervehdin häntä kohteliaasti. "Minulla olisi monenlaista asiaa. Saanko
aloittaa? "
Mietin mistä aloittaisin. Katsoin mahdollisimman lasinsiruttoman kohdan lattialta ja istuin. Minun pitäisi puhua Alikista, kysyä Villisiasta, jutella kissojen siivouspartiosta, kysyä myöskin Desafiosta ja kertoa suunnitelmistamme Alikille. En odottanut Niyran vastausta.
"Vähän aikaa sitten ajattelin että voisimme määrätä kissoja keräämään lasinsirut ja kaikki höyhenet ja vastaavat joka huoneesta. Ikkunoissa oleviin reikiin voisi laittaa esimerkiksi sammalta tai jotakin vastaavaa. Eli vähän niinkuin siivouspartio. Mitä mieltä olette? " kysyin pääasiassa Niyralta. Muistin että olin esittänyt saman asian Alikille jokin aika sitten.
"Ai niin, Alikille mikä taisin jo esittää suunnitelmani? " kysyin retorisen kysymyksen. "Muistaakseni hän piti sitä hyvänä ajatuksena, etkö vain, Komentaja?" vilkaisin Alikia silmiin, mutta keskityin enimmäkseen Niyran vastaukseen. Käänsin katseeni takaisin häneen.
"Mutta mitä mieltä olet, Johtaja? "

Nimi: Glowe

03.12.2017 21:15
Alik - Yad

Kartanolle päästyään Alik sai vastaansa Rayon. Kultaturkkinen Komentaja pysähtyi, kun shiba lausui sen nimen. Alik olisi tosiaan sanonut jotain vastaan, jos ei olisi huomannut Apulaisjohtajan eleitä. Joten, Alik nieli sanansa ja kuunteli vaiti.
"Pahoittellut herra, taidatte olla oikeassa", Alik vastasi Rayolle, kun shiba kääntyi juoksemaan portaikkoon. Alik vilkaisi vielä Desafioa. Hetken sen katse tarkkaili mustaa koiraa tuimasti. Jos Desafio katsoisi Alikin suuntaan, uros nyökkäisi sille pienesti, ehkä hyväksyvästi.
"Huoneisiinne jokaiikka, saatamme pitää yleisen kokouksen tänä iltana", Alik totesi koko Kaartijoukolle. Sitten Komentaja lähti nousemaan pitkillä loikilla portaita ylös, saadakseen Apulaisjohtajan kiinni.

Niyra - Yad

Narttu oli mennyt jo edeltä ylös omaan huoneeseensa odottamaan. Tietämättömänä ikkunan takana tapahtuvista asioista collie mietiskeli mitä asioita ottaisi ensimmäisenä puheeksi. Juttuahan olisi paljon, Desafio, villisika, sen metsästämisen järjestäminen... Pian pedillään makoileva Johtaja kuuli Rayon äänen ovensa takaa.
"Sisään", Niyra kutsui ja nousi istumaan luonnonantimista ja vaatteista kyhätyllä pedillään lattialla.
"Rayo, Alik, istukaa", Johtaja nyökkäsi tervehdykseksi kummallekin sisään tulevalle.

Nimi: Meikäläinen

03.12.2017 19:46
Desafio - Yad

Ulahdin kivusta kun Komentajan hampaat iskeytyivät kaulani sivulle, mutta en silti kaatunut maahan vaan seisoin pystyssä, mutta hieman kumartuneena. En näyttänyt heikkoutta kivun suhteen mitenkään muuten kuin alistuvasti vikisten.
"Anteeksi!" vinkaisin vaisusti. "Ei ollut tarkoitukseni!" Kun Komentajan hampaat irtosivat kurkustani, odotin vaiti rangaistusta. Sävähdin kun Komentaja määräsi minut toiseksikin yöksi vartioon, mutten valittanut. Ainoastaan silmissäni näkyi pelon sekainen tyytymättömyys. Äkkiä yksi muista koirista alkoi puhua ivalliseen sävyyn. Alik kääntyi hänen puoleensa. Ruskeankirjava koira sanoi, että minä luultavasti nukahtaisin vartiovuoron aikana. Komentaja mietti asiaa, ja päätti lopulta että nukkuisin alakerran helposti kolisevassa lokerossa, ja herra Alik puhui minusta vankina. Mulkaisin ruskeankirjavaa Kaartilaista myrkyllisesti Komentajan huomaamatta. Komentaja käski minua kävelemään. Lähdin kulkemaan reippaasti hänen edellään.


Rayo - Yad

Katsoin taakseni kun Komentaja höykytti Desafioa turhan rajusti. Pysähdyin Kartanon ovelle ja jäin katsomaan mitä tapahtuisi. Kun Alik määräsi Desafion rangaistuksen pyörittelin päätä. Ajattelin että rangaistus oli aivan liian kova. Hetken päästä Desafio lähti kävelemään minua kohti. Alik ja kolme muuta koiraa kulkivat sen perässä (?). Desafion ehdittyä luokseni katsoin Alikia tyytymättömästi.
"Alik", aloitin hieman käskevästi. "Eikö rangaistus ole aivan liian kova? "
Turkkini pörhistyi hieman, jotta Alik ei väittäisi vastaan.
"Desafio, et ole tehnyt paljoakaan väärin, ja pyysit jo anteeksi. Rangaistuksesi mitätöidään", lupasin ystävälliseen sävyyn . "Mene omaan huoneeseesi. Pysy siellä kunnes sinua haetaan. " ääneeni tuli terävä sävy käskeässeni Desafion huoneeseensa. Käänsin huomioni takaisin Alikiin.
"Alik. En ole kovin tyytyväinen sinuun. Opettelisit hillitsemään käytöstäsi hieman." Katsoin häneen äreähkösti. "Mutta nyt, tule. Niyralla ja minulla on sinulle asiaa. Kerron myös Johtajalle moitteeni sinusta." Murahdin. Käänsin selkäni Komentajalle ja menin Kartanoon. En katsonut seurasiko Alik. Kiipesin portaat ylös ja menin Niyran huoneen ovelle.
"Saako tulla?" Kysyin kovaäänisesti. Ovi oli kiinni enkä kuullut liikettä sieltä(?). Istuin odottamaan vastaisiko Niyra.

Nimi: Glowe

03.12.2017 12:53
Alik - Yad

Komentaja ei pehmentänyt eleitään ollenkaan, vaikka Desafio hoiti Apulaisjohtajalta anteeksipyytämisen mallikkaasti. Tai mallikasta se oli ainakin nyt, olisiko silloin, kun Komentaja ei ollut vieressä ärisemässä? Alikin hampaat olivat täysin paljaina, turkki pörröllään erityisesti niskasta ja selästä, ja keho jännittyneenä. Koko tämän ajan Alik oli murissut hiljaa, syvältä kurkustaan, mutta kun Apulaisjohtaja Rayo kääntyi lähteäkseen, kohosi murinan voimakkuuskin.
"Älä puhuttele ilman lupaa missään tilanteessa!" Alik ärähti anteeksi pyytävälle Arvokaartilaiselle, ja loikkasi eteenpäin, kohti Desafioa. Leukansa avaten Komentaja yritti purra Arvokaartilaista kaulansivulle. Ei kurkkuun, tai muuhun vaaralliseen paikkaan, mutta pikku näykkäisykään tämä ei olisi. Pureman oli tarkoitus sattua. Lisäksi, joutuihan Alik kunnolla puraisemaan, että saisi hampaansa Desafion paksun mustan turkin lävitse. Alik ei ollut varma uskoisiko Desafion sanoja siitä, ettei musta uros tarkoittanut olla epäkunnioittava. Desafio oli aina ollut kunnollinen, joten ehkä Alik kallistuisi enemmän uskomisen puoleen. Mutta huolimattomuusvirheiksi tuollaiset olivat kyllä vakavia. Lisäksi Alikia painoi se tieto, että kaksi Kaartilaista ja yksi Harjoittelija olivat katsomassa sivusta. Anteeksipyytelyllä ja "en tarkoittanut sitä" -väitteillä ei pääsisi pälkähästä, sen Alik näyttäisi. Alik oli jo liian monesti kohdannut sellaisia juonikkaita koiria, jotka kyllä valehtelivat kun rangaitus oli tulossa, vaikka todellisuudessa olisivatkin tehneet jotain tahallaan. Alik uskoi, että Desafio tarkoitti sanojaan, mutta tasapuolisuuden nimissä, Alik kurittaisi belgialaista. Oli pureminen onnistunut, tai ei, ja oli Desafio sitten maassa tai seisaallaan, Komentaja jatkoi muristen:
"Tuollaista möhläystä en olisi odottanut Arvokaartilaiselta, ole kiitollinen etten alenna sinua tässä ja nyt!" Ei Alik aikonut toista oikeasti alentaa, uhkaili vain ja muistutti että Komentajana Alikilla olisi myös valta alentaa kaartilaisia tarvittaessa. Komentaja rentoutui hieman, mutta vain hieman, ja mietti hetken.
"Valvoit ilmeisesti edellisen yön?" Alik kysyi retorisen kysymyksen, johon uros ei edes odottanut vastausta. "Saat siis valvoa tämänkin! Vahtivuoro, ei taukoja, ei vaihtoja, koko yö", Alik päätti rangaistuksensa. Ehkä se olisi sopiva rangaistus.
"Herra Komentaja", Alik yllättyi kuullessaan takaansa puhetta, yksi niistä Kaartilaisista puhui. Alik kääntyi sitä kohti, ja katsoi tuota ruskeankirjavaa urosta kysyvästi. Siinä oli Alikin lupa puhutteluun tällä kertaa.
"Herra Komentaja, eikö ole suuri vaara, että nukahtaa vahtivuoron aikana?" Ruskeankirjava uros puhui Desafiosta halveksuen. Miksi? Irvailiko se vain Arvokaartilaiselle, vai oliko syy jotain muuta? Kateutta Desafion korkeasta asemasta? Alik siristi silmiään. Ruskeankirjavan koiran sanoissa oli pointti.
"Olet oikeassa Kaartilainen... Voisihan sitä laittaa toisen vahdin vahtimaan, mutta Desafion hereillä pitäminen voi häiritä meitä muita nukkujia", Alik kuvitteli mielessään, kuinka Desafiota vahtiva joutuisi huutamaan ja puremaan pitääkseen Desafion hereillä. Kaksi yötä peräkkäin oli varmasti rankkaa, moni ei kyennyt kahteen täyteen yöhön peräkkäin nukahtamatta. Alik vilkaisi häijyn mietteliäästi Desafioa, se oli keksinyt miten järjestäisi Desafion rangaistuksen.
"Vahdin sinä tarvitset, mutta et valvo 4. kerroksessa. Seuraavan yön vietät kellarin lokerossa. Etkä taatusti saa yhtään hiljaista hetkeä koko yönä", Alik murisi pahaenteisesti. Yleensä lokeroita käytettiin kellarin hiljaisuuden kanssa, mutta koska Kellarissa ei nyt ollut muita vankeja, voisi metallisia lokeroita käyttää muuhun tarkoitukseen. Ne kolisivat helposti, ja kellarissa ääni kaikui. Desafiolla tulisi olemaan hyvin, hyvin epämukava yö.
"Mennään Kaartin asunnoille, ilmoitamme rangaistuksesta muillekin. Lisäksi tarvitsen vapaaehtoisia vahtivuoroihin vangille", Alik puhui Desafiosta vankina. Komentaja kääntyi Kartanoa kohti.
"Ala tulla", Alik urahti lapansa ylitse Desafiolle, vaikka toinen ei edes viivyttelisi.

Nimi: Meikäläinen

03.12.2017 12:45
Desafio - Yad

Säpsähdin ja vingahdin pelokkaana. Käännyin Rayon puoleen ja Kumarsin syvään.
"Anteeksi!" vinguin ja katsoin Rayoa syvään. "Olen pahoillani!" Kumarsin niin kauan mitä Rayo seisoi edessäni. Hänen lähdettyä käännyin taas Alikin puoleen. Alik oli paljastanut hampaansa ja murisi.
"Anteeksi herra Komentaja! !" sanoin hiljaisella, pelokkaana äänellä.
"Olen åahoillani! Tarkoitukseni ei ollut olla epäkunnioittava!" Jatkoin anteeksipyytelyä. Vaistosin että Alik rankaisisi minua.
"Anteeksi", kuiskasi vielä kerran hiljaa. Turkkini oli pelosta pörröllääb kun katsoin maahan jalkojen juureen. En edes kehdannut katsoa Komentajaa silmiin, joten tarkkailin maata pelokkaana.

Nimi: Meikäläinen

03.12.2017 12:19
Desafio - Yad

Säpsähdin ja vingahdin pelokkaana. Käännyin Rayon puoleen ja Kumarsin syvään.
"Anteeksi!" vinguin ja katsoin Rayoa syvään. "Olen pahoillani!" Kumarsin niin kauan mitä Rayo seisoi edessäni. Hänen lähdettyä käännyin taas Alikin puoleen. Alik oli paljastanut hampaansa ja murisi.
"Anteeksi herra Komentaja! !" sanoin hiljaisella, pelokkaana äänellä.
"Olen åahoillani! Tarkoitukseni ei ollut olla epäkunnioittava!" Jatkoin anteeksipyytelyä. Vaistosin että Alik rankaisisi minua.
"Anteeksi", kuiskasi vielä kerran hiljaa. Turkkini oli pelosta pörröllääb kun katsoin maahan jalkojen juureen. En edes kehdannut katsoa Komentajaa silmiin, joten tarkkailin maata pelokkaana.

Nimi: Glowe

03.12.2017 11:39
Alik - Yad

Vai halusi sisko puhua jostakin? Mistä? Alik pohti asiaa mielessään, otsa pienellä kurtulla ja katseli sisartaan, joka oli jo matkalla portaikkoon. Rayo ei ollut vielä lähtenyt Johtajan perään.(?) Yllättäin Desafio alkoi puhumaan. Ei, ei puhumaan, vaan selittämään. Alik mulkaisi nuorempaa koiraa niin myrkyllisesti, että näki syrjäsilmästään yhden partionsa jäsenen sävähtävän pienesti taustalla.
*Vai on sinulla ilmoitettavaa?! Entä jos en halua kuulla sitä juuri nyt?!* Alik murisi mielessään, samalla kun husky paljasti hampaansa, ja turkkikin näytti taas siltä että Alik olisi saanut sähköiskun. Desafio ei edes odottanut, antaisiko Alik sille lupaa puhua! Ja Desafio puhui tuolla tavalla Apulaisjohtajalle!
"Häpeällinen nulikka!" Alik ärähti kääntyen pörröturkkisena Desafiota kohti. Alik ei itseasiassa normaalisti ollut kovin kova nimittelyn harjoittaja, mutta yleensä aikuisii uroksiin iski kivuliaasti pennuksi haukkuminen. Torujenhan ei kuulunut olla mukavia.
"Pyydä herra Apulaisjohtajalta kunnolla anteeksi! Oletko edes tervehtinyt herraa tänä aikana?!" Alik räyhäsi Desafiolle. Katso herraa silmiin! Kumarra herralle, räkänokka! Komentajan joka solu viesti, jos Desafio ei heti alkaisi toteuttaa käskyä, se saisi selkäänsä. Niin, ja olihan Alikilla vielä valittamista toisen kurittomuudesta raportoinnissa. Mutta sen Alik hoitaisi vasta Apulaisjohtajan jälkeen, ei alaisia sopinut piestä herran huomion alla.

Nimi: Meikäläinen

02.12.2017 22:05
Desafio - Yad

Katsoin kolmea koiraa vuoronperään. He olivat lähdössä sisälle, ja päätin odottaa että he lähtisivät. Niyra oli jo lähdössä, ja kysyi Rayolta että menisivätkö he. Johtaja lähti jo kävelemään Kartanoa kohti. Väistyin hänen tieltään.
"Herr Komentaja! Minulla olisi myös ilmoitettavaa. Sopisiko puhua vaikka hieman myöhemmin, kun olette palanneet kokouksestanne? " kysyin ja katsoin häneen epävarmana.
"Kyse on nimittäin... vaarasta jonka kohtasimme lenkillä", jatkoin. "Villisiasta. "
Vilkaisin häneen varuillani. Olinko puhunut liikaa ilman että herr Komentaja oli antanut luvan. "Tai siis, anteeksi, kyllähän minä teillekin. .. siis... puhuin teillekin", vingahdin ja käänsin huomioni Apulaisjohtajaan. Ja Johtajaan. Mielessäni kirosin itseäni kun olin ollut niin ajattelematon ja olin puhunut vain Komentajalle.

Nimi: Glowe

02.12.2017 21:28
Niyra - Yad

Narttu vilkaise belgialaista nopeasti, kun Desafio oli aikeissa kysyä jotain. Tosin, Niyra aavisteli mitä uros oli aikeissa kysyä. Ja siihen vastaukseen Johtaja ei olisi vastannut. Kuintenkaan Desafio ei edes sanonut lausettaan loppuun, fiksu poika.
"Hmh?" Niyra hymähti ja pysähtyi. He olivat jo melkein Kartanon pihassa kun Desafio kuuli jotain.
"Kuulen", Johtaja vastasi ja vilkaisi taakseen josta Alikin ääni oli kuulunut. Desafio oli kääntynyt äänen suuntaan.
"Alik! Olen täällä!" Niyra haukahti kovaan ääneen. Narttu käänsi katseensa Kartanoon ja näki Rayon loikkivan ulkoportaita alas.
"Ja tuolta tulee Apulaisjohtaja Rayo", Niyra sanoi Desafiolle. Niyra piti katseensa Rayossa, vaikka kuulikin juoksemista takaansa (Alik ja poppoo), mutta miksi huolehtia? Desafiohan oli vahtimassa selustaa.
"Et keskeyttänyt mitään Rayo, olimmehan jo tulossa takaisinpäin", Niyra totesi ystävällisesti ja nyökkäsi sitten hymyillen.
"Sopii, mennään minun huoneeseeni. Ja haluan että puhumme Alikille", Niyra jatkoi Rayolle.

Alik & Niyra -Yad

Eipä ollut Komentajan partio ehtinyt kauas, kun huutoihin tuli vastaus... Takaapäin. Alik veti jarrut pohjaan, ja harjoittelija törmäsi kullankeltaiseen urokseen. Komentaja ei korvaansa letkauttanut nuorikon anteeksipyynnölle, vaan Alik kääntyi ympäri kuonoaan kurtistaen.
"Olivat ehtineet mennä ohitsemme", Alik murisi puoliääneen. Hyvähän se oli ettei tarvinnut juosta turhaan. "Mennään", uros jatkoi kaartilaisille.
Joukossa juokseva Alik huusi Johtajansa nimen, kun näki collien Desafion ja Rayon seurassa Kartanon edustalla. Niyra kääntyi ympäri, ja ravasi veljeään vastaan. Collie heilutti iloisesti tervehdykseksi häntäänsä ja meni nuolaisemaan veljensä poskea. Melko intiimi ele, mutta verrattavissa ranskalaisiin suukkoihin. Pakkohan se oli Komentajankin vähän nykäistä toista suupieltään hymyyn, ja sirpin muotoinen häntä vastasi tervehdykseen heilunnalla, tosin vähän vaisummin kuin Niyran musta häntä. Joka tapauksessa, Alik oli iloinen nähdessään sisarensa ensi kertaa tälle päivälle. Vaikka naama ei muutoin hymyillyt, ainakin silmät loistivat ja kertoivat uroksen todellisen tunnetilan.
"Heei, miksi juoksentelet minua etsimässä?" Niyra otti askelen taaksemmas ja katsoi veljeään, säteilevästi hymyillen silmiin.
"Apulaisjohtaja alkoi ihmetellä missä te kaksi viivyttelette, joten lähdin etsimään", Alik vastasi jämerästi, kunhan oli selvinnyt suukoista. "Ei tarvinnut juosta turhaan", Komentaja jatkoi. Uroksen katse poistui siskosta, ja siirtyi Desafioon. Jos Komentajan katseessa oli äsken ollut lämpöä ja pehmeyttä, sitä ei näkynyt enää muruakaan, jahka huskyn ruskeat silmät olivat kiinnittyneet Desafioon. Ei sillä, että Alik olisi vihainen, eihän sen kuonollakaan ollut kurtun kurttua. Kyseessä oli vain se perusilme.
"Desafio", Alik urahti asiallisesti ja nyökkäsi Arvokaartilaiselle.
"Veliseni, ennen kuin kirmailet jonnekin muualle, haluaisin keskustella kanssasi Apulaisjohtajan kanssa", Niyra sanoi, ja siveli samalla kirsullaan veljensä lavan turkkia. "Siis heti sen jälkeen, kun Rayo olet esittänyt oman asiasi?" Niyra vilkaisi kysyvästi Apulaisjohtajaa. Oliko sillä kiire jonnekin? Ehtisikö se pariin palaveriin nyt heti? Alik rykäisi selvitellen kurkkuaan.
"Toki, sisko-rakas. Minullakin olisi asiaa sinulle, jonka voin esittää oikein hyvin Apulaisjohtajan läsnäollessa", Alik kertoi, sen katseen ollessa alussa Niyrassa, ja lopussa se nyökkäsi kunnioittavasti Rayolle.
"Hyvä", Niyra hihkaisi hilpeästi ja kääntyi kohti Kartanoa. "Minun huoneeseeni siis. Menemmekö, Rayo?" Narttu käveli jo Apulaisjohtajan ohitse.

//Elä vie Des'aa minnekää, Alik haluaa kysellä siltä vähän x)

Nimi: Meikäläinen

02.12.2017 19:48
Desafio - Yad

Henkäisin helpottuneena. Olin kuin olinkin Yhteisön tärkeähkö jäsen. Vilkaisin Johtajaa itseeni tyytyväisenä. Ja itse Johtaja sanoi niin. Se oli jo jotakin. Ennenkuin huomasin, olimme melkein kartanolla. Johtaja pyysi, että pysyisin loppupäivän Kartanossa. Katsoin häntä ihmeissäni.
"Jos niin tahdotte, rouva", sanoin ja nyökkäsin sanojeni päätteeksi. "Saanko kysyä... tai ei mitään", keskeytin lauseen nopeasti. En halunnut udella, mutta vaistosin että Johtaja suunnitteli jotakin. Koko loppumatkan ajan olin hiljaa ja vastasin vain kysyttäessä. Tarkkailin Johtajaa sivusilmällä ja koitin arvata hänen suunnitelmansa. Lopulta kuitenkin luovutin. Ei tuosta tyynestä nartusta mitään suunnitelmia saisi omaan tietoon. En enää keskittynyt häneen, kun tunsin tassunpohjassani kirvelyä ja huomasin että olin astunut kävin päälle. Mitään jälkeä ei kuitenkaan ollut jäänyt, tiedostin vain pienen kivun, joka sekään ei kauaa kestänyt. Samassa kuulin jonkun huutavan Johtajaa. Ja heti perään minua. Pysähdyin ja kuuntelin ääntä.
"Alik! Onko tuo Alikin ääni?" kysyin Johtajalta. "Kuuletteko? " käännyin äänen suuntaan ja katsoin näkyisikö liikettä.

Rayo - Yad

Heräsin yllättäen. Olin saanut nukuttua vain muutaman minuutin. En saanut enää unta. Nousin, venyttelin ja tassutin ovelle. Avasin sen ja juoksin portaat 1. kerrokseen. Olivatko he tulleet? Mietin. Menin ulko-ovelle ja samassa näinkin heidät.
"Hei!" haukahdin. "Johtaja, Desafio!" Juoksin heidän luokseen ja heilautin häntääni.
"Oliko teillä juttu kesken?" kysyin. "Pahoittelen kun tulin tällä tavalla häiritsemään. Mutta minulla on Johtajalle asiaa. Sopisiko jutella kanssasi Johtaja, kahden kesken?" Kysyin ja toivoin etten häirinnyt heitä vain pölähtämällä paikalle. Samassa kuulin jonkun huutavan heitä nimeltä. Alik, ihan vähän myöhässä, ajattelin hieman nyrpeästi. He ovat jo täällä, jatkoin pienehköä soimaamista. Olisi pitänyt mennä mukaan. Olisi nuo löytynyt nopeammin, murahdin ja vilkaisin metsään.

Nimi: Glowe

02.12.2017 18:15
Ezra - Yad

Whippet oli tehnyt olonsa kotoisaksi, mutta piti kumminkin jalat ruumiinsa alla, jotta lähes karvaton vatsa ei osuisi kylmään lattiaan. Tässä kohdassa ei ollut edes mattoa, joka voisi nopeuttaa lämpeämistä. Ezran kehon läpi kulki vähän väliä päällisinkin puolin nähtäviä väristyksiä, joille uros itse ei voinut mitään. Sillä ei enää ollut turruttavan kylmä, mutta eipä olo ollut mukavakaan, erityisesti kun tyhjyyttä ammottama maha laskettiin mukaan.
Kokoushuoneessa oli yllättävän rauhallista, mutta kissoja ja koiria kulki ohitse, meni menojaan ja jokin kaveriporukka, joka koostui niin kissoista kui koiristakin oli piirissä jonkin matkan päässä Ezrasta. Vinttikoira sai olla rauhassa, ainakin toistaiseksi. Ezra ei erikoisemmin katsellut ympärilleen, vaan kyyhötti tiukassa kasassa makuuasennossa. Ezra ei edes heti huomannut harmaajuovaista kissaa, joka tuli keittön puolelta koiraa kohti.
Whippetin pää nytkähti terävästi Nayalin suuntaan, kun naaras sanoi Ezran nimen. Koira luimisti ruusukorviaan varuillaan. Mistä tuo kissa tiesi Ezran nimen? Ezra ei tiennyt kissan nimeä. Ezra seurasi kissan häntää tassunjälkiin, joita Ezra ei ollut vielä huomannut. Samalla Ezra tajusi miksi vasempaan tassuun sattui niin paljon. Hätäännys kohosi pilviin, kun Ezra näki verijäljet. Ei se ollut huomannut! Ei se ollut tarkoittanut! Suuttuisiko joku? E-ei Ezra tahallaan ollut sotkenut paikkoja! Noiden ajatusten juostessa uroksen päässä Ezra ponnisti ruumistaan ylemmäs. Koira olisi varmaan hypännyt jaloilleen asti, mutta pääsi vain istuma-asentoon, kun Nayal oli jo jatkanut sanojaan. Ai katsoa mitä? Eikö kissa ollutkaan suuttunut Ezralle, vaikka oli huomauttanut verestä? Ezra oli hieman kömpelössä asennossa, persuus kylmää lattiaa vasten. Uros tuijotti hetken hämillään valkeaa kissaa, hammasrattaiden raksutuksen saattoi varmaan kuulla koiran kallon ulkopuolelle.
"Sa-saat..." Ezra tökerteli hämmennyksensä vallassa myöntävän vastauksen. Kissathan paransivat, niin Ezralle oli opetettu, ei kai katti suuttuisi piskille? Ezra nosti vasemman etutassunsa ilmaan ja ojensi sitä varovasti kissaa kohti.
"Minä en huomannut verta, en minä tarkoittanut sotkea", pelokas koira tunsi tarvetta selittää verijälkiä Nayalle. Vinttikoira vältteli kissan katsetta, vaikka yrittikin samalla vilkuilla mitä Nayal oikein teki ja sattuisiko kissan tekemiset.

Nimi: CrimsonLoki

02.12.2017 16:58
Nayal - Ayony

Nuori parantajaoppilas tassutteli kaiteita pitkin Kaartin tiloja kohti pieni yrtti tukko hampaissaan. Eräs parantaja oli pyytänyt häntä hoitamaan haavoittuneen kaartilaisen haavat. Nayal oli mielissään saadessaan joitain tapauksia itselleen hoidettavaksi. Hän osasi jo täydellisesti perusasiat yrteistä ja niiden käyttämisestä, ja kehittyikin yrttien parissa hyvin.
Nayal hypähti sulavasti kaiteelta lattialle suunnaten kulkunsa haavoittuneen koiran huonetta kohti. Ovi oli raollaan joten kissa sujahti oven raosta sisälle huoneeseen jossa kaartilainen olikin jo odottamassa. Nayal pystyi näkemään kaartilaisen ruskeissa silmissä kysyvän pilkahduksen, kun hän laski yrtit maahan tassujensa eteen. Koira varmaan ihmetteli miksi tällainen "pelkkä" parantajaoppilas oli tullu hoitamaan sitä, eikä kokenut parantaja joka tiesi yrteistä suunnilleen kaiken. Nayal ei kuitenkaan välittänyt tästä vaan tervehti koiraa pienesti, mutta kunnioittavasti nyökäten. Hän oli aina ihaillut kaartilaisia ja näiden rohkeutta. Juovaturkkinen naaras pureskeli yrtit tehden niistä hauteen jonka sitten levitti koiran haavoihin.
Jonkin ajan päästä Nayal loikkasi kepeästi viimeiseltä kaiteelta lattialle ja katseli ohi meneviä kissoja sekä koiria. Yht'äkkinen veren haju sai parantajaoppilaan karvat nousemaan pystyyn, ja Nayalin meripihkan väriset silmät kiinnittyivät veriläiskiin jotka johtivat ulko-ovelta keittiöön. Häntäänsä heilauttaen naaras lähti seuraamaan verta. Keittiön jälkeen vana johti Kokoushuoneeseen. Nayal antoi katseensa seurata veriläisikiä jotka loppuivat erään koiran luokse. Hetken mietittyään naaras pinkaisi hakemaan kultapiiskua sekä hämähäkinseittiä, ja lähti sitten rennosti askeltaen vaaleaa whippettiä kohti.
"Hei, Ezra", Nayal tervehti koiraa tiputtaen yrtit tämän eteen. Hän oli aina ohi mennen tarkkaillut heinänkeltaista koiraa, kuten yleensäkin kaikkia muitakin, ja siksi muisti tämän nimen. Parantajaoppilaan silmät tapittivat koiraa ennen kuin hän osoitti pörröisellä hännällään veriläiskiä.
"Et sattunut huomaamaan jättämiäsi jälkiä?", pitkäturkkinen kissa kysyi päätään pienesti kallistaen. Ezra näytti olevan kylmissään, mikä ei ollut ihme noin ohuessa turkissa. Nayal ajatteli olevansa onnekas omistaessaan pitkän, lämpöisen turkkinsa.
"Olet näemmä loukannut tassusi. Saisinko vilkaista sitä?", Nayal jatkoi häntäänsä heilauttaen.

Nimi: Glowe

02.12.2017 11:40
Ezra - Yad

Vaalea whippet juoksi niin lujaa kuin upottavassa, hyytävässä hangessa kykeni. Ei sillä oikeastaan kiire ollut minnekään, mutta se vain yritti pysytellä lämpimänä. Tassuja kirveli, mutta erityisesti vasenta etutassua. Ezra ei ehtinyt vilkuilla jalkoihinsa juostessaan, mutta jos olisi, koira olisi tajunnut jättäneensä jälkeensä verta. Vasen etutassu oli hiertynyt auki jossain päivän kuluessa.
Hiivatti, kuinka Ezra vihasikaan talvea ja sen kylmää. Onneksi nuorella uroksella oli sentään pesänä lato ja sen seinät, jotta tuuli ei päässyt kaikessa purevuudessaan iholle. Mutta lato oli silti kylmä nukkua öisin. Mikäli saalistamiseltaan Ezra ehti, yritti se mennä kaupungin puolelle, ja asuntoihin. Useaan otteeseen se oli löytänyt vilttejä tai muita vaatekappaleita, joita uros sitten raahasi pesälatoonsa. Niihin kietoutuminen auttoi vähän yöaikaan, jolloin Ezra ei saanut olla Kartanossa. Koska Kartanossa oli aina niin paljon väkeä, siellä oli usein ihan mukavan lämmin. Mutta sen mukavuuden ohella siellä oli paljon muita eläimiä.
Ezra oli tyytyväinen itseensä. Se oli saanut kiinni linnun. Tosin saalistukseen oli mennyt koko aamupäivä, ja alkuiltapäivä, koska uros oli joutunut yrittämään useaan kertaan ja jäljittämään hukkaan mennyttä saalista tuntien ajan. Kohta tulisi jo hämärä, vaikka ilta ei ollutkaan ovea kolkuttamassa. Yksin pimeässä metsässä kulkeminen ei houkutellut, mutta tämä lintu olisi vietävä Kartanoon. Ezra ei ollut saanut itselleen vielä mitään ruokaa. Toisaalta, mistä joku tiesi, jos Ezra söisi linnun itse, eikä veisi sitä Kartanolle? Ei kukaan kyennyt niin tarkasti vahtimaan, kuka toi ruokaa ja kuka ei. Ezra kuitenkin pelkäsi rangaistuksia liian paljon, että uskaltaisi syödä lintua. Uroksen täytyisi olla nälkäkuoleman partaalla, jos se päätyisi rikkomaan sääntöjä.
Nuori uros saapui Kartanon pihaan, jossa se hidasti villin loikkimisensa reippaaseen raviin. Ezra meni varuillaan sisälle, kääntyi ulko-ovesta lähes heti oikealle, ja vei linnun ruokavarastoon. Joka askelella yksi tassuista jätti verilaikun merkiksi siitä, mistä Ezra oli kulkenut.
Ruokavarastossa oli ihan hyvin ruokaa, ottaen huomioon, että moni oli varmaan jo syönyt aamiaisen. Ezra voisi turvallisin mielin syödä itse seuraavan saaliin. Jos siis saisi tänä päivänä enää mitään... Luiseva vinttikoira hytisi kylmästä ohuessa turkissaan, joten se päätti mennä hetkeksi Kokoushuoneeseen. Siellä uros ei olisi tiellä, ja siellä oli paljon väkeä lämpöä luomassa. Ezra nilkutti -tassun kipu tuli enemmän tajuntaan, kun kylmyys alkoi väistyä jäsenistä- takaseinän luo ja kävi siellä makuulleen. Tulisipa äkkiä lämmin, että uros pääsisi etsimään ruokaa itselleen. Raatokin kävisi....

Nimi: Glowe

29.11.2017 11:15
Niyra - Yad

"Ei ajattelussa ole mitään pahaa, kunhan se vain ei valtaa kaikkea aikaasi. Hyvä etteivät ne pyöri mielessäsi jatkuvasti", Niyra vastasi ja vilkaisi myötätuntoisesti mustaa belgianpaimenta.
"Olen varma, että olet hyödyksi Yhteisölle", narttu totesi taka-ajatuksen kanssa. Desafio vaikutti hyvältä urokselta ainakin kokeilemaan Varakomentajan asemaa. Uros kommentoi, että he olisivat pian kartanolla.
"Olisi mukava kävellä kauemminkin, mutta ehkä meidän pitää jo palata", Niyra kallisti päätään mietteliäänä. "Saanko pyytää sinua pysymään Kartanossa loppupäivän?", Niyra kysyi. Johtaja kertoisi kokemuksensa Rayolle ja Alikille, eikä halunnut että Desafio häviäisi siinä välissä.

Alik - Yad

"Ymmärrän", Komentaja nyökkäsi kohteliaasti, kun Apulaisjohtaja kieltäytyi tulemasta mukaan. Alik seisoi paikoillaan siihen asti, että Apulaisjohtaja oli kadonnut näkyvistä, ennen kuin ohjasi alaisiaan vielä lisää ja otti raportit vastaan. Kaartilaisten ilmoituksissa ei ollut mitään huomiota herättävää. Pesänsä menettänyttä metsästäjää auttanut kaartilainen kertoi, että oli auttanut koiraa etsimään vähän paremman pesän kuin hankeen kaivettu luola. Kaartilainen oli löytänyt pienehkölle metsästäjälle uuden kodin erään ison kiven alta ja auttanut hakemaan vähän kuusen oksia pehmikkeeksi, sekä eristeeksi.
"Hyvä", Alik töksäytti lyhyesti. Oikeasti Komentaja oli kovinkin yllättynyt kyseisen Kaartilaisen ponnisteluista. Kyseinen uros oli tuntunut pitäneen tyltä aina pakkopullana, ei ollut ikinä tehnyt enempää mitä vaadittiin.
"No niin, mennään", Alik johdatti etsijänsä alakertaan ja Kartanon ulkopuolelle. He etsivät hajujälkeä Desafiosta ja Johtajasta, joiden jäljet löytyivät pian.
"Seurataan jälkiä", Alik murahti kolmikolle ja lähti kärjessä loikkimaan hangessa nopeasti eteenpäin. Alik oli harmillisen tietoinen siitä, että saattaisi juosta turhan lenkin. Desafio ja Johtaja saattaisivat olla jo palaamassa takaisin, ja saattaisivat ehtiä Kartanolle ennen kuin Alik saisi heidät kiinni.
"Niyra!" Alik kutsui siskoaan siinä toivossa että sisar kuulisi ja he säästyisivät ylimääräiseltä juoksukierrokselta. Alikin jäniskin oli jäänyt 4. kerroksen käytävälle.
"Johtaja! Desafio!" Pian kolme muutakin kaartilaista alkoi huudella etsittyjä

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com