Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

>> Kysely <<

 << <  12  13  14  15  16  17  18  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Glowe

30.07.2018 12:26
Alik ja Niyra - Yad

Rayo saapui pienen odottelun jälkeen.
"Hyvä, että pääsit tulemaan", Niyra vastasi pahoittelevalle shiballe. Desafioa ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut. Niyra vilkaisi Alikia ja sisarusten katseet kohtasivat. Jep, eiköhän olisi jo aika tosissaan huolestua ja lähettää koiria etsimään.

Mutta sitten Desafio ryntäsi Kartanoon ja Kokoushuoneen puolelle mukanaan haavoittunut narttu. Järkytyksessään ainakin Alik ja Niyra vain tuijottivat mustan belgialaisen suuntaan, mutta kummalakin se kesti vain hetken.
"Se on se vieras", Niyra henkäisi hiljaa, tunnistaessaan vaaleanharmaan nartun. Alik sen sijaan alkoi näyttää taas räjähtäneeltä, uroksen turkin pörhistyessä ja hampaiden paljastuessa. Jo täältä Alik näki että ainakin osa tytön haavoista oli puremia.

Lähimmät parantajat olivat heti lähteneet Desafion luo, siihen kenenkään ei tarvinnut puuttua. Alik kuuli yhden parantajan samat, ja kiinnitti katseensa heti Koroketta lähimpänä oleviin Kaartilaisiin.
"Boyko, Frey ja Viktor", Alik lausui lähimpien nimet, ja nyökkäsi päätään napakasti Desafion suuntaan. Kaartilaiset, joista Boyko ja Viktor olivat uroksia, ja Frey narttu, tajusivat lähteä heti parantajien luo auttamaan. Pian Alik näkikin kolmikon katoavan portaiden suuntaan, kun parantaja oli ilmeisesti lähettänyt heidät hakemaan tarvikkeita.
Alik loi muihin arvovaltaisiin odottavan katseen. Alik ainakin halusi tietää heti mitä oli tapahtunut.
"Tietenkin", Niyra vilkuili muita, ja päätti sitten vastata Desafiolle. (Olettaen tylysti että Aslan on vastannut myöntävästi x))

Nimi: Meikäläinen

30.07.2018 11:10
Dovan - luopio & Desafio - Yad

Dovan ja Desafio irtautuivat toisistaan Roerigin tullessa paimenkoiran kimppuun. Desafio kuitenkin painui äkkiä matalaksi ja säntäsi eteenpäin. Hän pääsi otteesta irti juuri, kun kunnioitettavan kokoinen Borzoi ilmestyi paikalle. Luojan kiitos, mustaturkki ajatteli haistaessaan yhteisön.
"Kiitos, vieras!" Desafio haukahti ja syöksyi Timídon luo. Hän ujuttautui tämän alle ja sai tytön nostettua selkänsä päälle.
"Desafio...", Timi vinkaisi anteeksipyytävänä. "Anteeksi, olin tyhmä..."
"Ei se mitään, et ollut. Nyt mennään, pidä kiinni!" Desafio lähti juoksemaan kohti Yhteisön asuintiloja. Hän kääntyi katsomaan taakseen. "Tule, Borzoi! Pääset niiltä kyllä pakoon. Saat huomattavan palkkion kun pääsemme kotiin", hyväuskoinen ja täysin asioista tietämätön Desafio lupaili juostessaan. Hän pääsi äkkiä näköetäisyydeltä.
Dovan tuijotti paikalle pölähtänyttä Zekeä silmät raivostuneina viiruina.
"Sinä... Perkele! Tapan sinut hitaasti!" Dovan kiiti hieman eteenpäin ja hyppäsi salamannopealla vauhdilla vinttikoiraa kohti. "Älä liiku, niin teen sen vähän nopeammin!"

Desafio juoksi niin nopeasti kuin pääsi rikkä kuunnellut nartun 'voin juosta itsekin'-vakuutuksia. Viimein he pölähtivät Kartanon aukiolle.
"Parantajia!" Desafio huusi. "Parantajat valmiiksi!" hän säntäsi aukion poikki ja pölähti sisään, ja sitä myöten tupaten täyteen Kokoushuoneeseen, johon Rayo paria minuuttia aiemmin oli pahoitellen saapunut.
"Parantajat tänne!" hän käski huohottaen ja silmät välähtivät huolestuneesti. Kun kissoja alkoi vyöryä hänen luokseen, Desafio miltei lyhistyi maahan ja laski Timídon maahan mahdollisimman hellästi.
"Meille pitäisi tuoda tarvikkeita", eräs parantajakissa naukui tutkien haavoja. "Mitä hänelle on tapahtunut?"
"Sen kuulette aivan pian." Desafio harppoi määrätietoisena, edelleen raivosta leiskuvaisin silmin kohti arvovaltaisten joukkoa. Pöydälle hypättyään hän kumarsi sanoen:
"Arvon johtajisto. Olisiko mitenkään mahdollista, että kertoisin äsken tapahtuneet asiat Yhteisölle nyt heti? Timído-neidin pitäisi päästä hoitoon, ja haluaisin kaikkien olevan selvillä tapahtumista."
Hän nousi ja vilkuili eläimiä. Rayo nyökkäsi viileästi.
"Minun puolestani se sopii, mikäli myös Päällikkö ja Johtaja suostuvat. Kerro kuitenkin alussa vain äskeiset tapahtumat, anna sitten puheenvuoro Niyralle tai Aslanille."
Desafio nyökkäsi ja odotti muiden suostumusta. Äkkiä nyt, hän ajatteli näyttämättä turhautumistaan.

//Haha, outoo et Desa jätti "yhteisöläisen" tonne karkureitten kans yksin mut...

Nimi: Iitu

29.07.2018 23:25
Creeta – Auony

Hitaasti Creeta järsi saalistaan. Ei se oikein syömiseltä vaikuttanut, enemmänkin oppilas repi pieniä paloja irti, välillä järsien pientä luustoa voimakkaammin. Lihanpalat katosivat kuitenkin hetken päästä kurkusta alas, sillä tonkineesi ei kuitenkaan halunnut tuhlata kallisarvoista ruokaa turhaan, vaikkei kamala nälkä ollutkaan. Ruoka kuitenkin antoi energiaa ja syötyään Creeta tunsi itsensä hieman parempi vointiseksi.

Creeta käänsi siniset silmänsä Mitraa kohti ja kohautti vain hartioitaan vastaukseksi. Oppilaskaan ei voinut ymmärtää, miksi täällä piti istua ja ihmetellä näin kauan. Huone oli täynnä, suurin osa arvovaltaisista Korokkeella ja Yhteisöläisten katseet naulittuna niitä kohti. Ympärillä kuiskuteltiin kuolleesta Varapäälliköstä ja Creeta luimisti automaattisesti korviaan ja vilkaisi vaivihkaa huoneen poikki. Nuorukainen ei kamalasti ollut Flagan kanssa jutellut, mutta tietenkin sen kuolema tuli täytenä yllätyksenä. Se ei kuitenkaan näkynyt nuoren naaraan kasvoilla, kun se tunteettomasti katseli ympärilleen. Creeta ei varmaan ihmettelisi, vaikka joku saisi sydänkohtauksen ja kuolla kupsahtaisi heti nenän eteen. Oppilaan ajatukset pyörivät vain sen opettajan ympärillä. Naaras halusi kokouksen alkavan ja loppuvan, jotta se voisi kääntää katseensa kohti tulevia hautajaisia.

Mitran sanat nuorukaisen korvaan sai Creetan kääntävän suuret silmänsä takaisin punertavaan parantajaan. Creetako Mitran oppilaaksi? Mutta Mitrallahan oli jo oppilas? Suu puoliksi auki Creeta ei saanut sanaakaan suustaan, mutta ajatukset virtasivat niidenkin edestä. Hmm, tarkemmin ajateltuna Mitran oppilas taisi itse olla aika pahassa jamassa, eikä ainakaan lähitulevaisuudessa olisi kykenevä parantajan hommiin. Creeta itse oli huomannut viihtyvänsä hieman kärttyisen vanhemman naaraan seurassa, itseasiassa erittäin hyvin. Ja eikös Creeta aikaisemmin toivonut, että saisi liikkua Mitran seurassa enemmän? Nyt se olisi mahdollista mutta… Ei naaras halunnut toivomuksena toteutuvan tällä tavalla! Nyt kun Atle oli poissa, Creeta ei edes tiennyt, halusiko se jatkaa parantajaoppilaana. Halusiko se seurata läheltä parantumattomia haavoja, lisää kuolleita ruumiita… Tonkineesi pysäytti ajatuksensa siihen. Mitä muutakaan se tekisi? Klaanilaiseksi kömpelö kissa ei tahtonut, ja toisaalta, parantajaoppilaana Creeta oli viihtynyt paremmin, kuin missään muualla. Parantajien tehtävissä oli niin paljon hyvääkin, sillä enemmän kuin kerran kissat olivat myös pelastaneet henkiä. Ja Atlekin varmasti haluaisi oppilaansa jatkavan. Niinpä nuorukainen teki päätöksensä ja se nyökkäsi Mitralle pontevasti, pakottaen kasvoilleen pienen hymyn.
”Tarkoitatko sitä? Mielelläni haluan”, Creeta vastasi nyökkäyksen keskellä.
Kunhan tästä illasta vielä selviäisi, Creeta oli varma, että pystyisi tulevaisuudessa jatkamaan opintojaan samalla innokkuudella. Tonkineesin luonteeseen ei kuulunut antaa helposti periksi. Eikä tämä ollut mikään poikkeus. Creetasta tulisi vielä hyvä parantaja, sellainen, josta Atlekin olisi ylpeä. Nuorukainen oli hieman hämillään Mitran ehdotuksesta, mutta myös tavattoman ylpeä. Mitra ei turhista kehunut, mutta kaipa se näki Creetassa jotain potentiaalista, jos naaras kerran tonkineesin oppilakseen halusi? Tällä kertaa oppilaan ei tarvinnut pakottaa itseään, vaan sen kasvoille levisi kiitollinen, aito hymy kohti somalinaarasta.

Nimi: Glowe

29.07.2018 22:59
Mitra - Auony

Somali oli saanut syötyä ateriansa kokonaan siitäkin huolimatta että kaiken tämän kurjuuden keskellä nälkää ei oikein tuntunut. Kaipa vatsa sitten olikin ammottanut tyhjyyttään, mutta ei vain ollut kertonut asiasta Mitralle itselleen. Villisian täyttävä lihapala katosi pian kissan vatsaan, ja odotellessaan Mitra puhdisti verta ja muuta roskaa turkistaan.
"Mikä tässä nyt taas kestää?" Vanha parantaja mutisi nuolaisujen välissä, mulkoillen viirusilmillään Korokkeelle jossa arvovaltaiset kuppasivat. Miksei vain voitu huutaa että kaikki on kuolleet, ja sillä siisti? Miksi piti odottaa jotakuta matti myöhästä?

Selkä- ja niskakarvat pörhistellen Mitra päästi ajatuksensa liikkumaan vähän vapaammin. Harmikseen ne kuitenkin vain kertasivat päivän tapahtumia. Atle-parka... Olisiko kissalle pahempaa kohtaloa kuin joutua koiran tappamaksi? Creeta-parka...
Mitra käänsi vihreät silmänsä nuoreen oppilaaseen ja tunsi säälinpiston. Mitenhän Creeta pääsisi jatkamaan opintojaan? Toivottavasti kaikki tämä ei saisi Creetaa pyörtämään päätöstään nousta parantajaksi. Creetalla olisi todella kykyjä... Mitra kuitenkin tiesi, miten ilkeästi pelkkä yrttien tuoksu muistutti menneistä kollegoista. Ja Creeta oli kovin nuori kovettamaan itseään tunteilta. Tauko opiskelusta ei kuitenkaan käynyt laatuun, Mitra oli nähnyt monesti miten tauko teki nuorukaisista laiskoja klaanilaisia.
Mitran ajatuksissa kävi hieman hullumpi ajatus. Mitä jos Creeta tulisi Mitran toiseksi oppilaaksi? Hmh, Mitralla kyllä oli jo Nayal... Mutta Nayal oli ollut jo pitkään tajuttomana, Mitrasta tuntui ettei oppilas jaksaisi sinnitellä enää kauaa. Mitra tunsi kylmiäväreitä, miettiessään että Nayal tulisi hyvin luultavasti kuolemaan lähipäivinä. Nuorukainen oli menettänyt lasinsirujen poistamisessa niin paljon verta. Mitralla ei ollut ollut ennen kahta oppilasta yhtä aikaa, mutta jos niin kävisi, Mitra ottaisi haasteen vastaan!
"Haluatko tulla minun oppilaakseni?" Mitra kertoi ajatuksensa melko suorasti, tiputtamalla uutispommin suoraan Creetan korvien juureen. Hyvä hyvä.


Nimi: ouija

29.07.2018 22:09
Valya - Yad

Kokoushuone oli jo täynnä, kun valkoturkkinen metsästäjä asteli sisään. Valya oli vasta vapautunut siivouspuuhista, ja palasi nyt Kartanolle. Normaalisti Valya vain astelisi suoraan keittiöön viemään saalista komeroon ja suuntaisi sitten takaisin ulos, sillä muuta asiaa hänellä ei yleensä ollut Kartanoon. Oli siis melkein outoa astella peremmälle, ja katsella sisätiloja kunnolla. Valya pujotteli huoneessa erilaisten koirien ja kissojen välissä, antaen katseensa kiertää tilassa. Ahtaat tilat eivät olleet hänen lempipaikkojaan, mutta ei kokous varmaan koko loppupäivää kestäisi, ja Valya pääsisi taas nauttimaan vapaudestaan ulkona.
Valya pujotteli eläinten välissä, kunnes hän pääsi tarpeeksi lähelle koroketta että hän näkisi ja kuulisi hyvin mitä kokouksessa tapahtui. Narttu piti päänsä melko matalalla, mutta jäänsinisissä silmissä oli valpas katse, ja valkoiset korvat olivat höröllä. Koirat ja kissat supisivat, ja viimeisimpien uutisten mukaan joku oli kuollut. Valya ei tiennyt oliko kyseessä oikea uutinen vai pelkkä juoru, mutta oli miten oli se ei kuullostanut hyvältä. Hän ei myöskään ollut varma kuka oli kuollut tai miksi, ja hän ei erottanut niihin vastauksia supinoiden joukosta. Ehkä se selviäisi kokouksessa, jos se oli siis edes totta.
Valya katseli sitten korokkeen luona olevia arvovaltaisia, pohtien hiljaa mielessään miksi kokous ei vielä altanut. Paikalla ei ollut vielä kaikkia, mutta ei se mitään uutta ollut. Tarvittiinko tähän kokoukseen kaikki paikalle? Ehkä joku oli oikeasti kuollut, ja sen takia kaikkia odotettiin paikalle. Se selviäisi toivottavasti pian, jos kokous alkaisi. Valya astahteli hiukan paikallaan, vilkuillen taas ympärilleen. Häntä alkoi jo melkein pitkästyttää, mutta huoneessa oleva melkein painostava tunnelma ja supina piti hänet valppaana. Tämä ei ollut tilaisuus jossa kannatti alkaa haukottelemaan, vaan nyt täytyi pysyä rauhallisena ja vakavana.

Nimi: Glowe

29.07.2018 21:54
Juri ja Venta- Yad

Harjoittelijanuorukaista ei kiinnostanut yhtään, miten paljon tilaa se vei muutenkin täpötäydessä Kokoushuoneessa. Juri oli raahannut kauriinvasan keskelle huonetta ja käynyt kaiken lisäksi syömään makuulleen, mikä vei vain enemmän tilaa. Melko monia paheksuvia katseita nuori uros tosiaan sai, mutta ei Juria kiinnostanut. Valmiiksi pyöreä nuorukainen kävi mielissään kiinni vasan pehmeään lihaan, ja oli aloittanut aterioimisen ennen kuin seura saapui.

Venta huokaisi hiljaa tuolle ajattelemattomalle dalmantialaiselle, mutta ei voinut olla pahastumatta. Nico tosin näytti yhä äksyltä, joten Venta päätti olla juttelematta urokselle hetkeen, ettei se vahingossa ärähtäisi norjalaiselle. Myös Venta muisti kohteliaisuuden ja odotti Strixin tavoin, että itse saaliin kaatajat saisivat ottaa ensin palan. Kirilin ja Nicon otettua osansa, Venta repi pienen palasen kauriin kyljestä ja alkoi pureskella sitä kaikessa rauhassa. Norjanharmaalla ei ollut kova nälkä, ja narttu halusi muutenkin keskittyä ympäristöön nyt vähän tarkemmin. Ei väkijoukossa ollut mitään huolettavaa, mutta pisti se vähän aistit tiukille, Ventakin kun oli sellaista tyyppiä joka vietti paljon aikaa yksin metsän hiljaisuudessa.

Supattelu ympärillä kantautui niin Jurin kuin Ventankin korviin. Jopa Jurin naamalle tuli vakava ilme ja pentu vilkuili seuraansa ihmeissään.
"Miten niin kuollu?" Juri ihmetteli ääneen. Ehkä vähän turhan kovaan ääneen.
"Hirveetä, ihan hirveetä. Taas joku on kuollu? Mitä jos ne oli ne karkurit?" Kiril ja Nico pohtivat ääneen toisiaan vilkuillen.
"Saamme varmaan kuulla siitä pian", Venta totesi, ja katsoi entistä kärsimättömämmin korokkeelle, palaten halusta kuulla uutiset.
"Oliko teistä kukaan tänään pohjoisessa?" Narttu kysyi. Juri ja pojat pudistivat päätään. Voi harmi, he eivät varmasti tienneet mitään.

Nimi: Glowe

29.07.2018 21:17
Niyra ja Alik - Yad

Alik kinkkasi kolmella jalalla niin arvokkaasti kuin nyt kykeni, nojaten melko vahvastikin tukena toimivaan Jaffaan. Mastiffilla ei kumminkaan tuntunut missään pienemmän koiran painon kannattelu. Kaksikko kiersi Keittiön kautta, ja saapuivat viimein Korokkeen vierelle. Korokkeelle nouseminen onnistui yllättävän hyvin, mutta pieni ponnistus tuntui hirveänä huimauksena silmänräpäyksen ajan. Liikkuminen oli saanut pienen huonovointisuuden palaamaan, ja Alik oli epäilevän tietoinen siitä, että naulan lävistämä tassu oli alkanut jyskyttää lämpimänä ellei jopa kuumana. Parantajien työ piti kivun loitolla, mutta korviaan luimien Alik päätti, ettei laskisi tassua kertaakaan maahan. Lämpö ei voinut olla hyvä juttu, eihän?
Väsymyksestä, ja huimauksesta huolimatta husky säilytti ryhtinsä istuutuessaan muiden arvovaltaisten viereen, oikea etutassu hieman kohotettuna.
"Sinä pysyt siinä", Alik murisi vaimeasti Jaffalle, kun mastiffi oli vaivihkaa yrittänyt lähteä luikkimaan väkijoukkoon. Alik oli kiitollinen toisen uroksen avusta, mutta ei todellakaan unohtaisi Jaffan pöyristyttävää kunnioituksen puutetta.

"Desafio lähti erään vierailijan perään hetki sitten... Hänen pitäisi kyllä palata ihan pian", Niyra vastasi Päällikölle, ja luimi puolipystyjä korviaan. Väkijoukosta kuului jo hieman ihmettelyä siitä, mikseivät arvovaltaiset jo aloittaneet. Joka kokouksessa ei ollut paikalla kaikki arvovaltaiset, tosin nyt puuttuivat vain Rayo ja Desafio. Ja Flaga... Niyran katse laskeutui kohti lattiaa, kuolleen kissan kulkiessa taas nartun ajatusten halki.
"Lähtikö hän yksin?" Alikin ääni kantautui Niyran korviin, ja Niyra huomasi veljen vilkuilevan skotlantilaista Päällikön ylitse.
"Minun tietääkseni kyllä", Niyra vastasi huolestuneesti. Alik kurtisti kuonoaan, mutta ei vastannut mitään. Komentaja käänsi katseensa väkijoukkoon.
"Odotetaan vielä hetki. Sitten voisimme aloittaa kokouksen, ja lähetän Kaartilaisia etsimään Desafioa?" Alik sanoi ehdotusmaisesti, vaikka uroksen ääni oli tavanmukaan melko ehdoton.

Nimi: Glowe

29.07.2018 21:01
Roerig - Luopio

Tappelun tiimellyksessä oli narttu päässyt unhotumaan, eikä Roerigin kaltaisen öykkärin valppaus riittänyt edes huomaamaan hetken kuluttua paikalle saapuvaa vinttikoiraa. Roerig syöksyi auttamaan kaveriaan Dovania, mutta lyhyen tappelun jälkeen Desafio pääsi vapaaksi.(?)
Vasta nyt Roe huomasi, että nelikolla oli katsoja, ja Yhteisön haju tulvahti ällöttävänä luopion kirsuun. Roerig seisahtui valpastuneena ja raivoissaan. Oliko Desafio saanut apuvoimia? Rakennevikaisen sakemannin katse osui ihailtavan suurikokoiseen borzoihin, ja Roerig luimisti korviaan. Se ei ollut sellaisessa kunnossa että voisi tapella kahta vastaan. Dovanista ei tietenkään mitään apua olisi.
"Dovan, tää ei onnistu", Tumma uros sihahti hiljaa kaverilleen vieressä(?). Dovan saisi tapattaa itsensä, mutta Roerigilla oli suunnitelmia. Sori mutta tämä tappelu alkoi olla Roen puolelta ohitse.

Nimi: Defia

29.07.2018 16:14
Zeke "Bleak" - Yad

Pitkä varjo ravasi talojen välissä hidastaen alati tahtiaan. Tajuamattaan uros oli saapunut paikalle, jota se tietoisesti vältteli, mutta tiedostamattaan tuntui aina hakeutuvan sinne. Talo, jossa se oli syntynyt. Vinttikoira katsoi taloa kulmiensa alta ja voi huonosti. Sillä ei ollut hajuakaan mitä sen pitäisi nyt tehdä. Oli selvää ettei se voinut palata enää Yhteisöön, eikä se tietysti halunnutkaan. Se oli täysin järjetön paikka, jossa heikkomieliset olivat lyöttäytyneet yhteen esittääkseen jotain muuta kuin heikkoja.
Ärtyneenä uros marssi parin talon päähän ja laskeutui maahan. Se voisi ajatella seuraava liikettään, kunhan olisi levännyt hetken.

Zeke ei ollut edes tajunnut sulkeneensa silmiään kunnes se hätkähti hereille ja katsoi nopeasti ympärilleen. Se oli edelleen yksin. Hieman kankeasti uros nousi ylös ja venytti pitkää kehoaan. Venytellessään uros äkkäsi rintaansa kuivuneen veren. Uros yritti nuolla sitä, mutta eipä siitä oikein tullut mitään. Sen vihaama valkoinen läikkä oli nyt suurimmaksi osaksi vaaleanpunainen - ei siis mikään parannus.
Vinttikoiralle ei jäänyt aikaa alkaa miettimään lumessa pyörimistä, kun se kuuli ääniä. Tietämättä oliko joku etsimässä sitä vai ei, uros päätti että sen olisi parempi poistua paikalta. Mahdollisesti täysin turhaa työtä, mutta Zeke oli itsekin liian pihalla siitä mitä oli tapahtunut, jotta se tahtoisi kohdata nyt mahdollisia takaa-ajajia.

Vinttikoira piti tahtinsa tasaisena, eikä juossut turhan kovaa, sillä se ei tahtonut väsyttää itseään. Juostessaan se yritti selvittää omaa päätään ja keksiä mitä se tekisi tästä eteenpäin. Kissojen tappaminen oli ihan oikein. Siinä ei ollut mitään väärää. Niin uros tahtoi uskotella itselleen.
Zeke juoksi varomattomasti tuulen suuntaan, koska luotti omiin kykyihinsä liikaa alkaakseen varovaiseksi. Se ei siis haistanut edessäpäin olevaa nelikkoa ennen kuin oli jo liian lähellä. Hupsista. Paikalla kuitenkin haisi veri, jonka vuoksi Zeke päätti olla kiertämättä ja pelmahti paikalle lumisesta pusikosta. Suuri vinttikoira seisahtui etutassut lumen alla piileksivän kiven päällä, joka sai sen näyttämään vieläkin suuremmalta.
Mitähän helvettiä? Onko tuo se uusi Varakomentaja? Oikeastaan, onko tuo se Roerig?Nämä ja muita kysymyksiä kävi uroksen mielessä sen jäädessä hämmentyneenä katselemaan edessään avautuvaa näkymää.

Nimi: Meikäläinen

28.07.2018 21:23
Desafio - Yad & Dovan - Luopio

"Minä tapan teidät saastat!" Desafio ulvoi miltei raivon vallassa. Kuitenkin hänen onnistui kaikesta vihasta, pettymyksestä itseensä, ja hitonmoisesta huolesta välittämättä säilyttää todellisuudentajunsa.
Vaikka Desafio osasikin tapella hyvin, hän oli usein huomannut myös kriminaalikaksikon lahjat; yksin niitä ei Desafio voittaisi, voittaisiko Komentajakaan, jonka kykyihin taistelijana Desafio luotti enemmän kuin kehenkään muuhun.
Desafio silmäili kaksikkoa kylmästi, mutta reagoi liian myöhään ainakin toisen koiran eleeseen.
"Ehei, minun räsynukkeani et vie!" Dovan heittäytyi Desafion kimppuun. Karhukoira sai höllän, mutta tarpeeksi vahvan otteen Varakomentajan niskan sivulta ja heittäytyi eteenpäin tämän yli. Hän tömähti maahan ja sai Desafion lentämään matalassa kaaressa, mustavalkoisen vatsaa hipoen, ylitseen ja tömähtämään kyljelleen maahan. Dovan ei päästänyt rytäkässä irti, mutta ei selällään päässyt ylös, vaan sama homma oli Desafiolla. Kumpikin makasi maassa, vain Desafio kuitenkin rimpuili tietäen olevansa ilman apuvoimia vastoin kuin kaverinsa..
"Roerig!" karhukoira murahti kireästi odottaen toisen tajuavan: piti ottaa Desafio höykytettäväksi.

Nimi: Defia

25.07.2018 13:37
Ubo – Yad

Uros nyökkäsi kaksikolle Nyksin esitellessä ne. Sokeudesta oli edes jotain hyötyä, Ubon ei tarvinnut nähdä muiden ilmeitä uroksen käyttäytyessä oudosti. Toisaalta nyt Ubo ei koskaan tiennyt saiko outoja katseita vai ei.
Pahoittelevalle kysymykselle uros höristi hölmistyneenä korviaan. Eihän se ollut mikään ihme, etteivät harjoittelijat tienneet tämän kuuluvan Kaartiin. Sokea koira ei aivan näyttänyt siltä riutuneessa tilassaan ja se oli ollut pitkään poissa. Ubo toivoi, että olisi voinut tarjota nartuille rauhoittavan hymyn tai jotain, mutta se ei kuulunut sen vahvuuksiin. Uros yritti kuitenkin kuulostaa mahdollisimman ystävälliseltä vastatessaan, “ettehän te voineet tietää.”
Seropi nyökkäsi jälleen päätään murahtaen hieman, kun Nanna ilmoitti kokouksen alkavan pian. Ubo tarttui puoliksi syötyyn villisian palaansa ja alko hotkimaan sitä. Muuten uros olisi voinut ottaa sen mukaan kokoushuoneeseen, mutta se ei halunnut heikentää hajuaistiaan pitämällä jotain suussaan, varsinkaan vahvaa lihanpalaa.
Saatuaan viimeisen palan nieltyä uros nousi varoen ylös. Onnekseen se muisti olevansa pöydän alla, koska muuten se olisi saattanut lyödä päänsä siihen. Sokeana uros katseli ympärilleen ja mietti, että sen veli oli jättänyt tulematta. Se ei toisaalta yllättänyt urosta lainkaan, sillä oli enemmän kuin todennäköistä, että kissa oli jäänyt suustaan kiinni jonnekin.
“Kulkisitteko edellä?” uros kysyi hieman hiljaa nartuilta. Vastauksesta huolimatta sokea koira hiipi pois pöydän alta. Sen olisi todellakin helpompi seurata jotakuta kokoukseen, varsinkin, kun huone olisi varmasti jo melko täynnä. Käytävään päästessään Ubo sai melkein p*halvauksen säikähtäessään. Se oli ehtinyt juuri ja juuri haistaa veljensä, kun kissa oli jo loikannut koiran päälle.
Ubo oli kieltänyt Shiniä tekemästä noin, sillä joku päivä sokea koira vielä tappaisi veljensä vahingossa, kun se teki tuota. Kissa sai siis kiittää koiran itsehillintää siitä, ettei kolli ollut täynnä hampaanjälkiä.

Nimi: Esme

25.07.2018 12:09
Nyks - Yad

Pettymyksen tunne seurasi uroksen kertoessa ettei tiennyt oikeastaan mitään. Voihan räkä, kukaan ei tiennyt mitään. Murina sai harjoittelijat hätkähtämään, oliko se suuttunut? Uros ei kuitenkaan vaikuttanut vihaiselta, ja lopettikin sen hetken kuluttua. Nanna vaikutti kärsimättömältä, mutta Nyks odotti rauhallisesti. Mitä toinen tahtoisi sanoa.
"Me kuulumme Kaartiin, tarkemmin asemamme on harjoittelija", paimen vastasi ylpeänä.
Uroksen vastatessa kuuluvansa Kaartiin, vilkaisivat nartut toisiaan noloina. He olivat ajatelleet että toinen olisi metsästäjä tai eläkkeellä. Oho, ei edes kumarrettu kun tultiin. Kertookohan se Komentajalle? Esittäytyminenkin oli unohtunut,
"Taisimme unohtaa esittäytyä. Minä olen Nyks ja ystäväni on Nanna. Anteeksi, ei kai herra suutu tietämättömyyttämme?", narttu vastasi kohteliaasti. Se ehkä ylireagoi kuullessaan Ubon olevan Kaartilainen, mutta jos halusi olla paras Kaartilainen, niin ei silloin ei töppäilty.
Nanna kommentoi sekin kohteliaammin:
"Kokous näyttää alkavan pian"

Nimi: Iitu

25.07.2018 10:37
Aslan - Auony

Kolli seurasi tuimaalla katseella mastiffia, kun se asteli Komentajan viereen. Mikä liero. Aslan odotti, että Komentaja pääsi nousemaan ylös, ennenkun nyökkäsi koirille ja kääntyi itse kohti ovea. Kolli asteli varmoin askelin portaikkoon, syvästi omissa mietteissään. Sitä ei kuitenkaan tainnut kukaan oikein huomata, kun ryhdikäs kissa asteli peremmälle Kokoushuoneeseen.

Kolli huomasi heti Niyran, joka jo odotteli, että kokous voitaisiin aloittaa. Aslan kiemurteli väkijoukon läpi - olisikohan sittenkin ollut helpompaa kiertää Keittiön kautta? No, Yhteisön jäsenet antoivat parhaansa mukaan tietä, joten pienillä väistöliikkeillä kolli kipitti korokkeen viereen ja loikkasi kevyesti sen päälle ja siirtyi siitä lähemmäs Niyraa.
"Olen. Kävin keskustelemassa Alikin kanssa siitä, joten hän tietää myös", Aslan vastasi takaisin yhtä hiljaa. Pieni, jotakin hymyntapaiseksi sitä kai voi kutsua, ilme käväisi Aslanin kasvoilla kiitokseksi collien pahoitteluista ja se nyökkäsi pienesti, ennenkun siirsi katseensa odottavaan väkijoukkoon. Tuimaalla katseella kolli heilautti häntäänsä.
"Missä Desafio oikein luuraa?" Aslan ihmetteli kahdelle muulle Arvovaltaiselle, kunhan Alik olisi myös päässyt paikalle.

Nimi: Iitu

25.07.2018 10:21
Strix - Yad

Strix nyökkäsi Jurille.
"Toooosi tylsää, sinunkin olisi pitänyt tulla niin oltaisiin tylsistytty yhdessä", Strix pelleili takaisin ja loi merkittävän katseen dalmatialaisen tassuun. "Harmi, että tassusi on noin kipeä."
Strix iski kaverilleen silmää.

"Hei!" Klee kai tervehti iloisena kolmikkoa ja samassa Juri oli jo raahaamassa vasaa kohti Kartanoa.
Strix pudisti vain hymyillen päätään toiselle nuorelle. Juri tiesi, miten tehdä hyvän ensivaikutelman!
"Tuo on Juri, hänkin on Harjoittelijana", Strix vastasi Ventalle ja silmäili Nicoa. Voi poikaa.
Strix kiiruhti urosten perään ja vilkaisi hieman pahoittelevana pystykorvaa.
"Älä huoli, nytpä joku raahaa saaliisi sinun puolestasi sisälle. Olet työsi tehnyt", Strix naureskeli ystävällisesti.
Kiril tukehduttu naurunsa ja valkea uroskin hymähti pienesti. Alaskalainen katseli tyytyväisenä, kun Juri sai raahata vasaa aivan itse. Olisihan Strix toki voinut auttaa, mutta kun tämä oli paljon hauskempaa näin! Antaa Jurin tehdä vähän töitä ennen seuraavaa ruokailua. Häntä pystyssä Strix seurasi dalmatialaista Kokoushuoneeseen, eikä yllättynyt yhtään, kun Juri parkkeerasi ahterinsa keskelle huonetta. Muut saivat nätisti antaa hieman tilaa ja narttu asteli kaverinsa viereen.
"Hienoa työtä", Strix virnisti ja katseli ilakoiden vasaa. Kaipa siitä saisi ottaa pienen palan, nyt kun se kerran tässä oli? Ystävällisesti Strix kuitenkin odotti, että urokset ja Venta saisivat aloittaa, ennenkun nuorukainen repäisi itselleen mehevän palan, jota mussuttaa.

Strix ei aluksi niinkään kuunnellut ympärillä kuuluvaa sorinaa, kunnes sen korviin kantautui hieman kovaäänisempi ihmettely. Alaskalainen nosti päätään ja unohti pureskella lihanpalaansa, kun se tajusi muiden puhuvan kuolleesta Varapäälliköstä. Narttu käänsi kysyvän katseen dalmatialaiseen ja muihin seuralaisiin.
"Kuulitteko tuon?" Strixin äänestä kaikui pieni levottomuudesta.
Mitä ihmettä oli tapahtunut sillä välin, kun narttu oli ollut metsikössä? Ellei Juri ollut maiskutukseltaan kuullut puheita, Strix toistaisi uutisen kuolleesta Flagasta. Pian Niyra asteli korokkeelle ja Strix istahti ryhdikkäästi alas, katse naulittuna Johtajaan.

Nimi: Defia

24.07.2018 23:40
Shin – Auony

Musta kolli oli hyvässä vauhdissa selittämässä kohtaamisestaan erään koiran kanssa kuluneen talven aikana. Huoneessa oli muuten hiljaista ja siellä lepäävät vanhukset ja toinen parantaja kuuntelivat tarinaa luimistellen. Hopeinen naaras hymyili pienesti, katse sen sumuisissa silmissä oli kuitenkin tyhjä. Vlad lähestyi naarasta ja painoi korvansa sen kyljelle. Hetken kuunneltuaan se nosti päänsä sitä hieman pudistaen. Shin jätti eleen huomiotta ja jatkoi vain selitystään.
“Shin, hän on poissa,” Vlad naukui hiljentääkseen toisen. Musta kolli virnisti keskeyttäen viimein puheensa. “Vai niin,” Shin totesi tylysti. Keltaiset silmät haravoivat huonetta ja siellä olevia eläimiä. “Teitä varmaan kiinnostaa kuunnella tarinani loppuun,” Shin totesi virnistäen. “Ei,” Vlad sähähti nopeasti. Kaksi muuta vanhusta eivät myöskään vaikuttaneet innokkailta kuuntelemaan enää yhtään mitään mitä parantajalla oli sanottavana. Olihan kolli ehtinyt jo jonkin aikaa puhumaan ties mitä törkeyksiä.
“Sitten voitte varmaan antaa minulle hetken kahden hänen kanssaan,” Shin virnuili viitaten huolettomasti kohti Nyrin elotonta ruumista. Vladin tuuhea turkki pörhistyi hieman kollin sähistessä, “ulos täältä!” Shin esitti hetken kauhistunutta, mutta jatkoi taas nopeasti virnuiluaan. Hymyillen kolli kumartui kuitenkin kuolleen naaraan puoleen ja painoi tämän silmät kiinni. “Kauniita unia hopeakettuni,” kolli kehräsi lipaisten vielä nopeasti naaraan päälakea.
Tyytyväisenä itseensä kolli kääntyi kannoillaan ja loikkasi avatakseen huoneen oven. Katsomatta taakseen se jätti vanhan puhisevan parantajan huolehtimaan lopusta.

Käytävälle astellessaan Shin huomasi Komentajan poistuvan huoneestaan mastiffin avustuksella. Sen teki mieli ampaista huskyn perään, mutta matala murina täytti sen mielen. Typerä Ubo, pilata nyt toisten ilo olematta edes paikalla! Shin luimisti hieman korviaan, mutta piti askelluksensa hitaana. Eipä sillä ollut mikään kiire alakertaan, varsinkaan kun se tajusi kuka koirien seurassa oli. Shin ei ollut lainkaan innoissaan ajatuksesta, että sen pitäisi mahdollisesti raportoida paluustaan Päällikölle. Se jos mikä oli tylsä kolli tämän silmissä.
No se ei kuitenkaan ollut tämän ajan murhe, joten Shin saattoi jatkaa matkaansa huolettomana. Lattia sen tassujen alla tuntui niin tutulta, mutta samalla jotenkin vieraalta. Talvi luonnossa oli varmaan karaistanut kissan anturoita. Rappusille päästessään Shin pysähtyi hetkeksi ja katseli alaspäin. Antoi Kometajan linkuttaa hetken, jotta se saisi etumatkaa.
Lopulta musta kolli puikkelehti rappuset sulavasti alas. Keinuvin askelin kolli suuntasi kokoushuoneeseen. Keltaiset silmät tarkkailivat alati täyttyvää huonetta. Missä Ubo oli? Kolli ei nähnyt veljeään, mutta jokin muu kiinnitti sen huomion ja sai kissan kurnahtamaan. Lich!
Sen olisi tehnyt mieli mennä rotikan luokse, mutta jälleen kerran kolli joutui nielemään omat halunsa. Ubo oli ehkä aikuinen uros ja kaikkea, mutta se oli silti sokea. Shin ei tahtonut ajatella, että koira olisi onnistunut upottamaan itsensä johonkin hankeen tai rikkomaan raajansa jossakin, mutta valitettavasti se oli mahdollista. Vastahakoisesti kissa irrotti katseensa rotikasta ja kääntyi kohti ulko-ovea. Aika etsiä velipoika.

Nimi: Defia

24.07.2018 02:51
Shin – Auony

Musta kolli ei ehtinyt maata keskellä käytävää kauaa, kun joku tuli häiritsemään sitä. Shin kurnahti uteliaana, kun se katsoi päänsä viereen seisahtunutta kollia, jonka se tunnisti Vladiksi. Pitkäkarvainen, tumma kilpikonnakuvioitu vanhus katsoi mustaa kollia ärtyneenä. “Sinä siis todella palasit,” kolli sähähti. Parantaja kierähti ympäri noustakseen jaloilleen. “Ja sinä olet edelleen elossa,” tämä vastasi virnistäen. Vlad tuhahti, mutta viittoi sitten Shiniä seuraamaan itseään. Musta kolli venytteli ensin mahdollisimman hitaasti ja lähti vasta sitten vanhan parantajan perään.
Shin vilkaisi taakseen, sillä käytävällä alkoi olla taas elämää kokouksen lähestyessä. Vastahakoisesti se seurasi silti Vladin perässä kohti käytävän päätyä. Shin ei vaivaantunut kysymään minne nämä olivat menossa, sillä se selviäisi kuitenkin hyvin pian. Keltaiset silmät tarkkailivat käytävän ovia arvioiden. Vlad pysähtyi ennen viimeisiä ovia, josta Shin oli kiitollinen. Se ei juuri nyt ollut kovinkaan innostunut kohtaamaan mahdollisesti tarttuvia tauteja kantavia eläimiä.
Vanha kolli näytti miettivän hetken ennen kuin se ponnisti ja hyppäsi avaamaan oven jonka taakse kaksikko oli pysähtynyt. Shin kurkisti huoneeseen uteliaana, Vlad melkein työnsi tämän sisälle. Huoneessa oli vain kolme potilasta, joista kaikki olivat lähestymässä luonnollisen elinikänsä loppua. Shin silmäili vanhuksia ja äkkäsi nopeasti miksi Vlad oli raahannut sen tänne.
“Nyr, hopeakettuni,” musta kolli kehräsi puskiessaan hopean harmaata naarasta päällään. Nyr naurahti hyvin heikosti. Naaraan silmät olivat sumeat, eikä se nähnyt kunnolla ja oli selvää, ettei se eläisi enää pitkään. “Sinä todella palasit,” vanhus kähisi hymyillen. “Enhän minä voinut jättää viimeistä tilaisuutta polkea sinua välistä,” Shin vastasi kehräten tavanomaisen virneensä kerä. Vlad sähähti inhotuksesta kuullessaan mustan kollin sanat. Sen pitkä turkki pörhistyi hieman ja se olisi halunnut sulkea nuoremman kollin suun. Vanha parantaja tyytyi vain sähisemään itsekseen, sillä Nyr oli itse pyytänyt tavata Shinin.
Nyr ei missään tapauksessa ollut pitänyt Shinistä ennen kuin sairastui. Sen jälkeen se oli epäonnekseen joutunut lähes yksinomaan mustan kollin hoidettavaksi, jonka seura oli kumma kyllä ajan myötä alkanut miellyttää naarasta. Nyr kuului siis siihen puoleen kuolevista potilaista, joka arvosti kollin huoletonta asennetta. Se oli saanut naaraan tuntemaan, että kaikki tulisi olemaan hyvin senkin jälkeen, kun se kuolisi. Oikeastaan sen olisi pitänyt kuolla jo aikaisemmin, mutta ehkäpä kollin uskomattomien juttujen kuunteleminen ja niille nauraminen oli saanut naaraan elinvoimaisemmaksi. Shinin kadottua Nyr oli odottanut sen paluuta, joutuen aina vain huonompaan kuntoon, toivoaan silti menettämättä.
“Sinulla lienee paljon uutta kerrottavaa?” Nyr kysyi toiveikkaana. Shin silmäili aloillaan makaavaa naarasta, joka näytti ja kuulosti heikolta. Kolli esti itseään sanomasta, että liikaa siihen nähden kuinka paljon aikaa naaraalla oli jäljellä. Virnistäen tämä siis vastasi, “tietysti, etkä tule uskomaan puoliakaan.”

Nimi: Glowe

23.07.2018 23:38
Rico - Yad

"Noo... Yleensä kokoukset ovat ihan mukavia", Rico vastasi empien. Noutaja seurasi vähän jäljessä kuinka Furi meni jo tutkimaan Ruokakomeroa. Rico yritti antaa Ezran mennä ensin, mutta whippet ei kerta kaikkiaan joko tajunnut Ricon vihjettä, tai ei vain halunnut mennä. Hetken odottamisen jälkeen Rico luovutti ja meni ennen Ezraa sisälle komeroon.

Furia enemmän pettymys iski Ricoon, kun vanhus huomasi kuinka vähän pehmeitä paloja oli. Voi, Rico olisi halunnut sikaa, mutta nyt noutajan mieleen nousi hampaiden kipu. Ehkä Rico ottaisi sittenkin jotain muuta. Vastahakoisesti uros käänsi katseensa jänikseen. Viimeksi oli sattunut nimenomaan jänistä syödessä, jäniksen liha oli muutenkin aika sitkeää... Tuolla nurkassa oli koppelo. Se olisi pehmeä, mutta Rico ei halunnut vihoja niskoilleen pöllyyttämällä kaikkien päälle häyheniä. Hetken Rico jo mietti, ettei ottaisi yhtään mitään, mutta päätti sittenkin napata sellaisen sitkeämmän sikapalan. Olihan se metsästyksen jälkeen onnistunut... Mutta silloin liha oli ollut veristä ja siten pehmeämpää, nyt liha oli jo vähän kuivahtanut.
"Sa-saanko minä..?" Rico oli jo kääntymässä pois komerolta, kun vanhus kuuli Ezran aran kysymyksen. Whippet säpsähti kun Rico käänsi siihen kysyvän katseen, mutta Rico ehti nähdä kuinka kaipaavasti Ezra katsoi villisian lihaa.
"Tietenkin, ota pois vain", Rico vastasi kuin asia olisi ilmiselvä -mitä se myös oli-, ilmaisten kuinka hölmönä nuorukaisen pelkoa piti.

"Öö... Joo?" Ezra vastasi Furin epäilyksiin hämillään, kun pentu kysyi, oliko heidän pakko mennä kokoushuoneeseen. Tietenkin oli.
"Mutta ei se kumminkaan kivaa ole", Ezra lisäsi luimistaen itsekin korviaan väkijoukkoa kohti astellessaan. Furin alkaessa aukoa päätään aikuiselle bordercollielle, Ezra liimautui seinää vasten ja katsoi kauhuissaan vierasta mustavalkoista koiraa, odottaen että se repisi Furin tuosta hyvästä. Collie kuitenkin vain tuhahti, ja Ezra huokaisi helpottuneena. Furilla oli käynyt tuuri! Rico sen sijaan loi mustavalkoiseen koiraan pahoittelevan katseen, ja vähän häpesi Furin puolesta. Matka kuitenkin jatkui paikkojen etsinnällä. Furin mainitessa Niyran, Rico käänsi katseensa pennun osoittamaan suuntaan, nähdäkseen Rouvan synkän ilmeen. Se vahvisti Ricon oletukset kokouksen aiheista.
"En tajunnutkaan että tämähän on sinun ensimmäinen kokouksesi", Rico myösi pienen pujottelun jälkeen. Noutaja ei oikeasti ollut ollenkaan muistanut ettei Furi ollut ikinä ollut kokouksessa. Tuntui että pentu oli ollut täällä aina... Noutaja luimisteli korviaan ajatuksilleen, laski lihapalan lattialle, ja naurahti.
"Voi, minä muistan oman ensimmäisen kokoukseni. Olin silloin Furiakin pienempi, oikein söpö pikkuräkänokka. Ahhahha, silloin Yhteisössä oli niin vähän väkeä, ettei edes puolet tästä huoneesta täyttynyt", Rico kertoi hekotellen.
"O-oikeasti?" Ezra henkäisi ihmeissään ja vilkaisi vanhusta Furin toisella puolella.
"Joo-o, Yhteisö on kasvanut hurjasti vaivaisessa kuudessa vuodessa", Rico vastasi hymyillen.
"Ootko sä niin vanha? Tai siis- Anteeksi! En minä..." Ezra ihmetteli taas ja alkoi oitis pahoitella pelokkaana. Rico vain nauroi.
"Ei se mitään, en minä iästäni irti pääse", Rico hykerteli. Mukava, että Ezra oli vahingossa sanonut jotain, ehkä whippet ei kokoajan joutunut miettimään mitä sanoisi. Rico kiinnitti katseensa Furiin.
"Kokouksissa käsitellään asioita, jotka liittyvät koko Yhteisöön, jotka kaikkien olisi hyvä tietää. Ilmoitukset ja tapahtumat, kuten eilinen metsästys ja tämän päivän siivous on ilmoitettu tällaisissa kokouksissa. Yleensä kokoukset eivät ole näin synkkiä, kuten tänään tulee varmaan olemaan"

Nimi: Glowe

23.07.2018 23:15
Alik - Yad

*Tuon Zeken eteenne, hinnalla millä hyvänsä*, Alik lupasi mielessään, päättäen, että yrittäisi säästää Zeken hengen. Sitä koiraa ei saataisi tappaa. Alik kiinnitti tuiman ruskean katseensa kollin silmiin, ja nyökkäsi vakavana. Lupaus oli tehty myös Alikin puolelta.

Äkkiä ovi paukautettiin auki. Voi p*, jos katse voisi tappaa, Jaffasta ei jäisi jäljelle kuin märkä läntti lattialle. Niin raivoissaan Alik tuijotti maine coonin takaa isoa koiraa, että pelkäsi suonen poksahtavan omasta huskyn kallostaan. Mokoma idiootti, häiritä tuolla tavalla! Ja puhuiko Jaffa kaikille yhteisöläisille tuolla tavalla?... Alik katsoi Jaffaa, ja siitä katseesta Jaffa varmasti tiesi olevansa pian yhtä kun kuollut. Komentaja kuitenkin hillitsi halunsa raivota Päällikön edessä ja ärähti vain:
"Vaikene!" Jaffan selittelyt loppuivat siihen. "Ja tajua edes kumartaa", Alik jatkoi äristen, Jaffan lahotessa vatsalleen maahan. Aslan ilmaisi suuttumuksensa vain pienellä eleelle, ja Alik siirsi yhä hurjistuneen katseensa kissaan. Tämä ei jäänyt tähän, Jaffa saisi kuulla kunniansa. Mutta Aslan oli oikeassa, kokous oli alkamassa, nyt ei ollut aika rangaista Jaffaa.
"Pystyn", Alik ilmoitti napakasti. Olisi ehkä tassulle kaikkein parasta että Komentaja kannettaisiin alas, mutta Alik halusi kävellä itse koko Yhteisön edessä. Ja koska Alik pystyi kävelemään, ylpeys ei sallinut mitään muuta vaihtoehtoa.
"Jaffa, tule oikealle puolelleni", Alik käski, ja nopeasti, mutta perin lähellä maata madellen mastiffi pujottautui seinän ja Komentajan vierelle. Alik punnersi itsensä jaloilleen, saaden jakaa osan painosta Jaffaa vasten nojaten. Kipeä tassu ilmassa, mutta ryhti yhtä uljaana kuin aina ennenkin, Alik nyökkäsi Aslanille, kyllä tämä tästä onnistuisi. Kolli voisi myös lähteä edellä alas, jos halusi.

Niyra - Yad

Narttu nousi istumaan, kun Mason teki lähtöä. Jokin aika sitten kaksikon ohitse oltiin kannettu Arvokaartilaisen toimesta jotain kamalaa. Varapäällikön ruumis. Niyran katse oli epätavallisen vakava, ja narttu päätyi vain nyökkäämään kumartavalle rotikalle. Voi voi voi voi... Tiesikö Aslan? Niyrasta alkoi pikkuhiljaa tuntua, ettei kokouksessa voisi enää sanoa mitään iloista. Pelkkää kuolemaa ja suru-uutisia. Väkeä alkoi tuppaantua kokoajan enemmän Johtajan ohitse kokoushuoneeseen. Kaikki eivät olleet nähneet Rollon kantamaa ruumista, mutta korviaan käännellen Niyra huomasi uutisen leviävän kuin kulovalkea odottavan yleisön joukossa. Iltaa kohti kääntyvä aurinko siivilöityi korjattuen ikkunoiden läpi, joista näki Kartanon taakse. Voi kumpa Aslan ja Desafio tulisivat pian, Niyra halusi tämän kamalan kokouksen pois alta.

Collie nousi tassuilleen ja päätti kiertää Korokkeelle keittiön kautta. Narttu lähti kohti ulko-ovea, mutta kääntyikin vasemmalle keittiöön, käveli sen perälle ja kulki sivuovesta uudelleen Kokoushuoneeseen, tosin sen toisessa päässä. Niyra asteli Korokkeen vierelle ja loikkasi sen päälle. Johtaja siirtyi oitis Korokkeen toiseen reunaan, jotta muille Korokkeelle nouseville jäisi tilaa. Niyra katseli alla hyöriviä ja paikkojaan hakevia eläimiä vakava, huolestunut ilme naamallaan. Oli selvää, ettei Niyra pitänyt kokouksen aiheista. Kohta Niyra sai tuntea helpotusta, kun näki tutun harmaan kollin loikkaavan Korokkeelle(?), kauempana näkyi tulevan Alik. Niyra oli hieman yllättynyt veljensä nähdessään, narttu oli olettanut että veli pysyisi lepäämässä.
"Aslan, olen pahoillani. Oletko kuullut Flagasta?" Niyra kysyi kollilta, kuitenkin sen verran hiljaisella äänellä ettei koko huone kuullut. Nartun äänestä kuuli että Niyra todella oli pahoillaan siitä mitä oli tapahtunut.

Nimi: Iitu

23.07.2018 23:04
Furi – Yad

Ruokaa! Kerrankin jotain hyvääkin tähän päivään. Vipellän hirmu innostuneena kohti Ruokakomeroa, välillä väistellen vastaantulevia koiria ja kissoja, jotka ovat suuntaamassa Kokoushuoneen puolelle.
”Kokous ei taida olla kiva juttu, eihän?” kysyn hieman hermostuneena Ricolta, ennenkun tungen kuononi Ruokakomeroon. Missä sitä sikaa oikein on?
Ahaa! Kitkerä tuoksu tunkeutuu kuonoon ja silmäilen mitä nyt on villisiasta vielä jäljellä. Eniten näyttää olevan jäljellä hieman sitkeämpiä lihakohtia, (nii että kiitos vaan Juri xD) joten pienenä suurena uroksena nappaan mukaani palan sian kyljestä. Kyllä näillä hampailla pureskella voi! Peruutan hieman, odottaen Ricon ja Ezran nappaavan mukaansa jotakin syötävää, ennenkun käännyn Kokoushuonetta kohti.

Ovensuussa pysähdyn empimään. Huoneessa on jo jonkin verran väkeä, jotkut nakerrellen syötävää, jotkut vain istuen odottamassa, milloin kokous saa alkunsa. Huoneessa ei ole vielä tungosta, mutta riittävästi.
”Ömm… Onko meidän kaikkien tarkoitus mennä tuonne? Niinkun sekaisin?” käännän hermostuneen katseen Ricoon ja silmäilen Ezraa hieman epäilevänä. Kauhistuttava ajatus olla täpötäydessä huoneessa. Nielaisen kuitenkin päättäväisenä, höristän korviani ja astelen jäykin jaloin peremmälle huoneeseen, epäluuloisesti vilkuillen vähän joka suuntaan.
”Onko pakko tukkia koko oviaukko?” takaa kuuluu yrmeä ääni ja mulkoilen taaksepäin. Minähän siirryin jo!
”Jos osaat liikkua, niin mahdut kyllä siitä”, letkautan takaisin, ennenkun tukin kuononi.
Mustavalkea bordercollie tuhahtaa kuuluvasti, ennenkun pujahtaa ohitseni ja siirtyy peremmälle huoneeseen. Pudistan päätäni ja etsin katseellani jonkun hyvän paikan, mihin mahtuisi syömään ilman, että ympärillä olisi täysi vilinä. Ja tietenkin, etten olisi tiellä.
”Ezra, Rico, katsokaa, Niyra-rouva!” kailotan iloisena, kun katseeni osuu kauniiseen tricolornarttuun.
Kiiruhdan hieman lähemmäs, seinän vierustaa kipittäen ja laskeudun lopulta sopivan tuntuiseen länttiin makaamaan, lihaa pureskellen tiukasti. Nopeasti ryhdyn nakertamaan sitä, kunnes maha hiljalleen täyttyy ja jotta voisin jo melkein uteliaana odotella ihka ensimmäistä Yhteisön kokoustani.

// Tule ihmeessä Ezra pyytämään, Furi on aina valmis seikkailemaan ;)

Nimi: Iitu

23.07.2018 22:47
Aslan – Auony

Harmaankirjava kolli kuunteli vakavana Alikin lupausta ja nyökkäsi lopulta hyväksyvästi. Aslan oli kuullut Komentajan olevan sanojensa mittainen uros, ja tällä hetkellä se oli kaikki, mitä Aslan pystyi myöskin olettamaan. Se pystyi vain toivomaan, että puheet pitivät paikkansa. Aslan ei tuntenut Alikia kovinkaan hyvin, mutta se tiesi Niyran. Lempeä narttu ei varmasti olisi kaikesta ihan samaa mieltä… Maine coonille ei tainnut enää riittää pelkkä pieni toru karkulaisia kohtaan, se halusi oikeutta. Ja tällä hetkellä kissalle ei kelvannut pelkkä anteeksipyyntö – mitä ei koskaan varmaan tulisi saamaankaan. Oli miten oli, Aslan taisi olla tällä hetkellä enemmän samalla linjalla Alikin kanssa.

”Hmm”, oli kaikki, mitä Aslan vastasi Alikin ehdotuksille.
Niin, Niyra oli aina halunnut kuunnella myös Aslanin näkökulmia asiaan. Tällä kertaa asia oli kuitenkin kollin mielestä eri. Ei siksi, että viimeisin kuollut sattui olemaan Arvovaltainen, Aslanille läheinen, ei suinkaan. Jokainen karkurin uhri oli saanut Päällikön raivostumaan. Mutta nyt ruumiita tuli enemmän, useammin ja uusien pettureiden kautta. Sitä Aslan ei voinut sietää. Tällä menetelmällä niitä tulisi vielä lisää, sekä kuolleita, että pettureita. Siitä kolli oli varma. Se kuitenkin piti ajatuksensa itsellään, sillä tietenkin maine coon tiesi, miten läheiset välit Komentajalla oli siskoonsa. Se ei rikkoisi siskonsa käskyjä. Mutta Aslan voisi keskustella Niyran kanssa asiasta, sopivan tilaisuuden tullen.
Aslan nosti katseensa kohti seinällä olevaa ikkunaa.
”Jos Kaarti löytää Zeken, eikä hän suostu tulemaan omin jaloin Kartanolle, tuotte hänet kuolleena”, Aslan sanoi päättäväisenä, ennenkun siirsi katseensa takaisin huskyyn. Kollia ei kiinnostanut miettiä ’sopivampaa’ rangaistusta moiseen temppuun, mitä vinttikoira oli tehnyt. ”Yhteisön tulevaisuus ja turvallisuus on tällä hetkellä tärkeintä. Minä uskon, että tiedät, mitä täytyy tehdä.”
Niillä sanoilla Aslan antoi oman lupauksensa, se pitäisi Alikin puolia ja luottaisi tuon harkintakykyyn, olisi Niyra asiasta mitä mieltä vain.

Aslan höristi korviaan, kun käytävältä kuului meteliä ja joku ilmoitti kokouksen alkavan hetkenä minä hyvänsä ja kehotti, tai no käski, kaikkien siirtyvän alakertaan. Huoneen ovi paukahti auki ja Jaffa kurkisti sisään.
”Liikettä tai… helvetti, ei kun...” mastiffi pysähtyi kuin seinään nähdessään, keitä huoneessa oikein majaili.
Aslan käänsi päätään ovensuuhun ja upotti jäätävän katseen urokseen. Jaffa heittäytyi kumarrukseen ja vilkuili hieman hätääntyneen näköisenä vuorotellen maine coota ja huskya, ennenkun laski fiksuna katseensa maahan.
”Anteeksi herrat, en yhtään tiennyt, en miettinyt…” Jaffa ulisi pahoittelevasti.
Aslan pysyi hiljaa, antaen Alikin hoitaa läksytyksen alaiselleen, mikäli näki sen tarpeelliseksi. Vain ärsyyntynyt hännän heilautus paljasti kollin suuttumuksen.
”Kokous alkaa. Pystytkö kävelemään?” Aslan suuntasi kysymyksensä lopulta Alikille. ”Joku voisi auttaa sinut Kokoushuoneeseen.”
Aslan tuijottaisi merkitsevästi Jaffaa, ellei Alik ollut pusertanut mastiffia jo jonnekin alimpaan maanrakoseen, jolloin kolli huikkaisi lähimpänä olevaa kaartilaista käytävältä auttamaan Komentajan Kokoushuoneen puolelle. Tassua ei saisi Aslanin silmien edessä rasittaa, jotta husky tulisi mahdollisimman pian kuntoon. Nyt jos joskus Yhteisö tarvitsisi Komentajaansa.

Nimi: Iitu

23.07.2018 22:11
Lich - Yad

Rottweiler oli päässyt ilman uusia keskeytyksiä Kartanolle saakka. Uros lähestyi taloa takaapäin, jottei törmäisi pihalla seikkaileviin jäseniin, niitä kun varmasti riitti. Lich laskeutui hieman irvistellen makuulle takaseinän viereen ja ojensi takajalkaansa pitkänä sivulle, sitä samaa, jota Roerig oli repinyt. Varovaisesti uros lipoi haavan ympärystä kielellä ja narskutti hampaitaan yhteen tuntiessaan pienen vihlovan kivun. Saatanan saatana. Varovasti rottweiler ryhtyi poistamaan kuivunutta verta ja kapoi maasta miltein sulannutta lunta. Eikös kissat tehneet jotenkin näin? Kaikkien yrttien sun muiden ohella, mutta niitä Lich ei kaivannut. Kyllä se tästä lähtisi paranemaan. Rottweiler oikaisi tuhriintuneita karvojaan myös kyljestä, kunnes se punnersi itsensä ylös. Pari päivää, ja jalka olisi hyvä, ainakin näin Lich oletti itse. Tyytyväisenä tumma metsästäjä lähti rennosti kävelemään seinänvierustaa pitkin kuullessaan pihalta ääniä. Joku huuteli jostain kokouksesta ja lattian narina kertoi urokselle lauman siirtyvän vähitellen sisätiloihin. Lich jäi odottamaan maltillisesti lähelle kellarin ikkunoita ja nosti kyselevästi kulmiaan. Joku oli raivannut lumen ja kasvillisuuden pois ikkunoiden tieltä. Uteliaana Lich asteli äänettömästi lähemmäs toista ikkunaa ja painoi otsansa sitä vasten. Silmiä siristellen uros tarkensi katseensa likaisen ikkunan lävitse, kunnes se havaitsi liikettä toisella puolella. Näkyvyys oli sumea, eikä rottweiler uskaltanut liikkua, ettei kellarissa olevat näkisi varjoa ikkunasta. Niinpä Lich vain odotti, silmät tarkkana. Koon puolesta se arveli kyseessä olevan kaksi koiraa ja pian rottweiler oli erottavinaan pilkullisen, tai ainakin laikullisen, turkin. Rollo? Metsästäjä ei tiennyt monta koiraa, joilla olisi muuten vain kellariin mitään asiaa. Koirat laskivat jotain maahan, ennenkun katosivat näkyvistä. Vihdoin Lich uskalsi liikahtaa ja se etsi ikkunasta hieman valoisamman kohdan. Se löytyi yläreunasta, pieni rako, jonka lumi oli pitänyt puhtaampana. Sisäpuoli oli toki täynnä pölyä, mutta erotti siitä jotain. Lich huomasi oitis kaksi valkoista kissan ruumista. Toinen oli sille tuntematon, mutta hieman suurikokoisempi naulitsi uroksen katseen. Tämäpä vasta harvinaisen mukava yllätys, uros mietti, samalla kun leveä virnistys valtasi sen kasvot Lichin tajutessa, että se tuijotti Auonyn Varapäällikköä. Tästä piti ottaa selvää. Lich puski kasvoilleen tavallisen, välinpitämättömän ilmeen ravatessaan kohti Kartanon ulko-ovea. Se oli yllättävän hankalaa, sillä sisimmissään uros kiljui riemusta.

Lich seurasi muina miehinä koirien perässä Kokoushuoneen puolelle. Oviaukossa uros pysähtyi tarkistamaan tilannetta. Ensimmäisenä sen katse osui collienarttuun ja inho välähti rotevan koiran kasvoilla, ennenkun se käänsi huomionsa mustaan kissaan Johtajan vierellä.
"Kerrothan minulle jos näet tai kuulet jotakin?"
Niyra puhui selvästi mustalle kissalle ja Lich käänsi korvansa siihen suuntaan, katse kuitenkin huoneen poikki, jottei näyttäisi siltä, että rottweiler salakuunteli. Mitä se tietenkin teki. Mustan kisulin vastauksen kuullessaan Lich pyöräytti silmiään, ennenkun astui peremmälle huoneeseen. Kissa teki lähtöä kauemmas Johtajasta ja asettui seinän vierelle. Yksitoikkoisesti Lich asteli sen perään, kuitenkaan vilkaisemattakaan kissaa päin. Rottweiler asteli Niyran ohitse, loi siihen nopean, kylmän katseen, ennenkun pysähtyi kumartamaan hieman liioitetusti.
"Rouva", Lich tervehti leppoisan kuuloisena, samalla kun sen mielessä pyöri vaikka mitä skenaarioita. Kuten miltä tuntuisi upottaa vahvat hampaat koiran paksun turkin lävitse ja riuhtaista ihoa. Tuhoon tuomittu idea tässä ja nyt tietenkin, joten Lich jatkoi vain matkaansa kumarruksen jälkeen. Rottweiler asettui makaamaan mustan kissan taakse, aavistuksen liian lähelle, että se tuntuisi mukavalta. Lich piti kuitenkin huomionsa kokonaan kohti koroketta, jossa arvovaltaiset aina selittelivät satujaan. Eihän Lich kuitenkaan halunnut kissan juoksevan häntä koipien välissä kirkuen karkuun. Vielä.

Nimi: Kiwi

23.07.2018 21:35
Mason - Auony

Kuten Mason oli odottanutkin, Johtaja ei tietenkään ilahtunut uutisista, tai "uutisista". Valettahan se oli, mutta eipäs narttu sitä tajunnut. Kolli mielessään ihmetteli, että minkälainen idiootti oltiin päästetty Yadin johtoon. Tosin eipä se mitään haitannut, hyötyähän siitä vain oli, Masonille ainakin. Niyran kysymys koirien ulkonäöstä sai Masonin sydämen jättämään lyönnin välistä. Hän ei halunnut kuvailla kaksikkoa, sillä jos hän puhuisikin vaikka kahdesta pinkistä koirasta, joita ei tainnut koko Yhteisösssä olla, olisi aika noloa yrittää selitellä miksi hän oli jaellut päättömiä syytteitä. Onneksi Johtaja kuitenkin kai kuuli muiden tulon, joten hän halusi päästä aloittelemaan kokousta. Narttu kiitteli Masonia tiedoista ja pyysi kertomaan jos tulisi uutta informaatiota.
"Kyllä tietysti kerron, Johtaja", Mason vakuutti hymyillen pienesti.
Kun huoneeseen alkoi tulla muitakin Yhteisöläisiä, Mason katsoi parhaakseen ottaa takapakkia. Se sipsutti kauemmas Niyrasta, sinne minne yleensä muut Yhteisöläiset menivät kokousten ajaksi. Onneksi paikalla ei ollut vielä paljoa porukkaa, joten sai aika vapaasti valita minne meni. Mason otti vakiopaikkansa, seinän vierestä, aikalailla keskikohdilta. Se loi nopeasti silmäykseen muihin jotka olivat saapuneet huoneeseen, mutta alkoi sitten varovasti sukia rintaansa ja odottaa kokouksen alkua.

Nimi: Glowe

23.07.2018 21:29
Juri - Yad

Nuori dalmantialainen tunsi ylensyönnin aiheuttaman täydenolon sitten kun kaksikko pääsi portaisiin. Yhhyh, Jurista tuntui että koivet olivat kuin pitkäkin puukalikat, jokat eivät tahtoneet liikkua oikein. Uros selvisi kuitenkin kunnialla portaat. Mutta jos Strix olisi sanonut hihittelyn aiheensa ääneen, tottakai Juri olisi ollut niin rämäpäinen että alkaisi kierimään portaita ihan vain pilailun vuoksi. Harmi, se olisi varmasti ollut hauskaa.
"Phyh, ihan tylsän kuuloista", Juri tuhahti nartun kertomuksille, vaikka oikeasti ne kuulostivat oikein mielenkiintoisilta. Strixillä oli tainnut olla ihan kiva päivä. Tosin, klee kai tunsi dalmantialaisen varmaan sen verran hyvin, että osasi erottaa, milloin Juri oikeasti tarkoitti sanojaan, kuten nyt ei tarkoittanut.
"Minä en sano ikinä ei ruualle!" Juri ilmoitti mahtipontisesti ja virnisti.
"Ja pölliminen on aina kiva lisä", uros jatkoi ilkikurisesti, kun kaksikko pääsi viimein alas ja pihalle.

Juri seurasi Strixiä kohti harmaankirjavaa narttua ja kahta urosta. Metsästäjiä taisivat olla kaikki, koska Juri ei tunnistanut niiden vähäpätöisiä naamoja.
"Terve, kiva vasa", Juri tokaisi kun kolmikko oli hyvä jos huomannut dalmantialaisen. Juri marssi kolmikon muodostaman piirin keskelle ja iski hampaansa kauriinvasan jalkaan.
"Hei kuules pentu", Nico taisi vetää vähän herneen nokkaansa.
"Harjoittelija jos saan pyytää. Syödään tää porukalla sisällä, kokous alkaa pian", Juri ei edes kuunnellut, vaan lähti jo raahaamaan vasaa kohti portaita.

Venta - Yad

Narttu oli päättänyt jäädä odottamaan Strixiä pihalle. Venta oli kyllä sanonut että pojat voisivat mennä sisälle jo edeltä jos halusivat, mutta eiväthän ne siitä lähteneet. No, ihan mukava se seurakin oli. Kolmikko oli juttelemassa jotain, kun Strix saapui paikalle jonkun pilkkuturkkisen kanssa. Se kaveri josta Strix puhui? Venta nosti muutenkin iloisille kasvoilleen ystävällisen hymyn tervehtiäkseen tätä uutta tuttavuutta, mutta pennulla oli omia suunnitelmiaan. Nico taisi vähän suuttua, ja se mulkoisi turkki pörhöllään Juria, Kiril tirskahti tukahdutettua naurua.
"Kuka tuo nuori herra on?" Venta osoitti kysymyksensä Strixille, mutta puhuessaan otti askeleen lähemmäksi Nicoa, ihan vain varalta. Ei enempää tappeluja kiitos, valkea pystykorva voisi oikein hyvin hillitä itseään hieman.
"En tiiä, mutt mennään, muuten se mahtaa syödä tuon yksin", Kiril ehti vastata väliin, ja nousi Nicon kanssa. Urosten mennessä Venta näki Kirilin tönäisevän kaveriaan ja sanovan jotain piristymisestä ja ihan tyhmästä asiasta suuttumisesta. Kirilin leikkisä äänensävy teki tosin vähän hallaa. Ventakin nosti takamuksensa maasta ja lähti muiden perään. Sisälle päästyään narttu seurasi Nicoa ja Kiriliä Jurin luokse jo melko täydessä kokoushuoneessa. Dalmantialainen oli lähes keskellä huonetta vasoineen.

Nimi: Glowe

23.07.2018 21:04
Alik - Yad

Ensimmäinen potilas, joka teki eleen poistuakseen, oli harjoittelija Klev. Muut seurasivat sitten nuorukaisen esimerkkiä. Alik ei kiinnittänyt poistuviin huomiota, lukuunottamatta lyhyttä hyväksyvää nyökkäystä ohikävelevälle Kleville. Nuorukaisella oli hyvin tilannetajua, kaikki eivät välttämättä tajuaisi häipyä kun Päällikkö tai joku muu arvovaltainen tuli huoneeseen. Onneksi kenenkään muun potilaan vammat eivät näyttäneet vaikeuttavan pientä kävelyä, muutoin Alik voisi saada jopa omantunnon tuskia pakottaessaan ne ramppaamaan kokoajan käytävän puolelle. No, ehkä ne tajuaisivat itse pyytää siirtoa eri huoneeseen, jos kävely ärsytti.

Komentaja nyökkäsi vakavalla ilmeellä kollille, joka todenntotta ei tullut rupattelemaan ja kysymään kuulumisia. Alikin naamalle nousi hieman vihaisen ja järkytyksen sekainen ilme, kun Aslan kertoi kahdesta kuolleesta. Järkytys korvaantui pelkällä vihailmeellä, kun toisen uhrin henkilöllisyys paljastui, kuten myös tekijä.
"Ja niin me myös teemme. Desafio lupautui aloittamaan Apulinjan tänä iltana, kokouksen päätyttyä. Lupaan, ettei Kaarti lepää ennen kuin kaikki kolme on saatu käräjille", Alik murisi kuonoaan hieman kurtistaen. Husky ei tuntenut edes nimeltä Zekeä, mutta tiesi nyt, että Yhteisö oli saanut kolmannen karkurin. Käymällä arvovaltaisen kimppuun ja pakenemalla Zeke oli sinetöinyt kohtalonsa, ainakin Alikin logiikan mukaan. Maatessaan täällä vuoteessa Alikista kuitenkin tuntui, että husky antoi vain sanoja, lupauksien ja todellisen toiminnan sijaan. Ja Alik oli valitettavasti koira joka arvosti enemmän tekoja kuin sanoja.
"En tunne Zekeä, mutta Dovan ja Roerig olivat kauan alaisinani. Niyra on ehdottanut rangaistukseksi pelkkää karkoitusta, mutta minusta se ei riitä", Alik murisi. Niyra tiesi oikein hyvin mitä veljen mielestä karkureille pitäisi tehdä. Mutta Dovan ja Roerig olivat loppujen lopuksi Yadin jäseniä, Niyran päätöksien alla. Ja jos Niyra ei halunnut teloitusta, Alikilla ei ollut nokan koputtamista. Mutta Aslan... Päällikkö, jota Niyra kunnioitti, ja joka oli vallassa samalla tasolla Niyran kanssa...
"Dovan ja Roerig eivät lopeta, ennen kuin kuolevat", Alik jatkoi. Niin, niin sehän se pääsyy oli.. Yhteisöstä ei tulisi turvallinen ennen kuin karkurit kuolisivat, asialla ei ollut tiiietenkään mitään tekemistä Alikin oman veren- ja kostonhimon kanssa.
"Mutta jos te ehdottaisitte... Niyran olisi pakko kuunnella", Alik tökki jäätä ronskisti, ottaen huomioon ettei Komentaja tuntenut Aslania ja sen periaatteita juuri ollenkaan.
"Zeke sen sijaan... Hän tappoi teidän Varapäällikkönne, teidän kuuluisi myös saada osuus rangaistuksen laatimisessa", Alik lisäsi. Sen verran Alik piti 'petturit voivat kuolla' -ajatusmalliaan kurissa, ettei suoraan ehdottanut Zeken päätä pölkylle. Mutta Dovanin ja Roerigin kanssa Alik voisi oikein hyvin vedota siihen, että tunsi kaksikon ikävämmät puolet.

Nimi: Iitu

23.07.2018 20:10
Aslan - Auony

Aslan istahti ryhdikkäästi noin metrin päähän keltaisesta huskysta ja kietoi paksun häntänsä vartalon viereen. Tarpeeks lähelle, ettei tarvinnut kailottaa huoneen poikki, mutta kuitenkin hajuraon verran, ettei tunkisi ihan Komentajan iholle. Pitkät karvat sojottivat ties mihin suuntaan ja hännän päähän oli takertunut jokin pieni lehti. Äh, hälläväliä, ei Aslanilla ollut ollut aikaa käydä etsimässä pikenttiä avukseen tai vielä vähemmän selvittämään takkujaan itse. Kyllä sen kerkeäisi myöhemminkin, ei kolli kuitenkaan näyttänyt siltä, että se oltaisiin vedetty jostain pellon perukoilta esiin. Aslan ei kerennyt kuin istumaan alas, ennenkun huoneessa olevat muut potilaat kömpivät ylös pedeistään ja hiippailivat kohti ovea. Kolli vilkaisi niiden suuntaan, miettien, pitäisikö niiden antaa jäädä. Aslan ei ollut varma, miten loukkaantuneita potilaat olivat ja oliko niiden hyvä kävellä ympäriinsä, joskin vain huoneesta ulos. Maine coon ei halunnut, että keskustelu Komentajan kanssa tuottaisi kenellekään lisää hallaa. Koska koirat kuitenkin näyttivät liikkuvan omin voimin, kumartaen kukin parhaansa mukaan kävellessään kollin ohitse, Aslan pysyi hiljaa ja viimein ovi sulkeutui viimeisen lähtijän perässä.

Kolli käänsi kirkkaat silmänsä pedillä makaavan huskyyn ja luimisti hieman korviaan nähdessään paketin tassun ympärillä.
"Toivottavasti parantajat tekivät tehtävänsä kunnolla ja tassusi paranee pian. Siitä en kuitenkaan tullut puhumaan. Pohjoisen ryhmä on palanut", Aslan aloitti hieman sähisevästi. "Mukana ovat kaksi kuollutta."
Kolli terästi katseensa Alikiin, seuraten tuon mahdollisia reaktioita.
"Ensimmäinen oli kamala onnettomuus. Klaanilainen Crescent jäi kaatuvan kaapin alle. Ryhmän lähtiessä takaisin tännepäin, joku vinttikoira päätti erota joukosta. Sanooko nimi Zeke sinulle mitään? Hän tappoi Varapäällikkömme", Aslan luimisti vihaisena korviaan, mutta äänensävy pysyi vakaana ja varmana, tunteet jotenkuten piilotettuna kylmän ilmeen takana. "Emme voi antaa tämän jatkua näin. Minä haluan sen koiran vastuuseen teoistaan. Hän tappoi Flagan ja Kaartilaisesi kadottivat hänet metsikössä. Meidän on tehtävä jotain, ja pian."
Maine coon paukautti häntäänsä lattiaa vasten vahvistaakseen sanojaan. Aslan ei tiennyt, mitä tekisi jos, tai Aslanin maailmassa kun, Zeke saataisiin kiinni ja raahattua Kartanolle. Mutta siitä kolli oli varma, ettei halunnut kyseistä vinttikoiraa juoksemassa vapaana ympäri metsiä.

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com