Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

:: Erotusuhka ::

 << <  12  13  14  15  16  17  18  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Täysikuu

09.03.2018 19:33
Crescent - Auony

Nyökkään.
"Minä olen Crescent", vastaan. Nuoleskelee huuliani, kun olen saanut linnun syötyä. "Mutta minua kutsutaan Creseksi", maukaisen. Kellahdan kyljelleni pöydällä. Suljen silmäni,mutta nousen hetken päästä istumaan.

Nimi: Meikäläinen

09.03.2018 19:31
Hindrance - Auony

Hymyilen naaraalle tämän vastatessa, ja hyppään kevyesti korkealle pöydälle. Asetun lähelle toista kissaa ja käyn makuulle jyrsimään lintua.
"Olen muuten Hindrance", kerron ystävällisesti ja vilkaisen toiseen. "Sano vain Hi." Monet eivät osaa lausua nimeäni oikein, joten Hi on tietenkin helpompi.

Nimi: Täysikuu

09.03.2018 19:26
Crescent - Ayony

Herkullinen lintu maistuu minulle. Keittiöön tepsuttaa kolli, joka hakee linnun. Sitten tuo katsahtaa minuun ja kysyy luvan tulla seuraan.
"Hei", vastaan.
"Ja tottahan toki, täällä ei olekaan ketään! " maukaisen vielä ja isken taas hampaani lintuun.

Nimi: Meikäläinen

09.03.2018 19:20
Hindrance - Ayony

Hindrance makoili eräällä vuoteista, mutta ei edes yrittänyt nukkua. Hän kuuli alhaalta, ylhäältä ja vaikka mistä kovia ääniä, eikä tiennyt mistä se johtui.
Kun ne lopulta vaikenivat, kuului vain kollin mahan kurina. Hän oli viimeksi syönyt aikaisin aamulla, ja tämän koko ajan vain kierrellyt kartanossa.
Lopulta Hi nousi seisomaan ja venytteli raukeasti. Hän vilkaisi ympärilleen. Huoneessa oli muutama muukin kissa, joita Hindrance ei tuntenut. He jutustelivat niin tiiviinä porukkana, ettei kollia huvittanut mennä häiritsemään, vaikkei hänellä ystäviä kyllä liikaakaan ollut.
Vihdoin ja viimein hän sai kammettua vaihteen päälle ja lähti hölkkäämään kissoille täysin äänettömään tapaan ovea kohti. Hän loikkasi ripaa kohti ja tarttui siihen etukäpälillään, saaden kahvan taipumaan alaspäin. Pudottautuessaan keveästi alas ovi lähti liukumaan auki. Hän pujahti rakosesta ja vetäisi oven puolihuolimattomasti kiinni.
Tassuteltuaan kaikki miljoonat portaat alas hän saapui alimpaan kerrokseen, ja Ruokavarastolle. Siellä ei ollut hirveästi pikkuriistaa, joten kolli otti pienen linnun, melkeinpä ainoan pieneläimen.
Hindrance päätti kerrankin lähteä Keittiöön syömään, mutta siellä olikin toinen kissa. Kolli jähmettyi paikoilleen huomatessaan naaraan nakertamassa jotakin eläintä pöydän päällä. Lopulta hän lähti naarasta kohti.
"Hei", kolli tervehti. "Saako tulla seuraan?"

Nimi: Glowe

09.03.2018 18:50
Niyra - Yad

"Voi kamala", narttu kauhisteli kun Furi kertoi mitä oli tapahtunut. Rico tuijotti pentua ällistyneenä.
"Onneksi sinä olet näköjään kunnossa, Furi", Niyra jatkoi ja kurtisti otsaansa.
"Kai nyt tajuat, miksi emme halua kenenkään, emme aikuisen, tai pennun kulkevan yksinään metsässä?" Rico kysyi vakavana. Sitten vanhus huokaisi:
"Niistä kahdesta tulee varsinainen maanvaiva"
"Sellaisia ne ovat jo”, Niyra vastasi apeasti. Yokai meni Niyran yllätykseksi kehumaan Furia. Ai, olivatko nuorukaiset jo noin hyvää pataa keskenään? Sehän oli vain mukava.
”Rohkea totta tosiaan”, Niyra hymyili. Sitten Johtajan katse vakavoitui.
”Yokai, jotta sinäkin tiedät, niin Yhteisön mailla kuljeskelee kaksi murhaajaa, ja petturia; Dovan ja Roerig, karjalankarhukoira ja saksanpaimen. Toiveemme olisi, ettet liiku yksinäsi ulkona, niin kauan kuin he ovat vapaalla jalalla. Jos päätät lähteä, sinut saatetaan Yhteisön maiden rajalle, jotta matkasi jatkuu turvallisesti”, Niyra kertoi. Sitten Johtaja nousi.
”Anteeksi, minun täytyy nyt poistua. Oli mukava tavata, Yokai”, Niyra loi vielä yhden lempeän hymyn kahteen pentuun, ennen kuin käveli ovelle, avasi sen tottuneesti ja asteli ulos, sulkien oven perässään. Niyra katseli käytävää huolissaan. Johtaja halusi kuumeisesti tietää mitä oli tapahtunut ja ketkä olivat loukkaantuneet, ja kuinka pahasti. Niyra päätti mennä ulos veljeään ja muita koiria vastaan, sekä luultavasti Metsästäjät kaipaisivat jo vastauksia kysymyksiinsä.

Nimi: Meikäläinen

09.03.2018 18:10
Dovan - luopio

"Joo joo, älä ala rähisemään kuin pikkupentu", Dovan sihahti ja mielenosoituksellisesti kääntyi ja lähti hieman eri suuntaan.

He kulkivat jonkin matkaa, kunnes saapuivat paikalle, jossa haisi voimakas nartun haju.
Dovan siirtyi toverinsa viereen.
"Hei, täällä taitaa asua joku narttu", uros huomautti kaunat unohtaneena.

//sori jos joudutin asioita liikaa, mutta toi voi olla jonkun muunkin nartun pesä:)

Nimi: Meikäläinen

09.03.2018 17:52
Yokai - ??

Yhtäkkiä ovi tempaistaan auki ja Furi saapuu huoneeseen. Heti ensimmäisenä pistän merkille tämän... hieman... sotkuisen ulkonäön. Missä tuokin on ollut?
Silmäilen ikäistäni pentua vierain silmin ja etäisenä. En ole vielä ihan ymmärtänyt vähän aikaa sitten käytyä... asiaa.
"Mikä kest?" tokaisen vain, mutta ääneni on melko ystävällinen. Furi tiputtaa rusakon vierelleni, ja nyökkään hänelle kiitollisena. Sitten nuorukainen alkaakin jo selittää tapahtumista, ja kuuntelen järkyttyneenä. Ketkä? Mitä? Kuka? Milloin? Häh? Mikä? En ymmärrä keistä hän puhuu, mutta hoksaan että nämä Dovan ja Roerig ovat ilmeisesti jotain ikäviä tyyppejä ja Desafio joku arvovaltainen. Muuta en sitten älyäkään, kiitos mahtavien viisaudenlahjojeni...
Sitten Furi laskeutuu häpeilevänä lattialle ja piiloutuu tassujensa taa. Vilkaisen vähän hämilläni läsnäolijoita, ennenkuin tassutan Furin viereen ja hipaisen tätä kuonollani lohduttavasti.
"Sinä olit kyllä tosi rohkea", sanon ja yritän kuulostaa ylpeältä toisen puolesta. Sitten heilautan käpälääni pikaisesti kuononi päällä kunnioituksen osoittamiseksi, mutta tajuan, ettei kukaan varmaan ymmärtäisi liikettä.
"Se merkitsee kunnioitusta", selitän hiljaisesti Furille, ennenkuin käännyn ja istahdan takaisin omalle vuoteelleni.

Nimi: Meikäläinen

09.03.2018 17:24
Desafio - Yad

Desafio oli koko ajan pyötymisen ja hereilläolon välillä, ja joskus kävikin lyhyesti rajan tuolla puolen. Hän ei tuntenut paljoa, eikä saanut puheista juuri selvää. Vasta kun koirat retuuttivat häntä Alikin selkään, räväytti uros pikaisesti silmänsä auki, mutta ei sinä hetkenä nähnyt tai ymmärtänyt juuri mitään.

Nimi: Glowe

09.03.2018 15:39
Mitra – Auony

Viimeisen tunnin, kaksi Mitra oli viettänyt pesemässä itseään, tarvikkeita ja sen sellaista hommaa parantajien kerroksessa. Nyt naaraan tulenpunainen turkki oli puhdas, mutta märkä. Mitra kyyristyi kyyhkysen ääreen, kiitollisena kollegalleen joka oli sen ystävällisesti vanhemmalle parantajalle hakenut. Kamala nälkä, Mitra ei ollut tajunnutkaan, ettei ollut syönyt mitään sitten aamun. Kissa repi varovasti sulkia, jotta ne eivät sotkeutuisi. Niistä tulisi hyvää pehmustetta potilaiden vuoteisiin. Kun kyyhky oli aikalailla alaston, kävi Mitra innokkaasti kiinni ateriaansa melko tyhjässä perussairauksien huoneessa, joka oli seiskahuoneen vieressä. Ateria oli puolessa välissä, kun käytävältä alkoi kuulua huutoa. Uh, velvollisuus kutsuu, Mitra ajatteli ja nousi kyyhkysen ääreltä. Nälän pahin terä oli voitettu, mutta mielellään naaras olisi syönyt vielä lisää. Mitra loikkasi vasten ovenkahvaa, nappasi siitä otteen etutassuillaan ja antoi ruumiinsa painaa rivan alas. Pehmeästi ja äänettömästi kissa tipahti lattialle samalla kun ovi liukui auki. Mitra loikki käytävällä pyörivien kollegoidensa sekaan.
”Mikä täällä on hätänä?” Mitra kysyi. Naaraan yllätykseksi koira vastasi.
”Varakomentaja, rouva. Varakomentaja on kuolemassa”, koira panikoi. Mitra tuhahti mielessään. Missä Kaartin pelottomuus oli? No, tuo koira vaikutti nuorelta Kaartilaiseksi, mutta silti Mitra ei voinut olla halveksumatta.
”Mihin hän on kuolemassa?” Kokenut parantaja kysyi tarkennusta.
”Paha puremahaava kaulassa, siitä tuli ihan kamalasti verta. Alik-herra käski tuoda jonkin kankaan tai-”
”Ai hänkö on nykyään jokin parantaja vai? Phyh, odottakaa siinä, keräämme ensin tarvikkeita”, pahansisuinen, punertava somali vastasi, käänsi koiralle selkänsä ja loikki lähimpään huoneeseen yhdessä usean muun parantajan kanssa.
”Minä voin mennä, tulisiko joku mukaani?” Mitra kyseli, samalla kun veti yrttivaraston vierestä mytyssä olevan kankaan. Naaras levitti sen lattialle, ja alkoi kerätä tavaroita sen keskelle.
”Kerätään kaikki tähän, sammalta, Volontov hae tuo ohuempi kangassuikale ja…” Mitra komenteli kollegoitaan, nyt niitä ei näyttänyt se haittaavan.
”Selvä, Mitra, ja minä voin tulla mukaasi”, Volontov, valkoinen kollikissa vastasi, samalla kun kiikutti hampaissaan pitkää, noin 15 cm levyistä kangassuikaletta. Se oli palanen varmaan jostain verhosta.
”Mainiota, sitten mennään”, Mitra naukui, nappasi otteen jokaisesta isomman kankaan kulmasta, niin että siitä tuli alkeellinen pussi.
”Teidän täytyy kantaa meidät, jotta ehdimme ajoissa”, Volontov sanoi koirille, juostessaan edeltä niiden luokse. Mitra nyrpisti nenäänsä. Koiran selkään joutuminen ei houkutellut. Koirat kävivät kuitenkin jo lattialle makuulleen ja Volontov kiipesi toisen selkään. Ärh, pakko kai se oli. Mitra nousi reippaasti pitkäturkkisen, harmaan koiran selkään. Sitten he lähtivät matkaan, jo parin ensimmäisen askelen aikan Mitra tiesi ettei pitäisi kyydistä, ja naaras painoi kyntensä koiran nahkaan. Yllättävää ettei muksu valittanut, vaan loikki hirveää vauhtia portaat alas ja pihalle. Mitraa hirvitti kyydissä, mutta ainakin he pääsisivät perille nopeasti. Kohta Desafio ja Alik ja pari muuta koiraa näkyikin, ja Mitra loikkasi vauhdista hankeen, rämpi pari viimeistä metriä.
”Hyvä, olette sentään tajunnut painaa haavaa”, Mitra murisi kun tarkasteli Alikin verisiä jalkoja, aukoessaan pussiaan.
”Volontov, ujutetaan ensin tämä ohuempi kangas Desafion kaulan alle. Alik pysy ihan paikallasi, kyllä tämä onnistuu”, Mitra tunki jo tassunsa Desafion kaulan alle. Kun punainen, valkokyntinen tassu pilkisti toiselta puolelta, Volontov painoi kankaan Mitran kynsiin ja Mitra veti sen takaisin omalle puolelleen.
”No niin, Alik, kun käsken, siirryt sivuun. Volontov, paina nuo sammalet haavaan, minä alan tekemään solmua”, Mitra antoi ohjeita. Volontov nyökkäsi napakasti ja alkoi keräillä sammalta tassuihinsa. Mitra asetteli kankaan päät helpommin, jotta solmun tekeminen kävisi nopeasti ja nyökkäsi.
”Nyt”, Mitra naukaisi. Alik ponnisti kauemmas, pois parantajien tieltä ja jäi siihen viereen katselemaan jännittyneenä, kuinka Volontov painoi kaikin voimin isoa sammalmyttyä Desafion kurkkuun, ja Mitra ähersi näppärästi kankaan kanssa. Kohta sammalet painuivat kiinni haavaan kankaan kiristyksen voimalla. Mitra ujutti tassunsa vielä kankaan ja koiran ihon väliin. Hyvä, ei ollut niin tiukalla, että Desafio ihan tukehtuisi, vaikka hengittäminen oli varmasti vaikeaa.
”Valmista?” Alik kysyi kärsimättömänä. Kun parantajat nyökkäsivät, Alik kävi makuulleen Desafion viereen. ”Minä kannan hänet. Vetäkää Varakomentaja selkääni”, Alik komensi Kaartilaisia.

Nimi: Iitu

09.03.2018 15:22
Furi - Yad

Nähdessäni Niyran jo olevan huoneessa nielaisen hermostuneena ja vedän ovea hieman perässäni kiinni. Kumarran parhaani mukaan, ennenkun lasken rusakon maahan Yokain lähettyville ja annan sille nopean katseen pahoitteluksi, että joutui odottamaan. Käännyn aikuisia koiria päin. Hermostuneena nostelen tassujani yksi kerrallaan, ihan pari milliä vain maasta. Noniin, selityksiä kehiin.
"Ömmmm... Tuota noin... Minä taisin ehkä vähän niinku matkalla ruokavarastolle poiketa tuolla metsässä ja... Olin kyllä heti tulossa takaisin, ei minun ollut tarkoitus olla kauan poissa! Kävin ihan pikaisesti mutta..." takeltelen ja lasken leukaani hieman alemmas ja vilkuilen vuoronperään collieta ja noutajaa.
"Sitten löysin Strixin ja Jurin, tai no, ne oli seurannu minua ja... Dovan ja Roerig tuli paikalle. Minulla oli hyvä piilo, mutta ne toiset ei nähny niitä, enhän minä voinut vain lähteä, enhän?"
Vedän nopeasti keuhkoni täyteen ilmaa, ja jatkan sitten nopeasti, ennenkun rohkeus katoaa tipotiehensä. Yritän parhaani mukaan näyttää hieman katuvalta siitä, että olin omin nokkineni lähtenyt tallustelemaan kauemmas Kartanosta.
"Sitten Varakomentaja ilmestyi paikalle kaverinsa kanssa ja Desafio-herra käski minun hakea apua. Joten juoksin tänne hakemaan Komentajaa ja kaartilaisia ja lähdimme takaisin. Ne lähti niiden perään, mutta en tiedä saatiinko niitä kiinni. Muut kaartilaiset jäi auttamaan. Ainakin Strix ja Juri ovat vähän haavoittuneita, mutta elossa ja Strix kävelikin itse. Ja... sitten tulin takaisin tänne."
Laskeudun lattialle makaamaan ja tungen kuononi etutassujeni väliin ja siristän silmiäni kohti Ricoa.
"Ja tämä on vain naarmu, olen juossut edes takaisin koko ajan," vakuutan mumisten.

Nimi: Glowe

09.03.2018 15:05
Roerig - Luopio

Roerig paljasti vähän hampaitaan.
"Olet sinä lapsellinen Dovan! Suunnitelmasi on hyvä ja me toteutamme sen. Tuollaista ei vain saa tehtyä yhdessä yössä. Ja tänä yönä minä haluan sen nartun!" Roerig ärähti taakseen.

Nimi: Glowe

09.03.2018 15:03
Niyra ja Rico - Yad

"Ei täällä ei ole tuollaista tapaa. Arvovaltaisille kumarretaan, ja heitä teititellään, kuten kaikkia itseäsi vanhempia ja kunnioituksen arvoisia, elleivät he anna lupaa sinutteluun", Niyra vastasi.
"Arvovaltaisia on yhteensä kuusi; kaksi kissaa ja neljä koiraa. Koirissa ovat Johtaja, Apulaisjohtaja, Komentaja ja Varakomentaja, ja kissoissa Päällikkö ja Varapäällikkö", Rico kommentoi välissä.
"Ja Rouva on Johtaja, ei pomo tai alfa", tylympi ääni kuului huoneen perältä, ja Rico sekä Niyra vilkaisivat siihen suuntaan. Se nukkunut koira, jonka jalka oli paketissa, oli herännyt. Niyra nyökkäsi sille ja käänsi katseensa takaisin pentuun.
"Sinulla on paljon oppimista. Mutta olet vielä pentu, joten sinulla ei ole vastuuta etkä saa aikuisten rangaistuksia. Sitä paitsi, harva täällä kunnon rangaistusta antaa pienestä teitittelyvirheestä", Niyra vakuutteli pentua, ettei mitään hätää olisi, vaikkei heti osannut. Ovi avautui uudelleen, ja Niyra käänsi ensin korvansa ja sitten pyöräytti päänsä nähdäkseen kuka sieltä tuli.
"Furi, mikäs sinulla kesti?" Rico kysyi ja kallisti luppakorvaista päätään. "Ja mistä sinä tuon haavan sait?" Vanhus oli jo huomannut pennun lattiaan jättämät jäljet.(?)
"Ja mitä tuolla tapahtuu?" Rico jatkoi, kun kuuli huutoa ja juoksuaskelia käytävältä. Niyrakin kuunteli ääniä ihmeissään, mutta vaiti. Parantajiin oli tullut jostain syystä vipinää.

Nimi: Meikäläinen

09.03.2018 14:40
Desafio - Yad

Desafio tuhahti.
"No ei minusta kiinni tarvitse... pitää...", uros vastasi vähän hajamielisen kuuloisena. Hän ei ihan tiennyt kuka puhui ja mitä sanoi, ja mitä sillä tarkoitettiin, mutta osa viestistä synkronoitui sekaiseen pääkoppaan.

Niin hirveästi melua... eihän yksi koiraparka sellaista kestänyt. Kovat äänet vielä lisäsivät Desafion pyörtymisen riskiä.
"Pysyt tajuissasi tai saat selkääsi, kuuletko?! Pysy tajuissasi Desafio!"
Kukahan tuokin kamala huutaja on..? Desafio ei tunnistanut ääntä, eikä ihan sen sanoja, mutta vihaisen äänensävyn kyllä. Hän oli työntänyt kaiken melun, tunteet ja muunkin taka-alalle. Äänet olivat vain etäisiä kaikuja, tunteet hassuja, mutta tuntemattomia juttuja. Jäljellä oli vain se pumpulimaisuus. Mitähän morfiinia hän oli erehdyksessä ottanut? Ei Desafio kyllä mikään narkomaani tai vastaava tiennyt olevansa. Mutta kaippa se elämä muuttui... huhhuh.

Desafio ei edes tiennyt jupisevansa jotain satunnaisia sanoja ääneen, mutta niin vain oli että kuului pientä mutinaa ja tuhahteluja, muunmuassa 'älämölö', 'hulluja', ja mikä hitto..?'

Nimi: Meikäläinen

09.03.2018 13:31
Dovan - luopio

Dovan alkoi nyt suuttua, ja kun kaveri ei tainnut edes ottaa vakavasti, Dovan alkoi ärisemään uhkaavasti.
"Olen ihan tosissani, pumpulikallo", hän rähisi. "Ota minut vakavasti tai tulee turpiin!"
Tai oikeastaan melkein tuli jo. Dovan lähti Roen perään edelleen uristen ja tuijotti tuota äkäisenä. Mokoma mitäänymmärtämätön... öööh.... jokin... olio!
Eihän Roerig edes erityisen ilkeästi käyttäytynyt, aivan normaalisti oikeastaan, mutta kun Dovan oli hyvän suunnitelman, tai siis LOISTAVAN suunnitelman keksinyt, hän raivostui jos sitä ei kuunneltaisi. Tai jos siitä ei alettaisi puhua innostuneesti. Ja mikä tärkeintä, jos Dovania ei ylistettäisi siitä.

Nimi: Iitu

09.03.2018 13:26
Furi - Yad

Tilanne näyttää rahoittuneen. Viimeisenä näen Varakomentajamme häipyvän puiden taakse Dovanin perään ja kauempana näen Jurinkin liikkuvan ja juttelevan jotakin, Strixin ja Nyksin seisoskelevan sen vierellä. Ainakin nuorukaiset ovat elossa. Lipon huuliani ja käännän kuononi kohti taivasta haistellen ilmaa. Vaimeat tassunäänet kertovat takaa-ajon suuntautuvan kauemmas Kartanosta. Pian kuuluu Komentajan ulvonta sen käskiessä muut tulevan takaisin. Miksi ihmeessä? Kohautan itsekseni hartoitani, ehkei minun tarvitse ihan kaikkea ymmärtää. Suuntaan katseeni siihen suuntaan mihin muut lähtivät, mutta ainakaan vielä ei näytä kukaan tulevan takaisin. Ohitseni vipeltää harmaaturkkinen narttu, joka vilkaisee minua nopeasti.
"Oletko sinä pentu kunnossa?" se kysyy.
Ääni on ystävällisen kuuloinen, vaikka nartun kasvoista paistaa pieni tyytymättömyys. Nyökkään nartulle hitaasti.
"Ei minulla ole mitään hätää", vastaan ja nousen ylös.
Narttu näyttää tyytyvän siihen ja lähtee jälleen kiertämään alueen ympäri. Ehkä se varmistaa, etteivät Dovan ja Roerig käänny enää yllättäen takaisin. Venytän hitaasti särkeviä jalkojani ja otan pari askelta eteenpäin nartun perään. Käveleminen onnistuu kyllä. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut hengitykseni kokonaan rauhoitettua, eikä oloni ole enää kuin maratonin juosseella. Käveleminen pitkiäkin matkoja eivät tuota ongelmaa, niihin olen tottunut, mutta päättömät juoksumatkan sinne tänne ottavat vielä voimille. Ainakin jalkojen tärinäkin on vihdoin loppunut ja tunnen itseni melkein normaaliksi. Samassa pysähdyn kuin seinään, kun mieleeni nousee ajatus. Minunhan oli tarkoitus hakea Yokaille ruokaa! Vilkaisen taivasta kohti. Kauankohan siitäkin on, kun lähdin parantajan huoneesta? Mieleeni muistuu Johtajan kanssa käyty keskustelu, joka loppui siihen, että minun piti hakea ruokavarastosta jotain syötävää ja sitten suunnistaa takaisin huoneeseen. Hmm, mitenköhän selittäisin sen, että olen hengaillut metsässä kaiken aikaa? Annan katseeni virrata aukion poikki ja otan pari askelta taaksepäin. Kaikki näyttävät olevan vähän omissa puuhissaan. Käännyn ympäri ja hiivin varovaisin askelin takaisin Kartanon suuntaan. Minua ei täällä enää tarvita, ja onhan minulla toinen tehtävä vielä kesken. Astelen varovaisesti eteenpäin, mutta pian muutan vauhtini hiljaiseksi raviksi. Hitaasti etenen eteenpäin, enkä kuule takanani olevaa älämölöä Alikin karjuessa kaartilaisille neuvoja. Ajatukseni ovat jo Kartanossa.

Tuntuu siltä, kun matkanteossa olisi kestänyt ikuisuus, vaikka loppujen lopuksi vauhtini on ollut ihan hyvää. Astelen ulos metsänrajasta ja kiiruhdan kohti sisäänkäyntiä, korvat tiukasti hörössä ja katse valppaana. Ei näy arvovaltaisia ainakaan.
"Pentu, odota!"
Tuntematon ääni saa minut kääntymään äänen suuntaan ja kallistan kysyvästi päätäni kohti lempeän näköistä bordercollieta. Sen leuoissa roikkuu kuollut jänis.
"Oletko sinä kunnossa?" narttu kysyy ja laskee jäniksen maahan.
Nartun kysymys yllättää ja katson hämmentyneenä ympärilleni. Minä vai? Olenhan minä. Nartun otsa rypistyy sen odottaessa vastausta. Toivon totisesti, ettei kyseessä ole mikään koira, joka olettaisi minun kumartavan, ennenkun puhun.
"Ei minulla ole hätää...?" sanon, hieman kyselevään äänensävyyn.
Narttu tuijottaa takanani olevaa lunta ja kallistaa päätään.
"Sinä vuodat verta."
Collien sanat hämmästyttävät minua entisestään ja katsahdan taakseni. Tassunjälkeni lumessa ovat värjäytyneet perässä punaisiksi. Eivät paljon, mutta vähän. Katsahdan tassuihini, ei niissä ole mitään. Varovaisesti nostan ensin oikeaa etutassuani ja sitten vasempaa. Vasemman tassun polkuanturan iho on mennyt rikki ja hangannut itselleen haavan. Se ei ole kovin suuri, mutta pieni verivanu tunkeutuu hitaasti esiin ja takertuu tassukarvoihini. Miten en nyt sitä itse huomannut? Tosin minusta tuntuu vähän joka paikan olevan kipeä, joten en ole tajunnutkaan pientä kirvelyä tarpoessani eteenpäin. Olen vain odottanut Kartanolle pääsyä.
"Ei minulla ole hätää, se on vain naarmu. Kiitos kuitenkin kun kysyit," vastaan nartulle mahdollisimman kevyeen äänensävyyn.
Heilautan häntääni nartulle ja jatkan matkaa. Tunnen niskassani sen katseen koko matkan sisälle asti. Pudistan päätäni ja kiiruhdan nopeasti ruokavarastolle, pitäen katseeni maassa. En jaksa enää yhtään keskeytystä. Nappaan saaliskasasta nopeasti mukaani rusakon, ennenkun lähden kiipeämään portaita pitkin kolmanteen kerrokseen. Kiipeäminen tuntuu rankalta jo valmiiksi kipeisiin lihaksiin, mutta itsepintaisesti kipitän niitä ylös niin nopeasti kuin vain voin. Vihdoin perillä. Otan paremman otteen rusakosta ja kävelen kohti huonetta, johon Rico ja Yokai jäi. Samassa portaikosta juoksee kaksi koiraa ylös ja painaudun seinää vasten, jotten jäisi alle. Ihmetellen katson niiden perään, kun ne viilettävät lähimpään huoneeseen ja kuulen vain niiden kysyvän parantajaa mukaansa, kankaineen kaikkineen. Hämärästi uskon tunnistavani kaksikon, eivätkös ne tulleet Alikin mukana metsään? Mitä ne täällä tekevät? Pieni hermostuneisuus kaivertaa mieltäni, jokin ei nyt täsmää. Kipitän vilkkaasti käytävää pitkin, en ehdi ottaa asiasta selvää. Sitäpaitsi koirilla näytti olevan kiire, eivätkä varmasti arvostaisi, mikälie menisin vaatimaan niiltä vastauksia. Huokaisten saavun huoneeseen, jossa Rico ja muut ovat. Mieleeni muistuu, miten muut ovat aina koputtaneet ensin, joten toimin samoin. Nopean koputtamisen jälkeen lasken rusakon maahan ja hyppään ovea päin, jotta saisin kahvasta kiinni. Kiristän leukojani vääntäessäni ovea auki. Liike ei tunnu mukavalta. Vihdoin ovi aukeaa ja tallustan sisään huoneeseen, rusakko mukanani.

Nimi: Meikäläinen

09.03.2018 13:24
Yokai - ?

Jäädä tänne? Todellako? Sitähän voisi melkein harkita.
"Kiitos, pomo", nyökkään kohteliaasti.
Liike?
"Eikö täällä ole sellaista? Se on kunnioittava tervehdys pomolle", vastaan häkeltyneenä. En kai nyt taas ole munannut mitään? "Se opetettiin laumassa. Niitä on muutama muukin aina eriarvoiselle henkilölle. Tuo on siis alfalle."

Nimi: Glowe

09.03.2018 13:21
Roerig - Luopio

Dovan sekoili edelleen, aivan sama mitä se yritti väittää.
"Kyllä kyllä sekopää. Niin me teemme, kaikki aikanaan", Roerig naurahti titityyt-kaverilleen ja ohitti sen jatkaakseen matkaa kävellen.
*Niin me tosiaan teemme. Ja kun Yad on minun, sinun sekopäisyydestäsi ei ole enää niin paljon hyötyä*, Roerig mietti ja virnisti ivallisesti.

Nimi: Glowe

09.03.2018 13:16
Niyra - Yad

Johtaja nyökkäsi hymyillen. "Ymmärrän, useissa ulkopuolisissa laumoissa tuntuu olevan sellainen.... Vahvimman oikeus. Täällä sellaista ei ole. Kissat ja koirat, nuoret ja vanhat, heikot ja vahvat ovat tasa-arvoisia ja auttavat toisiaan. Koirat puolustavat kissoja, ja kissat tarjoavat muunmoassa parantajan palvelujaan", Niyra kertoi, mutta keskeytti puheensa kun ovi avautui. Kataya tuli takaisin. Kissa kumarsi.
"Asia hoidossa Rouva Johtaja", Kataya naukui.
"Kiitoksia, pääset pian jatkamaan työtäsi", Niyra vastasi ja käänsi katseensa takaisin pentuun.
"Olet tervetullut lepäämään ja keräämään voimia tänne. Voit jatkaa matkaasi, tai jäädä, päätös on sinun", sitten Niyra kallisti päätään ja osoitti tassullaan kohti Yokain etujalkoja.
"Mikä se äskeinen liike oli?" Narttu kysyi uteliaisuuttaan, moinen koiven heiluttelu oli näyttänyt kovin oudolta.

Nimi: Meikäläinen

09.03.2018 13:12
Dovan - luopio

"Hahhah, eikun minä oikeasti tiedän!" Dovan pompahteli Roerigin eteen pysäyttääkseen uroksen.
"Ihan oikeasti", hän vakuutteli vakavana... tai ainakaan hän ei nauranut. "Tapetaan kaikki! Tai siis Niyra-kirppu, haisu-Alik, Rayo-läski ja tuleva Varakomentajantyperys", hän virnisteli. "Ja kun se on tehty me vallataan Yad ja tapetaan kaikki mätäaivo-kissat! Ja värvätään ekaks tyyppejä tappamaan ne! Niin ja ei sitten tapeta parantaja-kananaivoja. Ja sinä saat olla Johtaja, minä oon Apulaisjohtaja sekä Komentaja! Ja minä en sitten kuule sinua tottele! Voin kuvitella kuinka järjestän aina kamalia joukkorangaistuksia jos joku törmää meihin tai sinulle! Ai että, voin kiduttaa ne kuoliaiksi", koira virnisteli haltioissaan ja odotti Roen reaktiota.

Nimi: Glowe

09.03.2018 13:02
Alik - Yad

Desafio oli aiheuttaa Alikille sydänkohtauksen, kun belggari lopetti äkillisesti hengittämästä. Alik kirosi mielessään, mutta pysyi paikallaan ja odotti. Odotus palkittiin, kun koha Desafio avasi silmänsä ja puhui voimattomasti.
"Hahhah, hyvä", Alik virnuili nurinkurisella tavallaan vastauksen.
"En päästä sinua, vaikka haluaisitkin", Alik uhkaili.
"Pysyt tajuissasi tai saat selkääsi, kuuletko?! Pysy tajuissasi Desafio!" Alik huusi, tietämättä kuinka hyvin nuorukainen kuuli. Ei Desafio kyllä kovin hyvässä hapessa vaikuttanut olevan. Alik kuuli juoksuaskelia ja nosti raivokkaat kasvonsa kohti tulijaa. Ai, takaa-ajajat olivat palanneet.
"Herra Komentaja! Herra Varakomentaja!" Alaiset huudahtivat perin hämmentyneen kuuloisena. Noh, taisi se olla melkoinen näky, kun Alik käytännössä makasi Desafion päällä, ja kumpikin värjäytyi pikkuhiljaa enemmän vereen.
"Mitä tääl-" joku Kaartilainen aloitti kysymyksen.
"Turvat umpeen ja toimikaa!" Alik huusi keuhkojensa pohjasta, ja Kaartilaienn hiljeni hiivatin nopeasti. Luultavasti Desafio oli puolikuuro, jos musta koira siis kuuli yhtään mitään.
"Tämä haava pitää sitoa jollain... Kankaalla tai vastaavalla. Yksi lähtee hakemaan parantajaa, yksi menee niiden loukkaantuneiden pentujen luokse avuksi kantamaan ne jo Kartanolle. Te loput jäätte tänne Roerigin ja Dovanin varalta. Jättäkää Feeniks rauhaan, hän on kuollut", Alik puhui niin nopeasti, että hyvä jos sai henkeä vedettyä välissä. Kollegan kuolemasta kuuleminen vaikutti hätkähdyttävän Kaartilaisia, mikä tosin sai Alikin pinnan palamaan.
"Älykääpiöt, älkää seisoko siinä vaan menkää!" Alik karjui kurkku suorana. Kaksi koiraa lähti pikaisesti juoksemaan siihen suuntaan jossa pennut olivat. Alik käänsi huomionsa takaisin Desafioon.
"Desafio? Oletko tajuissasi?" Alik murisi mustan, pitkäturkkisen uroksen korvaan.

Nimi: Meikäläinen

09.03.2018 12:57
Yokai - Yad-Erakko

Narttu antaa minulle luvan puhua, ja vilkaisen sitä uteliaana. Narttu pomona, ja vieläpä noin lepsu...! Capitalissa tuo olisi varmaan alhaisimpia. Ei varmasti osaa edes tapella, joten mitenköhän on asemansa saanut?
Äkkiä yskäisen vähän hermostuneena.
"Olen tullut Capital's Rock-nimisestä villikoiralaumasta tuolta kaukaa, lämpimästä paikasta. Se oli saksanpaimenkoirien, rottweillerien sun muiden lauma ja sain olla siellä vain väliaikaisesti. Isän ystävä Setä suostutteli ottamaan minut lauman mutta vähän aikaa sitten lähdin. Entisessä laumassani vain urokset olivat alfoja, ja nartut taas... Meillä oli samat velvollisuudet ja työt mutta eri vapaukset ja vastuutehtävät. Siksi siis ihmettelin, öh, kun täällä narttu on pomo. Olen aina luullut sen olevan vain uroksille tarkoitettu", selitän nolona.

Nimi: Meikäläinen

09.03.2018 12:29
Desafio ~ Yhdistyksen

Alikin tullessa auttamaan Varakomentajaa, ei tämä ollut enää tajuissaan. Kaikkialla oli vain mustaa, mutta viimein hän kuuli kaukaa sankan sumuverhon takaa puhetta, ja tunsi jonkun painon kaulallaan.
Uros ei jaksanut yskiä tai edes vastata, ei tainnut edes ymmärtää heti sanoja, mutta mielensä sopukoissa hän tunnisti äänen ja tiesi että sitä piti noudattaa. Tai tulisi turpiin... hehheh...
"Perhanan perhana, sinua ne eivät minulta vie!"
Belgianpaimenkoira lopetti hengittämisen kuullakseen tarkemmin. Meni useita sekunteja, ennenkuin hän jatkoi ja sai raotettua silmiään hitusen.
"En minä ajatellutkaan... kenenkään mukaan mennä", Desafio pukahti haukkoessaan henkeä. Hän raotti uudelleen silmiään ja erotti viimein kultaturkkisen Komentajan, muttei reagoinut mitenkään. Ei edes tervehtimällä, mutta sillä ei tainnut olla mitään väliä.
Desafio piti pintansa ettei taas menettäisi tajuntaansa, mutta jyskyttävä pääkipu ja lievä kipu jaloissa takasi jonkinlaisen pumpulimaisen tunteen missä koira ei ymmärtänyt juuri mitään.

Nimi: Glowe

09.03.2018 12:22
Roerig - Luopio

Dovan sai Roerigiltä ensin ihmettelevän vilkaisun, mutta sitten Roerig vain pyöräytti silmiään kaveriaan kuunnellessaan. Höh, Dovanilla meni selvästi pasmat sekaisin, kun se tuollaisia höpötti. Mokoma älyllisen olemuksen ulkopuolella leijuva sekopää. Dovan tuntui osaavan vain tappaa ja olla tuollainen älykääpiö, mutta eipä se Roerigiä haitannut. Saksanpaimen ei vaivautunut kysymään mitä Dovanin sekavassa päässä oli meneillään, vaan jatkoi tasaista tahtia eteenpäin. Jospa he kuljeskelisivat jonkin aikaa, ja jos seuraajia ei kuuluisi, he voisivat mennä piilopaikkaan lepäämään iltaa varten.
"Säästele akkujasi, tänä yönä saat varmaan tappaa nartun, kunhan minä ensin leikin sen kanssa", Roerig muistutti.

Nimi: Glowe

09.03.2018 12:14
Niyra - Yad

Yokai. Siinäpä erikoinen nimi, Niyra ajatteli ja tarkasteli pentua lempeällä, pehmeällä katseellaan. Puolipystykorvainen Johtaja luimi korviaan hivenen huolestuneesti, pentu vaikutti pelkäävän jotain. Mitä? Niyraako? Niyra tiesi ettei pelkoa voinut tuosta vain lakaista pois parilla sanalla, mutta Johtaja oli aikeissa selittää pienelle pennulle, ettei mitään pelättävää olisi. Mutta Yokai ehti ensin. Nartun sanat eivät kuulostaneet siltä, kuin pyydeltäisiin anteeksi jotain tekoa, vaan pikemminkin varovaiselta pyynnöltä saada huomio.
"Niin Yokai?" Niyra antoi pennulle luvan puhua, ja istuutui itse alas.

Nimi: Meikäläinen

09.03.2018 12:12
Dovan ~ luopio

"Hahhaa", Dovan naurahti. "Minä tiedän mitä sitten tehdään! Voi vitsi, minä tiedän mitä me tehdään! Ihan mahtavaa", uros alkoikin äkkiä nauramaan vielä lisää ja iski käpäläänsä maahan riemukohtauksen vallassa.
"Siis upeaa! Mahtavaa, niin me tehdään!"

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com