Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

:: Erotusuhka ::

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Glowe

20.05.2018 21:17
Ezra - Yad

Aamiainen oli ollut makoisa, eikä pieni koira edes ollut jaksanut syödä paljoa isosta kauriin jalasta. Ezra eläisi herroiksi vielä pari päivää. Ezra oli herännyt jo auringonnoustessa, mutta saapui vasta lähtöaikaan Kartanolle, koska nuorukaisella oli käynyt tuuri. Haudattujen ruuanjätteiden luokse oli kuin olikin tullut pari korppia, joista toisen Ezra oli saanut kiinni! Whippet oli niin tavattoman ylpeä itsestään, että kulki koko loppumatkan Kartanolle pää ja häntä pystyssä. Matka ei kuitenkaan ollut hurjan mukava, koska jo pesästä poistuessaan Ezran tassut olivat kastuneet. Pelto oli tullut esiin, ja se oli kura-sohjo-luminen. Maa oli liukas ja hanki märkä, Ezraa paleli kun se kipitti hoikilla jaloillaan Kartanon nurkan takaa etupihalle. Täällä oli hirveä härdelli. Mitä oli tapahtumassa. Ezra katsoi pikaisesti ympärilleen. Koira näki pari kissaa. (Mitra, Creeta, Atle) Whippet juoksi niiden luo.
"Hei... ööö.... Mitä täällä t-tapahtuu?" Ezra kysyi häntä vatsaa tavoitellen, korppi suussaan.
"Lähdemme pohjoisen talojen luo. Se siivouspäiväjuttu", Mitra vastasi kuivasti. Ezralla löi tyhjää. Uros oli kuullut siivouspäivästä, mutta se ei tiennyt aiheesta tarkasti, Ezra oli missannut kokouksen.
"Onko sanottu minne minä menen?" Ezra kysyi typeränä. Eivät kissat varmaan tienneet kuka Ezra oli.
"Saat päättää, jos olet metsästäjä. Voit tulla vaikka meidän mukaan", Mitra naukaisi taas ja jatkoi matkaa.
"Mitä? Oikeesti? Okei, mä tuun! Öö, mä vien tän eka!" Ezra hihkui, kääntyi ympäri ja juoksi kuin samala sisälle Kartanoon. Koira suorastaan heitti linnun Ruokakomeroon, sori jos siellä oli just joku etsimässä ateriaa. Ezra viiletti kissat kiinni, eivät ne olleet pitkälle kerenneet.
"Mitä me tehdään siellä pohjoisessa? Tota, mulla meni se kokous silloin ohi", Ezra myönsi nolona, mutta yllättyi ettei änkyttänyt. Ehkä kissoilla oli sellainen vaikutus.

Nimi: Glowe

20.05.2018 21:09
Alik ja Niyra sekä Juri - Yad

"Jätät Kartanon kovin suojattomaksi", Niyra kommentoi, kun sisarukset odottivat jos jollakulla olisi kysyttävää.
"Kartanoa ei uhkaa mikään. Sinne tulee vielä metsästäjiä, ja metsätöissä olevat käyvät varmasti välillä tuomassa kantamuksia Kartanolle. Ne jotka ovat ulkona, ovat vaarassa", Alik murahti karskisti. Niyra nyökkäsi vastaukseksi, veljeensä katsomatta.
"Mitä sinä aiot tehdä?" Alik kysyi. Johtaja vilkaisi kultaturkkista urosta vierellään.
"Jään Kartanolle. Pidän huolen ettei huoneeseesi kosketa", Loppulauseen Niyra lisäsi vähän ilkikurisemmin. Alik virnisti. Aauuts, isku vyön alle!
"Kukaan ei taida tulla kysymään mitään, voit varmaan mennä jos haluat", Alik jatkoi, sen sijaan että olisi lähtenyt leikkiin mukaan.
"Taidan haluta istua tässä", Niyra vastasi lempeästi ja käänsi katseensa takaisin väkijoukkoon. Alik hymähti ja odotti siinä paikoillaan tunnin kuluvaksi. Aurinko itse asiassa tuntui jopa kuumalta turkkia vasten, kun pysyi pitkään paikoillaan, eikä kylmä tarttunut.
Jurilla ei ollut todellakaan kestänyt näin kauan päästä alas, vaan dalmantialainen jänisti mennä Johtajan ja Komentajan luokse. Viimein nuorukainen lähti konkkaamaan siihen suuntaan.
"Herra, Rouva", Juri kumarsi niin syvää kuin yhden etutassun varassa kykeni. "Rouva Johtaja ja Rico-herra antoivat jo luvan, mutta ajattelin vielä tulla kertomaan teille, herra Komentaja, etten pääse tämän jalkani kanssa töihin", Juri kertoi. Alik luimi korviaan. Jaa vai ei päässyt? Voisihan pentu auttaa kissoja jollain tavalla. Myönnetään, pennulle lepo olisi oikein, mutta Alik aisti laiskuuden pennun sanojen takaa. Alik vihasi laiskoja.
"Selvä. Pidä vapaapäivä ainakin tänään", Alik vastusti halua patistaa pentu töihin, sillä tiesi, että Niyra olisi sanonut vastaan. Juri kiitti nopeasti ja luikki pois. Alik nousi jaloilleen.
"Me lähdemmen nyt, tunti on kulunut", Alik totesi Niyralle, joka nyökkäsi. Metsätäjiä oli tullut jo aika hyvin, ja Kaartilaiset olivat käskyn mukaisesti selittäneet tilanteen niille.
"Taloille lähtijät, mennään!" Alik huusi ja lähti reippaassa ravissa suoraan pohjoista kohti. Tarpeeksi nopeasti, että joukko olisi ensimmäisten talojen luona hieman alle tunnissa, mutta tarpeeksi hitaasti, että kissat pysyisivät mukana.

Nimi: Iitu

20.05.2018 21:04
Lich - Yad

Shin jatkoi vitsailemista, mutta Lich ei katsonut taakseen. Antoi kissan puhua, rottweileria ei kiinnostanut. Ääni takana kieli siitä, että kaksikko oli joka tapauksessa lähtenyt seuraamaan urosta. Hyvä niin, eipä ainakaan kaksikko törmäisi laumalaisiin puhumaan turhuuksia, kuten metsästäjän olinpaikasta. Shin jatkoi ylidramaattisesti puhumista ja rottweiler vilkaisi taakse perään pinkovaa kissaa.
"Ole hyvä", Lich vastasi takaisin samalla mitalla ja veti ylimielisen ilmeen kasvoilleen, ennenkun käänsi taas päänsä poispäin.
Pian kissa ilmestyi viereen ja Lich huokaisi itsekseen ja venytti hieman askeltaan. Shin selvästi yritti tavoittaa uroksen huomion, joten Lich käänsi päänsä uudelleen kissaa kohti. Kissa jatkoi selittämistään ja Lichin silmät rävähtivät auki ja se vilkaisi taaksepäin Ubon suuntaan. Anteeksi mitä? Inho nousi rottweilerin kasvoille ja Lich tuijotti hieman paheksuvasti Shiniä. Sietäisikin piilotella, mahdollisimman kaukana uroksesta kiitos.
"Vai niin, Niyraa ei varmasti moinen kiinnosta, joten selityksesi on huono", Lich vastasi kuitenkin, tavallisella, yksitoikkoisella äänellään ja vaihtoi hieman suuntaa.
Uros tahtoi seurata metsänrajaa kauemmas, peltoja kohti, pois kaupungin läheisyydestä ja metsikössä olevista taloista. Samassa takaa kuului pamahdus ja Lich kiepautti itsensä salamannopeasti ympäri. Kissan onneksi se oli pitänyt hajurakonsa(?), muuten rottweiler varmasti olisi tuupannut rääväsuun kumoon. Ubo siellä makoili pitkin pituuttaan, oli varmaan kompastunut.
"Kappas vain, sattuiko?" Lich mutisi äänensävyllä, josta kaikui välinpitämättömyys.
Urosta ei haittaisi vaikka olisi sattunut. Koipikin voisi vaikka katketa, Lich olisi siitä enemmän kuin mielissään. Pääsisi pässistä ja kiroilevasta koirasta ainakin eroon.

Nimi: Iitu

20.05.2018 20:40
Creeta - Auony

Creeta katseli hieman mallia Mitran puuhista, ennenkun rupesi itse painelemaan pienempiä kankaita, sillä narttu tiesi, ettei olisi toivoakaan, että saisi kohtuullisessa ajassa isompia palasia puhtaaksi tällä menetelmällä. Jo pienempien palojen kanssa Creetalla kului aikaa, eikä kissa tuntunut saavan käytettyä tarpeeksi voimaa putsaukseen, vaikka kuinka paineli tassuillaan. Kerran naaras muksahti kuono edellä palasen sekaan ja sen kuono kastui saman tien sulanneesta lumesta. Creeta ravisteli inhosta päätään, ennenkun otti jälleen tukevamman asennon ja nappasi tassuihinsa puhtaampaa lunta. Silloin tällöin Creeta nyökkäsi vastaukseksi Mitran valitukselle, juokseva vesi olisi paljon käytännöllisempää ja helpompaa.
"Selvä on", Creeta vastasi ja kiitti mielessään parantajaa.
Ei olisi kissa itse tajunnut, vaan olisi varmasti muina miehinä nuolaissut tassunsa puhtaaksi. Hyi. Creeta oli niin keskittynyt työhönsä, ettei huomannut Atlen lähestyvän nuorukaista.
"Hyvältä näyttää Creeta", Atle kehui mielissään ja nyökkäsi sitten Mitran suuntaan tervehdykseksi. "Luulen, että tunti on kohta lopussa, haluan Creeta sinun pysyvän lähellä matkan aikana", Atle jatkoi sitten oppilaalleen.
Creeta nyökkäsi pikaisesti ja kiirehti viimeistelemään kankaanpalansa. Yksi toinen parantajaoppilas tuli hakemaan valmiin palasen laittaakseen sen kuivumaan, jolloin tonkineesi kiitti hartaasti ja kääntyi sitten opettajansa viereen kävelemään, odottaen lupaa poistua Kartanosta.

Nimi: Iitu

20.05.2018 18:27
Strix - Yad

Strix nosti hämmästyneenä päätään, hassua, ettei Komentaja tahtonut harjoittelijoita Ricon mukaan. Samalla alaskalainen oli pettynyt, hän olisi halunnut myös suunnata pohjoiseen, sillä silloin olisi saanut olla lähempänä arvovaltaisia ja Strix olisi mieluusti auttamassa Komentajaa. No, ei voi mitään. Yksi harjoittelijakavereista, dobermanniuros Zaro saapui nartun viereen ja Strix tervehti hännänheilautuksella. Zarokin liittyisi metsäryhmään.
"Koetetaanko napata jotain hyvää Kartanolle?" Zaro kuiskasi hiljaa alaskalaisen korvaan.
Strix vain nyökkäsi ja käänsi huomionsa takaisin suihkulähteen reunalle.

Furi - Yad

Vilkaisen Ricoa vaivihkaa, ennenkun käännyn tuijottamaan Alikia. Kaipa tuo tarkoittaa, että minäkin pääsen Ricon mukaan, enhän minä mihinkään harjoitteluryhmään kuulu. Hiljaa odotan Alikin puhuvan loppuun ja koirien valmistelevan lähtöä. Jotkut kiirehtivät tekemään vielä omia juttujaan, jotkut jatkavat syömistä hieman hitaammassa tahdissa. Koirat kaikkosivat pienissä ryhmissä kiivaasti keskustellen tehtävistään hieman kauemmas suihkulähteestä. Mietteliäänä seuraan Niyraa ja Alikia reunalla. Hauskaa, että Komentajakin lähtisi pohjoiseen päin.
"Mitä siellä pohjoisessa on?" kysyn noutajalta aika kuuluvalla äänellä, vaikken ole varma, saiko jo puhua ja siirrän katseeni siihen. "Minusta on jännää lähteä tutkimaan paikkoja."

Mystic - Yad

Mastiffi oli istahtanut hieman suurimman väkijoukon taakse kuuntelemaan komentoa. Suurikokoinen narttu näki hyvin täältä kauempaakin, muiden koirien päiden ylitse ja tahtoi antaa varsinkin harjoittelijoille tilaa. Joillekin tämä saattoi olla ensimmäinen kokopäivätyö, mutta Mylle tämä oli tavallinen työpäivä. Kuullessaan nimensä narttu höristi korviaan ja nyökkäsi vakavana vastaukseksi. Pian väkijoukko hieman haihtui suihkulähteen ympäriltä ja My näki, miten Ateena siksakkasi väen keskeltä mastiffin viereen.
"Nukuithan kunnon yöunet, ettet väsy kesken kaiken?" Ateena vitsaili ja sai mastiffin kohottamaan kulmiaan.
My hymyili ystävälleen ja punnersi itsensä pystyyn.
"Se jää nähtäväksi, ehkä joudut kantamaan minut", mastiffi tuhahti takaisin ja pudisti päätään. "Mennään nappaamaan pientä syötävää, ettei kupsahdeta matkalla."
Mystic kääntyi kohti Kartanoa, nappasi linnun itselleen ja tallusti takaisin ulos odottamaan omaa ryhmäänsä.

Nimi: Defia

20.05.2018 18:09
Ubo ja Shin // Yad ja Auony

Ooh, Shin kurnahti innostuneesti, kun koira nauroi. Kyllähän aina joku jossain välillä nauroi tämän jutuille, mutta Ubo teki niin hyvin harvoin, joten viimeiset puoli vuotta olivat olleet köyhääkin köyhempiä huumorin suhteen. Kolli oli siis erittäin mielissään tumman koiran reaktiosta. Se heilautti häntäänsä ja korjasi toisen sanoja virnistäen, “sanoinkin, että raportoisin naamasi tilasta, en muusta.”
Lichin kääntyessä kohti metsää Shin lähti sen perään virnuillen. “Mehän olimme menossakin metsään ennen kuin sinä ilmestyit,” kissa ilmoitti. Shin vilkaisi taakseen, jossa Ubo mutisi jotain itsekseen, mutta lähti sitten seuraamaan veljeään. Uros ei todellakaan halunnut jäädä lauman jalkoihin.
Shin katsoi Lichiä viileästi, kun tämä yritti ohjeistaa kaksikkoa piiloutumisen suhteen. “Oi kiitos tuhannesti hyvä herra! Epäilemättä me emme olisi osanneet päätellä sitä itse!” Kolli veti esityksensä niin yli kuin jaksoi, kumarrellen päätään pilkallisesti. Se oli tosin hieman vaikeaa, kun kissan piti kipittää aika kovaa tahtia pysyäkseen ison koiran perässä.
Ubo kulki kaksikon perässä edelleen itsekseen mutisten ja roikottaen hieman päätään. Uros ei halunnut, että sen täällä olosta tulisi julkista tietoa, jonka takia se yrittikin suostutella itsensä menemään ihan itse Komentajan puheille. Olisi parempi tuoda itse asia julki, kuin joutua raportin kohteeksi. Tässä tilanteessa se toivoi, että olisi osannut valehdella. Se oli vain aina pitänyt kunniaa liian kovassa arvossa.
Uros nosti katseensa kohti Lichiä tämän udellessä jälleen kaksikon epäilyttäviä toimia. Se ei kuitenkaan tahtonut edelleenkään vastata. Nyt sen siis todella pitäisi päättää, menisikö se Komentajan luo ihan itse vai lähtisikö se pois täältä, palaamatta enää koskaan takaisin. Ubo laski päänsä takaisin alas ja jatkoi mutinaansa.
Shin nyrpisti kuonoaan, kun Lich leikki ettei sitä ollut olemassa. Kissa otti muutaman juoksuaskeleen, jotta se pääsi koiran rinnalle. Se tosin piti edelleen turvavälin koiraan, koska ei täysin luottanut siihen, ettei tämä koittaisi syödä sitä. “Psst,” kissa äännähti saadakseen toisen huomion, “haluatko todella tietää?” Riippumatta siitä kuinka kovasti toista kiinnosti Shin jatkoi hiljaisella äänellä, “piileskelemme koska...” Kissa käänsi katseensa hetkeksi pois, kuin sitä muka nolottaisi. Sitten se katsoi koiraa korvat luimussa, silmät vain hieman raollaan ja pää kallella.
“Piileskelemme epäsopivan seksuaalisen käytöksen vuoksi,” se sanoi yrittäen kuulostaa ujolta naaraspennulta. “Minä ja hän... no, tiedäthän...”
Kaksikon takaa kuului tukehtumisen ääniä ja tömähdys. Ubo oli kompastunut omiin jalkoihinsa ja retkotti nyt maassa kiroillen.

Nimi: Glowe

20.05.2018 18:01
Mitra - Auony

Mitralla oli jo iltatöistä ja aamuhommista tiedossa pieni kasa likaisia kankaita, joko ne olivat veressä, oksennuksessa, tulehtuneen haavan eritteissä, tai jopa jossain muussakin, mutta jokatapauksessa, likaisia ne kumminkin olivat. Suurin osa oli jo kuivunut törkyineen, joten hajuhaittaa ei ollut, kun somali lähti keräämään kankaita ja lastasi niitä yrttisäkin tavoin selkäänsä. Niiden kantaminen ei ollut helppoa, koska erikokoiset ja painoiset, irtonaiset kankaat olivat epävakaampia kuin kangaspussi. Kaksikertaa portaissa Mitran kantamukset putosivat pitkin pitäjää, ja Mitra kirosi varmaan kaikki maailmassa olevat kirosanat siinä niitä kerätessään. Lopulta, ah lopulta naaras pääsi pihalle, missä kissa etsi mahdollisimman vetisen lumiläntin, johon somali alkoi yksitellen kastaa kankaita. Niiden peseminen tapahtui nyrkkipyykillä, Mitra hankasi tassuillaan kankaita yhteen, otti lumipaakun ja hankasi sitä kankaaseen ja sen sellaista. Työ oli raskasta ja jo kahden kankaan jälkeen kissan lapoja särki luonnottomien liikkeiden jatkuva tekeminen. Kankaista lähti vähän tavaraa; hanki oli pinkkioranssi niistä kohdista joissa Mitra oli jo kankaita pessyt. Somali joutui vähän väliä vaihtamaan pesemispaikkaa. Onneksi hanki oli paikoitellen melkein loskaista. Kohta Creeta tuli.
"Komentaja on sekopää; jätti vain kuusi Kaartilaista Kartanolle. Myönnetään, että karkulaisten täytyy olla täysiä tahvoja jos ne tulevat Kartanolle, mutta Kartanossa pelottavaa on Kaarti, ei mokoma rakennuksenrähjä. Ja nyt koko Kaarti hajotetaan kuin lintuparvi, ihan ihme touhua. Pentele tätä hommasta tule mitään... Eivät nämä meinaa puhdistua... Kun lumet sulavat, lähden heti ensimmäisenä kunnon veden ääreen, vaikka sitten kaupungin joelle näitä pesemään!" Mitra nurisi taas siinä töitä tehdessään. Naaras puristi ja kiersi kastuneita kankaita, jolloin niistä oikein valui tummaa veristä vettä. Hyi. "Pese sitten tassusi kunnolla lumessa, ei kielellä, mistä tietää vaikka nämä alkavat jo mädäntyä kun ovat olleet niin kauan tässä kunnossa", Mitra antoi osansa valituksestaan myös Creetalle. Sitäpaitsi kankaissa oli oksennustakin, joten tuskin Creeta halusi kankaita nuolla.

Nimi: Glowe

20.05.2018 17:38
Alik ja Rico - Yad

"Furi, ollaan sitten hiljaa", Rico muistutti rynnistävälle pennulle ja puikkelehti väkijoukossa nuorukaisen perään. Rico joutui pyytelemään koirien siirtymään ja väistämään, sillä isona koirana Rico ei mahtunut luikertelemaan paikasta toiseen Furin tavoin. Jonkin ajan kuluttua Rico sai pennun kiinni ja istahti Furin viereen.
"Kuusi kaartilaista jää Kartanolle. He ovat ... ", Alik luetteli nimet. Rico ei ollut niissä. Mutta noutaja yllättyi, kun nimiin lukeutui kouluttajan nuorisoa. Alik ilmeiseti jakoi tahallaan Ricon nuoret eri tehtäviin. Alik jatkoi Kartanolle jäävien ohjeistusta: "Teette kaiken mitä kissat käskevät. Pyytäkää metsästäjiä avuksi. Minun mukaani pohjoiseen tulevat ..." Alik luetteli useita nimiä, sekä lisäksi, kunnes sen katse kääntyi etsimään isokokoista narttua.
"My", Alik kuulutti, kun sai nartun katseeseensa.(?) "Sinä tulet myös mukaani Ateenan kanssa. Sinä olet vahva, voisit olla myös viemessä lasinsiruja neliömontulle loppupäivästä", Alik siirsi katseensa jo seuraavaan koiraan. "Rico, tulet pohjoiseen ilman Harjoittelijoitasi. Heidän pitää oppia työskentelemään muidenkin aikuisten alaisuudessa", Alik kertoi. Rico vain nyökkäsi hyväksyvästi, kun kohtasi katseensa Alikin kanssa.
"Metsätöihin menevät loput Harjoittelijat ja ... " Lisää nimiä, joihin kuului myös Strix-niminen nuori neiti. "Jos löydätte saalista, tappakaa se. Kissat toivoivat tuuheita kuusenoksia, niillä saa tukittua vetoiset kohdat nopeimmin. Lisäksi pajut ovat hyviä sitomiseen", Alik vaikeni hetkeksi.
"Odotamme vielä tunnin ajan metsästäjiä, pyytäkää heitä ryhmiinne mukaan. Parantajatkaan eivät ole vielä valmiita lähtöön. Pysykää yhdessä. Nyt on aikaa syödä ja levätä, tästä päivästä tulee pitkä", Alik lopetti ja loikkasi alas suihkulähteen liukkaalta, sulavalta kivireunalta. Jos jollakulla oli kysyttävää, Komentaja jäi yhdessä sisarensa kanssa vielä paikoilleen odottamaan kysyjiä.

Nimi: Iitu

20.05.2018 17:31
Creeta - Auony

"Selvä Mitra, tulen sinne sitten!" Creeta huikkasi vielä, ennenkun lähti etsimään omaa opettajaansa.
Ei tarvinnut tutkia kuin kaksi huonetta, ennenkun Creeta näki tutun ruskean turkin yrttivaraston seassa.
"Hei Atle, mitä teet?" oppilas tervehti.
Vastaus oli epämääräistä huminaa, kunnes kollin pää nousi ylös ja sen suusta roikkui pitkä kaisla.
"Oletko sinä penkonut yrttivarastoa?" Atle kysyi tiukasti ja Creeta viskoi epämääräisesti häntäänsä.
"En tietenkään ole! Mitä sinä minulle tiuskit? Puuttuuko jotain vai?" Creeta kysyi ihmeissään.
Kollin pää katosi jälleen eri kangaspussien sekaan.
"Nämä ovat ihan sekaisin, tässä menee hetki, eikö sinulla ole mitään tekemistä, vai mitä siinä pönötät?" Atle jupisi yrttien seasta.
Creeta laski pettyneenä päätään alas. Atle ei yleensä ollut noin töykeä oppilaalleen, painoiko kiire parantajan hartioita vai mikä oli?
" Ajattelin vain tulla ilmoittamaan, että kohta varmaan lähtee ensimmäinen partio kohti pohjoista. Meidän piti mennä mukaan, etsimään lisää yrttejä, muistatko?" Creeta mumisi vaivaantuneena takaisin.
Kolli kääntyi katsomaan oppilastaan ja hymyili väkisin. Sitten se tallusteli nuolemaan nuorukaisen päälakea.
" Tietenkin muistan, minä tulen ihan kohta. Yritän raivata tästä ensin hieman tilaa uusille yrteille. Ota sinä nämä kankaat mukaasi pihalle, pese ne ja tavataan hetken päästä ulkona, sopiiko?" Atle hymyili lempeämmin ja Creeta nosti katseensa lattiasta.
"Sopii! Vien Mitralle samalla lisää kankaita ja huopia. Nähdään pian! Kyllä sinä saat tuon järjestykseen", Creeta kehräsi, ennenkun jätti opettajansa hoitamaan varaston siivoamisen loppuun.
Naaras nappasi suunsa täyteen pienempiä kangaspusseja, jossa säilytettiin yrttejä, ja löysi isomman kankaan, johon kääri pienemmät palaset. Matkalla kohti portaita Creeta kurkki muihin huoneisiin ja kysyi siellä olevilta kissoilta, oliko siellä putsausta tarvittavia kankaita. Creeta sai jonkin verran kannettavaa mukaansa, mutta jo ensimmäisillä rappusilla oppilas huomasi, ettei millään saisi kaikkea mukaansa. Puolet jäi siis keskelle käytävää odottamaan, että joku saisi ne napattua mukaansa. Tonkineesi suuntasi askeleensa ulos ja pienen etsimisen jälkeen näki Mitran (?). Creeta paineli sinne ja alkoi hiljaa auttamaan somalinaarasta hinkkaamaan kostealla lumella kankaita puhtaaksi.

Nimi: Iitu

20.05.2018 17:13
Strix - Yad

Strixin raikuva nauru oli ainoa vastaus, jonka Juri sai, ennenkun harjoittelija katosi käytävän melskeeseen. Hieman röyhkeästi narttu vipelsi alakertaan, mahdollisimman nopeasti, jotta ehtisi ottaa jotain syötävää. Päästyään alakertaan narttu näki, miten jotkut jo kiiruhtivat pihalle odottamaan komennon alkamista. Strix pujotteli matkan Ruokakomerolle ja nappasi nopeasti lihanpalan mukaansa. Se oli hieman sitkeämpi osa sikaa, mutta kelpaisisi nuorukaiselle mainiosti. Aamiaisensa kanssa Strix asettui suihkulähteen lähistölle odottamaan, samalla kun se vilkuili Kartanoa päin, milloin se Juri oikein pääsisi alas asti. Strix halusi kuulla, minkälaisen tarinan Juri Komentajalle antaisi.

Furi - Yad

Hiljaa kuuntelen Jaffan ärisevän ensin harjoittelijoille ja sen jälkeen vielä Ricokin saa osansa. Luimistan korviani ja mulkoilen mastiffia Ricon etujalan takaa. Senkin iljettävä köriläs. Tuhahdan kovaäänisesti, mutta mastiffi vain kävelee ohitse. Ricon jutellessa Jurille vilkaisen dalmatialaista, ennenkun kömmin noutajan mahan alta pois ja ravistelen turkkiani.
"Joo mennään!" vastaan innoissani ja käännyn lähtemään portaisiin.
Montakohan kertaa niitä oikein pitää kävellä? Onneksi tämä jo sujuu. Helpottaa myös kummasti, kun portaikossa ei ole enää niin hirveästi väkeä. Vipellän vikkelästi Jurin ohi, uroksen jalka vaikuttaa olevan kipeä, mutta muuten en huomioi dalmatialaista ollenkaan. Alakertaan kaikuu Niyran ääni ja ravaan reippaasti ulos ja pysähdyn ulkorappusilla. Suihkulähteen reunalle nousee Alik.
"Tule Rico, mennään lähemmäs!" huikkaan taakse katsomatta ja säntään sitten suihkulähteen lähelle, kuuntelemaan tarkasti seuraavia ohjeita.
Olikohan täällä jo sanottu jotain? Mitä kaikkea piti tietää, mihin piti mennä? Mielessäni kuhisee tuhat ja yksi kysymystä, mutta päätän pitää kuononi kurissa, ainakin vähän aikaa. Ehkä Rico tietää asioista enemmän kuin minä.

Nimi: Iitu

20.05.2018 16:56
Lich - Yad

Taasko tuo saamarin katti oli äänessä? Tällä kertaa Lich kuitenkin purskahtaa nauruun. Suurisuinen olento, mutta ei näköjään hirveästi muuta. Lich vilkaisee Shiniä.
"Minustako ajattelit raportoida? Siitä vain jos itse haluatte kiinni jäädä. Jäsenet tietävät, että olen täällä, siinä ei siis ole mitään raportoitavaa", Lich hymähti vakuuttavasti.
Eihän kukaan tiennyt että Lich lymyili juuri täällä, mutta eipä kaksikko sitä tarvinnut tietää. Uros kallisti mietteliäänä päätään. Ajatus siitä, että kaksikko menisi juttelemaan väärille koirille, kuten vaikka Kaartilaisille, ei miellyttänyt urosta. Siinä olisi nopeasti Lichin oma vapaapäivä pilalla. Rottweiler kuitenkin piti kasvonsa peruslukemilla, hieman kyllästyneen näköisenä.
"Tehkää mitä tahdotte, mutta ainakin varoitin teitä. Ette saa olla täällä kauan rauhassa, sillä paikka vilisee pian yhteisöläisiä. Teinä lähtisin tähän suuntaan", Lich jatkoi letkeänä ja kääntyi ympäri tallustaakseen hieman syvemmälle metsään. "Ja ellette sitä tiennyt, niin parempi pysyä puiden seassa, aukioilla teidät huomataan vikkelästi."
Lich virnuili Shiniä päin ja oikein odotti, mitä kissalta kuulisi tällä kertaa. Urosta huvitti, moinen rääpäle ei urosta hetkauttaisi pelkillä sanoilla.
"Miksi te muuten olette täällä piilossa? Mitä te teitte?" Lich ei voinut olla utelematta.
Sen kysymys oli suunnattu toiselle koiralle, kisua Lich ei ollut huomaavinaan.

Nimi: Glowe

20.05.2018 16:22
Niyra ja Alik – Yad

Niyra asteli ulos Kartanosta ja käveli suihkulähdettä kohti. Ensimmäisiä Kaartilaisia alkoi tulvia pihalle, monilla oli mukanaan lihaa. Kätevää, voisi syödä ja kuunnella tehtävänantoa samalla. Niyra kutsui Kaartilaisia luokseen ja yritti parhaansa mukaan selittää Alikin suunnitelmaa.
”Koska lumi on nyt sulaa, onnistuu kaivaminen vähän heikommaltakin koiralta. Teidät jaetaan ryhmiin. Osa lähtee hakemaan oksia ja sammalia, joilla ikkunoita korjataan, osa lähtee Komentajan mukana pohjoisen taloille etsimään kankaita sekä lasinsirujen kuljetukseen sekä parantajien käyttöön. Osa jää auttamaan kissoja Kartanolle. Lisäksi Ruokavarastosta on huolehdittava jonkinverran; ainakin pari ryhmää menee metsästämään. Jokaisessa ryhmässä on oltava vähintään kolme koulutettua Kaartilaista. Lisäystä ryhmiin saatte metsästäjistä ja kissoista….”
Alik ponkaisi jaloilleen, kun viimeinen suullinen oli vasta matkalla alas vatsaan. Komentaja kiiti ulos ja läpi väkijoukon sisarensa luokse, kuunnellen samalla sisarensa viimeisimpiä sanoja.
”En ehtinyt kertoa kuin ryhmien koot”, Niyra kuiskasi veljelleen. Alik nyökkäsi ja loikkasi takana olevan suihkulähteen kaiteelle, jolla koirakin mahtui seisomaan. Näin Alik nähtäisiin ja kuultaisiin vähän paremmin.
”Metsästäjien työt perustuvat vapaaehtoisuuteen; he saavat päättää mihin työhön menevät. Odotamme heitä täällä ennen lähtöämme, myöhästelijät jäävät Kartanolle tai metsään töihin, ilman valinnanvapautta”, Alik puhui laajenevalle Kaartijoukolle. Nyt pihalla oli jo parikymmentä koiraa.

Nimi: Glowe

20.05.2018 15:38
Rico ja Juri - Yad

"Hei! Tuo on kusetusta!" Juri räyhäsi Strixin perään, mutta narttu oli jo loikkinut mstkoihinsa. Rico seisahtui oven edessä, antoi narttupennulle tietä.
"Huomenta Strix", Rico toivotti takaisin. Furille vanhus ei juuri nyt vastannut mitään. Rico kurkisti sisään huoneeseen, kun kuuli Jaffan ärisevän viimeisille lähtijöille.
"Menehän sinäkin Jaffa, minä jatkan tästä", Rico ehdotti äreälle mastiffille, joka kääntyi hampaat esillä noutajaa kohti.
"Älä sinä kerro mitä minun pitää tehdä!" Jaffa ärähti, mutta marssi vihaisena Ricon ohitse. Rico vilkaisi ihmetellen sen perään. Mikä Jaffaa vaivasi. Rico käveli sisälle huoneeseen tarkistamaan viimeisten pentujen tilanteen. Ilmeisesti Furi pysytteli edelleen noutajan vatsan alla.
"Hei Rico, eihän mun tarvitse mennä? Kun mulla on tää koipi", Juri kiinnitti toiveikkaan naamansa Ricoon.
"Täytyy, sinun pitää olla kiinnostunut Kaartin tekemisistä, vaikka et voisi osallistuakaan. Ja et sitten osallistu, tulet vain kuuntelemaan komennon. Vauhtia, että ehdit alas ennen kuin Komentaja aloittaa" Rico totesi nuorukaiselle. Jurin korvat ja häntä valahtivat ja nuori dalmantialainen murisi jotain painokelvotonta. Viimeiset Harjoittelijat luikkivat jo Ricon ja Furin ohitse. Juri oli tekemässä lähtöä.
"Juri, pärjäätkö?" Rico kysyi, harjoittelijan liikkuminen oli aika hankalan näköistä.
"Joo joo", Juri murahti ja Rico nyökkäsi, ja katsoi sitten vatsansa alle, jos Furi oli vielä siellä.
"Mennään nyt ulos", Rico totesi pennulle hymyillen.

Nimi: Iitu

20.05.2018 15:24
Furi - Yad

Ihan yhtäkkiä portaikot ja käytävät täyttyivät väestä. Vilistän rappusten reunaan ja tuijotan silmät suurina ohi meneviä koiria. Vastaantulevalla nartulla on rynnäkköön selitys, vain puolisen tuntia aikaa. Vai niin, no ei ihme. Yritän pysytellä Ricon kintereellä melskeessä, kun tallustelemme ylöspäin. Välillä saan liimaantua vielä enemmän seinään kiinni, kun alastulevialla on niin hirveä hoppu. Väistelen parhaani mukaan ja olen kiitollinen pienestä koostani ja vikkelistä liikkeistä, samalla kun toivon olevani iso ja vahva, silloin kukaan ei ainakaan pääsisi tallustelemaan ylitseni! Nyt näyttää siltä, ettei suurinosa edes huomaa ylöspäin tarpovaa pentua. Väistäessäni vielä yhtä isokokoisempaa Kaartilaista tuhahdan turhautuneena ja sukellan Ricon mahan alle turvaan. Noutajan kaikki ainakin huomaavat, joten kumartuneena Ricon etujalkojen väliin sinnittelen uroksen tahdissa ja annan sen raivata tietä. Haha, tämähän toimii! Paljon reippaammin päästään etenemään näin. Päästyämme ylös näen tutun mastiffin huutelemassa yhteen huoneeseen ja pian sieltä loikkii nuoria koiria kipakkaasti kohti alakertaa. Käytävällä on kauhea mölinä, enkä usko kenenkään enää tämmöisessä metelissä nukkuvan! Varmuuden vuoksi pysyttelen korkeamman noutajan alla turvassa suuresta väkijoukosta.
"Täällä ollaan varmaan hereillä", selostan hieman huvittuneena Ricolle, vaikkakin saan korottaa ääntäni aika reippaasti, jotta se kuuluisi metelin yli.

Strix - Yad

Pilvet ovat pehmeät ja mukavan tuntuiset polkuanteroiden alla. On vaivatonta loikkia pilvestä pilveen, leijailla hetken ilmassa ja sitten sukeltaa pumpulimassaan ja... Ärsyttävä ääni kantautuu jostain ja Strix luimistaa korviaan. Ei tuommoinen lepertely kuulu tämmöiseen uneen. Strix yrittää karkoittaa sen mielestään, mutta ääni kuuluu uudestaan ja sitten vaimeaa naurua. Murahtaen narttu kääntyy kyljelleen ja räväyttää silmänsä auki, vain nähdäkseen Jurin leveän virneen korvansa juuressa. Hei, kiitos tästä. Ennenkun Strix ehtii mitään kummoisempaa tekemään Jaffa ilmestyy ovensuulle karjumaan. Alaskalainen peittää haukotuksen, eikö tässä saa edes viittä minuuttia aikaa heräillä? Ei näköjään. Juri on jo viisastelemassa ja Strix tukehduttaa naurukohtauksen mastiffin vastaukselle. Venytellen narttu nousee ylös pedistään.
"Minä olen hereillä senkin pöhkö", Strix ilmoittaa dalmatialaiselle, ennenkun mastiffin sanat tarttuvat aivoihin.
Hitsi, tässähän alkaa olemaan kiire! Strix odottaa hetken aikaa, ennenkun suuntaa käytävälle.
"Sinulla on koko päivä aikaa syödä mitä ikinä haluatkin, joten pitäisikö se Komentaja löytää? Mutta minä etsin ensin syötävää, vika alhaalla on jänishousu!" Strix huudahtaa ystävälleen, tietäen varsin hyvin, ettei tuolla jalalla ehkä hirveästi rappusissa juosta.
Strix pomppii ulos käytävälle ja sen katse osuu noutajaan ja siihen pieneen pentuun.
"Huomenta Rico", Strix tervehtii ohikulkiessa ja antaa shikokupennulle vain nopean katseen hämmästyneenä. Miksi ihmeessä se on noutajan mahan alla piilossa? Strixiä se huvittaa, ennenkun narttu loikkii muiden harjoittelijoiden perään alakertaan.

Nimi: Defia

20.05.2018 14:54
Ubo ja Shin // Yad ja Auony

Rottweilerin lähestyessä Shin nosti häntänsä pystyyn, mutta pysyi aloillaan. Edes virne sen kasvoilta ei kadonnut, mutta sen koko keho oli jännittynyt. Kissa oli valmis syöksymään ystävänsä jalkoihin, jos tumma uros ottaisi yhden askeleen liikaa, eihän se halunnut yllättäen katkaista niskojaan jonkun hampaissa. Sillä hetkellä, kun koira kiinnitti katseensa Uboon, Shin peruutti nopeasti ja huomaamattomasti pari askelta.
Vieraan koiran esittämä kysymys sai Ubon jäykistymään. Sillä ei sentään ollut mitään tarvetta selitellä itseään tälle kyseiselle koiralle, mutta aika jolloin sen täytyisi selittää joillekin muille oli aina vain lähempänä. Lichiksi esittäytyneen koiran jatkaessa puhettaan Ubon koko olemus synkkeni. Raportoida. Juuri tämän takia Ubo oli tiennyt, ettei alueella kannattaisi hengailla, mutta heti paikalla Kartanoon käveleminen oli tuntunut liian vaikealta.
Uros heilautti korviaan, kun Lich sitten kertoi, että tähän suuntaan oli tulossa muitakin. Se kasvattaisi siis todennäköisyyttä siitä, että joku tuttukin voisi osua paikalle. Kuitenkin jokin muu herätti uroksen kiinnostuksen, “karkureita?”
Siitä huolimatta, että Shin tiesi veljensä huolet palaamisen suhteen, se ei onnistunut pitämään suutaan kiinni. Ja miten se muka olisikaan pystynyt, kun joku kerrankin tarjosi sille noin kaunista hymyä vastalahjaksi?! “Olenhan minä kieltämättä todella herkullisen näköinen,” kissa kehräsi maireasti hymyillen. Sitten se taas virnisti, tietäen aiheuttavansa harmia veljelleen, mutta jatkoi, “mitä jos sinä et raportoi meitä, niin me emme raportoi sinun rumaa pärstääsi?” Ehdotuksensa päätteeksi kissa heilautti tassuaan kuin haudatakseen aikaisemman vitsisnsä, vaikka oli juuri vain pahentanut sitä. Shin kuuli kuinka Ubo urahti epätoivoisena. Kolli ei kuitenkaan voinut sille mitään, siitä oli ollut liian kauan, kun se oli voinut pilkata muita kuin veljeään.

Nimi: Glowe

20.05.2018 14:20
Rico - Yad

"Niinpä näkyy", vanhus vastasi, kun Komentaja rynnisti ohi kaksikkoon vilkaisemattakaan. "Luulen että tällaisena päivänä komento annetaan ulkona. Ja uskon myös, että Alik-herra on jo käskenyt kaikki heräämään. Voimme toki mennä tarkistamaan, ovat muutamat laiskajaakot viitsineet nousta tavallisen kaartilaisen käskystä", Rico vitsaili ja kääntyi kohti yläkertaan meneviä portaita. Vastaan tuli useampikin Kaartin koira, joista yksi narttu hidasti Ricon kohdalla.
"Väärä suunta, kaikkien pitää mennä ulos", narttu sanoi.
"Käyn vain katsomassa, ovatko nuoret heränneet", Rico vastasi, narttu oli jo mennyt ohitse.
"Äkkiä, Komentaja antoi vain puoli tuntia", narttu huusi vielä taakseen. Kaikilla taisi olla kiire syömään, ja muille aamutoimille. Rico vilkaisi Furia, ettei se vain jäisi litistyksiin jonnekin kun väkeä oli niin paljon. Portaat narisivat ja naksuivat useiden koirien askelissa, ja vastavirtaan käveleminen oli yllättävän hankalaa, vaikka kukaan ei ainakaan tahallaan tuuppinut.

Juri - Yad

"Striiiiixxx, herätyysssss. Työt alkaaaaa", Juri leperteli pikkunartun korvaan. Nuorikko oli herännyt meteliin hetkeä aikaisemmin ja nyt se jo härnäsi kaveriaankin heräämään.
"Kivaa, kivaa roskan keräämistääää, vauhtiaaaa", Juri hekotti välissä, taustalla kuului myös parin muun nuoren naureskelua, vaikka nekin joutuivat töihin. Jurin pelleily oli vain niiden mielestä huvittavaa.
"Ja arvaa, kuka saa nukkua koko päääiivän", Juri virnuili ja nauroi taas. Äkkiä ovi paiskautui auki.
"Kaikki ylös nyt!" Juri mulkaisi siihen suuntaan, ja näki ison mastiffikoiran kävelevän huoneeseen. Jaffan perhana.
"Minäpä en mene, Rouva antoi luvan jäädä tänne", Juri tuhahti aikuiselle. Jaffa näytti hampaitaan.
"Sen saat selittää Komentajalle ihan itse. Komentaja käski KAIKKI ulos. Aikaa on enää parikymmentä minuuttia, vauhtia!" Jaffa ärisi, ja moni nuori luikki häntä koipien välissä äreän koiran ohitse. "Syödä ei ehdi töiden keskellä, vauhtia jos mielii ruokaa!" Jaffa jatkoi ärisemistä. Juri vain tuhahti, pyöräytti silmiään ja kääntyi takaisin Strixin puoleen. Joko likka oli herännyt? Sen täytyi olla kuollut jos se ei ollut herännyt tuollaiseen meteliin.

Nimi: Iitu

20.05.2018 14:09
Lich - Yad

Uros jähmettyi paikoillaan kissan avaessa suunsa ja koittaen olla hassunhauska. Haahaa. Urosta ei naurattanut. Katse naulittuna tummaan kissaan rottweiler ei voinut olla miettimättä, miten kivalta tuntuisi nakata tuommoiselta hiippailijalta niskat nurin. Uhmakkaasti Lich astui askeleen eteenpäin, ennenkun se hymyili tulokkaita kohti. Virneessä ei kuitenkaan ollut tippaakaan ystävällisyyttä. Uros oli etsinyt saalista, eipä sitä kiinnostanut, oliko se joku jänis vai suurisuinen kissanrääpäle. Vaikka Lich oli yksin, se oli kaksikkoa hyväkuntoisempi ja lihaksikkaampi, treenasihan uros kovasti. Rottweiler otti vielä askeleen lähemmäs, katse kissassa, kun koira avasi suunsa ja Lich kohotti päätään tämän suuntaan. Toinen uros katsoi suoraan rottweileriin, mutta sen katseessa oli jotain outoa. Aivan, kuin se tuijottaisi tyhjyyteen, suoraan rottweilerin lävitse. Lich oli nähnyt samanlaisen tuijotuksen aikaisemmin ja mielenkiinto kaksikkoon lopahti siihen. Oliko koira sokea? Lich ei tappelisi semmoisen kanssa, ellei se olisi aivan välttämätöntä. Kenties rottweiler ajatteli sen olevan liian helppoa. Sitäpaitsi koira ei aukonut kissan tapaisesti päätään, vaan vastasi Lichin kysymykseen. Vai niin, yhteisöläisiä? Karkureitako?
"En ole nähnyt teitä ennen. Miksi lähditte ja silti liikutte näin lähellä?" Rottweiler kysyi ja antoi ruumiinsa rentoutua. Tässä ei tarvitsisi liiskata ketään. Vielä. "Olen myös Yhteisön jäsen, nimeni on Lich", rottweiler jatkoi vastaustaan ja käänsi katseensa uudestaan kissaan, jota koira kutsui Shiniksi.
Lich nosti päätään korkeammalle ja tutkaili tarkkaan Uboa. Koira oli Lichiä selvästi pienempi, mutta uros ei epäröinyt, etteikö koira ollut ollut joskus hyvässäkin kunnossa.
"Minun pitäisi varmaan raportoida teistä", Lich murisi. "Tähänkin suuntaan taitaa olla tulossa Yhteisön jäseniä milloin vain, joku siivouspäivä menossa. Eli jos ette halua jäädä kiinni, kannattaa jatkaa matkaa. Sitäpaitsi alueella ei ole turvallista liikkua, täällä liikkuu kaksi karkuria."
Lichin virne leveni jälleen Shiniä kohti.
"Sinut ne voisivat syödä, mutta ainakin ystäväsi osaa pitää kielensä kurissa", Lich lisäsi hyväntuulisesti.

Nimi: Glowe

20.05.2018 13:44
Mitra - Auony

Oli mukavaa, että Creeta otti päivän vastaan haasteena, eikä rasitteena. Nuorukainen ehdotti jo itselleen tekemistä, hyödyllistä työtä. Creetasta tulisi vielä mainio parantaja, kunhan neiti saisi lisää itsevarmuutta toimenpiteisiin ja yrttitietouteen. Mitra nyökytteli pörröturkkista ja siten leveältä näyttävää päätään Creetan puhuessa. Hyviä ehdotuksia, kumma kun Atle ei ollut pistänyt Creetaa töihin. Tässä vaiheessa Nayal toivoisi jo taukoa, jos siis kykenisi työhön.
"No minä ajattelin mennä niitä kankaita pesemään kun lumi on mukavan märkää. En saa kuljetettua kerralla kovin paljon, joten jos ehdit, voisit tuoda uuden satsin ulos. En taida ehtiä pestä sitä enempää, ennen kuin pitää jo lähteä. Minäkin tulen sinne taloille", Mitra kertoi.

Nimi: Iitu

20.05.2018 13:12
Creeta - Auony

Creeta seurasi katseellaan koiria, kunnes ne katosivat näköpiiristä. Sitten oppilas katsoi Mitraa.
"Minulle ei ole vielä jaettu mitään ensimmäisiksi tunneiksi, mutta kunhan Alik-herra on hereillä ja jakanut ryhmät, lähden Atlen mukaan pohjoiseen etsimään yrttejä", Creeta vastasi, ennenkun lähti kipittämään kohti ovea.
Creeta olisi mieluusti somalinaaraan seurassa, mutta olihan Creeta sentään Atlen oma oppilas ja kolli oletti nuorukaisen liittyvän piakkoin tämän seuraan. Creeta päätti kuitenkin pitää korvansa auki, jotta voisi mennä auttamaan myös Mitraa; olihan tämän oma oppilas vielä potilaana ja Mitra varmasti kaipaisi jossain vaiheessa lisätassuja.
"Menen etsimään Atlen ja kysymään hieman lisää aikatauluista. Hän taitaa olla vielä omien potilaiden luona. Haluatko, että vedän sen jälkeen kankaita ulos puhdistamista varten, ennenkun meidän pitää lähteä?" Creeta siristi sinisiä silmiään mietteliäänä. "Mitä sinä teet tässä alussa, voin tulla takaisin auttamaan, jos Atle ei tarvitse minua vielä?" oppilas jatkoi nopeasti.
Nuorukainen toivoi kovasti, että voisi olla tämän päivän härdellissä mahdollisimman paljon hyödyksi.

Furi - Yad

Ajatukset painavat pientä mieltäni ja laahustan käytävää pitkin. En usko, että taisin ihan kaikkea parantajien puheista ymmärtää, mutta vilkaistuani noutajaa, ei sekään näytä hyppivän riemusta. Huoli tuntuu paksuna möykkynä mahassa ja se saa minut myös hieman hämmästymään. Eihän noutaja kuitenkaan ole minulle vielä mikään vanha tuttu, mutta jotenkin olen silti, melkein huomaamattomasti, kiintynyt vanhaan koiraan. Samassa Ricon kevyt naurahdus saa minut nostamaan päätäni ja heilutan urokselle häntääni. Niin, ei tässä masentua nyt kannata.
"Hyvä, koska minä suutun, jos kuolla kupsahdat siihen", yritän vitsailla takaisin.
Noutaja kuitenkin onnistuu keventämään tunnelmaa ja karistan loputkin murheenrippeet pääkopastani. Onhan Rico oikeassa. Päätän kuitenkin pitää urosta vielä enemmän silmillä, ihan vain varmuuden vuoksi, jotta huomaisin, jos se menisi huonompaan kuntoon. Siirrymme takaisin kohti alakertaa ja pian ohitsemme vipeltää tuttu uros, vaikkei se meihin vilkaisekaan.
"Katso, Komentaja on näköjään herännyt", tokaisen Ricolle ja seuraan mielenkiinnolla urosta, kunnes se on kadonnut portaikossa.
"Missä niitä komentoja annetaan?" utelen. "Mennäänkö ulos, ja onko sinun harjoittelijat jo hereillä? Pitäisikö ne käydä katsomassa, vai kuuluuko se edes sinun työhösi? Vaikka tässä olisi vielä aikaa, niin eikös niidenkin pidä syödä jotain ennenkun pitää lähteä?"
Uteliaana kallistan päätäni Ricon suuntaan, enkä voi kieltää, ettei minulla ole aika tärkeä olo, kun saan niin paljon liikkua noutajan seurassa.

Nimi: Defia

20.05.2018 12:51
Ubo ja Shin // Yad ja Anuony

Ubo seurasi Shiniä kohti metsää. Hetken päästä se kuitenkin pysähtyi kuultuaan jotain. Korvat heiluivat äänen suuntaan ja pian koira käänsi myös sokean katseensa sinne. Shin kääntyi katsomaan veljeään, mutta sitten senkin kuuli lähestyvät askeleet. Kissa käänsi keltaiset silmänsä lähestyvään koiraan. Sen näkökulmasta koira oli valtava. Siitä huolimatta, että koira paljasti hampaansa, Shin ei voinut estää leveää virnettä nousemasta sen kasvoille.
Sivuuttaen täysin koiran kysymyksen se vilkaisi veljeään ja lohkaisi, “katsos kummaa, löysimme vielä sinuakin rumemman koiran!” Ubo ei ollut huvittunut. Se nuuhki ilmaa ja katseli tulokasta tietenkään näkemättä tätä. Koira ei arvostanut veljensä letkautusta lainkaan, sillä se ei itse edes nähnyt mitä niillä oli vastassaan. Ääni ja haju kertoivat sille kyllä, että kyseessä oli melko suurikokoinen uros, tai ainakin se epäili niin tämän askelten ja äänen syvyydestä.
Ubo ei voinut estää pientä murinaa, joka kumpusi sen pohtiessa mitä sen kannattaisi vastata. Se ei halunnut suoraa päätä kertoa keitä ne olivat, kun se ei voinut tietää kuka oli vastassa. Sillä saattaisi olla virhe kertoa olevansa täältä päin, jos vieras koira olikin jostain muualta. Toisaalta Ubo ei kyllä alkaisi valehtelemaankaan, joten se murhati luovuttaneena.
“Älä ota tuota kissaa liian tosissasi. Kuulumme molemmat Yhteisöön, mutta olemme olleet poissa jonkin aikaa,” uros selitti toivoen, ettei koira ollut jo päättänyt tappaa Shiniä. “Minä olen Ubo ja tuo on Shin,” se murahti nyökäten kohti kissaa. “Kukahan sinä mahdat olla? Kuulutko Yhteisöön?” uros kysyi puolestaan. Se piti koko ajan katseensa toisessa koirassa, vaikka ei oikeasti mitään nähnytkään. Siitä vain tuntui lohdulliselta esittää näkevänsä.

Nimi: Iitu

20.05.2018 12:47
Lich - Yad

Hyvät yöunet, mutta aavistuksen lyhyet. Lich venytteli pesässään hartaasti ja haukotteli kovaäänisesti, ennenkun kurottautui nappaamaan kauriista aamupalaa. Rottweiler ryömi ulos pesästään ja laskeutui hentoon aamuaurinkoon syömään. Lich katseli laiskana ympärilleen ja mietti, mitä kaikkea ohjelmaa Kartanossa tänään olisi. Ainiin, se samperin siivouspäivä. Lich mutristi kuonoaan ja pudisti itsekseen päätään. Pyh, urosta ei voisi vähempää kiinnostaa jokin typerä siivouspäivä. Ehkei uroksen poisjäämistä edes huomattaisi. Syötyään Lich ponkaisi ylös ja ravisti sulaneen lumen turkistaan. Koska oli erityinen päivä, rottweiler tiesi, ettei tarvitsisi metsästää Kartanoa varten. Eiköhän niillä laiskiaisilla ollut vielä sitä sikaa jäljellä. Rottweiler venytteli takajalkojaan ja kokeili varovaisesti toista etujalkaansa. Kyllä se vielä vähän turvonneen oloinen oli, mutta Lich päätti olla välittämättä. Tämmöinen vapaa päivä oli liian hyvä kotona loikoiluun, niinpä tummaturkkinen koira lähti liikkeelle.
Lich päätti olla lähestymättä Kartanoa, jottei kukaan tulisi hätistämään urosta heti töihin. Lich kääntyi siis aivan toiseen suuntaan ja lähti lompsimaan kohti pohjoista. Siellä ei olisi tähän aikaan vielä ketään hääräämässä turhuuksia. Lich siirtyi keveään raviin lämmittelyksi ja samaan aikaan etsi katseellaan sopivaa saalista. Metsästys ei ollut pääasia, mutta uros halusi harjoitella uusia taktiikoita ja siihen tarvittiin jokin elävä olento. Rottweiler päätti suunnistaa kohti kaupunkia, ei liian lähelle tietenkään, mutta ainakin metsän rajalle. Sieltä saattoi löytää saaliseläimiä, jotka eivät olisi niin valppaina, kuin Kartanon läheisyydessä olevat elukat. Lähestyessään metsänrajaa Lich hidasti vauhtiaan ja alkoi puikolehtimaan puiden luomassa pienissä varjoissa, valppaana ja varuillaan. Sen lihakset jännittyivät ja koira nosti kuonoaan kohti taivasta nuuhkiakseen ilmaa. Ei kulunut kauaa, kunnes kuonoon kantautui tuntematon haju ja Lich pysähtyi epäluuloisena. Koiranhaju? Se ei ollut Lichille tuttu. Oliko tänne eksynyt jokin ulkopuolinen? Rottweilerin kasvoille levisi ilkikurinen virne. Tämäpä sattui sopivasti. Uros lähti seuraamaan hajua ja pian siihen sekottui toinenkin haju. Lich rypisti kuonoaan ja etsi vimmatusti liikkeitä puiden lomasta. Ensimmäiseksi katse kohdistui pikimustaan kissaan, joka asteli metsää kohti. Vähän matkan päässä seuraili ruskeahko koira(?). Lich tarkkaili kaksikkoa, hieman ihmeissään parivaljakosta. Keitä ne olivat? Rottweiler lähestyi tuulta vasten, peittääkseen oman hajunsa, mutta päätti olla suoraviivaisempi. Tässä nyt mitään hiippailla alettaisi! Lich luimisti korvansa ja asteli päättäväisenä esille, katse naulittuna mustaan kissaan.
"Keitä te olette?" Lich murisi ja paljasti varoittavasti hampaitaan, ennenkun pysähtyi parin metrin päässä muukalaisista.

Nimi: Glowe

20.05.2018 12:31
Alik ja Niyra – Yad
Komentaja avasi hieman hätkähtäen silmänsä ja hahmotti vain hämärästi heränneensä unesta. Oliko Komentaja nukahtanut? Alik ei ollut edes huomannut unen tuloa kesken ajattelun ja suunnittelun. Husky nosti päätään ja tajusi vielä suuremmaksi ihmetyksekseen, että oli valoisaa. Oli aamu. Käytävältä kuului ääniä, askelia, puhetta. Kaarti oli jo herännyt. Ja Alik loikoili vielä täällä. Katsoessaan kuitenkin ikkunan karmien muodostamia varjoja, Alik ymmärsi, että oli vielä aikaista. Alik ei ollut myöhässä vielä mistään. Kiitos kumminkin sille, joka oli käytävässä mekastanut, ja saanut kultaturkkisen Komentajan heräämään nyt, eikä myöhemmin. Alik nousi istumaan ja katsoi kehoaan, joka oli enemmänkin malamuutti- kuin huskymainen. Niyra sai olla ylpeä siitä pikenttimuksustaan, Alik kirjaimellisesti hohti syvän keltaisessa aamuauringossa. Uroksen karkea, paksu karva kiilsi, kuin ei olisi ikinä puhtautta nähnyt. Alik katsoi turkkiaan arvostellen, ja joutui myöntämään mielessään, että se kissaneiti oli tehnyt hyvää työtä. Harmi, että se työ tulisi olemaan turhaa, Alik sotkisi itsensä aivan varmasti pian. Vielä yksi ihaileva silmäys kellastuvaan villisian kalloon, ja Alik oli valmis lähtemään päivän töihin.
”Huomenta herra Komentaja!” Käytävä suorastaan raikui, kun huoneista tungeksivat koirat huomasivat Alikin huoneen oven avautuvan. Kaartilaiset keskeyttivät työnsä ja touhunsa, tekivät tietä käytävällä ja odottivat kumartamatta. Hiljaisuudessa Alikin kerrankin ei tarvinnut huutaa.
”Kaikki suihkulähteelle puolen tunnin kuluttua”, Alik puhui kumminkin kuuluvalla äänellä. Lähimmät koirat nyökkäsivät tai kumarsivat, jos vain väenpaljoudessa niin mahtuivat tekemään. Alik lähti jolkottamaan kohti alakertaa reippaalla tahdilla, pieni liikunta heti herättyä auttaisi saamaan aivoja toimintaan. Alik oli nukahtanut kesken miettimisen, eikä uros ollut saanut päätettyä kaikkea, miten toimittaisiin. Eikä Alik ollut ehtinyt ehdottaa menetelmiä sisarelleen. Ehkä Alik oli sittenkin myöhässä. Yläkerrasta alkoi kuulua enemmän meteliä, kun kaartilaiset herättivät tovereitaan. Alik viiletti alakertaan, ehkä porhalsi ohi eräästä mustasta vanhuksesta ja punaruskeasta pennusta, mutta ilman kummempaa pysähtelyä Alik saapui Ruokakomeron luo. Alik oli tottunut syömään aamiaiseksi jänistä, mutta kaipa pitäisi syödä juhla-aterian rippeitä. Oli villisika toki hyvää, mutta Alik tunsi tapaorjuuden piiskaavan selkään, kun Alik otti mehukkaan jäniksen sijasta villisikapalan. Alik käveli Kokoushuoneen puolelle, ja yllätyksekseen näki Niyran. Oho, oliko sisko urosta ennemmin hereillä?
”Minulla olisi pari ajatusta tälle päivälle”, Alik kiiruhti sisarensa luo. Niyra katsoi veljeään hieman huvittuneena.
”Ensinnäkin; huomenta Alik. Kerro toki mitä olet suunnitellut”, Niyra totesi huvittuneesti Komentajalle, joka oli kuin hännän alla palaisi liekki. Alik kurtisti kuonoaan, kävi sisartaan vastapäätä makuulleen ja alkoi kiireesti selittää, miten oli ajatellut jakaa ryhmät, tai miten metsästäjät otettaisiin huomioon, turvallisuus ja sen sellaista.
”Minusta metsästäjien ja kissojen pitäisi saada valita minne menevät”, Niyra kommentoi veljensä selostuksen välissä.
”Kaikki eivät ehkä halua jäädä Kartanolle, mennä metsästämään, tai keräämään työtarvikkeita”, Niyra jatkoi.
”Mutta taloja ei ole tutkittu, ja väen on parempi pysyä lähellä Kartanoa”, Alik vastusti korviaan luimien.
”Anna heidän valita. Pienennä kaartiryhmiä, jotta mukaan mahtuu metsästäjiä ja kissoja. Alaisesi pitävät heidät turvassa. Sitä paitsi, kuulin, että parantajat haluaisivat tulla myös pohjoisen taloille, siellä on kai jotain yrttejä”, Niyra tyrmäsi veljensä sanat lempeästi.
”Eikö nyt ole liian kylmä kasveille?” Alik tuhahti. Niyra kohautti lapojaan.
”Parantajat tietävät, en minä. Mutta sitä suuremmalla syyllä otat kissoja ja metsästäjiä mukaan; et saa estää parantajien työtä”, Niyra totesi.
”Hyvä on, Niyra…. Pyyhkäisit juuri koko illan mietintätyöni taivaantuuliin”, Alik nurisi. Niyra naurahti veljensä pahantuulisuudelle. Alik oli herännyt väärällä jalalla.
”Kyllä sinä selviät. Ja pyydä ehdotuksia yhteisöläisiltä, meillä on monta älykköä joukossamme. Syö nyt jotain, muuten kuukahdat puolimatkassa pohjoiseen”, Niyra huolehti tutulla äidillisellä tavallaan. Alikilta oli mennyt vähän ruokahalu, mutta Komentaja tiesi Johtajan puhuvan asiaa. Ilman ruokaa ei jaksanut, ilman ruokaa olisi heikko. Syöminen rauhoitti, auttoi miettimään, ja antoi energiaa jota Alik tulisi kipeästi tarvitsemaan. Joten, kuuliaisesti Alik repi lihanpalaansa. Niyra oli jo syönyt.
”Miksi olet hereillä näin aikaisin?” Alik kysyi syömisen lomassa.
”Se orpopentu Furi tuli herättämään minut. Hän on päättänyt jäädä Yhteisöön.”
”Vai niin. Missä se muksu asuu?” Alik esitti jatkokysymyksen, vaikkei yhden pennun menot paljoa urosta kiinnostaneet.
”Kartanossa vielä. Ellei hän löydä jotakuta metsästäjää, jonka luokse muuttaa”, Niyra totesi ja nousi ylös. ”Menen jo ulos jakamaan ryhmiäsi”, narttu hymyili veljelleen. Alik luimisti korviaan, toivottavasti Niyra muisti kaikki oikein… No, oli Niyrankin tekemä työ alku, joka helpotti Alikin työtä. Ilmeisesti Niyra oli huomannut, että Alikilla oli kiire.
”Kiitos Niyra”, Alik vastasi ja jatkoi lihan hotkimista.

Nimi: Iitu

20.05.2018 12:28
Lich - Yad

Hyvät yöunet, mutta aavistuksen lyhyet. Lich venytteli pesässään hartaasti ja haukotteli kovaäänisesti, ennenkun kurottautui nappaamaan kauriista aamupalaa. Rottweiler ryömi ulos pesästään ja laskeutui hentoon aamuaurinkoon syömään. Lich katseli laiskana ympärilleen ja mietti, mitä kaikkea ohjelmaa Kartanossa tänään olisi. Ainiin, se samperin siivouspäivä. Lich mutristi kuonoaan ja pudisti itsekseen päätään. Pyh, urosta ei voisi vähempää kiinnostaa jokin typerä siivouspäivä. Ehkei uroksen poisjäämistä edes huomattaisi. Syötyään Lich ponkaisi ylös ja ravisti sulaneen lumen turkistaan. Koska oli erityinen päivä, rottweiler tiesi, ettei tarvitsisi metsästää Kartanoa varten. Eiköhän niillä laiskiaisilla ollut vielä sitä sikaa jäljellä. Rottweiler venytteli takajalkojaan ja kokeili varovaisesti toista etujalkaansa. Kyllä se vielä vähän turvonneen oloinen oli, mutta Lich päätti olla välittämättä. Tämmöinen vapaa päivä oli liian hyvä kotona loikoiluun, niinpä tummaturkkinen koira lähti liikkeelle.
Lich päätti olla lähestymättä Kartanoa, jottei kukaan tulisi hätistämään urosta heti töihin. Lich kääntyi siis aivan toiseen suuntaan ja lähti lompsimaan kohti pohjoista. Siellä ei olisi tähän aikaan vielä ketään hääräämässä turhuuksia. Lich siirtyi keveään raviin lämmittelyksi ja samaan aikaan etsi katseellaan sopivaa saalista. Metsästys ei ollut pääasia, mutta uros halusi harjoitella uusia taktiikoita ja siihen tarvittiin jokin elävä olento. Rottweiler päätti suunnistaa kohti kaupunkia, ei liian lähelle tietenkään, mutta ainakin metsän rajalle. Sieltä saattoi löytää saaliseläimiä, jotka eivät olisi niin valppaina, kuin Kartanon läheisyydessä olevat elukat. Lähestyessään metsänrajaa Lich hidasti vauhtiaan ja alkoi puikolehtimaan puiden luomassa pienissä varjoissa, valppaana ja varuillaan. Sen lihakset jännittyivät ja koira nosti kuonoaan kohti taivasta nuuhkiakseen ilmaa. Ei kulunut kauaa, kunnes kuonoon kantautui tuntematon haju ja Lich pysähtyi epäluuloisena. Koiranhaju? Se ei ollut Lichille tuttu. Oliko tänne eksynyt jokin ulkopuolinen? Rottweilerin kasvoille levisi ilkikurinen virne. Tämäpä sattui sopivasti. Uros lähti seuraamaan hajua ja pian siihen sekottui toinenkin haju. Lich rypisti kuonoaan ja etsi vimmatusti liikkeitä puiden lomasta. Ensimmäiseksi katse kohdistui pikimustaan kissaan, joka asteli metsää kohti. Vähän matkan päässä seuraili ruskeahko koira(?). Lich tarkkaili kaksikkoa, hieman ihmeissään parivaljakosta. Keitä ne olivat? Rottweiler lähestyi tuulta vasten, peittääkseen oman hajunsa, mutta päätti olla suoraviivaisempi. Tässä nyt mitään hiippailla alettaisi! Lich luimisti korvansa ja asteli päättäväisenä esille, katse naulittuna mustaan kissaan.
"Keitä te olette?" Lich murisi ja paljasti varoittavasti hampaitaan, ennenkun pysähtyi parin metrin päässä muukalaisista.

Nimi: Glowe

20.05.2018 11:47
Rico - Yad

Totta kai vanhus oli allapäin, kun se käveli auringossa kylpivästä huoneesta hämärämpään käytävään. Matolla päästyään Rico pysähtyi ja kohotti ryhtiään, ottaen itseään henkisesti niskasta kiinni.
*Sinulla on vielä aikaa, nauti siitä vanha hömelö!* Uros urahti itselleen. Sitäpaitsi, ei tämä mikään kuolemantuomio ollut, Rico jatkaisi elämäänsä sokeanakin. Tosin, millaista elämää? Ikävät ajatukset olivat heti tunkemassa takaisin noutajan päähän, uroksen miettiessä eläkkeelle jäämistä, mikä tarkoitti metsään muuttamista. Kartanossa Rico olisi ehkä pärjännyt sokeana, mutta metsässä.... Rico laski katseensa lattiaan, likaiseen mattoon, ennen kuin huomasi vilkaista Furia. Pennun huolestunut katse sai Ricon taas tähän hetkeen, pois murhemaailmasta.
"Älä käyttäydy kuin kuolisin hetkenä minä hyvänsä", Rico naurahti keveästi, ehkä itselleen, ehkä pennulle. "Minä pystyn näkemään vielä pitkään", Rico vakuutti Furia, ettei asiassa ollut mitään pahaa. Oli parempi tietää, kuin pelätä ja ihmetellä, mikä silmiä vaivasi.
"Mitä haluaisit tehdä? Tässä on varmaan vielä aikaa ennen kuin komento alkaa. Yleensä Komentaja käy syömässä ensin, ennen kuin alkaa antaa päivän töitä", Rico jatkoi ja lähti kävelemään kohti portaikkoa. Nyt jos mitään, Rico tunsi että halusi pois parantajien käytävästä.

Nimi: Glowe

20.05.2018 11:41
Mitra - Auony

Vanha naaras pudisti päätään niin Creetan kuin Furi-nimisen pennunkin kysymyksille. Mitään ei ollut, sairautta ei voinut hoitaa. Valitettavasti Rico tulisi hyvin suurella todennäköisyydellä sokeutumaan osittain, tai kokonaan.
"Jos keksimme jotain; kokeilemme", Mitra lupasi kun koirat menivät käytävää päin. Surkea toivonheitto, joka luultavasti vain pahentaisi koiran oloa. Mitrasta ei kuitenkaan huokunut kovin paljoa myötätuntoa, naaras oli tottunut tällaisten uutisten kertomiseen, eikä se enää parantajaa hetkauttanut. Tietenkin, tietenkin oli ikävää kertoa tällaista, mutta Mitra ei antanut ikävän tunteen herpaannuttaa keskittymistä ja ajattelua. Kissalla oli vielä paljon töitä, ei ollut aikaa jäädä murehtimaan yhden vanhenevan koiran kohtaloa.
"Creeta, meillä on paljon töitä. Onko Atle antanut sinulle mitään tekemistä? Yrtit pitää tarkistaa, vanhoja kankaita putsata ulkona, ja joidenkin pitäisi lähteä koirien mukaan pohjoisen taloille katsomaan mahdollisia yrttejä", Mitraa naukui napakasti, saadakseen oppilaankin mahdollisesti tähän päivään. Töihin siitä!

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com