Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Glowe

16.02.2018 21:23
Rico - Yad

Matka jatkui Ricon osalta kävellen. Tosin hangessa koiran liikkumista saattoi sanoa enemmänkin tarpomiseksi.
'Lätäkkö on ihan tuon pienen mäen takana', Rico olisi vastannut, jos olisi hämmästykseltään tajunnut puhua. Vanhus oli myöskin haistanut vahvan hajun, jonka Rico tosin tunnisti. Oliko sika tullut tänne? Rico oli luullut että se oli nähty paljon enemmän kaupungin suunnalla. Toisaalta, sialla oli ollut lähes täysi vuorokausi aikaa vaellella muualle.
"Ohoh", Rico henkäisi hajua tutkiessaan, ja tassutkin pysähtyivät. Furi kulki eteenpäin kuin jossakin hypnoosissa.
"Furi, sinne ei", Rico vaikeni kesken lauseen. Uros oli huomannut ettei pentu kuullut, edes korvat eivät kääntyneet vanhuksen suuntaan. Rico lähti jolkottamaan jo melkein notkon reunalle ehtineen pennun perään. Kun Rico pääsi pennun vierelle, sika oli juuri kävelemässä kauemmas, mutta sitten se pysähtyi tömäyttämään maata sorkallaan. Ricokin katsoi villisikaa silmät suurina. Vanhuksen katseen vanginnut, pörrökarvainen, tumma olento oli karju, isoin mitä Rico oli ikinä nähnyt. Se oli varmasti yli metrin korkuinen ja sen hampaat kärsän sivuilla olivat varmasti yli kymmensenttiset.
Toisen, isomman koiran saapuminen sai sian avaamaan valtaisia leukojaan ja kohottamaan lyhytniskaista päätään. Hetkellisesti Rico näki sen suun useat hampaat, jotka näyttivät luonnottoman teräviltä, ottaen huomioon että siat olivat Ricon tietojen mukaan enimmäkseen kasvissyöjiä. Tosin joku oli joskus noutajalle sanonut, että sika söi myös lihaa, mutta Rico oli pitänyt niitä kauhutarinoina. Samalla kun se avasi mahtavia leukojaan, sen kurkusta kuului kummallista röhkimistä, joka oli Ricosta lähempänä äärimmäisen matalaa urinaa ja ärähdyksiä. Vasta nyt Ricon korvat tajusivat, ettei ympäröivästä metsiköstä kuulunut edes linnunlaulua, eikä lätäköllä ollut mitään muuta. Villisika taisi pelottaa kaiken pois.
"Tuo, Furi, on villisika, tuollaisen Yhteisö kaataa tänään", Rico kertoi jännittyneenä. Sika ei näyttänyt häiriintyneen useammasta koirasta ollenkaan, mutta Rico ei voinut olla varma mitä saaliseläimen päässä liikkui. Jos sika yhtäkkiä päättäisi koirien olevan uhka, Rico ja Furi olivat pulassa. Tosin Rico ei uskonut, että noin kokeneen näköinen eläin tuhlaisi kallista energiaa parin koiran jahtaamiseen. Sika tiesi varmasti itsekin, ettei sitä mikä tahansa saisi hengiltä.
"Pidä varasi. Se voi näyttää kömpelöltä, mutta lyhyellä matkalla hangessa villisika voi juosta koiraakin nopeammin. Mennään, ennen kuin se suuttuu. Täällä ei ole turvallista kahdestaan", Ricon tuskin tarvitsi kertoa, että sika tappaisi koiran yhdellä potkulla, polkaisulla tai puremalla, jos haluaisi.
"Ehkä tuo on juuri se, jota jäljitetään- Mennään Kartanolle kertomaan, että se on täällä", Rico ehdotti, mutta piti edelleen katseensa tiukasti villisiassa, joka katseli rauhallisesti, mutta valppaasti koiria. Se vaikutti odottavan, että koirat lähtisivät ennen sitä.

Nimi: Iitu

16.02.2018 00:29
Furi – Yad

Ricon noustessa ylös kömmin itsekin jaloilleni. Ravistan vasenta takajalkaani vimmatusti mahani alla, turkkiin on takertunut ärsyttävä lumipaakku istuessani lumisella maassa odottamassa. Lopulta paakku irtoaa maahan ja loikin Ricon perään, uroksen kertoessa lätäköstä.
”Selkis”, vastaan iloisesti.
Tarvon reippaasti eteenpäin, vilkuillen joka suuntaan. Pysyttelen noutajan vierellä, hieman takaviistossa kuitenkin ja annan sen näyttää tietä. Välillä vilkuilen puita kohden, mutta missään ei näy liikettäkään. Noh, siellä lätäköllä on varmasti jotain, en ole huomannut reitillämme mitään juomapaikkaa, ja en usko eläimien täällä elävän pelkällä lumensyönnillä. Siellä missä on vettä, on yleensä myös jotakin eläimiä. Tassujani kihelmöi jo valmiiksi. Kävelemme jonkin matkaa eteenpäin, ensin en uskalla sanoa mitään, ettei mahdollinen saalis kuulisi tuloamme, sillä en tiedä, miten lähellä kyseistä lätäkköä olemme. Nuuhkin ilmaa. Outoa, missään ei tunnu olevan ketään.
”Ollaanko me kohta peril...” keskeytän hiljaisen kysymykseni kun kuonooni kantautuu outo, vieras haju.
Se on mielestäni hieman kitkerä ja vahva, ei mikään, mitä olen ennen haistanut. Mielenkiintoni herää, minkälaisesta eläimestä on oikein kyse? Kurtistan kuonoani hieman inhosta, haju ei ole kovin mieleinen. Kaikki vaistoni ovat suuntautuneet kauemmas ja venytän askeleitani, huomioni on niin tarkkaavaisesti kohdistettuna kohti tuntematonta hajua, etten huomaa, jos noutaja sanoo tai tekee jotain lähistöllä. Miettimättä lähden oikomaan hieman vasemmalle ja kurkistan puun takaa. Lyhyen matkan päässä maa laskeutuu hieman alemmas, pieneksi notkoksi, ja sen vierellä seisoo hassun näköinen eläin. Sen karvapeite on lyhyttä ja ruskeanmustaa, runko vakaa ja voimakkaan näköinen. Se on minun silmissä aivan järjettömän iso ja niskakarvani nousevat pakostakin pystyyn. Hivuttaudun pienin askelin vähän lähemmäs, jotta näkisin vielä paremmin ja kohotan kuononi ilmaan. Sika näyttää olevan enemmän keskittynyt lätäkköön, johon se on kärsänsä työntänyt. Yhtäkkiä se kuitenkin nostaa päätään ja katselee rauhallisen oloisesti ympärilleen. Vaaleat silmäni kohtaavat varman, tumman katseen ja kurkustani nousee hiljainen, varoittava murina. En saa silmiäni irti tuosta olennosta, sen tummasta karvasta ja suun sivusta näkyvistä isoista hampaista. Pidän koko ruumiini jäykkänä, en oikein tiedä, mitä minun kuuluisi tehdä. Se ei näytä sikaa häiritsevän ollenkaan, mutta se nousee silti pois lätäkön luota ja kohti puunrajaa. Se näyttää tarkkailevan minua yhtä tarkkaavaisesti, kun minä sitä. Hampaat vilkkuen otan askeleen taaksepäin ja kauhistuneena katselen sian nostavan hieman korkeammalle omaa päätään. Sen toinen etujalka tömähtää hiljaa maahan ja se kuopii maanpintaa pari kertaa sorkallaan, jättäen jäljen lumeen. *Älä tule tänne* se tuntuu viestivän ja sen suusta kuuluu matala, ihmeellinen röhkiminen. Painan tiiviisti korvani luimuun.

Nimi: Glowe

15.02.2018 22:57
Niyra - Yad

"Hyvä ehdotus, mutta luulen sen olevan turhan monimutkaista, enkä voi olla pelkäämättä että niin korkeat asemat luovat uusia pettureita. Tietenkin sinne joku laitetaan vastuuseen, luultavasti parantajat ja kaartilaiset. Kunhan tieto kulkee tasaisesti meillepäin, emmeköhän me tällä porukalla saa omakotitalotkin pysymään ruodussa", Niyra vastasi. Muutoin narttu olisi varmasti hyväksynyt Rayon idean, mutta karkurit olivat myrkyttäneet myös Johtajan mieltä, kuten varmasti kaikkien Yhteisön jäsenten. Rayo jatkoi Alikista puhumista.
"Niin, luulisi että hän on jo saanut vietyä sen tytön parantajalle... Jos viitsit, käy vilkaisemassa missä hän on. Hänhän saattaa etsiä meitä ulkoa", Niyra pyysi Rayoa.

Alik - Yad

Narttu alkoi riehumaan, ja sai Alikin pomppaamaan kauemmas hampaat irvessä. Mikä Skylle oli oikein tullut? Desafio yritti puhua ja rauhoitella narttua, Alik pysyi vaiti ja tarkkaili tilannetta. Juuri mikään Desafion sanoista ei selvästikään mennyt tytön kalloon. Desafio vilkaisi yhdessä vaiheessa Alikia, ja kultaturkkinen Komentaja pudisti äreästi päätään. Skysta ei olisi puhumaan mitään.
Äkkiä narttu lähti rynnimään kohti huoneen toista päätyä, sitä, missä ikkunat olivat.
"Mit-?! Sky, seis!" Alik ärähti. Uros ehti jo pelätä, että narttu yrittäisi hypätä ikkunasta ulos. Kolmannesta kerroksesta putoamisesta ei voisi selvitä, eivätkä Kartanon ikkunat kestäisi koiran aiheuttamaa iskua. Jos Sky oikeasti hyppäisi, se menisi lasista läpi. Alik pyörähti jo puhuessaan ympäri, ja juoksi nartun rinnalle. Alik aikoi napata tyttöä niskasta kiinni, mutta Sky lyyhistyi maahan ennen sitä. Alik pysähtyi siihen vierelle.
"Sky? Sky?" Alik toisti nartun nimeä muutamaan kertaan, saamatta tietenkään vastausta. Yhä hampaat paljaina Alik kallisti päätään ja laski toisen ruosteen punertavista korvistaan vasten nartun harteita. Alik ei tuntenut tai kuullut hengitystä. Ei myöskään sydäntä. Kuuliko Alik väärin? Ei Komentaja ollut tottunut kuuntelemaan sydämen ääniä, joten se saattoi arvioida väärin. Joka tapauksessa, Alik ei jättänyt toimimatta.
"Hitto! Parantaja!" Komentaja huusi. Huoneeseen ryntäsi lähes samointein se sama kissa. Hämmetynyt, kiihtynyt ilme naamallaan siro eläin katsoi Skyn suuntaan.
"Sydän ei taida lyödä! En ole varma!", Alik ärisi nopeasti, kissa oli jo loikkinut Skyn viereen, ja painanut korvansa sen kyljelle. Kului usea raastavan pitkä sekuntti. Sitten parantaja huokaisi, ja suoristautui hitaasti. Alik luimi korviaan, ihmetellen, vaikka saattoi jo arvella mitä parantajakissalla oli sanottavana.
"Hän on kuollut, sydän on pysähtynyt", naaraskissa kertoi. Alik paljasti hampaansa siinä parinkymmenen sentin päässä kissan naamasta, mutta eipä naaras edes hätkähtänyt.
"Mikset tee mitään? Eikö sille voi tehdä jotain samaa mitä käskit minun tekevän?" Alik ärhenteli. Kissa vain pudisti päätään.
"On kulunut liian kauan aikaa. Sydäntä ei voi käynnistää enää mitenkään. Olen pahoillani. Hän on kuollut", naaras sanoi surumielisesti. Alik istahti alas. Koiran hampaat eivät olleet enää näkyvissä, mutta Alik selvästi painoi hampaitaan tiukasti yhteen. Alik käänsi katseensa vähän sivuun kissasta, ja naulitsi kipinöivät silmänsä hairaaseen kuluneeseen tapettiin. Komentajan toinen potkipää nyki, kun se prosessoi näkemäänsä ja kuulemaansa. Hetken kuluttua se nykäisi päänsä Desafion suuntaan.
"Desafio, auta narttu uudelleen selkääni. Vien ruumiin kellariin. Siellä se ei ole tiellä, ja siellä se säilyy paremmin. Mene sitten etsimään Niyra ja Rayo. Tulen perässä", Alik komensi. Uros laski katseensa kissaan.
"Selvittäkää oliko tuolla koiralla perhettä. Hänen nimensä oli Sky. Hautaamme hänet seuraavana lämpimänä päivänä", Alik jatkoi. Sitten Komentaja kävi makuulleen Skyn ruumiin viereen, odottaen Desafion apua.

Nimi: Glowe

15.02.2018 22:34
Rico - Yad

Vanhus söi vielä jonkin aikaa, ja parin ison suullisen jälkeen Ricon edessä oli kasa verisiä luita ja nahanriekaleita. Noutaja nousi jaloilleen ja ravisteli itseään. Kylmä oli menannut alkaa tarttumaan, kun oli vatsa ollut lunta vasten.
"Nyt liikkeelle tai minä palellun", Rico tokaisi ja kääntyi kohti pohjoista.
"Mennään tähän suuntaan, täällä päin metsässä on yksi pieni lätäkkö, josta eläimet tykkäävät käydä juomassa kesällä ja talvella", Rico kertoi selityksen sille, miksi se nyt päätti suunnan, eikä antanut sitä mahdollisuutta pennulle. Tietenkin lätäkössä olisi näin talvella vähän vettä ja se oli jäässä, mutta lähes joka päivä jokin isompi otus kävi rikkomassa jäänpinnan, jolloin linnut, ja jäniksetkin tuppasivat käymään paikalla. Lätäkkö ei niinkään ollut lähde, vaan notko metsässä, jonka pohjalla sadevesi ei jostain syystä imeytynyt maahan. Näillä main satoi sen verran usein, ettei lätäkkö päässyt kuin kuivimpina kesinä kuivumaan kokonaan.

//Mitäpä jos sieltä lätäköltä löytyisi herra villisika?

Nimi: Glowe

14.02.2018 09:53
Roerig - Luopio

Dovan nakkasi kantamuksensa Roen suuntaan. Peuran koipi liukui hangella ja tömähti kevyesti rakennevirheisen sakemannin vaaleisiin etujalkoihin.
"Laiska paska!" Roe ärähti ja hetken ajan urokset taisivat huutaa päällekäin.
"Enpäs sano, sehän on suunnistajan homma", Roe vittuili.
"Mutta tähän suuntaan ei jatketa enää askeltakaan. Mennään tuonne", Roe komenteli ja kääntyi 90 astetta oikealle. Siellä suunnassa oli muls auringon hehkua. Mielivaltaisesti Roe keräsi molemmat lihapalat hankalasti leukoihinsa ja lähti tarpomaan uuteen suuntaan. Perhanan perhana, polkuanturat olivat täynnä lumipaakkuja. Tuntui samalta kuin kengässä olisi kivi.

Nimi: Meikäläinen

12.02.2018 22:06
Rayo - Yad

"Totta.", "Kyllä, aivan.", "Aivan totta", Rayo myönteli niyran sanoja. Shiba oli kauan vaiti. Lopulta hän aloitti.
"Jos... jos vaikka... öh", hän takelteli sanoessaan miettiessään. "Ehkä voisimme perustaa toisenkin Yhteisön, pienemmän? Sinne vähän alle puolet tästä väestöstä, muutama parantaja, Johtaja, Apulaisjohtaja, Komentaja ja kaikki sellaiset, mutta ne olisivat tiukasti meidän hallinnassamme?" hän ehdotti. "Ja ei mitenkään kovin kauas sitä... ja sinne meneminen olisi vapaaehtoista mutta rajoitettua. .."
Hän odotti taas hetken, ja sanoi:
"No se ei ole mikään ongelma. Me voisimme antaa koiralle tai parille käskyn kysellä huomaamattomasti metsästäjien asuintiloista. "
"Muuten, missähän Alik? Voisin käydä kyselemässä..?" hän ehdotti.

Dovan - Luopio

Dovan luimi korviaan äreänä Roen ärhennellessä. Sitten hän vilkaisi taivaalle, ja etsi auringon katsellaan. Taivas oli vitivalkoinen, ja auringonkajo näkyi leveänä alueena horisontissa. Missähän tuolla se aurinko oli?
"Katso pölvästi itse!" hän ärähti ja pudotti peuranjalan. Samassa hän murahti ja otti sen uudelleen suuhunsa. Sitten hän jännitti niskansa ja heitti koiven kohti Roerigiä. Jalka jätti verivanaa lumeen ja humpsahti lopulta sakemannin etujalkojen lähelle, taisi osuakin.
"Ja kanna itse kinttusi, minä olen suunnistaja, sinä saat luvan kantaa ruoan! Ja sanoppas neropatti, missä tuolla valomeressä on aurinko?"

Nimi: Iitu

10.02.2018 12:25
Furi - Yad

Kuuntelen hämmentyneenä Ricon selitystä. Hassua, en ole koskaan miettinyt, että jonain päivänä tulisi semmoisia vaivoja vastaan, joista noutaja puhuu. Silmäilen ympärillä olevia puita ja kohdistan katseeni hieman taaemmas. Pienikin liike osuu yleensä silmiini, hento vieras ääni kantautuu nopeasti valppaisiin pystykorviin. Asioita, joita olen pitänyt itsestäänselvyytenä, ja joka on myös ollut tärkeää selviytymisen kannalta. Jonain päivänä se ei siis tulekaan olemaan enää näin. Ajatus puistattaa. Rico ei kuitenkaan näytä ottavan asiaa sen vakavammin, ja pääasiahan on, että uros on kunnossa. Istahdan jälleen alas ja nuolaisen kuonoani. Siistin vaivalloisesti lapojani sen verran mitä pystyn, odotellen uroksen syövän ateriansa loppuun.

Nimi: Glowe

10.02.2018 11:23
Roerig - Luopio

"Hei Dovan, me ollaan tarvottu täällä jo viisi vuotta. Minne piruun me ollaan menossa?" Roe oli pysähtynyt hetki sitten, ja laskenut kantamuksensa maahan. Nyt sakemanni mulkoili kaveriaan myrkyllisesti.
"Minä en tunne mun jalkoja enää, ja minä haluan sen nartun vielä tämän päivän aikana!" Roe valitti virnuillen. Saksanpaimen katseli ympärilleen ja sitten myös Dovania.
"Sinä et tiedä missä me ollaan, ethän?! Saakelin ääliö, katso suunta auringosta", Roe ärhenteli kaverilleen.

Nimi: Glowe

10.02.2018 11:19
Rico - Yad

Silmät hieman siristyneenä äkillisen kivun vuoksi, Rico laski päätään alemmas.
"Vanhuus Furi, vanhuus", Rico sanoi vähän vitsikkäällä sävyllä. Noutaja siveli kielellään kipukohtaa, se oli Ricosta itsestään katsottuna yläleuka, oikeapuoli, jossain hammasrivin keskivälillä. Hammas ei tuntunut enää aralta, eikä Rico maistanut verta.
"Toisinaan syöminen sattuu hampaisiin, sitä se ikä teettää, kuten myös huonontuvan näön ja jäykkyyden", Rico puhui vähätellen ja naurahti. Ei tässä mitään, Rico oli jo alkanut tottua tähän vaivaansa, vaikka se olikin alkanut vasta tänä talvena. Kuten myös heikentynyt näkö. Rico ei nähnyt enää kaukana olevia asioita yhtä selkeästi kuin ennen, jo parinkymmenen metrin päässä olevat puut alkoivat olla ääriviivoiltaan vähän sumeita.
"Yleensä hampaita on särkenyt ainoastaan isoja luita tai muuta kovaa purressa, tuo jänö vain yllätti minut. Olen ihan kunnossa, kiitoksia Furi", Rico kiitti pentua sen huolestuneisuudesta. Moinen ele liikutti vanhusta. Rico laski katseensa jänikseen, ja jatkoi ateriansa syömistä. Tosin nyt Rico oli vähän varovaisempi luiden kanssa.

Nimi: Glowe

10.02.2018 11:09
Niyra - Yad

Rayo antoi ajatuksia ja ehdotuksia, kuten sen neuvonantajana kuuluikin. Voi missä Niyra olisikaan ilman Rayoa. Uros keksi aina niin eri näkökulmia ajatella asiaa, sellaisia, mitä Niyra ei olisi tullut edes ajatelleeksi. Rayo ehdotti, että Kaartia pitäisi alkaa rajoittamaan.
"Mutta toisaalta olisi julmaa viedä nuorukaisilta heti alkuun unelma, Kaartilaiseksi pääseminen on jo nyt kovin vaativaa. Yhä useamman pennun suoritukset hylätään", Niyra mietti ääneen. Niin kovin moni pentu halusi Kaartilaiseksi ja ainakin kokeilla Harjoittelijan asemaa.
"Ja kun väkiluku kasvaa, ulkopuolisia tulee yhä useammin ja kissa- ja koirapentueet ovat yhä suurempia, myös Kaartin tulisi kasvaa, muuten se ei ole tarpeeksi voimakas pitämään yllä järjestystä.... En minä tiedä, tarvitsisimme Alikin mielipiteen", Niyra voivotteli. Narttu kuitenkin höristi korviaan ja nosti kuononsa jalkansa luolta.
"Metsästäjistä puheen ollen; Furin mukana oleva Rico kertoi, että jotkut metsästäjät eivät kuulemma elä kovin hyvissä oloissa, ehkä ilman suojaa ja lämpöä. Hän ei ollut varma olivatko ne vain kuulopuheita, mutta haluan, että asiasta otetaan selvää. Viimeistään silloin, kun Alik ehtii alkaa järjestelemään sitä Apulinjaansa. Mutta asiaahan voisi jo auttaa eteenpäin, ja kysellä vaivihkaa alaisilta, missä ne asuvat, millaisessa pesässä ja niin edelleen" Niyra kertoi Ricon sanoista. Tosin, luultavasti alaiset tajuaisivat että jotain oli tekeillä, jos kaksi arvovaltaisinta koiraa kyselisivät niiden kodeista. Niyraa myös epäilytti, uskaltautuisiko jokainen sanomaan suoraan oman tilanteensa Rayolle tai Niyralle. Alikille ei varmasti uskallettaisi sanoa mitään moittivaa Yhteisöstä. Niin, ja minne väki lopulta siirrettäisiin, kun tilasta alkaisi tulla puutetta? Kartanosta pohjoiseen oleva asuinalue oli varmasti kelvollinen paikka, mutta sinne oli kesäisinkin puolen tunnin juoksumatka. Välimatka huoletti Niyraa, talvella hangessa tarpoessa viestinviejillä saattoi mennä yli tunti päästä Kartanolta Omakotitaloille.

Nimi: Meikäläinen

09.02.2018 22:33
Rayo - Yad

Kutsun kuullessaan Rayo hyppäsi ovea vasten ja painoi ovenrivan alas, yhtäaikaisesti siitä vetäen. Hän luikahti huoneeseen ja kumarsi tervehdykseksi. Niyra pureksi tassuaan keskellä huonetta maaten, ja Rayo istuutui oven eteen, sukkien sen kuitenkin.
"Ei näkynyt", hän vastasi kurtistaen otsaansa epäilevänä. Missähän sekin uros viipotti?
"Jahah? Minäkin sanoin sille että haluan tänään vielä tavata sen. No, millaista ajatteli?" Rayo uteli. Pennulla ajatuksia? Ohoh.
"Mmh, totta, mutta huomaa, että osasta tulee metsästäjiä. Ja mielestäni kaartilaisten määrää pitäisi alkaa rajoittaa. Ehkä jopa me kolme voisimme päättää kenestä sellainen tulee, eikä se olisi omana päätettävänä. Voisi joskus järjestää tilaisuuden jossa mitataan koirien kamppailusta, ja pari parasta valittaisiin..." hän pohdiskeli. "Tietenkin, Komentajan päätös se varmaan olisi, mutta me voisimme suositella... ja jos metsästäjiä tulisi enemmän, ei tila olisi kovin paha ongelma. Ja mehän voisimme etsiä jonkin muun ison rakennuksen alueelta, jossa metsästäjät voisivat asustella. .. hmm. .."
Rayo uppottui ajatuksiinsa. Hän kuvitteli mielessään kartano kakkosen, jossa kaikki metsästäjät puuhailisivat. .. ja vaikka pari Parantajaa. ..

Nimi: Meikäläinen

09.02.2018 22:22
Dovan - Luopio

"Kanna noista toinen", Dovan tuhahti kirjaimia venyttäen. Hän pörhisti turkkiaan ja onko jäseniään, ennenkuin laiskasti nosti elukan kiven suuhunsa. Sitten hän lähti marssimaan toivon mukaan oikeaan suuntaan.
Uros vilkaisi taakseen. Lumisade alkoi yltyä, ja jäljet peittyi jo nopeammin. Tai ei varsinaisesti satanut, mutta tällä paikalla tuuli puhalsi lunta yltympäriinsä.
"Ala tulla kuhnu", hän murahti ja tarpoi reippaammin. Hän ei kiinnittänyt ympäristöön mitään huomiota.

He taivalsivat monta minuuttia, kunnes Dovan pysähtyi ja vilkuili ympärilleen. *hetkinen... minnekäs tästä?* hän pohti epävarmana, ja jotta vaikuttaisi siltä että hän tiesi olinpaikkansa, Dovan lähti määrätietoisesti umpimähkäiseen suuntaan.

Se taisi kuitenkin olla virhe. Lumipenkat vain syvenivät, ja metsä ympärillä vaihtui sankemmaksi. Eikä Dovanilla ollut kymmenen minuutin käppäilyn jälkeen tietoakaan olinpaikasta. Hitto, hän kirosi huolestuneena ja pysähtyi taas. Hän kääntyi oikealle, varmaan kaupunkia kohti, ja kummasteli että missä hitossa se talo oli... jäsenet alkoivat jäätyä, ja hänen turkissa oli täynnä lumi- ja jääpaakkuja. Jalkoja alkoi pistelemään, mutta silti ne olivat melkein tunnottomat.

//johtipa Dovan nuo mukavaan liemeen xDxDxD

Nimi: Iitu

09.02.2018 21:58
Furi - Yad

Minua ei haittaa lähteä eri suuntaan metsää kävelemään saaliin perään. Tunnen vieläkin olevani täynnä energiaa, pienet torkkuni aikaisemmin tekivät todellakin terää. Ja sitäpaitsi katselen mieluusti mahdollisimman paljon ympärilleni. Olen painanut mieleeni tähän asti kulkemamme reitin, ja olen varma, että löytäisin paikan uudelleen ja takaisin Kartanolle. Nyökkään vakavasti Ricon selitykselle, että ruuan eteen kaikki tekevät töitä, vaikkeivät sitä metsästäisikään. Olinkin kummastellut, miten hassulta tuntui hakea ruokavarastosta jonkun muun etsimää ruokaa, mutta nyt se tuntuu vain järkevältä. Eihän kaikki varmasti ehdi tai pysty metsässä lymyillä jäniksen perässä. Istahdan maahan Ricon käydessä makuulle ja annan silmieni vaeltaa.
"Syö vain rauhassa", vastaan.
Ricon syödessä käyn tarkasti läpi tämänpäiväiset tapahtumat. En muista milloin viimeksi minulla olisi ollut näin tapahtumarikas päivä. Nostan kuononi kohti taivasta, aurinko on jo siirtynyt reippaasti keskitaivaalta alas, mutta pilkottaa edelleen puiden lomasta, heitten varjoja valkoiseen maahan. Yhtäkkiä kuulen Ricon vingahtavan ja nykäisevän äkkiä päänsä ylös jäniksestä. Ponnahdan pystyyn ja terästän katseeni noutajaan. Korvani kääntyvät säikähtäneenä hieman taakse.
"Rico, mikä on?" kysyn huolestuneena ja siirryn lähemmäs urosta, silmäillen sitä tarkkaavaisesti.

Nimi: Glowe

09.02.2018 17:17
Rico - Yad

"Etsitään vain. Mutta tuon rääkäisyn takia tässä metsän osassa tuskin on talitinttiäkään. Mennään eri suuntaan", noutaja ehti vastaamaan ennen kuin pentu tarjosi Ricon yllätykseksi ruokaa. Vanhus mietiskeli hetken, tuijottaen jänöä ja ollen hiljaa.
"No tuota... En kyllä ole syönyt sitten aamun. Ja kaipa minä olen tehnyt tänään töitä ansaitakseni ruuan", Rico hymyili loppuun. Sitten se tajusi, ettei pentu ehkä ymmärtänyt.
"Siis, erityisesti Metsästäjien kanssa on sellainen sääntö, että niiden täytyy metsästää ensin Yhteisölle, ennen kuin saavat syödä itse. Kaartilaisten tulee tehdä töitä ennen syömistä ja niin edelleen. Sillä yritetään kai ehkäistä sitä, etteivät jotkut ala elämään muiden työn ja vaivan siivellä. Mutta uskon, että olen jäniksen ansainnut. Kiitoksia, Furi", Rico siirsi tassullaan jäniksen vielä lähemmäs itseään, ja kävi makuulleen aterian ääreen.
"Joudut odottelemaan pienen hetken", vanhus pahoitteli, ja alkoi sitten repiä jänikseltä karvoja. Vasta haistaessaan jäniksen lihan ja veren kunnolla, noutaja tajusi kuinka nälkäinen oli. Herranjestas, vuorokausihan alkoi kääntyä kohti iltapäivää ja Rico oli syönyt ennen auringonnousua, siis useita tunteja sitten. Kyllä sitä kuului jo olla nälkä. Noutaja alkoi repiä lihaa hyvinkin reippaasti. Parin nopeasti hotkaistun palan jälkeen Rico iski hampaansa jänöön, ja uroksen leuat osuivat turhan kovaa jäniksen selkärankaan. Noutaja tunsi pienen eläimen heikon nikaman murtuvan, mutta samalla Rico itse tunsi yhdessä hampaassaan vihlaisun. Tai vihlonta ei ollut oikea sana kuvaamaan kipua, jomotus tai kolotus olisivat perempia sanoja. Kipu tuntui jossain syvällä leukaluussa, missä hampaan juurikin taisi olla.
"Ouh", Rico vingahti pienesti ja nykäisi päänsä ylös. Kipu ei ollut ollut kova, mutta se oli yllättänyt noutajan. Yleensä Ricon hampaita kolotti vain kun vanhus puri jotain todella kovaa, tai sitkeää, jäniksen liha ja pienet luut eivät kuuluneet niihin. Vaiva oli alkanut pahentumaan.

Nimi: Iitu

08.02.2018 18:27
Furi - Yad

Näen Ricon kiertävän puun toiselta puolelta ja käännyn noutajan suuntaan näyttämään jänistä. Se ei ole kovin kummoinen, mutta ainakin minulle tarpeeksi kevyt kannettavaksi. Pieni verivanu jäniksen niskasta värjää leukani punaiseksi ja tunnen jäniksen maukkaan hajun kuonossani. Pöristän ylpeänä turkkiani Ricon kehuista noutajan astuen viereeni. Harmillisesti kuuntelen miten uros kertoo yhden jäniksistä sinkoilleen juuri nenän edestä.
"Etsitään lisää?" ehdotan noutajalle.
Nappaan jäniksestä tukevamman otteen ja nostan pääni mahdollisimman ylös, jotten jäniksen ruho olisi tiellä rämpiessäni eteenpäin. Pysähdyn vilkaisemaan urosta.
"Onko sinulla nälkä? En ole nähnyt sinun syövän vielä mitään", kysyn. Ojennan jänistä. "Voit saada tämän, minulla ei ole vielä nälkä."

Nimi: Meikäläinen

08.02.2018 16:55
Desafio - Yad

"Sky", Desafio aloitti lempeästi ja tönäisi Skytä varovasti. Narttu ysk. hitto, olikohan kuumetta, Balggari ajatteli hipaistessaan nartun kuonoa. Huh, ihan tulessa! Ei ihme jos vähän huono olo... ja silti oli narttu raasu noin kylmä...
"Sky", hän toisti vaatimammin, saaden nartun silmäluomet värähtämään. Samassa ne revähtivät auki ja koira ikäänkuin haukkoi henkeä kuin kala kuivalla maalla.
"Sky... rauhoitu, Sky. Ei ole hätää", Desafio totesi tomerasti. Hetken näytti kuin Sky olisi katsonut suoraan häneen. Vajosi sitten mokoma tiedottomuuteen tai vastaavaan, ei ainakaan enää mitään nähnyt. Desafio huokasi turhautuneena.
"Sky", hän sanoi vaativasti. "Kerro mitä tapahtui. Tämä on käsky", hän murahti, ei kuitenkaan vähääkään vihaisena. Vaikka sekin taisi olla liikaa, sillä Skyn silmät avautuivat ammolleen ja hän katsoi läsnäolijoita vauhkona.
Ovi avautui juuri samalla hetkellä ja pari koiraa toi pyyhkeitä ja riepuja.
"Asetelkaa tuohon", Desafio ohjeisti ja siirtyi niin että koirat saivat viltit laitettua Skype ympärille. Sitten hän taas...-
"K-ko-komentaja..?" Kuului heikko ja värisevä ääni. Desafio käänsi katseensa narttuun. Sky katsoi Alikiin päin, belggari ei ilmettä nähnyt.
"Sky.." Desafio kuiskasi rauhallisesti ja siirtyi lähemmäs. Heikko katse siirtyi hitaasti Desafioon.
Nartun otsa rypistyi. Desafio ei ollut varma tunnistiko naaras häntä...
"Mitä tapahtui? Tämä on Varakomentajan käsky. Haluamme auttaa, mutta meidän täytyy tietää mitä hän teki. Kerro meille, jookosta?"
Sky tarkensi epäselvän katseensa Desafioon ja vaikutti perin juurin hämmentyneeltä.
"Hyvä on", hän vastasi hämmästyneellä äänellä, ikäänkuin huokaisten. Sanat olivat hitusen venytettyjä, kuin haukoteltuja, ja ilme oli typertynyt. Mikä sitä vaivasi? Dementia?
"Mitä tapahtui?" Desafio toisti kärsivällisesti. Hämmentynyt katse tavoitti hänen katseensa. Narttu ei kuitenkaan puhua pukahtanut.
"Taitaa olla shokissa", paimenkoira totesi muille. Hän katsahti kaikkiin läsnäolijoihin. "Ulos täältä. Te muut paitsi Alik . Ja sitä ruokaa..." välittämättä toteuttiko kukaan käskyä, hän katsoi edelleen Skyhyn.
"Mikä sinun nimesi on?" Uros kysyi ystävällisesti. Utelias ilme kasvoillaan Sky tuijotteli häneen.
Sky oli kauan vaiti, ilmeen muuttamatta. Hän vain katsoi Desafioa pienesti hymyillen, uteliaasti. Hän ei näyttänyt edes hengittävän.
"Sky", hän huokaisi ja maiskautti suutaan. Samassa hänen kasvoillaan häivähti epämääräinen varjo, ja katse vaihtui mietteliääksi. Otsa rypistyi aavistuksen.
"Onpa muuten upea kesäpäivä, eikö olekin? Eikun... Onko nyt kesä?" Desafio kysyi testaavasti. Skyn suu raottui hieman.
Kului taas hetki, tosin lyhyempi kuin aiemmin, nartun kasvoilla nyt mietteliäs ilme. Samassa hän yski. Kovaa, käheää yskää.
"En tiedä", hän totesi hämillään, yskän loputtua.
"Sky, nyt on talvi. Olet ollut ties miten kauan yksin ulkona. Tapasit Dovanin. Muistatko?"
Hiljaisuus... ikuinen, turhauttava hiljaisuus. Desafio alkoi turhautua tosissaan.
"Sky. Tämä on käsky. Sinun on toteltava, kerro mitä tapahtui!" uros murahti. Hän ei jaksanut enää leikkiä lempeää. Sky sävähti silmin nähden, ja alkoi vikisemään. Hän painoi pään lattiaan ja kiepautti käpälänsä kuonon päälle.
"Sky", Desafio sanoi. Ei elettäkään.
"Sky. Käsken sinua kertomaan. Nyt heti."
Vapinaa vapinaa, vikinää. .. Desafio alkoi ärsyyntyä.
"Minä kerron", nartun vinkaisi pelokkaasti. Desafio henkäisi. Vihdoin! Kului kuitenkin taas hiljaisia hetkiä, mutta lopulta narttu avasi suunsa.
"Lähdin..." hän aloitti hiljaa, vikisten, siirtyen katseensa Desafioon, sitten Alikiin (?) vaihdellen kaksikon välillä. "...Lähdin toissapäivänä metsälle, ihan..." -narttu yski- "ihan huvikseen vaan, ja sitten eksyin... menin kaupungin suuntaan... en tiennyt missä olin... pimeää... kaivattiin lumeen ja nukahdin.... ja aamulla... en edelleenkään löytänyt kotiin. Olin liian... kaukana, ja kului kauan.... oli jo ilta... lumimyrsky. ..", narttu piti tauon ja sulki vaivaantuneena silmänsä. Desafio ei uskaltanut edes arvailla, mutta arvasi kuitenkin. "Tapasin.... Tapasin. .. hhhh. ., Dovanin... hän. ... Hän. .. Hän käski sanoa nimen ja minä sanoin ja se... se kysyi mitä tein siellä... ja sitten se... Minä. .. se teki... Minä en vastannut ja se löi ja minä kaaduin ja... ja... Minä sanoin että älä lyö ja se kysyi... en tiedä!" Skyn oli vallannut eräänlainen pakokauhu, hän vilkuili ympärilleen hurjasti ja ponnisti samassa seisomaan, kaatuen saman tien maahan. Hänen silmissään oli laittanut katse, ja raukka tuntui elävän uudelleen niitä hetkiä. Desafio ponnisti istumaan. Hän ei kertakaikkiaan tiennyt mitä tekisi. Ei ainakaan pitänyt hermostua...!
"Rauhoitu Sky, kaikki hyvin, jatka vain-"
"Eikä!" Narttu ulvahti painautuen maahan. Mitä hittoa tapahtui? Desafio oli ihan pudonnut kärryiltä. Hän katsoi vähän epätoivoisesti Alikiin. Alku oli sujunut niin hyvin. .. tai paremmin. Mitä ihmettä? Desafio perusti askelen. Sky käytti tilaisuutta hyväkseen ja ryntäsi ikkunaa kohti. Hän kuitenkin kompuroi heikkoutta ja liukui lattiaa pitkin. Vilaukselta Desafio näki Skyn silmät. Hän oli pakokauhu vallassa. Miksi? Mikä oli herättänyt tämmöisen... tämmöisen...?! Eläytyikö narttu liikaa kertaukseen? Että luuli että tässä olivat Dovanin ja Roerig?
Ja miten narttu edes jaksoi juosta? Sen piti olla heikko! Tai eipä se kovin vahvalta vaikuttanut mutta...
Sky kohotti vielä kerran päätään lattiasta, voimattomana. Sitten se urahti kerran ja lysähti lattiaan. Täältä Desafio ei nähnyt hengittikö se vai ei.

Nimi: Glowe

08.02.2018 16:16
Rico - Yad

"No kesäisin muutamat tietyt niityt ovat saaliseläinten suosiossa, mutta ei näin talvella oikein ole sellaista vakipaikkaa", Rico kuiskasi vastaukseksi. Furi jatkoi matkaa. Rico katsoi siihen suuntaan ja jonkin aikaa noutaja ei nähnyt mitään. Ei kun, tuollahan oli jäniksiä. Puunjuureltako ne jotain kaivoivat? Noutaja lähti hiippailemaan niitä kohti, pysyen vielä melko normaalissa asennossa kumminkin. Puunrunkoa näköesteenä käyttäen Rico yritti mennä lähemmäs. Furi oli kuitenkin paljon edempänä, eikä Rico uskonut ehtivänsä tarpeeksi lähelle, että yhteisisku onnistuisi. Rico olisi tarvinnut vielä muutaman metrin, kun kuului rääkäisy.
*Hyvä Furi*, vanhus mietti. Pentu oli ainakin saanut purtua jänistä, ääneen oli kuulunut myös kivunhuutoa. Äkkiä Rico kuuli käpälien kevyttä töminää. Ja aivan Ricon nenän edestä, ehkä viiden metrin päästä loikki hurjaa vauhtia yksi niistä kolmesta jäniksestä. Rico ei ehtinyt kissaa sanoa, kun jänis oli jo liian kaukana ajojahtiin. Rico odotti pienen hetken ajan. Toivottavasti se ei häiritsisi Furia puhumalla:
"Toinen juoksi ihan nenäni edestä", pettynyt ääni kertoi, että vanhus ollut saanut jänistä kiinni.
"Onnistiko?" Rico kysyi, ja lähti kiertämään ison puun sille puolelle, jossa pentu oli.
"Näköjään", Rico hymyili lämpimästi, kun näki jäniksen pennun leuoissa.
"Sinusta tulee Yhteisölle vielä hyvä Metsästäjä", Rico jatkoi, pysähtyen siihen pennun eteen.

Nimi: Iitu

08.02.2018 15:57
Furi - Yad

Nyökkään pettyneenä Ricolle. Harmi. Ensi kerralla olen vielä varovaisempi. Innostun kuitenkin uudelleen uroksen kysyvän jos haluan metsästää. Kyllä täällä varmasti jotain on. Nuuhkin rusakon jälkiä, mutta käännyn sitten toiseen suuntaan. Turha jälkiä enää on seurailla, en usko saaliseläimen ihan heti pysähtyvän. Lähden tassuttelemaan eteenpäin, korvat tarkkana ja hajuaisti valppaana. Silmillä etsin mahdollista liikettä. Metsä on hiljainen, vain puiden oksien heilunta tuulessa kahisee aina välillä. Yritän pitää askeleeni mahdollisimman kevyenä, ettei lumi narskuisi liian kovaäänisesti. Pidän mielessä tuulen suunnan ja silmäilen vastatuulta kohti. Jos siellä on jotain, se ei välttämättä huomaa koiria, ennenkun on liian myöhäistä.
"Onko teillä täällä jotain paikkoja, missä yleensä metsästätte?" kysyn hiljaa Ricolta.
Samalla kuonooni kantautuu jälleen eläimen haju, vaimeana, muttei liian kaukana. Käännän korvani siihen suuntaan ja siristän silmiäni. Mitään liikettä ei vielä näy, lumi vain säihkyy auringon peilailessa siihen. Vilkaisen noutajaa kohti, onko se jo huomannut saman kun minä? Hitaasti lähden hiipimään hajua kohti, varoen tällä kertaa visusti osumasta pensaiden oksiin tai puiden runkoihin.
Metri metriltä hivuttaudun lähemmäs, etsien katseellani mahdollista saalista. Pian ison lehtipuun alla pilkottaa jotain valkoista. Ensin luulen kyseessä olevan pelkästään lumikasa, ennenkun se liikkuu. Toinen liike oikeassa silmäkulmassa ja laskeudun maahan. Kolme jänistä. Hiljaa tarkkailen niiden liikkeitä. Pienikokoisin niistä hivuttautuu puun toiselle puolelle ja kohdistan siihen huomioni. Se ei vaikuta hermostuneelta, ja lähden varovaisesti kiertämään lähemmäs. Yritän pitää minun ja saaliin välissä puita tai pensaita, sillä tiedän jo jäniksen sijainnin, minun ei tarvitse sitä nähdä. Jänis liikkuu edelleen kauemmas ystävistään. Pian se pysähtyy ja nousee hennosti takajaloilleen, kuono väristen. Koska liikun tuulta vasten, olen varma ettei se huomaa minua. Vielä metri... Käperryn kasaan ja siirrän painon takajaloille. Viereisestä puusta tipahtaa hento lumikasa oksilta ja jänis kääntää huomion siihe suuntaan. En jää odottamaan parempaa tilaisuutta vaan ampaisen takajaloilla voimaa ja syöksyn jäniksen kimppuun. Jänis päästää säikähtäneen rääkäisyn, mutta leukani ovat jo kiinni sen niskassa. Nopealla puraisulla jänis rysähtää elottomasti maahan. Ylpeänä nappaan siitä kiinni ja käännyn ympäri etsiäkseni Ricon.

Nimi: Glowe

08.02.2018 15:04
Rico - Yad

Taas pentu oli kirmannut edelle. Rico vilkaisi vielä kerran onttoa puuta ja lähti sitten jolkottelemaan pennun perään. Juuri parahiksi uros ehti nähdä, kuinka rusakko lähti pinkomaan karkuun.
"Sehän oli jo melkein hampaissasi", Rico totesi pahoittelevana hyvän saaliin menetyksestä.
"Voimme mennä vielä jonkin matkan päähän. Haluatko metsästää? Tosin tuo rusakko on jo varmaan kaupungin toisella puolella", Viimeisen lauseen vanhus naurahti.
"LÄhistöllä on varmasti jotain saalista, onhan me nähty jo se teeri ja nyt tuo. Sinähän osaat vaania hyvin, kun pääsit noin lähelle rusakkoa", Rico kehui pentua. Rusakkoa valppaampaa eläintä sai hakea.

Nimi: Meikäläinen

08.02.2018 14:56
Desafio - Yad

Yhdessä Alikin kanssa he kantoivat narttua kissan jäljillä, erääseen perähuoneista. Ummenhtunut sairauden haju tulvahti nenään heidän astuessaan sisään, kiiitos kahden huoneessa olevan sairaan. He laskivat Skyn maahan. Kissan pyynnöstä Alik paineli kujaa koiran kylkeä, ja lopulta silmäluomet värähtivät ja Sky avasi silmänsä kiivaasti yskien. He keskustelivat -Alik ja pari kissaa- hetken kiivaasti ja ripeästi Alik asettui lämmittämään toipilasta. Desafio -käskyä noteeraamatta- asettui toiselle puolelle.
"Tuokaa kankaita, peittoja, mitä vain mitä käsiinne saatte. Myös vettä ja ruokaa", hän käski ja katsoi kaikkia huoneessaolijoita -paitsi tietenkään ei Komentajaa- tuimasti. "Nyt. Pyytäkää koiria avuksi. Sanokaa että Varakomentajan käsky." Muuan kissa kavereineen vilahti ulos ovesta ja heilautti sen jälkeensä kiinni.
"Selvä Alik", Desafio vastasi. Hän kääntyi niin että näki Skyn. Oliko narttu edes elossa? Ainakin taisi hengittää. Ja vapisikin. Se ei näyttänyt kuulevan Alikin käskyä, silmäluomet vain värähtivät vähän.

Nimi: Glowe

08.02.2018 14:38
Roerig - Luopio

Kämppä? Jaaha, ilmeisesti Dovanilla oli jokin mielikuva siitä minne kaksikko voisi mennä asumaan.
*Minnehän tuo minut vielä vie?* Roe mietti virnistäen keuhkojen mussutuksen lomassa. Keuhkojen jälkeen uros siirtyi myöskin pään luokse, ja vei peuran toisen silmän. Sitten olisi lihan aika, Roe alkoi syömään lapaa. Jonkin ajan kuluttua uros alkoi tuntea itsensä kylläiseksi. Enää ei nälkä kivistänyt. Roe repi irti ison suikaleen kylkeä, jossa oli kylkiluitakin paikallaan, sekä toisen takajalan.
"Kanna noista toinen, on varmasti illaksi ruokaa", Roe murahti Dovanille, oli karhukoira valmis tai ei.

Nimi: Glowe

08.02.2018 11:44
Alik - Yad

"Tulkaa nopeasti tänne!" Se kissa, joka oli ensimmäisenä huomannut nartun hengityksen lakanneen, huusi ja juoksi edellä perähuoneiden suuntaan.
"Mennään", Alik murahti ja seurasi harmaata, edellä mennyttä kissaa ripeästi Desafio rinnallaan. Tyttöhän oli käytännössä kuollut, mitä parantajat voisivat enää tehdä? Alik ei ymmärtänyt mitä parantajat voisivat vielä tehdä jo kuolleen hyväksi, mutta kaipa kissat tiesivät mitä tekivät.
"Laskekaa hänet tuohon, nopeasti", harmaa, sileäturkkinen parantajakissa ohjeisti, kun he olivat päässeet Perähuoneisiin. Tässä huoneessa ei ollut kuin kaksi muuta potilasta, mutta Alik ei osannut sanoa mikä ne oli tuonut tänne. Täällähän olivat vain vakavimmat ja vaarallisimmat taudit ja sairaudet. Huoneessa oli jokseenkin hermostuttavaa olla, kun ei tiennyt, millaisia tartuntatauteja ympärillä saattoi leijua. Alik laski Desafio apunaan(?) vaalean nartun eräälle pedille.
"Tarvitsen apuanne, tässä tarvitaan voimaa... Komentaja, auttaisitteko?" Kissa puhui ripeästi, ja käänsi vatsalleen jääneen koiran vaivalloisesti kyljelleen.
"Tietenkin, mitä minun pitää tehdä?" Alik kysyi, ja auttoi kääntämään nartun loppuun.
"Painakaa kerran lujaa rintakehästä. Tuosta", kissa ohjasi Alikin etutassut oikeaan paikkaan, melko lähelle vatsaa. Alik tunsi edelleen kylkiluita tassujensa alla. Alikin tassut olivat päällekkäin kuin jollain elvyttämällä ihmisellä.
"Tästä? Kuinka lujaa?" Alik pyysi varmistusta.
"Niin lujaa kuin pystytte, mieluummin murtuneita kylkiluita, kuin henki pois", kissa sanoi kiireesti. Alik jännitti kehoon ja painoi nopeasti koko voimallaan ja painollaan. Kylkiluut joustivat iljettävästi, mutta tuskin mitään oli murtunut. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Alik vilkaisi parantajaa nopeasti. Miksi mitään ei tapahtunut? Tekikö Alik jotain väärin? Miksi uros alunalkaenkaan oli painelemassa nartun kylkiluita murskaksi?
"Uudelleen", kissa käski. Alik toisti liikkeen. Nartun kurkusta kuului heikko korahdus. Alik luimi korviaan, ja painoi napakasti uudelleen ennen kuin parantaja ehti käskeä uudelleen. Skyn kurkusta kuului uudelleen korahdus, jonka päätteeksi narttu veti yllättäin henkeä. Narttu räväytti silmänsä auki ja alkoi yskiä heikosti. Joka tapauksessa, se kuitenkin hengitti. Alik astui taaksepäin hämmentyneenä mutta helpottuneena.
"Hyvä. Kaikki on hyvin, olet Kartanossa", kissa oli jo kumartunut kakovan ja henkeä voimattomasti haukkovan Skyn vierelle ja kertoi tytölle sen olinpaikan. Sky ei näyttänyt reagoivan puheeseen juuri ollenkaan.
"Mitä tuo äskeinen oli?" Alik kysyi, kun Sky näytti saavan yskänsä kuriin.
"Pakotit vanhan ilman ulos keuhkoista. Se korina johtui siitä. Kun vanha ilma poistuu, hengitys käynnistyy toisinaan uudelleen", kissa kertoi. Alik ei voinut olla kiinnittämättä huomiota "toisinaan"-sanaan. Eli tekniikka ei aina toiminut. Tietämättään Alik oli suorittanut hyvin alkeellisen elvytyksen. Ihmistenkin painelu-puhallus-tekniikassa stimuloitiin hengitystä ja verenkiertoa. Puhaltaminen vei uutta ilmaa keuhkoihin, painelu sai veren ja hapen kulkemaan eteenpäin. Sydämeen päästyä veri ja happi saattoivat käynnistää sydämen uudelleen. Tässä tapauksessa stimulointiin kuului vain hengitys, joka tällä kertaa onnistui käynnistämään sen uudelleen. Se oli kutenkin hyvin epävarma tekniikka ihmisten käyttämään menetelmään verrattuna, eikä toiminut läheskään yhtä usein.
"Jaha... Täytyy pitää mielessä, voi joskus olla hyödyllinen", Alik sanoi edelleen hämillisen näköisenä, eikä uros vieläkään täysin ymmärtänyt tapahtunutta, vaikka parantaja sen kertoikin. Tuollainen oli käytännössä kuolleista herättämistä!
"Voiko hän puhua?" Alik kiinnitti huomionsa uudelleen Skyhyn, joka makasi voipuneena pedillä. Alik halusi palavasti kuulla lisää karkureista.
"Voi, mutta hän tarvitsee lämpöä. Jos haluatte puhua hänelle, menkää viereen makaamaan. Tyttö kuolee, jos ei lämpeä pian", parantaja vastasi tiukasti. Alik nyökkäsi. Komentaja meni vatsalleen kääntyneen Skyn viereen, ja kävi makuulleen aivan narttuun kiinni. Alik vilkaisi käskevästi Desafioa. Kyllä he voisivat hetken olla lämmikkeenä tytölle, ainakin kriittisimmät hetket, ja käskeä sitten jotkut korvaamaan heitä.
"Sky, kerro tarkalleen mitä sinulle tapahtui", Alik käski narttua, jonka tunsi vapisevan uroksen kylkeä vasten.

//Meikäläinen, sie saat kirjottaa mitä se kertoo ^^


Nimi: Meikäläinen

08.02.2018 08:09
Desafio - Yad

Yhä yaavoittunutta narttua tukien Desafio asteli samaan suuntaan kuin Alik, samassa tahdissa ja vauhdissa. Kissoja parveili ympärillä, naukuivat sitä sun tätä, belggari ei jaksanut keskittyä niihin. Hän mietti narttu-raasun kohtaloa. Yhteen yläkerran huoneista.... yläkerran huoneisiin.
"Viedäänkö johonkin Perähuoneista, jos on vapaana?" hän sitten ehdotti kurkistaen Alikia heidän välissään(?) olevan nartun karvapeitteen ohitse. Ei hengitä, hän tajusi, erään kissan sanoista, ja ääneen pääsi tukahtanut "hitto". Desafio siirsi katseensa Skyhyn. Voi raukkaa. .. viha kuohahti Desafiossa ja kuului vaikeaa murinaa, hänen siistissä silmiään. Niskavillat olivat vihasta pörröllään, ja korvat luimussa. Hän kuitenkin hillitsi itsensä pian eikä ärtyilyn näyttöä kauaa jatkunut.


--------------------
Dovan - Luopio

"Et tosiaankaan saa", Dovan murahti, ei kuitenkaan vakavana. "Mä olen zombi joka syö myös kielen. Ja.... parhaat osat", hän totesi naama vakavana ja kuono korkealla, vaikka hädintuskin pystyi nauruaan pidättelemään.
"Mmmh. .. lähin talo tästä, tietty poispäin rottien homeloukosta", hän totesi virnuillen, hahhah, ihan oikea nimitys....
Hän katsoi ympärilleen. Edellistä kämppää ei enää näkynyt, jäljetkin alkoivat peittyä, mutta tästä vähän matkaa, eikös siellä ollut iso röyhkeä taloja, ei silti kaupungissa... pari laitataloa siitä voisi olla hyvät. Okei, päätetty, hän lopetti. Hän repäisi toisen puolen sydämestä,siirtyi vähän lähemmäs ja repäisi. Veri valui lämpimänä alas turkkia, hänen yrittäessään nielaista koko palan.
Okei, sitten kieli, hän päätti ja siirtyi elukat pään lähelle. Hän kurottui vähän ja vetäisi pitkän suikulan elukan kurkusta, kielen.
Hän vilkaisi ympärilleen ja katsoi peuran ruhoa, oli siinä vielä paljon jäljellä. Ja edelleen nälkä.... Pitäisi varmaan vähän ripeästi syödä, hän totesi.
"Tuolla kauempana se kämppä, sinne mennään", Dovan murahti epäselvästi. Mitä väliä vaikkei Rose kuullut, tiesihänDovan suunnitelman.

Nimi: Iitu

07.02.2018 16:32
Furi - Yad

Tökkäisen kiitollisena kuonollani Ricon lapaa uroksen putsattua loput puunpalaset turkistani.
"Hetken luulin, että aijot repiä minut kahtia", virnuilen. "Ei käynyt kuinkaan. Kiitos kun pelastit minut! "
Venyttelen hieman leukojani, mutta huomaan olevani ihan kunnossa. Ravistelen vielä kerran koko ruumistani, kunnes pistävä tunne niskastakin katoaa kokonaan. Käännän nyrpeänä selkäni puuta kohti ja haistelen ilmaa. Rusakon haju täällä oli niin vahva, ja olen varma, että se piileskelee jossain lähistöllä. Kauempaa tuuli tuo mukanaan koirien tutun hajun, mutta olen varma, ettei kukaan ole ihan lähistöllä. Loikin parin metrin päähän puunrungosta ja silmäilen ympäristöä. Viistosti etuoikealla pensaan haurailta oksilta putoaa lunta maahan ja käännän korvani siihen suuntaan. Pensaan takaa vilisee jotain vaaleaa ja käännän mietteliäänä päätäni. Hento tuuli tuulee mukavasti sieltä suunnalta, jotta hajumme peittyvät. Hiippailen lähemmäs, varovaisin askelin. Pensaan kohdalla kurkkaan varovaisesti oksien läpi. Pensaan toisella puolella, hieman piilossa, istuu jännittyneen oloinen pienikokoinen, nuorehko rusakko. Sen vaaleanharmaa ruumis on painautunut kasaan, vain korvat ovat tiiviisti pystyssä. Sen korvat kääntyvät edes takaisin, etsien mahdollista vaaraa. Jännitän takajalkojani ja otan pienen askeleen lähemmäs. Turkkini koskettaa pensaan alimpia oksia ja saa aikaan hiljaisen kahinan. Se kuitenkin riittää. Rusakko kääntyy tuijottamaan suuntaani ja sekunnin murto-osassa se on ponkaissut vahvoilla takajaloillaan vauhtiin. Jäljelle jää vain maukas haju ja käpälänjäljet lumessa. Kierrän pusikon ja jään haistelemaan jälkiä, rusakko on jo varmaan kaukana täältä. Puiden lumiset oksat heiluvat vaitonaisesti ja päästävät välillä talviauringon säteet kimaltelemaan hankia kohti. Nostan kuonoani ja hymyilen itsekseni. Ihanaa tallustella ympäriinsä, vielä kun on kiva seura mukana. Käännyn katsomaan noutajan suuntaan, mitä se tekee?

Nimi: Glowe

07.02.2018 15:24
Rico - Yad

Vaikka noutaja yritti pitää otteensa hellänä, varmaan vanhan koiran hampaat nipistivät jotenkuten. Vetämiseen tarkoitettu ote nimittäin joutui olemaan vähän kovempi, kuin vaikka mitä kantamiseen tarvittiin. Rico liikutti päätään ja veti kevyesti. Pennun huuto kuului puunrungosta oudon kaikuvana, etäisenä, mutta kuuluipa kumminkin. Rico päästi irti, jotta Furi ei ollut enää kuristumispisteessä. Mielessä noutajalla kävi ajatus, että mitä sitten jos Rico ei saisikaan vedettyä pentua irti? Vanhus ei varmaan huonoine hampaineen voinut purra puuta, ehkä raapia ja potkia?
Furi pyysi Ricoa kokeilemaan uudelleen. Rico veti ensin kevyesti, huomasi ettei voimaa ollut tarpeeksi, ja joutui lopulta nojaamaan painoaan ja vetämään hyvinkin voimakkaasti. Pennun pää tuntui olevan enemmän jumissa alaleuan puolelta, leukaluut kun sujahtivat varmasti mukavasti sisään, mutta niiden kulmat tökkäsivät sitten reunoihin takaisin tullessa. Lopulta Rico veti niin lujaa, että sitä pelotti pennun hentojen luiden puolesta. Äkkiä Furi pääsikin vapaaksi, ja sai Ricon menettämään tasapainonsa. Noutaja kellahti kyljelleen, ja pentu suorastaan lensi kauemmas. Siellä Furi kumminkin hyppäsi energisesti jaloilleen ja puhui.
"Tsk, ei minun läskipääni mahdu koko runkoon", Rico naurahti ja nousi ylös. Se tallusteli pennun vierelle ja nuolaisi sitä alaleuan luolta, johon oli jäänyt vähän lahon, märän puun väriä ja palasia.(?)
"Sattuiko?" Rico kysyi.

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com