Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää.
Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa.

>> Peliuutiset <<

>> Kysely <<

<  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Meikäläinen

12.01.2019 15:07
Desafio, Akame Kousokukiba & Rayo ~ Yad - Dovan ~ Luopio

Desafio perääntyi muutaman askelen antaakseen tilaa Aslanille. Kuunneltuaan kissan puheita hetkisen hän alkoi huomata eläinten joukossa hermostuneisuutta, vilkuilevia katseita ja pörhistyneitä turkkeja, ja samassa kaartilaisjoukko porhalsi paikalle. Desafio leuka loksahti muutaman sekunnin ajaksi auki hänen saamattaan kuitenkaan sanaa suustaan. Hän jåhmettyi katselemaan kauhistuneita Yhteisön jäseniä, ennenkuin nuoren Komentajasijaisen suusta pääsi kerrankin erittäin vahvaa käskyä tulviva ääni: "Pysytään yhdessä! Kukaan ei lähde säntäilemään minne sattuu! Kaarti, johdattakaa eläimet puiden suojiin!"
Käsky ei selvästikään kaikkien korviin kuulunut, ja paniikki oli varmasti hyvin lähellä jokaista. Kuitenkin, ne muutama elåin jotka iuulivat ja rekisteröivät Desafion käskyt, alkoivat välittää käskyjä, ja pian homma oli jo hieman paremmin hallinnassa.
Desafio tunsi turkissanan pistelyä ja kirvelyä. Hän ei kuitenkaan voinut perääntyä puiden suojaan ennenkuin toiset olivat turvassa. Hän hyppäsi alas saaden pian myös Rayon vierelleen ja alkoi jaella käskyjä. Niistä ei kuitenkaan varmaan ollut mitään hyötyä. Ei ollut oikeastaan mitään paikkaa jonne he pääsisivät turvaan vaaralliselta sateelta.
Osa elåimistä oli kerääntynyt puiden alle, osa juoksenteli paniikissa.
"Aro!" Desafio huusi nähdessään yhtävänsä. Koira juoksenteli puiden keskellå törmäillen ties keihin koko ajan, haukkui samalla ja yritti saada eläimiä turvaan. Hän pysähtyi kuullessaan Desafion huudon. Yeidän katseensa kohtasi, ja he näkivät toistensa silmissä pienoisen paniikin. Silleei kuitenkaansaanut antaa valtaa. "Kerää eläimet Akamen kanssa turvaan!"

Aro miltei törmäsi Akameen joka oli auttamassa muutamaa heikkokuntoista eläintä erään parantajan kanssa. Kerrankin Akame todella paljasti hampaansa Arolle äristen varoittavasti.
"Katsoisit kerrankin eteesi!"
Aro nolostui. "Anteeksi, Akame. Desafio käski meidän kerätä eläimet yhteen puiden alle."
Akame ärähti. "Mitä minä juuri olen tekemässä?"
Aron korvat lerpahtivat, tai mikäli niin voisi lupista korvista sanoa. Hänen ilmeensä muuttui alistuneen surulliseksi.
"Miksi äksyilet koko ajan?" hän kysyi. "Olenko tehnyt jotain väärin?"
Akame sulki silmänsä ja huokaisi. "Et. Anteeksi. Mitä meidän pitikään tehdä?" Aron ilme muuttui toiveikkaammaksi. "Kasata eläimet puiden alle suojaan."
"Hyvä on", Akame huokasi. Hän vilkaisi paria muuta eläintä ja sanoi parantajalle: "Anteeksi, minun pitää mennä." Parantaja nyökkäsi ymmärtäväisesti ja sävähti vähän lähemmås vieressä olevaa puunrunkoa tuntiessaan pisaran putoavan kipeästi turkilleen oksista ja lehdistä yläpuoleltaan.
Kaksikko lähti kasaamaan eläimiä suojaan kulkien mahdollisimman suojaisista paikoista, ajoittain sävähdellen pisaroista.

Rayo oli lähettänyt muutaman nopeajalkaisen koiran Kartanolle katsomaan josko sinne voisi mennä suojaan.
Hän huomasi Niyran syrjemmällä ja ravasi hänen luokseen huolissaan.
"Oletko kunnossa?" hän kysyi vakavasti. "Lähetin muutaman koiran Kartanolle. Ehkä voimme palata sinne." Puhuessaan hän siirtyi lähemmän puunrunkoa ja vilkaisi huolissaan eläimiä. Hän ei tiennyt mitä enää voisi tehdä.

Tämä oli Dovanin mahdollisuus. Hän makasi hetkisen paikoillaan teeskennellen tajutonta, katsellen huuliaan lipoen ja psykopaattinen hymy kasvoillaan kuinka eläimet säntäilivät sinne tänne ulvoen ja panikoidn. Hän itse ei huomionut kipua jonka pisarat tuottivat, vaan hetken kuluttu nousi ja hölkkäsi puiden suojaan edellen ympärilleen vilkuillen ja ilkeästi virnuillen.
Samassa hän näki Niyran. Johtaja tuntui olevan varsin huonolla tolalla, ja Dovan päätti käydä heittämässä hyvästit. Tai, hm, juttelemassa... Ongelma oli vain se, että se Chihuahuanrakki Rayo oli Niyran kanssa, ja Dovan tiesi että se rakki käskisi Kaartin ottaa Dovan uudelleen vangiksi. Sitä riskiä koira ei halunnut todellakaan ottaa.
Hän keksi pian suunnitelman. Hän kiersi kaksikok taakse ja lähestyi heitä ryömien ja matalana, toivoen ettei Rayo huomaisi häntä.
"Niyra", hän kuiskasi toivoen nartun tunnistavan hänen äänensä. "Haluan jutella hieman. Hankkiudu ensin eroon, khh, Rayosta, pyydän."

//saat hittailla Rayoo esim et kuuleekse ja mitä telee ^^.

Nimi: Meikäläinen

12.01.2019 12:30
Zero ~ vihollinen ~ npc

Zero yllättyi toisen rakin vimmasta, sekä tietenkin tuon vastauksesta. Hän ei ollut tottunut siihen että erehtyisi arviossaan joistakuista, ja nyt hän oli munannut haukkuessaan sakua pelkäksi... hm, mikä se sana nyt olikaan..., apumieheksi.
Zero väisti nopeasti saksiksen sen hyökkäyksen ja paljasti hampaansa. Ennenkuin hän ehti kuitenkaan käydä vastahyökkäykseen, oli tappelu jo rauennut ainakin Roen osalta, eikä Zerokaan 'viitsinyt' enää 'löylyttää' hurttaa sen enempää.
Toinen rakeista astahti eteenpäin, ja Zeron pää kytkähti aavistuksen sen suuntaan. Hän ei kuitenkaan liikahtanutkaan siitä enempää, vaan tuijotti Roea hetkisen. Hän oli hetki sitten saanut hurtasta aika... mielipuolisen vaikutelman.
"Teeri kynimättä heidän kanssaan?" Zero toisti. "Saanko kysyä syytä?" Zero odotti jotain kipakkaa 'ei iuulu sinulle' - vastausta, mutts olipa se mikä tahansa, Zeron ilme pysyisi luuotavasti tyypillisen omahyväisen neutraalina.
"Sinulla oli ehdotus", rotikka sanoi höristäen korviaan. Zero kohautti olkiaan.
"Niin", hän vastasi. Hän oli hetken vaiti, miettien mitä sanoisi. Hänen päässään kiehui varmaan kymmeniä ajatuksia kerrallaan, ja hän nuolaisi huuliaan mietteliäänä. Viimein hän käänsi katseensa koiriin, istuutui jännittyneenä, ja sanoi: "Minusta olisi teille hyötyä. Olette selvästikin erakoita tai joitain, karkureita, tai ainakin sinä olet", hän pohti katsahtaen Roeen. "Sanoistasi aloin kuitenkin miettimään, oletko sinä sitten jonkinlainen... petturi? Petätkö omaa laumaasi ja kissoja ystäväsi kanssa?" hän kysyi Lichilta odottamatta kuitenkaan vastausta. "Minä olen oman laumani eräänlainen vakooja", hän jatkoi ikäänkuin vaihtaen puheenaihetta. "Osaisin soluttautua vaikia sinun laumaasi, rottweiler. Osaan myös valehdella, ja olen luotettava. Minusta olisi teille hyötyä." Hän tarkkaili kaksikon iomeitä, ja viimein huokasi. "Miten on, otatteko minut yhteistyöläiseksi? Voisin soluttautua laumaasi ja toimia ikäänkuin taustatukena. Tai jotain."
Kaikkien näiden ovelien mutta rehellisten sanojen takana oli epärehellinen tuuma jonka Zeron fiksut aivosolunpuolikkaat olivat keksineet.
Häk muodostaisi yhteyksiä.
Tällä hetkellä hän oli oman laumansa kanssa kimpassa, mutta pian hän olisi myös mahdollisesti näiden kahden koiran kanssa yhteistyössä. Sen jälkeen hän liittyisi Lichin laumaan, ja olisi näin heidänkin 'puolellaan'. Näin Zero varmistaisi, että olisi sen viimeisen voittajan puolella sitten kun muut häipyisivät. Hän oli nimittåin varma että hänen laumansa ja Lichin lauman välille tulisi taistelu, johon varmaan nämäkin kaksi hurttaa liittyisivät. Ja koska Zero olisi silloin ikäänkuin kaikkien puolella kenenkään toetämättä, voittajan selvittyä olisi helppo liittyä siihen porukkaan.

Nimi: Iitu

12.01.2019 11:44
Lich - Yad

Rottweiler oli melko pörhistynyt rakin oivalluksista, mutta ei näyttänyt sitä mitenkään. Samalla, kylmällä katseellaan se vain mulkoili Zeroa kohti, odottaen Roerigin repivän pelihousunsa moisista päätelmistä. Lich pomo? Oivoih. Roteva uros ei moista titteliä edes kaivannut. Siitä ei koskaan tulisi mitään pomoa yhtään kenellekään, yhtä vähän, kun mitä kukaan saisi olla sen pomona. Ainakaan, jos rottikselta kysyttiin.
Uros katseli hieman tylsistyneenä, kun saksanpaimen syöksyi toista urosta kohti. Mikäs sen nimi nyt olikaan? Ainiin, Zero. Lich tiukensi tummat silmänsä kohti tunkeilijaa, näyttämättä muuten aggressiivisia merkkejä. Jännittyneet lihakset kuitenkin kielivät sen olevan valmis tekemään Zerosta lihamurekkeen, mikäli tuo yrittäisi syödä Roerigin. Saksanpaimen kuitenkin pysähtyi lopulta ja käänsi katseensa Lichiin. Musta uros väräytteli korviaan luopion kylmälle katseelle ja asteli sitten askeleen lähemmäs Zeroa, tunteettomalla ilmeellä. Rakki oli sille samantekevää, eikä Lich oikeastaan tuntenut kaipavansa ääliöltä yhtään mitään. Se kuitenkin nyökkäsi vahvistaakseen Roen sanoja.
"Sinulla oli ehdotus", Lich murahti, höristäen samalla korvillaan merkiksi, että uros voisi kyllä kuunnella, mitä toisella oli sanottavana. Sitäpaitsi, tuo koira kuului samaan laumaan, kun se kishunarttu, jonka kallon Lich halusi hampaidensa väliin, joten ehkä Zerosta olisi hyötyä elävänä. Tällä hetkellä.

Nimi: Glowe

10.01.2019 21:11
Niyra - Yad

Aslanin ottaessa paikkansa kallion reunalla, Niyra siirtyi taaemmas ja istuutui. Collienartun ryhti oli jopa lysyssä, korvat lerppivat sivuilla. Niyra jäi katselemaan tyhjästi alaviistoon eteensä, kiven reunaa ja sen ruskea katse oli alakuloinen. Narttu ei oikeastaan edes kuunnellut mitä Päällikkö sanoi. Äänet vain vaipuivat jonnekin taustalle, Niyran miettiessä tätä hirveää päivää.
Kokous sai rajun pysäytyksen kun Kaartilaiset tulivat ilmoittamaan sadepilvistä. Niyra nosti katseensa jostain synkistä ajatuksista ja katseli vähän hämillään ympärilleen. Mistä puhuttiin? Nopeasti Niyra pääsi kuitenkin tilanteen tasanteelle, kääntäessään katseensa sinne minne iso osa eläimistä tuijotti; taivaalle. Niyra veti henkeä ja henkäyksestä kuului pelko. Tumma taivas jyrähti kumeasti. Aslanin naukuessa suojan hakemisesta, Niyra tuijotti yhä taivasta, epäuskoisten kyyneleiden kihotessa Johtajan silmiin. Eikö tämä ikinä loppuisi? Jatkuisiko tämä niin kauan että he kaikki olivat kuolleet? Niyran katsellessa taivaalle, collie näki yhden ensimmäisistä pisaroista, joka laskeutui eläinten keskelle. Tosin tämä pisara levitti polttavan nesteensä suoraan Niyran kasvoihin, silmien väliin. Voimakas, polttava kipu oli välitön.
Oli suorastaan kammottavaa, kuinka pari hentoa pisaraa, sateen rauhaisa alku sai eläimistä kumpuamaan kauhun kiljahduksia, joihin sekoittui pian tuskan hyytävää ulvontaa, kun sade sankkeni parin hassun pisaran jälkeen. Täysi paniikki oli yllä, eläinten joko paetessa tai vääntelehtiessä kivuissaan. Happosateeseen kun saattoi kuolla ja vähänkin herkälle palovammat muotoutuivat heti, kipu sensijaan oli kaikkien riesana.
"KAIKKI PUIDEN SUOJAAN!!!" Joku Kaartilaisista huusi, mutta eläimet olivat jo pakenemassa kukin omaan suuntaansa, hajoamassa kuin metsästäjän hätyyttämä lintuparvi kuulaassa aamussa. Niyra ulvahti kivusta ja irvisti tuntiessaan kirvelyn ja polttelun siellä missä happo pääsi turkin läpi. Mustaa karvaa alkoi varista pian koiran selästä, hapon tappaessa turkkia.

//Aslan ja/tai Desafio voi jatkaa ^^

Mitra - Auony

"Voi kiesus. Kaikki paska kerralla niskaan", Mitra kirosi yleisössä, kuullessaan mitä Kaartilainen sanoi ja vilkaistessaan taicaalle. Jep, happo täällä haisi. Kauhun aalto, joka kulki yleisön halki, sai Mitrankin turkin pörhistymään, vaikka hätä ei kynsinyt naaraan sisimpään asti. Naaras sähähti kivusta kun ensimmäiset pisarat osuivat korvanpäihin. Parantaja siristi tiukasti silmiään, niin että näki juuri ja juuri ja painoi päänsä alas. Niin sateen kuin senkin takia, että joku vauhkoontunut tanskandoggi oli juosta kissan yli. Näyttivät jotkut puupäät tuolla törmäilevänkin ja paikalleen juurtuneita töni Kaartilaiset. Ei sillä että pörröturkkinen Mitra olisi hirveästi jäänyt maisemia katsomaan, noup, naaras kääntyi ja lähto yhtenä punaisena pallona pinkomaan kohti metsänrajaa. Mutta sattuipa joku oppilaan pölvästi tulemaan tielle (Luna) tai ehkä Mitra juoksi juuri sen reitille, mutta kaksikko törmäsi päistikkaa(?).

Nimi: Iitu

05.01.2019 19:26
Furi – Yad

Parhaani mukaan kallistan päätäni alaspäin, jotta saisin edes jotenkuten suojattua silmiäni yltyneeltä sateelta. Miksi pisarat sattuivat, miksi? Ryntään kellertävän huskyn perässä kohti kujaa, pinnistäen, jotta pysyisin sen tahdissa mukana, tanssahdellen samalla sivuttain välttääkseni roiskeita. En tiedä, miten puolustautua vettä vastaan. Ulvahduksien saattelemana käännyn kujalle, korvat painautuneena tiukasi luimuun. Tassujen alla pilkistää välillä kellertäviä, yksittäisiä karvoja edessä juoksevasta huskysta, mikä tuottaa minussa vielä enemmän pelkoa. Sadetta, joka irroittaa turkkia? Anteeksi nyt vain, mutta minä en halua olla moisessa mukana, en yhtään. Ukkosen jyrinä sai minut nostamaan päätäni, mutta räpäytin nopeasti silmäni kiinni, kun polttava pisara iskeytyi otsaani. Silmät puoliummessa liidän kujan halki, yrittäen löytää jotain sopivaa piilopaikkaa. Parin metrin päässä on jälleen ovi ja hieman jo epätoivoisena yritän vääntää sitä auki, ennenkun matka taas jatkuu. Hei haloo, täällä on roskia ja kaaosta, mutta ei yhtäkään avonaista ovea? Mikä tyhmä kuja tämäkin luulee olevansa? Pienoinen kipinä silkasta raivosta pakottaa hysteerisen pakokauhun kauemmas ja raotan silmiäni vähän enemmän nähdäkseni paremmin. Täältä pitää päästä pois, nyt heti. Matala murina kutittaa kurkkuani ja minun tekisi mieli väläyttää hampaita yläpuolella kaartavalle pilvelle, mutta en halua vettä suuhuni. Jo märkä asfaltti polttelee tassuja ja joka suunnasta ripotteleva sade raastaa ihoani sen tunkeutuessa turkin lävitse. Samassa huomaan menettäneeni hieman vauhtia. Minä en jaksa juosta tarpeeksi lujaa, minä en tule pääsemään sadetta karkuun ajoissa. Tietoisuus siitä saa askeleeni lyhentymään entisestään. Tahdon ulista Komentajan perään, ellei se ole huomannut minun jäävän hieman jälkeen (?), mutta samalla tahtoisin kovasti Alikin vain juoksevan mahdollisimman kovaa. Hyvässä kunnossa, isompi koira pääsisi nopeammin etsimään suojaa, kun ei olisi hitaampaa pentua jarruttamassa matkaa. Toisaalta, Alik vetäisi minua varmaan ympäri korvien, jos kehtaisinkin sanoa urokselle vain jättävän minut tänne. Niinpä pidän vain kuononi kiinni.

Pyrähdän kadun kulmasta seuraavalle kujalle, paljon äskeistä kujaa kapeampi. Talojen katot eivät kuitenkaan ole rakennettu leveämmiksi, että ne toisivat tarpeeksi suojaa edes minulle ihan seinien vieressä. Yhtäkkiä näkökenttääni ilmestyy ikkuna kadun toisella puolella olevassa talossa. Sen paksut karmit kertovan ikkunan olevan tiukasti kiinni, mutta itse lasi ei kuitenkaan ole kovin tiivis. Alanurkassa ammottaa rikkinäinen aukko ja karmissa heiluu pala lasia. Särö lasissa ei ole kun kissan tassun kokoinen, rikkoutunut varmaan jostain kivestä tai jotain, mutta ainakin se tuo mieleeni hullun idean. Keskitän päättäväisesti katseeni kellari-ikkunaan, joka nyhjöttää vain vaivaisen puolisen metriä kadun yläpuolella. Lasi paksujen karmien välissä ei ole iso, mutta tarpeeksi, siitä olen varma. Pakotan uupuneen kehoni jännittymään, jalkojen liikkuvan edes vähän nopeammin ja ryntään kadun poikki. Epäröimättä ponnistan pieneen hyppyyn ja suljen tiiviisti silmäni, kun kehoni paiskautuu lasin lävitse.
Korviin kantautuu vain lasin korina, kun ikkuna menee tuhannen säpäleiksi ja viimein kehoni paiskautuu sisäpuolella olevaan lattiaan. Kivun tuottama ulina pakottaa minut pysymään hereillä ja yritän keskittyä vetämään henkeä. Viimeiset lasinsirut putoilevat maahan ja hieman pöhkönä nostan päätäni. Ai, ai, ai. Teräviä lasinsiruja löytyy vähän joka paikasta, varmaan turkkikin on täynnä niitä. Käheästi hengittäen luikertelen istumaan, vähät välittäen verta vuotavista haavoista kyljissä ja otsalla. Tässä ollaan sentään sisätiloissa ja Alik voi vetäistä ihoon juuttuneet lasinsirpaleet sitten joskus pois, eikö? Ajatus Komentajasta saa minut kääntämään pääni kohti ikkunaa.
”Alik?”
Ääneni on ärsyttävän hento, pelkkä kuiskaus vain. Sitäpaitsi, mahtuisikohan husky rikkoutuneesta ikkunasta edes sisään?

//Saat ite päättää mahtuuko se vai halutaanko me kaksikko eri teille xD

Nimi: Iitu

05.01.2019 18:48
Mystic – Yad

Hento, melkein huomaamaton tuulenpuuska ravisteli jykevän mastiffin paksua turkkia ja narttu käänsi päätään. Ensimmäinen tuulenpuuska koko päivänä, joka tuli kerrankin Yhteisön kannalta oikeasta suunnasta. Ehkä se vielä yltyisi ja pakottaisi tulta vaihtamaan suuntaa? Jos My osaisi rukoilla, se tekisi sen nyt. Olisi niin mukavaa voida kertoa kaikille, ettei Kartano palannut poroksi, ja että oli turvallista palata takaisin.
”Käyn kierroksella”, My hivuttautui seisomaan ja ravisteli turkkiaan, ennenkun kääntyi Jaffaa kohti. Vastaukseksi narttu sai vain yrmeän katseen. Mitä muuta se olisi odottanutkaan?
”Ole varovainen”, Jaffa kuitenkin lopulta murahti, ennenkun kääntyi jolkottelemaan kauemmas toisesta mastifista.

Myn ei ollut tarkoitus lähteä kauas, hän halusi vain tarkistaa, missä suunnassa tuli tällä hetkellä riehui. Oliko se tullut liian lähelle, vai kaiketi jo vaihtanut suuntaa aikoja sitten? Mastiffi eteni reippaasi metsän halki joen suuntaan, missä tuli oli ollut kaikkein vahvimpana. Savunhaju tuntui edelleen paksuna kuonossa, mutta se ei kirvellyt enää tai ärsyttänyt silmiä. Pian roihuvat liekkien äänet kantautuivat luppakorviin, joten My pysähtyi. Tuli ei ollut edennyt ainakaan enempää, mutta se ei myöskään ollut vetäytynyt takaisin. Narttu nosti päätään ja kurtisti kulmiaan. Puissa leijaileva savu oli estänyt näkökentästä tumman pilven, mutta nyt kun savu hälveni, mastiffi pystyi erottamaankin jotakin taivaasta. Sadepilvi ei kuitenkaan tuottanut helpottuneisuuden tunnetta Kaartilaiselle, sillä vanhempi koira tiesi heti, ettei hitaasti ja tuskallisesti liikkuva pilvi ollut tavallinen. My oli ollut happosateessa aikaisemminkin, tosin turvallisesti sisätiloissa suojassa. Narttu kuitenkin tiesi, mitä vaaralliset vesipisarat aiheuttivat. Nyt, kun My oli huomannut pilven, se saattoi erottaa hapon hajun savun keskeltä. Aikaisemmin kitkerä haju oli vain tyrmätty osaksi tulta. Ennen ensimmäistäkään sadepisaraa, mastiffi oli kääntynyt ympäri ja säntäsi takaisin kohti Kartanoa.

”Polttiko tuli takapuoltasi, vai miksi tuollainen hoppu?” Aina niin herttainen Jaffa väläytti mukamas ystävällisen hymyn. Se näytti enemmänkin mielipuoliselta, hymy ei sopinut uroksen kasvoille, tai sitten näky oli vain niin harvinainen.
”Happosateita”, My tiuski takaisin ja käänsi huolestuneen katseen kohti metsää, johon Yhteisön väki oli kadonnut aikaisemmin.
”Happosateita?”
Pihan poikki ravasi tuttuja Kaartilaisia, jotka olivat palanneet Arvovaltaisten käskystä takaisin Kartanolle vaihtamaan vahtivuoroa. Etunenässä bernadialainen Noel läähätti paksun turkkinsa alla ja uros pysähtyi Myn eteen. Mastiffi nyökkäsi synkästi.
”Miten aukiolla asiat olivat?” narttu tiedusteli.
”Se on aukio”, Noel vastasi yhtä synkästi.
Niin, eli ei tarpeeksi suojaa kaikille. Siinä suunnassa ei ollut ihmisten taloja, eikä puista löytyisi mitenkään piilopaikkoja satapäiselle laumalle.
”Ehtisivätkö he tänne takaisin?” My mietti ääneen. ”Kartano toisi suojaa, eikä tuli varmasti liiku sateiden aikana.”
Noel näytti hetken aikaa miettivän, tumma katse kohti taivasta ja puiden yli liehuvaa pilveä. Uros kohotti hartioitaan, kun Jaffa jo suuntasi päättäväiset askeleensa kohti Kartanoa ja pistävä haponhaju leijui pihalle.
”Taitaa olla vähän myöhäistä pelastuspartiolle”, uros huikkasi, ennenkun sen häntäkin katosi ulko-ovesta sisään.
Pieni suhahdus puissa sai loput Kaartilaiset liikkeelle ja joukko suuntasi Kartanon turvaan, juuri ennenkun ensimmäiset, saastaiset pisarat osuivat pölyiseen maahan.

My ei pystynyt keskittymään. Vakavana narttu tuijotti ulos etupihalle avonaisista ovista, juuri ja juuri sadepisaroita vältellen. Sade yltyi nopeasti, ja pienet, vihertävät vesilätäköt valtasivat kuivan maan. Olikohan pilvi ehtinyt jo aukiolle? Paksut pilvet, painavana saasteista, ei yleensä liikkunut mitenkään huomaamattomasti, vaan tuskallisenkin hitaasti. Ehkei lauma kuitenkaan vielä ollut jäänyt sen armoille. Mastiffi käänsi sateelle selänsä ja ravasti reippaasti yläkertaan, Kaartilaisten tiloihin. Narttu pamautti ensimmäisen huoneen auki ja nappasi lähemmästä pedistä hieman riekaleisen viltin, jonka heitti ulos käytävälle, ennenkun lähti tutkimaan seuraavaa petiä.
”Mitä sinä teet?” Noel käänsi kysyvästi päätään ja sai uuden pehmusteen päin näköä.
Musta Kaartilainen vain viiletti uroksen ohi ja suuntasi seuraavaan huoneeseen etsimään ihan mitä vain, joka voisi tuoda suojaa sateelta. Noel ravisteli päätään ja seurasi työtoveriaan.
”Ne kastuvat heti”, uros jatkoi ja My vilkaisi toimivalla silmällään bernadialaista kiukkuisena.
”Älä sinä siitä huolehdi”, narttu mutisi ja kaapi seuraavan vuoteen ylösalaisin.
Lopulta koko käytävä oli täynnä epämääräisiä möykkyjä erilaisista kankaista, vilteistä ja muusta, mitä Yhteisöläiset olivat aikoinaan keränneet petejä varten. Mastiffi vilkaisi yläkertaan vieviä portaita, mutta päätti tämän riittävän. Ensinnäkään narttu ei uskaltaisi mennä penkomaan Arvovaltaisten huoneita, ja toiseksi, ei narttu saisi kannettua edes näitä kaikkia.
”Apu ei olisi haitaksi”, My murahti Noelin suuntaan, ennenkun nappasi vahvojen leukojensa väliin ensimmäisen viltin ja nakkasi sen niskansa ylitse.
Tassunaskeleet paljastivat, että muut Kartanoon ehtineet partioilaiset olivat tulossa yläkertaan katsomaan, mitä ihmettä siellä oikein tapahtuikaan. Ellei nartulla olisi ollut kiire, se olisi naurahtanut nähdessään Jaffan ilmeen, kun uros tuijotti Kaartilaista epäuskoisena, Noelin kasatessa vilttejä nartun selkään, kerros kerrokselta. Niiden alla oli vaikea liikkua, ja My tunsi itsensä joksikin kuorma-aasiksi. Päällimmäiset peitteet kastuisivat nopeasti, mutta narttu toivoi, ettei vesi pääsisi ihan jokaisen kerroksen lävitse.
”Enempää et pysty kantamaan”, Noel lopulta sanoi ja My nosti varovaisesti päätään. Jopa pään ylitse oli vedetty jos minkälaista kangasta, suojelemaan mastiffin päätä pisaroilta. Kankaiden päät My tunki leukojensa väliin, jotta voisi matkan aikana kiristää hienoa ”pukuaan”. Mastiffi katsoi vaivihkaa käytävälle, jossa lojui vielä tavaraa. Noel huokaisi oikein kuuluvasti ja nyökkäsi sitten muille Kaartilaistovereilleen.
”Tehkää minustakin tuollainen.”
My käänsi hämmästyneenä päätään bernadialaisen suuntaan ja uros vain hymähti hyväntuulisesti.

Kaksikko näytti erittäin tyhmältä, mutta sekä My, että Noel olivat päässeet kuormansa kanssa takaisin alakertaan. Peitteitä oli saatu nostella takaisin vain kolme kertaa, kun ne lähtivät liikkumaan koirien lihaksien päältä. Vasta alakerrassa Kaartilaiset olivat löytäneet paremman rytmin, joka saisi peitteet pysymään päällä, ainakin toivottavasti.
”Tämä on umpihullua”, Jaffa raportoi kaksikolle.
My olisi luimistanut korviaan, mutta ei uskaltanut tehdä edes niin. Ei mastiffi olisi sitä kuitenkaan nähnyt.
”He tarvitsevat edes vähän suojaa, kaikki eivät mahdu mihinkään puunrakoon”, My vain mumisi sieltä jostain tavaroiden alta.
Narttu veti kerran, hyvin varovaisesti, syvään henkeä, ennenkun astui ulos sateeseen. Hapokas maa tuntui inhottavalta polkuanturoita vasten, mutta My ei jäänyt miettimään sitä. Kaikenmaailman kankaat heiluivat sen selässä, mutta pysyivät sentään paikoillaan. My pääsi jo pihan poikki, eikä se tuntenut kihelmöiviä pisaroita missään, paitsi paljaissa tassuissaan ja kuonoa vasten. Mastiffi painoi päänsä niin alas kuin vain uskalsi, suojellakseen herkkää kirsua pisaroilta. Noelin pieni kiroilu kertoi uroksen pysyvän nartun tahdissa, tuskaisen hitaassa sellaisessa. Päästyään metsään, jossa puut antoivat kovimmalle sateelle edes jonkinlaista suojaa, kaksikko uskalsi siirtyä vähän reippaampaan tahtiin ja yhdessä he suuntasivat kohti aukiota, johon Yhteisöläiset olivat kerääntyneet.

Nimi: Glowe

04.01.2019 23:09
Rico - Yad

"Nähdään täällä, muistakaakin, ettette mene liian kauas, pitäkää huolta toisistanne", harmaa naamainen vanhus muistutteli muiden perään, kun joukko hajaantui suuntaan jos toiseen. Kiharakarvainen, vuosien kuluttama noutaja jäi niille sijoilleen varjoisalle kadulle.
"Varjo ei ole enää nykyään kovin lohdullinen sana", Rico mietiskeli itsekseen ääneen, laskeutuessaan makuulleen viemäriaukon viereen. Papparainen puhui jo itsekseen, oliko se tulossa pian vanhuudenhöperöksi? Rico joi vielä hieman, mutta varoi jäämästä kuonostaan liikaa kiinni sankkoon, jotta muillekin riittäisi. Saalistajat olisivay janoisia tullessaan takaisin, ei ollut sopivaa juoda vettä, jonka he kovasti ansaitsivat.
Kaiken surun ja tuskallisen päivän jälkeenkin, auringon painuessa mailleen, Ricon silmissä kumminkaan näkymättä, vanhus onnistui vieläkin ohimennen miettimään, kuinka hyvä paikka Yhteisö oli elää. Mitä jossain muualla oltaisiin tehty Ricon kaltaiselle sokolle, joka tulisi kohta täysin sokeaksi? Hmh, sokeus oli vieläkin lähempänä, Rico mietiskeli, sillä hämärän vahvistuessa alkoi myös Ricon parin metrin näkökenttä lähetä nollaa. Voi että, Rico ei ollut ikinä pitänyt pimeästä, ei edes "hurjassa" nuoruudessaan, hahha. Rico hymyili itsekseen, elämän aikana suupieliin oli ehtinyt kaivertua jo syvät hymykuopat, kuten silmien ympärille ryppyjäkin. Vanha kouluttaja mietti oppilaitaan, jotka olivat tällä kamalalla matkalla mukana. Juri ja Strix yhdessä yli kymmenen muun olisivat luultavasti Ricon viimeiset oppilaat. Lumentulon lisäksi Rico halusi nähdä heidän valmistuvan koulutuksestaan. Hehän olivat molemmat pian lähellä 2-vuoden ikää. Alle kaksivuotiaita oli ennenkin nimitetty Kaartilaisiksi. Ricon ylpeä hymy hyytyi, kun sokeat silmät tuijottivat hämärtyvää, harmaata maisemaa, joka näytti siltä, että Ricon näkökenttä olisi sotkettu oikein märällä vesivärillä; mistään ei saanut mitään selvää. Vesivärinäkö.
"Lupaan teille, että pääsette pois täältä elävinä. Teillä on vielä elämä edessä... Teillä kaikilla", Rico mietti, kuvitellessaan kaikkien mukana olevien kasvot eteensä. Onneksi Rico kykeni vielä näkemään kasvonpiirteet, jos tuli tarpeeksi lähelle, joten uusin tuttavuus Mitokaan ei jäänyt pois laskuista. Noutaja laski päänsä, ja Kaartilaisen kurilla ja tottumuksella Rico odotti... Ja nukahti.
(se siitä ylpeän sotilaan immersiosta xD)

Rico havahtui hereille syystä tai toisesta. Ehkä vanha kuono varoitti lähestyvästä vaarasta unenkin takaa. Noutaja nosti harmaasilmäistä päätään ja nosti vesivärikatseensa taivaalle.
"Voi luoja...!" Rico henkäisi tunnistaessaan hajun. Vanhalle koiralle haju oli jo tuttu, mutta silti se kalvasi luita ja ytimiä. Rico oli nähnyt sen tuhovoiman. Rico oli tuntenut sen tuottaman kivun aiemminkin. Noutaja sai jälleen kerran kiittää tiheää, kiharaa turkkiaan, joka oli jo monesti pelastanut koiran niin jäisestä virrasta, tuiskusta kuin happosateestakin. Rico tunsi pisaroiden putoilevan turkkilleen, mutta noutaja oli harvinaisen tietoinen siitä, kuinka avuton oli ilman silmiään. Rico ei tiennyt miten päästä suojaan. Noutaja päätti kuitenkin etsiä seinän, jos sen luona olisi edes vähän suojaisampaa. Askelten (Juri, Strix, Valya, Nico, Aro) kantautuessa jo vanhuksen korviin, Rico otti harha-askelen sivulle ja sai kiittää onneaan isosta koostaan. Noutajan toinen etutassu humpsahti nimittäin tyhjyyteen, kun se oli astunut tassulla avoimeen viemäriaukkoon. Rico oli kuitenkin sen verran iso, ettei se niin vain humpsahtaisi kokonaan 80-luvun pienehköön viemärin reikään. Ricon toinen etutassu haroi tyhjyyttä, kun harmaa alaleuka paiskautui kipeästi viemärin reunaan. Siinä pääsi ulahdus kokeneeltakin. Toinen tassu vielä maan päällä, Rico haroi itseään pystyyn.
"Liikkeelle siitä ukko! Täällä sataa!" Juri huusi kovin epäkunnioittavasti, porhaltaessaan vieläpä noutajan ohi. Ehkei Rico olisikaan niin ylpeä tästä oppilaastaan.

Nimi: Glowe

04.01.2019 22:20
Juri - Yad

Dalmantialainen oli mennyt Strixin ja Valyan ja sen Nicon mukaan, (ja Aron? mihin se meni? xD) kun vanha herra raihnaisuus oli jäänyt lipittämään Jurin vedet. Aivan pöyristyttävää, miksi tuo ikäloppu pappa sai juopotella tuolla, ja Juri jäi kuivin suin? Dalmantialainen mutisikin asiasta jotain Strixin suloiseen pystykorvaan, kun mokoma yrmeli-Nico ja tuntematon-Valya eivät kuulleet.
Juri oli varmasti valittamassa jo jotain muuta ainakin mielessään, kun Valya keskeytti ah muutenki niin voittoisan metsästysretken. Ei täältä saanut mitään, varsinkaan kun tuo kippurahäntäinen tytöntyllerö oli puhumassa jostain jonninjoutavista pilvistä. Olisi vaan helpompaa kääntyä takaisin ja mennä katsomaan mitä muut olivat saaneet. Ruokahan jaettiin, vai mitä? Juri saisi 3/4 osaa ja loput muille. No, ehkä Juri antaisi pikkuisen omastaan Strixille jos mustavalkea sitä nätisti pyytäisi. Nytt pilkkunaama tuijotteli ylenkatsovasti surkeaa, äärettömän tylsää, jo nähtyä kaupunkimestaa, ja seisoa nöpötti kivasti vähän jäljessä muista, jotka yrittivät etsiä jotain ruokaa. Juriltahan puuttuisi enää viuhka jolla liuhutella itseään viileämmäksi ja tunnelma olisi valmis.
"En mä mitään haist-" Juri aloitti Valyalle oikein nokkavasti, kun kirsu sittenkin haistoi jotain. Sos sentään!
"Hitsi nyt lähetään ja äkkiä!" Juri ulahti, yllätys yllätys kaverilleen Strixille, ei kellekään muulle. Ja Strixhän oli jo juoksemassa pois, Juri tiukasti perässään, ehkä jopa pari askelta edellä. Kaveria ei jätetä... eh? Tässä hommassa Juri oli hyvä, olihan se ehtinyt juosta jo mistä kolttosista pois, ja jättää kaverinsa vihaisten osapuolten sarnaamaksi. Tiesiköhän Strix sittenkään millaisen luihun oli ottanut kaverikseen liityttyään Kaartiin samoihin aikoihin kuin dalmantialainen?

Nimi: Glowe

04.01.2019 22:08
Ezra ja Mito - Yad ja Auony

"No totta kai voit pirpana!" Mito naukaisi kuuluvasti, ja reippaasti, kun Yokai osoitti ihailtavaa innokkuutta lähteä hiirijahtiin. Kovin moni koira suhtautui hiiriin nihkeästi, piti sitä kissojen sapuskana. Hahha, olisi Mito halunnut nähdä Komentajankin ilmeen, kun huskyherra oli kuulemma joutunut syömään sairaana ollessaan hiiriä. Mito oli kuullut vähän juoruja. Tällä hetkellä kolli ei kuitenkaan miettinyt Komentajaa tai sen kohtaloa, eikä kissan selvästi innostunut olemus väistynyt minkään surun tieltä. Poissa silmistä, poissa mielestä niinhän? Ja sitä paitsi, nythän Mitolla oli tehtävänään käännyttää tämän koiranuorukaisen usko hiiriin, ei tässä ehtinyt mitään suremaan!
Ezran reppana vilkaisi korvat lurpallaan kissaa, isot silmät tavanomaisen surumielisen näköisenä. Sen ruskeissa silmissä oli hetkellisesti säikähtänyt katse, kun kissa oli mennyt möläyttelemään mölyt ulos mahastaan, mutta sitten Ezra rauhoittui. Ehkei pentu olisi pahaa seuraa. Ehkei se söisi Ezraa niin kuin se iso paha sakemanni oli aikonut tehdä siellä pohjoisen taloilla. Joten Ezra, joka ei tietenkään ollut saanut sanottua mitään, pysyi vaiti vasedeskin, eikä edes yrittänyt kieltää Yokaita tulemasta mukaan, vaikka vähän arveluttikin.
Tavataan tässä, joo joo... Mito nyökytteli märkää päätään muille jotka porisivat suunnitelmista. Valkea kolli kääntyi reippaana häntä pystyssä pentua kohti, lähtien astelemaan sen kanssa kohti erästä taloa. Ezra luikki kannoilla, ja meni tarkoituksellisesti kissan toiselle puolelle. Ihan kuin pitkäjalkainen whippet pääsisi piiloutumaan pienen kissan taakse.
"Minä opetan sinulle kaikki salat hiirten huiputtamisesta. Ezra tässä hallitsee jo mitä mahtavimman koiratekniikan, hän varmasti antaa sinun laitana sitä", Mito naukui mahtipontisesti.
"J-joo, annan mi-minä", Ezra piipitti jossain siellä kissan varjossa, kun ei uskaltanut väittää vastaan.

//Voit Meikäläinen kirjotella jtn ett ne on metsästellyt ja semmosta, ja hypätä suoraan happosateeseen jos haluut. ^^

Nimi: Glowe

04.01.2019 21:52
Roerig - Luopio

Ärähdys karkasi Roen kurkusta, ja sakemannin silmiin syttyi vimmainen liekki, kun Zeron sanat osuivat kertaheitolla ihon alle. Saksanpaimen syöksähti toista koiraa kohti, tarkoituksenaan vain taklata toisen kauemmas kipeästi.
"Turpa umpeen rakki!" Rakki ärähti, ja oli onnistunut hyökkäyksessään tai ei, jäi Roe mulkoilemaan Zeroa.
"Hän ei ole minun johtajani, kukaan ei ole!", Roe ärisi kuola hampaiden välissä valuen. Sitten saksanpaimenen hurja olemus haihtui, hampaat palasivat huulien taakse piiloon ja turkki tasoittui. Roe virnisti taas.
"Itseasiassa, jos tarkkoja ollaan, hän hoitaa hommia minun piikkiini", Roe naurahteli ja vilkaisi Lichiä virnuillen ivallisesti. "Mutta mitään johtajia tässä ei olla, eikä myöskään kissojen kumartelijoita", Roe jatkoi virnuillen jo niin leveästi että hampaat näkyivät. Saksanpaimenen ilme veti mielipuolessa jo vertoja Dovanille. Näh, Dovania ei voittanut kukaan hulluudessa.
"Meillä on teeri kynimättä niiden kanssa", Roe naurahti ja vilkaisi taas Lichiin ja rotikan puoleinen kasvonpuolisko hyytyi virneistä ja Roe loi kylmän, tunteettoman katseen rottweileriin. Roerig halusi kuulla mitä Zero oli koiriaan. Jos vieraasta ei olisi mihinkään, se tapettaisiin. Lich kyllä älyäisi sen, rotikkahan oli Roea fiksumpi rakki. Kun Roerig kääntäisi lähes mustan irvokkaan päänsä takaisin Zeroon, olisi sen naama taas virnuileva, joskin virne pysyisi vain kevyenä, huvittuneena, eikä vedellyt korvasta korvaan kuin jollakin Dovanilla..

Nimi: Untuva

31.12.2018 11:41
Luna - Auony

Korvat Arvovaltaisiin päin kohdistettuna musta naaras istui ison koiran takana, eikä nähnyt kuin vilauksia puhujista liikuttamalla päätään koiran toiselle puolelle ja sitten toiselle. Luna istui muutenkin melko kaukana, ja sillä oli vaikeuksia kuulla Arvovaltaisten ääntä. Jos se vain yrittäisi livahtaa edessä istuvan koiran eteen, se kuulisi ehkä paremmin ja saattaisi jopa nähdä puhujan, joka helpottaisi kuulemista. Norjalainen sivuutti ajatuksen ja keskittyi yhä ankarammin kuuntelemaan.
Vanki? Luna oli kuullut monesti näistä eläimistä, ja nyt yksi heistä oltiin saatu kiinni. Mutta mitä jos vanki pääsisi häntä vartioivilta karkuun ja pääsisi tekemään tuhotöitään? Luna lohdutti itseään vahvoilla ja isokokoisilla Kaartilaisilla, joiden ohi ei yksi rakki pääsisi.
Luna istui jännittyneenä kuullessaan viereltään supinaa. Norjalainen vilkaisi taivaalle nähden tumman pilven, jota moni muukin oli kääntynyt katsomaan. Luna höristi korviaan, kun kuuli Arvovaltaisten suunnalta, että heidän täytyisi löytää suojaa. Ilmaan levisi sen jälkeen kitkerä haju. Musta naaras ei tiennyt, mitä seuraavaksi, joten se vain pysyi paikallaan lisäohjeita odottamassa. Se katsoi uudemman kerran taivaalle ja siellä lipuvaa tummaa ja isoa pilveä. Mitä nyt oli tulossa, ja mistä he kaikki muka löytäisivät hyvän suojan? Eläinten keskuudessa oli levotonta, ja vähän siellä täällä oli myös liikettä. Ei Lunakaan pystynyt täysin paikallansa pysymään.
Jostakin kuului äänekäs älähdys. Mitä oli tapahtunut? Taivaalta putosi sadepisara norjalaisen poskelle, muttei se tuntunut samalta kuin normaali pisara. Kohtaa alkoi kirvelemään, ja sillä sekunnilla naaras inahti kauhuissaan. Kuinka kaikki pääsisivät nyt suojaan tältä polttavalta sateelta, joka oli vasta alkamassa. Pisaroita tipahti sinne tänne, onneksi vielä rauhalliseen tahtiin. Mutta sateen tästä yllyttyä, pitäisi jo olla suojassa!

Nimi: Iitu

31.12.2018 11:04
Aslan - Auony

Harmahtava kolli ei ehtinyt sanoa oikein mitään, ennenkun väkijoukkoon kiilasi levottoman oloisia Kaartilaisia. Aslan pöristi tiukasti häntäänsä, sillä sen silmissä ne keskeyttivät menossa olevan Kokouksen, vaikka Niyra olikin jo lopettanut puhumisen (?).
"Anteeksi, mutta koillisesta saapuu sadepilviä", yksi seropiuros puikelehti kiven juureen ja vilkaisi ylös kohti Arvovaltaisia. Ja nyt Aslan repisi siltä silmät päästä, oikeastiko joku sadepilvi oli hyvä syy raportoida juuri nyt? Seropiuros käänsi katseensa kiukkuisesta kissasta poispäin ja jatkoi matalammalla äänellä: "Olimme lähdössä partioon, kun huomasimme kitkerän hajun, se ei tule tulesta, epäilemme happosateiden lähestyvän."
Lähimpänä olevista kissoista ja koirista kuului hämmentyneitä ja pelästyneitä hätkähdyksiä ja levottomuuden leviämisen kuunteleviin jäseniin pystyi melkein näkemään. Aslan luimisti korviaan ja käänsi vihreät silmänsä kohti taivasta, jonka ylitse vyöryi tummempi pilvi, iso sellainen. Helvetti.
"Hiljaisuutta pyydän!" Aslan ei tarvinnut korottaa kamalasti ääntään, sen tiukka äänensävy kyllä kaikui.
Kolli kääntyi kohti muita Arvovaltaisia ja huiskasi hännällään.
"Meidän täytyy löytää suojaa", Aslan ei ehtinyt kuin sanoa itsestäänselvän lauseen, ennenkun sen kuonoon jo kantautui haju lähestyvästä uhkasta, kitkeränä ja pahanhajuisena. Kolli sai pakottaa itsensä pysymään kivellä, vaikka se olisi halunnut lähteä etsimään siskoaan. Narttu ei pääsisi pakenemaan omin avuin. Aslan vilkaisi vielä kerran kohti taivasta. Hapon tuottama haju kertoi selvästi, ettei aikaa enää ollut paljon. Kolli oli unohtanut, miten nopeasti happosateet alkoivat.

Nimi: Glowe

29.12.2018 17:06
Alik - Yad

"Voi hitto. Suojaan, nopeasti!", Komentaja ärähti, kun huomasi pilven alkavan tyhjentää sisältöään. Myös Alikin kuonolle putoili vettä, joka läpäisi helposti kuonon ohuen turkin ja poltti ihoparkaa, jättäen siihen kirvelevän tunteen. Sade ei ollut yltynyt vielä voimakkaaksi, mutta Alik ei halunnut altistaa itseään sateelle yhtään kauemmin. Husky loikki pennun suuntaan, mutta jarrutti kun Furin kokeilema ovi ei auennut. Ei, ei, ei.
"Kokeillaan toista rakennusta!" Alik huusi ja kääntyi ympäri. Uros juoksi kadun yli uudelle ovelle ja koetti saada sen auki. Lukossa.
"Hitto", Alik kääntyi ympäri pentua kohti. "Mikä tahansa suoja käy! Älä päästä vettä silmiin", Alik huusi Furille ja koiran puhuessa yllä ajelehtiva happopilvi murahti, ukkosen kumahtaessa sen sisällä. Sitten alkoi satamaan kunnolla, isompia, vahvempia pisaroita.
"Uouh!", pisaroiden osuessa kasvoihin Alik ulahti ja hieraisi tassullaan kuonoaan ja silmiään. Sade poltti tosissaan. Alikin avatessa silmänsä, husky tajusi että asfaltille varisi muutamia kultaisia karvoja. Sade poltti ihoa jo niin paljon, että turkki antoi periksi. Alik paljasti hampaitaan, tuntiessaan sateen polttavan kosketuksen selässään.
"Tännepäin, kujalle!" Alik huusi jälleen ja syöksyi kohti kapeaa kujaa, jonne ei satanut ehkä niin rankasti. Edes jokin roska-astia! Mikä tahansa kelpaisi nyt. Taivas jyrähti uudelleen ja sade tuntui vain yltyvän, ja ilma tuoksui voimakkaasti hapolle.

Nimi: Iitu

26.12.2018 16:48
Furi – Yad

”Sinä sait sen!”
Häntä heiluen loikin yli-innokkaasti huskyn luokse ja tuijotan täpinöissäni ruipeloa jänistä. Ei nyt mikään juhla-ateria, mutta tässä tilanteessa se melkein tuntuu sellaiselta. Maltillisesti kuitenkin odotan, että Alik on repinyt itselleen koiven ja laskeudun sitten mussuttamaan saalista. Olen hiljaa hyvin kiitollinen, että Komentaja jätti varmaan tarkoituksella minulle ne vähän herkummat palat, kuten jänöjussin sisäelimet. Lämmintä, tuoretta ja niiin hyvää. Liian nopeasti tämäkin saalis on kuitenkin kadonnut parempiin suihin, hitaasti ja rauhassa syöminen ei näköjään kuulu melkein yksivuotiaan tapoihin. Hups. Nautinnollisesti venyttelen jalkojani ja ravistelen sitten pörreän pentuturkin takaisin paikoilleen. Valmiina uusiin koitoksiin, tai miten se meneekään.

Nostan kyselevän katseen kohti taivasta, silmäillen Alikin tarkoittamaa sadepilveä. Tavalliselta pilveltä se minun silmiini näyttää. Nuolaisen ripeästi pari kertaa kuonoani ja nuuhkaisen vaivihkaa ilmaa. Alikin vakava ja huolestunut äänensävy kuitenkin saa minut valppaaksi ja katselen synkkänä hiljaa liikkuvaa pilveä. Jos oikein pinnistän ja käytän hyvää mielikuvitusta, voin tuntea aavistuksen kitkerämmän hajun, mutta se ei ole minulle ollenkaan tuttu, enkä osaa sitä paikantaa. Ehkä sadepilvet ovat täällä erihajuiset, kuin muualla, mistä minä sen voisin tietää?
”Okei”, myönnyn kuitenkin huskyn ehdotukseen, vaikka ei pieni sade minua haittaisi.
Jos Komentaja on sitä mieltä, että suojaa pitää hakea, niin tehdään sitten niin. Silmäilen kujan molempia puolia olevia taloja mietteliäänä, ehkä ihan mikä tahansa niistä kävisi sadesuojaksi? Ehdin hädintuskin nousta ylös, kun tumma sadepilvi päättää lopettaa odottamisen ja hiljaa päästää sisällönsä valumaan kohti katua. Nautinnollisesti nostan kuonoani kohti taivasta, niin suuri pilvi tuo suojaa porottavalta auringolta. Ensimmäisen vesipisaran laskeutuessa kirsuni päälle silmäni räjähtävät järkytyksestä ammolleen ja säikähtäneenä loikkaan taaksepäin. Mitä helvettiä? Tuo ei ollut tavallinen sadepisara! Kuonoa kihelmöi inhottavasti ja ravistan päätäni, ennenkun käännyn ympäri. Suoja on sittenkin hyvä! Spurttaan nopeasti kohti ensimmäistä ovea, mikä silmiini osuu, mutta vaikka miten roikun ovenkahvassa, ovi ei liiku mihinkään. Vikisten enemmänkin hämmästyneenä pienesti ripottavista sadepisaroista lähden juoksemaan huskyn perään etsimään suojaa (?).

Nimi: Iitu

25.12.2018 11:16
Strix - Yad

Strix tuijotti punaista palleroa, joka syöksyi vuoronperään halailemaan kaikkia. Tietenkin Strix tunnisti pennun ja Kaartilaisen, mutta mitä ihmettä ne tekivät joen tällä puolen? Harjoittelija heilautti tervehdykseksi nopeasti häntäänsä Yokain suuntaan, ennenkun kiinnitti huomionsa tönäisevään dalmatialaiseen ja vilkaisi Jurin näyttämään pilven suuntaan. Klee kai höristi korviaan. Sadetta?
"Toivottavasti tuo sammuttaisi tulen ja päästään kotiin", Strix mumisi enemmän itselleen, kuin muille, vaikka ajatus kastumisesta inhottikin. Kaipa sitä voisi johonkin taloon mennä odottamaan.
Pilvi liikkui oudon hitaasti, mutta Strix jätti sen noteeraamatta, kun keskustelu ympärillä kohdistui ruokaan.
"Minä voin tulla", nuorukainen ehdotti Valyalle ja naurahti sitten pilkulliselle ystävälleen. Vartioimaan vettä vai, pyh! "Äläs nyt Juri, ehkä saadaan lintuja kiinni", alaskalainen jatkoi uroksen suuntaan.
"Tavataan tässä, älkää liikkuko liian kauas", Aro vielä muistutti.

Joukon hajaannuttua (?), Strix lähti seuraamaan Valyaa (ja jotain muuta?). Minihusky piti katseensa taivaalla, korvat etsivät suuntaa, mihin linnut olivat lentäneet. Ehkä ne olivat jo laskeutuneet johonkin ja niiden kimppuun voisi hiippailla? Lintu oli paljon herkullisempi vaihtoehto kuin mitätön hiiri. Pystyyn korviin kantautui pian hiljainen viserrys ja terävä katse kääntyi oitis siihen suuntaan. Missä ne olivat? Siiven liike näkyi kadunvarren yhdessä talossa, aivan katonrajan juuressa. Liian korkealla siis. Pettyneenä Strix pysähtyi ja kääntyi seuralaisiaan päin. Valya oli jatkanut matkaansa muutaman metrin kuono katua vasten etsimässä jälkiä, mutta pysähtyi ja nosti varautuneena päätään, silmäillen kohti tummuvaa taivasta.
"Meidän pitäisi lähteä takaisin", metsästäjänarttu murahti ja Strix nosti hölmistyneenä korviaan.
"Takaisin? Mutta emmehän me ole löytäneet mitään", Strix valitti. Olisi pitänyt lähteä yksin tai kaksin Jurin kanssa.
Valya heilautti korviaan pilven suuntaan.
"Haistatko tuon?"
Strix haisteli hetken ilmaa ja oli jo tuhahtamassa huskylle, kun kitkerämpi haju tunkeutui sen kirsuun. Ilmassa ei vyörinyt pelkästään tavallisen sateen ennustama tuoksu. Pelonväristykset karmivat nuoren selkäpiitä, se oli tietenkin tietoinen happosateiden mahdollisuudesta. Mutta ei nyt, ei täällä. Yksittäiset saastaiset vesipisarat putoilivat jo varoittavana alas kadulle ja klee kai pyörähti ympäri, ennenkun säntäsi samaa matkaa takaisin, mistä oli tullutkin.

Nimi: Meikäläinen

25.12.2018 01:57
~ Zero ~ vihollinen ~ Npc

Zero piti katseensa rotikassa, joka ensimmäisenä aukaisi ruman, pahanhajuisen turpansa. Hän varoi käyttäytymästä liian aggressiivisesti, vilauttelemasta hampaitaan (liikaa) ja näyttävän (liian) hyökkäävältä, sillä varovaisuus toki kannatti aina. Vaikka Zero uskoi nykyisessäkin tilassaan, hengästyneenä ja savua hengittäneenä, pääsevänsä enemmän tai vähemmän helposti lurjuksia pakoon, hän ei ollut pakenija. (Tai oikeastaan oli, mutta sitä hän ei halunnut myöntää edes itselleen.) Siispä hän pysyttelikin viisaasti vaiti eikä tehnyt elettäkään suuntaan tai toiseen karvaturvan tullessa lähemmäs ärhentelemään, vaikka hänen teki oitis mieli iskeä hampaansa tuon kuonoon ja retuuttaa vähn. Tai no, okei, okei, kyllä jopa hän tiesiettei hän pärjäisi tappelussa heille. Etenkään nyt hänestä ei olisi varmaan paljoakaan vastusta, tällä hetkellä hän totta tosiaan oli se pahuksen pakenija. Ylläri ylläri, taaskaan Zerosta ei olisi muuhun kuin juoksemaan pakoon.
Rotikka kysyi, keitä he olivat. Ensin Zero aikoi vastata, mutta seuraaville sanoille hän väläytti hampaitaan uhkaavasti.
"Ihan niinkuin pelkäisinkään teitä." Hänen sanojaan korosti pienoinen omahyväisyys ja itsevarmuus- suoja hänen oikeille tunteilleen, ärtymykselle, pienoiselle epävarmuudelle. Hänen teki mieli ärsyttää lisää: 'en pelkää pakoon luikkivaa, kahta, räksyttävää rakkia joista ei ole muuhun kuin ahdistelemaan yksinäisiä', mutta hän ei viitsinyt. Siitä ei olisi seurannut hyvää.
Viimein hän huokasi ja väläytti vielä pienesti hampaitaan kuin varoittamasta heitä jakelemasta lisää 'ala puhua'-käskyjään. Hän vastaisi kyllä, jos haluaisi, siihen eivät uhkaukset auttaisi, itsetietoinen rakki ajatteli tarkkaillen kaksikkoa arvioiden.
Rotikka oli selvästi kova vastus. Se oli muutenkin ikävän rotuinen vastustajaksi, mutta siitä saattaisi olla hyötyä ystävänä, tappeluissa. Sen luottamus kannattaisi saavuttaa. Toisaalta, se ei varmaan ollut nopeimpia, eli jos pitäisi kimpassa juosta pakoon, se hidastaisi matkaa. Ja jos sen jättäisi yksin, se kostaisi jos jättäisi eloon. Monimutkainen tapaus.
Zero oli hyvä tulkitsemaan eläimenluonteita. Kiinnittäessään katseensa taas samaan rottweileriin hän tiivisti ajatuksensa tästä muutamaan sanaan: ainakin aluksi uhkaava, hyvin epäluotettava. Hyvin kova vastus tappeluissa, hidaste paetessa. Ja jos sen pettäisi, saisi olla varmaettä asia ei jää siihen. Nämä olivat Zeron pikaiset mietteet Lichistä. Sitten hän kääntyi tarkastelemaan Roerigiä.
Sakemanni olisi totta kai nopeampi kuin kaverinsa. Se ei olisi kummoinen hidaste paetessa, ja Zeron katse tulkitsi myös Roen tappelijankykyjä. Aika hyvät, hän mietti arvostelevasti. Tiivistettynä: härnäävä, hyökkäävä, epäluotettavahko, mutta ei niin epäluotettava kuin rotikka. Zero uskoi että sakemannin luottamus olisi myös helpompi saavuttaa, ja se olisi varmempi. Melko kova pala vastustajana tappelussa, ei hidastaisi pakenevaa sakkia erityisemmin.
Vertaillessaan heitä kahta toisiinsa hän teki muutamia johtopäätöksiä: Lich oli se karski pomo joka tappaisi tai ainakin hakkaisi kaikki joita se epäilee ja joista ei pidä, ja jonka luottamus olisi hankala saavuttaa kokonaisuudessaan. Roerig oli varmaan kakkosmies. Fiksu, mutta samalla myös tyhmä. Luotettavampi kuin rotikka.
Viimein hän käänsi katseensa Lichiin, koska todellakin arveli tämän olevan näistä kahdesta se alfatyyppi.
"Olen Zero." Täysi nolla... idiootti... ihan nimensä veroinen... hän varoi paljastamasta hampaitaan. Jos jompikumpi rakeista sanoisi jotain sellaista... mutta ei, hän ei nyt keskittyisi siihen. "Kuulun yhteen laumaan, jossa on, no, koulutettuja, taisteluvalmiita tunteettomia koiria." Sana 'tunteettomia' oli ainoa adjektiivi joka ei lauseessa ollut ihan valetta. Hänen laumansa jäsenet eivät todellakaan olleet erityisemmin koulutettuja tai taisteluvalmiitakoiria. Tai no, pikku rähinöintiin kaikki olivat valmiina, mutta eivät oikeaan, totiseen s-o-t-a-a-n. "Me lähdimme tänne, koska no, johtajamme käskystä. Hän haluaa vallata maita laumallemme. Olemme kuulleet että täällä asustaa joitain puolikesyjä lellikkififejä kissojen kanssa", hän sanoi irvistäen halveksien. "Niiden maat olisi hyvä vallata." Sitten hän vaikeni. Kaikkia lauman salaisuuksia hänei paljastaisi.
"Mutta tosiaan. Tulin rauhan aikein. Ja minulla olisi ehdotus teille." Tosiaan, hänen kierossa mielessään oli kaikkien niiden häntä halveksivien 'olet nimesi mukainen, Nolla' -muistojen myötä muotoutunut oiva ehdotus.
Hänkäänsi katseensa yllättäen sakemanniin ja vilautti hampaitaan. Häntä alkoi jo lievästi ärsyttää tuon dominoiva käytös, joka ei kuitenkaan ollenkaan pelottanut (?).
"Suksi sinäkin kuuseen siitä, apumies. Haluan keskustella johtajasi kanssa", hän ärähti Roerigille, toisin sanoen 'häiriötekijälle' hänen mielestään. "Ei hän varmaan tarvitse henkivartijaa, en ole hyökkäämässä ja vaikka olisinkin, eiköhän hän pärjäisi paremmin ilman sinua."
Sakemannin silmät välähtivät tuohtumuksesta, ja Zero tajusi viime tipassa luultavasti pilanneensa mahdollisuutensa asialliseen keskusteluun.
Hän ehti vain jännittyä valmiuteen, ennenkuin sakemanni ärähti jotain, ja Zero vastasi ivallisen härnäävästi. Samassa he kumpikin hyökkäsivät ilman halki toisiaan kohden.
Zero aikoi käyttää avuksi nopeuttaan. Hän tiesi kuitenkin toisen olevan etulyöntiasemassa. Sitä paitsi, rotikkakin varmaan liittyisi tappeluun, eikä Zero pärjäisi heille. Etenkään savua hengittäneenä ja väsyneenä, olipa hän miten nopea ja taitava tappelija hyvänsä.

Nimi: Glowe

23.12.2018 16:27
Roe - Luopio

Paikalle ilmestyi yksi takaa-ajajista, jonka Roe itseasiassa tunnisti ulkonäöltä. Sakemanni virnisti, kun tajusi sen olevan yksin. Lich esitti jo hyviä kysymyksiä, jolloin Roe lähti kiertämään takaa-ajajan toiselle puolelle.
"Mutta vastauksia kannattaisi antaa", Roe naurahteli illkeästi, valmiina vaikka vähän kurittamaan tuota rakkia jos siitä ei muuten vastauksia saisi irti.

//Roen saa hittailla käymään Zeroon kiinni jos Meikäläinen niin haluat. :)

Nimi: Glowe

09.12.2018 15:01
Alik - Yad

Myös Komentaja lähti piristyneenä eteenpäin, varovasti ja hiljaa. Furi eteni aikuista nopeammin, mutta koska kaksikko pääsi jo nurkan luo, ja pentu pysyi kokoajan näköpiirissä, Alik ei alkanut räyhäämään. Huskyn silmät kiinnittyivät jänikseen, joka kyllä näytti melko pieneltä verrattuna metsän pupuihin. Toisaalta, täällä ei oikein ollut ravintoa millä kasvaakaan isoksi kaniksi. Furi lähti suoraa jänistä kohti, jolloi Alik siirsi oman reittinsä vähän sivuun jäniksestä, jotta voisi tarpeen vaatiessa auttaa jos jänö lähtisi karkuun. Olikohan tuo jänis ikinä edes nähnyt koiraa? Alik tuli miettineeksi, kun näki, kuinka lähelle jänis päästi shikokunpennun, vielä senkin jälkeen kun saalis oli huomannut saalistajan.
Furin ansiosta jänis lennähti Komentajan suuntaan. Kani huomasi kyllä Alikin ja yritti nilkuttaa toiseen suuntaan, mutta Alik oli jo juossut sen vierelle, painanut hampaansa sen pienen kaulan ympärille ja rusauttanut luultavasti niskat. Jänis ei ehtinyt edes vinkumaan, kun se jo roikkui velttona Alikin leuoissa.
"Tule syömään", Alik kutsui Furia. Kullankeltainen husky kävi makuulleen siihen paikkaan, ja repi pikaisesti suurimmanosan turkista pöllyäään kadulle. Alik repi tarkoituksella aluksi itselleen vain koiven, jotta Furi saisi mahdollisuuden ruumiin lihaan tai sisäelimiin. Jänikseltä irtosi jalka helpolla nykäisyllä, ja Alik rouskutti sitkeälihaisen koiven luineen päivineen. Nyt ei ollut varaa nirsoilla, ja vaikka normaalisti Alik kynisi ateriansa hyvinkin tarkkaan, ei Komentajaa nyt edes kiinnostanut lihan mukana nielemänsä turkin ja nahan palaset.

Alik piti muutaman koiven jälkeen taukoa syömisestä, jotta Furi saisi rauhassa syödä. Syökööt pentu vaikka jäniksen loppuun, kunhan Furi vain saisi nälkänsä pahimman terän pois. Alikille paari koipea oli kuin pieni makupala, mutta nopeasti hotkittuna nekin sulaisivat hitaasti. Nälkä ei ehkä ollut lähtenyt minnekään, eikä tuollaisella ruipelojänöllä lähtisikään, mutta olo oli jo parempi.
Alik vilkuili katua kumpaankin suuntaan ja värisytti kirsuaan. Ilmassa tuntui haju joka sai ylvään huskyn valpastumaan ja kääntämään katseensa taivaalle. Haistoiko Alik sadetta? Kyllä vain... Alik siristi silmiään katsoessaan taivaalle, jolle oli jo hiippaillut iso pilvi. Itseasiassa se oli jo kaksikon yllä. Sadepilvi se oli, mutta Alik ei näyttänyt iloiselta. Ilmassa tuntui sateen lisäksi hento, mutta kitkerä haju. Se sai Alikin huolestumaan.
*Eikö tämä päivä ole ollut jo tarpeeksi kamala?* Alik huokaisi mielessään, tummahkoa pilveä katsoessaan. Ihan kuin tässä enää nuita pilviä tarvittaisiin. Alik toivoi murehtivansa turhaan, tai että pilvi pitäisi vaarallisen osuutensa sisällään. Alikista kuitenkin tuntui, ettei halunnut leikkiä mahdollisen happopilven kanssa. Aivan sama vaikka Alik uskoikin tunnistavansa hapon hajun, ei uros osannut ennustaa milloin sade alkaisi, tai olisiko se sittenkään vaarallista. Alik laski katseensa ympäröiviin rakennuksiin. Pääsisiköhän niiden minkään sisälle? Ei kai heillä niin huono tuuri olisi että kaikki lähitalot olivat joko lukossa tai muuten koirien ulottumattomissa?
"Furi, haiseeko ilma sinusta kitkerältä?", Alik murisi vakavana, vilkaisten syövää pentua, ennen kuin nosti katseensa taivaalle.
"Ehkä meidän pitäisi etsiä suojaa, kaiken varalta", uros jatkoi huolestuneest. Alik kurtisti kuonoaan pilvelle, ja tunsi vaimean murinan kurkussaan, katsoessaan niskat taittuneena taivasta kohti.

Nimi: Defia

08.12.2018 21:42
Shilo – Yad

"Selvä," Shilo vastasi ja seurasi Ventan perässä. Kaksivärinen häntä heilui iloisesti nartun tarkkaillessa kuuntelemaan kokoontuneita eläimiä. Arvovaltaisten puheelle narttu höristi korviaan ja käänteli päätään uteliaana.
Metsässä asumiseen tottuneena Shilo evakoitui täysin mielellään. Se ei tuntenut Komentajaa, eikä nähnyt Arvovaltaisia sen kummallisempina kuin muitakaan, joten ei kokenut asian vaikuttavan siihen. Siitä huolimatta, että oli itse matkalla kaartilaiseksi. Tosin narttu ei ollut niin kiinnostunut siitäkään asemasta, että se ei voinut olla pohtimatta pitäisikö sen vain palata takaisin metsästäjäksi. Kaartissa vain sattui olemaan paljon mielenkiintoisia asioita.
Ventan mutinan kuullessaan Shilo lukitsi siniset silmänsä narttuun. Pää kallellaan se katseli toista pystykorvaa. Sen verran narttu sentään tajusi, etteivät sanat olleet suunnattu sille. Niinpä se ei myöskään vastannut, vaikka tuijottikin toista vielä hetken. Sen hetken mentyä narttu nosti katseensa ja antoi sen kiertää ympäristöä.
Shilo ei oikeastaan ollut koskaan nähnyt Dovania taikka Roerigiä, joten oli utelias sen suhteen. Zeken narttu oli kerran nähnyt, uroksen härnätessä joitain muita metsästäjiä. Ehkä Shilo pääsisi nyt näkemään Dovanin? Uroksen vangitsemisesta nartulla ei ollut mitään ajatuksia. Se oli enemmän kiinnostunut tietämään mitä rikollisen päässä liikkuin kuin mitä sille tehtäisiin. Oliko kyseessä ihan tavallinen koira?



Roku - Auony

Parantajaoppilaat eivät tuntuneet kaipaavan kollin apua, joten se jatkoi toiseen huoneeseen. Roku otti selkäänsä vanhan naaraan, joka ei jaksaisi kävellä itse koko matkaa. Mustavalkoinen kolli mutisi ja puhisi itsekseen kävellessään väkijoukkoon. Se ei edelleenkään pitänyt tälläisestä määrästä eläimiä samassa paikassa. Sentään sillä oli jotain painavaa selässä, joten riehuminen olisi vaikeampaa.
Roku yrittikin pitäytyä yksinään ja pudistli vain muristen päätään niille, jotka kyselivät läheisiään. Se sai kollin kyllä hetkellisesti pohtimaan missä sen emo oli, mutta eipä se kovinkaan huolissaan ollut. Nuorukainen ei voinut mitenkään uskoa, että Nida ei osaisi pitää puoliaan vaikka vastassa olisi tulta. Ei sillä, että roku olisi koskaan edes nähnyt tulta. Se oli tosin nähnyt mitä tuli saattoi saada aikaan. Kolli ei kuitenkaan tahtonut ajatella sitä.
Evakkopaikalle päästessään Roku läähätti kuin koira ja olisi halunnut vain lösähtää johonkin varjoon makaamaan. Sen sijaan kolli vei vanhuksen parantajien osoittamalle paikalle ennen kuin luikki vauhdilla pakoon. Mustavalkoinen kissa juoksi kyyryssä metsään ja jatkoi matkaansa kohti jokea. Se tahtoi vain päästä omaan rauhaansa ja pois eläinjoukon keskeltä.

Nimi: Glowe

08.12.2018 20:28
Mitra - Auony

Jos somalin raivoisa olemus oli yhtään hempeytynyt, paljasti Mitra uudelleen hampaansa Shinille, kun kolli alkoi kerskailemaan Creetalle. Ensinnäkin, Shin oli kutsunut Creetaa kaunokaiseksi. Toki Creeta oli nätti, mutta tarvitsiko aikuisen kollin sanoa sitä tuolla lailla?! Toiseksi Shin kutsui happosateen uhria idiootiksi ja kolmanneksi kolli kerskui. Kerrankin musta parantaja teki jotain fiksua ja siirtyi kauemmas Mitrasta ja vaikeni. Muuten se olisi saanut toisen verisen posken. Ja onneksi Shin ei edes ehdottanut Päällikön siskon käyttämistä, muuten Mitra olisi repinyt kollilta korvatkin. Edda-neitiä ei vietäisi minnekään näytille!
"Kuulostaa... Hyvältä... Kysypä veljeltäsi", Mitra murisi silmät viiruina vastauksensa kollin mietiskelyille.

Aihe vaihtui kokoukseen, ja suupielet kohtisuoraan alaspäin osoittaen, mutta jo hampaan piilottaneena Mitra mulkaisi aukion suuntaan. Ei tässä jotakin kokouksia jaksanut, siinä Mitra oli yhtämieltä Shinin kanssa. Mitra viittoi Creetaa seuraamaan ja pysyen tietoisesti Shinin ja tonkineesin välissä Mitrakin asteli lähemmäs kuuntelemaan. Oli mukava huomata, että Aslankin oli päässyt takaisin turkkiaan polttamatta.
Jaa oli Komentaja kuollut? Mitra ajatteli oitis sen kaikkein positiivisimman kautta. Jo rauhoittunut Mitra tuhahti ääneen kokouksen siinä kohtaa. Harmi, Komentaja oli ollut ihan mukava ärripurri. Mutta kaikkihan tässä joskus kuoltiin, sama se. Dovanin vangiksi jäämisen ilmoittaminen sai Mitran veren kuitenkin taas kiehahtamaan ja naaras vilkaisi Creetaa, ajatellen oitis Atlea. Dovan ei ehkä ollut tappanut Atlea, mutta oli yksi kolmesta karkurista.
"Tappaa se pitäisi. Olisipahan pois huolesta. Saisivat kuolleet kostaa tuonpuoleisessa", Mitra mutisi, mutta ei tarpeeksi kovaa että se Arvovaltaisten korviin kuuluisi.
"Ihan älytöntä touhua pitää tuommoista rakkia vankina", Mitra lisäsi päätään puistellen.

Venta - Yad

"No jäädään kuuntelemaan", Venta päätti ja siirtyi aivan puiden rajaan, syrjemmälle väentunnoksesta, minne norjalainen istahti alas. Harmaat korvat tarkkaavaisesti pystyssä neiti kuunteli mitä Arvovaltaisilla oli sanottavanaan. Komentajako oli kadonnut? Voihan.. Toivottavasti se oli kunnossa. Venta ei tiennyt Alikia oikeastaan kuin vain ulkonäöltä, mutta toivoi sille silti parasta. Dovanista puhuttaessa norjalaisen turkkia kylmäsi ja Venta painoi silmänsä kiinni.
"Onneksi niistä piskeistä edes joku on saatu kiinni", Venta sanoi yllättävän vihaisen kuuloisena, hiljaa itsekseen mutisten. Dovan aiottiin pitää vankina?? Venta ei tiennyt olisi ihan asian puolella, tai ainakin narttua huolettaisi kokoajan, että olisihan mokoma rakki vieläkin vartioituna, eikä kävisi viattomien kimppuun seuraavassa käänteessä. Ehkä tappaminen ei ollut oikein, mutta jokin pysyvä keino pitäisi olla. Jokin mitä estäisi ettei Dovan voisi satuttaa enää ketään.

Nimi: Defia

08.12.2018 19:20
Shin - Auony

Mitran jatkuva epäluuloisuus ei ollut lainkaan yllättävää. Harva myöskään vaihtoi omahyväiseen virnuiluun kynsistä saamisen jälkeen niin nopeasti kuin Shin. Kolli ei siltikään vaivaantunut vakuuttamaan Mitraa yhtään sen enempää. Se vain piti sitä omana etunaan, että kaiki uskoivat siitä pahimmatkin asiat.
Ainakaan kukaan ei siis yllättyisi, jos Shin joskus päättäisi repäistä okein kunnolla. Se vain vaatisi sen, että Ubo kupsahtaisi ensin. Shin saattoi vain kiittää onneaan siitä, ettei kukaan koskaan vaivaantunut raportoimaan kollin tekemisistä sen veljelle. Ubo kun ei oikein suhtautunut myötämielisesti Shinin kyseenalaisempiin harrastuksiin. Siksi Shin ei niistä koiralle kertonutkaan. Joskus ehkä vitsaillen, mutta lähinnä jäätä kokeillakseen. Eräs sellainen kokeilu oli johtanut niin kovaan riepotukseen, ettei Shin ollut kyennyt hetkeen virnuilemaan irvistämättä kivusta samalla.

"Oih, mutta minullahan on teille aivan täydellinen idiootti sitä varten," Shin totesi virnistäen esimerkin puutteeseen. Creeta osuikin heti oikeaan seuraavilla sanoillaan. Shin hymyili oppilaalle miellyttävästi. "Kyllä vain kaunokainen, minulla on enemmän tietoa kuin... uh," kolli keskeytti ylimielisen puheensa vilkaistessaan Mitraa. Saisiko se tuosta toisenkin verisen posken? Ei kai sentään? Toisaalta Mitra vaikutti olevan edelleen raivoissaan, joten varmuuden vuoksi Shin hivuttautui naaraan lyöntietäisyyden ulkopuolelle.
"Noh, sanotaanko nyt niin, että voisin olla avoin jakamaan tietoni sen suhteen. Voin myös raahata veljeni mukaan oppitunnille, niin oppilaat saisivat sörkkiä ja pällistellä hapon vaikutuksia hieman lähempää." Avuliaan tarjouksensa päätteeksi kolli vain hymyili mielissään. Harmi, että toinen oiva esimerkki oli Päällikön sisko, sillä sitä tuskin voisi esitellä muille. Toisaalta Edda oli jo enemmänkin ääriesimerkki. Vähemmän vakavat erimerkit olisivat ehkä hieman hyödyllisempiä opetuksen kannalta.

"Niin kai," Shin vastasi tylsyyden kuultaessa läpi sen äänestä. Kokous ei oikein kiinnostanut, mutta laiskasti kolli raahaantui lähemmäs. Siitä muistuttaneelle kaartilaiselle parantaja oli vain vilkuttanut mustaa hännänpäätään.
Kokousta kuunnellen Shin istui ja nuoli omaa vertansa varpaidensa välistä. Kolli katsoi anturat levällään olevaan tassua ja virnisti itsekseen. Oli ehdottomasti kollin edun mukaista, ettei kukaan päässyt sen pään sisälle.
Shin olisi varmasti keskittynyt koko kokouksen ajan vain itsensä puhdistamiseen, mutta jokin sai sen nostamaan katseensa kohti Arvovaltaisia. Mitä Komentajalle oli käynyt? Selitystä ei tuntunut tulevan, mutta sitten selvisi vielä, että yksi karkureista oli saatu kiinni. Parantaja vislasi olevinaan vaikuttuneena, mutta jatkoi sitten tassunsa nuolemista mietteliäänä. Tiesiköhän sen veli asiasta enemmän?

Nimi: Meikäläinen

08.12.2018 18:31
~ Yokai ~ ~ Yad ~

Yokai seuraili keskustelua innokkaana, onnellisena siitä että oli löytänyt tuttuja.
"Joo, Nico pelasti meidän henkemme", hän kehaisi mustaturkkisen uroksen sanoille. Nico irvisti hyväntahtoisesti.
Yokai tessutteli sankon luo ja vilkaisi muita yllättyneenä.
"Miten te saitte tämän veden?" Valya hymyili:
"Ongimme sen kaivosta."
Yokain silmät välähtivät ihailevaisesti kun hän kumartui juomaan.
Vesi oli tunkkaista ja lämmintä, mutta silti hän loiskutteli sitä ahnaasti. Ja tosiaan, muiden nuorten puhuessa ruosta Yokaikin tunsi mahansa kurinan. Hän nosti päänsä sankosta ja vilkuili muita.
"Ei me mitään ruokaa nähty..." sitten hän luimisti korviaan nolona sanoille, joille Nico vain tuhahti yliolkaisesti. "Anteeksi, ei ollut tarkoituksemme pelottaa saalistanne pois..."
Yokai peruutti kauemmas antaakseen Nicolle tilaa juoda. Sitten hän kääntyi ja jäi epävarmana vilkuilemaan tmpärilleen, miettimään että "mitähän nyt". Vasta Jurin sanat Strixille kuultuaan hän käänsi katseensa taivaalle ja säpsähti henkisesti - tuollahan oli ihan kamalan näköinen pilvi!
"Hyi!" hän puhahti. "Mikä ihme tuo on? Onko tuo vaarallinen?" hän kysyi huolestuneena. Nico peruutti muutaman askelen.
"Ei tuo kyllä normaalilta näytä", hän huomautti hiljaa Ricon sanojen jälkeen, mutta ilmeisesti vanhus ei kuullut kun jo jatkoi seuraavaan aiheeseen.
Edelleen vähän epävarmana ja taivaalle vilkuillen Yokai tassutti lähemmäs. Hän vilkaisi ihailevasti Miton ja Ezran suuntaan kissan puhuessa hiiristä - "vau, osaatteko, saanko minäkin tulla?" hän kysyi ihan intopinkeänä vilkuillen kissaa ja koiraa vuoronperään. "Saanko, saanko, saanhan?"
Yokai oli taas hivenen ylivilkkaalla päällä, sen huomasi varmaan jokainen. Myös tavallisesti järkkymättömän vakavan Nicon suupieltä nyki huvittuneesti.
Sisäisesti Yokai oli hieman epävarma, mutta hän hritti keventää tunnelmaa ja peittää omaa epätietouttaan pentumaisella ylivilkkaalla suloisella tyylillä.
Nico taas murahti myöntyväisesti Valyan sanoille; "minä voin tulla..."
Yokai kääntyi Ricon puoleen, "Jäätkö sinä lepäämään?" hän kysyi. Noin vanhalle ei tekisi hyvää liikkua, hän ajatteli mielessään verraten Ricoa ainakin 100-vuotiaaseen ikäloppuun. Ystävällisesti, ei-sarkastisena ja vakavana hän kuitenkin lisäsi: "Tai voithan sinä tulla, sinähän olet vielä aika vetreä."

Nimi: Glowe

08.12.2018 17:41
Juri, Ezra, Mito ja Rico - Yad ja Auony

Dalmantialainen katsoi uusia koiria ärtyneesti, Mito uteliaana ja Ezra epävarmana. Kolmikosta vain kissa kohotti häntäänsä tervehtiäkseen uusia tuttavuuksia. Rico sen sijaan katsoi lähillään etujalkaansa vasten hyppivää punertavaa pentua, jonka oli jo toki tunnistanut Yokaiksi. Sekä tietenkin vanha Kaartilainen tunnisti Nicon.
"Pakenimme tulta joen yli", Nico vastasi.
"Hyvä että selvisitte. Juokaahan nyt ihan ensimmäiseksi tuosta", Rico sanoi ja siirtyi tieltä että kaksikko pääsisi juomaan.
"Phyh, luupää, kai ne olis yrittäny saada sen saaliin kiinni jos olisivat jotain nähneet!" Juri murisi Strixin korvaan, ah niin toverillisella tyylillään kuin aina. Dalmantialainen huokaisi ylidramaattisesti; "Sitä paitsi, tuollahan nuo linnut lentelevät, kiitos noiden kahden", Juri vilkaisi taivaalle pusikosta karanneita lintuja, mutta sitten sen syyttävä ilme pehmeni. Yhä katse taivaalla Juri tönäisi vieressään olevaa Strixiä, aivan sama mitä Nico ja Yokai kommentoisivat ruoka-asiaan.
"Kato tuota", Juri murahti. Itäisellä taivaalla, toisinsanoen ihan vastakkaisella suunnalla mitä joukko oli tällä hetkellä kokoajan möllännyt, ajelehti jo aika kiitettävän kokoinen -eli helvetin iso- pilvi. Mikä vielä parempi, se oli harmaa, eikä valkoinen. Seesteisen näköisenä se kulki hitaasti kohti koiria ja Yhteisön metsää, kuljettuaan ensin saasteisen kaupungin yli keräämässä vähän lisäpotkua kantamaansa veteen.
"Mitä te katsotte?" Rico kyseli, nähdessään pentujen taittelevan niskojaan ympäri, mutta kykenemättä tietenkään näkemään mitä siellä idän suunnalla oli.
"Idästä näyttää tulevan mukavan kokoinen pilvi", Aro ilmoitti sokeutuvalle vanhukselle.
"Ah, sehän on hyvä. Aurinko on toki jo pian laskemassa, mutta ehkä pilvet pitävät auringon poissa huomenna", Rico hymyili, ja siirtyi sitten jo alkuperäiseen aiheeseen, "Ai niin Nico ja Yokai, suunnittelimme jäävämme tähän veden luo yöksi, mutta nyt voisimme kaikki hajaantua etsimään ruokaa. Rakennuksissa ainakin oli hiiriä", Rico ehdotteli. Aro nyökkäsi. "Kyllä, meidänkin talossa haisi ja kuului jyrsijöitä."
"Ezra ja minä ainakin pärjätään hiirten kanssa. Me voidaan mennä etsimään niitä", Mito ehdotti ryhtiään suoristaen.
"Minä voin etsiä jotain vähän isompaa riistaa, mutta tarvitsen apua. Lähteekö joku minun mukaani?" Valya jatkoi.
"Heh, mä voisin jäädä tänne vahtimaan vettä", Juri virnisti hiljaa puhuen Strixin vieressä.

Nimi: Iitu

08.12.2018 11:36
Strix - Yad

Alaskalainen heilautti iloisesti häntäänsä. Jopa tunkkainen vesi oli parempi kuin ei mitään ja vointi oli kohentunut jo vaikka miten paljon.
"Äh, kyllä me nyt jotain syötävää varmasti löydetään", Strix tuhahti dalmatialaiselle, ystävälliseen sävyyn toki. "Minä voin lähteä metsästämään."
Nuorukainen ei ehtinyt liikahtaa mihinkään suuntaan, ennenkun lähestyvät juoksuaskeleet saivat sen valpastumaan ja näkökenttään sujahti punertava pikkupentu. Pätkä? Oliko se elossa? Mutta ei, pentu oli ensinnäkin narttu ja Strix muisteli jonkun joskus maininneen sen olevan Furin sisar, mutta ei harjoittelijaa koskaan ollut kiinnostanut tehdä sen enempää tuttavuutta. Hetken ajan alaskalainen oli miltein pettynyt, sillä se oli jo ajatellut pelastajien saapuvan tai jotain, mutta seuraan liittyikin vain toinen pentu ja musta Kaartilainen. Strix vain silmäili hieman hämmentyneenä Yokain innostuneita haliyrityksiä, ennenkun astui askeleen sivummalle.
"Mitä te täällä teette?" Aro oli ensimmäinen, joka puhui hämmentyneestä joukosta.
"Ette ole vahingossa nähneet mitään ruokaa missään?" Strix jatkoi heti perään. Olisipa kiva, jos saapuvista olisi jotain hyötyäkin, eikä nuorukaisen tarvitsisi kävellä ympäri koko kaupunkia ruuan perässä.

Nimi: Iitu

07.12.2018 10:16
Furi - Yad

Komentajan lausuessa vakavana nimeäni käännän kysyvän katseen kohti vierellä tarpoavaa huskya. Huolestunut pilke loistaen vaaleanruskeista silmistäni kuuntelen korvat tiukasti hörössä Alikin sanoja. Nyökkään hitaasti ja luimistan varautuneena korviani. Minulla ei ole aikomustakaan jäädä Alikista jälkeen tai kadottaa uros yhtään mihinkään, mutta husky puhuu asiaa. Tuntemattomalla seudulla ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu seuraavaksi, joten olen kiitollinen Komentajan neuvoista. Samalla huomaan, että mikäli emme löytäisi Ricoa ennen kaupungista poistumista, en uhmaisi Alikin käskyjä palata kotiin vain etsiäkseni noutajan. Mutta apujoukon kera tulisin takaisin, se nyt on varmaa, sanoi kuka vaan mitä tahansa. Huolestuneisuus katoaa ja päättäväisesti nyökkään huskylle vastaukseksi. Minä tekisin, kuten Alik sanoi.
"Minä ymmärrän", sanon vakavana.

Entistä tarkemmin käännän katseeni pois kullankeltaisesta uroksesta tarkastaakseni ympäristöä. Yhtä kiveä ja sotkua kun aikaisemminkin. Niin masentavaa. Hätkähdän vasta saaliin tuoksuun Alikin mainitsiessa asiasta ja kuono väristen pysähdyn toinen etujalka vielä ilmassa. Jänis! Komentaja saa vastaukseksi pelkän innokkaan katseen, ennenkun höristän korviani ja lähden hiippailemaan varovasti hajujälkeä seuraten. Jänöjussi ei voi olla kaukana. Käännyn seuraavasta kadunkulmasta vasemmalle ja painaudun tiiviisti harmaata kivetystä vasten. Noin viidentoista metrin päässä pitkäkorvainen elukka on täydessä vauhdissa kaivamassa jotakin syötävää kaatuneesta kukkaruukusta, jonka mullat on jo raavittu pitkin pitäjää. Ei näytä hyvältä, mutta jollainhan kaniininkin on elettävä. Saalis näyttää keskittyneeltä, joten seinänvierustaa hipoen ryömin lähemmäs, katse tiukasti kohteessaan. Väistämättä kynnet hieman kolisee katua vasten, mutta se ei näytä jänistä haittaavan. Metsässä pienikin ääni olisi saanut saaliin pakenemaan, mutta ehkei tuo ollut yhtä tottunut saalistajiin. Kaupungissa ei kamalasti sellaisia uhkia enää ollutkaan. No, parempi meille! Vasta parin metrin välimatkassa jänö nostaa kuonoaan ja sen silmät laajenevat hätääntyneenä. Ääntäkään päästämättä raotan leukojani ja syöksyn saaliin perään, kun pupujussi tajuaa vihdoin kääntyä lähteäkseen pakoon. Hampaani iskeytyvät jäniksen toiseen takakoipeen hieman huonoon asentoon, ja heitän saalistani toiseen suuntaan, kohti Alikia (?), ennenkun jänönen saa revittyä risaisen koipensa hampaistani. Loukkaantuneena se ei varmaan kuitenkaan pitkälle ehtisi pötkiä, ellei Alik olisi lähellä ja nappaisi jäniksen uudelleen kiinni.

©2019 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com