Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Chatti

 

Pelimerkit

Kirjoita roolin alkuun hahmosi nimi ja lauma.
Vieraskirjan nimi-kohtaaan laita oma nettinimesi.
"Puhe"
*Ajatukset joko näin* tai sulauta muutoin tekstiin.
Tekeminen ilman merkkejä.
Rooliminen on vapaasti valittavissa minä-,
ja hän-kertojista sekä preesens-, ja imperfektimuodoista.
Käytä kappalejakoja, jotta teksti olisi selkeämpää.

Mainostetaan Vallattua, jotta pelaajia saadaan lisää. Kopioitavan mainostekstin löydät tämän linkin takaa, muista laittaa myös sivuston osoite.

>> Peliuutiset <<

>> Kysely <<

 1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Untuva

23.09.2018 21:30
Luna - Auony

Luna nyökkäsi tonkineesille, kun toinen kysyi, halusiko se auttaa sitä kukkapenkin kanssa. Tietenkin se halusi. Norjalainen seurasi Creetan perässä, muttei seurannut ihan sinne minne tonkineesi meni. Luna nimittäin löysi samannäköisiä kasveja vähän eteemmältä Creetan paikasta, joten se jäi sinne. Varovasti norjalainen nyppi hampaillaan rikkaruohoja irti kasvin läheisyydestä.
Saatuaan rikkaruohot, kuivuneet lehdet ja muut pois, Luna suuntasi vesiastian luokse, mutta huomasi kissan liittyneen heidän seuraansa. Luna kallisti päätään. Se pohti tovin, kuka toinen oli, kunnes tajusi. Parantaja! Tietenkin! Norjalainen ei kuitenkaan tuntenut parantajaa, ei se ollut oikeastaan edes jutellut sille. Sentään se tiesi nimen, Shin.
"Haluatko auttaa meitä?" Luna kysyi ystävällisesti mustalta kollilta. Se ei tiennyt melkeinpä mitään toisesta, ja olisi mielellään tutustunut paremmin. Norjalainen kuitenkin jätti puhumatta enempää, tuskin se olisi edes uskaltanut, ja odotti Shinin vastausta.

Nimi: Glowe

23.09.2018 18:44
Mitra - Auony

Mitra kaapi tassuillaan kuivia lehtiä, repi hampaillaan rikkaruohoja, ja kaivoi kynsillään niiden juuria pois yrttikasvien joukosta. Vielä lopuksi Mitra käänsi hieman multaa kynsillään, jotta vesi imeytyisi nopeammin ja syvemmälle, jahka sitäkin ehtisi tänne tuomaan. Vain parinkymmenen sentin matkalta Mitra oli sotkenut punertavat etukäpälänsä ja valkeat kyntensä kokonaan multaan, ja naaraan viereen oli kasautunut hyvänkokoinen keko rikkaruohoja ja muuta roskaa. Yksi roskista oli vähän nuukistunut ruttojuuren valtaisa lehti, johon Mitra kääri rikkaruohot ja kuolleet lehdet. Näin lasti oli parempi kantaa. Siinä touhutessa Shin oli jo ilmestynyt sinne selän taakse ja nyt Mitra kääntyi ympäri, katsoen kollia tylsistyneellä katseella.
"Hmh, sama kai se jos oppilaat eivät opi mitään. Mutta toistaiseksi oppilailla ei ole hätää", Mitra naukui kylmästi. "Voisitko muuten väistää tieltä?" Naaras jatkoi äreästi. Kolli tukki koko reitin, ja Mitra ei halunnut oikaista penkin poikki. Creeta puhui tässä välissä.
"Niinpä, tässä olisi juuri sinulle sopiva ruttojuurikin työtä auttamaan", Mitra murahti, mutta virnisti hieman lehtikäärönsä takaa. Hehe, ruttojuuri, sopiva kasvi Shinin kaltaiselle kuolemantaudille, jonka seurassa kukaan ei halunnut olla.
"Älä sinä mene kiusaamaan nuoria neitejä, minulta puuttuu aputassut", Mitra jatkoi kollille. Shin ei ollut sopivaa seuraa esimerkiksi Lunan kaltaiselle kissalle, joka oli Mitran mielestä vähän herkkäluontoisempi naaras. Ties mitä tuo kolli lotkauttaisi Lunalle.

Nimi: Iitu

23.09.2018 14:49
Creeta - Auony

Tonkineesi nyökkäsi vakavana ja painoi Mitran sanat mieleensä. Huh, jotain sentään oppilas oli muistanut. Creeta nyökkäsi uudemman kerran ja kääntyi sitten Lunan puoleen.
"Haluatko auttaa minua kukkapenkin kanssa?" oppilas naukui kyselevästi ja astui lähemmäs keltaisia kukkia.
Ne eivät alunperin kasvaneet täällä, mutta Parantajat olivat yhteistuumin tehneet oman pienen yrttimaan Kartanon seinän viereen. Helpotti hieman hommia, kun ei tarvinnut kesällä etsiä kauempaa jo kuihtuneita kasveja. Creeta asteli varovasti kukkapenkin läpi, varoen tallaamasta heiveröisiä kasveja. Jotkut näyttivät jo hieman nuukahtaneen, mutta oppilas toivoi niiden tokenevan, kunhan saisivat vettä. Kynsillään tonkineesi raapi pois pilaantuneita lehtiä, pudonneita kukkia, rikkaruohoa ja muuta, mitä ei voinut enää pelastaa, tai jotka imisivät kallisarvoista vettä oikeiden yrttien sijaan. Kun pieni osa penkistä näytti hyvältä, Creeta tallusti takaisin vesiastian luokse, nappasi maasta leukoihinsa melkein kuivuneen lehden, joka oli kääriytynyt sivuista jo ylöspäin. Lehden keskiöön jäi pieni kuoppa. Lehti ei ollut vielä niin kuiva, että se olisi rikkoutunut oppilaan hellässä otteessa, hyvä niin. Creeta laski lehden vesiastiaan, jolloin lehteen valui pieni määrä vettä, jonka pystyi kantamaan takaisin kukkapenkkien sekaan. Lehden avulla Creeta sai veden laitettua lähelle kasvien juuria, jotta tippakaan ei menisi hukkaan. Tonkineesi oli hyvin ylpeä ideastaan, ja vielä kuin se toimi! Vaikkakin ehkä hieman hitaasti.

Creeta kääntyi täyttämään lehtilapionsa uudelleen, kun mustan kollin ääni sai sen katsomaan ympärilleen.
"Hei Shin", Creeta naukui huokaisten.
Tonkineesi vilkaisi mustaa kattia. Se ei varmaan tullut tänne auttamaan. Tai ainakaan vapaaehtoisesti. Creeta hymyili kuitenkin ystävällisesti Parantajalle, vaikka tonkineesi olisi mielummin jatkanut töitään rauhassa.
"Mikset liity seuraamme tekemään jotain hyödyllistä kerrankin?" Creeta kehräsi, ja laski lehtensä takaisin vesiastiaan. "Nuo kasvit pitäisi kastella."

Nimi: Defia

22.09.2018 20:20
Shin - Auony

Musta kolli lojui hyvän hetken varjossa ja nautti vain olostaan. Tämän kuumuuden vuoksi kukaan ei varmaan tajunnut edes kaivata sen apua kolmannessa kerroksessa. Kollin suu kun kävi säästä huolimatta, joten ehkä se oli vain helpotus.
Saadessaan vihdoin tarpeeksi loikoilusta (as if) kolli nousi ylös ja lähti puiden suojissa kiertämään kohti Kartanon etupuolta. Olisi epäilemättä hauskempaa laiskotella samalla kun ärsytti jotakuta muuta. Ääneti musta varjo lipui kohti rakennusta. Keltaiset silmät kiinnittyivät kukkapenkeissä pyörivään kolmikkoon. Pieni virne nyki kollin suupieltä ylöspäin.
Keinuen kolli lähestyi naaraita ja arpoi kuka niistä saisi nauttia sen hurmaavasta seurasta. Kohteliaisuudesta kolleegaansa kohtaan Shin suuntasi punaisen parantajan luokse.
"Yritätkö tappaa oppilaasi ennen kuin ne valmistuvat, jotta sinulla olisi vähemmän kilpailua?" kolli kysyi hilpeänä virnistäen. Shin ei tiennyt oliko kyseessä oikesti Mitran oppilaita vai ei, mutta sillä ei ollut väliä vitsin kannalta. Kolli tosin soi molemmille katseen ja hymyn. "Päivää neidit," parantaja kehräsi niille kaikille.
Shin katsoi mihin Mitra oli ollut niin keskittynyt. Irti nypityt rikkaruohot antoivat heti selvän vihjeen. Tosin se sai kollin myös osittain katumaan päätöstään tulla juttelemaan. Mustan turkkinsa kanssa Shin kestäisi pitkään missään vähänkään fyysisessä työssä suoraan auringossa. Se saattoi siis vain toivoa, että Mitralle ei tulisi mieleenkään pyytää siltä apua. Harva tahtoi tehdä niin, ellei ollut pakko.

Nimi: Glowe

22.09.2018 12:59
Mitra - Auony

Naaraan vihreät silmät siristyivät, kun Creetankin vastaus näytti viipyvän. Mitra oli kuvitellut että oppilas kykeni parempaan. Mutta tulihan sieltä vastaus, lisäksi oikein hyvä vastaus. Luna vahvisti sanoillaan Mitran mielikuvaa nuorten kykeneväisyydestä.
"Kyllä", somali nyökkäsi nuorille.
"Lisäksi kastelua vaatisivat kehäkukka ja nokkonen. Molempia käytetään haavojen puhdistamiseen ja hoitoon, tällaisena kuivana kesänä haavat likaantuvat ja tulehtuvat helposti. Nokkosta voi myös syödä. Jos ne kuihtuvat, niistä ei ole koko loppu vuonna mitään apua, ja jos ne kuolevat, ne eivät enää kasva samaan paikkaan", Mitra naukui. Naaras antoi oppilaille tahallaan pahoja kysymyksiä, ja kysyi ne kuin niiden piti olla maailman selkein asia. Todellisuudessa kokeneetkin parantajat joutuivat aina välillä konsultoimaan kollegaa tällaisissa asioissa, ei kaikkea oikeasti tarvinnut muistaa. Mutta Mitrasta oli parasta takoa nuorten päähän niin paljon tietoa kuin mahdollista, etteivät he oppisi luottamaan aina muihin.
"Luna, sinäkin voisit jäädä auttamaan, sinulla tuskin on mitään järkevää tekemistä", Mitra jatkoi mustalle naaraalle kuivasti.
"Aletaan sitten hommiin. Tehdään mitä jaksetaan ja mihin tuo vesi riittää", Mitra naukui ja häntäänsä heilauttaen naaras lähti tunkeutumaan rehevöittyneiden koristekasvien ja kukkapenkkien sekaan. Löydettyään jotain hyödyllistä alkoi naaras puhdistaa kasvin ympärystöä roskista ja rikkaruohoista.

Nimi: Untuva

22.09.2018 12:33
Luna - Auony

Luna nyökytteli päätään parantajan sanoille. Norjalaisella oli todella kuuma mustan turkkinsa kanssa, ja se olisi mieluiten mennyt sisätiloihin tai jonnekin varjoon loikoilemaan ja lipittämään vettä. Mutta toisaalta taas naaras halusi auttaa, kuumuudesta huolimatta. Eikä sillä ollut enää opettajaa sanomassa, mitä sen olisi pitänyt tehdä. Oli helpottavaa, että Mitra kertoi mitä tehdä, vaikkei se norjalaisen opettaja ollutkaan. Parantaja kuitenkin.

Kasveja? Mitä kasveja? Luna oli vetäytynyt tavallista hiljaisemmaksi. Pitäisikö sen jo osata kertoa jotain niin vaikeaa? Norjalainen katseli kukkapenkkejä, ja yritti takoa päähänsä kasvien nimiä ja mitä Spy hänelle olikaan ehtinyt opettaa.
"Niin... eikös raunioyrtit tarvitse paljon vettä?" Luna sanoi, ja katsahti Creetan suuntaan. "Eli ehkä ne kannattaisi ainakin kastella."
Norjalainen ei saanut päähänsä enempää. Naarasta harmitti, sillä siitä tuntui, että se olisi tietänyt enemmänkin. Mitran katseen alla sen pää taisi tyhjentyä kokonaan. Se ei osannut sanoa enempää. Lunan suu aukesi, mutta sulkeutui saman tien. Se olisi halunnut sanoa jotain järkevämpää, mutta taisi näyttää entistä tyhmemmältä.

Nimi: Iitu

22.09.2018 10:51
Creeta – Auony

Mitran koputtelu hännänpäällä maata vasten melkein huvitti tonkineesia. Toivottavasti opettaja ei pitäisi nyt saarnaa siitä, miten kamalan kauan veden tuomisessa oli kestänyt. No, vanhalla Parantajalla ei näköjään ollut aikaa sellaiseen, sillä niin tiuhaan tahtiin uusia tehtäviä ryöpyi sen suusta. Creeta pidätteli huokausta. Tässä menisi koko ilta. Heihei vapaa aika, heihei kaverit. Tonkineesi kuitenkin virnisti Lunan suuntaan. Ehkä metsäkissa jäisi auttamaan, vaikkei Mitran oppilas ollutkaan?
”Ai ai, käskystä”, Creeta heitti vitsikkäästi takaisin, ennenkun vakavoitui.
Oivoih, mitäköhän tähänkin sanoisi? Oppilas kurtisti kuononsa niin ruttuun, kuin vain sai, yrittäen keksiä ihan mitä vain hyvää vastausta. Mistä ihmeestä naaras tietäisi, miten nopeasti mikäkin kasvi tuotti mitäkin? *Parantajat tietävät*, Creeta muistutti itseään. Joten kaipa se oli sitten vain opeteltava.
”Eh… kehäkukat ja kultapiiskut?” Creeta katseli toiveikkaana kukkapenkkejä kohti. ”Tai raunioyrtit, nehän tarvitsevat paljon vettä, jotta juuret pysyvät kunnossa, eikö?”
Tonkineesi vilkuili Lunan suuntaan anovasti, auta nyt äkkiä sanomalla jotain fiksua! Creetan pää löi tyhjää. Se vain luetteli ensimmäisinä mieleen tulevia kasveja, joita käytti.

Nimi: Glowe

21.09.2018 19:10
Ezra ja Mito - Yad ja Auony

Ezran onneksi Furi ja se kissa tajusivat tulla kauemmas. Ezra halusi kuitenkin vielä kauemmas, niin kauas, ettei savupilveä näkisi. Furin ehdottaessa joidenkin perään lähtemistä, Ezra vain nyökytteli kiireesti päätään, ihan sama minne, mutta pois täältä.
"Tuolla", Mito naukaisi ja heilautti häntäänsä joen suuntaan. Furin johdolla joukko lähti juoksemaan jokea kohti, Ezra joutui pinnistelemään ettei pinkoisi pää viidentenä jalkana toisten edelle.
"Olen muuten Mito", valkea kolli huomasi esittäytyä aralle whippetille siinä juostessa.
"E-Ezra", whippet vastasi värisevällä äänellä, vilkaisten kissaa vähän oudoksuen. Ezraa ei juuri nyt hirveästi kiinnostanut jotkin esittelyt.
"Jep, tosi paljon tulta", Mito vahvisti kaikuna Furin sanoja, kun kolmikko viimein pääsi muiden luo joen, ja auton lähettyville. Ezra vilkuili palon suuntaan ja höristi ruusukorviaan.
"Tuolta tulee joku", whippet vingahti ja askelten ääni paljasti pian kaksi koiraa, jota juoksivat tähän suuntaan, Alikin ja Valyan.

Nimi: Iitu

21.09.2018 19:05
Lich - Yad

Jo kolmannen kerran kauris nosti siroa päätään, tuijotti pusikkoihin ja loikki tiehensä. Lich kiristi leukojaan. Se ei ollut pitänyt mitään ääntä, kauris ei mitenkään voinut huomata sitä! Nyrpeänä rottweiler nousi ylös ja ravisteli turkkiaan, ennenkun asteli eteenpäin haistelemaan maata. Rapina takana sai uroksen kuitenkin nopeasti nostamaan päätään ja siristi hämmennyksestä silmiään. Kaksi peuraa rymistelivät rottweilerin ohi, ihan vain puolen metrin päästä. Ihan kun ne eivät olisi saalistajaa nähneetkään. Lich ei ollut aikaisemmin törmännyt saaliseläimeen, joka käyttäytyi tuolla tavalla. Hämmentyneenä uros katseli niiden perään, ennenkun räsähdys kuului uudestaan sen takana. Varautuneena Lich kääntyi uudelleen katsomaan ja jähmettyi paikoilleen. Kauempana uros huomasi heti räsikyvät liekit ja puiden yläpuolelle kohoavan savupilven. Paukahdus kuului uudelleen ja yhden puun alempi oksa räsähti poikki, heittäen liekinkipinöitä ympärilleen. Silloin Lich käänsi tulelle selkänsä ja pinkosi saaliseläimien perään.

Juostessaan rottweilerin sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Se ei välittänyt kiertää edessä olevia kuivia puskia vaan pamautti hataroiden oksien läpi - kirjaimellisesti kuin tuli hännän alla. Lich vihasi tulta. Se vei uroksen takaisin menneisyyteen, aikaan, jolloin uros oli vielä ihmisen koira. Savun haju toi mieleen ison, hiekkaisen alueen, johon oli piilotettu hassuja pieniä palloja. Nuori Lich oli tullut uteliaaksi, pallot tarkoittivat hauskaa leikkimistä! Niitä pystyi repiä ja raastaa, heitellä ilmaan. Uroksen ihminen oli kuitenkin pitänyt innostunutta rottweileria hihnassa, ja ampunut pitkällä aseellaan kohti hiekkakentän keskipistettä. Kuulan tömähtäessä maahan yksi palloista oli räjähtänyt kamalalla metelillä ja ampunut ympäriinsä räiskyviä liekkejä. Se oli ensimmäinen kerta kuin Lichille näytettiin miina, ja kamala paukahdus oli saanut nuorukaisen säpsähtämään. Pallot eivät sen jälkeen olleet enää kivoja.
Tuli toi mieleen uroksen silloisen tehtävän, miten sen oli tarkoitus löytää miinat ja varoittaa ihmisiä niistä. Lichiä oli ärsyttänyt, sillä sille se oli aivan saman tekevää, vaikka ihmiset olisivat räjähtäneet pallojen mukana. Vain kerran Lich oli kuitenkin ollut ilmoittamatta yhden pallon sijainnin, se halusi nähdä astuisiko armeijan upseeri ansaan. Kouluttaja ei kuitenkaan ollut tyhmemmästä päästä, hän tiesi itse, mihin oli ansat asettanut. Rangaistukseksi huonosta työstä Upseeri oli painannut nappia pienessä kaukosäätimessään ja rottweilerin panta oli tärähtänyt sähköiskuista. Uikuttaen rottweiler oli yrittänyt päästä pannasta eroon, mutta turhaan. Sen jälkeen Lich ei enää ignoorannut ansoja, vaan siitä tuli tarkkaavainen ja valpas. Jokainen tumma pallo löytyi kevyesti. Pauke ja ympäriinsä leviävä tuli oli kuitenkin iskutettu ikuisesti syvälle uroksen mieleen - ja siksi uros nyt pakeni henkensä edestä.

Pieni tuulenpuuska iskeytyi vasten rottweilerin kasvoja ja helpottuneena uros kääntyi tuulta vasten. Korvat liimautuneena taaksepäin uros kuunteli, miten tulen sähinä loittoni, se vaihtoi suuntaa. Samalla rottweiler tiesi, että tuulenpuuska pystyi napsimaan kipinöitä mukaansa ja tuli voisi riehua uudestaan ihan missä vain. Lich nosti hieman päätään selvittääkseen sijaintinsa. Nyt ei tarvinnut ihan heti juosta sokeana vain kauemmas. Uros vaihtoi hieman suuntaa, kaartaen kohti hieman ylempää maata. Sieltä näkisi paremmin, mihin suuntaan tuli leviäisi. Hämmennyksekseen rottweiler tajusi pinkoneensa lähemmäs joen reunustaa. Vain pieni 'kukkula' ylitettävänä ja kaupunki tulisi näkyviin. Lich hidasti kevyempään juoksuun ylämäessä, ennenkun pysähtyi katsomaan alas kaupunkiin. Tulimeri rehotti metsikössä uroksen oikealla puolella, mutta tarpeeksi kaukana. Jos se muuttaisi uudestaan suuntaa tännepäin, uroksella olisi ainakin 10minuutin etumatka. Huojentuneena Lich käänsi katseensa kohti jokirantaa ja höristi kiinnostuneena korviaan. Yhteisöläisiä. Pienempiä, jotka varmaan olivat harjoittelijoita, ja pari aikuista. Tältä etäisyydeltä Lich ei tunnistanut kuka oli kyseessä, mutta samapa tuo. Yksi lähestyvistä koirista kuitenkin avasi mielenkiinnon uudestaan. Sen nyt tunnistaisi missä vain. Lichin katse seilaili koirajoukosta takaisin metsään ja ilahtunut, kiero virne ilmaantui koiran kasvoille. Kappas vain. Täältä korkeammalta Lich pystyi näkemään, mihin suuntaan tulipalo levisi parhaimmillaan. Palo ylettäisi kasvamaan mukavan matkan koiria kohti, ehkäpä jopa saartamaan ne kaupungin lähelle? Ainakin siltä mukavasti näytti ja uros laskeutui matalasti maata vasten makaamaan, jotta se voisi tarkkailla tilannetta. Eikös se olisikin mukavaa, jos Yhteisöläiset jäisivät sinne palon keskelle?

Nimi: Iitu

20.09.2018 17:12
Furi - Yad

Pienestä liekin alusta kasvaa nopeasti aaltoileva seinämä. Puoliksi kyyryssä en voi muuta kun tuijottaa sitä. Vasta tuntiessa Miton etujalan työntävän minua taaksepäin havahdun polttavaan kuumuuteen vasten kasvoja ja viimein saan viskottua itseäni taaksepäin. Ei aikaakaan, kun tuli jo peittää maapläntin, missä hetki sitten seisoin tuijottamassa. Tuttu huuto takaa saa minut kääntymään ympäri ja huojentuneena teen työtä käskettyä, kipittäen nopeasti whippetin luokse.
"Joo, se on Ezra", vastaan Mitolle ja luon kiitollisen katseen heinänkeltaiselle urokselle.
Pamaus koneen luota saa korvani taipumaan luimuun ja käännyn äkkiä katsomaan tapahtumia. Silmät suurina katselen tummaa savupilveä, jonka välistä pystyy erottamaan laajenevan liekkiseinän.
"Miten nopeasti se oikein liikkuu?" hämmästelen ääneen.
Vilkaisen hätääntyneen näköistä whippetiä ja ihastuneen näköistä valkoista kollia. Seinä ei pelota minua, vaan on enemmänkin kiehtova. Tunkkainen kuumuus kuitenkin tuntuu tukalalta.
"Mennään varoittamaan Ricoa ja muita, mitä jos ne ovat tulossa takaisin ja ovat vaarassa?" hätkähdän lopulta ja höristän korviani seuralaisteni suuntaan.
Ainakin Ezra näyttää olevan valmis pinkoamaan pakoon. Liekit jatkavat laajenemistaan ja hiukan huolestuneena mietin, mitä jos se saartaisi harjoittelijajoukon. Pitää päästä muiden luo ennen sitä! Reippaasti käännyn hieman syvemmälle metsään, missä ei ole kuin sakea savupilvi, ei liekkejä. Siitä pääsee varmasti ohi. Pahimmassa kohdassa otan pienen spurtin ja jään sitten katselemaan, että Mitokin ehtii pienempänä perässä. Kuonooni ei yllä Ricon haju, haistan vain palaneen käryn.
"Missä suunnassa on se vesi?" kysäisen tovereilta ja käännyn sitten jatkamaan matkaa kohti vettä. Pidän korvat tiukasti menosuunnassa, odottaen ääntä harjoittelijoista. Keskittyneenä siihen en kuule Komentajan kutsuvan meitä takaisin.

"Rico! Riiiiicooooooo!"
Musta noutaja on harjoittelijoiden ympäröimänä punaisen auton lähellä. Jotkut näyttävät olevan jo menossa hakemaan joesta vettä. Toisella puolella vesirajaa näkyy tummia taloja ja tuijotan sitä silmät suurina. Wow! Tuoko on kaupunki? Kamalan iso!
"Tulkaa!" huikkaan innostuneena Ezralle ja Mitolle ja luon sitten innokkaan katseen kohti whippetiä. "Älä pelkää Ezra, ne ovat vain harjoittelijoita ja Rico. Eikä tuli nyt tänne asti tule", heilautan häntääni ja siirryn letkeään raviin kohti koirajoukkoa.
Pörheänä heittäydyn noutajan eteen ja katselen ylöspäin suurilla silmillä.
"Arvaa mitä Rico, minä näin tulta! Tuolla noin! Mutta sitten siitä tuli niin iso, että tultiin katsomaan miten täällä menee. Oletko sinä kunnossa?" rypistän hieman kuonoani ja katselen valppaana kiharakarvaista urosta.

Nimi: Glowe

20.09.2018 14:56
Alik - Yad

Kunhan Valyan kielenkannat vähän höllenivät, kuoriutui vähän vaisumman pinnan alta oikein mukavan ja fiksun oloinen narttu. Valya kertoi asuneensa jossakin koiratarhassa ja joutuneensa valjakon kanssa onnettomuuteen ennen tänne pääsyään. Alik oli arvannut oikein, Valya oli itäinen, tai no, koillinen koira.
Alik nautti kauniin nartun seurasta, ja aterioinnin veruke tuntui katoavan ihan liian nopeasti. Harmillista, mutta kaipa Alik oli pidätellyt Valyaa jo tarpeeksi. Komentaja nuoli viimeisiä veriä suupielistään ja odotti jo Valyan ilmoittavan jatkavansa päiväänsä. Alik toivoi mielessään, että näkisi Valyan pian uudelleen.

Kultaturkkinen husky väräytti yllättyneenä korviaan, kun Valya kysyi Alikia mukaan metsästysretkelle. Vain kaksistaan? Ammatin tuoma ajattelutapa kuiskutti heti uroksen korvaan ja sanoi ettei kaksistaan lähteminen ollut viisain teko. Alik ei ollut täydessä taistelukunnossa, ja karkureita liikkui tällä hetkellä kolme. Ja Alik tiesi että pakenemaankaan ei välttämättä pääsisi, sillä kaksi karkuria olivat ainakin Komentajaa nopeampia kilpajuoksussa; Zeke ja Dovan. Mutta Valyan matkaan lähteminen houkutteli liikaa.
"Mielelläni", Alik oli vastannut ja ehdottanut suunnaksi itää; päinvastaista suuntaa kuin missä karkurit oltiin viimeaikoina havaittu.

Alik antoi Valyan johdattaa, koska täytyi myöntää, ettei Komentaja tuntenut maastoa riistallisesti kovin hyvin. Metsät olivat toki tuttuja, mutta koska Komentajalla oli kovin harvoin aikaa metsästää, ei se ollut hurjasti uhrannut aikaa ja ajatusta saaliiden olinpaikoille. Valyan kertoessa jäniksistä, Alik hymähti takana. Uros yritti olla kysymättä tyhmiä. Mitenhän jänöt onnistuisivat, koska jos yllätyshyökkäys menisi pieleen, jäniksen kanssa kaivattaisiin nopeaa spurttia ja tiukkoja käännöksiä.
"Kuulostaa hyvältä", Alik vastasi kun narttu hidasti ja siirtyi siten lähemmäs Komentajaa.
"En tosin taida pystyä vielä ajokahtiin", Alik joutui myöntämään, "mutta kyllä lempiruuan eteen voi nähdä vähän enemmän vaivaa." Husky jatkoi. Myös Alik vaimensi askeliaan ja alkoi kuunnella metsää tarkemmin pikkuotusten varalta. Ilmassa tuoksui vahvana jäniksen haju.
"Tuolla pensaan alla on yksi", Alik sihahti, pysähtyi ja painautui matalammaksi heinikossa. Pensaan varjossa näkyi vaun jäniksen tumma siluetti, kun se paikoillaan jähmettyneenä naposti kuivaa heinää. Alik virnisti, pitkästä aikaa saaliin vaaniminem tuntui mukavalta, viime kerta oli ollut villisian kaadossa. Komentaja oli jo lähtenyt hiipimään kohti, häntäänsä alhaalla pitäen kun ilman halkaisi voimakas räjähdyksen kumea ääni. Jänis pinkaisi pois pensaan alta ääntä säikähtäneenä, mutta Alikin huomio ei ollut enää jänössä. Komentajakin oki hätkähtänyt yllättävää ääntä. Mikä tuo oli? Korviaan höristäen Alik käänsi katseensa äänen suuntaan, ja näki korkean savupatsaan nousevan siitä suunnasta.
"Mennään katsomaan mikä tuo on", Alik murahti vakavana ja lähti juoksemaan savun suuntaan. Jossain paloi, huono juttu. Alik paljasti hampaitaan pahojen aavistusten noustessa sen mieleen.

Kaksikko pääsi metsän laitaan, (?) lähelle paikkaa jossa Mito ja Furi olivat tähystäneet. Täältä näki hyvin alavamman pajumaan, jonka rakennustyömaan aukio oli ilmiliekeissä. Alikin kurkusta nousi matalaa murinaa, kun se katsoi rakennusromppeita, pajuja ja heinää ahmivaa tulta. Kartanoa piti varoittaa heti. Mutta sitten uroksen tuima katse osui valkeaan, punertavaan ja heinänkeltaiseen pisteeseen. (Furi ja poppoo) Ne juoksivat joen suuntaan.
"Miksi he tuonne juoksevat?" Alik ihmetteli ääneen ja kurotti kaulaansa ja ulvoi pakenevien suuntaan.
"Hitto", Alik murahti, kun pakenevat eivät kuulleet. Sitten Komentaja tunsi ensimmäisen tuulenvireen kuukausiin. Tuuli ei olliäut voimakas, mutta se lähti vääjäämättä puskemaan tulta joen suuntaan. Liekit liikkuivat pelottavalla vauhdilla kuivassa maassa.
"Nuo pitää saada pois tuolta. Tule!" Alik käski ja pinkaisi niin nopeaan juoksuun kuin vähän väliä kipuileva tassu vain antoi. Alik ei haluaisi jättää Valyaa yksin, mutta ei hylkäisi myöskään joelle päin juoksevia eläimiä. Täytyi vain toivoa että Valya seurasi.

Nimi: ouija

19.09.2018 21:13
Valya - Yad

Valkoturkki söi Komentajan kanssa hiljaa keskustellen. He juttelivat lähinnä niitä näitä, Valya kertoi hiukan taustoistaan ja kaksikko tutustui muutenkin. Puun alla olevassa varjossa oli miellyttävän viileää, kun aurinko ei porottanut täysillä niskaan. Pian kaksikko oli kuitenkin valmis, ja Valya oli valmis palaamaan metsään. Hänellä säälitti hiukan Komentajan aresti sisätiloissa, joten narttu ehdotti sitten että Alik tulisi hänen mukaansa metsästämään. Uros oli suostunut, joten nyt kaksikko kulki metsässä eteenpäin melko reippaaseen tahtiin. Valya kulki edellä hiukan nopeammin, mutta hän ymmärsi hidastella hiukan. Alik ei vaikuttanut vielä täysin terveeltä, eikä valkoturkki muutenkaan halunnut jättää Komentajaa jälkeen. Valya kääntyi aina välillä katsomaan taakseen, tarkistaakseen seurasiko Alik häntä vielä.
"Tässä lähellä on yleensä liikkunut jäniksiä", Valya sanahti sitten, hidastaen lähemmäs Alikia. Hän tunsi maaston melko hyvin, ja sillä alueella saattoikin haistaa jäniksen jälkiä aina välillä. Ei Valya tiennyt, miten paljon Alik oli metsästänyt, mutta eivät jänikset yleensä mitenkään erityisen haastavia olleet. Niiden kanssa täytyi kuitenkin olla suhteellisen nopea, joten ehkä Komentajalla tulisi ongelmia sen kanssa tassunsa takia.

Nimi: Glowe

19.09.2018 20:12
Mito - Auony

"Todellakin mennään! Odota että pääsen alas", Valkea kolli huusi innokkaalle pennulle ja kurkki lapojensa ylitse maata kohti. Hännällään ympyrää ilmaan piirrellen Mito tasapainotti kulkuaan ja lähti kapuamaan alas. Koska ei ollut oksia ja kissa oli sen verran korkealla, Mito ei kehdannut yrittää kääntyä pää alaspäin. Kissa hivuttautui usean metrin takamus edellä, kunnes arvioi etäisyyden maahan turvalliseksi. Katti ponnisti puunrungosta vauhtia ja pudottautui jaloilleen. Koivet joutuvat joustamaan niin paljon, että Miton viikset hipaisivat maata. Tällä kertaa kissaata oli kuulunut vaimea tömähdys, matkaa oli ollut sen verran paljon ettei sitä hiljaisesti pudottu. Kiivetessään alas Mito ei ollut katsellut muiden perään, eikä näin ollen ollut huomannut että muut olivat jo lähteneet jatkamaan matkaa.

Kissa pinkaisi nopeaan juoksuun ja puikkelehti korkeassa heinikossa ja pajukoiden lomassa, yrittäen pysyä nopeamman koiran kannoilla.
"Oho", Mito henkäisi ihmeissään ja katsoi harmaata usvaa joka näytti tulevan metallin alta.
"Tuo täällä ainakin haisee", kolli kommentoi ja yritti mennä lähemmäs. Mutta jalat eivät liikkuneet. Itseasiasaa Mito huomasi turkkinsa pörhistyneen ja lihasten jännittyneen ja jokin huusi korvassa ettei lähemmäs saanut mennä. Mito tunsi kuitenkin uteliaisuutta kummallista näkyä kohtaan. Furin kulkiessa lähemmäs, Mito kiersi savuhommelin toiselle puolelle myöskin, joen puolelle pitäen varautunutta etäisyyttä harmaaseen usvaan.
"Furi!" Mito huudahti ja loikkasi lähemmäs pentua kun Furi kiljui. Oliko pentu viiltänyt itsensä metalliin tai jotain? Mito ei kylläkään nähnyt verta, saati haist- no ei täällä paljoa muuta kuin savua nyt haistanutkaan. Valkea kissakin kuitenkin jähmettyi, kun sen puhuessa kaksikon eteen nousi hulmuava, melkein koiran korkuinen oranssi seinä joka räksähteli ja humisi. Tuli oli saanut suihinsa pidempää ruohoa ja heinikon sekaan hautautuneen lankun. Miton silmät levisivät ja turkki pörhistyi ja kissa tunsi poltteen kasvoillaan. Ei hyvä.
"Furi, kauemmas", Mito naukui hätäisesti pennulle ja ojensi etujalkansa koiran eteen työntäökseen sitä kauemmas, samalla kun oranssit lieskat räsähtelivät tähän suuntaan reipasta vauhtia. Kaipa pennunkin varpaita jo poltteli. Kunhan he olisivat vähän kauempana, Mito salli itsensä pysähtyi katsomaan liekkejä uteliaana. Sitten kaksikon takaa alkoi kuulua huutoa.

Ezra - Yad

Whippet oli ollut koko päivän pajumaalla hiiriä metsästämässä niin Yhteisölle, kuin omankin vatsansa täytteeksi. Vinttikoira oli laskenut pitkökaulaisen päänsä lähelle maata, haistaakseen hiirien polut. Mutta kapea kirsu haistoi jotain muuta. Savu ja tuli olivat Ezralle tuttuja hajuja ihmisten ajoilta, isännällä oli ollut takka. Ezra ei ollut ikinä pitänyt tulesta joka hävitti jopa niin isoja halkoja, jotka eivät mahtuneet edes whippetin leukoihin. Ezra käänau katseensa hajun suuntaan valpastuneena. Se ei ollut pitkään aikaan haistanut tätä hajua. Maanpinnanvaihtelujen turvin whippet näki osan pajujen taakse piiloutuneesta kaivinkoneesta ja... Tutun punertavan turkin. Oliko tuolla Furi? Whippet pinkaisi hermostuneeseen juoksuun hajua kohti.
"Furi! Kissa! Tulkaa pois! Se syö teidät!" Ezra vinkui ja jarrutti reippaan kymmenen metrin päähän Furista ja jostakin kissasta. Koira steppasi hermostuneena paikoillaan ja sen silmät levisivät kun liekit kasvoivat ja kiipesivät Furia ja kissaa lähellä olevaan pajuun. Savua nousi jo hirveän laajalta alueelta.
"Tunnetko tuon?" Mito kysyi uteliaana ja kääntyi siroa koiraa kohti. Kaksikko lähti Ezran suuntaan.(?)
"Tiedätkö mitä tuo polttava juttu on?" Mito kysyi kepeästi whippetiltä.
"Tulta, pahaa, pahaa tulta! Äkkiä, mennään p-" Ezra vikisi hätäisenä, mutta viimeisen lauseen kohdalla alkoi tapahtua. Tässä väliasä liekit olivat menneet kutittelemaan ympäröimänsä kaivinkoneen vatsaa ja kolkuttelemaan sen metalliovia, löytäneet polttoainesäiliön ja... kapum. Kaivinkonekin nytkähti räjähdyksen voimasta, ja ruosteisen metallin kirskuessa koko kaivinkone katosi hetkellisesti tuli/savupatsaan taakse. Ezralta loksahti suu auki. Mito virnisti, näky oli siisti!
"Wou!" Mito rääkäisi, kun tänne asti, eläinten lähelle paukahti jokin savuava metallinpalanen. Herranpieksut olisi kissa saattanut mennä kahtia.

Nimi: Iitu

19.09.2018 19:03
Furi – Yad

Jokainen lihas kireänä käännän katseeni kohti valkoista kollia, kun se tähystelee puussaan. En kuitenkaan näe mitään täältä alhaalta, joten katselen vain tarkkaavaisesti, mihin suuntaan Mito asettaa huomionsa. Jos siellä on jotain kummallista, tiedän ainakin, mihin suuntaan EI kannata juosta. Malttamattomana odottelen kollin kertovan mitä näkee. Räpäytän kummastuneena korviani. Tulta? Jossain syvällä mieleni perukoissa jokin raksuttaa. *Haju on tuttu. Ihan varmasti on*. Pudistan kuitenkin päätäni Mitolle.
”En ainakaan muista nähneeni mitään tulta”, vastaan ääneen. Huolestuneena vilkuilen metsää päin. Rico on siellä. ”Tule, mennään katsomaan, onko kaikki hyvin!”
En malta odottaa, että Mito on päässyt turvallisesti puusta alas, ennenkun lähden jo astelemaan hajua kohti. Jokainen lihas kuitenkin huutaa minulle kääntyvän ympäri ja lähteä toiseen suuntaan. Tällä kertaa kuitenkin tukehdutan vaistoni visusti. Noutaja on siellä, joten sinne menen minäkin!

Haju voimistuu voimistumista ja pian näkökenttään iskee valtava ihmisten jättämä kone. Ricoa ja muita ei kuitenkaan enää näy, näköjään ne jatkoivat jo matkaa. Luimistan varautuneena korviani ja katseeni osuu metallilevyyn maassa, jonka alta pulppuaa tummaa savua.
”Mitä ihmettä tuo on? Tuli vai?” huikkaan kyselevästi ja vilkaisen taakseni Miton suuntaan.
Kärähtänyt haju ilmassa haisee pahalta ja yritän hengittää mahdollisimman vähän. Uteliaisuus on kuitenkin jälleen kerran nostanut päätään. Miten levy maassa voi aiheuttaa tuollaista? Varovasti astelen lähemmäs ja kierrän toiselle puolelle, mistä ilmaan pulppuava savu ei ole niin voimakas. Uteliaana asetan etujalkani levyn päälle, kiljahdan kauhusta ja romahdan peppu edellä maahan. Se oli kuumaa! Levy liikahtaa hieman ja sen alta nousee ilkeällä rouhahduksella uusi liekki, joka löytää oitis kuivaa ruohoa syötäväksi. Savu paksuuntuu nopeasti ja saa silmät kirvelemään, mutta jähmettyneenä tuijotan suurenevaa liekkiä. *Juokse!* kiljun itselleni, mutta en saa tassujani liikkumaan mihinkään suuntaan. Etutassun polkuanturoita särkee ja katseeni on naulittuna raivoisasti etenevässä liekissä.

Nimi: Glowe

19.09.2018 18:22
Juri - Yad

Pam, pampam, Juri huitoi päätään isossa kaaressa koneen kylkeen nojaavia metallilevyjä vasten. Iskujen välissä dalmantialainen kuuli askelia, hehe sieltä ne valittajat nyt tulivat. Viimeinen isku oli Jurin huomaamatta lennättänyt kipinän pennun jalkoihin, mutta pitkään se ei pysynyt huomaamattomana. Kipinä alkoi oitis savuamaan, ja humahti sitten korkeaan, kuumaan liekkiin, joka nuolaisi melkein Jurim toista etujalkaan. Säikähtäneesti ulahtaen Juri hyppäsi äkkiä pois liekin päältä, joka lähti jo laajenemaan kaaren muodossa poispäin kaivinkoneesta. Siinä sekunnissa liekin nuolema musta alue oli halkaisijaltaan puoli metriä ja savua tuprusi kuivasta nurmesta aivan kamalasti. Pelkästään savun takia Juri vetäytyi kauemmas, koska pennun onneksi savu halusi tulla juuri dalmantialaisen suuntaan. Haisi pahalta, ja kirveli vieläpä silmiä, kun savua pääsi livahtamaan silmäluomien välistä. Niin, ja oman sankkonsa Juri oli pudittanut maahan, ja se oli mustan renkaan sisällä.
Strix oli yrittänyt heittää sankkonsa liekkiä hidastaakseen, ja parinkymmenen sentin alueella se ehkä auttoikin, ei lopulla savuavalla kaarella, joka alkoi harppoa jo yli puolen metrin halkaisijaan.
"Mitä muka?" Juri älähti ja peruutti vain kauemmas haisevasta ilmestyksestä.

Rico - Yad

Leppoisista sanoistaan huolimatta musta noutaja lähti reippain askelin nuorten perään. Näinä aikoina ei ollut viisasta livahtaa omille teilleen, vaikka Juri tekikin paukkeella sijaintinsa harvinaisen selväksi. Rico oli juuri kiertämässä kaivinkonetta, kun savun haju pisti sen kuonoa ja Rico kiihdytti vauhtinsa juoksuksi, Aro perässään.
"Kauemmas siitä!" Rico ärähti nuorille ja huitaisi Jurin pudonneen sankon pois tieltä. Sitten Rico nousi takajaloilleen ja veti yhden metallilevyn tassuillaan nurin, suoraan liekkien päälle. Noutaja siirtyi seisomaan levyn päälle ja tarkisti ettei yksikään loimu ollut päässyt alta pois. Levyn alta tuprusi savua vielä hetken, ennen kuin se taukosi. Rico nousi pois metallilevyltä, joka ei onneksu ollut kuumunut, vailla se ohut olikin.
"Juri, oletko ihan kaistapäinen?!" Rico ärähti vastoin tapojaan.
"Mitä?! En minä tiennyt että siinä noin kävisi", Juri ärähti takaisin. Se oli kyllä totta, eihän pentu voinut tietää.
"Yritä edes olla rikkomatta tuota sankkoa! Tajuatko ettei tuollaisia löydy joka talosta?!" Rico jatkoi tiukasti. Kahvallisia, helposti kannettavia sankkoja ei ollut hurjan helppo löytää, ja ilman niitä puolet Kartanon vanhuksista olisivat varmaan jo kuolleet lämpöhalvauksiin. Juri luimisti korviaan, mutta näytti uhmakasta naamaa. Rico veti rauhallisemmin henkeä ja vilkaisi tulen sammuttanutta metallilevyä. Sen alta ei tullut enää savua.
"No, se on nyt sammutettu. Tuosta olisi voinut tulla astetta isompi sotku. Tuli on hengenvaarallista pelkkänä kipinänäkin. Tuollaisen pienen saa vielä tukehdutettua, mutta isomman edessä kannattaa vain juosta ja etsiä vettä. Painakaa haju mieleenne, tuli tappaa mitä tahansa", Rico luennoi nuorille, joista kaikki eivät varmaan olleet ikinä nähneet tulta. Rico oli nähnyt muutaman salaman nuoleman ja palavan puun, tuli ei ollut urokselle uusi asia.
"Jatketaan matkaa, enää ei ole pitkästi", Rico lisäsi ja nyökkäsi Arolle. Ruskeankirjava koira kääntyi ja häntänsä heilautuksella kutsui muita mukaan. Juri oli hakenut sankkonsa ja lähti jokseenkin alistuneemman näköisenä ryhmän mukaan. Rico vilkaisi vielä metallia, ja lähti sitten itsekin, joukon jättäessä rakennustyömaan nopeasti taakseen. Mitä Rico ei tiennyt, oli se, että ruohikko oli jäänyt kytemään levyn alle, kun ilma pääsi hyväilemään hiiltyneitä korsia maan ja metallin välistä. Lumen ja luonnonvoimien vääntämä metalli ei ollut tiiviisti maata vasten ilman painoa. Tuskin minuutinkaan kuluttua koirien lähdettyä, oli savu alkanut taas nousemaan, ja lämpötilan noustua tarpeeksi, leimahti uusi liekki syömään maata.

Juri - Yad

"Et naura", dalmantialainen näytti hampaitaan Strixille ja varmaan samalla myös Nonalle.
"Etkä sinä", Juri lisäsi murahtaen myös mustavalkealle, vanhemmalle nartulle. Nyt Jurikin tajusi mokanneensa ja tunsi häpeää. Ehkä. Saadakseen aiheen muualle, Juri kohotti päätään ja ääntään:
"Ollaanko kohta perillä?" Matkaa ei oltu jatkettu edes kymmentä minuuttia.
"Tuolla joki näkyy", Aro vastasi ja toden totta, pienen loivan maakummun päälle noustuaan Jurikin näki vielä muutaman sadan metrin päässä olevan joen. Kauenpana näkyi betoninen silta. Mokoma sinertävä mato, siltä se Jurista näytti.
"Juostaan sinne kilpaa!" Juri hihkaisi, muisti äskeisen häpeänsö ja vilkaisi aaikusia.
"Te näätte meidät täältä kokoajan", Juri murahti.
"Totta", Aro vastasi ja käönsi katseensa Ricoon, antaen päätäntävallan ilmeisesti vanhemmalle koiralle.
"Sopii, mutta ottakaa jokin kiintopiste midtä löydämme teidät", Rico käski.
"Käykö tuo punainen auto tuossa joen vieressä, sillan oikealla puolella?", Dalmantia ehdotti. Rico ei oikeasti nähnyt ollenkaan jokea, saati jotain autoa, mutta päätti luottaa ettei pentu juksannut. Kai Aro olisi sanomut jotakin, jos siellä ei ollut autoa.
"Käy", Rico vastaso ja Juri pinkaisi juoksuun sankko rinnusta vasten kolisten.
"Älkää menkö veteen!" Aro huusi vielä perään. Ai niin, joessa oli normaalisti virtaus.

Nimi: Iitu

19.09.2018 16:51
Strix - Yad

Strix katseli huvittuneena energisen toverinsa perään. Miten sillä riitti energiaa moiseen? Toisaalta kevyt turkki, joka varmasti oli aivan kamala talvisin, oli kesän aikaan varmaan taivaallinen. Alaskalainen heilautti häntäänsä vastaukseksi mustalle noutajalle ja lähti Jurin perään, paljon rauhallisempaan tahtiin. Varautuneena Strix tuijotti maata, varoen sieltä nousevia nauloja ja lasinsirpaleita ja kiersi sitten lähemmäs Juria. Sangon paiskaus vasten kaivinkonetta sattui korviin. Nona ehti pyytää dalmatialaisurosta lopettamaan, samalla kun Strix tuijotti metallista kimpoavia kipinöitä. Pienellä sähinällä kipinät laskeutuivat ruohikkoon ja Strixin niskakarvat nousivat pystyyn sen haistaessa kärähtäneen hajun.
"Juri, varo!" alaskalainen ehti haukahtaa, kun ruohikosta nousi pieni, oranssinhehkuva liekki dalmatialaisen tassujen vieressä.
Sähinä voimistui, ruohikon kärventyessä mustaksi silpuksi ja päästävän ilmoille sakean savupilven. Strix luimisti korviaan, silmät suurina, ja heitti vesisankonsa liekkiä päin peittääkseen sen.
"Tee jotain!" harjoittelija otti askeleen taaksepäin kauemmas mustasta ruohikkopläntistä.

Nimi: Defia

18.09.2018 22:55
Shin - Auony

Musta kolli lojui suuren rakennuksen takana suorassa auringonpaisteessa. Parantaja oli lojunut siinä jo jonkin aikaa, välttelemässä töitään, joten siitä alkoi pikkuhiljaa tuntua kuin se paistuisi elävältä. Lämmöstä nauttien se ei olisi siltikään tahtonut liikkua. Olihan varjon löytäminen aivan liian työlästä. Kehräten kissa raotti silmiään nähdäkseen oliko kukaan löytänyt sitä vielä. Ketään ei näkynyt, joten kolli kierähti toiselle kyljelleen. Nyt maata vasten jäänyt kylki tuntui polttavan kuumalta mustan turkin imemän lämmön vuoksi. Parantaja tiesi, että sen pitäisi nousta pian tai se saisi lämpöhalvauksen.

Pienetkin laiskottelu hetket olivat kuitenkin jotain mistä kissa ei halunnut luopua. Sillä oli ollut todella kiireinen kevät. Aluksi kolli oli vältellyt kunnon työntekoa niin pitkään kuin oli pystynyt. Kun se lopulta oli joutunut takaisin hommiin oli se tietenkin käyttäytynyt huonommin kuin ikinä. Ehkä kaikki puolen vuoden aikana patoutuneet loukkaukset ja vitsit pursusivat yli tai sitten kolli vain tahtoi muistuttaa kaikkia siitä kuinka ihana se oli.
Muiden parantajien päälle kolli hyppi joka tilaisuuden tullen ja lopulta sai turpaansakin. Se oli ahdistellut kaikkia muitakin. Kuka tahansa oli sopiva uhri, kun oli ollut niin pitkään yksin. Eikä kolli muuten saisi tietää, ketä kannatti ärsyttää ja ketä ei.
Saadessaan vihdoin oikean syyn välttää töitä oli kolli yllättäen jättänyt sen käyttämättä. Veljekset olivat käyneet tapaamassa isäänsä joka ilta ennen kuin uros nukkui pois viikko näiden paluun jälkeen. Shin ei ollut aivan varma miten sen olisi pitänyt suhtautua asiaan. Ubo oli selvästi alamaissa asiasta, mutta sekään ei ollut näyttänyt asiaa avoimesti. Ehkä sitä oli silti enemmän häirinnyt isänsä sekava käytös ennen kuolemaansa.
Joinain päivinä uros oli muistanut pentunsa ja toisina taas ei lainkaan. Välillä se oli luullut Uboa omaksi isäkseen ja suhtautunut kolliin asenteella "joku hyödytön kissa" mikä oli vain huvittanut Shiniä.

Shinin suhde adoptioisäänsä oli aina ollut hieman erikoinen. Ensimmäiset kuukaudet uros oli leikkinyt, ettei kissaa ollut edes olemassa. Lopulta uros oli taipunut puolisonsa tahtoon ja hyväksynyt, että sillä oli nyt neljä poikaa joista yksi sattui olemaan kissa. Udyr ei koskaan ollut mitenkään erityisen lämmin pentujaan kohtaan, mutta kaikille niille oli selvää, että uros välitti niistä syvästi. Jopa Shinistä.
Oikeastaan oli melkein kuin kolli olisi saanut erikoiskohtelua isältään. Pientä kissaa kun ei vain voinut kohdella ihan samalla tavalla kuin koiraa. Olihan Shinkin silti saanut tuntea isänsä raivon, jos oli jäänyt kiinni pahanteosta. Ison koiran retuuttamaksi tuleminen olikin varmaan yksi niistä syistä miksi Shin ei osannut pelätä sellaista kovinkaan tosissaan, vaikka olihan se aivan eri asia hieman oikaista pentuaan kuin yrittää tappaa joku.
Kasvettuaan fyysisesti aikuiseksi Shin ei ollut enää kovinkaan usein tekemisissä isänsä kanssa, joka oli ollut uroksen onni. Tavatessaan sitä Shin olikin tehnyt sen olon aina mahdollisimman vaivaantuneeksi, kuten se teki usein Ubollekin. Äitinsä edessä kissa tosin esitti enkeliä aina loppuun asti, joten se taisi olla ainoa koira, joka ei uskonut kollista liikkuvia huhuja. Anyaa parantaja muistelikin aina lämmöllä, sillä se oli aina saanut nartulta ehdotonta rakkautta. Ehdottomuus taisi olla todella tarpeellista tämän kollin kohdalla.

Kun toinenkin kylki alkoi tuntua kypsältä kolli kierähti vatsalleen. Laiskasti se katsoi talon kulmaa ja toivoi, että joku tulisi kantamaan sen varjoon. Uljasta prinssiä tai vihaista saattajaa ei kuitenkaan näkynyt. Kissa katsoi matalaa kumpua jonka päällä se makasi ja virnisti. "Seurasi on aina yhtä valaisevaa," kolli kehräsi.
"Nyt minun täytyy kuitenkin mennä, etten joudu liittymään seuraasi. Ehkä jonain päivänä kaivan sinut ylös sieltä, jotta voimme viettää kunnolla laatuaikaa yhdessä," parantaja puheli iloisesti. Venytellen se nousi seisomaan ja asteli pois haudan päältä. "Nähdään," kolli huikkasi hiipiessään kohti lähintä puuta. Hetki varjossa ja sitten kolli voisi mennä etsimään jonkun, joka on jo saanut lämpöhalvauksen. Sellainen tuskin voisi paeta, vaikka Shin innostuisi kertaamaan koko elämäntarinansa.

Nimi: Täysikuu

18.09.2018 20:26
Flocon De Neige - Yad

"Murr, olen minä kunnossa", Nona murahtaa hiljaa vilkaistessaan epäluuloisena Juria joka nappaa oman ämpärin hampaisiinsa ja lähtee hyppelehtimään eteen päin. Narttu naurahtaa hieman Arolle ja Ricon vastaukselle. Nona poimii oman ämpärin suuhunsa ja lähtee muiden perään. Aro johtaa, tosin Juri pomppii sen edellä, Strix kävelee hieman rauhallisemmin ja Rico kävelee Aron vierellä. Nona ottaa Strixin kiinni.
"Nuori neiti, maltahan mielesi", Aro naurahtaa Strixin malttamattomalle kysymykselle. Samassa koirajoukkio huomaa edessään ihmisten metallijuttuja. Nonan kurkusta kantautuu epäluuloinen murina ja nartun korvat menevät luimuun. Äkkiä Juri juoksee eteenpäin kohti erästä isoa konetta, jonka Nona tunnistaa kaivinkoneeksi. Narttu vilkaisee Ricoa huolestuneenoloisena, silti pelokkaana. Vanha uros pyytää Nonaa ja Strixiä hakemaan Jurin, kutsuen narttuja neideiksi. Nona vilkaisee Strixiä huvittuneena, silmissään silti varautuneen katseen hiven. Narttu pyrähtää varovaiseen juoksuun ja alkaa läähäättää isoon ääneen. Hän hidastaa Jurin ja kaivinkoneen luona. Uros lyö ämpäriä metaliin ja siitä lentelee suhisevia kipinöitä.
"Hei Juri! Lopeta jo! Sieltähän lentää kipinöitä!" Nona yrittää. Yksi kipinä lentää mustuneen oksan päällä ja narttu katsahtaa kauhisteena, kun kärähtynyt keppi raksahtaa epäilyttävästi.

Nimi: Glowe

18.09.2018 18:22
Alik - Yad

"Ai. Pahoittelut", Alik vastasi hivenen huvittuneesti, Valyan sanat kuullessaan. Ilmeisesti tuo oli nartun perusilme, jonka Alik oli tulkinnut mietteliääksi. Hups. Valya alkoi syömään jäniksen palaansa ja Alik laski katseensa myös omaan jänöönsä.
"Oletko kotoisin idästä? Nimesi kuulostaa itäiseltä? Oletko asunut ihmisten kanssa vai villinä?" Alik kysyi, vilkaisi narttua tarkkailevasti. Kaikki eivät aina ottaneet menneisyydestä puhumista hyvin, eikä Alik tiennyt yhtään miten Valya mahtoi menneisyyden uteluun reagoida. Komentaja alkoi nakertaa jäniksennahkaa rikki sen nilkkojen ympäriltä. Kun se oli tehty, uros nylki jänikseltä nahan, niin että se pysyi ehjänä koko matkalta. Nahan Alik laski syrjään ja alkoi sitten syödä jäniksen punertavaa, sitkeää lihaa.
"Oletko ollut kauankin Yhteisössä?" Alik jatkoi.

Nimi: Glowe

18.09.2018 18:05
Mitra - Auony

Vanha parantaja etsi hyvän varjon yhden Kartanon tuuhean pensaan juurelta. Pensas oli tehnyt jo kukkia keväällä, nyt kukat riippuivat joko kuolemaisillaan, tai ruskeiksi näivettyneinä. Mitra ei suinkaan loikoillut pensaan varjossa toimeettomana, vaan alkoi oitis tutkia pensasta tarkemmin käytettävien osien varalta. Pensaan lehtiä voisi käyttää moneenkin tarkoitukseen, mutta nekin näyttivät niin kuivilta, ettei Mitra uskonutniiden sisältävän juuri ollenkaan kallisasvoisia nesteitä. Naaras kyyristyi pensaan oksien alle, ja alkoi kaapia kuolleita lehtiä, ruohoa ja muuta tiellä olevaa kynsillään pois pensaan juuresta. Mitkään heinät eivät veisi pensaan vettä.
Mitra kohottautui kun kuuli loisketta takanaan. Korviaan luimien naaras käänsi katseensa sinne, ja näki oppilaskaksikon kantamassa hyvin hankalan näköisesti vesiastiaa. Näky oli suorastaan naurettava, mutta Mitran viiksistä yksikään ei värähtänyt, vaan naaras korvensi nuorukaisia katseellaan. Jos ne kaataisivat veden, Mitra laittaisi oppilaat ramppaamaan loppupäiväksi hakemassa vettä, sanoi joku kaartin piski turvallisuudesta mitä tahansa. Tuuhean punaisen hännän pää naputti kuivaa nurmea, ja nostatti ilmaan pölyä. Onneksi vettä ei loiskunut sen enempää, ja kun Creeta ja Luna saivat astian turvallisesti maahan, Mitra rentoutui.
"Hyvä. Nyt alkaakin kunnon savotta. Etsitte tärkeimmät lääkekasvit ja niiden kasvupaikat Kartanon läheisyydestä. Keräätte mitä on kerättävää, lopput kasvit kastelette ja siivoatte niiden ympäriltä rikkaruohot ja sellaiset. Emme jaksa tai ehdi, eikä tuo vesi riitä kuin ehkä muutamaan pensaaseen ja kukkapenkkiin. Vastatkaapa sellaiseen kysymykseen, että mitkä kasvit pitäisi kastella ensin? Mitkä ovat tärkeimpiä, joiden pitää saada heti vettä, että ne tuottavat satoa loppukesän?" Mitra naukui tomerana.

Nimi: ouija

18.09.2018 17:55
Valya - Yad

Valya odotteli, että Alik asettui aloilleen puun alle, ja seurasi sitten uroksen esimerkkiä ja asetui makuulle. Yleensä valkoturkki söi seisoen, mutta nyt hän päätti tehdä poikkeuksen. Komentaja ihmetteli, miksi hän ei alkanut syömään, ja kysyi oliko jokin vialla. Valya pudisti hiukan päätään, vilkuillen urosta. Hän oli vain olettanut, että häntä korkea-arvoisempi olisi halunnut syödä ensimmäisenä. Niin se oli aina ennenkin mennyt, varsinkin koiratarhalla. Mutta ilmeisesti uros ei välittänyt sellaisesta, ja Valya saisi aloittaa.

"En minä mitään ihmeellistä mieti", Valya sanahti, Komentajan sanoessa hänen näyttävän mietteliäältä. Kai tämä oli vain niin uusi tilanne - arvovaltaisen kanssa lounastaminen - ettei valkoturkki tiennyt oikein miten käyttäytyä. Narttu veti sitten jäniksenraadon lähemmäs, näykkien punertavaa lihaa. Jänis oli selvästikin jo ainakin päivän vanha, ja joku oli jo syönyt parhaat osat. Ei Valyaa se haitannut, hän tyytyi kyllä mielellään siihen mitä oli jäljellä. Valkoturkki keskittyi sitten syömiseen, miettien samalla kuumeisesti mitä sanoa. Ei hän muutenkaan jutellut kauheasti kenenkään kanssa, ja nyt seurana oli arvovaltainen. Vaikka Valya ei vierastanutkaan ylempiarvoisia, tai pitänyt heitä juurikaan sen kummoisempana kuin muitakaan Yhteisöläisiä, tunsi hän olonsa ehkä vielä hiukan oudoksi Komentajan seurassa.

Nimi: Untuva

18.09.2018 17:27
Luna - Auony

Onneksi sentään loput yrteistä kelpasivat Mitralle. Luna ei ollut varma, mutta siitä tuntui, ettei parantaja ollut millään parhaimmalla tuulella tänään. Se ei myöskään missään nimessä uskaltaisi kysyä tätä Mitran oppilaalta, joten norjalainen antoi ajatuksen siirtyä taka-alalle. Nyt sen pitäisi keskittyä muistamaan Mitran antamat tehtävät. Yrtit yrttivaraston etuosaan ja sitten pitäisi tuoda vettä pihalle, jonne parantaja jäisi kuulemma odottamaan.

Luna tassutti Creetan perässä kohti Parantajien kerrosta. Norjalainen kehräsi Creetan sanoille, kun se alkoi puhumaan kuinka hyvällä tuulella Mitra tänään olikaan. Itse se ei kuitenkaan sanonut mitään, kun ei saanut mitään järkevää päähänsä.
Luna asetteli yrtit Mitran ohjeiden mukaan yrttilaatikon etuosaan. Se ei missään nimessä halunnut tehdä mitään väärin. Ottaisiko kukaan sitä sitten oppilaakseen, jos se oikein kunnolla mokaisi?
"Olen valmis", norjalainen vastasi, ja lähti parantajaoppilaan perässä käytävälle ja siitä portaisiin. Se tassutti toisen perässä pysyen hiljaa, katsellen vain tassujaan. Ehkei tassujen katselu ollut ihan järkevää portaissa, mutta ilman horjuntaa Luna kuitenkin selvisi.
Norjalainen katsoi kuinka Creeta löysi Kokoushuoneesta vesiastian. Luna taas vilkuili ympärilleen, ja yritti löytää toista kippoa, joka sisältäisi vettä. Luna ajatteli, että jotkut olivat varmaan jo hakemassa lisää, kun näin vähän oli vain jäljellä. Hieman kauempana Luna huomasi astian, mutta siellä näytti olevan vain pieni tippa vettä, joten se jätti astian sinne. Ei olisi ollut kauhean järkevää kiikuttaa pientä tippaa Mitralle, joka oli muutenkin jo hieman huonolla tuulella.
"Tietenkin", Luna vastasi toisen pyyntöön, ja tarttui vesiastian toisesta kahvasta ottaen suunnan ulos Kartanosta. Matka taittui hitaamman puoleisesti, sillä piti liikkua hitaasti ja rauhallisesti. Sepä vasta kauheaa olisi ollutkin, jos vesiastia olisi lentänyt nurin. Varsinkin näin kuumalla kelillä, kun vettä joutui hakemaan niin kaukaa. Yhteisvoimin vesiastia saatiin pihalle ilman sen suurempia roiskeita. Kahva hampaiden välissä oli vaikea puhua, joten Mitran luokse päästyään norjalainen ei sanonut mitään. Tuskin se olisi muutenkaan pihahtanut mitään, mutta kahva sen kuin vain vaikeutti asiaa. Hitaasti Luna alkoi laskemaan päätään, ja samalla vesiastian toista reunaa alemmas, jotta Creeta pääsisi mukaan laskuun. Mitä siitäkin seuraisi, jos he olisivat kaataneet veden parantajan tassuille? Sitä Luna ei halunnut edes kuvitella!

Nimi: Glowe

17.09.2018 22:18
Mito - Auony

Valkea kolli nyökkäsi reippaasti ja huitaisi lyhyttä häntäänsä kohti metsää.
"Ei kun menoksi sitten", kisaa naukui ja lähti loikkimaan koiran perään. Näinkin hitaassa vauhdissa Mito ei pysynyt kasvavan koiran perässä pelkällä ravilla, ellei sitten menisi sitä hirveää kyytiä. Oli energiaa säästävämpää juosta pienin loikin. Kissa käänsi korvansa taakse, ja musta häntä laskeutui alas tasapainottamaan juoksemista. Tassuista ei kuulunut ääntäkään. Kolli virnisti pennun kysymyksille. Mito alkoi jo pitää tästä uteliaasta muksusta, ainakaan ei tulisi tylsää Furin seurassa.
"En ole ikinä käynyt jokea kauempana, koska sinne ei kannata mennä. Kaupungissa ei ole niin paljon riistaa kuin metsässä, eikä varmasti Kartanon arvoista taloa. Kaupungissa on lisäksi jokin tauti. Kaikki jotka käyvät siellä, alkavat oksentelemaan verta ja kuolevat kuulemma kamalan kivuliaasti", Mito selitteli kepein äänin. "En ole ikinä nähnyt ketään jolla on se tauti, mutta kyllä siihen kuollaan tämän tästä", kolli kykeni puhumaan aivan normaalisti vauhdista huolimatta.
Karkurit olivat tosiaan olleet hiljaisia. Ehkä ne olivat viimein tajunneet oman idioottimaisuutensa ja lähteneet, Mito mietti. Ainakin kolli toivoi niin. Mitolta ei kyllä henki lähtisi ihan helpolla, jos koirat tulisivat sitä ahdistelemaan. Mutta kyllä Miton piti myöntää, että yksin kissa ei pitkään pärjäisi koiraa vastaan.
"Haistan minkä?" Mito kysyi ja raotti leukojaan jotta haistaisi paremmin. Kollin lyhyt turkki pörhistyi. Mito ei ollut ennen nähnyt tulta, mutta oli kuullut tulesta ja savusta ja nyt vaistot huusivat hajun tarkoittavan vaaraa. Kaksikko oli metsän rajassa ennen pajumaata, jolle vedenhakijat olivat menneet hetki sitten.
"Totta kai voin", katti naukaisi ja häntäänsä heilauttaen nosti katseensa lähes oksattomaan haapapuuhun, joka seisoa tönötti kaksikon vieressä. Haapa oli pehmeäkuorista, kynnet upposivat aiihen hyvin. Kuin mikäkin orava, Mito loikkasi runkoa vasten. Kaikki jalat kynsineen rungon kylkeen levitettyinä kissa kiipesi nopeasti melkein seitsemään metriin, juuri haavan alaoksien kohdalle. Kolli ei kuitenkaan noussut oksalle, koska se sojotti hankalasti kohti taivasta. Mito kääntyi hieman ja katsoi sivulleen kohti pajumaata. Auringonpaisteessa kissa joutui siristämään silmiään.
"Tuolla näkyy jotain mustaa usvaa, ihan vähäsen vain. Haju tulee kumminkin sieltä ja muut ovat siellä", Mito selitti alaspäin nähdessään mustavalkeita ja ruskeita koiranmuotoisia laikkuja kaukana.
"Hei voisiko se olla tulta? Tai savua? Tiedätkö sinä miltä tuli näyttää? Minä en tiedä", kolli naukui alhaalla olevalle pennulle.

Nimi: Iitu

17.09.2018 22:10
Creeta – Auony

Tässähän tuntui melkein samalta, kun kuolemantuomiota odottelisi. Creeta piti nöyränä katseensa yrttikasassa ja nyökkäili Mitran sanojen tahtiin. Joo, okei, huono yrtti, pois. No sentään muut kelpasivat, oli tämä jo parempi saldo kuin viime kerralla! Creeta kasasi yrttinsa mukaansa ja kääntyi sitten Mitran perään kohti Kartanoa. Toivottavasti siellä oli vielä vettä jäljellä kukkapenkkejä varten, ettei Mitra saisi totaalista hermoromahdusta. Oppilas varmisti vielä, että Lunakin sai löytämänsä marjat ja muut mukaansa.

Creeta otti vastaan Mitran kantaman heinäpussukan ja lähti samantien kohti Parantajien kerrosta kasaakseen yrtit varastoon. Tietenkin eturiville, Mitra huomaisi sen, jos yrtit olisivat väärässä paikassa. Sitä paitsi, jos yrtit menisivät sekaisin ja kuihtuisivat olemattomiin, kuka saisi mennä hakemaan lisää? Niin, Creeta. Joten oppilas oli päättänyt olla hyvin huolellinen tässä tehtävässä.
”Onpa Mitra hyvällä tuulella tänään”, Creeta kehräsi huvittuneena Lunalle, olettaen näin hirveänä, että metsäkissa seurasi mukana.
Tonkineesi asetteli keräämänsä yrtit varastoon, työntäen parhaimmassa kunnossa olevat vanhat yrtit hieman taaemmas. Varovaisesti Creeta nosti hieman kuihtuneet yrttinsä suojaiseen varastoon, toivoen, että ne kestäisivät siellä edes hetken. Tällainen sää oli kamalaa kasveille, mikään ei tuntunut kasvavan niin hyvin enää. Tulisipa vähän vettä.
”Valmista?” Creeta varmisteli Lunalta, kun oli vihdoin saanut omat yrttinsä valmiiksi. Siinä oli varmaan mennyt puoli ikuisuus. ”Katsotaan, löytyykö alakerrasta vielä vettä.”
Ainakaan täällä sitä ei ollut. Creeta asteli mahdollisimman ripeästi takaisin käytävälle. Nyt, kun kissa ei edes yrittänyt liikkua hiljaa, vaan mahdollisimman nopeasti, varmaan koko Kartano kuuli kissan liikkeet. Tömps tömps. Miten yhdeltä, sirolta kissalta voi kuulua sellainen tassunmeteli? No, koska se nyt oli Creetan kävelytapa. Välittämättä siitä narttu sujahti Kokoushuoneen puolelle ja löysi yhden, melkein kokonaisen vesiastian kahvoilla. Hurraa. Tonkineesin ei tehnyt edes pahaa napata vesikippo mukaansa, joku oli kaiketi jo hakemassa lisää.
”Voitko ottaa toiselta puolelta kiinni? Jos kaadan tämän matkalla, Mitra ei lopeta sähisemistä koskaan!” Creeta pyysi Lunalta, hieman pahoittelevaan sävyyn.
Kippo oli onneksi pieni ja kevyt, jonka vastakkaisilla puolilla oli kaksi kahvaa. Jos oppilaat kantaisivat sitä välissään, vettä ei molskahtaisi niin paljon yli reunojen. Lunan tullessa auttamaan (?), Creeta suuntasi vaivalloisesti askeleensa takaisin pihalle. Nyt ei muuten kompastuttaisi, vaikka mikä olisi!

Nimi: Iitu

17.09.2018 21:50
Furi – Yad

Käännän innostuneen katseen Mitoa kohti, häntä tampaten iloisena vasten pölyistä maata. Kaupungista? Olen nähnyt paikan vain hyvin kaukaa. En ole päässyt edes vedenkeräysmatkalle mukaan. Mielessä on kuitenkin pyörinyt ajatuksia tuosta oudosta paikasta, mihin kukaan ei koskaan mene.
”Mennään, mennään!” hihkaisen vastaukseksi ja ponnahdan takaisin pystyyn.
Ravistelen turkkini tasaiseksi ja käännähdän kohti metsää. Siirryn letkeään raviin, kuitenkin kiiruhtamatta liikaa. Korvat kääntyvät kissan suuntaan, jospa kuulisin sen lähtevän liikkeelle. Turha toivo, Mito tuntuu liikkuvan kissojen tapaan liian hiljaa. Niinpä joudun vilkaisemaan lavan ylitse.
”Oletko koskaan käynyt kaupungissa? Mitä siellä on? Miksei Yhteisö muuta sinnepäin, siellähän on enemmän pesäpaikkoja, eikö? Paitsi minä kyllä viihdyn metsässä. Mutta jos sieltä löytyy enemmän vettä? Eikö ole vähän turhaa raahata vettä tänne saakka, jos lähempänä löytyy uusia Kartanoita?” rupattelen uteliaana.

Liikun tottuneesti metsän halki, pitäen tarkasti välimatkaa Ricon joukkoon ja varoen, etten seuraa niitä ihan samaa reittiä. Tuollaisesta joukosta jää kyllä jälkiä, ja sitä paitsi ehkä Mito tietää reitin sinne vedelle. En halua noutajan poppoineen huomaavan meitä ihan heti, ettei meitä passiteta suoraan takaisin kotiin. Elättelen toivoa, että jos menen tervehtimään Ricoa vasta lähempänä kaupunkia, noutaja ei lähettäisi meitä yksin Kartanolle, vaan saisimme liittyä seuraan. Hehe. Niinpä harhailen välillä hieman kauemmas harjoittelijajoukosta.
”Täällä on kyllä ollut ihanan rauhallista nyt hetken ajan. Luuletko, että karkurit ovat häipyneet kauemmas vai…”
Keskeytän lauseeni kesken kaiken, kun kuonoon kantautuu kitkerä haju. Niskakarvat nousevat varoittavasti pystyyn ja nostan kuononi varautuneena ilmaan. Liikutan terävästi korviani, haju on tuttu… Jostain. En vain saa päähäni mistä se tuttu olisi.
”Haistatko tuon? Mikä se on?” kuiskaan Mitolle varuillani. ”Minä en näe mitään. Etkö sinä voisi kiivetä takaisin puuhun katsomaan näkyykö mitään kummallista?” lisään pyytäen.

//Nii siis etuajais-Furi: mä vähä ennakoin tässä että Jurin kipinästä tulis nyt se pieni liekki = savu =haju, vaikka sitä ei oo vielä Juri-Nona-Strix-komppaniassa ropsittu XD

©2018 Vᴀʟʟᴀᴛᴛᴜ ᴿᵖᵍ - suntuubi.com